Euroopan suurin asevarasto vain parin kilometrin päässä Ukrainan rajasta on viimein ratkaistava Transnistria-kysymyksessä

Tavanomaisia aseita Euroopassa rajoittava ns. TAE-sopimus (Treaty on Conventional Armed Forces in Europe, CFE) sovittiin Nato-maiden ja Neuvostoliiton sekä vanhojen Varsovan liiton jäsenmaiden (Bulgaria, Tšekin ja Slovakian liittovaltio, Unkari, Romania ja Puola) välille vuonna 1990. Raja-ajankohta rajoituksien toteutumiselle oli 17.11.1995. Sopimuksessa ns. sivustamääräykset tuottivat Venäjälle ongelmia etenkin Leningradin ja Pohjois-Kaukasuksen sotilaspiireissä. Venäjä pyrki kasvattamaan sallittujen aseiden määrää juuri sivustakiintiöissä. Yhdysvallat oli suostuvainen Venäjälle edullisiin muutoksiin, koska Naton laajentamista ei haluttu vaarantaa. Venäjälle haluttiin antaa pitää vanhaa neuvostokalustoa itäisen Euroopan alueella kontribuutiona Naton laajentumiselle. Naton mukaan sivustavyöhykkeistä voitaisiin poistaa Pihkovan, Novgorodin, Vologdan, Volgogradin, Astrakhtanin ja Odessan alueet, jotka on ohessa esitetty myötäpäivään vinoviivoitettuna Odessan aluetta lukuun ottamatta (Venäjän ”koepalloalueet” on esitetty puolestaan vastapäivään vinoviivoitettuna). Moldova kuului Neuvostoliitossa Odessan sotilaspiiriin. Tavallaan jo tuolta ajankohdalta juurtuu se ohjelma, joka meillä on Moldovassa vaikkapa Euroopan suurimman asevaraston suhteen. TAE-sopimuksen uudistamisesta sovittiin ETYJ:n huippukokouksessa Lissabonissa 1996. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus Suomen ulkoministeriön asiakirjasta: Muistio nro 1171, otsikko TAE-sopimuksen sivustamääräykset, Salainen, 11.10.1995).

Venäjän federaation asevoimilla oli perustamishetkellä 7.5.1992 sotilasyksikköjä ja tukikohtia Venäjän lisäksi myös Saksassa, Puolassa, Liettuassa, Latviassa, Virossa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Moldovassa, Armeniassa, Azerbaidžanissa, Georgiassa, Kazakstanissa, Kirgisiassa, Turkmenistanissa, Uzbekistanissa, Mongoliassa, Vietnamissa ja Kuubassa. Venäjän lisäksi edellisessä luettelossa valtioita on yhteensä siis 18 kappaletta.

Naton laajentuessa kahdella ensimmäisellä kierroksella Venäjän joukot vedettiin pois olevasta ja tulevista Nato-maista seuraavasti:

  • Saksasta 31. elokuuta 1993 mennessä (Naton jäsen päivämäärällä 9.5.1955, joukkojen vetäminen Itä-Saksan alueelta)
  • Virosta 31. elokuuta 1993 mennessä (Naton jäsen päivämäärällä 29.3.2004)
  • Latviasta 31. elokuuta 1993 mennessä (Naton jäsen päivämäärällä 29.3.2004)
  • Liettuasta 31. elokuuta 1993 mennessä (Naton jäsen päivämäärällä 29.3.2004)
  • Puolasta 17. syyskuuta 1993 mennessä (Naton jäsen päivämäärällä 12.3.1999).

Neuvostoliitto/Venäjä oli jo vetänyt joukkonsa pois muista entisen Varsovan liiton maista ennen Venäjän asevoimien perustamispäivää.

Edellä luetelluista 18 valtiosta Euroopan unioni ja Nato tulevat seuraavaksi laajenemaan Moldovaan ja Ukrainaan. Nähtäväksi jää, tuleeko sen jälkeen vielä muita vanhoja neuvostotasavaltoja EU:n ja Naton jäsenmaiksi. Viittaan vaikkapa Georgiaan (Georgian sosialistinen neuvostotasavalta) ja Armeniaan (Armenian sosialistinen neuvostotasavalta). Naton laajeneminen Balkanilla on asia erikseen.

Kyse on edelleen Neuvostoliiton hajoamisprosessista, jota tälläkin hetkellä hoidamme niin Moldovassa kuin Ukrainassa. Tai paremminkin yritämme hoitaa. Ainakin Ukrainassa tuon prosessin hoito ei ole mennyt alkuunkaan putkeen. Päinvastoin. Prosessi on hoidettu suurin piirtein niin päin vittua kuin jokin asia ylipäätään voidaan päin vittua hoitaa.

EU päätti aloittaa jäsenyysneuvottelut Ukrainan ja Moldovan kanssa 14.12.2023.

Tarkastelen tässä Moldovaa, jotta edes sen integraatio länteen EU:n ja Naton jäsenyyksien kautta hoituisi paremmin kuin Ukrainan.

On syytä muistaa, ettei Venäjä edes siinä rauhanehdotusprosessissa, jo työstettiin vuoden 2022 alkupuolella kolmikantaan Valko-Venäjällä ja Turkissa, asettanut koskaan rauhan ehdoksi sitä, ettei Ukraina saisi liittyä EU:hun (US-blogi 13.2.2024). Se, että EU aloittaa jäsenyysneuvottelut Ukrainan kanssa, ei siis ole erityinen asia Venäjälle. EU:n on turha uhota tehneen Venäjälle jotain poikkeuksellista ikään kuin kostona, kun se teki päätöksen aloittaa jäsenyysneuvottelut Ukrainan kanssa.

Niin, Ukrainan liittymistä Natoon eurooppalaiset jäsenmaat eivät koskaan uskaltane esittää Venäjän vastustuksen vuoksi.

****

1411-й артиллерийский склад боеприпасов (в/ч 72431), suomeksi 1411. tykistön ammusvarasto (sotilasyksikkö 72431). Tunnetaan venäjän kielellä myös Объект № 1411 АСБ tai 1411 АСБ (АСБ = артиллерийский склад боеприпасов), suomeksi Tykistön ammusvarastokohde nro 1411 tai Tykistön ammusvarasto nro 1411.

Mikä kumma tuo on? Missä tuo on?

Sen sijainti on Moldovan itäosissa Transnistriassa, joka on venäjämielisten vallassa nimellä Moldovan tasavallan Transnistria eli PMR (Приднестровская Молдавская Республика, ПМР). Ammusvaraston sijaintipaikkakunta on Kolbasna (Колбасна, 47°46’60.0″N 29°12’00.0″E) ja puhutaan Kolbasnan asevarastosta (военные склады Колбасна, 47°45’37.2″N 29°12’18.9″E). Englannin kielellä Colbasna.

Venäjän 1411. tykistön ammusvarasto eli Kolbasnan ammusvarasto Moldovassa Transnistrian alueella Ukrainan rajan pinnassa. Alue on yhteensä noin 150 hehtaaria, joka jakautuu varsinaiseen ammusvarastoalueeseen (noin 100 ha, vasemmanpuoleinen oranssi alue) ja oheisalueeseen (noin 50 ha, oikeanpuoleinen oranssi alue). Kuva: vapaat lähteet (Google Maps -karttapalvelu ja OpenStreetMaps-karttapalvelu).

Asevarasto on ihan kiinni Moldovan ja Ukraina välisessä rajassa. Matkaa varastolta rajalle on vain parisen kilometriä. Matkaa Odessaan (ukr. Одеса, ven. Одесса, 46°28’58.8″N 30°43’58.8″E) on puolestaan koordinaattipisteiden perusteella 183,3 kilometriä.

Venäjän 1411. tykistön ammusvarasto eli Kolbasnan ammusvarasto Moldovassa Transnistrian alueella 47°45’37.2″N 29°12’18.9″E- karttapisteessä on Ukrainan rajan pinnassa vain kahden kilometrin päässä rajasta. Odessaan matkaa on reilut 180 kilometriä. Kuva: vapaa lähde (Ukrainan väliaikaisesti miehitettyjen alueiden yhteiskuntaan sopeuttamisesta vastaava ministeriö, Міністерство з питань реінтеграції тимчасово окупованих територій України).

Venäjän joukkojen operatiivinen ryhmä Moldovan tasavallan Transnistrian alueella sotilasyksikkönä 13962 (Оперативная группа российских войск в Приднестровском регионе Республики Молдова, ОГРВ ПРРМ, в/ч 13962) Venäjän läntisessä sotilaspiirissä perustettiin huhtikuussa 1995 Venäjän federaation asevoimien 14. kaartin yhdistetyn armeijan (14-я гвардейская общевойсковая армия, 14 Гв. ОА) pohjalta.

Tuon operatiivisen ryhmän lyhenne on latinalaisin aakkosin OGRV PRRM (ОГРВ ПРРМ). Operatiivisen ryhmän päämaja sijaitsee Tiraspolissa ja sen oikeutus olla Moldovassa perustuu 21. heinäkuuta 1992 tehdyn Moldovan tasavallan Transnistrian alueen aseellisen konfliktin rauhanomaisen ratkaisemisen periaatteita koskevaan sopimukseen (Соглашение о принципах мирного урегулирования вооруженного конфликта в Приднестровском  регионе Республики Молдова, Guvernul Republicii Moldova, Соглашение 21.7.1992, S/24369).

Tuo operatiivisen ryhmän päätehtävä oli ja on edelleen rauhanturvaamistehtävät Moldovan tasavallan ja Moldavian tasavallan Transnistrian turvavyöhykkeellä (зона безопасности) osana Venäjän, Moldovan ja Transnistrian sotilaista muodostettuja yhteisiä rauhanturvajoukkoja ja jossa on mukana myös sotilastarkkailijoita Ukrainasta.

OGRV PRRM:ssä kyse on Venäjän hoitamista sotilaallista tehtävistä Transnistriassa, joita Venäjä hoitaa tosiasiallisesti 14. kaartin yhdistetyn armeijan johdolla, olipa noita sotilaallisia tehtäviä hoitavat voimat nimetty miten tahansa. Tehtävien hoito on kirjattu Venäjän federaation asevoimien kenraaliesikunnan (Генеральный штаб Вооружённых сил Российской Федерации, ГШ ВС РФ) antamaan käskyyn päivämäärällä 18. huhtikuuta 1995 (Директива Министра Обороны Российской Федерации от 18.4.1995 г. № 314/2/0296).

Tuo operatiivisen ryhmän toinen päätehtävä on em. Kobosnan asevarastoon liittyvät ylläpitotehtävät sekä muut varastoon liittyvät tehtävät, kuten esimerkiksi varastoitujen aseiden, sotilastarvikkeiden ja ammusten suunniteltu hävittäminen.

Huomioikaa aikayhteys siihen, mitä artikkelikuvaan on kirjattu TAE-sopimuksen päivitysprosessiin liittyen tavanomaisen aseiden rajoittamisen sivustamääräyksistä.

****

Moldavian sosialistisen neuvostotasavalta perustettiin elokuun 2. päivänä 1940. Moldavian sosialistisen neuvostotasavallan alueelle Kolbasnaan toukokuussa 1949 perustettu 1411. tykistön asevarasto oli Neuvostoliiton Odessan sotilaspiirin (Одесский военный округ) joukkojen strateginen arsenaali. Odessan sotilaspiirin aseet ja ammukset olivat keskitettyjä tuohon asevarastoon.

Tammikuusta 1992 huhtikuuhun 1995 asevarasto oli osa em. 14. kaartin yhteisarmeijaa, ja huhtikuussa 1995 asevarastosta tuli osa Venäjän joukkojen operatiivista ryhmää Moldovan tasavallan Transnistrian alueella eli OGRF PRRM:ää. Virallisesti OGRV PRRM perustettiin 1. heinäkuuta 1995 Venäjän federaation puolustusministerin edellisessä luvussa mainitun käskyn pohjalta. Henkilöstömäärä oli perustamisajankohtana 6 489 sotilasta.

Suurin osa ammuksista tuotiin Kolbasnaan Neuvostoliiton joukkojen vetäytymisen jälkeen pääosin Saksan demokraattisesta tasavallasta ja Tšekkoslovakiasta, osin Unkarista sekä hieman myös muista Itä-Euroopan maista.

Kolbasnaan siirrettiin itäisestä Euroopasta varastoitavaa sotatavaraa jo Gorbatšovin aikaan 1980-luvulla, kun Neuvostoliitto pikku hiljaa alkoi purkaa sotilaallista valmiuttaan Varsovan liiton maissa.

Vuoteen 2000 mennessä Kolbasnan asevarastoon oli tuotu yhteensä noin 42 000 tonnia aseita (вооружение), sotilasvarusteita (военная техника) ja ammuksia (боеприпас). Siis kaikkea, mitä varastoidaan sodankäynnin varalle. Kirjaan jatkossa tuon asevaraston kirjavan sisällön kahteen ryhmään: ampumatarvikkeiksi eli sellaiseksi tarvikkeiksi, joihin sisältyy räjähdysainetta ja räjähdysvaaraa sekä kalustotarvikkeiksi, joihin ei sisälly räjähdysvaaraa.

Kaiken kaikkiaan Venäjä siirsi Venäjälle tai tuhosi paikan päällä noin 22 000 tonnia tuosta 42 000 tonnin määrästä.

Vuoden 2003 lopussa siirrot Venäjälle kuitenkin keskeytyivät Moldovan tasavallan ja Transnistrian välisten jännitteiden vuoksi, kun Transnistrian ongelman ratkaisemista koskevaa pääosiltaan Venäjän laatimaa muistiota eli ns. Kozakan muistiota (Меморандум Козака) ei allekirjoitettu. Tämän seurauksena varastoon jäi 19 900 tonnia ampuma- ja kalustotarvikkeita.

Joissakin lähteissä varastoon jääneiksi määriksi on kirjattu 18 000 tonnia, 20 000 tonnia, 21 500 tonnia tai 22 000 tonnia, mutta 19 900 tonnin määrä on Venäjän puolustusministeriön asiakirjoista otettu luku. Noin 20 tuhatta tonnia joka tapauksessa.

Venäjän siirsi vuosina 1999-2003 Venäjälle lähinnä vain sellaista tavaraa, joka oli vielä käyttö- ja siirtokelpoista. Käyttökelvottomampi tavara jätettiin varastoon tai tuhotiin paikanpäällä vähämääräisenä näytösluoteisesti.

Etyjin Moldovan-edustuston (Миссия ОБСЕ в Молдове) mukaan vuonna 2001 Kolbasnasta kuljetettiin Venäjälle sotatavaraa 1 153 tonnia, 2 405 tonnia vuonna 2002 ja 16 573 tonnia vuonna 2003. Yhteensä siis kolmen vuoden aikana 20 131 tonnia, mikä on noin 48 prosenttia 42 000 tonnista. Toisin sanoen paikanpäällä olisi tuhottu vain alle 2 000 tonnia.

Venäjä ei ole päästänyt viimeisen kahden vuosikymmenen aikana yhtäkään kansainvälistä tarkkailijaa tuolle Transnistrian ja Venäjän rauhanturvajoukkojen valvonnassa olevalle Kolbasnan asevarastoalueelle, ei Etyjin tarkkailijoita eikä muitakaan. Venäjä on kieltänyt pääsyn myös Moldovan tasavallan viranomaisilta, vaikka varasto on Moldovan alueella.

****

Tärkeä kysymys on, kuinka suuri osuus ammustarvikkeista kyettäisiin vielä käyttämään tämän päivän sodankäynnissä.

Venäjän viimeisin Kolbasnan ammusvarastoon liittyvä suunnitelma on peräisin elokuulta 2019. Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu puhui tuolloin uuden prosessin aloittamisesta Kolbasnaan varastoitujen ammusten hävittämiseksi. Venäjä lienee arvioinut tuolloin, että varastoidut ampumatarvikkeet ovat jo pääosin käyttökelvottomia tai että tulevaisuudessa voisi syntyä tilanne, jossa Ukraina pyrkisi saamaan ampumatarvikkeita haltuunsa.

Venäjä ei pitäne asevarastoa enää sille merkittävänä, vaan sen hävittäminen olisi lähinnä kustannuskysymys.

Kuva Kolbasnan ammusvaraston yhden rakennuksen puisista ammuslaatikoista. Laatikkojen kyljissä olevien merkintöjen mukaan kyseessä on teräsytimisistä 5,45х39-luodeista, ns. PS-luodeilla varustetuista patruunoista (5,45ПСгс, В05-90-17). PS (ПС) tarkoittaa teräsytimellä varustettua luotia (Пуля со Стальным сердечником, ПС). Kyse on siis panssarin lävistävistä luodeista (бронебойная пуля). 5,45×39 mm:n luodit GRAU 7N6 -indeksillä (индекс ГРАУ 7Н6) otettiin Neuvostoliitossa käyttöön virallisesti vuonna 1974, vaikka luoteja valmistettiin jo 1960-luvulla. Kyrillinen В05-90-17-merkinnässsä (V05-90-17) luku 17 on tehdasmerkki (клеймо завода) ja kyseessä on Barnaulissa oleva ammustehdas nro 17 (Барнаульском, №17). Neuvostoliitossa noita luoteja valmistettiin kuudessa eri tehtaassa Uljanovskissa, Amurin alueella Habarovskissa, Barnaulissa, Leningradin Frunzen piirissä, Luhanskissa ja Tulassa (Ульяновском №3, Амурском №7, Барнаульском №17, Фрунзенском №60, Луганском №270 ja Тульском №539). Kuva on vuodelta 2020. Kuva: vapaa lähde (Moldovan tasavallan Transnistria/Vadim Denisov, Tass, Приднестровская Молдавская Республика/Вадим Денисов, Тасс).
Kuva Kolbasnan ammusvaraston ammuskäsittelylinjasta, josta ammuksia puretaan ulos varastosta. Huomatkaa käsittelylinjan uudempi rullapöytä puisen pöydän takana. Seinälle on kirjattu neuvostoliittolainen iskulause, joka on suomennettuna ”Pane sydämesi ja sielusi työhön, arvosta elämäsi jokaista sekuntia” (”Сердце и душу в работу вложи, каждой секундой своей дорожи”). Alapuoliseen plakaattiin on kirjattu ohje 52 mm:n 76 mm:n, 85 mm:n, 100 mm:n, 122 mm:n ja 152 mm:n ammusten käsittelystä työpaikalla (рабочее место, teksti ”на рабочем месте иметь не более”). Sallitut enimmäismäärät (шт) 52 mm:n ammuksilla on 10 kappaletta (52 мм 10 шт). 152 mm:n ammuksilla 2 kappaletta (152 мм 2 шт). Kuva: vapaa lähde (Moldovan tasavallan Transnistria/Vadim Denisov, Tass, Приднестровская Молдавская Республика/Вадим Денисов, Тасс).
Oheisesta kuvasta näkyy, kuinka kyseinen ammusvarasto on rakennettu todennäköisemmin jo 1940-luvulla osittain maahan upottaen. Varasto-olosuhteet vaikuttavat sinänsä olevan vielä vähintäänkin kohtuullisen asianmukaiset. Ovipielestä on arvioitavissa betonirakenteen paksuus. On syytä olettaa, että yhden ammusvarastorakennuksen räjähdys ei räjähdyttäisi muita alueen varastorakennuksia. Kuva: vapaa lähde (Moldovan tasavallan Transnistria/Vadim Denisov, Tass, Приднестровская Молдавская Республика/Вадим Денисов, Тасс).
Tykistöammus (tykistökranaatti) kuvattuna Kolbasnan ammusvaraston puisessa ammuslaatikossa. Kuva: vapaa lähde (Moldovan tasavallan Transnistria/Vadim Denisov, Tass, Приднестровская Молдавская Республика/Вадим Денисов, Тасс).
Sisävarastoista varastoalueelle siirrettyjä käyttökelvottomia tuhottavaksi tarkoitettuja tykistöammuksia (tykistökranaatteja) Kolbasnan ammusvarastossa kuvattuna jo kaukaa 2010-luvulta. Kuva: vapaa lähde (alkuperäiskuva tuntematon).

Julkiset tiedot Kolbasnan ammusvaraston tämän hetkisestä tilanteesta ovat vähäiset. Ukraina on tiedustellut aluetta droonein etenkin vuoden 2023 alkupuolella suunnitellessaan vastahyökkäystä. Venäläinen Zvezda-televisiouutiskanava on julkaissut (Телеканал «Звезда», kotisivut) 37 minuuttia ja 51 sekuntia kestävän vuonna 2018 ensiesitetyn videon otsikolla Me Transnistriassa, osa 2 (Наши в Приднестровье. Часть 2), joka on sisältää materiaalia myös ammusvarastoalueelta (Звезда 4.11.2018). Osa 1 on julkaistu viikkoa aikaisemmin (Звезда 28.10.2018).

****

Kuinka paljon on noin 20 000 tonnia (20 000 000 kilogrammaa), joka asevarastossa tällä hetkellä suurin piirtein on ja joka pääosaltaan on ampumatarvikkeita? Kolbasnan asevarastoon säilötyn kalustotarvikkeiden määrä on siis vähäinen ja pääosa varastoidusta on erimuotoisia ampumatarvikkeita eli tykistöammuksia, pommeja, panssarintorjunta- ja jalkaväkimiinoja, kranaatteja ja patruunoita kylmän sodan aikakaudelta ja jopa aikaisemmalta aikakaudelta. Venäläismediassa on kerrottu, että vanhimmat päivämäärät ammuslaatikoiden kyljissä olisivat vuodelta 1937. Suurimmat räjähteet ovat tiettävästi 500 tai 1 000 kilogramman ammuksia. Räjähdysaineiden suurin massa on sidottu tykistöammuksiin sekä panssari- ja jalkaväkimiinoihin.

20 000 tonnia vastaa noin 2 500 junavaunullista ampumatarvikkeita.

20 000 tonnia räjähtävää ammuskalustoa on sinänsä suuri määrä. On esitetty, että kyseessä olisi vähintäänkin Itä-Euroopan suurin asevarasto, jos ei peräti Euroopan suurin tai yksi suurimmista.

En ole aivan samaa mieltä. Neuvostoliitossa oli aikaan kymmenittäin suurempiakin varastoja. Ukrainassa Balaklejan kaupungissa (ukr. Балаклія, ven. Балаклея, 49°27’23.0″N 36°50’20.0″E) räjähti 23.3.2017 tulipalon seurauksena koko ammusvarasto (49°28’53.9″N 36°52’34.0″E). Venäjän mahdollisen ja todennäköisen sabotaasin seurauksena tuhoutuneen ammusvaraston vetoisuus Neuvostoliiton aikaan oli peräti 150 000 tonnia ammuksia, mutta se täyttöasteesta räjähtämisajankohtana ei ole tietoa.

Venäjä varautui Ukrainassa käymään sotaansa tuhoamalla itäisen Euroopan Nato-maista useita ammusvarastoja päämääränä estää etenkin suurikaliiperisten ammusten toimitus Ukrainaan (US-blogi 13.4.2023). Nyt näemme noiden sabotööritoimien hyödyllisyyden Venäjälle, kun länneltä ovat ammukset loppu. Tuokin Venäjän varsin brutaali toiminta Naton alueella ei vielä herättänyt poliitikkoja toimimaan ammustuotannon kasvattamiseksi eikä muutoinkaan.

Lännessä on arvioitu, että karkeasti yli puolet Kolbasnan varaston ampumatarvikkeista on vanhentunutta eikä voida käyttää tai kuljettaa. Edellisessä luvussa kerrotusti Venäjän siirsi vuosina 1999-2003 yhteensä 20 131 tonnia siirto- ja käyttökelpoista varastotavaraa Venäjälle ja se on ollut nimenomaan paraslaatuista.

Räjähdesiantuntijat lännessä ja Ukrainassa ovat verranneet 20 000 tonnin ampumatarvikkeiden räjähdystä Hiroshimaan elokuussa 1945 pudotetun 15 kilotonnisen ydinpommin räjähdykseen arvioiden räjähdystehoa 10 kilotonniin.

Mikäli koko 20 000 tonnin ampumatarvikkeisto räjähtäisi kerralla, on arvioitu räjähdyksessä muodostuvan kraatterin, jonka säde olisi noin 1,5 kilometriä ja syvyys noin 75 metriä. Räjähdyksen kantama voisi kuitenkin olla 40-50 kilometriä, koska ympäröivä maasto on melko avointa. Räjähdyksen vaikutuksia on verrattu magnitudiltaan 7,0-7,5 tapahtuvan maanjäristyksen aiheuttamiin vaurioihin. Räjähdyksen vaikutusalueeksi  Moldovan tasavallan koillisosassa ja Ukrainan länsiosassa on arvioitu 500-3 000 neliökilometriä.

Kolbasnan asevarastoalueen laajuus on edellä kerrotusti noin 150 hehtaaria, jossa itse varastoalueen pinta-ala on noin 100 hehtaaria. Vaikka varastoalue pääosin on sangen vanha jo kylmän sodan alkuajoilta, silti jo tuolloin varastointia pyrittiin järjestämään niin, ettei yhden varastorakennuksen räjähdys jatkuisi seuraavaan. Pidän siis kuitenkin epätodennäköisenä, että ilman ulkopuolista hyökkäystä tai muuta avustamista räjähdystapahtumassa koko varastoalue räjähtäisi taivaan tuuliin kerralla samanaikaisesti.

Niin kuitenkin kävi Ukrainan Balaklejan asevaraston suhteen.

Meidän on muistettava, että Venäjä räjäytti Dnepr-joella Kahovkan padon 6. kesäkuuta 2023 aiheuttaen suurtulvaan Dneprin alajuoksulla.

****

И трагическая реальность в том, что ничего противопоставить этой грядущей атаке на Приднестровье РФ не сможет. И сотни тысяч граждан России, проживающие там, а также наши военнослужащие, проходящие там военную службу в Оперативной группе российских войск превратились в заложников. И даже смертников.” (ВКонтакте 5.3.2023).

Vapaasti suomennettuna:

”Ja traaginen todellisuus on, että Venäjän federaatio ei pysty vastaamaan minkäänlaiseen Transnistriaan tulevaan hyökkäykseen. Sadat tuhannet siellä asuvat Venäjän kansalaiset sekä siellä operatiivisessa ryhmässä palveleva Venäjän armeijan sotilashenkilöstö ovat panttivankeja. Jopa kuolemaantuomittuja.”

Oheiset sanat lausui vanha venäläispoliitikko ja Venäjän ilmavoimien eversti nimeltään Viktor Alksnis (Виктор Имантович Алкснис) jo vuosi sitten maaliskuussa, kun Venäjällä arvuuteltiin Ukrainan hyökkäystä alueelle.

Alksnis on täysin oikeassa. Venäjällä ei ole tällä hetkellä Transnistriassa erityistä sotilaallista voimaa vastata sotilaallisesti edes Ukrainalle. Venäjä ei ole reagoinut Transnistriasta nyt kaikuneisiin avunpyyntöihin. Ei vastaavasti kuin mitä Venäjä vastasi Itä-Ukrainasta vuonna 2014 kaikuneisiin avunpyyntöihin.

Venäjällä on Transnistriassa edellä kuvatun ammusvaraston lisäksi edelleen sotilaallista läsnäoloa, mutta läsnäolon sotilaallinen voima on kuihtunut varsin vähäiseksi. Vaikuttaa siltä, että Venäjä tulkinnut sotilaalliset mahdollisuutensa Transnistriassa vähäiseksi ensisijaisesti siksi, koska alue on oma erillinen saareke ilman maayhteyttä äiti-Venäjään.

Tilanne tulee säilymään vastaavana, mikäli Venäjä ei kykene Ukrainan sotatoimissaan etenemään Odessaan ja katkaisemaan Ukrainan yhteyttä Mustallemerelle.

Sotilasyksikköinä ja joukko-osastoina Venäjän joukkojen operatiivinen ryhmä Moldovan tasavallan Transnistrian alueella eli OGRF PRRM käsittää päävoimana kaksi erillistä moottoroitua kivääripataljoonaa, jotka ovat 82. erillinen moottoroitu kivääripataljoona (82-й Сегедский Краснознаменный отдельный мотострелковый батальон, в/ч 74273) ja 113. erillinen kaartin moottoroitu kivääripataljoona (113-й отдельный гвардейский мотострелковый Нижнеднестровский орденов Кутузова и Александра Невского батальон, в/ч 22137), jotka on sijoitettu Tiraspoliin. Venäjällä on toki alueella vielä myös muita sotilasyksiköitä, mutta määrät ovat vähentyneet 1990-luvulta.

Sotilashenkilökuntaa Venäjä on ilmoittanut Transnistriassa olevan yhteensä noin 1 500 mukaan lukien 441 rauhanturvaajaa. Suurin osa ryhmän sotilashenkilöstöstä on sopimussuhteessa palvelevia Moldovan tasavallan Transnistrian eli ovat PMR:n kansalaisia.

Operatiivisella ryhmän eli OGRF PRRM:n käytössä oleva sotilaskaluston on melko vähäistä. Ryhmällä on  jatkuvakäyttöisinä noin 150 kevyttä panssaroitua ajoneuvoa, BTR-70-miehistönkuljetuspanssariajoneuvoja (БТР-70) sekä BTR-80-kuljetuspanssariajoneuvoja (БТР-80), BTR-60PB/PU-miehistönkuljetuspanssariajoneuvoja (БТР-60ПБ/ПУ) ja panssaroituja amfibioajoneuvoja BRDM-2 (БРДМ-2). BTR-70-miehistönkuljetuspanssariajoneuvojen osuus on noin puolet (70-75 kappaletta).

Muu OGRF PRRM:n sotakalusto on pitkäaikaisessa varastossa. Näitä ovat ilmatorjuntajärjestelmät, erityisesti Strela-10 (ЗРК «Стрела-10»), Osa (ЗРК «Оса») ja ZSU-23-4 (ЗСУ-23-4 «Шилка»). T-64BV-panssarivaunujen (Т-64БВ) sekä suurikaliiperisen tykistön määrät varastoissa eivät ole tiedossa, mutta määrät ovat ilmeisen vähäisiä. Tiraspolin lentokentän ilmakomennon aseiden, sotatarvikkeiden ja omaisuuden varastointi- ja säilytysosastolla on varastossa lisäksi 2 kappaletta Mi-24P-helikoptereja (Ми-24П), 2 kappaletta Mi-24K-helikoptereja (Ми-24К) ja 4 kappaletta Mi-8MT-helikoptereja (Ми-8МТ).

Etyjin Moldovan-edustusto avusti ja seurasi vuosina 2001-2004 yhteensä 456 venäläisen sotilasvarusteen (военная техника) ja 242 muun venäläisen sotilaallisen varusteen tuhoamista ja poissiirtoa pois Moldovan tasavallan alueelta. Kalustotarvikkeissa eli sotilaskalustossa kyse oli lähinnä taistelupanssarivaunuista ja raskaasta tykistöstä.

Etyjin Moldovan-edustuston mukaan Venäjä poisti vuosina 2000-2001 rautateitse itseliikkuvia tykkejä ja panssaroituja ajoneuvoja yhteensä 141 kappaletta sekä tuhosi paikan päällä 108 kappaletta T-64-panssarivaunuja. Etyjin mukaan Venäjä tuhosi 139 yksikköä muuta sellaista sotilasvarustusta, joita rajoitti Euroopan tavanomaisia asevoimia koskeva sopimus eli TAE-sopimus. Vuosina 2002-2003 Venäjän armeija tuhosi vielä 51 sellaista panssaroitua ajoneuvoa, joihin ei sovellettu TAE-sopimukseen kirjattuja rajoituksia.

Etyjin kirjaa asiakirjoissaan seuranneensa lisäksi 11 kalustotarvikkeita kuljettavan junan ja 37 ammustarvikkeita kuljettavan junan poistamista kohti Venäjää. Maaliskuun 2004 jälkeen ei kuitenkaan ole viety aseita, Moldovaan on jäänyt 20 000 tonnia ammustarvikkeita ja tietty määrä kalustotarvikkeita.

Tiedossa olevaa, joko Etyjin ja Venäjän omista lähteistä kerättyä Venäjän sotilaskaluston määrää Transnistriassa on siis pidettävä tällä hetkellä vähäisenä.

Venäjän kannalta Transnistria on motitettu niin, että sotavoimaa Venäjä voisi siirtää alueelle merkittävästi vain väkivalloin sotatoimilla. Ukrainalle Transnistrian alueen valloitus onnistuisi sotilaallisesti varsin vähäisin toimenpitein. Alue ilman 21.7.1992 Moldovan ja Venäjän väliseen sopimukseen määritettyä turvallisuusaluetta (зона безопасности) on lisäksi hyvin pitkä ja kapea, mikä tekee alueen puolustamisesta varsin vaikean.

Venäjän hallitsema Moldovan tasavallan Transnistria eli PMR (Приднестровская Молдавская республика, ПМР) Moldovan ja Ukrainan rajalla. Vasemman alakulman merkkien tekstit ylhäältä alas (7 merkkiä): Vuoden 1992 väkivaltaisimpien joukkomurhien paikat (Места наиболее ожесточенных стольковенный в 1992 году), Venäjän rauhanturvaajien asemat (Посты российских миротворцев), Venäjän armeijan varastot (Арсеналы русской армии), Venäjän joukkojen operatiivisen ryhmän päämaja (Штаб оперативной группы российских войск), Venäjän rauhanturvaajien päämaja (Штаб российских миротворцев), Chișinăun (Kišinovin) lainkäyttövaltaan kuuluvat alueet (Территории под юрисдикцией Кишинева), Turvavyöhyke, jolle PMR:n ja Moldovan asevoimien sijoittaminen on kielletty (Зона безопасности, в которой запрещено размещение вооружённых сил ПМР и Молдовии). Transnistrian alue on hyvin kapea ja pitkä, ja siksi hyvin helposti sotilaallisesti valloitettavissa. Kuva: Kuvakaappaus Kommersant-lehdestä (Коммерсант, https://www.kommersant.ru/doc/706964).

****

Transnistrian kysymystä on yritetty ratkaista useaan eri otteeseen usealla eri kokoonpanolla sen jälkeen kun Venäjä ja Moldova kävivät alueella sodan 2.3.-21.7.1992. Aseelliset yhteenotot olivat alkaneet jo 2.11.1990. Heinäkuun 21. päivänä 1992 Venäjän ja Moldovan presidentit allekirjoittivat PMR:n presidentin Igor Smirnovin (Игоря Николаевич Смирнов) läsnä ollessa sopimuksen Transnistrian konfliktin ratkaisemisen periaatteista (Соглашение о принципах мирного урегулирования вооруженного конфликта в Приднестровском  регионе Республики Молдова, Guvernul Republicii Moldova 21.7.1992).

On muistettava, että pääosa Moldovasta on romanian kielistä aluetta venäjänkielisen alueen sijoittuessa maa itäosaan.

Käydyistä neuvotteluista voidaan kirjata kaksi sovittua dokumenttia Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön eli Etyjin puitteissa:

  • Muistio Moldovan tasavallan ja Transnistrian suhteiden normalisoinnin perusteista (Меморандум о принципах нормализации отношений между Республикой Молдова и Приднестровьем, Memorandum on the Basis for Normalization of Relations between the Republic of Moldova and Transdniestria, OSCE 8.5.1997, The Moscow Memorandum 5.1997).
  • Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) Istanbulin huippukokouksessa 1999 sovittu ja ns. Istanbulin dokumenttiin kirjatut klausuulit (Стамбульский документ 1999 года, Istanbul Document, OSCE 19.11.1999, Istanbul Document11.1999).

Muistio päivämäärällä 8.5.1997 tunnetaan Moskovan muistona (Московский меморандум, Moscow Memorandum) ja Primakovin muistiona (Меморандум Примакова, Primakov Memorandum).

Lisäksi Venäjän esitteli vielä marraskuun puolivälissä vuonna 2003 suunnitelman, joka tunnetaan Kozakin muistiona (Меморандум Козака, Kozak Memorandum), virallisemmin Venäjän ehdotusmuistio Moldovassa liittovaltiorakenteen perusperiaatteista (Меморандум об основных принципах государственного устройства объединенного государства, Russian Draft Memorandum on the Basic Principles of the State Structure of a United State in Moldova).

Tuon Kozakin muistion kirjaukset ovat sangen tuttuja, mitä Venäjän vaati Ukrainalta Minskin rauhanprosesseissa Donetsinkin ja Luhanskin alueiden suhteen eräänlaisena epäsymmetrisenä liittovaltiona (асимметричная федерация). Moldova olisi muistion kirjaukset hyväksyessään sitoutunut säilyttämään puolueettomuutensa ja demobilisoimaan armeijan sekä antamaan Venäjälle oikeuden pitää venäläisiä joukkoja enintään 2 000 sotilaan vahvuisina Transnistrian alueella aina vuoteen 2020 saakka.

Kun Moldova ei hyväksynyt Venäjän ehdotusta, Venäjä keskeytti Kolbasnan asevaraston tyhjennyksen vuoden 2003 lopussa. Tilanne asevaraston suhteen on ollut siitä asti auki ilman sovittua, eikä myöskään puolustusministeri Šoigun elokuun 2019 esityksestä seurannut mitään.

Neuvotteluja on käyty myös ns. ”5+2”-muodossa (механизма «5+2») päämääränä saada aikaan lopullinen, kattava ja kestävä ratkaisu Transnistrian konfliktiin. Noita neuvotteluista ei ole syntynyt mitään. ”5+2”-neuvotteluprosessiin kuuluvat Moldovan tasavalta ja Transnistria (”2”) sekä Venäjä, Ukraina, Etyj, Yhdysvallat ja Euroopan unioni (”5”).

Venäjä on toistanut noita samoja kaavoja Moldovassa ja Ukrainassa, mutta länsi ei ole oppinut reagointiensa perusteella mitään noista Venäjän vakiintuneista kaavoista. Yhtä tyhmästi yritetään vastata Venäjälle aina vaan tekemättä mitään konkreettista Venäjään vaikuttavaa, olipa kyse Ukrainasta tai Moldovasta.

****

Ukrainan ja Moldovan kohtaloissa suhteessa Venäjään on samankaltaisuutta. Transnistrian jäätyneen konfliktin historiassa on paljon yhtäläisyyksiä Ukrainan nykytapahtumiin.

Länsi on pitkälti epäonnistunut ratkaisuissaan Ukrainassa. Nyt olisi pidettävä huoli, ettei sama toistu Moldovassa. Kun nyt sekä Ukrainan että Moldovan kanssa EU aloittaa jäsenyysneuvottelut, niin EU:n kuin myös Naton on tehtävä toimia, joilla neuvottelut todella mahdollistetaan aikaansaaviksi. Moldova on helpompi tapaus kuin Ukraina, mutta Moldova tarvitsee heti aluksi EU:n ja Naton apua Transnistria-kysymyksen ratkaisemiksi niin, ettei Venäjä kykene häiritsemään Moldovan uudistuksia jäsenyyden mahdollistamiseksi.

EU:n ei pidä jäädä odottaman Moldovan suhteen Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan lopputuloksia. Pahimmassa tapauksessa menetetään sekä Ukraina että Moldova Venäjän etupiirille.

Kyse on siis Neuvostoliiton hajoamisprosessin hallitsemisesta Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan ja Moldovan sosialistisen neuvostotasavallan osalta, vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta on kulunut jo yli 30 vuotta.

Kyse on geostrategisen näkökohtien ohella noilla alueilla Neuvostoliiton ajoilta periytyvien venäläisten siitä asemasta, jota Venäjän pyrkinyt turvaamaan noissa kahdessa maassa saman toimintakaavan mukaisesti. Vaikka Baltian maissa on venäläisvähemmistöjä vanhojen sosialistisinten neuvostotasavaltojen perintönä, on noiden maiden asema ollut erilainen kuin enemmän slaavilaisten Valko-Venäjän ja Ukrainan sekä Moldovan itäisimpien osien.

Kun Moldovasta on aikanaan tulossa EU:n ja Naton jäsenmaa, on Transnistrian tilanne kyettävä ratkaisemaan hyvissä ajoin ajankohtana, jolloin se käy helpoiten. Tuo tarkoittaa, että suunnitelman tulee olla valmis ennalta toteuttavaksi. Ratkaisuja ei voida jättää vastaavasti ilman toimivaa suunnitelmaa, kuten Ukrainassa jätimme.

Tuo tarkoittaa sitä, että Venäjän sotajoukot ja Venäjän hallussa oleva Kolbasnan asevarasto on otettava Moldovan haltuun sopivalla suunnitelmalla sopivana ajankohtana. On selvää, ettei Venäjä enää tuota asevarastoa siivoa. Tuo ajankohta liittyy sotatapahtumiin Ukrainassa ja olisi jatkoa siihen, kuinka Moldova on kyennyt eristämään Transnistriaa taloudellisesti saartotoimenpiteillä. Saartotoimenpiteillä Moldova on saanut Transnistrian viennin ja tuonnin laskemaan vuodessa vähintään neljänneksellä viime vuoden tammikuuhun verrattuna (Государственный таможенный комитет ПМР, В векторе ВЭД 6.2.2024) .

On äärimmäisen tärkeää, ettei Venäjälle suoda sotilaallisia mahdollisuuksia ylittää Dnepr-jokea sen alajuoksulla ja edetä kohti Odessaa ja Moldovan itärajaa niin, että Venäjälle muodostuisi maayhteys Transnistriaan. Mikäli Ukrainan asevoimat romahtaisivat lännen ase- ja ammuskaluston puutteeseen, tuokin vaihtoehto olisi mahdollinen.

Mitä nyt tulisi tehdä tai mihin pitäisi olla valmis suunnitelma, joka olisi täytäntöönpantavissa muutamassa päivässä?

Moldovan on pyydettävä tarvittaessa Ukrainaa ja Ukrainan asevoimia ottamaan Transnistria haltuunsa yhteistyössä Moldovan kanssa ja tekemään vaarattomaksi Moldovaa uhkaava Moldovan alueella oleva Venäjän sotilaallinen voima – joskin vähäinen sellainen – sotajoukkoineen, sotakalustoineen ja asevarastoineen.

Venäjän sotavoima alueella on siis vähäinen, joten sotilaallisena operaationa kyse ei olisi erityisen suuresta operaatiosta. Koska Ukraina on jo sodassa Venäjän kanssa, sotilaallisesti kyse ei ole myöskään enää poikkeuksellisesta.

Vuonna 2015 tehdyn väestönlaskennan tulosten mukaan asukkaita Transnistriassa oli 475 tuhatta, joista venäläisiä 29,1 prosenttia, moldovalaisia ​​28,6 prosenttia ja ukrainalaisia ​​22,9 prosenttia. Vuonna 2023 Transnistriassa oli 363 tuhatta asukasta, joista 354 tuhannella oli Moldovan kansalaisuus. Nuo luvut vaihtelevat eri lähteissä ollen venäläislähteissä yleensä suurempia kuin muissa lähteissä. Joka tapauksessa venäläisten määrä alueella on tätä nykyä venäläislaskelmienkin mukaan korkeintaan vain noin 150-160 tuhatta.

Venäläissotilaita Transnistriassa on siis vain noin 1 500 Venäjän itsensä ilmoittamana.

Ukrainassa Donbassin alueen jäätynyttä konfliktia ei kyetty hoitamaan oikein vuodesta 2014, niin samaa toimimatonta mallia Venäjän eduksi emme voi enää harjoittaa Transnistriassa. Asia on ratkaistava kerrasta poikki emmekä saa näännyttää Moldovaa vastaavasti niin kuin olemme näännyttäneet Ukrainaa aivan kuoleman äärirajoille.

Kun Venäjä näännytti Navalnyin kuolemaan, me olemme näännyttäneet saamattomuuttamme Ukrainan lähelle kuolemaa. Emme siis taida olla yhtään sen parempia, vaikka moralisoimme kaiken aina niin kärkkäästi katsomatta peiliin.

Ratkaisu edellyttää yksinkertaisesti vain ja ainoastaan Transnistrian ottamista Moldovan haltuun. Se on tehtävä ajoissa ennen kuin EU-jäsenyysneuvottelut toden teolla alkavat ja se on tehtävä tarvittaessa sotilaallisesti Moldovan niin Ukrainalta pyytäessä. Kerrankin meidän ei tule sallia Venäjän käyttää kuluvaa aikaa edukseen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu