Gazprom-Lipposen tie EU:n johtotehtäviin kariutui Puolaan ja Gazpromiin

”Антипатия Польши к России распространилась на «Газпром»”. (Нефтегаз 7.9.2009).

Vapaasti suomennettuna:

”Puolan inho Venäjää kohtaan leviää Gazpromiin”.

Noin uutisoi venäläinen Neftegaz.RU (kotisivut) juttuotsikossaan syksyllä 2009. Neftegaz.RU on venäläinen öljy- ja kaasualan aikakauslehti.

Neftegaz.RU kirjoitti:

”Польское правительство заблокирует назначение бывшего премьер-министра Финляндии Пааво Липпонена на должность верховного представителя Европейского Союза по вопросам общей внешней политики и политики безопасности из-за его сотрудничества с российской компанией «Газпром».”

Vapaasti suomennettuna:

”Puolan hallitus estää entisen pääministeri Paavo Lipposen nimittämisen Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tehtävään hänen yhteistyönsä vuoksi venäläisen Gazpromin kanssa.”

Suomen entinen pääministeri Paavo Lipponen oli aloittanut konsulttitoiminnan Nord Stream AG:lle elokuussa 2008 (Nord Stream 15.8.2008). Nord Stream AG on yhtä kuin Gazprom, joka vastaa Venäjän valtion yhtiönä venäläisen maakaasun tuotannosta ja myymisestä EU:hun Kremlin tiukassa ohjauksessa ja valvonnassa.

Mistä olikaan oikein kyse?

Tämä blogikirjoitus on lyhyt historiakirjoitus, joka ei liity mihinkään erityiseen nykyiseen meneillään olevaan asiaan – jos nyt ei EU:n riippuvuutta venäläisenergiasta pidetä tuollaisena asiana.

Gazprom-Lipposen tapaus osoittaa osaltaan, miten Venäjä hoitaa asioita EU:n alueella mm. käyttämällä hyväkseen entisiä eri maiden johtopoliitikkoja. Gazprom-Lipposen tapaus osoittaa myös, miten eri EU-mailla on erilaiset käsitykset Venäjän toimien haitallisuudesta Euroopalle.

Artikkelikuvassa Puolan ja Suomen silloiset pääministerit Jerzy Buzek ja Paavo Lipponen tapasivat 4.11.1999 lumisateisessa Suomessa. Suomen ja Puolan välinen kanssakäyminen pääministeritasolla ei ole ollut erityisen vilkasta, vaikka saman meren rannalla olemme ja asumme.

Onko Suomelta jäänyt jotain hampaankoloon Puolalle?

****

”Paavo Lipponen oli loppusuoralle saakka mukana EU:n johtajien nimityspelissä. Lipponen odotti vielä eilen illalla [19.11.2009] Brysselin kulisseissa, että löytävätkö eurodemarit sopivaa ulkoministeriehdokasta vai putoaako demareille Lipposelle sopiva neuvoston puheenjohtajan nuija.” (Yle 20.11.2009).

Tuo Ylen jutun mukaan joukko Euroopan unionin vanhoja poliitikkoja oli ollut houkuttelemassa keväällä 2009 Paavo Lipposta ehdolle johtamaan Eurooppa-neuvostoa ensimmäiseksi nelivuotiskaudeksi – siis Euroopan presidentiksi, kuten tuolloin virkaa Suomessa kutsuttiin.

Toukokuussa 2009 Lipposen puhelin oli soinut. Lipposen kyselijöitä EU:n johtotehtäviin olivat olleet entiset EU:n komission puheenjohtaja ranskalainen Jacques Delors ja italialainen Romano Prodi.

Demarileirin Lipponen hävisi muiden ehdokkaiden tapaan keskustaoikeiston Herman van Rompoylle, josta tuli Eurooppa-neuvoston ensimmäinen pysyvä puheenjohtaja vuosiksi 2009–2014. Lissabonin sopimus astui viimein voimaan 1. joulukuuta 2009 Irlannin uuden kansanäänestyksen jälkeen.

Jatkuvasti muuttuvassa nimityspaketissa eurodemarileiri asetti EU:n ulkoministerin ja EU-komission varapuheenjohtajan tehtävän etusijalle. Lipponen oli mukana kaavailuissa. EU:n ulkoministerin virallinen titteli on Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, mitä virkaa tällä hetkellä hoitaa espanjalainen Venäjällä kovasti ryöpytetty Josep Borrell.

”EU:n johtopaikat kiinnostavat Lipposta” (Yle 18.7.2003).

Tuossa Ylen vuoden 2003 jutussa eduskunnan puhemies Paavo Lipponen totesi olevansa kiinnostunut EU-komission puheenjohtajuudesta. Komission tuolloinen puheenjohtaja Romano Prodi oli kertonut Seura-lehden haastattelussa pitävänsä Paavo Lipposta sopivana ehdokkaana seuraajakseen.

”Kaikin mokomin olen kiinnostunut [EU-komission puheenjohtajan] paikasta, mutta asia on tällä hetkellä herrassaan. Vuoden päästä ratkeaa, mikä tilanne on EU:ssa ja mikä on sen hetkinen oma elämäntilanteeni.” Lipponen totesi Ylelle kesällä 2003.

Tuolloin vuonna 2003 tuon Ylen jutun mukaan Lipponen ei sulkenut pois suunnitelmistaan myöskään EU:n mahdollista presidenttiyttä.

Ei tullut Lipposesta mitään mihinkään EU-virkaan. Lipposen tapauksessa oli enemmän pyrkyä ja tunkua kuin vetoa. Osaltaan Lipponen tuhosi mahdollisuutensa omaan heikkoon harkintakykyyn ja typeryyteen edes varteenotettavaksi ehdokkaaksi EU-huippuvirkoihin.

Hyvä, että niin kävi kuin kävi. Ei EU:hun tarvita yhtään Venäjän käsikassaraa ajamaan Venäjän etuja.

****

”Polskie „nie” dla człowieka Gazpromu” (Rzeczpospolita 5.9.2009).

Google-käännöksellä suomennettuna:

”Puolan ’ei’ Gazprom-miehelle”.

Puolalainen Rzeczpospolita-lehti (kotisivut) uutisoi 5.9.2009, kuinka Puola oli estänyt Paavo Lipposen ehdokkuuden uudeksi Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaksi edustajaksi. EU:n ulkoministeri oli uusi EU-virka, joka oli kirjattu Lissabonin sopimukseen.

”Jak twierdzi PAP, powołując się na źródła dyplomatyczne w Sztokholmie, Polska nie chce jednak się zgodzić na kandydaturę Fina.”

Google-käännöksellä suomennettuna:

”Puolan tietotoimiston mukaan Tukholman diplomaattilähteisiin vedoten Puola ei ole halukas hyväksymään suomalaisen ehdokkuutta.”

PAP (Polska Agencja Prasowa) on Puolan tietotoimisto (kotisivut).

”– To bardzo wstępny etap uzgadniania kandydatów, trudno więc mówić o jakimś zablokowaniu kandydatury. Po prostu rząd jest zapewne skłonny poprzeć kogoś innego – mówi „Rz” eurodeputowany PO Paweł Zalewski.”

Google-käännöksellä suomennettuna:

”– Tämä on hyvin alustava vaihe ehdokasneuvotteluissa, joten on vaikea puhua ehdokkaiden blokkaamisesta. Hallitus on vain todennäköisesti valmis tukemaan jotakuta toista [kuin Lipposta], Euroopan parlamentin jäsen Paweł Zalewski toteaa Rzeczpospolitalle.”

Zalewski kertoi hyvin diplomaattisin sanakääntein, ettei Puola tule hyväksymään Lipposta edes ehdokkaaksi EU:n ulkoministerin virkaan, koska Suomen entinen pääministeri on Gazpromin mies.

Paweł Zalewski oli Puolan Sejmin (Puolan valtiopäivien) jäsen vuoteen 2009 ja siitä eteenpäin EU-parlamentaarikko (Wikipedia, Paweł Zalewski).

Miksi Puolan tietotoimiston lähde oli Ruotsin diplomaattipiirit, siitä lisää myöhemmin.

****

”– O tym, że Polska zablokuje Lipponena, poinformował osobiście premier Donald Tusk premiera Szwecji Fredrika Reinfeldta (który przewodniczy UE) na obchodach 70. rocznicy wybuchu wojny światowej w Gdańsku – powiedziały źródła PAP.”

Google-käännöksellä suomennettuna:

”Lähteet kertoivat Puola tietotoimistolle, että pääministeri Donald Tusk ilmoitti maailmansodan syttymisen 70. vuosipäiväjuhlallisuuksissa Gdańskissa henkilökohtaisesti EU:n puheenjohtajana toimivalle Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldtille tosiasiasta, että Puola estää Lipposen [ehdokkuuden].”

Toisen maailmansodan puhkeamisen 70. vuosipäiväjuhlallisuudet pidettiin Gdańskissa 1.9.2009.

Juhlallisuuksiin osallistui laaja joukko eurooppalaisia poliitikkoja. Ilmoittautuneita olivat Saksan liittokansleri Angela Merkel, Venäjän pääministeri Vladimir Putin, pääministeri Andrius Kubilius Liettuasta, pääministeri Valdis Dombrovskis Latviasta, pääministeri Andrus Ansip Virosta, pääministeri Matti Vanhanen Suomesta, pääministeri Fredrik Reinfeldt Ruotsista, pääministeri Jan Peter Balkenende Hollannista, pääministeri Jan Fischer Tšekistä, pääministeri Mirko Cvetković Serbiasta ja pääministeri David Miliband Iso-Britanniasta. EU:sta oli ilmoittunut puolalainen Jerzy Buzek, joka toimi tuolloin Euroopan parlamentin puheenjohtajana (Kalendarz imprez 1.9.2009).

Gdańskin Westerplatten tilaisuuteen osallistui 20 hallituksen päämiestä Putinin, Merkelin, Reinfeldin, Ranskan pääministeri François Fillonin, Italian pääministeri Silvio Berlusconin ja Ukrainan pääministeri Julija Tymošenkon johdolla. Yhdysvaltoja juhlallisuuksissa edusti varapresidentin Joe Biden.

Westerplattessa käytiin syyskuun alussa 1939 Toisen maailmansodan ensimmäinen Saksan ja Puolan välinen taistelu.

Mukana juhlissa oli siis myös pääministeri Matti Vanhanen. Ajoiko Vanhanen Westerplattessa Lipposta EU:n huippuvirkoihin?

Tuskinpa ajoi enempää kuin mitä asiallinen diplomaattinen käyttäytyminen edellytti.

Keskustan Olli Rehnistä tuli komission talouskomissaari 9.2.2010. Tuon salkun painoarvon me tiedämme, kun vertaamme vaikkapa EU:n ensimmäiseen ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaan, joka oli brittiläinen Catherine Aston.

Vanhanen tapasi Westerplattessa Putinin. Putin oli kiirehtinyt Suomelta ympäristölupia Nord Stream -kaasuputken rakentamiseksi. Siis niitä lupia, joita varten Gazprom oli hankkinut Lipposen konsultoimaan Nord Stream AG:ta. Tavatessaan Putinin Vanhanen ei luvannut Putinille, milloin luvat olisivat valmiit. Putin sen sijaan lupasi Vanhaselle, että Venäjä antaa ympäristöselvitykset Suomelle pikimmiten, koska selvityksillä on vaikutusta ympäristöluvan käsittelyyn (MTV3 2.9.2009).

****

Ruotsi toimi tuolloin vuoden 2009 jälkipuoliskolla EU:n puheenjohtajamaana. Juhlallisuuksien vieton lisäksi Gdańskissa puhuttiin siis myös kovaa politiikkaa. Lipposen mahdollisuudet EU-huippuvirkoihin tulivat selväksi Gdańskissa.

Donald Tusk ilmoitti asian ilmeisen selkeästi Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldtille: Lipponen ei ole mahdollisuuksia edes EU-huippuvirkojen varteenotettavaksi ehdokkaaksi. Asia saatettiin laajempaan tietoon Ruotsin diplomaattipiirien kautta.

Lipponen päivysti siis aivan turhaan aikaisemmin tässä kirjoituksessa mainitusti vielä marraskuussa 2009 Brysselissä mahdollisia EU-huippuvirkoja.

Puola tulisi blokkaamaan aina Gazprom-Lipposen jo hyvissä ajoin ehdokasasettelussa. Lipposella ei ole mitään asiaa EU-huippuvirkoihin Gazprom-yhteyksiensä vuoksi.

Puolassa tiedettiin hyvin Lipposen pitkäaikainen rooli venäläiskaasun saamiseksi Keski-Eurooppaan. Tuo Lipposen projekti yhteistyössä venäläisten kanssa alkoi jo hänen pääministerikaudellaan. Olen käsitellyt Lipposen pitkää maakaasuhistoriaa kirjoituksessa otsikolla ”Kaasuputket Venäjältä Suomen kautta Eurooppaan oli pääministeri Lipposen idea” (US-blogi 29.12.2018).

Alkujaan kaasuputki kaavailtiin vedettäväksi Keski-Eurooppaan maitse Ruotsin kautta. Ruotsi tajusi ja tiesi, mistä venäläiskaasussa oli kysymys eikä sallinut putken vetoa Ruotsin kautta.

Ruotsi ei käytä venäläismaakaasua edelleenkään.

Donald Tusk oli Puolan pääministeri vuosina 2007–2014. Pääministerivuosien jälkeen hänestä tuli Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja vuosiksi 2014–2019. Tuskista tuli siis sen EU-viran haltija, jos Lipponen oli haaveillut jo 2000-luvun alkuvuosina ja joka ei hänelle koskaan auennut.

Donald Tusk oli hyvä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. Oli hyvä, että kävi niin kuin kävi.

Pitäisikö asiasta kiittää Gazpromia vai Puolaa? Gazprom – tai paremminkin Lipposen liehittely Gazpromin kanssa – tuhosi Lipposen EU-huippuvirkamahdollisuudet, ei Puola.

****

Palataan kirjoituksen lopuksi aikaisemmin mainittuun Romano Prodiin, joka toimi Italian pääministerinä vuosina 1996–1998 ja 2006–2008. Prodi toimi komission puheenjohtajana vuosina 1999–2004.

Gazprom-Schröder (sd.), Gazprom-Lipponen (sd.) ja Gazprom-Prodi (sd., oliivipuukoalitio virallisesti vuonna 2008).

Siinä on Venäjän kolme luottotoimijaa, jotka ovat toiminteet merkittävissä poliittisissa asemissa kotimaassaan ja Prodi siis myös EU-tasolla. Prodin komission puheenjohtajanimityksen takana oli Saksan liittokansleri Gerhard Schröder.

Schröderin poikkeuksellisen tiiviit yhteydet Gazpromiin ja Nord Stream -kaasuputkiin on niin läpikolutut, etten käy niitä tässä enää läpi.

Venäläinen Kommersant-lehti kirjoitti hyvin jo vuonna 2008 Lipposen nimityksen jälkeen näiden kolmen entisen pääministerin toimista Gazpromin hyväksi.

”Это третий случай, когда ”Газпром” приглашает в свои проекты бывших глав европейских правительств. Дорогу проторил экс-канцлер ФРГ Герхард Шредер – в 2006 году на должность председателя комитета акционеров Nord Stream AG его позвал лично президент Владимир Путин.

Следующим кандидатом на получение должности в структурах ”Газпрома” стал премьер Италии Романо Проди – глава российского газового гиганта Алексей Миллер сделал ему предложение в апреле, когда левоцентристская коалиция во главе с господином Проди проиграла парламентские выборы. Однако Романо Проди от поста главы компании South Stream AG, оператора проекта ”Южный поток”, предпочел отказаться.” (Коммерсантъ 18.8.2008).

Vapaasti suomennettuna:

”Tämä [Lipposen tapaus] on kolmas kerta, kun Gazprom on kutsunut entisiä eurooppalaisia hallitusten päämiehiä hankkeisiinsa. Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder loi polun – presidentti Vladimir Putin kutsui hänet henkilökohtaisesti vuonna 2006 Nord Stream AG:n hallituksen puheenjohtajaksi.

 Seuraava ehdokas Gazpromin rakenteessa oli Italian pääministeri Romano Prodi – venäläisen kaasujätin johtaja Alesei Miller ehdotti hänelle huhtikuussa, kun Prodin johtama keskustavasemmistolainen koalitio hävisi parlamenttivaalit. Romano Prodi päätti kuitenkin kieltäytyä South Stream AG:n – South Stream -[kaasuputki]hankkeen – johtajan tehtävästä.”

Prodilla oli siis enemmän järkeä kuin Schröderillä ja Lipposella.

Me maksamme nyt kovaa hintaa vuosituhannen alkuvuosikymmenen Euroopan sosiaalidemokraattisten voimien virhearvioista etenkin Venäjän suhteen. EU on nyt vahvasti vanhojen sosiaalidemokraattisten virhelinjausten vuoksi Venäjän tiukoissa maakaasupihdeissä. Kovan hinnan väärästä politiikasta ovat maksaneet etenkin ukrainalaiset.

Venäjä, Putin ja Gazprom kaavailivat, että EU kaasuputkitettaisiin sekä etelästä Välimerta pitkin että pohjoisesta Itämerta pitkin. Asioita pohjoisessa hoitaisivat luottomiehinä Schröder ja Lipponen, etelässä Prodi.

Suomen entinen pääministeri Esko Aho (kesk.) toimi venäläisen Sberpankin hallintoneuvoston jäsenenä vuoteen 2020 (Sberbank, Esko Aho -biografia). Esko Aho mieli jatkokaudelle pakotelistalla olevassa venäläispankissa (Hämeen Sanomat 5.4.2020) ja hän tuli myös valituksi (Наблюдательный совет СберБанка).

Suomen kansa on tuskin koskaan niin tyhmää, että valitsisivat Esko Ahon Suomen tasavallan presidentiksi kuten eivät valinneet Lippostakaan. Lipposen äänisaalis vuoden 2012 vaaleissa oli 6,7 prosenttia päihittäen seuraavaksi tulleen Paavo Arhinmäen (vas.) vain 1,2 prosenttiyksiköllä.