Fortum ja Uniper – Fortumin Venäjä-vaikeudet ja turvallisuuspolitiikka
Artikkelikuvassa presidentit Vladimir Putin ja Sauli Niinistö vihkivät yhdessä käyttöön Venäjällä Fortumin uuden Njaganin lauhdevoimalaitoksen (Няганская ГРЭС) 24. päivänä syyskuuta 2013. Taustalla Fortumin Russia-segmentin johtaja Aleksandr Tšuvajev.
”Fortum обсуждал с правительством Финляндии возможность снижения госдоли ниже контрольной для завершения скупки Uniper, говорит один из источников. Такой сценарий кажется ему малореалистичным: его реализация потребует много времени и изменения законодательства на уровне страны.” (Переток 15.10.2019).
Vapaasti suomennettuna:
”Fortum on keskustellut Suomen hallituksen kanssa mahdollisuudesta Suomen valtion omistusosuuden alentamisesta 50 prosentin alapuolelle Uniperin oston saattamiseksi loppuun, sanoi yksi lähteistä. Tällainen suunnitelma vaikuttaa hänestä epärealistiselta: sen toteuttaminen vaatisi paljon aikaa ja koko maata koskevia lainsäädännöllisiä muutoksia.”
Peretok (Переток) on laadukas venäläinen energia-alan julkaisu.
Kysymys on siitä, että saadakseen Uniperista (kotisivut) omistukseensa 20,5 prosentin lisäsiivun enemmistöomistajaksi, yksi mahdollisuus olisi saada Suomen valtion omistusosuus Fortumissa alle 50 prosenttiin. Tuolla 20,5 prosentin lisäsiivun omistusosuudella Fortum nousisi Uniperin enemmistöomistajaksi 70,5 prosentilla.
Fortumin tavoite kuitenkin on 75 prosentin omistusosuus, jolloin yhtiöllä olisi kaikissa tilanteissa varma määräysvalta Uniperin yhtiökokouksessa.
Haltuunotto omistusosuudella ei välttämättä kuitenkaan merkitse todellista päätäntävaltaa yhtiössä huomioiden Uniperin työntekijöiden vahva lainsäädäntöön perustuva asema saksalaisessa yritystoiminnassa. Yritysomistajalla on saksalaisyrityksessä todellisia vaikeuksia toteuttaa tavoitteitaan, jos työntekijät ovat niistä omistajan kanssa erimieltä.
Fortum ei toistaiseksi ole onnistunut saamaan Uniperin henkilöstöä eikä edes uutta johtoa puolelleen. Uniperin sabotointi Fortumia vastaan jatkuu edelleen armottomana, jos venäläislähteisiin on uskominen.
Fortumin on saatava Venäjällä aikaan toimenpiteitä, jotka tekisivät Uniper-osakeoston mahdolliseksi. Ilman Venäjää Uniperin lisäosto ei siis onnistu.
****
Venäjä valtiona nyt siis ratkaisee, voiko Fortum ostaa lisäosuutta Uniperista enemmistöomistuksen puolelle.
Fortum on taitamattomuuttaan saattanut itsensä Uniperissa aikamoiseen asemaan, johon se ei voi itse vaikuttaa, vaan sen asema on toisten käsissä.
Tuosta mahdollisuudesta Suomen valtion omistusosuuden alentamiseksi alle 50 prosentin Fortum on siis käynyt venäläislehden mukaan keskusteluja (”обсуждать”, viite Переток 15.10.2019) Suomen valtion kanssa, mutta tuloksetta. Neuvotteluja ei siis liene ole käyty, pelkästään keskusteluja. Suomen valtiolla ei ole ollut halukkuutta alentaa omistusosuuttaan alle 50 prosentin Uniper kauppojen vuoksi, jos venäläislähteitä on uskominen.
Tuossa Peretok-lehden jutussa mainitaan tuon Fortumin ja Suomen hallituksen käyminen keskustelujen tiedonantajaksi yksi lähde (”говорит один из источников”), jota jutussa ei kuitenkaan tarkenneta, mutta on jutun sisällön perusteella venäläisviranomainen. Fortum lienee siis saattanut tiedon Suomen hallituksen kanssa käydyistä keskusteluista Venäjälle tai sitten venäläisviranomaiset ovat saaneet tiedon muutoin esimerkiksi Uniperin tai Gazpromin kautta.
Venäjäisillä on tapana tietää tarkasti heitä ja Venäjää koskevat asiat. Tuo on kaikkien Venäjällä toimivien syytä muistaa. Fortumin käymät keskustelut Suomen hallituksen kanssa osoittaa, miten hankalassa tilanteessa yhtiö on Uniperin suhteen.
Julkaisin viikko sitten kirjoituksen otsikolla ”Kivihiilen musta Fortum – Uniperin osto oli virhe” (US-blogi 2.2.2020). Tämä on jatkokirjoitus tuolle kirjoitukselle. Käsittelen tässä kirjoituksessa hieman tarkemmin Fortumin Uniper-vaikeuksia Venäjällä ja hieman sivuten myös Fortumin nykyisen aseman turvallisuuspoliittisia vaikutuksia Venäjä-Saksa-Suomi-kuviossa.
Viime syksystä lähtien Fortum on ollut Venäjällä asiantuntijoiden keskuudessa suuri puheenaihe Uniper-kytköksen vuoksi. Onko Fortumista tuleva Venäjälle energiaan liittyvien kasvavien omistusosuuksien vuoksi turvallisuusriski, johon pitää puuttua? Venäjällä on myös huoli Nord Stream 2 -kaasuputkesta, mikäli Uniper siirtyy Fortumin hallintaan täysin.
Referoin tässä blogikirjoituksessa hieman venäläislehtien kirjoittelua Fortum-Uniper-asiassa. Venäläislehtien uutisointi Fortumin Uniper-kaupasta on ollut pelkästään negatiivista. Nähdään, että Uniperin siirtymisestä Fortumin hallintaan ei ole mitään hyötyä Venäjälle, päinvastoin. Näkemys on varsin ymmärrettävä venäläisnäkökulmasta.
****
”О порядке осуществления иностранных инвестиций в хозяйственные общества, имеющие стратегическое значение для обеспечения обороны страны и безопасности государства” (Закон № ФЗ-57).
Vapaasti suomennettuna:
”Menettely ulkomaisten sijoitusten tekemiseen liikeyrityksiin, joilla on strateginen merkitys maan puolustuksen ja valtion turvallisuuden takaamiseksi” (Laki nro FZ-57).
Tuosta vuonna 2008 säädetystä laista on kiinni Fortumin Uniper-ostos enemmistöomistajaksi. Kyse on strategisia investointeja koskevasta laista. Kyse on lain 2 pykälästä.
Fortumin ongelmat liittyvät Uniperin omistamaan Surgutin GRES-2-voimalaitokseen, johon liittyy vesilaitos ja joka tuottaa alueen asukkaille juomavettä. Kyse on vedenpuhdistukseen liittyvästä lisenssistä. Tuo vesilaitos edellä mainitun lain mukaan viittaa strategisiin hyödykkeisiin vedenjakelun ja -käsittelyn kohteena (”относится к стратегическим активам как объект водоснабжения и очистки”), josta ulkopuolinen valtio – siis tässä tapauksessa Suomi – ei saa omistaa yli puolta.
Uniperia ei omista Saksan valtio, mutta Suomen valtio omistaa Fortumia valtioneuvoston kautta ilman muita valtion hallinnoimia omistuksia 50,76 prosentin osuudella. Yli puolet siis, jolloin Venäjällä tarkastellaan lakia nro FZ-57. Kun Fortum oli venäläislähteiden mukaan tiedustellut Suomen hallitukselta valtion omistusosuuden tiputtamista alle 50 prosentin, ei Suomen hallitus ollut valmis.
Venäjä on nyt tuon lain takia Fortumille kuninkaantekijän asemassa. Pieni asia sinänsä, joka on Uniperin tietoisesti järjestämä, ja siitä lisää myöhemmin. Kaikesta Uniperin harjoittamasta toiminnasta käy ilmi, ettei yhtiössä erityisemmin pidetä valtioenemmistöisestä yrityksestä valtaajana.
Pitäisi varmaan käsitellä tässä kirjoituksessa, miten Fortumin johto onnistui saattamaan itsensä tällaiseen Venäjästä riippuvaan asemaan, mutta se on ensisijaisesti Fortumin omistajien asia.
Toisin kuin Fortumilla, Uniperillä ei ole Saksan valtion omistusta. Uniper on omistuksen puolesta sataprosenttisesti valtioista riippumaton toimija.
****
”Что еще это может быть, как не намеренная попытка задержать сделку?” (Коммерсантъ 24.10.2019).
”Mitä muuta se voisi olla, jos ei tarkoituksellinen yritys viivästyttää kauppaa?”
Lainaus on Kommersantin jutun otsikko ja Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmarkin sanat. Jutussa Kommersant haastatteli Lundmarkia Uniperiin liittyen.
Lundmark jatkaa:
”Деятельность по водоснабжению Сургутской ГРЭС-2 была зарегистрирована в реестре естественных монополий по собственной инициативе компании уже после того, как мы объявили о нашем предложении по приобретению акций Uniper. Довольно важный факт, что компания сделала это сама.”
Vapaasti suomennettuna:
”Surgutin GRES-2:n vesihuolto rekisteröitiin luonnollisten monopolien rekisteriin [Uniper-]yhtiön omasta aloitteesta sen jälkeen, kun esitimme tarjouksemme hankkia Uniperin osakkeita. On melko tärkeä tosiasia, että yritys teki sen yksin.”
Uniper siis vihamielisesti ja tarkoitushakuisesti järjesti tilanteen, jota Venäjän viranomaisten tuli noudattaa, koska Surgutin GRES-2-lämpövoimala oli Uniperin rekisteröintitoimien ja Venäjän lainsäädännön perustella määritelty strategisesti merkittäväksi.
On huomattava, että Uniper toimi näin vain yhden voimalan osalta, mutta kaikissa muissa Uniperin omistamissa voimaloissa se olisi voinut toimia täysin vastaavasti. Kaikissa niissä on paikalliseen vesihuoltoon liittyviä toimintoja, jotka liittyvät voimalatoimintaan.
Uniperin tekoset ovat niin äärimmäisen aggressiivisia, ettei vastaavaa ole minulle tullut vastaan edes Venäjällä.
****
Venäjällä on käyty tuon Uniperin offensiivin jälkeen viime syksystä lähtien vilkasta ja hyvätasoista asiantuntijakeskustelua Fortumin ja Uniperin asemasta ulkomaisina energia-alalla toimivina yrityksinä.
Osaltaan tuo asiantuntijakeskustelu lienee muuttanut poliittisten päättäjien näkemyksiä antaa Fortumille lupa ostaa lisäsiivu Uniperia. Noista poliitikkojen näkemysten muutoksista lisää tämän pitkän kirjoituksen jälkipuolella. Keskustelussa on noussut esiin huoli myös Nord Stream 2 -kaasuputkesta.
Kun Uniper muodostettiin E.ON:sta, Uniperille siirtyi maakaasuvarastoja Saksassa, Itävallassa ja Iso-Britanniassa. Gazprom on käyttänyt näitä varastoja jo E.ON:n aikaan, kun Ukrainan kautta kulkevan maakaasun toimituksissa on ollut ongelmia ns. Venäjän ja Ukrainan välisten ”kaasusotien” (”газовая война”) aikana.
Venäjän ja Ukrainan kaasuntoimituserimielisyyksissä kaasun välityksessä on ollut katkoksia Ukrainan läntisen Euroopan puoleisiin valtioihin ainakin vuosina 2006 ja 2009.
Viime vuonna Gazprom täytti nuo Uniperin varastot piripintaan maakaasulla tavoitteena vahvistaa neuvotteluasemaansa kaasunsiirtosopimusneuvotteluissa Ukrainan kanssa. Vanha sopimus oli voimassa vuoden 2019 loppuun. Varastoissa olevan kaasun omistaa siis Gazprom, mutta itse varastot Uniper – mahdollisesti tulevaisuudessa Fortum.
Noilla kaasuvarastoilla on suurta ulko- ja turvallisuuspoliittista merkitystä.
Uniperin varastointipaikat Saksassa ja Itävallassa on kerrottu Uniperin sivuilla (Uniper, Unsere Speicherstandorte in Deutschland ja Uniper, Unsere Speicherstandorte in Österreich). Varsinaisesti omistava yhtiö on Uniper Energy Storage GmbH (kotisivut).
Nuo kaasuvarastot siirtyisivät Uniperin myötä siis suomalaisomistukseen, ja tällä on Venäjälle turvallisuuspoliittinen merkitys. Monen venäläisasiantuntijan mukaan Suomeen ei voi luottaa niin kuin Saksaan. Uniper-kauppa on siksi osaltaan riski Venäjän intresseille kaasuntoimittajana.
Venäjällä tiedetään, että energia on politisoitunut, koska se myös itse käyttää energiaa poliittisten päämääriensä saavuttamiseksi. Uniperin mahdollinen siirtyminen Fortumin hallintaan on nähty Venäjällä viime syksystä lähtien osittain poliittisena tapatumana, jota myös arvioidaan osittain poliittisena tapahtumana.
****
”Именно Германия в отличие от финнов активнее всех в Европе жестко отбивает все попытки остановить ”Северный поток-2”. Uniper является основным лоббистом интересов ’’Газпрома’ в Германии. Этим теперь будет заниматься финская компания?” kysyi Nikita Kritševski (Никита Кричевский) Rossijskaja Gazetan haastattelussa (Российская газета 29.10.2019).
Vapaasti suomennettuna:
”Toisin kuin suomalaiset, se on Saksa, joka on aktiivisin Euroopassa ja joka on torjunut raivokkaasti kaikki yritykset pysäyttää Nord Stream 2 -kaasuputkihanke. Uniper on Gazpromin tärkein edunvalvoja Saksassa. Tulisiko suomalainen yritys [Fortum] tekemään nyt tuota [edunvalvontaa]? ”
Nikita Kritševski (kotisivut) on tunnettu venäläinen taloustieteilijä ja journalisti sekä hallintojohtamista opettavan valtion yliopiston (Государственный университет управления, ГУУ) professori.
Nikita Kritševskin blogikirjoitus Izvestijan sivuilla (Известия 21.10.2019) kannattaa käydä lukemassa. Konekäännökselläkin pääsee hyvin kärryille kirjoituksen sisällöstä. Kirjoituksessa Kritševski käsittelee, miksi Fortumin Uniper-hankinta uhkaa Nord Stream 2 -kaasuputkea. Kritševski ei katso esimerkiksi myöskään hyvällä, että Fortumin Russia-segmentin johtaja Aleksandr Tšuvajevilla (Александр Чуваев, biografia) on Venäjän kansalaisuuden lisäksi myös Yhdysvaltain kansalaisuus.
Venäjällä Saksa nähdään Venäjän luetettavana kumppanina, joka on valmis haastamaan myös Yhdysvallat Venäjän etujen puolustajana, kuten Nord Stream 2 -kaasuputken tapauksessa nähtiin. Suomella ei ole pienenä valtiona vastaavia resursseja vastustaa Yhdysvaltain poliittisia toimia, Venäjällä nähdään. Suomi ei ole Saksan veroinen Venäjän etuja kunnioittava suurvalta.
Valtion koko sinänsä jo ratkaisee. Pienen Suomen Fortum on lähtenyt Uniperin myötä uimaan syviin virtaaviin vesiin.
****
”В этой стране [Финляндии] влияние ’зеленых становится все больше и больше’. Ну и не забудем, что ’зеленые’ – это видная часть либерального атлантического лобби, которое активно поддерживает любую русофобскую активность, в том числе украинскую.” lausui puolestaan Mihail Hazin (Михаил Хазин) samassa Rossijskaja Gazetan haastattelussa (Российская газета 29.10.2019).
Vapaasti suomennettuna:
”Tässä maassa [Suomessa] ’vihreä’ katsantokanta kasvaa kasvamistaan. Ethän unohda, että ’vihreys’ ovat näkyvä osa liberaalia atlanttista lobbausta, joka tukee aktiivisesti kaikkia russofobisia toimia mukaan lukien myös ukrainalaisia toimia.”
Venäjä siis näkee Hazinin suulla ilmaistuna, että Ukrainan toiminta Venäjää vastaan on liberaalin atlanttisen lobbauksen seurausta.
Mihail Hazin (kotisivut) on arvostettu venäläinen makrotaloustieteilijä, talousanalyytikko ja ahkera bloggaaja. Vuonna 2018 hänet valittiin Kansainvälisen johtamisopin akatemian (Международная академия менеджмента, МАМ) akateemikoksi.
Hazinin mukaan länsimaisen vihreysvaatimuksen vuoksi Fortum joutuu asettamaan itsellensä puhtaan energian tavoitteita, joiden vuoksi venäläisen hiilivetyenergian markkinat pienenisivät. Venäjällä uusiutuva energiatuotanto on viime aikoina alettu nähdä uhkana Venäjän maakaasu-, öljy- ja kivihiilituotannolle.
”Означает ли это, что финны, купив немецкие активы, начнут наводить на российской земле свой порядок? То есть закрывать ’углеводородные’ предприятия и открывать энергетически ’чистые’?” Rossijskaja Gazeta kysyy.
Vapaasti suomennettuna:
”Tarkoittaako tämä sitä, että saksalaista omaisuutta ostaneet suomalaiset alkavat tuoda järjestystään Venäjän maaperälle? Toisin sanoen sulkevat hiilivety-yhtiöitä ja avaavat energian suhteen ’puhtaita’ yhtiöitä?
Stanislav Mitrahovitš (Станислав Митрахович) antaa vastauksen:
”Действительно, на долгосрочную перспективу Fortum будет двигаться к доминированию возобновляемой энергетики. И давить на него ”зеленые” силы в Финляндии и в Европе определенно будут.”
Vapaasti suomennettuna:
”Itse asiassa pitkällä aikavälillä Fortum siirtyy kohti uusiutuvan energian dominanssia. Suomen ja Euroopan ’vihreä aalto’ painostaa sitä ehdottomasti.”
Stanislav Mitrahovitš on Kansallisen energiaturvallisuusrahaston (Фонд национальной энергетической безопасности, ФНЭБ) ja moskovalaisen talousyliopiston (Российский экономический университет имени Г.В. Плеханова) johtava asiantuntija.
Jos venäläiset korkeimman tason talouden ja energian asiantuntijat saisivat päättää, Venäjä ei ikimaailmassa antaisi Fortumille lupaa ostaa lisäsiivua Uniperista. Uniperin parempi kotimaa Venäjälle olisi Saksa kuin Suomi. Myös Uniperin johto tietää tämän ja on siksi harrastanut Venäjällä ahkerasti Fortumin vastaista agitaatiota hyvin tuloksin.
Imagomielessä Fortumin aurinko- ja tuulivoimahankkeet (Fortum, Tuuli ja aurinko Venäjällä) eivät välttämättä ole myönteinen asia, vaikka Venäjän valtio on ollut niissä mukana uusiutuvan energian huutokaupan muodossa. Venäjällä vihreyttä halutaan nähdä Trumpista huolimatta Yhdysvaltain toimintana Venäjää ja Venäjän massiivisia hiilivetyenergiavarastoja vastaan.
Euroopan vihreät liikkeet nähdään Venäjällä Yhdysvaltojen ulkopoliittisena toimintavälineenä vastaavasti kuin oikeistopopulistit tai vasemmistolainen rauhanliike nähdään Euroopassa Venäjän toimintavälineenä.
Vihreydellä ei tässä tarkoiteta mitään poliittista puoluetta, mutta kuitenkin Suomen osalta Venäjällä nämä vihreään energiatuotantoon liittyvät puheet voimistuivat, kun Rinteen hallitus aloitti toimintansa Vihreiden ollessa yksi hallituspuolue.
****
Nord Stream 2 -kaasuputki on mielenkiintoinen Fortumin kannalta, jos Uniper siirtyy Fortumin hallintaan.
Nord Stream 2 AG (kotisivut, Company data, Handelsregister) on eri yhtiö Nord Stream AG (kotisivut, Company data, Handelsregister), joka omistaa ensimmäiset Itämeren pohjalla vedetyt kaasuputket.
Ketkä sitten ovat Sveitsin Zugissa kotipaikkaa pitävän Nord Stream 2 AG:n omistajat? Tuon projektiyrityksen yhtiömuoto on PJSC (Public Joint Stock Company). PJSC on julkinen osakeyhtiö (venäjäksi Публичное акционерное общество, ПАО). Tässä yhtiömuodossa osakkeenomistajilla on oikeus käydä kauppaa osakkeilla ilman muiden osakkeenomistajien lupaa.
Nord Stream 2:n kotisivujen mukaan yrityksellä on rahoitussopimukset Engien (kotisivut), OMV:n (kotisivut), Shellin (kotisivut), Uniperin (kotisivut) ja Wintershall Deanin (kotisivut) kanssa.
Sveitsin Zugiin rekisteröity PEG Infrastruktur AG (Company data, Handelsregister) on ollut vuodesta 2009 omistajana vuonna 2005 perustutussa Nord Stream AG:ssa 15 prosentin osuudella, mikäli julkisuuden ja Nord Streamin kotisivun omistajatiedot pitävät edelleen paikkaansa (Nord Stream, Who We Are). Tuo tytäryhtiö oli alkujaan E.ON:nin, mutta siirtyi Unipeille, kun Uniper perustettiin, mikäli vanhat julkiset tiedot pitävät paikkansa ja mikäli esimerkiksi Uniperin vuoden 2016 alkupuolen puolivuotiskatsauksessa sivun 5 kirjauksia on uskominen (Uniper, 2016 First half results 22.8.2016).
Nord Stream AG:n enemmistön omistaa Gazprom (kotisivut) 51 prosentin osuudella.
Venäläislähteiden mukaan Nord Stream 2 AG:n omistaisi kokonaan Gazprom ja rahoitussopimuksella mukana olevaa viisi em. yhtiötä olisivat vain rahoittajia. Venäläislähteiden mukaan 9 miljardin euron Nord Stream 2 -kaasuputkesta Gazprom vastaisi puolesta (4,5 miljardia euroa) ja viisi eurooppalaista energiayhtiötä niin ikään puolesta 4,5 miljardin euron rahoitusvastuilla. Keskimääräinen yrityskohtainen rahoitusvastuu olisi siis 900 miljoonaa euroa, mutta tuskinpa vastuu jakautuu tasasummin yritysten kesken.
Millainen vastuu 4,5 miljardista eurosta kuuluu Uniperille, ei ole kerrottu julkaistuuteen enkä alkanut tutkia tilinpäätöksiä, jos asia sieltä kenties paljastuisi.
Joka tapauksessa, mikäli Uniper päätyy lopulta Fortumin omistukseen, siirtyy Nord Stream 2 AG:n rahoitusvastuu Fortumille samoin kuin Nord Stream AG:n omistusosuus, mikäli sellainen on vielä olemassa PEG Infrastruktur AG:n kautta.
Venäläisasiantuntijat ovat nähneet Fortumin omistus- ja rahoitusosuudet Itämeren kaasuputkista riskitekijänä Yhdysvaltojen suhteen. Esimerkkinä presidentti Trump hyväksyi Nord Stream 2 -kaasuputken rakentajayhtiöihin kohdistuvat pakotteet joulun alla (Yle 21.12.2019), vaikka niiden vaikuttavuus myöhään asetettuna on ollut vain nimellinen.
Yhdysvaltojen mahdollisia todellisia varsinaisia putkitoimijoita ja -omistajia vastaan asetettuja pakotteita ei Fortumilla eikä Suomella olisi halua vastustaa vastaavasti kuin vaikkapa Saksalla.
Suomi on siis menossa Fortumin kautta sellaiseen turvallisuuspoliittiseen ympäristöön, jota se ei ole miettinyt eikä analysoinut.
Venäläislähteiden mukaan Gazpromin toimitusjohtaja Aleksei Miller (Алексей Миллер, biografia) ja Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmark ovat nyt kokoustaneet peräti kolmesti kuuden kuukauden aikana.
Mistä he ovat tarkalleen keskustelleet ja neuvotelleet, ei julkisuuteen ole ilmoitettu. Venäläislähteiden mukaan yksi aiheista ollut Fortumin Uniper-kauppa ja sen vaikutukset kaasun siirtoon putkissa läpi Itämeren. Nord Stream siis. Olisiko Fortum luopumassa kaasuputkisitoumuksistaan, jos saisi Uniperin hallintaansa?
****
Palataan Uniperin omistuksiin Venäjällä, jotka ovat – sanotaanko – mittavat, kun kyse ulkomaisesta energia-alalla toimivasta yrityksestä.
Venäjä-Saksa-Suomi-kuvio, siitä tässä Fortumin Uniper-ostoksessa on kysymys.
Uniperilla on hallinnassaan Venäjällä viisi voimalaitosta, joiden energiantuotannon kapasiteetti on yhteensä 11 235 megawattia (MW). Tuo kapasiteetti vastaa noin seitsemää Olkiluoto 3:n kapasiteettia, kun yhden Olkiluoto 3:n kapasiteetti on noin 1 600 MW.
Uniperin voimalat Venäjällä ovat: Surgutin GRES-2 (Сургутская ГРЭС-2), Berezovskajan GRES (Березовская ГРЭС), Šatruran GRES (Шатурская ГРЭС), Smolenskin GRES (Смоленская ГРЭС) ja Jaivan GRES (Яйвинская ГРЭС).
Noiden sähköntuottajien omistuksesta lähes 84 prosenttia on Uniperilla. Surgutin GRES-2 on se voimala, johon liittyy juomavedenjakelun ja -käsittelyn muodostama ongelma Fortumin lisäomistusostokselle Uniperista.
Venäjän kielessä ГРЭС (Государственная районная электростанция, КЭС/ГРЭС) tarkoittaa alueellista sähkövoimalaitosta, joka tuottaa tietylle hallinnolliselle alueelle sähköä yleensä lauhdevoimalaitoksena. Lauhdevoimalaitoksen lyhenne on КЭС (KES). ГРЭС-lyhenne käännetään yleensä latinan aakkosellisissa kielissä GRES.
Vertailuna Uniperiin, vuonna 2018 Fortumin oma sähköntuotantokapasiteetti Venäjällä oli yhteensä 4 912 MW ja lämmöntuotantokapasiteetti 10 229 MW, energiantuotantokapasiteetin ollessa yhteensä siis 15 141 MW.
Jos Fortum saa Uniperin haltuunsa, Fortumin energiatuotantokapasiteetti Venäjällä olisi yhteensä 26 376 MW (26,4 GW), mikä vastaa peräti yli 16 Olkiluoto 3:n kapasiteettiä. Määrä on todella suuri suomalaismittakaavassa.
Tuo määrä on niin iso, että se synnyttää ymmärrettävästi monenlaista pohdintaa Venäjällä.
****
Uniper-ostoksen myötä Fortumin on ihan turha puhua itsestään hiilipäästöttömänä energiatuottajana. Fortum on hiilenpolttaja pahimmasta päästä, joka on siirtänyt energiatuotantoaan maahan, jossa ei säädellä fossiilisten polttoaineiden polttoa vaan itseasiassa kannustetaan sitä. Uniperin myötä Fortumin toiminta on kivihiilen mustaa.
Fortumista tulee sen verran iso toimija Venäjällä, että sen perään katsotaan tarkasti ja päätetään myös se, annetaanko sille Uniper ja jos annetaan, millä ehdoilla.
Fortumin kasvavaa halua Venäjälle ymmärtää, koska se tekee Venäjällä hyvää tulosta fossiilisten polttoaineiden polttamisella ilman ylimääräisiä ”viher”-kustannuksia. Myös Uniper tekee Venäjällä vahvaa tulosta fossiilisten polttoaineiden polttamisella. Tulevaisuudessa vastaava fossiilisen hiilen poltto suurilla hiilidioksidipäästöillä ei enää muualla oikein onnistu.
Fortum sai vuoteen 2017 mennessä Venäjällä päätökseen laajan vuonna 2008 alkaneen Venäjän investointiohjelmansa. Esimerkiksi vuonna 2017 Fortum teki parasta tulosta Venäjän ja myös Pohjolan ja energiantuotannolla. Vertailukelpoinen liikevoitto kasvoi Venäjällä peräti 55 prosenttia 296 miljoonaan euroon. Fossiilisen hiilen ja kaasun polttaminen Venäjällä on kannattavaa.
Fortumin raportointirakenne koostu eri segmenteistä, joita on yhteensä viisi (Fortum, raportointirakenne). Fortumin Russia-segmentti tuotti vuonna 2017 liikevoittoa 26,9 prosenttia liikevaihdostaan, mikä on hyvä luku. Pohjoismaissa sähköä tuottavan Generation-segmentin liikevoitto kasvoi puolestaan 14,6 prosenttia 478 miljoonaan euroon ja liikevoiton tuottoprosentti on ainakin vielä rahtusen Venäjä-toimintaa parempi, 28,5 prosenttia.
Kun EU:n alueella ei oikein saa enää saastuttaa, saastutetaan sitten Venäjällä.
****
Fortumista tuli yksi kolmesta ulkomaisesta energiayhtiöstä, jotka ostivat energiatuotantovaroja Venäjän sähköteollisuuden uudistuksen aikana viime vuosikymmenen jälkipuolella vuonna 2008. Venäjä purki tuolloin monipoliasemaassa toimineen energiayhtiönsä (РАО «ЕЭС России»), jonka hallinnassa oli 14 alueellista energiatuotantoyhtiötä (Территориальная генерирующая компания, ТГК), TGK-1…TGK-14 (ТГК-1…ТГК-14).
Fortumin osti vuonna 2008 Uralilla ja Länsi-Siperiassa sijaitsevan TGK-10 (ТГК-10), jonka tuotantokyky yhteensä on tätä nykyä peräti 4,8 GW. Tuo tuotantokyky vastaa kolmea 1,6 GW:n Olkiluoto 3:sta. Fortumin kahdeksan Venäjän voimalaitosta käyttävät polttoaineenaan maakaasua ja hiiltä. Artikkelikuva Njaganin voimalaitos kuuluu TGK-10:een.
Fortumin investointiohjelma oli mittava. Kahdeksan vuotta kestänyt investointiohjelma saatiin päätökseen vuonna 2016 ja se maksoi yhteensä 4,5 miljardia euroa. Viimeisenä vihittiin käyttöön Tšeljabinskin täysin uusi energialaitos lokakuussa 2016. Tuo GRES-voimala maksoi 2,5 miljardia euroa.
Fortumilla on Venäjällä kahdeksan lämpövoimalaa, eikä Fortum itsensä ilmoittamana eikä myöskään venäläisten tiedotusvälineiden mukaan ole halukas luopumaan niistä.
Fortumin omistaa TGK-1:stä (ТГК-1) 29,45 prosentin siivun, lopun omistavat venäläiset omistajatahot Gazprom Energoholdingin (ООО «Газпром энергохолдинг») johdolla.
Kommersantin tietojen mukaan Fortum tarjosi vuodenvaihteen 2018-19 tienoilla Gazprom Energoholdingille Länsi-Siperiassa ja Uralilla sijaitsevien TGK-1:n vesivoimalaitoksien vaihtoa Fortumin lämpövoimalakapasiteettiin GTK-10:n Njaganskajan GRES:ssä (Няганская ГРЭС) ja Fortumin muissa Siperian ja Uralin alueen voimalaitoksissa (Челябинская ТЭЦ-1, Челябинская ТЭЦ-2, Челябинская ТЭЦ-3, Челябинская ТЭЦ-4 ja Аргаяшская ТЭЦ sekä Тюменская ТЭЦ-1 ja Тюменская ТЭЦ-2).
Tuokin episodi osoittaa taas kertaalleen, että Fortum pyrkii vaihtamaan Venäjän fossiilisella polttoaineella toimivia voimalaitosomistuksiaan vesivoimaan. Gazprom ei tähän suostunut tälläkään kertaa ja ilmoitti asiasta Fortumille keväällä 2019 (Коммерсантъ 22.4.2019 ja Ведомости 22.4.2019).
Fortum siis yritti toistamiseen saada vuoden 2018 lopulla nuo Karjalan vesivoimalat itselleen. Tämäkin hanke meni tälläkin kertaa Fortumilta ”vituralleen”.
Aikaisempi yrityskierros oli vuonna 2015, jolloin kuvioissa oli Fortumin osallistuminen Hankikiven ydinvoimalahankkeeseen. Fortum asetti osallistumiselleen Hanhikivi 1 -hankkeeseen alun perin reunaehdoksi sen, että venäläinen TGK-1 (tai TGC-1 suomalaismediassa kirjoitetusti) pilkotaan ja Fortum saisi omistukseensa TGK-1:n vesivoimalaitokset Venäjällä.
Tuo yritys oli sangen epätoivoinen ja brutaali.
TGK-1:lla on yhteensä 40 vesivoimalaa Kuolan niemimaalla, Karjalassa ja Leningradin alueella. Niiden kokonaiskapasiteetti on 2,85 GW ja tuotanto vuona 2018 oli 12,8 terawattituntia (TWh), mikä on siis 12,8 miljardia kilowattituntia (kWh). TGK-1 on Inter RAO:n («Интер» РАО) lisäksi ainoa yritys, joka voi viedä sähköä Pohjois-Euroopan markkinoille.
Sähkön tuotanto Suomessa vuonna 2018 oli 67,5 TWh, joten noilla TGK-1:n vesivoimaloilla olisi lähes viidenneksen osuus (vuonna 2018 19,0 prosenttia) sähkön kokonaistuotannosta Suomessa. Eipä ihme, että TGK-1 kiinnostaa aina vaan Fortumia.
Kun nyt vuonna 2008 aloitettu vuosien 2008-2017 DPM-1-sijoitusjakso (программа ДПМ-1) on saatu päätökseen, on uusi vuoteen 2035 kestävä DPM-2-sijoitusjakso (программа ДПМ-2) jo alkanut.
Fortum ei tuohon kakkosvaiheen kilpailutukseen osallistunut, vaan osallistuminen oli sälytetty Uniperille.
Nyt käynnistyvän DPM-2-ohjelman on arvioitu olevan arvoltaan noin 3,5 biljoonaa ruplaa (3 500 miljardia ruplaa eli noin 50 miljardia euroa nykykurssilla) vuoteen 2035 asti. DPM-1-ohjelma puolestaan oli 4,0 biljoonaa ruplaa (4 000 miljardia ruplaa, noin 57 miljardia euroa nykykurssilla).
****
Venäjällä siis nähdään riskejä Nord Stream 2 -kaasuputken hallinnan mahdollisesta osittaisesta siirtymisestä muihin käsiin Uniperin kautta. Riski muodostuu ulkomaisten energiahankkeiden kehittämiselle haavoittuvuuden lisääntyessä. Pieni Suomi on eri asia kuin suuri Saksa.
Energia on turvallisuuspolitiikkaa. Suomi on saattanut Fortumilla itsensä sellaiseksi turvallisuuspoliittiseksi pelinappulaksi, jonka käyttöä muiden käyttämänä Suomi ei itse hallitse. Suomen koko ei riitä hallintaan.
Lisäksi Venäjällä nähdään riskejä kotimaiseen lämpövoimalastruktuuriin Uniperin Venäjä-toimintojen mahdollisesti siirtyessä muihin käsiin. Kyse on suuresta lämpövoimaloiden määrästä edellisissä luvuissa kirjatusti.
Venäjällä Uniper nähdään myötämielisempänä hiilivetyenergian poltolle kuin Fortum. Tämä näkemys pohjautuu osaltaan siihen, mitä on sovittu, kun Uniper muodostettiin E:ON:sta. Uniper tietoisesti kieltäytyy kehittämästä uusiutuvien energialähteiden segmenttiä ja on edelleen leimallisesti hiilivetyjen polttaja. Uniper ei hypi E.ON:n varpaille pyrkimällä uuden energian osa-alueille haastamaan E.ON:a.
Venäjällä on siis edelleen tarve uudistaa vanhentuneita sähköä tuottavia lämpövoimalaitoksiaan (тепловая электростанция станция, ТЭС) ja DPM-2-ohjelma on käynnistymässä. Vanhojen TES-voimalaitosten nykyaikaistamista koskevan valtionohjelman nimi on Venäjän kielellä ”Госпрограмма модернизации старых ТЭС”, suomennettuna kutakuinkin ”Valtion ohjelma sähköä tuottavien [TES-]lämpövoimalaitoksien nykyaikaistamiseksi”.
Voimalaitosten uudistaminen ei ole halpaa ja vaatii kalliita investointeja, joten ohjelmassa taataan pitkäaikaiset myyntimarkkinat pitkäkestoisilla sähköntoimitussopimuksilla (Министерство энергетики 30.1.2019). Lähtökohta olisi 14 prosentin perustuotto, joten tappiolla ei Venäjällä tarvitse polttaa fossiilisia polttoaineita, jos osaa asiansa.
Toinen viime syksyllä valmistunut valintakierros voimalaitosten uudistamiseksi käsittää vuodet 2022-2025 ja aina vuoteen 2031 saakka. Ensimmäinen valintakierros alkoi vuonna 2008 ja siinä Fortum tuli valituksi kahden muun energiayhtiön kanssa.
Toisin kuin Uniper, tällä kertaa Fortum ei osallistunut kilpailutukseen. Uniper tekee kilpailutusohjelman puitteissa suuria investointeja Venäjän energiatuotantoon. Venäläinen media on uutisoinut Uniperin käyttävän esimerkiksi Surgutin GRES-2-voimalaitoksen uudistamiseen 6-7 miljardia ruplaa, mikä euroissa vastaa noin 85-100 miljoonaa. Nuo Uniper-velvoitteet siirtyvät siis Fortumille, jos se kykenee saamaan Uniperin haltuunsa.
Toimitusjohtaja Pekka Lundmark kertoi Kommersantin haastattelussa, että Fortum päätti tietoisesti olla osallistumatta lämpövoimalaitoksien nykyaikaistamisohjelmaan (Коммерсантъ 24.10.2019). Tuo on synnyttänyt pahaa verta Venäjällä ja epäilyksiä Fortumin sitoutumisesta Venäjälle tärkeisiin fossiilisiin polttoaineisiin.
”Если Fortum, контрольный пакет в котором принадлежит правительству Финляндии, купит «Юнипро», то дальнейшее обновление мощностей окажется под угрозой. В Финляндии зеленая повестка сейчас стоит очень остро. Понятно, что инвестиции просядут и прежние темпы модернизации теплоэлектростанций выдерживаться уже не будут.” Oleg Pitškov (Олег Пичков) kommentoi Izvestia-lehdessä (Известия 8.11.2019).
Vapaasti suomennettuna:
”Jos Suomen hallituksen määräysvaltaan kuuluva Fortumin ostaa Uniperia, [lämpövoimalaitosten] kapasiteettipäivitykset ovat vaarassa. Suomessa vihreä agenda on nyt erittäin ajankohtainen. On selvää, että investoinnit vähenevät ja lämpövoimalaitosten voimassa olevaa uudistamisvauhtia ei jatketa.”
Oleg Pitškov (biografia) toimii apulaisprofessorina ja dekaanina Kansainvälisten ja ulkomaisten taloussuhteiden instituutissa (Московский Государственный Институт Международных Отношений, МГИМО).
****
Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmark tapasi Venäjän presidentti Vladimir Putinin viime vuoden kesäkuun 11. päivänä Pietarin kansainvälisen talousforumin (Петербургский международный экономический форум) yhteydessä.
Ulkomaisen yhtiön johtajan tapaaminen presidentti Putinin kanssa ei ole jokapäiväistä. Asian pitää olla painava. Fortumin lisäostos Uniperista oli jo valmisteilla.Siis se 20,5 prosentin lisäostos, joka sitten julkistettiinkin syksyllä 8.10.2019.
Tuo Fortumin lisäostohalukkuus ja Elliottin sekä Knight Vinken myyntihalukkuus tuli julkisuuteen jo keväällä (Reuters 21.3.2019). Lundmark halusi Putinilta varmistusta kaupan onnistumisesta Venäjään liittyviltä osilta. Fortum läksi purkamaan vyyhteä korkeimmalta mahdolliselta tasolta.
Suomessa tapaamista ei juurikaan uutisoitu. Eikä juuri Venäjälläkään. Suomessa asiasta etsinnällä löytyy yksi Arvopaperi-julkaisun juttu (Arvopaperi 12.6.2019) Reutersin juttuun nojautuen (Reuters 11.6.2019).
Fortum läksi siis purkamaan ongelmaansa Kremlin kautta. Jos Putin saataisiin vakuutettua asiasta, asia olisi Venäjällä ratkaistu, Fortumissa ajateltiin.
Saadakseen Uniper-asiaa eteenpäin Fortum on siis ollut yhteydessä sekä Suomen hallitukseen että Venäjän presidenttiin. Paljon on näköjään Fortumilla pelissä, kun korkeimmalta tasolta aloitetaan. Onkohan Fortumin väki tavannut myös jo presidentti Niinistöä Fortumin Venäjä-Uniper-ongelmien takia?
Pitääkö kaiken lopuksi Niinistönkin ajaa Venäjällä Fortumin asiaa ja tavata asian tiimoilta vaikkapa presidentti Putin?
****
Presidentti Putin ymmärsi Fortumin huolia ja Venäjällä Pietarin tapaamisen jälkeen syksyllä läksikin käyntiin valmistelu lainsäädännön muuttamiseksi niin, että Fortumin Uniper-kauppa 20,5 prosentin omistusosuudesta pääsisi toteutumaan. Venäläislähteiden mukaan Putin oli todennut kesäkuun 11. päivänä Pietarin kansainvälisen talousforumin yhteydessä Lundmarkille, että asiaa pitäisi hoitaa talouskehitysministeri Maksim Oreškinin (Максим Орешкин, biografia) kanssa.
Uniper oli siis aktivoinut Surgutin GRES-2:n vesilaitosasian tarkoituksella. Minä ajankohtana tarkasti ottaen Uniper teki tuon varsin provokatiivisen tempun, ei ole tiedossa. Tuo vesilaitoslisenssiasia on todelliselta merkittävyydeltään ja Venäjän kohdistuvan mahdollisen todellisen uhan kannalta vähäpätöinen, mutta Fortum on saattanut taitamattomuuttaan asemansa Uniperin-kaupan osalta sellaiseen tilanteeseen, että Venäjä päättää nyt asiasta.
Uniperin siirtyminen Fortumin haltuun on asiana sellainen, että se on alettu viime syksystä lähtien nähdä Venäjällä myös turvallisuuspoliittisena kysymyksenä. Ensisijaisesti kysymys on kuitenkin Venäjän intressien turvaamisesta.
Venäjä siis päättää, saako Fortum Uniperin. Tuo päätös ei ole enää erityisemmin Kremlin käsissä, siihen on nyt ajauduttu. Myös Kremlissä kuitenkin nyt tiedetään, ettei Uniperin siirtyminen Fortumille ole välttämättä Venäjän etujen mukaista, vaikka Putin Pietarissa kesällä 2019 näyttikin asialle vihreää valoa. Miksi siis ajaa asiaa, joka ei ole Venäjän etujen mukaista? Mitä Venäjä hyötyy Uniperin siirrosta Fortumille nykyiseen nähden?
****
Lundmarkin piti yrittää ratkaista ongelmaa, jonka Uniper oli Surgutin GRES-2-lämpövoimalan osalta Fortumille järjestänyt ja on edelleen lisää järjestämässä.
Samoihin aikoihin heinäkuussa 2019 Uniperin toimitusjohtaja Andreas Shirenbek tapasi Venäjän federaation energiaministeri Aleksandr Novakin (Александр Новак). Puheena oli Nord Stream 2 -kaasuputken rakentamisen lisäksi Uniperin toiminnot Venäjällä. Arvatenkin Uniperin asema Venäjällä.
Venäjällä toimii ja neuvottelee siis tällä hetkellä sekä Uniper että Fortum toisilleen vihamielisesti ajakseen kumpikin omia etujaan ilman keskinäistä yhteistyötä.
Uniperin uusikaan johto ei ole salannut kielteistä asennettaan Fortumin Uniper-kauppaan. Uniperin nykyisen toimitusjohtajan Andreas Schirenbeckin mukaan omaisuudenhoito ei ole ”niin helppoa”. Vanha johtaja Klaus Schäfer sai potkut kolttosistaan melko tarkalleen vuosi sitten 6.2.2019. Schäferin sairastumisesta syöpään Uniper kertoi elokuussa 2018.
Uniper kertoi vuosi sitten päässeensä Fortumin kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että yritysten kumppanuutta ryhdytään rakentamaan uudelta pohjalta. Tätä varten perustettiin työryhmä, jota johtivat Uniperin puolelta Keith Martin ja Eckhardt Rümmler.
No joo…
Uniper toimii koko ajan Venäjällä Fortumia vastaan kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla.
****
Avainasemassa Surgutin GRES-2:n vesilaitoskiistassa päättävänä virkamiestahona on Venäjän federaation monopolivastainen yksikkö FAS (Федеральная Антимонопольная Служба, ФАС), jonka päällikkö on Igor Artemjev (Игорь Артемьев, biografia).
Asia eteni vielä syksyllä Fortumin kannalta oikeaan suuntaan, mutta kuitenkin venäläiseen tapaan ristiriitaisesti. Juuri etenkin FAS:n päällikkö Igor Artemjevin lausunnot ovat pyörineet kuin tuuliviiri.
Lokakuun 21. päivänä 2019 pääministeri Dmitri Medvedev totesi ulkomaisten sijoitusten neuvoa antavan neuvoston FIAC:n (Консультативного совета по иностранным инвестициям, КСИИ) kokouksen aattona: ”Kaikilla Venäjällä sijoittavilla tulisi olla yhtä houkuttelevat olosuhteet ja toimittava samojen vaatimusten mukaisesti Venäjän lakien noudattaen.” (РИА Новости 21.10.2019).
Tuo tarkoittaa sitä, ettei Fortum voisi saada erivapauksia tai sitten erivapaudet olisi myönnettävä kaikille vastaavassa tilanteessa.
Surgutin GRES-2:lla on Venäjän lasinsäädännön perusteella strateginen asema. Venäjän lain mukaan Fortum ei voi omistaa tällaista omaisuutta, koska sen määräysvaltaosakas on ulkomainen valtio, siis Suomen valtio. Lisäksi Uniperin tytäryhtiö Unipron Surgut GRES-2:ssa on laboratorio, jossa on lupa työskennellä ryhmä IV:n patogeenisten mikro-organismien kanssa.
”Komitea hyväksyi sopimuksen lykkäävällä ehdolla. Fortum saa itse asiassa määräysvallan Uniperissa, mutta vasta lakimuutosten tai vesilaitoksen luovutuksen astuttua voimaan. Lakiin on tehtävä muutoksia ja jos hyväksymistä estävän omaisuuserän arvo on alle 1 prosentti, kauppa voidaan suorittaa. Itse Uniper-kauppa voidaan tehdä nyt, mutta se tulee voimaan ja saa todellisen määräysvallan koko yhtiössä vasta, kun laki astuu voimaan. Laki on nyt valmisteltu.” totesi FAS:n päällikkö Igor Artemjev 14. marraskuuta (Россия сегодня 14.11.2019).
Igor Artemjevin kommentteja asiasta kannata käydä lukemassa Venäjän hallituksen sivuilta (Правительство России 14.10.2019). Konekäännöksellä saa jo hieman selvyyttä.
Tuo komitea on Venäjän federaation ulkomaisten sijoitusten valvontaa käsittelevä hallituksen komitea (Правительственная комиссия по контролю за осуществлением иностранных инвестиций в Российской Федерации). Ennakkohyväksyntäkäsittelyjä tekevä komitea siis hyväksyi kaupan sinänsä, mutta pirullisilla ehdoilla.
Toisin kuin Artemjev totesi viime vuoden marraskuussa, lakimuutosta ei ole vieläkään valmisteltu duuman äänestettäväksi. Venäjän hallituksen vaihtumisella on oma vaikeutuksensa asiankulkuun. Osaltaan asiaan on vaikuttanut venäläisten asiantuntijoiden julkisuudessa esittämä kritiikki lakimuutoksesta. Rivipoliitikotkin ovat tulleet epäilevimmiksi.
Presidentti Putinin avustaja ja edellisen hallituksen talouskehitysministeri Maksim Oreškin (Максим Орешкин, biografia) puolestaan totesi lokakuun lopussa, että Venäjän hallitus voisi silti hyväksyä Fortumin hankkiman määräysvallan Uniperissa kuuden kuukauden kuluessa.
Toisin sanoen kutakuinkin siinä aikataulussa, mikä on Fortumin ilmoittama aikataulu Uniper-lisäosakekaupan loppuunsaattamiseksi ensimmäisen vuosineljänneksen 2020 loppuun mennessä.
”Venäjän hallitus voi kuuden kuukauden kuluessa hyväksyä suomalaisen energiayhtiön Fortumin määräysvallan ostamisen Uniperissa.”, Oreškin totesi viime syksynä 24.10.2019 (Тасс 21.10.2019 ja BFM.ru 24.10.2019). Oreškin sanoista huolimalla päätöksen tekisi kuitenkin komitea, ei Venäjän hallitus.
”Hallituksella on oikeus antaa lupa ostaa väliaikainen tai pysyvä määräysvalta kyseisen omaisuuden luovutuksen yhteydessä ja myydä se ulkoistamiseen omistukseen.” Oreškin on jatkanut myöhemmin.
Nyt ajatukset ovat muuttuneet. Hallitusta myöten on katsottu, ettei Fortumille voida myöntää erillistä poikkeusta, joka näyttäisi yhden yrityksen suosimiselta eikä päätös olisi yleispätevä muissa vastaavissa tilanteissa. Suomenkaan kannalta asia ei olisi hyvä. Ratkaisu nähtäisiin maailmalla suomettumisena. Mitä Suomi on antanut vastapalveluksena? Lupauksen, ettei Suomi koskaan liity Natoon?
Sekavaa on perin venäläiseen tyyliin. Tämän vuoden alkupuolella nähdään, kuinka käy. Tällä hetkellä lopputulosta ei taida tietää kukaan. Päätöksen pitäisi tulla viimeistään huhtikuun loppuun mennessä, jos Oreškinia on uskominen.
Uskaltaisin arvioida, että Venäjän tulee vielä saada varmuus Itämeren alittavien kaasuputkien käytöstä ja Euroopassa olevien kaasuvarastojen käytöstä myös jatkossa Gazpromin hyväksi. Venäjällä tulee olla varmuus Venäjällä olevien voimaloiden toiminnasta sekä niistä sitoumuksista, mitä Fortum ja Uniper ovat Venäjälle tehneet sopimuksin.
****
Uniperin Venäjän tytäryhtiö on Venäjän kielellä ПАО «Юнипро» (kotisivut), latinalaisittain Unipro ilman j:tä. Uniper omistaa tuosta tytäryhtiöstä 83,73 prosenttia.
Viime syksynä Venäjällä liikkui laajoja ja varteenotettavia huhuja, että venäläinen energiayritys Inter RAO olisi ostamassa Uniperin Venäjän toiminnot eli siis Unipro-tytäryhtiön (Интерфакс 13.9.2019 ja myös Ведомости 13.9.2019). Inter RAO on yksi Venäjän suurimmista energia-alan konserneista.
”Подросли акции ’Юнипро’ (+1,3 %, до 2,71 рубля) после известий об интересе к компании со стороны ”Интер РАО”. Как сообщили ’Интерфаксу’ два источника, близкие к участникам встреч с инвесторами, ’Интер РАО’ рассматривает потенциальные возможности для сделок M&A и в том числе следит за ситуацией с ПАО ’Юнипро’. В частности, ’Интер РАО’ в течение полугода ждет решение Uniper (основной акционер ’Юнипро’) о возможной продаже российской генерации.” (Интерфакс 13.9.2019).
Vapaasti suomennettuna:
”[Unperin venäläisen tytäryhtiön] Unipron osakkeet nousivat (+1,3 % 2,71 ruplaan) sen jälkeen, kun uutiset Inter RAO:n kiinnostuksesta yhtiöön kasvoivat. Kuten kaksi lähdettä sijoittajien kanssa pidetyissä kokouksissa osallistujille kertoivat Interfaxille, Inter RAO harkitsee mahdollisia yritysjärjestelyjä ja seuraa tilannetta myös Uniprossa. Erityisesti Inter RAO on odottanut kuusi kuukautta Uniperin (Unipron pääomistaja) päätöstä Venäjän tytäryhtiön mahdollisesta myynnistä.”
Kuusi kuukautta siellä, kuusi kuukautta täällä…
Uniper olisi siis myymässä Venäjän tytäryhtiötään venäläisille? Jos olisi ja vielä ilman Fortumin siunausta, kyse olisi taas Uniperin vihamielisestä teosta Fortumia kohtaan. No, noin isoa myyntiä ei voida tehdä ilman suurinta osakkeenomistajaa.
Fortum kertoi aiemmin aikovansa päättää kaupan omistusosuuden lisäämiseksi Uniperissa 70,5 prosenttiin vuoden 2020 ensimmäisen vuosineljänneksen loppuun mennessä (Коммерсантъ 15.11.2019). Maaliskuun loppuun mennessä siis.
Kuvio alkaa olla selvä Uniperin Venäjän omistusten suhteen. Se oli taitavasti laadittu Uniperin ja venäläisten kesken. Fortumia taidettiin vedättää taitavasti ja kunnolla. Onko näin, näemme reilun parin kuukauden sisällä.
Todennäköisesti Uniper ilmoittaa Uniperin venäläisen tytäryhtiön Unipron myynnistä tänä keväänä ja Fortum on Uniperin omistajana hyväksynyt myynnin, koska se ei saa Venäjältä lupaa ostaa yli 50 prosentin osuutta Uniperista. Ainoat strategisesti tärkeät asiat, jotka jäisivät Fortumin Uniperiin, olisivat Euroopan kalliovarastot maakaasulle, jotka Uniper myisi sopivalle saksalaiselle yritykselle, ei siis kuitenkaan Gazpromille.
****
Fortumin Venäjä- ja Uniper-omistukset syntyvine velvoitteeneineen ovat Fortumille myös taloudellinen riskitekijä.
E.ON:n 46,65 prosentin omistusosuuden arvoksi Fortum ilmoitti 3,76 miljardia euroa, kun koko Uniperin koko osakekannan arvo oli tuolloin tuolla osakehinnalla laskettuna 8,05 miljardia euroa.
Lokakuun 8. päivänä 2019 Fortum kertoi ostavansa sijoitusrahasto Elliottin (kotisivut) ja Knight Vinken (kotisivut) hallinnoimat Uniperin osakkeet. Kaupan myötä Fortumin osuus Uniperissa nousisi yli 70,5 prosenttiin ja investoinnin kokonaisarvo noin 6,2 miljardiin euroon. Lokakuun 8. päivänä 2019 ilmoitettu kauppa tarkoittasi 20,5 prosenttia osakkeista ja 2,3 miljardin kauppasummaa. Tämänhetkinen Fortumin omistusosuus Uniperista on 49,9 prosenttia.
Ensikierroksen 46,65 prosentin ja reilun 3,7 miljardin osuudesta Fortum rahoitti omista varoistaan 1,95 miljardia euroa ja 1,75 miljardia euroa lainoilla.
Jos Fortumille syntyy mahdollisuus ostaa 20,5 prosenttia osakkeista 2,3 miljardin kauppasummalla, Fortum ei ole ilmoittanut, kuinka paljon summasta rahoitettaisiin lainalla tai kuinka paljon koko osakekannan hankinta reilulla 8 miljardilla perustuisi lainarahaan. Kuinka paljon vuoteen 2016 saakka kestäneistä 4,5 miljardia euron arvoisista Venäjän investoinneista on tehty velkarahalla ja kuinka paljon niistä vielä on velkaa.
Venäläislähteiden mukaan Fortumilla on suuria velkoja ja 20,5 prosentin ja 2,3 miljardin euron osakeosuuden hankinta tehtäisiin lainoilla.
Myös luokituslaitokset ovat suhtautuneet negatiivisesti tulevaan Uniperin lisäosakekauppaan. Moody’s on jo ilmoittanut harkitsevansa Fortumin luottoluokituksen alentamista, koska Uniper-sijoitukset ja ennen kaikkea Uniper-sitoumukset kasvavat. Moody’s toteaa myös, että Uniperin lisäomistus lisää Fortumin hiilijalanjälkeä.
3.10.2017: Moody’s arvioi Fortumin Baa1-luokitukset mahdolliseksi alentamiseksi (lähde). Kyse oli Uniper-kaupoista. 15.2.2018: Moody’s alensi Fortumin luokitukset Baa2:ksi, negatiiviset näkymät (lähde). Kyse oli Uniper-kaupoista.
Moody’sin Fortumia koskevaan reittaukseen kokonaisuudessaan voi käydä tutustumassa täältä.
Kommentit (0)