Itärajan uusi aita, joka ei pärjää edes risuaidalle – Satojen miljoonien floppi, jonka eduskunta hyväksyi hätäpäissään

Palaan tässä hieman perusteellisemmin vanhaan ja pitkälti jo läpikoluttuun aiheeseen: itärajalle rakennettavaan rajaesteeseen, jota on kutsuttu yleensä joko esteaidaksi tai raja-aidaksi.

Ettei tämän kirjoituksen otsikosta saisi väärää käsitystä, pidän rajaesteiden rakentamista itärajalle ehdottoman hyvänä ja tarpeellisena hankkeena estämään laitonta maahanpääsyä.

Mutta, mutta…

Ollaanko nyt kuitenkin noilla rakennustoimilla tekemässä täysin päinvastaista?

Siis järjestelmää, joka itseasiassa helpottaa laittomasti maahan pyrkivien tunkeutumista Suomen alueelle.

Onko itärajan raja-aitahanke Rajavartiolaitoksen täysi floppi?

Onneksi olemme kuitenkin vielä koerakentamisvaiheessa ja mahdollisia virheitä voidaan yhä korjata.

Paras aita on sellainen, joka ennalta suorittaa tehtävänsä. Jos aidan pitää estää pääsy sen yli tai läpi, on sen syytä näyttää myös siltä, ettei sen yli- tai läpimenemistä kukaan edes harkitse.

Rajavartiolaitoksen koeaita ei täytä tuota tehtävää ainakaan, mitä tulee ihmismielen odotukseen päästä aidan läpi.

****

Kaakkois-Suomen rajavartiosto julkaisi 12.3.2023 Twitter-viestin, jossa oli esiteltynä raja-aidan koerakentamisen tuloksia (Twitter, Kaakkois-Suomen raja 12.3.2023).

Kaksi valokuvaa koeaidan pätkästä ja teksti: ”Tältä näyttää nyt Imatran Pelkolaan rakentuva itärajan esteaidan pilotti. Aidan rakennustyöt etenevät suunnitellusti. Keskeneräisen pilottiaidan päälle tulee vielä piikkilankaeste.”

Mikäli rajavartiolaitoksen julkaisemat kuvat ovat todellakin Imatran Pelkolasta, on kuvissa näkyvä vesistö Vuoksea, koska muuta rajan ylittävää vesistöä Pelkolassa ei ole. Imatran rajatarkastusasemalta (61°07’46.6″N 28°49’31.9″E) Vuokselle (61°07’17.1″N 28°49’10.3″E) on reilun kilometrin matka ja Venäjän puoleiseen Svetogorskiin (Светогорск, 61°06’30.0″N 28°51’30.0″E) eli vanhaan Ensoon noin 2-3 kilometriä. Kyseinen rajaseutu on tiheästi asutettua ja rakennettua.

Nuo rajavartiolaitoksen julkaisemat kuvat ovat ohessa alla.

Alkaneen arvostelun seurauksena Rajavartiolaitos julkaisi vielä myöhemmin 17.5.2023 kuvat, jossa aita on täysin valmiina mukaan lukien piikkilankaeste (Rajavartiolaitos 17.5.2023).

”Rajavartiolaitoksen [12.3.2023] julkaisema kuva keskeneräisestä aidasta ei valitettavasti anna oikeaa kuvaa esteaidan ominaisuuksista.”, Rajavartiolaitos kirjoitti 17.5.2023.

No, mitä sitten oli ilmestynyt aitaan lisää 17.5.2023? Aidan yläosaan oli ilmestynyt vain piikkilankainen lieriöeste ja sen sinkkipintaiset tukirakenteet. Lieriöeste on sotilaallinen termi, joka on kirjattu Pääesikunnan julkaisemiin Sotilasmerkistö ja -lyhenteet -asiakirjaan (SML). Kyse tässä tapauksessa on kahden piikkilankarullan levittämisestä aidan päälle melko heppoisten tukirakenteiden varaan.

****

”Aita on kolme metriä korkea metalliverkkoaita, jonka päällä on kaksi lieriöestettä. Yhteensä noin neljä metriä korkea aitarakenne estää välittömän yli kiipeämisen.” (Rajavartiolaitos 17.5.2023).

Rajavartiolaitos on jostakin syystä lähtenyt korostamaan aidan korkeutta ja sitä, että sen ylittäminen on vaikeaa.

Mutta, mutta…

Onko tuo se oleellisin riskiarvio? Siis se, että Suomeen laittomasti pyrkivät ihmiset yrittäisivät tulla aidan yli eivätkä läpi?

”Aidan syvälle ulottuvat ja vankat perustukset, aitatolpat ja teräsverkkoelementti on mitoitettu kestämään kaatamisen ihmisryhmän ryntäyksellä sekä välittömän läpi tunkeutumisen.” (IL 17.5.2023).

Nuo Iltalehdessä 17.5.2023 lausutut sanat ovat Rajavartiolaitoksen hankepäällikkö Ismo Kurjen.

Onko tuokaan oleellisin riskiarvio? Siis se, että Suomeen laittomasti pyrkivät ihmiset yrittäisivät kaataa koko aidan?

Käsittelen tässä nyt hieman itse aitaa sekä vierelle rakennettavaa tietä. Käsittelen sitä aitaa, mikä näkyy kirjoituksen edellisessä kolmessa kuvassa myrkyn vihreänä.

Välihuomautuksena kysyisin Rajavartiolaitokselta, miksi helvetissä valitsitte aidan väriksi Suomeen ja luontoon sopimattoman myrkyn vihreän, kun tumman harmaa olisi ollut lähempänä Suomen luonnon tavanomaista väristystä (RAL 7016).

Olisi ehkä arkkitehdin ollut syytä olla mukana suunnitteluprosessissa.

Mielenkiintoista ovat myös valvontajärjestelmät, joiden kaapeloinnit tulevat maa alle ilmeisemmin aidan perustamislinjalle (MTV Uutiset, Katsomo 14.4.2023).

****

Rajavartiolaitoksen teräsaita on ihan tavallinen ”jokamiehen” teräsaita, joita käytetään ihan yleisesti aitaamaan päiväkoteja, kouluja tai mitä tahansa muita aidattavia tonttialueita tai vaikkapa Helsingissä metrorataa.

Noiden vakioitujen aitaelementtien valmistajia ja toimittajia on Suomessakin useita.

Aitaverkon silmäkoko vaikuttaisi olevan joko 200×50 mm² tai  200×55 mm² (hxb), mitkä ovat tavanomaisimmat silmäkoot. Lankavahvuus on yleensä noissa 4-5 mm, järeimmissä verkoissa 6-8 mm. Silmän leveys (50-55 mm) on sellainen, ettei kättä saa pujotettua läpi kuin hieman rannetta pidemmälle. Teräslankojen ja aitatolppien pintakäsittelynä yleensä kuuma- tai sähkösinkitys ja jauhemaalaus.

Rajavartiolaitoksen kuvien perusteella aita näyttäisi olevan ns. kolmilankaelementtiaita (lyhyemmin elementtiaita), joka koostuu kahdesta vaakalangasta k/k 200 mm sekä yhdestä pystylangasta k/k 50 mm. Pystylangan vahvuus on esimerkiksi A-Aidat Oy:n (kotisivut) aitaverkossa 6 mm. Vaakalankojen vahvuus on puolestaan 8 mm, mitkä ovat yleisemmät lankavahvuudet ns. Legi-tyyppisissä hieman raskaammissa aidoissa (LEGI GmbH). Toinen aitaelementtitoimittaja Suomessa on vaikkapa Teknoinfra Oy (kotisivut), jonka 2D-teräselementtiaidan tietoja tolppadimensioineen löytyy täältä.

Tolppaväli on yleensä korkeintaan 2 500 mm. Jos kuitenkin katsoo Rajavartiolaitoksen kuvia, 3 metriä korkean aidan pystytolppaväli vaikuttasi olevan yli 3 metriä (leveys on kuvissa suurempi kuin korkeus).

Tolpat näyttäisivät olevan R-tolppia, koska ne ovat lujempia kuin ns. R-FIT-tolpat. R-tolpissa verkko on putken ja listan välissä ja lista ruuvi- tai pulttikiinnitteinen. A-Aidat Oy:llä pystytolpat ovat pienimmillään 60×40 mm vahvuista teräsputkea 2230 mm:n aitakorkeuteen asti. Tolpat 2430-3600 mm:n korkeuteen ovat puolestaan 80×40 mm ja 4000-6000 mm:n korkeuteen 100×40 mm seinämäpaksuuden ollessa kaikissa tolppatyypeissä 2 mm.

Rajavartiolaitos on siis kirjannut moneen eri yhteyteen, että se pyrkii korkealla aidalla estämään aidan yli pääsemisen. Aita on saman korkuinen kuin monet Euroopassa rakennetut vastaavan käyttötarkoituksen aidat. Ilmeisesti aitaverkkojen lävistämisen helppouteen tai aitaverkkojen irrottamiseen ei niinkään ole kiinnitetty suurta huomiota.

Se on selvää, että aidan yli ei kukaan Suomeen tuleva pyri telomaan itseään piikkilangassa, jos läpikin pääsee helposti muutaman satasen työkaluilla.

Miten helppoa on sitten päästä tuollaisen aitaverkon läpi?

****

Legi-tyyppisen aidan aitaverkon lävistämien kulkuväyläksi on helppoa kuin heinänteko jos ei vieläkin helpompaa.

6-8 mm paksun teräslangan katkaiseminen on jo mekaanisilla pulttisaksilla helppoa. Järeätkin pulttisakset saa halvimmillaan jo alle 50 euron hintaan.

Jos sattuu vielä olemaan vaikka akkukäyttöiseen porakoneeseen asennettava katkaisulaikka, siinä ei mene montakaan sekuntia yhdeltä tai kahdelta mieleltä, kun tolppien välisen aita-aukon leveydelle on tehty reilun metrin kurkkuinen aukko katkaisemalla verkon vaakateräkset  ja osa pystyteräksistä ja vääntämällä aitaelementtiä ylös.

Nopein on akkuporakoneeseen asennettava harjateräsleikkuri, joka soveltuu 3-16 mm harjateräksen katkasuun ja hyvin myös aitaverkon 6-8 mm paksujen lankojen katkaisuun. Leikkuri katkaisee esim. 16 mm:n harjateräksen 2,8 sekunnissa ja yhdellä akkulatauksella voi katkaista 230 kertaa 16 mm:n betoniteräksiä.

Jos tekee aitaverkkoon aluksi vaikkapa 1 700×1 000 mm² (hxb) aukon, on katkaisukohtia noin 170. Noin 170 lankakohdan katkaisuun tarvittava aika on noin 8-9 minuutta yhdeltä tekijältä ja kahdelta tekijältä noin puolet siitä. 1 700×2 500 mm² (hxb) aukon tekemiseen menee kahdelta mieheltä alle kymmenen minuuttia, kun katkaisukohtia on noin 400 jos kaikki katkaistaan eikä verkkoelementtiä väännetä auki.

Tuollaisesta aukosta pääsee muutamassa minuutissa läpi satoja ihmisiä.

Työ on siis minuuttityötä, kun on oikeat laitteet. Työtä tekevien määrän kaksinkertaistaminen suurin piirtein puolittaa tarvittavan ajan. Neljältä mieheltä ei mene pitkään tehdä verkkoon hehtaariaukko.

Toisaalta, jos sitten vaikkapa yksi henkilö on päässyt aidan Suomen puolelle, ei mene montakaan minuuttia akkukäyttöisellä porakoneella alumiinitikkailta käsin, kun kahden tolppalistan ruuvit tai pultit on kierretty auki ja koko tolppien väline aitaelementti on irrotettu. Nopeampaa on kuitenkin tehdä aukko itse aitaelementtiin ilman tikkaita.

Tuo siis yhtä melkein nopeaa kuin formulassa renkaiden vaihto, jos on vain 2-4 työnsä osaavaa tekijää ja oikeat työkalut.

Kun sitten on vaikkapa yhden tolppavälin levyinen aukko, ei todellakaan mene montakaan minuuttia, kun Suomen puolella on vähintäänkin satoja turvapaikan hakijoita. Jos on oikein hyvin asiat ennalta järjestetty, tuodaan rajan yli polkupyöriä, mopoja, sähköpotkulautoja tai peräti peräkärryillä varustettuja mönkijöitä, joilla pääsee muutamassa minuutissa Rajavartiolaitoksen rakentamaa luksusbaanaa pitkin lähimmälle rajavartioasemalle pyytämään ja anomaan turvapaikkaa. Tai sitten rakennetun tien mahdollistamana hajaannutaan maastoon nopeasti niin, ettei Rajavartiolaitoksella riitä henkilökuntaa kaikkien perään.

Turvapaikan hakupisteeseen lähimmälle rajavartioasemalle Rajavartiolaitoksen viimeisen päälle rakentamaa aidan viereistä luksusbaanaa pitkin on helppo liikkua nopeasti. Tarvitessa huudetaan sitten ”asylum”, jos rajavartioita sattuu tulemaan baanalla vastaan.

****

Rajavartiolaitos rakentaa siis aidan vierelle luksusbaanat, joita pitkin ilmeisemmin pystyy ajamaan vähintään 60 kilometrin tuntivauhtia. Tarkoitus lienee, että baanaa pitkin rajavartijat kykenisivät nopeasti siirtymään vaikkapa miehitetyltä rajatarkastusasemalta tapahtumapaikalle, kun valvontajärjestelmästä on tullut hälytys.

Mutta matkan teko onnistuu vastaavasti myös maahan laittomasti tunkeutujilta.

Onko Rajavartiolaitos varautunut vääränlaiseen tilannekuvaan esimerkkinä Puolan ja Valko-Venäjän raja vuoden 2021 jälkipuolella?

Nyt suunnitelmissa on rakentaa aitaa yhteensä 338 kilometriä ja suurin osan kahdeksan rajanylityspaikan yhteyteen. Julkisuudessa on ollut alkuvaiheen tietoja, että vähintään 30 kilometriä tulisi kunkin rajanylityspaikan yhteyteen. Aita yltänee siis vähintään noin 15 kilometriä rajanylityspaikasta etelään ja pohjoiseen tai lähimpään vesistöön.

Jos aita rikottaisin nopeasti ja laiton rajanylitys tapahtuisi vaikkapa kymmenen kilometrin päässä rajanylityspaikasta, kuluisi rajavartioilta täydellisesti varustettuna vähintään noin 12-15 minuuttia päästä paikalle, kun valvontajärjestelmistä on saatu hälytys.

Varttitunti olisi ruhtinaallisen pitkä aika saada Suomen puolelle satoja turvapaikan hakijoita rikkomalla aita tavalla, jonka edellä kuvasin. Siinä ajassa neljä työmiestä olisi tehnyt jo hehtaariaukon aitaan ja maahan virtaisi solkenaan turvapaikan hakijoita.

Rajavartiolaitoksen riskikartoituksessa vaikuttasi olleen ensisijaista varautua sellaiseen tilannekuvaan, että massoittain tulevasta maahantunkeutumisesta olisi hyvissä ajoin tieto ja että baanoja pitikin olisi kuljetettu rajavartioita tarvittava määrä tielle vartioimaan ennen kuin aidan ylitysyritykset olisivat alkaneet.

Entäpä, jos Venäjä onkin ottanut opiksi Puolan ja Valko-Venäjän rajan tapahtumista ja asiat pyrittäisiin hoitamaan toisin. Tehdään ammattimiesvoimin aukot yllättäen ja nopeasti aitaan, jonka jälkeen kauempana taustalla piilossa olleet maahan pyrkivät ihmismassat juoksisivat nopeasti yli rajan.

Oma asiansa on myös talvi. Aikooko Rajavartiolaitos pitää 338 kilometriä pitkän tiestön auki myös talviaikaan? Jos ei, lumikelkkaurat riittävät kyllä maahan yrittäville, mutta ei kelkoilla tuhottomasti ja nopeasti siirretä rajavartioita ottamaan vastaan laittomasti maahan tulijoita.

Suomi rakentaa siis 338 kilometriä rajansuuntaista luksusbaanaa, josta Venäjä varmasti kiittää Suomea, mikäli on aikeissa hyökätä Suomeen. Enää venäläispanssareiden ja moottoroitujen joukkojen ei tarvitse yrittää rajan ylitystä Suomen tarkemmin puolustetuilta rajanylityspisteiltä, vaan rajanylitys voidaan hajauttaa 338 kilometrille ja koota voimia siitä sitten Suomen päätieverkkoon.

Olisi mukava lukea se lausunto, mitä Puolustusvoimat on linjannut Rajavartioston 388 kilometriä pitkän luksusbaanaverkon rakentamisesta kiinni itärajaan.

****

Rajavartiolaitos julkaisi havainnekuvan tulevasta aidasta jo viime syksynä lokakuussa (Rajavartiolaitos, Itärajan esteaita). Havainnekuvan aita on alla. Kritiikkiä on esitetty, kun on verrattu nyt valmistunutta koeaitaa havainnekuvan aitaan. Koeaita on vaikuttanut monen mielestä paljon köykäisemmältä.

Havainnekuvan aidassa aidan alaosassa on umpimetallinen osuus, joka ulottuu maan alle. Tuo ei synnytä erityistä lisää läpäisymahdollisuuksille. Toki myös verkon pitää ulottua riittävästi maan alle. On sama asia, onko aidan sokkeli verkkoa vai levyä, kunhan se yltää riittävästi maan alle.

Pystytolpat vaikuttaisivat olevan havainnekuvassa HEA/HEB- tai IPE-profiileja putkiprofiilien sijaan. Sen sijaan itse aitaverkkoelementti vaikuttaisi olevan kaksiosainen, jossa verkkoelementin ylä- ja alareunassa on vaakaan asennettu lattateräs. Verkko ei olisi siis yhteinen alhaalta ylös, vaan olisi koottu kahdesta erillisestä elemetistä. Tuo helpottasi huomattavasti verkon läpi tunkeutumista, koska alemmasta verkosta riittäisi vain vaakalankojen katkaisu. Alemman verkkoelementin irrotus nopeutuisi huomattavasti, koska katkaistavia lankoja olisi vähemmän.

Aidan järeydessä kyse on siis siitä ajasta ja niistä työvälineistä, mitä aidan lävistämiseen tarvitaan. Kyse ei ole aidan ylittämisestä tai aitatolppien kaatamisesta tai katkomisesta. Esimerkiksi 100x40x2-aitatolpat katkaiseminen on aikaa vaativaa katkaisulaikalla, jos akku edes riittää.

Jos asia olisi Rajavartiolaitoksessa hoidettu pieteetillä, olisi se suorittanut koejärjestelyn aitaverkon lävistämisestä. Koejärjestelyssä olisi tarkasti selvitetty, kuinka paljon kuluu aikaa milläkin työkaluilla minkin tyyppisen aitaverkon läpipääsemiseen. Tuo ajan pitäisi olla sitten niin pitkä, että rajavartijat ovat varmuudella hälytyksestä paikalla ennen kuin yksikään kykenisi aidan läpi pääsemään.

****

Eduskunta muutti rajalakia hallituksen HE 94/2022 vp -esityksen pohjalta ja lakimuutokset astuivat voimaan heinäkuun 15. päivänä 2022. HE 94/2022 vp -asian (Hallituksen esitys HE 94/2022 vp) käsittelytiedot löytyvät eduskunnan sivuilta (Asian käsittelytiedot HE 94/2022 vp, 12.5.2023).

Vaikka tuo aita on nyt suuressa roolissa ja helvetin kallis, rajavartiolain (15.7.2005/578) muutoksen lakitekstissä (698/2022 12.7.2022) on siitä vähän kirjauksia. Eduskuntakäsittelyssäkin ei esteiden rakentamiseen liittyviä asiantuntijoita ole kuultu olenkaan, vaikka asiassa annettiin 14 asiantuntijalausuntoa (Eduskunta, asiantuntijalausunnot).

Vaikka tuohon 698/2022-muutostekstiin on kirjattu rajanylityspaikan väliaikainen sulkeminen, rajanylitysliikenteen rajoittaminen ja kansainvälisen suojelun hakemisen keskittäminen, ei Suomi voi enää itärajallakaan niitä suojelua hakevia ajaa torrakoilla takaisin Venäjälle, jotka ovat kyenneet pääsemään läpi tuosta heppoisesta aidasta.

Siksi tuon aidan pitää olla toimiva kaikissa tilanteissa. Siis myös silloin, kun rajavartioita ei ole Suomi yllätettynä odottamassa aidan takaisella baanalla.

Venäjä on varmasti oppinut kokemuksistaan eikä Venäjä enää järjestäisi Suomeen laitonta maahantuloinvaasiota vastaavasti kuin Valko-Venäjän rajalle vuoden 2021 jälkipuoliskolla. Valko-Venäjän tapaus on toimintatapojen puolesta jo vanhaa mennyttä aikaa, jonka Venäjä on jo suunnitelmissaan varmasti huomioinut.

Venäjällä on jo päivitetyt suunnitelmat, joissa huomioidaan Venäjän länsirajaa vasten olevien valtioiden suunnitelmat ja toteutukset teiden ja eri aitatyyppien rakentamisesta. Suomen aitatyyppi on se helpoin lävistettävä, Puolan piikkilanta-aita vaikein yhdessä Unkarin käyttämän aitatyypin kanssa.

Venäjän kannalta kyse on aidan nopeasta lävistämisestä niin, että sadat ellei peräti tuhannet turvapaikanhakijat pääsevät läpi muutamassa minuutissa, levittäytyvät pyörin, mopoin ja sähköpyörälaudoin rakennettua baanoja pitkin nopeasti laajalle alueelle tai rajanylityspisteisiin niin, ettei akuutissa tilanteessa rajavartiomiehiä löydy riittävästi heitä jahtaamaan.

Näyttää siltä, että Suomessa ei oikein uskallettaisi käyttää piikkilankaa.

Kaiken perusta on siis se aika, mikä aidan läpipääsemiseen millekin ihmisjoukolle tarvitaan. Tulisiko sen jälkeen rajan viereisestä baanasta, jonka piti nopeuttaa rajavartioiden ja kenties myös sotilaiden liikkumista, itseasiassa helpotus maahan laittomasti pyrkiville?

Ratkaisevaa ovat siis ne minuutit, kun aitaan tehdään riittävä aukko suurten ihmisvirtojen liikkumiseen.

Itse aidan rakentaminen ei eduskuntaa kiinnostanut ja nyt tämä on tulos. Rajalle on rakennettu köykäinen perusaita, joita käytetään yleisimmin päiväkotien aitaamiseen ja jonka lävistämiseen muutaman satasen työkaluilla tarvitaan vain muutama minuutti.

Tuota peruselementtiaitaa ei ole suunniteltu niin, että sen lävistäminen olisi vaikeaa, koska aidalle ei ilmeisesti ole asetettu alun perinkään sellaista tehtävää. Rajavartiolaitos lienee ajatellut, että heillä on reagointitilanteen syntyessä rakennetulla baanalla riittävästi rajavartiomiehiä eikä yllätyksiä voisi tapahtua.

Toinen tuohon baanaan liittyvä riski on, että se helpottaa suuresti niiden ihmisten liikkeitä, jotka haluavat tulla Suomen puolelta auttamaan laittomasti maahan pyrkiä joko rikkomalla raja-aitaa tai järjestämällä muutoin mielenosoituksia. Tiedämme luontoaktivistien vanhojen metsien säilyttämismielenosoituksista, miten metsäautotiet helpottavat aktivistitoimintaa.

Yllä olevan kuvan kuvakaappausvideo löytyy täältä.

Koerakentaminen on kuitenkin vain vielä koerakentamista ja kun varsinainen aidan rakentamien alkaa, on syytä vielä käydä asioita tarkasti läpi.

Rajavartiolaitoksen on syytä tormistautua, etteivät veromaksajien sadat miljoonat eurot mene ihan Kankkulan kaivoon.