Hornet-ostosopimukset – Yhdysvallat ei aluksi ollut myymässä Suomen haluamia uutuusohjuksia

Suomi on tekemässä nyt uutta hävittäjävalintaa 30 vuoden tauon jälkeen. Julkisuuteen valinta saatetaan viimeistään neljän kuukauden sisällä. Hankkeessa mukana olevien sotilaiden ja insinöörien tekninen valinta täytyy täten olla jo pitkällä. Myös puolustushallinnon johdossa alkaa varmasti jo olla käsitys teknisesti suorituskyvyltään parhaasta vaihtoehdosta Suomen puolustamiseksi tämän vuosisadan jälkipuolelle.

Tarkastelin nyt kesälomien jälkeen puolustushallinnon edellistä hävittäjävalintaa ja -sopimuslaadintaa koskevia asiakirjoja, jotka ovat tulleet julkisiksi 25 salassapitovuoden jälkeen vuodesta 2017 alkaen. Ensimmäisen erän vanhempia asiakirjoja pyysin jo tammikuussa 2020, jolloin myös vuosi 1995 oli vapautunut.

Kaikki ei suinkaan vielä ole julkista. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (21.5.1999/621) 31 § 3 momentin nojalla mm. itse hankintasopimukset Yhdysvaltojen hallituksen kanssa tulevat julkisiksi vasta, kun Hornet-hävittäjäjärjestelmän käyttö Suomessa päättyy.

****

Esko Ahon hallitus teki Hornet-hävittäjäpäätöksen ylimääräisen istunnon esittelystä 6. päivänä toukokuuta 1992. Puolustusministeriö sai valtioneuvostolta valtuudet tehdä hävittäjähankinnan aiesopimuksen.

Iltalehdessä toiminut Olli Ainola tutustui tuohon valtioneuvoston päätökseen ja kirjoitti asiasta hyvä jutun (IL 3.7.2017). En käy jo tuohon juttuun kirjattua toistamiseen läpi muuta kuin yhden seikan osalta. Miksi Suomi päätyi Horneteihin, käy hyvin esille tuosta Ainolan kirjoituksesta.

Valtioneuvoston yleisistunnon ylimääräisen esittelyn esittelylista ja sen aloitussivun yläreuna. Istunnossa tehtiin Suomen hävittäjävalintapäätös.

Mielenkiintoista on hankintapäätöksen aikataulutus vuonna 1992. Puolustusministeriön keskusosasto oli laatinut jo 5.2.1992 muistion – siis jo kolme kuukautta ennen valtioneuvoston hävittäjäpäätöstä –, jossa ranskalainen vaihtoehto Mirage 2000–5 on kirottu suorastaan alimpaan helvettiin.

Nytkin neljä kuukautta ennen valinnan julkaisemista puolustushallinnossa alkaa varmasti siis jo olla 1990-luvun alun tapaan HX-hankkeessa käsitys teknisesti suorituskyvyltään parhaasta vaihtoehdosta Suomen puolustamiseksi.

Puolustusministeriön keskusosaston muistio päivämäärällä  5.2.1992, joka ei ole mieluista luettavaa Mirage-hävittäjää myyville ranskalasille. Esko Ahon hallitus teki Hornet-hävittäjäpäätöksen kolmen kuukauden päästä 6.5.1992.
Puolustusministeriön keskusosaston muistio päivämäärällä  5.2.1992 ei mairittele Mirage-hävittäjää. Asiasisältö lienee peräisin Ilmavoimista.

****

Tuo edellisessä luvussa mainittu yksi seikka on Esko Ahon hallituksen käsittelemiin Hornet-hävittäjäpäätösasiakirjoihin kirjatut ruotsalaisen Jas Gripenin hylkäämisen perusteet vuonna 1992.

Puolustusministeriön 6.5.1992 päivättyyn muistoon otsikolla Torjuntahävittäjähankinnan aiesopimus on kirjattuna:

JAS 39 Gripen ja erityisesti eräät sen järjestelmät ovat tällä hetkellä vielä prototyyppiasteella, ja projektin toteutumisaikatauluun epävarmuustekijöineen sisältyy merkittäviä riskejä.

Tuo muisto oli siis osa niitä asiakirjoja, joiden perustetulla Esko Ahon hallitus teki hävittäjävalinnan 6.5.1992.

Puolustusministeriö arvio ruotsalaisesta JAS 39 Gripen -hävittäjästä päivämäärällä 6.5.1992.

****

Suomalainen media on jostakin syystä lähtenyt hävittäjävalinnassa pienelle laukalle JAS 39 E Gripenin suhteen.

Ja onhan suomalaismedia jo aikaisemminkin liputtanut Gripenin hyväksi:

Suomen kokeneimman sotilaslentäjän arvio: Ruotsalainen Gripen on vahvoilla Ilmavoimien uudeksi hävittäjäksi” (Yle 6.3.2018).

Ilmeisesti Saab osaa pitkäaikaisen Suomi-historian valossa tehtävänsä ja on pyrkinyt luomaan mediassa sekä myös joidenkin poliitikkoryhmien piirissä Lockheed-Martinin F-35:n ja Saabin JAS 39 E Gripenin välistä kilpailua tavoitteena Gripenin voitto HX-hankkeessa.

Ruotsalaiset vetoavat vanhaan ruotsalaissuomalaiseen teollisuusyhteistyöhön ja kahden sotilaallisesti liittoutumattoman maan sotilasyhteistyöhön, mikä varmasti uppoaa etenkin vasemman laidan poliitikkoihin Suomessa vielä nykymaailmassakin, vaikka kylmän sodan aika on jo historiaa.

Koko hävittäjähanketta vastaan ja/tai ruotsalaisen Gripen puolesta ovat liputtaneet vasemmalla laidalla ainakin Paavo Arhinmäki, Erkki Tuomioja, Kimmo Kiljunen, Jukka Gustafsson ja Eero Heinäluoma.

Onpa Kimo Kiljunen jaksanut vääntää asiasta myös kirjasen (Raportti uusien hävittäjien hankinnasta, Into Kustannus Oy).

Pääkirjoitus: Hävittäjähankinta kuumenee – poliittista taustapeliä käydään USA:n F-35:n ja Ruotsin Gripenin välillä” (IS 8.8.2021).

Ilta-Sanomat jatkaa tuossa pääkirjotuksessa:

Ei ole suurikaan salaisuus, että poliittisessa sotapelissä vastakkain ovat nousemassa USA:n F-35 ja Ruotsin Gripen.

Ulkopoliittisen instituutin (FIIA) vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak oli toimittaja Sakari Sirkkasen haastateltavana viime maanantaisessa Ylen A-studiossa.

Nauhan kohdalla 31:31–31:45 Sirkkanen kysyi Salonius-Pasternakilta (Yle Areena, A-studio 9.8.2021):

Kun erään tuoreen lehtitiedon mukaan niin F-35 – amerikkalaiskone – ja ruotsalainen Gripen olisivat ikään kuin vastakkain [ja] näistä [hävittäjäehdokkaista] niin kuin olisivat ikään kuin nousseet ylitse muiden, niin näetkö tämän just tiedustelunäkökulman kautta oikeana näkökulmana.

Sakari Sirkkanen viitannee tuoreella lehtitiedolla Ilta-Sanomien em. pääkirjoitukseen.

Ruotsalaiset osaavat asiansa ja ovat saaneet Suomen hävittäjähankintakeskustelun haluamaansa suuntaan. Suuntaan, jossa hävittäjävaihtoehtoja olisi vain kaksi. Ruotsalaisten taktiikka on nostaa heidän vaihtoehtonsa ainoan viidennen sukupolven hävittäjän rinnalle, vaikka myytävä tavara taitaa ruotsalaisilla olla monella kriteerillä edelleen se heikoin.

Ruotsi yrittää myydä konettaan Natoon kuulumattomuudella maassa, jossa Nato-jäsenyyden vastustus on suurta. Eikä Ruotsin tiivistyvää puolustusyhteistyötä Suomen kanssa unohdeta.

Noista Gripen E:n heikoista kriteereistä kolmessa seuraavassa luvussa.

****

Ruotsi ja ruotsalainen lentokone- ja puolustusvälineteollisuusyhtiö Saab AB (kotisivut) tarjoavat Suomelle nyt HX-hankkeessa JAS 39 E Gripen -hävittäjää.

Kyseinen ruotsalaishävittäjätyyppi oli ensimmäistä kertaa itsenäisesti liikkeessä rullauskokeessa 14.12.2016. Kone siis kykeni liikkumaan vajaa viisi vuotta sitten itsenäisesti kiitoradalla, mutta koelento oli vielä tuolloin uudelle ruotsalaishävittäjälle kaukainen haave.

Saab oli ilmoittanut jo marraskuussa 2016 koneen ensilennon siirtyvän vuodelta 2016 vuoden 2017 toiselle neljännekselle.

Gripen E nousikin ilmaan ensikertaa ilmaan 15. kesäkuuta 2017 Linköpingissä.

Ruotsalaisen teknologiayhtiö ja lentokonevalmistaja Saabin JAS 39E Gripen -ohjelma etenee. Ei aivan aikataulussa mutta kuitenkin, sillä kolmas seuraavan sukupolven Gripen E on noussut siivilleen.” (Siivet 11.6.2019).

Kaksi vuotta sitten vuonna 2019 Ruotsi oli saanut peräti jo kolme Gripen E:tä ilmaan. Oli huikea saavutus ruotsalaisilta saada jo kolme hävittäjää ilmaan, kun uuden hävittäjän kehityshanke oli alkanut vasta – siis oikeistaan jo – kuusi vuotta aikaisemmin.

****

Saab’s Gripen is out of the running in Swiss aircraft race” (DefenseNews 14.6.2019).

Vapaasti suomennettuna

Saabin Gripen on ulkona Sveitsin hävittäjäkilpailusta”.

Sveitsin puolustushankintavirasto armasuisse (Federal Office for Defence Procurement armasuisse) suositteli virallisesti (”Aus diesem Grund hat armasuisse Saab empfohlen, sich aus der Evaluation zurückzuziehen”, Bundesamt für Rüstung armasuisse 13.6.2019) Saabin vetäytymistä Sveitsin hävittäjäkilpailusta. Saab vetäytyikin pikaisesti kilpailusta sveitsiläisten toiveiden mukaisesti (Saab 13.6.2019).

Armasuisse viestitti tuolloin monen median kertomana, että todennäköisyys Gripenin epäonnistumisesta yhdessä tai useammassa seitsemästä kaikille kilpailijahävittäjälle suunnitelluista testioperaatioista oli tullut ilmeiseksi kesäkuuhun 2019 mennessä. Sveitsiläisten kannalta esitys Saabin vetäytymisestä oli tarkoitettu ruotsalaisten kasvojen pelastamiseksi häpeältä.

Sveitsi ei siis kelpuuttanut Gripeniä edes kilpailijaksi. Sveitsin päätöksen mukaisesti tulee varmaan Suomikin perustelemaan yhtenä tekijänä, miksi Gripen ei voi olla Suomen hävittäjävalinta. Armasuisse viestitti Gripenin hylkäämistä mm. seuraavalla lauseella:

All the components and sensors must have the highest technology-readiness level in current aircraft configurations.

Vapaasti suomennettuna:

Kaikkien komponenttien ja antureiden on täytettävä korkein teknologian valmiustaso nykyisissä hävittäjäkokoonpanoissa.

Technology readiness level (TLR, TLR-NASA) on mielenkiintoinen ilmailu- ja avaruushallintovirasto NASA:ssa kehitetty termi jo 1970-luvulla.

Onko Suomelle tarjotuissa Gripen E -hävittäjissä Sveitsi vaatima korkein teknologian valmiustaso kaikissa hävittäjän komponenteissa ja antureissa? Vielä kaksi vuotta sitten ei siis ollut.

****

Gripen E:n ensilento Ruotsin ulkopuolelle tapahtui 29.1.2020, kun hävittäjä saapui HX-hävittäjähankinnan HX Challenge testaus- ja todennustapahtumaan Tampere-Pirkkalan lentoasemalle (Puolustusministeriö, HX Challenge).

Media jännitti, pystyykö kone laskeutumaan ehjänä alas.

Kone kuitenkin tuli alas kauniisti ja osoitti, että kyllä tällä pilvien ja rännänkin läpi tullaan alakertaan ehjänä.” (Siivet 29.1.2020).

Kuinka monta Gripen E:tä lentää tällä hetkellä sitten operatiivisesti eri maiden ilmavoimissa?

Eipä edes nimeksikään. Muutama.

Ruotsin ilmavoimat on tilannut 60 hävittäjää jo vuoden 2012 helmi- ja maaliskuussa. Brasilia on tilannut 36 hävittäjää vuoden 2013 joulukuussa, mutta sotilaslentokentillä ei hävittäjiä ole edelleenkään paljon nähty operatiivisessa toiminnassa.

Gripen E:n tilauskanta on tällä hetkellä siis vain 96 hävittäjää, kun Suomi on hankkimassa noin 64 hävittäjää.

Ruotsalaisten mukaan ensimmäinen Gripen E toimitettiin Brasilian ilmavoimille testattavaksi syyskuussa 2019, mutta virallisesti hävittäjä esiteltiin Brasiliassa vasta 23.10.2020 (Saab 23.10.2020). Saabin on määrä toimittaa sen oman ilmoituksen mukaan tänä vuonna yhteensä kuusi Gripen E -hävittäjää Brasiliaan ja Ruotsiin. Neljä Gripen E:tä Brasiliaan ja kaksi Ruotsiin.

Saakohan Saab edes tällä vuosikymmenellä toimitettua noita jo tilattuja 96 hävittäjää, joiden kehitysprojekti aloitettiin jo 2013? Tämänhetkinen kuusi hävittäjää vuodessa ei ole kovin kummoinen vauhti.

Kun on pieni maa, on myös pienet resurssit.

Se, miten Suomen puolustusministeriö arvioi päivämäärällä 6.5.1992 Jas Gripeniä, kelpaa yks yhteen arvioksi nyt Gripen E:stä:

JAS 39 Gripen ja erityisesti eräät sen järjestelmät ovat tällä hetkellä vielä prototyyppiasteella, ja projektin toteutumisaikatauluun epävarmuustekijöineen sisältyy merkittäviä riskejä.

****

Palataanpa tuon Gripen E -sivuheiton jälkeen tämän kirjoituksen otsikkoaiheeseen eli joihinkin Hornet-hävittäjäostoksen asioihin, jotka ovat nyt luettavissa Hornet-hankintaa koskevissa salassa pidetyistä asiakirjoista vuosilta 1992–1995.

Hornet-hankintaa koskeva asiakirja-aineisto vuosilta 1992–1995 on laaja ja siitä löytyy kyllä mielenkiintoisia yksityiskohtia, jos haluaa vain selvittää kärsivällisesti. Suuret linjat sen sijaan ovat olleet koko ajan julkisia.

Suomen ja Yhdysvaltojen välisen Hornet-hävittäjien hankintasopimuksen asiakirjatunnus on LOA FI-P-SAA. Sopimus on päivätty päivämäärälle 4.6.1992 ja allekirjoitettu päivämäärällä 5.6.1992. Sopimukseen sisältyi myös optio huoltojärjestelmän pääosasta sekä koulutusvälineiden ja aseistuksen hankinnasta. Optio oli tarkoitus lunastaa vuoden 1994 alussa edellyttäen, että eduskunta myöntää siihen tarkoitetut varat suunnitellulla tavalla vuoden 1994 budjetissa. Option arvoksi oli kirjattu noin 755 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria vuoden 1993 hintatasossa.

Asiakirjatunnuksessa LOA tarkoittaa Letter of Offer and Acceptance. LOA tarkoittaa hallitusten välistä sopimusta, jossa yksilöidään puolustustarvikkeet ja -palvelut, joita Yhdysvaltojen hallitus aikoo myydä ostajamaalle. Kyse on siis hallitusten välisestä sopimuksesta.

FI tarkoittaa Suomea (Finland). P- ja SA-kirjainyhdistelmien en osaa määrittää, mutta SA tarkoittanee Suomen armeijaa. Viimeinen kirjain on hankinnan sopimusnumero aakkosjärjestyksessä (A, B jne.). LOA FI-P-SAB on siis hankinnan toinen sopimus. LOA FI-P-SAB -sopimus allekirjoitettiin 21.1.1994 ja se käsitti alkuperäiseen tarjouspyyntöön ja tarjouksiin kirjattuja optioita.

Sopimusmuutokset kirjataan Amendment-merkinnällä. Esim. Amendment 3 on sopimuksen kolmas muutos. Esimerkiksi LOA FI-P-SAA Amendment 3.

Helmikuussa 1995 oli menossa jo ensimmäisen hankintasopimuksen muutos nro 4 (LOA FI-P-SAA Amendment 4).

Esimerkiksi tuo LOA FI-P-SAA Amendment 3 sisälsi ”F-18 Hornet torjuntahävittäjään tehtävän koneen selviytymismahdollisuuksia vihamielisessä ympäristössä parantavan teknisen muutoksen ECP00087S1 toteuttamisen vaatimat järjestelyt”.

LOA FI-P-SAA Amendment 3, LOA FI-P-SAA Amendment 5, LOA FI-P-SAB Amendment 3 ja LOA FI-P-SAB Amendment 4 ovat olleet ilman salassapitoa tai saatu salassapidosta vapaaksi, kun pyysin asiakirjoja tammikuussa 2020. Salassapito on kirjattu päättyneeksi 14.1.2020 (sain asiakirjat 14.1.2020).

LOA FI-P-SAA Amendment 3. LOA FI-P-SAA-hankintasopimuksen kolmannen muutoksen aloitussivun yläosa. Sopimuksen allekirjoituspäivämäärät ovat 19.1.1995 ja 26.1.1995. Sopimuksen ovat allekirjoittaneet kapteeni Donald L. Foulk (USN Director, Europe/Nato Divison) ja puolustusministeri Jan-Erik Enestam. USN tarkoittaa Yhdysvaltojen laivastoa (The United States Navy).
LOA FI-P-SAB Amendment 5. LOA FI-P-SAB-hankintasopimuksen viidennen muutoksen allekirjoitussivun alaosa. Sopimuksen allekirjoituspäivämäärät ovat 14.7.1995 ja 22.8.1995. Sopimuksen ovat allekirjoittaneet kapteeni John R. Foulk (USN Director, Europe/Nato Divison) ja puolustusministeri Anneli Taina.

Noita Amendment-sopimuksia tutkiessa saa kyllä selvyyttä Horneteihin ladatuista osista ja varusteista, jos vain asiantuntemusta riittää analyysiin tunnusteksteistä.

****

Mielenkiintoiseksi monet Hornetien varustamiseen liittyvät asiat tekevät järjestelmien Yhdysvaltojen vientiluvat (release), jotka eivät olleet noina ajankohtina vielä itsestäänselvyyksiä Neuvostoliiton valtaotteesta juuri vapautuneelle Suomelle. Esimerkiksi Horneteihin tuleva satelliittipaikannusjärjestelmän (GPS) tarkkuuskoodi (Precise Positioning Service, PPS) myönnettiin Suomelle vasta yli vuoden prosessoinnin jälkeen.

GPS:n tietää kaikki paikallistamisjärjestelmänä ja jos PPS kiinnostaa tekniikkafriikkejä enemmän, 156-sivuisen Global Positioning System [GPS] Precise Positioning Service [PPS] Performance Standard -opuksen voi käydä lukemassa.

GPS/PPS-koodi vapautettiin Suomelle 6.10.1993. Kyse oli siitä, että Suomi pääsi Yhdysvaltojen avulla ja kautta hieman sotilaallisen satelliittimaailmaan.

Suomi oli astumassa Hornet-ostoksella uuteen maailmaan. Tuohon aikaan lähes 30 vuotta sitten GPS ja PPS eivät olleet saatavuudessaan ihan sitä, mitä nykyisin. Yhdysvallat kykeni GPS/PPS:n Suomelle toimittamaan.

****

LOA FI-P-SAB -sopimukseen liittyen mielenkiintoisia ovat tutkavaroitin- ja elektronisen laitteiston ostot sekä myös ohjusostot. Suomen puolustushallinnolle oli syntynyt selkeä käsitys, ettei Suomi voinut ostaa muuta laitteistoja kuin mitä Yhdysvaltojen laivastolla oli tarkoitus hankkia. Vain sama kelpaa Suomelle Horneteissa, mikä Yhdysvaltojen laivastolle.

Molemmat [tutkavaroittimet ja elektroniset laitteistot] sisältävät  Suomen Ilmavoimille verrattain uutta tekniikkaa ja niiden asentamiseen liittyy suuria teknisiä vaatimuksia laitteiden toiminnallisen yhteensopivuuden takaamiseksi koneen muiden järjestelmien kanssa ja tässä mielessä myös laajoja testauksia, jotka voidaan suorittaa vain USA:n käytössä olevilla koealueilla ja USA:n testauslaitteilla. Tästä  syystä Suomi pyrkii pysyttäytymään samassa ratkaisussa, johon USA:n merivoimat päätyy.

Noin on kirjattu Puolustusministeriön keskusosaston 12.10.1993 päivättyyn salaiseen muistioon.

Yhdysvallat oli keskeyttänyt ASPJ-omasuojahäirintälaiteohjelman (Airborne Self Protection Jammer) F/A-18-hävittäjiin, mistä syntyi ongelmia myös Suomelle. Yhdysvaltojen laivaston pyytämät lisäselvitykset ja päätökset arvioitiin muistiossa vievän noin kaksi vuotta. Suomeen ensimmäiset Hornetin olisivat tulleet siis ilman elektronisen sodankäynnin varustusta vuonna 1995.

Suomen Hornetien jammeri oli lopulta ITT/Westinghouse Joint Venturen ALQ-165 ASPJ, mikä selviää asiakirjasta lähetyspäivämäärällä 10.3.1995 (faksi ILMAVE > PE-SANOMAKESKUS). Kyse on esittelyasiakirjasta ministerille. Jammereita ostettiin tällä ostoksella 21 kappaletta eli vain joka kolmanteen tulevaan ja käyttöön otettavaan Hornetiin. Hankinnan hinta reilut 123 miljoonaa markkaa (123 455 023,00 mk). Hankintasopimuksen koodi oli 23L94.

1990-luvun Horneteissa oli myös L3Harris Technologies yhtiön (kotisivut) ALQ:ta, nykyisen ALQ-165 Airborne Self Protection Jammer edeltäjä.

Puolustusministeriön laatima Hornetien omasuojahäirintälähettimien ostamiseen liittyvä esittelyluonnos ministerille, jota Ilmavoimat on kommentoinut puolustusministeriölle lähettämässään faksissa 10.3.1995. Käsin kirjoitettu osuus lienee ilmavoimien kommentteja luonnokseen. Lopullinen asiakirja on päivämäärällä 13.3.1995.

Puolustusministeriön keskusosaston 12.10.1993 päivätty salainen muistio:

Häirintälaitteen ja tutkavaroittimen uhkakirjaston (joka sisältää mahdollisten uhkana olevien asejärjestelmien parametrit) ohjelmointiin Suomessa liittyy mahdollisesti tarve vaihtaa tiedustelutietoja valtioiden kesken. Asia on alustavasti tullut esille neuvotteluissa USA:n edustajien kanssa, mutta konkreettisesti tähän kysymykseen palattaneen vasta, kun laitevalinta on tehty. Ennen varsinaisia neuvotteluja tulisi Suomen periaatteellinen kanta kuitenkin olla selvillä.”

Näin Suomi sitoutui häirintälaitteilla ja tutkavaroittimilla tiedusteluyhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa. Viimeinen lause oheisessa lainauksessa osoittaa kaupan ollessa vielä avoin, että puolustusministeriössä mietittiin, onko kysymys poliittinen ja tarvitaanko asialle ennakkoon poliittinen siunaus.

****

Vuonna 1993 suurinta tuskaa Suomelle oli saada vapautetuksi Yhdysvaltojen myynti – saada siis ostolupa – eräälle ohjustyypille. Suomi esitti pyynnön kehittyneemmän lämpöhakuisen Sidewinder-ohjuksen (AIM-9M) vapauttamiseksi, kun jo solmittuihin sopimuksiin oli kirjattuna Sidewinderin AIM-9S-tyypin ohjus.

AIM-9S oli riisuttu versio AIM-9M:stä ilman IRCCM-järjestelmää. Se oli tarkoitettu vientiin, ja Yhdysvaltojen ensimmäinen asiakas AIM-9S-ohjuksille oli Turkki.

IRCCM (Infrared Counter-Countermeasure) tarkoittaa infrapunahakuista (lämpöhakuista). Hakee siis kohteen infrapuna-aallonpituuksilta, koska juuri lämmöntuotto näkyy infrapunataajuuksilla.

Suomella oli ollut Sidewinder-ohjuksia (mallit AIM-9P 2 ja AIM-9P 3) jo 1970-luvulla, kun Suomi hankki Draken-hävittäjiä Ruotsista. AIM-9P-3 on myös ruotsalaisen RB24J-ohjuksen perusta. Jos Sidewinder-ohjukset kiinnostavat enemmän, hyvä esitys löytyy täältä.

Uusi versio kykenee väistämään elektronista häirintää, mikä lisää sen tehokkuutta merkittävästi.” on kirjattuna Puolustusministeriön keskusosaston 12.10.1993 päivättyyn salaiseen muistioon, miksi Suomi halusi AIM-9M-tyypin Sidewinder-ohjuksen. Kyse ei siis Suomelle ollut IRCCM:stä, vaan elektronisen häirinnän kyvykkyydestä. Tuo elektronisen häirinnän väistökyvykkyys oli tuolle ohjustyypille pitkään sotilassalaisuus, eikä tietoa ole vieläkään kirjattu AIM-9M-ohjuksia käsitteleville sivustoille.

On koko ajan muistettava, että käsitelen tässä kirjoituksessa aikaa yli 25 vuotta sitten, eikä nuo teknisluonteiset asiat olleet tuolloin itsestäänselvyyksiä kuten nykyään.

Tuo elektronisen häirinnän väistökyvykkyys olisi ollut se, mitä Suomi ei olisi saanut ohjuksiinsa, jos olisi ostanut vaikkapa ruotsalaisen Gripenin. Yhdysvallat myi Sidewinder AIM-9M -ohjukset Suomelle vain Horneteihin. Tuohon aikaan 25–30 vuotta sitten elektronisen häirinnän kyvykkyyttä ei ollut saatavissa ihan niin kuin nykyisin.

Kirje Pentagoniin varapuolustusministeri William Perrylle päivämäärällä 13.10.1993, jossa Suomi pyytää lupaa Sidewider-ohjusten tyypin AIM-9M ostolle ja kiittää GPS/PPS-koodi vapauttamisesta Suomelle 6.10.1993. Suomen puolustusministeriössä laaditun kirjeen oli allekirjoittanut Aimo Pajunen, joka toimi tuolloin puolustusministeriön kansliapäällikkönä.
Puolustusministeriöstä oli vierailtu Pentagonissa vuoden 1993 viikolla 40. Oli lounastettu ja tavattu varapuolustusministeri William Perry, josta tuli Yhdysvaltain puolustusministeri päivämäärällä 3.2.1994. Hornet-ostos oli Suomen tapa siirtyä Neuvostoliitosta Yhdysvaltoihin. Muiden Itä-Euroopan maiden pyrkimys oli sen sijaan Nato-jäsenyys.

****

Puolustusministeriön keskusosaston 12.10.1993 päivättyyn salaiseen muistioon oli kirjattu myös oheinen Suomen huolena oleva ja toiveena esitetty Yhdysvalloille:

Jonkin verran vaikeuksia on esiintynyt Suomelle vapautettujenkin järjestelmien teknisten tietojen luovuttamisessa. USA:n National Disclosure politiikan mukaan periaatteessa vain ne tiedot luovutetaan, jotka asiakas tarvitsee laitteiston käyttöä ja huoltoa varten ja tämän määrittelyn tekee USA:n hallitus. Suomen kanta on, ettei asiakkaan täytyy päästä mukaan koneen kehitystyöhön voidakseen saada omat tarpeensa esille. Tämä puolestaan edellyttää perusteellisempia tietoja kaikista järjestelmistä. Neuvottelut niiden ongelmien ratkaisemiseksi ovat olleet käynnissä sopimuksenteosta lähtien.

****

Puolustushallinnon kaupallisen johtoryhmän 4.12.1995 klo 10:00-11:15 pidetyn kokouksen pöytäkirjaliite, joka  käsitteli salaista asiaa nro 1. Kuva etusivun yläosasta.

Hornet-hankintaan liittyy yksi puolustushallinnon kaupallisen johtoryhmän 4.12.1995 klo 10:00-11:15 pidetyn kokouksen Esittely ministerille -pöytäkirjaliite, joka käsitteli salaista asiaa nro 1.

Pöytäkirjeliite  oli puolustusministeriön luonnosesitys ministerille koskien päätöstä, jossa Ilmavoimien esikunta saisi tilata Ilmapuolustuksen tulenkäytön tilannetietojen hallinta -järjestelmän (ITTH) toisen vaiheen luomiseksi atk-laitteita ja -ohjelmistoja. ITTH:n tehtävä oli uutena itsenäisenä järjestelmänä korvata EJÄ (Esitysjärjestelmä).

ITTH:n tarkoitus oli tukea torjuntapäällikköä, hävittäjäjohtajaa, IT-johtajaa, tilanneupseeria, taistelujohtajaa, valvontajohtajaa, tunnistajaa ja tilannevalvojaa.

Jos jollakin on tietoa ITTH:n tämänhetkisestä olemassaolosta, voisi kirjoittaa asiaa koskevan kommentin tämän blogikirjoituksen kommentointipalstalle.

Tarjoukset atk-laitteiden ja -ohjelmistojen hankinnasta olivat antaneet puolustushallinnolle Instrumentointi Oy ja Tekla Oy, ja vain näiltä yrityksiltä tarjoukset oli pyydetty.

Mielenkiitoiseksi asian tekee Instrumentointi Oy:n ja Tekla Oy:n tarjousten vertailusta löytyvät tiedot, jotka ovat oikeastaan aika tuoreesta hankinnasta. Kyse on Suomen ilmapuolustukseen liittyvistä järjestelmistä ja niiden nimistä.

ITTH-liityntäohjelmistoihin sisältyy liitynnät MRT-järjestelmään (Multi Radar Tracking) ja FATMI-järjestelmään.
Tällä hankintaosuudella kehitetään ITTH-järjestelmä nykyistä toimintaa tukevasta perusjärjestelmästä tietofuusiojärjestelmäksi (ADCCS = Air Defence Command and Control System), joka päätehtävänään kokoaa ja havainnollistaa tietoja päätöksenteon pohjaksi seuraavista järjestelmistä: MRT, FATMI, EJÄ, M85, IT, AISTI, TUTKA, VIIRI ja HIISI.

Vuonna 1996 aikana otetaan operatiiviseen käyttöön Tilannesovellus ja liityntä Esitysjärjestelmään pääjohtokeskuksessa IlmavE:n [Ilmavoimien esikunnan] operaatiokeskuksessa. Liityntäohjelmistot Esitysjärjestelmään, Ilmatorjunnan johtamisjärjestelmään, Aisti-Ilmavalvontajärjestelmään, Tietovuojärjestelmään ja HIISI-järjestelmään. Käsin kirjoitettu tukitieto on merkitty luonnokseen kysymysmerkillä.
Asiakirjaan on kirjattuna, että ITTH:ta laajennetaan kahteen apujohtokeskukseen. Tietokoneohjelmistoja ja -laitteita tarvitaan myös laitejärjestelmälaboratorioon.

Suomi siis laittoi 1990-luvun puolivälissä kuntoon ilmapuolustustaan Hornetien lisäksi ITTH-järjestelmällä, kun Suomen läntinen taival alkoi. Irtautumista Neuvostoliitosta oli jo hieman harjoiteltu poliittisesti liittymisprosessilla Euroopan unioniin (Euroopan yhteisöön).

Kyse oli siitä, ettei Suomen ilmatila olisi enää osa Neuvostoliiton – vuodeta 1991 alkaen Venäjän – ilmatilan esikartano vaan läntinen esipuolustus.

FATMI, EJÄ, M85, IT, AISTI, TUTKA, VIIRI ja HIISI ovat minulle ITTH:n liittyvinä järjestelminä vieraita. Jos jollakin on tietoa, kirjoittakoon tämän kirjoituksen yhteyteen kommentin.

****

Hieman minua riepoo se, ettei Horneteja ole varustettu tasapuolisesti. Toisessa hävittäjässä on parempi varustus kuin toisessa. Tuo käy ilmi noista 1990-luvun alkupuolen salassa pidetyistä asiakirjoista, mitä Horneteihin on oikein ostettu varusteeksi. Asia selviää myös muista julkisista asiakirjoista, jos niitä jaksaa vain perusteellisesti tutkia.

Tuo kaiken tietää myös Venäjä, mutta Venäjäkään ei tiedä, miten kukin sitä vastaan tuleva suomalaishävittäjä on varustettu.

Kun Suomi hankkii uudet hävittäjät, kaikki on varustettava samaan tasoon. Puolustusvoimilla olisi selittämistä alas ammutun hävittäjälentäjän omaisille, jos juuri tuossa hävittäjässä ei olisi ollut esimerkiksi  alasampumiselta pelastavaa omasuojahäirintälaitteistoa parhaimpien hävittäjien tapaan.

Hävittäjäostos on aina turvallisuuspolitiikkaa ja on aina turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Hornet-ostos oli turvallisuuspolitiikkaa vuonna 1992 ja niin on myös HX-ostos vuonna 2021. Yksikään taho ei voi Suomessa tuota tosiasiaa kieltää. Ei siis sitä, mikä on turvallisuuspolitiikkaa.

Kun tutkii tuota laajaa puolustusministeriöstä saatua Hornet-kauppa-aineistoa, saa selkeän kuvan, kuinka tärkeää on ostaa hävittäjät maasta, jolla on riittävät sotilaalliset resurssit ja sotilaallinen kyvykkyys. Hävittäjissä ei osteta pelkkää rautaa.

Tuo edelliseen kappaleeseen kirjattu on aivan ehdotonta, jotta käytössämme on aina uusinta tekniikkaa ja uusimmat toimintatavat, mitä vihollistahollamme ei ole.

Erityinen asia on hävittäjähankintaan liittyvä tiedustelu, jota Suomi ei voi yksin harjoittaa kunnolla ilman satelliitteja. Tiedustelu tulee esille jo Hornet-hankinnassa (Puolustusministeriön keskusosaston 12.10.1993 päivätty salainen muistio), jonka mukaan häirintälaitteiden ja tutkavaroittimien hankinta edellytti tiedustelutietojen vaihtoa valtioiden – siis Suomen ja Yhdysvaltojen – kesken. Koska Suomi sai haluamansa häirintälaitteet ja tutkavaroittimet Yhdysvalloista, Suomi on hyväksynyt myös tiedustelutiedon vaihdannan.

Tuo oli ehdottomasti vain Suomen etujen mukaista ja hyvä niin.

Satelliittitietoa eivät edelleenkään kuten 25 vuotta sittenkään voi toimittaa ruotsalaiset, ja siksi he myyskentelevät meillekin niitä Bombardier Global 6000/6500 -suihkukoneen pohjalle rakennettuja GlobalEye-ilmavalvontakonetta kaksin kappalein, mitä he itse lennettävät Itämerellä, mutta jotka eivät korvaa satelliitteja eikä Yhdysvaltojen tiedustelutietoa etenkin kriisi- ja sotatilanteessa.

F-35 on uudenaikaisin linkki yhdistää Suomi siihen tiedustelutietoon, mitä Yhdysvallat on valmis jakamaan hävittäjäostoksessa. Tuon tietävät myös ruotsalaiset ja ovat siksi yrittäneet ympätä tarjoukseensa GlobalEye-ilmavalvontakoneensa, joilla ei ole Suomelle mitään lisäarvoa nykyiseen.

Kun Suomi ostaa 10 miljardilla turvallisuutta, sitä ei osteta peräkylän nakkikioskilta puolilaatuisena vaan Harrodsin tavaratalosta täysilaatuisena. Koko rahalla on saatava pelkkää täyttä turvallisuutta.

+12

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu