Jo toinen Tuomiojan arveluttava lausunto parissa kuukaudessa – Onko Erkki Suomessa niin pyhä, ettei hänen asemansa voi kukaan puuttua?

Keskustelu Washingtonissa 1.11.2006.

Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja: Terrorismia vastaan pitää taistella, mutta meidän pitäisi tehdä sitä niin, ettei se synnytä lisää terrorismia tulevaisuudessa.

Yhdysvaltojen ulkoministeri Condoleezza Rice: Yritetään nyt hoitaa tämän päivän terroristit.

Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja: Etkö ymmärrä, tämänhetkiset terroristit ovat myös huomisen terroristeja.

Oheinen on lainaus vuoden 2006 lopulla Ilta-Sanomien jutusta otsikolla Condoleezza Rice suuttui Tuomiojalle (IS 20.12.2006).

Ulkoministeri Erkki Tuomioja vieraili Washingtonissa 31.10.-2.11.2006. Tuomioja tapasi tuolla kolmipäiväisellä vierailulla ulkoministeri Condoleezza Ricen marraskuun ensimmäisenä päivänä.

Tuossa tapaamisessa Rice ja Tuomioja kävivät kiivaan sananvaihdon, kun Tuomioja ryhtyi tivaamaan vastauksia CIA:n vankilentoihin ja terroristien kidutuksiin. Tuossa tapaamisessa Tuomiojan edustama Suomi haastoi Yhdysvallat pahemman kerran yllättäen ilman mitään annettua ennakkovaroitusta.

Tuomiojan tunteiden täyttämä käytös Washingtonissa sinetöi, ettei suunniteltu ja puheena ollut ulkoministeri Condoleezza Ricen Suomen vierailu koskaan toteutunut. Ei myöskään seuraan hallituksen aikana, vaikka ulkoministeri Alexander Stubb hänet erikseen kutsui Etyjiin liittyen. Myöskään presidentti Tarja Halonen ei tuon tapahtuman jälkeen koskaan saanut kutsua Valkoiseen taloon.

Rice ei ollut tyytyväinen Tuomiojan asioiden hoitoon Lähi-idän kysymyksissä jo EU:n Suomen puheenjohtajakaudella 1.7.-31.12.2006.

Noin Suomen ulkopoliittisia asioita hoitivat tuolloin Tuomioja-Halonen-parivaljakko.

****

Tuomiojan Washingtonin vierailun jälkeen Suomessa vaihtui pian hallitus päivämäärällä 19.4.2007. Vanhasen ykköshallituksen tilalle tuli Vanhasen kakkoshallitus. SDP vaihtui Kokoomukseen ja mukaan tuli Vihreät. Ulkoministeri Tuomioja vaihtui Ilkka Kanervaan.

”Ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.) vierailee Washingtonissa ulkoministeri Condoleezza Ricen kutsusta. Rice kutsui Kanervan käymään, kun ministerit tapasivat Oslossa Naton ulkoministerikokouksen yhteydessä.”

Oheinen on lainaus Turun Sanomien jutusta otsikolla Rice kutsui Kanervan Washingtoniin (TS.28.4.2007).

Ministerit Rice ja Kanerva tapasivat ensi kerran ulkoministereinä Oslossa 26.-27. huhtikuuta 2007 pidetyssä Naton ulkoministerikokouksessa. Samassa yhteydessä Rice esitti Kanervalle kutsun Washingtonin vierailusta. Kanerva sai siis kutsun rapakon taakse vain viikko sen jälkeen, kun oli ottanut ulkoministeripestin vastaan Vanhasen kakkoshallituksessa ja kun Suomen ulkoministeri oli vaihtunut Tuomiojasta Kanervaan.

Ulkoministeri Ilkka Kanerva tapasi kaksipäiväisellä Washingtonin vierailulla ulkoministeri Condoleezza Ricen 11. kesäkuuta 2007. Kanervan seuraava vierailu Washingtoniin tapahtui jo  11. helmikuuta 2008. Myös tuolloin hän tapasi ulkoministeri Ricen.

Yllä oleva kuva on Yhdysvaltain ulkoministeriön arkistosta (Remarks Before Her Meeting With Finnish Minister of Foreign Affairs and Nordic Cooperation Ilkka Kanerva 11.2.2008). Tuo arkisto on hyvä sivusto selvitellä vanhoja asioita (U.S. Department of State Archive Websites). Hakusanalla Erkki Tuomioja arkistosta ei löydy yhtä ainoaa merkintää tuolta ulkoministeri Ricen ja presidentti Bushin aikakaudelta. Ensimmäinen merkintä löytyy  päivämäärällä 16.2.2012, kun Yhdysvalloissa oli vaihtunut ulkoministeri (Remarks With Finnish Foreign Minister Erkki Tuomioja Before Their Meeting 16.2.2012).

Ilkka Kanerva korjasi nopeasti Tuomiojan Suomelle synnyttämän vahingon, mutta Tuomiojan hengenheimolainen Tarja Halonen oli koko presidenttikautensa ajan pannassa. Vasta presidentin vaihtuminen Niinistöön paransi Suomen suhteita Yhdysvaltoihin myös presidenttitasolla.

Kysymys nyt edelleen vuonna 2022 kuuluu: kuinka Suomen kaltaisessa demokratiassa on ollut mahdollista, että yksi poliitikko tekee tunteen pohjalta toimiessaan noin paljon vahinkoa Suomelle ja saa kuitenkin jatkaa Suomen ulkopolitiikan huipulla yli vuosikymmenen kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.

Condoleezza Ricen tapaus on hyvä esimerkki Tuomiojan vannomasta Suomen ulkopolitiikan pragmaattisuudesta, joka ei näytä koskevan ainakaan herraa itseään. Tunteet ja pragmatiikka eivät sovi yhteen, siitä Tuomioja on yhä kävelevä esimerkki.

****

Oligarkkitalous ei suosi eikä tuo demokratiaa, vaan tuottaa sen toimivuudelle suuria ongelmia kuten voidaan nähdä myös Ukrainassa ja vaikkapa Yhdysvalloissa. Oligarkkitalous on monin tavoin symbioottisessa riippuvuussuhteessa poliittisen vallan kanssa. Sen voi ilmaista esimerkiksi näin: Yhdysvalloissa pääsee presidentiksi miljardöörien tuella, Venäjällä miljardööriksi presidentin tuella. (Erkki Tuomioja, Suomi ja Nato, 2022).

Noin kirjoittaa Erkki Tuomioja siitä, että Yhdysvallat on samanlainen oligarkkia kuin Venäjä eikä mikään demokratia. Tuomioja sanoo, että presidentti Trump nousi valtaan miljardöörien tuella. Tuomioja asemoi Venäjän presidentin ja Yhdysvaltojen presidentin samaan oligarkkilokerikkoon.

Eikö Tuomioja pidä Yhdysvaltoja tosiaankaan demokratiana?

Noin kirjoittaa henkilö, joka edustaa edelleen Suomea korkeassa asemassa ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtajana ja puolustusvaliokunnan jäsenenä.

Ensimmäisen kappaleen teksti on reilut pari kuukautta vanhasta blogikirjoituksestani otsikolla Nato-optio – Puolueiden nykyiset Nato-kannat eivät edes mahdollista liittymistämme Natoon ja se on harkittua (US-blogi 13.2.2022). Tuo blogi on ajankohdalta, jolloin Suomi ei vielä ollut menossa Natoon eikä Venäjä ollut vielä hyökännyt Ukrainaan. Nyt puolueiden Nato-kannat ovat onneksi jo muuttuneet mahdollistaen demokraattisesti päätöksiä tekevän valtion liittymisen Natoon normaalissa päiväjärjestyksessä.

Sopii kysyä, miltäpä kuulostaisi meistä suomalaisista, jos Yhdysvaltojen senaatin ulkoasiainvaliokunnan (The United States Senate Committee on Foreign Relations) puheenjohtaja Bob Menendez kirjoittaisi Suomesta ja Suomen presidentistä vastaavasti seuraavaa:

Oligarkkitalous ei suosi eikä tuo demokratiaa, vaan tuottaa sen toimivuudelle suuria ongelmia kuten voidaan nähdä myös Ukrainassa ja vaikkapa Suomessa. Oligarkkitalous on monin tavoin symbioottisessa riippuvuussuhteessa poliittisen vallan kanssa. Sen voi ilmaista esimerkiksi näin: Suomessa pääsee presidentiksi miljardöörien tuella, Venäjällä miljardööriksi presidentin tuella.

Tuo ei ole Suomessa totta sen enempää kuin Yhdysvalloissakaan, mutta kuvastanee Erkki Tuomiojan kirjoittaman loukkaavuutta. Tavallinen kansanedustaja voisi noin kirjoittaa, mutta ei ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja edustaessaan kaikessa sanomisissaan Suomea vastaavasti kuin Bob Menendez Yhdysvaltoja.

****

Demokratian neljäs valtiomahti on vapaa lehdistö ja media ylipäätään. Eduskunnan sivuilta löytyy hyvä asiaa koskeva referaatti otsikolla Media – neljäs valtiomahti (Eduskunta Media – neljäs valtiomahti).

Tuo olisi hyvä muistaa jokaisen kansanedustajan ja erityisesti heidän, jotka edustavat tehtävässään Suomea maamme rajojen ulkopuolella.

“Public opinion plays a big role in this, but there is also this ingrained fear, which is actually fueled also by our media, which is in a state of, I would say, war psychosis in a sense.”

Vapaa suomennos:

”Yleisellä mielipiteellä on tässä suuri rooli, mutta tässä on myös juurtunut pelko, jota itse asiassa ruokkii myös mediamme, joka on tavallaan – sanoisin – sotapsykoosissa.”

Kyse on Suomen Natoon liittymistä, jota Tuomiojan mukaan media ajaa sotapsykoosissa.

Lainaus on National Public Radion (NPR) sivuilta. Kyse on radiojutusta, jossa toimittaja Frank Langfitt haastatteli lyhyen aikaa myös Erkki Tuomiojaa. Frank Langfitt on NPR:n Lontoon kirjeenvaihtaja ja kokenut toimittaja, joka osaa ja tuntee asiansa. NPR on riippumaton ja voittoa tavoittelematon yhdysvaltalainen julkisen palvelun radioverkko, jolla on noin 53 miljoonan viikoittainen yleisö.

Tuo 22.4.2022 julkaistu radio-ohjelma otsikolla The Russia-Ukraine war drives countries to consider NATO membership on kuultavissa netistä MP3-tiedostomuotossa (NPR, MP3 22.4.2022). Tuomiojan haastatteluosuus 6 minuuttia ja 48 sekuntia kestävällä nauhalla on kohdassa 3:23-4:24. Radiolähetys löytyy myös kirjallisessa muodossa (NPR 22.4.2022).

Tuomioja ei enää ole ulkoministeri ja luojalle siitä suuri kiitos. Miltäpä kuulostasi, jos ulkoministeri Pekka Haavisto sanoisi:

”Yleisellä mielipiteellä on tässä suuri rooli, mutta on myös tämä juurtunut pelko, jota itse asiassa ruokkii myös mediamme, joka on tavallaan – sanoisin –  sotapsykoosissa.”

Olisiko Haavisto tuon sanomisen jälkeen pitkäänkään Suomen ulkoministeri? Tai olisiko Jussi Halla-aho vastaavan lausunnon jälkeen pitkäänkään ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja? Suomalainen media ja lehdistö olisi älähtänyt aivan varmasti, jos lausuja olisi ollut Tuomiojan sijaan Haavisto tai Halla-aho. Tai ennen vanhaan Mika Niikko.

Auta armias sitä mekkalaa, jos joku perussuomalainen olisi nimittänyt lehdistöä ja mediaa sotapsykoosissa olevaksi.

Tuomioja on kuitenkin edelleen korkeassa asemassa oleva Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan päättäjänä eduskunnan ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtajana ja puolustusvaliokunnan jäsenenä. Voiko tuossa asemassa oleva sanoa neljättä valtiovaltaa olemisesta psykoosissa?

Ei voi.

Miksi kummassa Tuomiojalle sallitaan edelleenkin demokraattisesti toimivassa Suomessa erivapauksia, joita ei sallita kenellekään muulle?

****

Erkki Tuomioja lyö kantansa pöytään Mika Niikon tapauksessa: ”Suuri epävarmuus koskee nyt [Mika Niikon] jatkoa” (Demokraatti 9.2.2022).

”Mika Niikko teki onnettoman twiittinsä jälkeen itse ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana oikean johtopäätöksen mahdollisuudestaan jatkaa tehtävässä. Jos hän ei olisi sitä tehnyt olisivat muut tehneet sen hänen puolestaan.” (Twitter, Erkki Tuomioja 8.2.2022).

Tuomioja päätti, ettei Mika Niikko voi jatkaa eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana. Tuon twiitin perusteella Tuomioja oli ilmeisesti jo ennalta järjestelemässä kulisseissa Niikon erottamista.

Perkele, paraskin puhuja joka paikassa tuo Tuomioja, kun katsoo noita hänen itsensä tekeleitä ulkoministerinä ja muissa toimissa vastoin Suomen etuja.

Mikä on sitten Tuomiojan ja Niikon ero, kun on tehty virhe? Kun Niikko teki tuon kohtalokkaan virheen, hän tunnusti virheensä heti ja korjasi lausumaansa. Tuomioja ei ole tehnyt tuota koskaan eikä missään asiassa, vaikka on tehdyt Suomen kannalta paljon pahempiakin virheitä, joista esimerkkinä tuo Condoleezza Ricen tapaus.

Mika Niikko oli ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja 8.2.2020 saakka. Muistutuksena, että alla oleva twiitti oli se, miksi hänestä tuli aivan oikein entinen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Nyt voimme todeta jälkikäteen, että Venäjä olisi hyökännyt joka tapauksessa Ukrainaan, oli Ukraina sanonut mitä tahansa maan Nato-jäsenyydestä.

Kun muistelen Erkki Tuomiojan Condoleezza Rice -tapausta, yksi onni ei ole kaikkien onni. Harvassa maassa tosiaankin ulkoministeri saisi olla ulkoministeri sen jälkeen, miten on käyttäytynyt maansa edustajana toisen maan ulkoministeriä kohtaan. Tässä tapauksessa vieläpä Yhdysvaltoja kohtaan.

Tuomiojan luonteella pragmaattinen ulkopolitiikan hoito ei onnistu. Kerta kaikkiaan käsittämätöntä, että tuollaisen toverin on annettu istua Suomen eduskunnan hyväksynnällä Suomen ulkoministerinä 4052 vuorokautta. Yli 11 vuotta siis.

Joko viimein padot alkavat murtua myös Tuomiojan kohdalla vastaavasti kuin mitä ovat juuri Suomen Nato-jäsenyyden kohdalla ovat murtuneet? Joko ulkoasiainvaliokunta uskaltaa hänet erottaa varapuheenjohtajan pestiltä vai vieläkö sama suomettumisen oloinen käytäntö jatkuu.

Ulkoasiainvaliokunnassa etenkin niiden on syytä tormistautua, jotka katsovat, että samat pelisäännöt koskevat kaikkia Suomen ulkopolitiikan toimijoita samoin perustein. Koskee myös kaiken maailman rääväsuita.