EU:n ja Naton nopean toiminnan joukot, Suomi ja Afganistanin evakuoinnit

Agreement for Bringing Peace to Afghanistan between the Islamic Emirate of Afghanistan which is not recognized by the United States as a state and is known as the Taliban and the United States of America, 29.2.2020.

Vapaasti suomennettuna:

Sopimus rauhan aikaansaamiseksi Afganistaniin Afganistanin islamilaisen emiraatin ja Yhdysvaltojen  välillä, jota Yhdysvallat ei tunnusta valtioksi ja joka tunnetaan nimellä Taliban, 29.2.2020.

Tuo neljäsivuinen Yhdysvaltojen ja Talibanin välinen sopimus löytyy Yhdysvaltojen ulkoministeriön (U.S. Department of State) sivuilta (Agreement for Bringing Peace to Afghanistan 29.2.2020). Artikkelikuva on tuon sopimuksen aloitussivun yläosasta.

Taliban vai Taleban? Molemmat ovat oikein käytettyjä Suomen kielessä paštun ja darin kielestä lähtien (Kielitoimiston ohjepankki, ohje 293). Kirjoitan tässä blogikirjoituksessa Taliban-liikkeen isolla alkukirjaimella, koska Taliban on katsottava tässä tapauksessa tietyn organisoidun liikkeen nimeksi.

Yhdysvallat ja Taliban allekirjoittivat tuon sopimuksen 29. helmikuuta 2020 Qatarin pääkaupungissa Dohassa. Tuo lyhyt ja helppolukuinen sopimus on syytä käydä lukemassa, jotta pääsee käsitykseen siitä, mitä ja miksi juuri nyt tapahtuu Afganistanissa puolitoista vuotta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

Yhdysvaltain edustaja Zalmay Khalilzad (vasemmalla) ja Talibanin edustaja Abdul Ghani Baradar (oikealla) allekirjoittavat Qatarin Dohassa 29.2.2020 sopimuksen rauhan aikaansaamiseksi Afganistaniin.

Alla oleva kuva on puolestaan Joint Declaration between the Islamic Republic of Afghanistan and the United States of America  for Bringing Peace to Afghanistan -asiakirjasta, joka myös löytyy Yhdysvaltojen ulkoministeriön sivuilta (Joint Declaration between the Islamic Republic of Afghanistan and the United States of America).

Aloitussivun yläreuna Joint Declaration between the Islamic Republic of Afghanistan and the United States of America for Bringing Peace to Afghanistan -asiakirjasta, jonka ovat laatineet Yhdysvallat ja Afganistanin tasavalta.

Kyse on Yhdysvaltojen ja virallista valtaa pitävän  vuonna 2004 perustelun Afganistanin tasavallan (Islamic Republic of Afghanistan) välisestä yhteisestä julistuksesta (joint declaration) päivämäärällä 29.2.2020. Ennen Afganistanin tasavallan perustamista maassa piti valtaa Taliban-johtoinen Afganistanin islamilainen emiraatti (Islamic Emirate of Afghanistan).

Tuokin kannattaa käydä lukemassa,  jotta pääsee käsitykseen siitä, mitä ja miksi nyt tapahtuu Afganistanissa puolitoista vuotta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

Valta palaa nyt takaisin Talibaneille Yhdysvaltojen kanssa sovittuna.

****

Mitä Yhdysvaltojen ja Talibanin solmima sopimus sitten pitää sisällään?

Yhdysvaltojen ja Talibanin solmiman neljäosaisen sopimuksen määräykset sisältävät kaikkien Yhdysvaltojen ja muiden Nato-maiden joukkojen vetäytymisen Afganistanista, Talibanin lupauksen estää al-Qaidaa toimimasta Talibanin hallinnassa olevilla alueilla sekä Talibanin ja Afganistanin hallituksen väliset neuvottelut. Sopimuksen kahden ensimmäisen osan toteutuminen mahdollistaa kahden jälkimmäisen osan toteutumisen.

Nyt ollaan toteuttamassa sopimuksen jälkimmäisiä osia.

The United States is committed to withdraw from Afghanistan all military forces of the United States, its allies, and Coalition partners, including all non-diplomatic civilian personnel, private security contractors, trainers, advisors, and supporting services personnel within fourteen (14) months following announcement of this agreement, and will take the following measures in this regard:

Vapaasti suomennettuna:

Yhdysvallat on sitoutunut vetämään Afganistanista kaikki Yhdysvaltojen sotilasjoukot, sen liittolaiset ja liittolaiskumppanit mukaan lukien kaikki ei-diplomaattinen siviilihenkilöstö, yksityiset turvayritykset, kouluttajat, neuvonantajat ja tukihenkilöstö neljäntoista (14) kuukauden kuluessa tämän sopimuksen julkistamisesta ja ryhtyy seuraaviin toimenpiteisiin:

Sopimuksessa Yhdysvallat ja sen Nato-liittolaiset sopivat siis vetävänsä kaikki joukkonsa 14 kuukauden kuluessa Afganistanissa, jos vain Taliban pitää sopimuksen voimassa omilla sopimusvelvoitteillaan.

Huomatkaa, että sopimus koskee koko Afganistania eikä vain tuolloin Talibanin hallussa olleita alueita.

Presidentti Joe Biden on pitänyt voimassa tuota presidentti Donald Trumpin aikanaan sopimaa sopimusta.

Sopimuksen 14 kuukauden määräaika vetäytymiselle tuli täyteen toukokuun 1. päivänä 2021. Joe Biden ilmoitti heinäkuun 8. päivänä vahvistaen jo huhtikuussa ilmoittamansa (White House 14.4.29021), että Yhdysvaltojen sotilasoperaatio Afganistanissa päättyy syksyllä ja tarkkana päivämääränä 31. elokuuta 2021 (White House 8.7.2021).

Valintansa jälkeen presidentti Joe Biden jatkoi siis Trumpin alulle panemaa vetäytymissuunnitelmaa, mutta päättymispäiväksi asetettiin lopulta 31. elokuuta neljä kuukautta alkuperäisen sopimuksen ajankohdasta myöhästyneenä.

Lännessä oli ehkä syntynyt harhakuvitelmaa, että Biden ei toteuttaisikaan Trumpin solmimaa sopimusta. Näin on pääteltävä, koska mitään valmistautumista sopimuksen mukaisesta vetäytymisestä ei Euroopassa ollut tehty ennen kuin nyt elokuun jälkipuoliskolla.

Kun sopimus aikanaan puolitoista vuotta julkistettiin, kukaan Euroopassa eikä etenkään Suomessa sitä arvostellut.

Miksi ei arvosteltu aikanaan sopimuksen solmimisen aikoihin vaan vasta kuin nyt, kun sen viimeisiä Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia koskevia sopimustoimia pannaan täytäntöön?

****

Sopimuksen osaan 2 (Part Two) on kirjattu al-Qaidaa koskevia kirjauksia ja sitä, ettei Taliban salli Afganistanin maaperää käytettäväksi Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia vastaan. Osa 2 käsittää viisi lukua.

The Taliban will not allow any of its members, other individuals or groups, including al-Qa’ida, to use the soil of Afghanistan to threaten the security of the United States and its allies.”

Vapaasti suomennettuna:

Taliban ei salli kenenkään sen jäsenten, muiden henkilöiden tai ryhmien mukaan lukien al-Qaida käyttää Afganistanin maaperää uhkaamaan Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten turvallisuutta.

Yhdysvalloilla oli tarve varmistaa, ettei al-Qaida-terroristijärjestö voisi toimia Afganistanin maaperältä käsin. Sopimuksessa Talibanille on asetettu laajat velvoitteet ryhtyä toimiin estääkseen al-Qaida-ryhmiä uhkaamasta Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten turvallisuutta.

Niin pitkään, kun Taliban kykenee pitämään terroristijärjestöt siinä määrin poissa maaperältään, etteivät ne muodosta Yhdysvalloille turvallisuusuhkaa, talibanit saavat hallita Afganistania rauhassa.

Sopimuksessa Yhdysvallat ei tunnusta Afganistanin islamilaista emiraattia – siis Talibania – valtioksi, mutta teki rauhansopimuksen sen kanssa. Jokaiseen kohtaan sopimuksessa, missä on kirjattu Taliban, on lisäyksenä: Afganistanin islamilainen emiraatti, jota Yhdysvallat ei tunnusta valtiona ja joka tunnetaan nimellä Taliban (the Islamic Emirate of Afghanistan which is not recognized by the United States as a state and is known as the Taliban).

Yhdysvallat tiesi jo hyvissä ajoin, mikä taho astuu valtaan, kun länsi irtautuu Afganistanista. Se on Taliban. Sopimuksen osaan 3 (Part Three ) on kirjattu tosiasiallisesti yhteistyöstä Talibanin kanssa sen jälkeen, kun se on noussut valtaan. Termi on the new post-settlement Afghan Islamic government.

Yhdysvaltojen ja Talibanin välisen sopimuksen pohjalta Taliban ja Afganistanin tasavallan hallitus aloittivat neuvottelut Dohassa 12.9.2020.

Talibanin ja Afganistanin hallituksen delegaatit aloittivat neuvottelut Dohassa 12.9.2020.

****

Miksi tämä kaikki Afganistanissa nyt tapahtunut etenkin Suomessa on otettu suurena yllätyksenä?

Epäiltiinkö, ettei Biden jatkaisi Trumpin suunnitelmaa eikä Euroopan tarvitsisi toimia Yhdysvaltojen ja Talibanin välisen sopimuksen täyttämiseksi?

Pakko on nyt kysyä parisen viikkoa Afganistan-lehtikirjoittelua seuranneena, eikö Suomessa etenkin mediassa seurata aikaa ja tapahtumia? Eikö vuoden 2020 helmikuun viimeisenä päivänä solmittua sopimusta ole luettu ollenkaan?

Eikö Suomenkaan ulkoasiainhallinnossa ole luettu ollenkaan Joe Bidenin 8.7.2021 ilmoittamaa, että vetäytyminen tapahtuu 31.8.2021 mennessä, jolloin myös Yhdysvaltojen liittolaisten ja liittolaiskumppanien (the United States, its allies and Coalition partners) – siis myös Suomen – on edellä kirjoituksessa kirjatusti vedettävä Afganistanista sotilaiden lisäksi ei-diplomaattinen siviilihenkilöstö, yksityiset turvayritykset, kouluttajat, neuvonantajat ja tukihenkilöstö (all non-diplomatic civilian personnel, private security contractors, trainers, advisors, and supporting services personnel).

****

Miksi EU:n nopean toiminnan joukkoja ei käytetty Afganistanissa? – Näin vastaa puolustusministeri Kaikkonen (Suomenmaa 25.8.2021).

Afganistan osoitti EU:n heikkouden (Maaseudun Tulevaisuus 25.8.2021).

Kommentti: Suomi tekee historiaa Kabulin sotilasoperaatiolla – mutta missä luuravat EU:n nopean toiminnan joukot? (IS 20.8.2021).

Tuosta Timo Haapalan jutusta Ilta-Sanomissa 20.8.2021 alkoi Suomessa keskustelu EU:n nopean toiminnan joukoista.

Nyt Suomessa on siis kyselty, miksi Afganistanin evakuoinneissa ei ole käytetty apuna Euroopan unionin taisteluosastoja (EU Battlegroup, EU BG) ja EU:n nopean toiminnan joukkoja (European Rapid Operational Force, EUROFOR).

Komissaari Jutta Urpilainen kertoi Turussa Eurooppa-foorumin yhteydessä 26.8.2021, kuinka vaikeaa EU:ssa on saada aikaan yhteistä päätöstä sotilasasioissa (Yle Areena 26.8.2021, nauhan kohta 4:52-6:26).

Missään muussa eurooppalaisessa maassa kuin Suomessa vastaavaa keskustelua EU:n sotajoukoista ei ole nyt Afganistanin yhteydessä käyty. Ei käydä, koska lähes kaikki muut EU-maat ovat Nato-maita, eikä EU ole heille puolustusorganisaatio vaan Nato. Vastaavaa keskustelua ei ole käyty edes Natoon kuulumattomassa Ruotsissa.

****

EU:n tasolla näiden nopean toiminnan joukkojen käyttöä varmasti pohditaan tulevaisuudessa. Taisteluosastot ovat toimineet ammattiarmeijoiden lepovuoroina eikä niitä ole sen takia aiemmin haluttu käyttää. Suomen kannalta tämä konsepti ei ole kaikkein onnistunein johtuen siitä, että meillä on yleinen asevelvollisuus. Taisteluosasto on suunniteltu ammattiarmeijoita silmällä pitäen, joten Suomen kannalta se ei ole kovin kustannustehokas.” (Rauhanturvaaja 6/15).

Noin lausui silloinen puolustusministeri Jussi Niinistö Rauhanturvaaja-lehdessä vuonna 2015.

Jännää, miten toisena ajankohtana nopean toiminnan joukkojen konseptia ei pidetä Suomen etujen mukaisena ja toisena ajankohtana niitä oikein vaatimalla vaaditaan toimintaan. Suomen toiminnan johdonmukaisuus puuttuu. Suomessa puheet, teot ja vaatimukset kääntyvät päinvastaisiksi tuulen voimasta.

Keski-Afrikan tasavallan konfliktin yhteydessä vuonna 2013 valmiusvuorossa olleen Kreikan piti lähettää Keski-Afrikkaan EU-joukkoja, mutta talousvaikeuksien takia joukot jäivät kotiin. Kreikka ei suostunut niitä lähettämään, koska valmiusvuorossa oleva maa vastaa itse joukkojen kustannuksista, ei EU kollektiivisesti.

Niin pitkään kuin joukkojen toiminnan rahoitus on tuolla pohjalla, yhtään joukko-osastoa ei lähde minnekään tositoimiin EU:n puitteissa.

EU:n kyvyttömyyttä  Keski-Afrikan tasavallan konfliktissa kuvaa hyvin myös se, että Natoon kuulumattoman Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt vaati EU:ta lähettämään nopean toiminnan joukkonsa paikan päälle, mutta Natoon kuuluvan Saksan ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier hylkäsi ajatuksen. Bildt totesi aiheellisesti, että jos taisteluryhmiä ei voida ottaa käyttöön tai niitä ei koskaan lähetetä, on keskusteltava niiden olemassaolon järkevyydestä.

****

Natokaan ei käyttänyt Afganistanissa Naton nopean toiminnan joukkoja. Suomikin on osallistunut Naton nopean toiminnan joukkojen toimintaan vuodesta 2012 asettamalla vuosittain valmiuteen vaihtuvan yksikön. EU:n taisteluosastojen valmiusvuoroihin Suomi on osallistunut puolestaan vuodesta 2007 alkaen.

Tositoimissa EU:n vuodesta 2005 olleita taisteluosastoja ei vielä ole nähty kertaakaan. Pian 16 vuotta niin, että sopivaa sotilastehtävää olisi joukoille löytynyt.

Eikä löydy seuraavankaan 16 vuoden aikana.

Esimerkiksi noin 2 400 sotilaan vahvuinen pohjoismainen EU:n taisteluosasto on yksi EU:n monista nopean toiminnan joukoista. Pohjoismaisessa EU:n taisteluosastossa mukana ovat Ruotsi, Suomi, Norja, Viro, Liettua, Latvia ja Irlanti. Vuonna 2014 Venäjän hyökättyä Ukrainaan pohjoismainen EU:n taisteluosasto oli lähtövalmiudessa kolmatta kertaa. Suomelta vuonna 2014 osallistui tuohon taistelujoukkoon 68 henkilöä.

Taisteluosaston lähtökäskyyn tarvitaan aina EU:n päätös. Tuota päätöstä ei EU koskaan saa aikaiseksi. EU ei saa lähetettyä joukkojaan edes kaukaiseen Afrikkaan, jossa ei olisi pelkoa joutumisesta vastakkain Venäjän kanssa.

Kyse on siitä, että Nato-maat eivät mahdollista EU:n sotilaallista toimintaa EU:n puitteissa, vaan sotilaallisen toiminnan puite Nato-maille on vain Nato. Siitä myös Yhdysvallat on pitänyt huolen. Käsittelin asiaa kirjotuksessa otsikolla Ulkoministeriön salassa pidetyt asiakirjat vuodelta 1996 – Mikään Suomessa eikä myöskään Venäjällä ole muuttunut (US-blogi 17.5.2021)

Suomen ei todellakaan kannata rakentaa mitään puolustuksessaan EU:n varaan. Ei nyt eikä edes seuraaviin vuosikymmeniin. Euroopan sotilaallisen voiman muodostaa Euroopan Nato-maat Yhdysvaltojen johdolla ja tuohon Suomenkin olisi panostettava, mikäli haluaa Euroopan sotilaalliseen voimaan ja kyvykkyyteen vaikuttaa.

Nato on se sotilaallinen toimintaväline Euroopassa, EU ei ole se sotilaallinen toimintaväline Euroopassa.

EU:n perään sotilaallisissa asioissa ei siis Suomessa kannata haikailla millään muotoa.

+18

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu