Hävityn sodan loppuratkaisu – Venäjälle sen valloittamat alueet, vastineeksi tynkä-Ukraina EU:hun ja Natoon

Russia gaining upper hand in Ukraine war – Norway intel (RTÉ 12.2.2024).

Vapaasti suomennettuna tuo Irlannin yleisradioyhtiö RTÉ:n (kotisivut) tuore uutisotsikko:

Norjan tiedustelu: Venäjä saamassa yliotteen Ukrainan sodassa.

Norjan tiedustelupalvelun (Etterretningstjenesten, kotisivut) tuoreen maanantaina 12.2.2024 julkistetun tiedusteluraportin (Fokus 2024) esittelytilaisuudessa Norjan turvallisuuspalvelun sotilastiedusteluyksikön johtaja Nils Andreas Stensönes totesi Venäjän olevan tällä hetkellä Ukrainassa vahvemmassa asemassa kuin vuosi sitten ja saamassa yhä enemmän etumatkaa. Asia uutisoitiin laajasti maailmalla (esim. BulgarianMilitary.com 12.2.2024, Newsweek 12.2.2024, Espreso 12.2.2024 jne.).

Tuo kaikki on ollut meille kaikille jo pidemmän aikaa tiedossa.

Lännen Venäjää vastaan käymä sota Ukrainassa on päättymässä katastrofiin. Venäjä on voittamassa sodan. Länsi ei kyennyt saavuttamaan niitä tavoitteita, joita se Venäjän ja Ukrainan suhteen asetti vuoden 2022 ensimmäisellä neljänneksellä. Ukrainan vastahyökkäyksen epäonnistumisen jälkeen saavutukset kahden sotavuoden aikajanalla ovat menneet lännessä pitkälti selittelyksi. Häämöttämässä oleva häviö on pyritty kääntämään voitoksi selittävillä puheilla.

Sodan häviäjä tiedetään yleensä hyvissä ajoin ennen sodan loppua. Niin natsi-Saksankin häviö tiedettiin. Teheranin konferenssissa 28.11.1943-1.12.1943 Josif Stalin, Franklin Roosevelt ja Winston Churchill kävivät jo keskusteluja Saksan häviön jälkeisistä rajalinjauksista Euroopassa, vaikka sota Euroopassa loppui vasta puolitoista vuotta myöhemmin.

Länsi ja Ukraina eivät kyenneet valloittamaan Ukrainan Venäjälle menettämiä alueita siinä vaiheessa, kun valloitus oli vielä ylipäätään mahdollista. Ei niin Krimin niemimaata kuin ei myöskään niitä Venäjän helmikuun 2022 jälkeen valloittamia alueita, joita Venäjä on nyt hallinnut pysyvillä rintamalinjoilla pian jo puolentoista vuoden ajan.

Enää noita alueita ei ole mahdollista valloittaa pelkästään vain sillä aseavustamiseen perustuvalla agendalla, jota länsi on harjoittanut sodan alusta alkaen kykenemättä muutamaan strategiaa sodankäynnin muuttuessa Venäjän eduksi.

Lännen asetuki Ukrainalle on pikku hiljaa hiipunut. Yhdysvaltojen puolustusministeriö julkisti edellisen avustuspaketin Ukrainalle joulukuun 27. päivänä 2023 (Department of Defense 27.12.2023). Lännen suurin into kesti vastahyökkäyksen ja sen valmistelun ajan, ei vuottakaan. Noin pitkäaikaiseen sodankäyntiin länsi tällä hetkellä kykenee.

Strategiamuutos uusine päämäärineen olisi pitänyt asettaa jo kesällä 2022, kuten tuolloin kirjoitin (US-blogi 24.7.2022).

En siis harrasta blogikirjoittamisessani missään nimessä jälkiviisautta. Tapani on sanoa ennalta, mitä pitäisi tehdä asioiden ratkaisemiseksi. Muistutan sitten jälkikäteen, mitä ei tehty ja miksi hommat menivät pieleen.

****

Venäjä tyytyy sodan lopputulokseksi sen tällä hetkellä valloittamien alueiden liittämisen Venäjään. Venäjällä on enää oikaistava rintamalinja Avdiivkan kohdalla, jotta Donetskin kaupunki ei olisi kiinni rajassa (US-blogi 23.10.2023). Venäjä on nyt saamassa tuonkin asian päätökseen pian puolen vuoden raskaiden taistelujen ja raskaiden menetysten jälkeen, tosin lopputulosta ei vielä ole kirkossa kuulutettu.

Mitä meidän pitäisi vielä tehdä tai mitä voimme ylipäätään enää tehdä Ukrainan hyväksi, kun emme ole valmiit tekemään strategiamuutosta uusine päämääräasetteluineen?

Jos haluttaisiin lännen ja Ukrainan saavan siedettävän lopputuloksen, lännen tulisi asettua sotilaallisesti Venäjää vastaan ja olla tarvittaessa valmis käymään jopa sotaa Venäjää vastaan, mikäli Venäjä ei lopulta perääntyisi Ukrainassa. Pitäisi kyetä luomaan todellista merkittävää uhkaa Venäjälle. Tuohon me emme ole valmiita, vaan mieluummin häviämme sodan.

Sotiminen Venäjää vastaan saattaisi paljastaa lännen sotilaallisen heikkouden kyvykkyydessä ottaa haltuun menetettyjä alueita sellaisessa perinteisessä sodankäynnissä, joka vaatii etenkin suuria miehistömääriä ja jossa Venäjällä on riittävämmin resursseja.

On muistettava, että johtavat länsimaat Yhdysvaltojen johdolla eivät ole käyneet sotaa tai tehneet hyökkäysiskuja vertaisiaan vastaan, vaan vain ennalta heikoksi tiedettyjä armeijoita vastaan: Irak, Afganistan, Libya ja Serbia esimerkkeinä. Niin, eivätkä nuo sotatoimet aina ole olleet menetystarinoita. Afganistanissa sota hävittiin ja poistuimme Kabulin lentokentältä korvat luimussa.

Me siis pidämme armeijoitamme huippuarmeijoina, mutta näytöt sodankäyntimme tuloksista eivät ole yhtä mairittelevia. Saamme kiittää luojaa, että pelote on pitänyt eikä kukaan vertaisemme ole meitä haastanut.

****

Me emme kykene enää pelkällä aseavullamme uhkaamaan Venäjää Ukrainassa niin, että Ukraina kykenisi valloittamaan menettämänsä alueet takaisin. Meistä ei ole sotilaallisesti uhkaamaan Venäjää niin, että Venäjä vetäytyisi. Hävitty mikä hävitty. Ilman strategiamuutosta sotaa pitkittämällä pahennamme vain ukrainalaisten tilannetta.

Ukraina on maksanut vuodesta 2014 alkaen hirvittävän hinnan pyrkimyksestä läntiseen vapauteen, jota länsi ei ole toimillaan kymmenen vuoden aikana kertaakaan Ukrainalle suonut. Sodan kymmenvuotispäiviä pidämme 27.2.2024, jolloin tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun venäläiset miehittivät Sevastopolin lentokentän avoimilla sotilaallisilla toimilla. Sodan toisen vaiheen kaksivuotispäivää vietämme kolmea päivää aikaisemmin 24.2.2024.

Kymmen vuotta käydä sotaa nyky-Euroopassa on poikkeuksellinen suoritus, jonka länsi on toimettomuudellaan sallinut. Eurooppaa ei missään nimessä voi kutsua ainakaan rauhan maanosaksi. Eurooppa taitaa olla pahimmista pahin.

Ukraina on myös tuorein askel Yhdysvaltojen suurvalta-aseman menetysprosessissa. Tuo suurvalta-aseman menetysprosessi on toki ollut hitaasti etenevä Kiinan vahvistuessa, mutta Ukrainassa se on konkretisoitunut. Se, ettei Yhdysvallat kykene enää tekemään päätöstä edes 60 miljardin dollarin avustuspaketista, on vain yksi osoitus suurvalta-aseman menetyksestä, jonka annetaan heijastuvan Yhdysvaltojen sisäpolitiikasta ulkopolitiikkaan. Jos Yhdysvaltojen suurvalta-asema olisi kunnossa, tuollaista ei tapahtuisi.

Yhdysvaltojen kyvykkyyttä arvioitaessa meidän on kyettävä näkemään yksittäiset puut metsässä. Tarkoitan puilla niitä yksittäisiä tapahtumia Pohjois-Korean ydinasehankinnasta sodan häviöön Ukrainassa ja Gazan sodan syttymiseen, joita Yhdysvallat ei enää kykene maailmanpolitiikassaan ratkaisemaan onnistuneeseen lopputulokseen.

Yhdysvallat ei enää ole entisenlainen suuruus. Historian kirjoihin Ukraina tulee jäämään vain yhtenä esimerkkinä aikajatkumossa.

Venäjän iskemä tikari lännen omahyväisyyteen, ylimielisyyteen ja ylivertaisuuteen tulee vaivaamaan länttä vuosikymmeniä. Venäjä osasi iskeä lännen heikoimpaan kohtaan: vähäisiin perinteisten konventionaalisten aseiden varastoihin ja noiden aseiden tuotantokykyyn.

Häviöstä – pienestäkin sellaisesta – seuraa alistuminen. Nöyryytys lännelle on samaa luokkaa kuin Yhdysvalloille Vietnamin sodan häviäminen. Tuota läpikotaista nöyryytystä etenkin Kiina tulee armotta hyödyntämään. Venäjän jälkeen joudumme odottamaan seuraavaa nöyryyttäjäämme, ja se on Kiina.

****

Kommentti: Tucker Carlsonin Putin-haastattelu on esimerkki hyödyllisen hölmön liian suurista luuloista (IL 9.2.2024).

Iltalehden erikoistoimittaja Emil Kastehelmi on monessa Venäjään liittyvässä asiassa oikeassa ja hänen ajatuksiinsa on helppo yhtyä, mutta ei tuossa edellä mainitussa jutussa.

Oli hyvä, että tuo Putin-haastattelu tehtiin. Kaksi tuntia, seisemän minuuttia ja kahdeksantoista sekuntia kestävä haastattelunauha löytyy The Vladimir Putin Interview 6.2.2024/8.2.2024 -osoitteesta Tucker Carlson Networkin sivuilta (kotisivut). Pitkä parituntinen haastattelu on jaettu osiin, mikä helpottaa tärkeiden asioiden poimimista.

Haastattelu venäjänkieliseen tekstimuotoon purettuna löytyy myös Kremlin virallisilta sivuilta (Президент России, Интервью Такеру Карлсону 9.2.2024).

Haastattelu löytyy tekstimuotoisena myös englannin kielellä (esim. Mirage News 10.2.2024). Haastattelu on noin 24 A4-sivua ja yli 80 000 merkkiä.

Venäläisten huippupoliitikkojen ja etenkin presidentin haastattelut tehdään vakiintuneen kaavan mukaan tiukoilla ehdoilla – etenkin Kremlin tiukoilla ehdoilla. Ulos ei päästetä mitään sellaista, mitä ulos ei haluta ulos päästää.

Kaikesta tuosta huolimatta on hyvä, että noita haastatteluja tehdään. Oli hyvä, että tehtiin Neuvostoliitonkin aikaan. On hyvä, että tehdään nyt vastaavasti myös Venäjän aikaan.

Otan yhden historiaesimerkin, nimittäin kolmella eri vuosikymmenellä Neuvostoliiton korkeampana päättäjänä toimineen Leonid Brežnevin haastattelu Time-lehdessä tammikuussa 1979 (Time 22.1.1979). En nyt kuitenkaan referoi tuota haastattelussa tässä yhteydessä tiedon lähteenä Neuvostoliiton tuolloisista näkemyksistä. Noista haastatteluista irtosi paljon Neuvostoliiton kantoja ja irtoaa nyt paljon Venäjän kantoja. Haastatteluja annetaan Kremlistä läntiselle medialle, kun jotain uutta sanottavaa on lännelle mietittäväksi poliittisiin prosesseihin.

Haasteluun liittyvästä propagandasta on kyettävä erottamaan ne viestit, joita Venäjä ja Kreml haluavat välittää länteen ja läntisille johtajille.

Kaikki Venäjää vähänkin tuntevat osaavat kyllä poimia propagandasta ne kannanotot, joihin on syytä kiinnittää huomioita. Ei pidä keskittyä propagandaan, vaan pitää osata seuloa poliittisesti merkitykselliset kannanotot. Propaganda ei saa sumentaa ajattelua.

Venäjällä ei ole enää julkisia viestintäväyliä länteen. Tilanne on kutakuinkin sama kuin Neuvostoliiton aikaan erotuksella, että meillä ei ole enää edes vanhaa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean äänenkannattajaa vuoteen 1991 saakka eli Pravdaa (nykyisin Правда.ру-verkkolehti), josta voitiin lukea Neuvostoliiton poliittisia linjauksia. Myös diplomaattiset viestintäväylät ovat tätä nykyä vähissä.

On siis hyvä, että edes Tuckerin kautta saimme tietoa Kremlin aivoituksista – ja vielä julkisesti niin, että me kaikki voimme arvioida niitä täysin samoista lähtökohdista kuin kaikki lännen ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä tekevät poliittiset johtajat.

****

Miksi Putin antoi haastattelun juuri nyt tänä ajankohtana? Miksi Kreml suostui haastatteluun juuri nyt?

Kaikki pohjautuu siihen, että Venäjä on voittamassa sodan ja kykenee säilyttämään valtaamansa alueet.

Yksi syy lienee Venäjän presidentinvaalit. Osaltaan Putin ilmeisesti haluaisi nähdä joitain ratkaisun merkkejä Ukrainan tilanteessa ennen presidentinvaaleja niin, että hän voisi osoittaa kansalleen edistymistä Ukrainan tilanteen suhteen, kun kansassa on nähtävissä alkavia väsymyksen merkkejä sotimiseen ja miehistötappioihin.

Toisaalta Avdiivkan kohdalla olevan rintamalinjan pullistuman eliminoinnin jälkeen Venäjä olisi ilmeisen valmis hyväksymään nykyiset rintamalinjat Venäjän ja Ukrainan väliseksi valtiorajaksi. Tuo tarkoittaisi Kremlin näkemänä mm. Donetskin, Luhanskin, Mariupolin ja Melitolin palaamista venäläisiksi kaupungeiksi Krimin niemimaan ohella Ukrainan ja lännen hyväksynnällä. Kreml kykenisi osoittamaan Ukrainalle ja lännelle oikeutuksen vaatimuksilleen, koska Ukraina ja länsi olisivat näin sovitussa rauhassa hyväksyneet.

Venäjä on siis nykyisillä rintamalinjoilla saavuttanut sen, mitä se katsoo kohtuudella olevan mahdollista enää saavuttaa.

Venäjä ei kyennyt sotatoimissaan saavuttamaan hallintaansa neljää Hersonin, Zaporižžjan, Luhanskin ja Donetskin olbastia, jotka se liitti itseensä syksyllä 2022. Venäjä tulisi määrittelemään noiden alueiden rajat niin, että Venäjän hallussa uudet oblastirajat olisivat valtakunnan rajat Ukrainaan. Näin Kreml kykenisi myös tuolta osin osoittamaan kansalle tavoitteet saavutetuksi.

Toisaalta Venäjä myös seuraa tilannetta tarkasti. Mikäli Ukraina on sotilaallisesti romahtamassa sotavoiman tyrehtymisen vuoksi lännen aseavun ja Ukrainan miehistön loppuessa rintamalinjoilla, Venäjä ottaa sen, mitä sille länsi ja Ukraina tyrkyttävät kultaisella lautasella.

****

Käydään pari kohtaa läpi Tucker Carlsonin Putin-haastattelusta. Kohdat, joista voidaan ehkä avata Putinin aivoituksia Ukrainassa käytävästä sodasta ja sen lopettamisesta Venäjän näkemänä.

Tavoistani poiketen kirjaan tässä vain tekstisuomennokset englannin kielestä, en englanninkielistä tekstiä, joka on siis luettavissa The Vladimir Putin Interview 6.2.2024/8.2.2024 -osoitteesta. Venäjänkieliset tekstit ovat puolestaan luettavissa Президент России, Интервью Такеру Карлсону 9.2.2024 -osoitteesta.

Tucker Carlson: Luuletteko, että olette lopettaneet sodan nyt? Tarkoitan, oletteko saavuttaneet tavoitteenne.

Vladimir Putin: Ei, emme ole vielä saavuttaneet tavoitteitamme, koska yksi niistä on denatsifikaatio. Tämä tarkoittaa kaikenlaisten uusnatsiliikkeiden kieltämistä. Tämä on yksi niistä ongelmista, joista keskustelimme Istanbulissa viime vuoden alussa päättyneessä neuvotteluprosessissa, eikä se ollut meidän aloitteemme, koska erityisesti eurooppalaiset kertoivat meille, että ”täytyi luoda [riittävät] olosuhteet asiakirjojen lopulliselle allekirjoitukselle”. Kollegani Ranskassa ja Saksassa totesivat: ”Kuinka voitte kuvitella heidän allekirjoittavan sopimuksen kun tähtäätte aseella päähän? Joukot pitäisi vetää takaisin Kiovasta”. Sanoin: ”Hyvä on.”  Vedimme joukkomme Kiovasta.

Heti kun vedimme joukkomme takaisin Kiovasta, ukrainalaiset neuvottelijamme heittivät välittömästi roskikseen kaikki Istanbulissa saavutetut sopimuskirjaukset ja valmistautuivat pitkään jatkuneeseen aseelliseen yhteenottoon Yhdysvaltojen ja Yhdysvaltojen eurooppalaisten satelliittien avulla. Näin tilanne on kehittynyt ja tältä se näyttää nyt.

Johtopäätös: Putin mainitsee tuossa haastattelussa esille nostamansa denatsifikaation (denazification, денацификация) yhteensä viisi kertaa ja Carlson kerran. Denatsifikaatio on ilmeisen tärkeä Venäjälle. Ei sinänsä strategisesti, mutta ilmeisemmin sen takia, että Venäjä perusteli kansalleen hyökkäystä Ukrainaan Ukrainan natsismilla. Venäjän on kyettävä osoittamaan kansalleen sodan lopettamisen ratkaisussa, ettei Ukraina ole enää natsismia kannattava maa Venäjän näkemänä.

Koska denatsifikaation vaatimuksesta Venäjän on ilmeisen helppo luopua, denatsifikaatio on Venäjälle helppo tapa ilmoittaa, ettei sodan tavoitteita ole vielä saavutettu. Sodan lopettaminen ei jää kiinni tavoitteiden saavuttamattomuudesta.

Lännelle denatsifikaation lopettaminen olisi sangen helppo asia varmistaa. Ukrainan liittyminen EU:hun ja Natoon varmistaa, ettei maassa ole politiikkaa, joka hyväksyisi Hitlerin ajatukset ja natsismin. Tuo ratkaisumalli tuskin kuitenkaan tyydyttäisi Venäjää. Siis, että Ukrainan denatsifikaatio varmistettaisiin Ukrainan EU- ja Nato-jäsennyksillä.

Istanbulin neuvottelut olivat mielenkiintoinen kannanotto Putinilta. Palaan Istanbulin neuvotteluihin kirjoituksen lopussa omana lukunaan. Yksi kysymys on, lopettiko Ukraina neuvottelut Istanbulissa uskoen lännen tuella tehtävän vastahyökkäyksen onnistumiseen liian luottavaisesti. Putin kirjaa, että neuvotellut olisivat loppuneet vasta viime vuoden alussa, mutta julkisten lähteiden perusteella ne päättyivät jo paljon aiemmin, jos neuvottelua ei ole käyty sittemmin julkisuudelta piilossa.

Putin kirjaa tuossa em. lainauksessa myös, että Venäjä vetäytyi Kiovasta oma-aloitteisesti. Tuo ei ihan ole se totuus, jonka me tiedämme, mutta ei Putin täysin valehtelutkaan.

Istanbulissa 29.3.2022 käytyjen rauhanneuvottelujen etenemisen varmistamiseksi neuvotteluissa Ukraina ja Venäjä sopivat, että Venäjä vähentää sotilaallista toimintaa Kiovan (50°27’00.0″N 30°31’24.0″E) ja Tšernihivin (51°29’25.4″N 31°17’45.6″E) alueilla, mitä se tekikin ainakin osittain myös pakon sanelemana. Sotilaallisen toiminnan vähentämien ei kuitenkaan tarkoittanut tulitaukoa eikä joukkojen vetäytymistä.

Diplomatiassa ei kuitenkaan tällaisiin propagandistisiin heittoihin välttämättä reagoida. Diplomaattisissa neuvotteluissa keskitytään päämäärin pääsemiseen eikä kiistämällä typeryyksistä, ellei sitten tarkoitus ole neuvotteluprosessien pitkittäminen päämääränä saada itselle mieluisampi lopputulos asioilla, joita edistetään muualla kuin neuvottelupöydässä. Kyse tällöin olisi vain ajan ostamisesta.

****

Oheinen Putinin toteaminen haastattelussa on mielenkiitoinen, kun muistamme Putinin aikaisemmat lausumat Ukrainasta ja ukrainalaisista:

Vladimir Putin: Sanon, että ukrainalaiset ovat osa yhtä Venäjän kansaa. He sanovat: ”Ei, olemme erillinen kansa.” Okei, hyvä. Jos he pitävät itseään erillisenä kansana, heillä on siihen oikeus, mutta ei natsismin, natsi-ideologian perusteella.

Johtopäätös: Tuo tarkoittaa, että kun Venäjä ei kyennyt valloittamaan koko Ukrainaa, Venäjän on hyväksyttävä ukrainalaiset omana kansana ja ilmeisemmin ainakin Putin on jo tuon hyväksynyt.

****

Tucker Carlson: Olisitteko tyytyväinen alueeseen, joka teillä nyt on [hallussanne Ukrainassa]?

Vladimir Putin: Vastaan kysymyksen loppuosaan. Esitit aluksi kysymyksen uusnatsismista ja denatsifioinnista.

Tucker Carlson: Aivan [Putin oli selittänyt edellisessä vastauksessa edelleen Ukrainan natsismia]. Kysymykseni on melko täsmällinen, en tietenkään puolustanut natsismia. Kysymys oli käytännön kysymys. Te ette hallitse koko maata, ettekä näytä haluavankaan. Joten, kuinka voitte eliminoida tuon [natsismin] kulttuurin tai ideologian? Tunteet tai historianäkemyksen maassa, jota ette hallitse? Mitä aiotte tehdä tuolle asialle?

Vladimir Putin: Kuten tiedät, niin oudolta kuin se sinusta tuntuukin, mutta sovimme Istanbulin neuvottelujen aikana, että – meillä on kaikki dokumentoituna – uusnatsismia ei viljeltäisi Ukrainassa mukaan lukien se, että se kiellettäisiin lainsäädännössä.

Herra Carlson, me sovimme siitä [ukrainalaisten kanssa]. Tuo osoitti mahdolliseksi sopia neuvotteluprosessin aikana [venäjäksi: Это, оказывается, можно сделать в ходе переговорного процесса]. Eikä siinä ole Ukrainalle mitään nöyryyttävää nykyaikaisena sivilisaationa. Saako mikään valtio edistää natsismia? Ei saa, eikö vain? Se on siinä.

Johtopäätös: Putin ei suoranaisesti vastannut Carlsonin kysymykseen, onko Venäjälle riittävää saada nykyisin sen hallinnassa olevat alueet pysyvästi liitettyä Venäjään, vaan tahkosi edelleen Ukrainan denatsifikaatiota.

On ymmärrettävää, ettei Venäjä vielä tässä vaiheessa paljasta, minkä laajuisiin alueisiin se olisi valmis Ukrainassa tyytymään. Joka tapauksessa Venäjä ei tule vetäytymään valtaamiltaan alueilta eikä länsi ja Ukraina kykene noita alueita valtaamaan takaisin. Yleiskuva haastattelussa muutoinkin Venäjän viimeaikaisessa viestinnässä ja käyttäytymisässä on se, että nykyisin hallussa olevat alueet riittävät, kun ja jos Venäjä ei kykene myöskään lisää valtaamaan.

****

Tuon edelliseen lukuun kirjatun  vastauksen jälkeiset Putinin kannanotot haastattelun lopussa kertovat, että Venäjä olisi valmis käymään rauhanneuvotteluja. Siis tekstiosuus lopussa, joka alkaa seuraavasta kysymyksestä:

Tucker Carlson: Haluan varmistaa, että ymmärrän teitä oikein. Eli haluatte saavuttaa neuvotteluratkaisun siihen, mitä Ukrainassa nyt tapahtuu, eikö niin?

Vladimir Putin: Aivan. Mutta saavutimme [jo] tämän: valmistelimme Istanbulissa laajan asiakirjan, jonka Ukrainan valtuuskunnan johtaja parafoi. Hän allekirjoitti joitakin otteita, muttei kaikkia. Hän allekirjoitti ja totesi sen jälkeen: ”Olimme valmiita allekirjoittamaan ja sota olisi päättynyt aikoja sitten, puolitoista vuotta sitten. Mutta herra [Boris] Johnson tuli ja puhui meidät ympäri, ja menetimme tämän tilaisuuden.” No, he [= ukrainalaiset] missasivat sen, tekivät virheen, annetaan heidän palata asiaan, siinä kaikki. Miksi meidän täytyisi vaivata itseämme ja korjata jonkun toisen virheet?

Tiedän, että voidaan sanoa, että se on meidän virheemme, että tehostimme toimintaamme ja päätimme aseiden avulla lopettaa tämän sodan, kuten sanoin, kuten olen jo todennut, joka alkoi vuonna 2014 Donbassissa. Palaan vielä pidemmälle historiaan, kerroin tämän jo sinulle, keskustelimme jo siitä. Palataanpa vuoteen 1991, jolloin meille luvattiin, että Natoa ei laajenneta, palataan vuoteen 2008, jolloin Naton ovet avautuivat [Ukrainalle], palataan Ukrainan valtion suvereniteettijulistukseen, jossa Ukraina julisti itsensä puolueettomaksi valtioksi. Palataanpa siihen tosiasiaan, että Ukrainan alueelle alkoi ilmestyä Naton ja Yhdysvaltojen sotilastukikohtia, jotka loivat meille uhkia. Palataanpa siihen tosiasiaan, että Ukrainassa tehtiin vallankaappaus vuonna 2014. Turhaa, eikö? Näitä asioita voidaan pyörittää edestakaisin loputtomasti. Mutta he myös lopettivat neuvottelut. Virhe? Kyllä oli. Korjatkaa se, me olemme valmiina. Mitä muuta?

 Tucker Carlson: Eikö olisi liian nöyryyttävää, että Nato tunnustaisi nyt Ukrainan alueella Venäjän kahden vuoden aikana hankitun vallan?

 Vladimir Putin: Sanoin, että annetaan heidän [lännen] ajatella, miten se tehdään arvokkaasti. Vaihtoehtoja löytyy, jos on halua.

Tähän asti on ollut meteliä ja huutoa Venäjälle strategisen tappion aiheuttamisesta taistelukentällä. Nyt he ilmeisesti alkavat ymmärtää, että se on vaikea saavuttaa, jos edes mahdollista. Mielestäni se on mahdotonta, sitä ei koskaan tule tapahtumaan. Minusta näyttää siltä, että nyt he, jotka ovat lännessä vallassa, ovat myös ymmärtäneet tämän. Jos näin on ja jos on oivallettu, heidän on mietittävä, mitä tehdä seuraavaksi. Olemme valmiita tähän vuoropuheluun.

Tucker Carlson: Olisitteko valmis sanomaan: ”Onnittelut Nato, te voititte?” ja vain pitäisitte tilanteen siinä, missä se on nyt?

Vladimir Putin: Tiedätkö, se on neuvottelujen aihe, jota kukaan ei ole halukas käymään. Tarkemmin sanottuna he ovat halukkaita, mutta eivät tiedä, miten se tehdään. Tiedän, että he haluavat. En vain näe sitä, vaan tiedän, että he haluavat sitä, mutta he kamppailevat ymmärtääkseen, kuinka se tehdään. He ovat ajaneet tilanteen siihen pisteeseen, jossa olemme. Me emme ole tehneet sitä, vaan [läntiset] kumppanimme, vastustajamme ovat tehneet niin. No, annetaan heidän nyt miettiä, kuinka tilanne muutettaisiin. Emme ole sitä vastaan.

Se olisi hauskaa, jos se ei olisi niin surullista. Tämä loputon mobilisaatio Ukrainassa, hysteria, sisäiset ongelmat – ennemmin tai myöhemmin kaikki johtaa sopimukseen. Tiedäthän, tämä kuulostaa luultavasti oudolta nykyisessä tilanteessa, mutta näiden kahden kansan väliset suhteet rakennetaan joka tapauksessa uudelleen. Se vie paljon aikaa, mutta ne paranevat.

Johtopäätös: Venäjä on varma voitostaan. Putinin hehkutuksesta voi vetää johtopäätöksen, että Venäjä olisi tyytymässä niihin alueiden saamiseen, jotka sillä ovat tällä hetkellä hallussa. Venäjä on valmis neuvotteluihin ja Putinin mukaan lännellä olisi halukkuutta neuvotteluihin, mutta länsi ei tiedä, miten asiaa prosessoitaisiin, kun Ukraina ei hyväksy osaltaan ainakaan vielä häviötään.

Yllättävää on, että Putin tunnustaa virheeksi, kun Venäjän yritti aseiden avulla 24.2.2022 alkaen lopettaa jo vuonna 2014 alkaneen sodan (”Понимаю, можно сказать, что наша ошибка, что мы нтенсифицировали действия и с помощью оружия решили прекратить эту войну, как я сказал, начатую в 2014 году на Донбассе.”).

Yhdysvallat on läntisten mediatietojen mukaan viestittänyt Venäjälle mahdollisuudesta ryhtyä neuvotteluihin sodan lopettamiseksi. Joka tapauksessa kuten tämän kirjoituksen seuraavassa luvussa todetaan, lännen sisällä rauhanneuvotteluista on keskusteltu jo viime marraskuussa. Nuo keskustelut ovat Venäjän tiedossa ja osoittavat sinänsä Venäjän olevan nyt sodassa niskan päällä.

Yhdysvallat on siis ilmeisen valmis rauhaneuvotteluihin varsin huonosta tilanteesta sen sijaan, että se olisi valmis sellaiseen strategiamuutokseen, jonka lopputuloksena Ukraina saisi menettämänsä alueet takaisin. Tuo osaltaan kuvastaa Yhdysvaltojen heikentynyttä suurvalta-asemaa. Yhdysvallat läksi innokkaasti avustamaan Ukrainaa sotatoimissa, mutta ei kykene viemään prosessia maaliin kunniakkaasti.

****

Venäjä on oikeassa siinä, että lännessä on paljon Yhdysvaltojen ja Saksan johdolla tahoja, jotka halaisivat siirtyä jo rauhaan ja myöntää Venäjän saavutukset aluevalloituksineen. Länsi ei kuitenkaan eikä etenkään Ukraina tohdi aloittaa neuvotteluja, jotka merkitsisivät tappion tunnustamista. Yhdysvalloissa olisi edullisempaa myöntää tappio nyt kuin myöhemmin Ukrainan mahdollisesti kohdattua pahempia menetyksiä lännen aseavun puutteessa.

Erityisen vaikeaa tappion myöntäminen on luonnollisesti Ukrainalle. Me suomalaiset tiedämme omalta kohdaltamme karvaasti häämöttävän tappion myöntämisen vaikeuden jatkosodassa, kun Yhdysvallat ja Iso-Britannia halusivat Suomen irti sodasta ja pois Saksan rinnalta. Emme mekään olleet valmiita irtautumaan sodasta ennen kuin ei ollut enää muuta mahdollisuutta.

Toivotaan, ettei Ukrainalle kuitenkaan kävisi huonosti. Siis, että rintamalinja romahtaisi ammusten, sotakaluston ja sotilaiden puutteeseen ja mahdollistaisi Venäjän nopean etenemisen. Toisin kuin Suomen kohdalla, Venäjä etenisi niin pitkälle kuin pääsisi, ellei sitten Putinin Venäjä kuuntelisi Yhdysvaltoja Ukrainan kohdalla niin kuin Stalin kuunteli Yhdysvaltoja ja Iso-Britanniaa Suomen kohdalla.

Suomi menetti alueita Neuvostoliitolle, joista Neuvostoliitto oli saanut Yhdysvalloilta ja Iso-Britannialta eräänlaisen hyväksynnän. Suomen viemistä kansandemokratiaksi Yhdysvallat ja Iso-Britannia eivät sallineet Stalinille. Toisaalta Stalin ei halunnut uppiniskaisesta Suomesta jatkuvasti märkivää haavaa kansandemokratioittensa joukkoon. Yhdysvallat ja Iso-Britannia tiesivät jo hyvissä ajoin toisen maailmansodan kuluessa Skandinavian niemimaan tulevan geopoliittisen merkityksen Pohjois-Atlantin turvallisuudelle. Norja-Ruotsi-Suomi- kuviota oli mietitty jo sodan aikaan.

Ukraina on menettämässä noin viidesosan maa-alastaan Venäjälle. Suomi menetti noin kahdeksasosan maa-alastaan Neuvostoliitolle jatkosodan päätteeksi.

Kun verrataan Suomen ja Ukrainan aluemenetyksiä Neuvostoliitolle ja Venäjälle, periaatteellinen ero on Ukrainan hyväksi. Ukraina ei hyökännyt Venäjälle. Ukraina ei liittoutunut sellaisen tahon kanssa, jolla olisi ollut valmis hyökkäyssuunnittelema hyökkäykseen Venäjälle, ja olisi liittynyt tuon hyökkäyssuunnitelman täytäntöönpanoon.

****

U.S., European officials broach topic of peace negotiations with Ukraine, sources say (NBC News 4.11.2023).

Vapaasti suomennettuna tuo NBC-uutiskanavan (kotisivut) marraskuisen jutun otsikko:

Lähteiden mukaan Yhdysvaltojen ja Euroopan viranomaiset pohtivat rauhanneuvotteluja Ukrainan kanssa.

U.S., EU Reported To Have Discussed With Ukraine Possible Peace Talks With Russia (RFERL 4.11.2023).

Vapaasti suomennettuna tuo RadioFreeEuropen/RadioLibertyn (kotisivut) marraskuisen jutun otsikko:

Yhdysvallat ja EU ovat keskustelleet Ukrainan kanssa mahdollisista rauhanneuvotteluista Venäjän kanssa.

NBC Newsin mukaan keskusteluissa on käsitelty hyvin laajasti siitä, mistä Ukrainan on ehkä luovuttava päästäkseen sopimukseen Venäjän kanssa. Osa neuvotteluista, joita yhdysvaltalaisviranomaiset pitivät arkaluontoisina, oli käyty lokakuussa yli 50 Ukrainaa tukevan maan edustajien kokouksessa. Tuo Ukrainaa tukevien maiden ryhmä tunnetaan nimellä Defense Contact Group ja siihen kuuluvat kaikki Nato-maat.

Suomikin on tietoinen noista neuvotteluista ja niiden sisällöstä, kun se oli mukana Defense Contact Groupin jäsenenä. Suomen tietoisuus Ukrainan ja lännen häviöstä tuki esille mm. presidenttiehdokas Alexander Stubbin kannanotoista vaalitaistelun aikana: Stubb ei nähnyt rauhan ehtona, että Ukraina saisi menettämänsä alueet takaisin.

U.S. Rejects Putin’s Latest Call for Ukraine Negotiations (The New York Times 9.2.2024).

Vapaasti suomennettuna tuo The New York Timesin (kotisivut) jutun otsikko:

Yhdysvallat hylkäsi Putinin uusimman kutsun Ukrainan neuvotteluihin.

Bidenin hallinto kiisti perjantaina 9.2.2024 Venäjän presidentti Putinin vaatimuksen neuvotteluista Ukrainan sodan lopettamiseksi. Joka tapauksessa kontakteja ja prosessointia rauhanneuvotteluista on ollut jo viime syksystä alkaen, kun vastahyökkäyksen epäonnistuminen varmistui ja kun länsi ei kykene uudistamaan strategiaansa uusine päämääräasetteluineen.

****

On selvää, että lännessä rauhanneuvotteluja prosessoidaan edelleen tasolla tai toisella, tavalla tai toisella.

On selvää, ettei Venäjä julkisesti ilmoita, onko se tyytyväinen nykyisin hallinnassa olevien alueiden hallintaan. Se selviäsi vasta neuvotteluissa.

Joka tapauksessa Venäjä on nyt vahvasti niskan päällä ja länsi on kuristusotteessa. Länsi on kuristusotteessa ja saattanut itsensä kuristusotteeseen omaa typeryyttään.

Länsi saa nyt roppakaupalla sitä, mitä se on tilannut. Jos huonosti käy, rintamalinjat Ukrainassa romahtavat ja Venäjä etenee vauhdilla vastaavasti kuin Ukrainan eteläosissa maaliskuussa 2022. No, lännellä olisi kyllä silloin selkeä syy, mistä kaikki johtuu. Siitä, että Ukraina vaihtoi puolustusvoimien komentajan eikä suorittanut liikekannellepanoa ajallaan. Länsi osaisi kyllä löytää syyn jostakin muualta kuin siitä, mitä näkee katsoessaan peiliin.

Lännen ei tarvitsisi Ukrainan romahtaessa tunnustaa, että vain Ukrainan sotilaallinen avustaminen avustuspaketeilla oli jo lähtökohtaisesti väärä strategia, jonka Venäjä kykenee ennemmin tai myöhemmin eliminoimaan omalla länttä suuremmalla sotavoimatuotannolla niin ammuksissa, sotakalustossa kuin myös sotaväessä. Ei tarvitse myötää, että oikea aika alueiden takaisinvalloituksille olisi ollut vuoden 2022 jälkipuoli, jolloin Venäjän miehittämät alueet olisivat olleet vielä vallattavissa riittävän massiivisella ja laadukkaalla aseavulla. Laadukkaalla aseavulla tarkoitan kauaskantoisia täsmäaseita.

Me joudumme nyt kuittaamaan Krimin niemimaan menetyksen lisäksi myös helmikuun 2022 jälkeen Venäjän valloittamat alueet menetetyiksi.

Ukraina on karmivin tappio lännelle sitten toisen maailmansodan.

Lännen kannalta olisi viimeinen katastrofi, jos vastineeksi ei saada tynkä-Ukrainaa edes EU:n ja Naton jäsenmaaksi. Eikä tynkä-Ukrainan asemaa olisi edelläänkään rankoista aluemenetyksistä huolimatta turvattu.

Seurauksena olisi vielä kolmas sotavaihe, jonka jälkeen ei olisi enää edes tynkä-Ukrainaa.

****

Käsitelen vielä erikseen luvatusti niitä rauhanneuvotteluja, joita käytiin Venäjän ja Ukrainan välillä Istanbulissa ja joihin Putin monta kertaa vetosi haastattelussaan. Nuo neuvottelut ovat meiltä sodan melskeessä unohtuneet, mutteivat näköjään Venäjällä ja Kremlissä. Putinin mainitsi Istanbulin haastattelussaan viisi kertaa.

Tuota Istanbulin neuvottelukierrosta välitti Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan. Kyse oli neljännestä ja viidennestä neuvottelukierroksesta. Venäjän ja Ukrainan ulkoministerit tapasivat 10.3.2022 Turkin Antalyassa kasvokkain. Neuvotteluja jatkettiin Antalyassa seuraavan viikon maanantaina ja tiistaina. Putinin mainitsemat Istanbulin neuvottelut alkoivat neuvottelukuntien tapaamisella 29.3.2022. Ensimmäisen kerran Venäjän ja Ukrainan neuvotteluosapuolet tapasivat jo 28. helmikuuta Valko-Venäjällä, kun sota oli alkanut neljä päivää aikaisemmin.

Venäjän neuvotteluvaltuuskuntaa Istanbulissa johti Venäjän entinen kulttuuriministeri presidentti Putinin avustajana (помощник Президента) Vladimir Medinski (Владимир Ростиславович Мединский, биография). Ukrainan neuvotteluvaltuuskuntaa johti Oleksandr Tšalij (Олександр Олександрович Чалий, біографія), jota Ukrainassa pidetiin Venäjä-mielisenä ajaessaan mm. Venäjän ja Unkarin esille nostamia historian, kansallisen muistin, kielen, identiteetin ja vähemmistöjen kokemuksen teemoja (теми історії, національної пам’яті, мови, ідентичності і досвід меншин) venäläisestä ja unkarilaisesta näkökulmasta.

Neuvottelujen tarkoituksena oli lopettaa Venäjän 24.2.2022 alkanut täysimittainen hyökkäys. Venäjä oli valmis pian sodan alkamisen jälkeen myönnytyksiin, kun sen kuukauden kestänyt maahyökkäys oli suurelta osin pysähtynyt Ukrainan odotettua kovemman vastuksen ja Venäjän operatiivisten puutteiden seurauksena.

Niin Ukraina kuin myös sen läntiset tukijat olivat sangen skeptisinä Venäjän aikeita kohtaan ja pelkäsivät, että Venäjän käyttäisi rauhanneuvotteluja vain savuverhona täydentääkseen sotavoimiaan ja suunnitellakseen uutta hyökkäystä.

Neuvottelutuloksessa Ukraina oli valmis suostumaan liittoutumattomuuteen ja olemaan ydinaseeton valtio, mikäli riittävältä määrältä kolmansia mailta olisi saatavissa turvatakuut. Ukraina sitoutui olemaan solmimatta sotilaallisia sopimuksia sotilasliittoutumien kanssa. Ukrainassa ei saisi olla ulkomaisia ​​sotilastukikohtia ja joukko-osastoja.

Kansainvälisiä sotaharjoituksia Ukrainan alueella olisi mahdollista pitää vain turvatakuita antaneiden maiden suostumuksella.

Neuvottelut Krimin ja Sevastopolin asemasta jatkuisivat Venäjän kanssa 15 vuotta ja osapuolet kieltäytyisivät tuon kysymyksen ratkaisemisesta aseellisesti.

Ukraina nimesi turvatakuiden mahdollisiksi antajiksi Iso-Britannian, Kiinan, Yhdysvaltojen, Turkin, Ranskan, Kanadan, Italian, Puolan ja Israelin. Ukrainan mukaan jotkut noista maista antoivat alustavan suostumuksen jo tuolloin neuvottelujen yhteydessä, mutta maiden nimiä ei ole saatettu julkisuuteen.

Financial Timesin mukaan Moskova olisi luopunut vaatimuksista Ukrainan denatsifioimiseksi eikä Venäjä vastustaisi enää Ukrainan liittymistä Euroopan unioniin, mikäli unionin kautta ei harjoiteta sotilaallista yhteistyötä (Financial Times 28.3.2022).

Neuvottelut Istanbulissa kariutuivat pitkälti jo maaliskuussa 2022. Turkki on tarjoutunut viimeksi neuvottelemaan sovintoratkaisusta sotaan marraskuussa 2023. Siis samana ajankohtana, kun länsi pähkäili tykönään edellisessä luvussa mainitusti rauhanneuvotteluja. On todennäköistä, mikäli joskus rauhanneuvottelut todenteolla alkavat, ne käydään Turkissa, johon sekä Venäjällä että Ukrainalla on hyvät välit.

Nato-maat olivat erimielisiä neuvottelujen tarpeesta Vladimir Putinin kanssa.

Nato-maista Ranska ja Saksa näkivät, että tulitauko ja venäläisten joukkojen vetäytyminen Ukrainasta olisi saavutettavissa mahdollisimman pian. Ranska ja Saksa kannattavat myös vuoropuhelua Venäjän kanssa.

Muiden Naton jäsenmaiden ja ennen kaikkea Britannian ja Puolan mukaan lähestymistapa neuvotteluin olisi haitallista ja pelaisi vain Putinin pussiin.

Yhdysvallat oli skeptinen Istanbulin neuvottelujen tuloksiin, Iso-Britannia pääministeri Boris Johnsonin johdolla vastusti neuvottelutulosta.

Mielenkiintoista nyt on, missä määrin lännestä tulleiden viestien perusteella Ukraina ei ollut valmis rauhanneuvottelujen Istanbulin kierroksen tuloksiin eikä allekirjoittanut neuvottelutulosta kokonaisuudessaan.

Luotettiinko Ukrainassa liikaa lännen tukeen ja siihen, että Ukraina kykenisi vapauttamaan kaikki Venäjän valtaamat alueet sotimalla lännen aseistuksen voimin, kun sotaonni keväällä 2022 oli vielä hyvällä mallilla. Luottiko Ukraina liikaa lännen aseapuun, joka nyt on tyrehtymässä eikä vastaa sotatilanteen vaatimuksia.

Mikä on lännen vastuu Ukrainalle epäonnistuneessa sodassa ja Ukrainan silmittömistä inhimillisitä kärsimyksistä? Onko vastuu se, että länsi takaa Ukrainan saavan menettämänsä alueet takaisin?

Summa summarum:

Jos Venäjän halutaan ulos miehittämiltään alueilta Ukrainassa, on lännen muutettava strategiaansa eikä uusi strategia voi perustua vanhaan aseapustrategiaan, vaan Venäjä olisi haastettava sotilaallisesti. Olisi kyettävä luomaan riittävä uhka Venäjälle. Strategian päämääräksi olisi asetettava Ukrainan vapauttaminen miehityksestä.

Aseapustrategian loru on käyty loppuun jo kauan sitten. Jos uutta toimivaa strategiaa ei kyetä luomaan, on rauhanneuvottelut aloitettava Venäjän kanssa, tunnustettava tappio ja aluemenetykset. Muu ratkaisu olisi vain Ukrainan kansan saattamista murhatuksi edelleen, mistä suuri vastuu on lännellä.