Frontex ja Kreikan rajatilanne

“Turkki on ilmoittanut avanneensa rajansa Turkista EU:hun suuntaaville pakolaisille.” (IL 1.3.2020).

”’Tässä varmaan käydään analyysia ja kädenvääntöä siitä, millä tavalla pakolaisongelma politisoidaan ja millä tavalla sitä [pakolaisongelmaa] käytetään poliittisesti tai turvallisuuspoliittisesti hyväksi’, Haavisto sanoo.” (HS 2.3.2020).

”’Kyse ei ole Idlibin pakolaisista, koska meidän tietojemme mukaan Turkin ja Syyrian välinen raja on samaan aikaan kiinni. Sieltä ei juurikaan siviiliväestöä Turkin puolelle tule’, Haavisto sanoo.” (HS 2.3.2020).

”Siirtolaiset ja pakolaiset ovat poliittisessa ansassa. Erdoğan käyttää heitä häikäilemättä hyväkseen.” (HS 2.3.2020).

”Kreikka haluaa EU-mailta täyden tuen Turkista saapuvien pakolaisten ja siirtolaisten vyöryyn, kirjoittaa Ylen Ateenan toimittaja Sara Saure.” (Yle 2.3.2020)

Taas muutaman vuoden tauon jälkeen Turkin tapahtumien vuoksi lehdissä kirjoitetaan taas runsaasti pakolaisista, jotka saapuvat Turkista EU:n alueelle ja EU-maa Kreikkaan.

Tämänkin blogikirjoituksen aluksi on syytä hieman kerrata termistöä. Mikä on pakolainen, turvapaikanhakija ja siirtolainen.

Kaikissa kirjoituksissa termien käytössä on syytä olla tarkka, ettei synnytetä vääriä mielikuvia rajalle saapuvista ihmisistä ja heidän sellaisesta asemastansa, mihin heillä ei välttämättä ole oikeutusta.

Kysymys on siis ihmisistä, jotka saapuva rajalle ja joiden mahdollisuudesta ylittää raja ei ole selvyyttä. Siis siitä, ettei heillä ole mahdollisuutta ylittää rajaa.

Kaikki kotimaastaan paenneet eivät suinkaan ole pakolaisia. Turkista EU:n alueelle pyrkivät Afganistanista, Irakista, Syyriasta tai muualta Lähi-idästä lähtöisin olevat ihmiset eivät ole mitä todennäköisemmin pakolaisia, jos asiaa tarkasti ihmisten aseman perusteella arvioidaan, niin kuin tässäkin tapauksessa on syytä arvioida.

Henkilön pakolaiseksi määrittely edellyttää, että hänelle tulee olla myönnetty myös turvapaikka. Turvapaikka ei kuitenkaan ole yhtä kuin pakolainen. Pakolaisasema on toki mahdollinen myös Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö UNHCR:n (kotisivut) esityksestä pakolaiskiintiössä.

Turkki ole myöntänyt yhtään turvapaikkaa Afganistanista tai Syyriasta lähtöisin olevalle ja sotaa paenneelle ihmiselle. Ei yhdellekään.

****

Niin Turkissa kuin Suomessakin olisi median ja poliitikkojen syytä välillä kerrata Yhdistyneiden kansakuntien pakolaissopimusta vuosilta 1951 ja 1967 ja sen kirjauksia (Convention Relating to the Status of Refugees).

YK:n määritelmän mukaan esimerkiksi sota ei ole varsinaisesti pakolaiseksi oikeuttava syy, mutta sen sijaan sotaorpous ja huoltajan puuttuminen on.

Myös Kotimaisten kielten keskuksen (kotisivut) Kielitoimiston sanakirja määrittelee pakolainen-sanan niin kuin myös Yhdistyneet kansakunnat:

”Henkilö, joka on paennut kotimaastaan sodan tms. vuoksi, vars. pelätessään joutuvansa vainotuksi syntyperänsä, uskontonsa, mielipiteidensä tms. tähden, maanpakolainen.” (Kielitoimiston sanakirja: ”Pakolainen”).

Sama määritelmä on siis kirjattu pakolaissopimukseen englannin kielellä:

”A refugee, according to the Convention, is someone who is unable or unwilling to return to their country of origin owing to a well-founded fear of being persecuted for reasons of race, religion, nationality, membership of a particular social group, or political opinion.”

Nyt Turkista kohti Kreikkaa suuntautuneet ihmiset eivät ole hakeneet turvapaikkaa Turkista. Tuo sinänsä varmaan kertoo jotain heidän todellisesta turvapaikkatarpeestaan ja miten uhattuja he ovat heidän omasta mielestään.

Turvapaikan hakeminen, turvapaikan saaminen ja pakolaisasema ovat aina eri asioita.

Suomen ulkomaalaislain (30.4.2004/301) mukaan:

”Maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.” (6 luku, 87 §).

Turvapaikka-asemalla on siis sama kriteeristö kuin pakolaisasemalla. Turvapaikka perustuu aina YK:n vuoden 1951 pakolaissopimuksen pakolaisen määritelmään, jos kansainvälisesti hyväksyttyjen sopimusten mukaan edetään.

Jokaisella on toki oikeus hakea kansainvälistä suojelua. Nyt ja aina.

Toisin kun turvapaikan hakija, siirtolainen-termiä ei puolestaan Suomen lainsäädäntö tunne ollenkaan. Siirtolaisuus tarkoittaa väestön muuttoa ja siirtymistä vieraaseen maahan vapaaehtoisesti. Laittomassa siirtolaisuudessa kyse taas on tuulemista maahan ilman maahantulon edellyttämiä asiakirjoja.

Nyt on muistettava, että vuosien 2014-15 tapahtumissa ei ollut kyse mistään pakolaiskriisistä, vaikka tuota sanaa on viljelty uutteraan. Kyse oli EU:n rajavalvontakriisistä. Nuo ovat kaksi eri asiaa. Vainotuksi tuleminen syntyperänsä, uskontonsa, mielipiteidensä tms. tähden on eri asia kuin muutoin EU-alueelle pyrkivät. Todellisessa apua tarvitsevassa tilanteessa olevat on osattava erottaa.

Jatkossa sekä media että etenkin poliitikkojen on syytä olla tarkkana, että pakolalainen-sanaa käytetään vain silloin, kun sana täyttää kansainvälisten sopimusten mukaisesti kyseisen sanan määritelmän:

”Ihminen joutuu vainotuksi alkuperänsä, uskontonsa, kansallisuutensa, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisensa tai poliittisen mielipiteensä johdosta.”

Jokaista rajalle pyrkivää ei siis ole syytä nimittää pakolaiseksi. Etenkin ulkoministeri Pekka Haaviston olisi syytä opiskella pakolalainen-sanan käyttö.

****

Mitä nyt EU:n on tehtävä, kun vieras valtio ulkopuolelta koettelee unionia taas kerran ja varsin rankasti?

Tuo vieras valtio on siis Turkki.

Turkin toimet on tulkittava vihamielisiksi ja EU:n vastauksen on oltava sen mukainen. Nyt mitataan, kuinka EU kykenee toimimaan yksimielisesti, kun yksi sen jäsenvaltio on joutunut ulkopuolisen valtion vihamielisten toimien kohteeksi.

Se, mikä nyt koskee Kreikkaa Turkin taholta, voi huomenna koskea Suomea Venäjän taholta.

Tunnetusti Turkin ja Kreikan välit eivät ole koskaan olleet lämpimät vaan suorastaan vihamieleiset. Maiden välillä Kypros ei ole ainoa vihanpidon lähde. Kinaa on ollut saarista ja yhdestä mitäänsanomattomasta kiviluodosta Egeanmerellä nimeltään kreikan kielellä Imia ja turkin kielellä Kardak (esim. Yle 2.2.2017, TRT World 13.4.2018 ja Yle 20.4.2018 jne.).

”On epäilty, että sopivan kokoinen kriisi esimerkiksi Kreikan kanssa voisi sopia Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanille osana presidentinvaalikampanjaa.” on kirjattu tuohon viimeiseen linkkiin (Yle 20.4.2018).

Samasta on jälleen kysymys Recep Tayyip Erdoğanin suhteen, vaikka presidentin vaaleja ei nyt olekaan.

Turkki hakee jatkuvasti konfliktia Kreikan kanssa vastaavasti kuin Venäjällä on ollut taipumus hakea konfliktia sellaisten naapurimaiden kanssa, jotka ovat olleet hieman erimieltä Venäjän valta-asemasta.

Perinteistä menetetyn suurvalta-aseman kaipuuta on siis sekä Turkissa että Venäjällä.

On huomattava, Turkin valtionhallinnon virkamiehet presidentti johdolla ovat käskeneet Turkissa sotaa paossa olevia siirtymään EU:n alueelle Kreikkaan, muttei kuinkaan toiseen rajanaapuriin Bulgariaan.

Turkilla ja Kreikalla on yhteistä maarajaa vain 206 kilometriä. Turkilla ja Bulgarialla on yhteistä maarajaa 240 kilometriä. Kreikka on Schengen-maa, Bulgaria ei. Oheinen kartta kertoo, että olisikohan hakijalle kuitenkin helpompi yrittää ylittää maaraja Bulgariaan kuin Kreikkaan?

Kreikan ongelma on nyt saaret, joille Turkista tulijoita on jo päässyt ilman asianmukaisia matkustusasiakirjoja. Pääsijöiden määräksi on uutisoitu jo tuhansia.

Nyt Turkista Kreikkaan pyrkivät henkilöt, jotka eivät ole Turkin kansalaisia vaan kolmannen maan kansalaisia. Tuosta huolimatta EU:ssa on käsiteltävä kylmästi noita henkilöitä niin kuin mitä tahansa maahan pyrkivää edellyttäen asiamukaisia matkustusasiakirjoja.

EU:n rajavalvontalinjan on oltava Kreikan tapaan tiukka, koska kyseessä on nimenomaan kolmansien maiden kansalaisista, jotka ovat oleskelleet Turkissa jo pitkään. Vastuumaa on Turkki, ei EU eikä yksikään EU-maa.

Kreikka on toiminut kovaotteisesti, mitä muiden EU-maiden on syytä tukea täysin ja yksiselitteisesti. Jos nyt epäonnistutaan vuosien 2014-15 tapaan, tätä samaa tulee jatkumaan aina vain uudestaan. YouTube-video kertoo Kreikan kovaotteisuudesta: Euronews 2.3.2020.

Kansainvälistä suojelua koskeva hakemukselle – turvapaikkahakemukselle siis – ei ole perusteita, jos hakija on saapunut turvallisesta maasta, jossa hän voinut saada turvapaikan tai toissijaista suojelua tai muuten riittävää suojelua ja jonne hänet voidaan palauttaa. Jokaisella on toki oikeus hakea kansainvälistä suojelua oman valtionsa ulkopuolella, mutta kansainvälinen suojelu edellyttää esimerkiksi vainon vaarassa olemista.

EU-maiden allekirjoittamat kansainväliset sopimukset tässä asiassa ovat yksiselitteisiä ilman tarvittavaa tulkintaa.

Turkki turvallinen kolmas maa, jossa mahdolliset turvapaikan hakijat oleskelleet leireillä tai muutoin jo vuosien ajan.

Kreikan toimiessa nyt päättäväisesti kansainvälisten sopimusten mukaisesti rajoillaan, myös EU:n toiminta on syytä olla täysin vastaavaa. Orvot lapset ilman huoltajaa ovat toki erillisiä tapauksia.

Nyt on EU:ssa ymmärrettävä mistä tässä oikein on kysymys ja linjan on oltava siis äärettömän tiukka.

Kyse on Turkin ongelmista, jonka maan presidentti Recep Tayyip Erdoğan itse on kotimaalleen synnyttänyt ja vihanpurkauksen kohde on Kreikka. Kyse ei ole niistä ihmistä, jotka ovat lähteneet sotaa pakoon tai muuta epävakautta Syyriasta, Irakista, Afganistanista tai muualta Lähi-idästä. Kyse on vain Erdoğanin pelinappuloista Kreikkaa vastaan, ei esimerkiksi Bulgariaa vastaan.

****

Tämän kirjoituksen loppuosa koskee Frontexia, Euroopan raja- ja merivartiovirastoa. Jos ei ole kiinnostanut tuosta virastosta Schengen-alueen rajojen turvaajana, voi lopettaa tämän blogikirjoituksen lukemisen tähän.

Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontex perustettiin vuonna 2004. Viraston asema oli jokseenkin merkityksetön aina vuosien 2014-15 Schengen-alueen ulkorajan valvontaongelmiin saakka. Vuonna 2014 Schengen-alueelle pyrki noin 560 000 ja vuonna 2015 noin 1 260 000 turvapaikanhakijaa.

Vuoden 2015 jälkeen on olemassa kaksi erityistä asiakirjaa, jotka määrittävät Frontexin asemaa ja jotka ovat mielestäni hyviä siihen, mihin pitää pyrkiä: EU:n ja Schengen-alueen yhteiseen rajavalvontaan yli kansallisten rajojen.

Nuo kaksi asiakirjaa ovat: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1624 päivämäärällä 14.9.2016 (2016/1624) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1896 päivämäärällä 13.11.2019 (2019/1896).

Asiakirjat ovat mielenkiintoista luettavaa. Niiden perusteella Frontex tulee olemaan todellinen tekijä ulkorajojemme valvonnassa. Nyt testataan käytäntöä ensi kerran Kreikassa.

2016/1624-asetus on jo voimassa. 2019/1896-asetus astuu voimaan 1.1.2021.

Keskityn tässä nyt tuohon voimassa olevaan asetukseen. 2019/1896-asetus ei sisällöllisesti oleellisesti poikkea muutoin kuin Frontexin resurssien suhteen. Kysymys on yhteisen rajavalvonnan vahvistamisesta 10 000 henkilön pysyvillä joukoilla (standing corps) vuoteen 2027 mennessä jäsenmaiden oheisilla rajavartijahenkilöstövelvoitteilla neljässä eri luokassa:

Ensi vuonna pysyvän joukon suuruus on siis jo 6 500 henkilöä yhteensä.

Suomen velvollisuus rajavartiohenkilömäärässä vuosina 2021-2027 on vähäinen saadakseen tarvittaessa jopa 10 000 rajavartijan turvan vuonna 2027. Luokassa 4 nopean toiminnan reservissä, joka käsittää siis 1 500 henkilöä, Suomen osuus on vain 30 henkilöä.

Frontex on jo vuonna 2021 ehdottoman hyvä asia Suomelle ja kaikille EU-maille muutoinkin.

Kreikan ulkorajoilla Frontexin tulee noudattaa tällä hetkellä 2016/1624-asetusta vuodelta 2016. Asetuksen mukaisesti kyse on 1 500 rajavartijahenkilöstä, josta Suomen osuus on vaivaiset 30 henkilöä.

Kreikka onkin pyytänyt 2016/1624-asetuksen oikeuttamana rajavartioita rajoilleen ja Suomikin lähettää nuo asetukseen kirjatut 30 rajavartiohenkilöä. Kalustona Suomi lähettää yhden partioveneen Egeanmerelle. Suomen osuuden on vahvistanut Rajavartiolaitoksen tilanne- ja riskianalyysikeskuksen päällikkö Marko Saareks (HS 2.3.2020).

Kun lukee asetusta, ei jää epäselvyyttä Frontexin ja EU:n jäsenmaiden asemasta ja velvollisuudesta pitää huolta Schengen-alueen rajaturvallisuudesta, mutta toki vain resurssien puitteissa.

Yhtenä esimerkkinä asetuksen sivulla 4 (24)-kohta:

”Tapauksissa, joissa ulkorajoihin kohdistuu erityisiä ja suhteettomia haasteita, viraston olisi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan järjestettävä ja koordinoitava nopeita rajainterventioita ja lähetettävä niihin sekä Euroopan raja- ja merivartioryhmiä nopean toiminnan reservistä että kalustoa. Nopeilla rajainterventioilla olisi annettava rajoitetuksi ajaksi tukea tilanteissa, jotka edellyttävät välitöntä toimintaa ja joihin tällainen interventio olisi tehokas vastaus. Jotta tällaisen intervention tehokkuus voitaisiin varmistaa, jäsenvaltioiden olisi annettava rajavartijoita ja muuta asiaankuuluvaa henkilöstöä nopean toiminnan reservin käyttöön ja annettava tarvittava kalusto. Viraston ja asianomaisen jäsenvaltion olisi sovittava toimintasuunnitelmasta.”

****

Vuosien 2014-15 rajavalvonnassaan EU epäonnistui. Tuon epäonnistumisen ja EU:n haavoittuvuuden tulkitsivat omalta kannaltaan oikein niin Venäjä kuin Turkki. EU:n heikko lenkki löytyi helposti. EU on maksanut miljardeja Turkille siitä, ettei kyennyt saamaan yhteistä päätöstä rajojensa yhteisestä tehokkaasta valvonnasta. Turkki koettelee nyt uudestaan, toimiiko EU:n rajavalvonta yhtä heikosti niin kuin se vuosina 2014-15 toimi.

Nyt on osattava sanoa Turkille: ei kiitos. EU:n rajavalvonta toimii nyt.

Jos Frontex toimittaa Kreikkaan vuonna 2016 voimaan astuneen 2016/1624-asetuksen kirjatun enimmäismäärän rajavartioita, niin esimerkiksi 204 kilometriä pitkälle maarajalle se tarkoittaisi seitsemää rajavartijaa per kilometri. Se oli jo hyvä apu, mutta todellinen määrä on toki vähempi, kun ihminen ei nyt kykene valvomaan ihan 24 tuntia vuorokaudessa.

Avuntarjonta Kreikalle pitää olla muilta EU-mailta olla tarvittaessa myös enemmän kuin tuo 1 500 rajavartiohenkilöä. Asetus ei saa olla määrärajana. Turkki ottaa mittaa nyt, mitä EU on nyt oikein miehiään, vain onko yhtään mitään. Tuo on syytä muistaa.

****

”EU:n olisi jo aikaa sitten pitänyt perustaa yhteiset ulkorajakeskukset, joissa otettaisiin koordinoidusti vastaan Eurooppaan pyrkiviä pakolaisia ja siirtolaisia, ja selvitettäisiin, kenellä on oikeus turvapaikkaan, sekä hoidettaisiin myös turvapaikka-asioiden käsittely.” (IL 1.3.2020).

”Kokoomuksen Orpo ja Mykkänen: EU:n on perustettava ulkorajakeskuksia Kreikkaan” (Kokoomus 2.3.2020).

Nuo ovat niin typeriä kannanottoja, joita minun ei pitäisi kommentoida ollenkaan hienotunteisuuttani.

Puhuminen ulkorajakeskuksista tämän tapauksen yhteydessä on äärimmäisen suurta typeryyttä, johon puolueista Kokoomus nyt syyllistyy.

Jos joku muu kommentoisi, voisi varmaan sanoa ”voi vittu, miten perinpohjaista asioihin perehtymättömyyttä puhua tässä yhteydessä ulkorajakeskuksista, kun Turkki kokeilee EU:n yhtenäisyyttä ja toimintakykyä muutoin. Asialla ei ole mitään tekemistä pakolaiskysymyksen kanssa. EU:n ei tule sallia Turkin presidentin käyttää ihmisiä valtapelin pelinappuloina.”