Joulukuussa käyttöönotettu uusi Venäjä-pakote on erinomainen – Miksi EU:ssa on pyrkimyksiä vesittää tuo pakote?

EU-Eurooppa on kyennyt irtautumaan melko hyvin venäläisestä putkikaasusta.

Viikolla 5/2023 Venäjältä virtasi 27 EU-maahan maakaasua enää 441 miljoonaa kuutiometriä, kun vuonna 2021 vastaavana ajankohtana kaasua virtasi 3 156 miljoonaa kuutiometriä ja viime vuonna 2 208 miljoonaa kuutiometriä. Nord Stream- ja Jamal-Eurooppa-kaasuputkia pitkin ei viikolla 5/2023 kulkenut kaasua yhtään kuutiometriä. Ukrainan kaasuverkon kautta venäläiskaasua virtasi vielä 164 miljoonaa kuutiometriä ja South Stream -kaasuputken kautta 221 miljoonaa kuutiometriä. Loppu 56 miljoonaa kuutiometriä oli venäläistä nesteytettyä maakaasua (Bruegel, European natural gas imports 8.2.2023).

Venäläistä putkikaasua käyttävät enää vain muutamat itäisen Euroopan EU-maat. Viikolla 5/2023 Venäjältä tuodusta 441 miljoonasta kuutiometristä liikaa oli tasan 441 miljoonaa kuutiometriä. Joulukuun hintatasolla (36,04 USD/MBTU, IndexMundi, Russian Natural Gas Monthly Price) laskettuna tuon tuodun kaasun arvo oli noin 560 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria (557 377 773,28 dollaria tarkasti laskettuna), mikä vuositasolla vastaisi vielä noin 29 miljardia dollaria.

Edellä BTU (British Thermal Units) on brittiläinen lämpöyksikkö. 441 000 000 kaasukuutiota on 15 465 532 miljoonaa BTU:ta (MBTU). 1 000 000 BTU:a vastaa siis 28,3278 kuutiometriä (m³) kaasua.

Vaikka EU-maat ovatkin kyenneet vähentämään kaasuostoja Venäjältä merkittävästi, on 29 miljardia dollaria vuodessa aivan liikaa.

Venäjän kansantalouden ja valtiontalouden rahoittaja ja voitelija on kuitenkin venäläinen raakaöljy. Mikäli Venäjän taloutta halutaan supistaa, on keskityttävä öljyyn. Öljy tuli pakotelistalle joulukuussa 2022. Öljypakotteita olisi pitänyt tarkastella ja edelleen kiristää uuden tarkastelun pohjalta jo tammikuun puolivälissä, mutta tarkastelua ei vielä tuolloin tehty.

Miksi ei tehty? Mistä oli kysymys?

Kysymys on siitä, että EU:ssa on maa tai maita, jotka pyrkivät vesittämään Venäjän eduksi sitä kaikkein tehokkainta pakotetta, joka on osoittanut suuren tehonsa heti astuttua voimaan.

Käsittelen tässä kirjoituksessa hieman Venäjän valtiontaloutta ja sitä, miten siihen voidaan pakotteilla parhaiten vaikuttaa.

****

Tarkastellaan aluksi hieman Venäjän valtiontaloutta etsien sen suurimpia haavoittuvuuksia.

Yllä oleva kuva on  Venäjän valtiovarainministeriön (Министерство финансов Российской Федерации, kotisivut) laatimasta asiakirjasta otsikolla Kansalaisten budjetti, liittovaltion laki liittovaltion budjetista vuodelle 2021 ja suunnittelukaudelle 2022-2023 (Бюджет для граждан, к Федеральному закону о федеральном бюджете на 2021 год и на плановый период 2022 и 2023 годов), joka löytyy täältä. Venäjän valtiovarainministeriötä voidaan kutsua myös Venäjän finanssiministeriöksi.

Vuoden 2020 joulukuussa julkaistussa asiakirjassa käydään läpi vuosien 2021-2023 valtion budjettien perusteita. Tuo asiakirja on hyvä niille, joilla on tapana seurata yksityiskohtaisemmin Venäjän taloutta.

Venäjä valtionbudjettien rahoitus perustuu öljystä ja kaasusta peräisin oleviin tuloihin. Vuonna 2020 öljystä ja kaasusta peräisin olevat tulot on arvioitu olevan 12 725,5 miljardia ruplaa (71,2 %) ja muut tulot 5 127,0 miljardia ruplaa (28,8 %). Vuonna 2021 vastaavasti öljystä ja kaasusta peräisin olevat tulot on arvioitu olevan 12 777,9 miljardia ruplaa (68,1 %) ja muut tulot 5 987,2 miljardia ruplaa (31,9 %). Vuonna 2022 öljystä ja kaasusta peräisin olevat tulot on puolestaan arvioitu olevan 13 753,2 miljardia ruplaa (66,6 %) ja muut tulot 6 884,3 miljardia ruplaa (33,4 %) ja vuonna 2023 öljystä ja kaasusta peräisin olevat tulot arvioidaan olevan 14 772,9 miljardia ruplaa (66,4 %) ja muut tulot 7 489,8 miljardia ruplaa (33,6 %).

Öljystä ja kaasusta peräisin olevat tulot muodostavat siis noin 65-70 prosenttia valtiontalouden kokonaistulosta.

Venäjä elää öljystä ja kaasusta. Jos haluat iskeä Venäjään, iske öljy- ja kaasutuloihin.

Edellä esitettyjen lukujen perusteella Venäjällä näyttäisi olevan pyrkimys kasvattaa valtionbudjetissa pikkuhiljaa muiden kuin öljystä ja kaasusta peräisin olevien tulojen osuutta ainakin noin kolmannekseen.

Venäjä on suunnitellut valtiontalouden alijäämäiseksi 2020-luvun alkuvuosina. Kuinka nuo alijäämät katetaan, siitä lisää myöhemmin. Venäjä ei kuitenkaan rahoita valtiontaloutta velkaantumalla ulkomaille. Sitä Venäjä ei ole tehnyt Neuvostoliiton hajottua. Tuolloin Venäjällä ymmärrettiin, miten riippuvaiseksi maa oli ajautunut ulkovalloista. Neuvostoliitto oli korviaan myöten velkaantunut länsivalloille. Vastaavaa virhettä Venäjä ei enää toista.

Jos pakotteilla halutaan iskeä Venäjän valtiontalouteen, on iskettävä öljystä ja kaasusta peräisin oleviin tuloihin. Niihin on helpompi iskeä niin, että tulokset ovat välittömämpiä ilman vaikutusten odottamista muun taloudellisen toiminnan hidastumisen myötä.

Iskeminen voidaan tehdä kahdella vaikuttavalla tekijällä: toimenpiteet Venäjän myymien öljy- ja kaasutuotteiden määrälliseksi vähentämiseksi ja toimenpiteet Venäjän myymien öljy- ja kaasutuotteiden hinnan alentamiseksi.

****

Venäjän liittoneuvosto (Совет Федерации, kotisivut) julkaisi sivuillaan viime lokakuussa vuotta 2023 koskevan liittovaltion budjettiluonnoksen ja esityksen vuosien 2024 ja 2025 suunnittelukauden parametreista (О параметрах проекта федерального бюджета на 2023 год и на плановый период 2024 и 2025 годов 3.10.2022). Kyseessä on samasta asiasta kuin mitä valtiovarainministeriö arvioi joulukuussa 2020 ja mitä on käsitelty edellisessä luvussa.

Tuohon Venäjän liittoneuvoston luonnokseen on kirjattu vuoden 2022 budjettiarvioon liittovaltion budjetin tulot olisivat 27 693,1 miljardia ruplaa ja menot 29 006,2 miljardia ruplaa. Vuosina 2023–2025 budjettitulojen arvioidaan olevan 26 130,3 miljardia ruplaa vuonna 2023 ja 27 239,8 miljardia ruplaa vuonna 2024 ja 27 979,4 miljardia ruplaa vuonna 2025. Vastaavasti menot arvioidaan olevan 29 055,6 miljardia ruplaa vuonna 2023, 29 432,5 miljardia ruplaa vuonna 2024 ja 29 243,7 miljardia ruplaa vuonna 2025.

Vuoden 2022 liittovaltion budjettialijäämäksi on arvoitu 1 313,1 miljardia ruplaa, mikä vastaisi vain 0,9 prosenttia BKT:stä. Vuosina 2023–2025 liittovaltion budjetin alijäämäksi oli arvioitu 2 925,3 miljardia ruplaa (2,0 prosenttia BKT:stä), 2 192,6 miljardia ruplaa (1,4 prosenttia BKT:stä) ja 1 264,3 miljardia ruplaa (0,7 prosenttia BKT:sta). Alijäämät on tarkoitus rahoittaa Venäjän sisältä kuten valtionlainoilla sekä vuosina 2023 ja 2024 Kansallisen hyvinvointirahaston (Фонд национального благосостояния России, ФНБ) varoista.

Jos noita liittoneuvoston lokakuussa 2022 julkaistuja lukuja vertaa valtiovarainministeriön joulukuun 2020 lukuihin, ovat vuosien 2022 ja 2023 luvut muuttuneet seuraavasti. Suluissa oleva luku on  valtiovarainministeriön joulukuussa 2020 arvioima luku. Vuosi 2022: tulot 27 693,1 (20 637,5) miljardia ruplaa, menot 29 006,2 (21 885,0) miljardia ruplaa ja alijäämä 1 313,1 (1 247,5) miljardia ruplaa. Vuosi 2023: tulot 26 130,3 (22 262,7) miljardia ruplaa, menot 29 055,6 (23 671,3) miljardia ruplaa ja alijäämä 2 925,3 (1 408,6) miljardia ruplaa.

Kun noita lukuja vertaa, voi myös arvioida, paljonko sota maksaa valtiontaloudessa, koska se on oikeastaan ainoa tekijä, joka on muuttanut valtiontalouden suunnittelun perusteita. Vuonna 2022 budjetti on kasvanut noin kolmanneksen joulukuussa 2020 arvioidusta.

Venäjän liittoneuvoston arvio Venäjän valtiontalouden rahoituksesta tulee olemaan hyvin kaukana totuudesta. Ei edes sinne päin. Sen osoittaa nyt Venäjän valtiontalouden luvut vuodenvaihteessa.

****

Toimenpiteet, jotka eivät näy edes ajan mittaan missään tilastossa millään muotoa, ovat merkityksettömiä.

Tuo koskee niin Venäjälle asetettujen pakotteiden kuin Suomen valtion tasapainottamistoimien vaikutuksia. Jos toimenpiteet eivät näy tilastoissa, ovat ne todellakin merkityksettömiä.

Kun puhutaan Venäjän öljy- ja kaasutuotteiden myynnistä saaduista tuloista, öljy on se oleellinen. Läntinen Eurooppa on onnistunut vähentämään merkittävästi vuodessa kaasuostoja Venäjältä. Venäjä ei ole kyennyt korvaamaan tätä menetystä nopealla aikataululla lisäämällä putkikaasutoimituksia Kiinaan tai lisäämällä LNG-kaasutoimituksia ympäri maailmaa. Uuden kaasuinfran rakentaminen uusille ostajille ei käy nopeasti. Vuosikymmen on lyhyehkö aika uudelle kaasuputkihankkeelle.

Yllä oleva kuvaaja löytyy Trading Economicsin (kotisivut) sivuilta (Trading Economics, Russia Crude Oil Production).

Urals-öljyn barrelihinta 14.2.2023 oli 58,49 Yhdysvaltojen dollaria. Jos päivätuotanto on kutakuinkin vaikka 10 miljoonaa barrelia, on tuon öljyn arvo noin 584,9 miljoonaa dollaria, jolloin vuotuinen arvo olisi noin reilut 213 miljardia dollaria. Tuo on Venäjällä tuotettu raakaöljy, ei Venäjältä ulos viety öljy.

Jos barrelihinta laskee vaikka yhden dollarin, tietäisi se Venäjälle 3,65 miljardin dollarin öljytulomenetystä vuodessa 10 miljoonan barrelin päivätuotannolla, jos tuotanto olisi yhtä kuin ulosmyynti. Jokaisella dollarilla on siis suuri merkitys, kun hintakattoja asetetaan. Tuotanto ei kuitinkaan ole yhtä kuin ulosmyynti. Viennissä yksi dollari barrelin hinnassa vastaa noin kahden miljardin vuotuisia tuloja.

****

Lännen suurimmat taloudet sopivat perjantaina 2.9.2022 hintakaton asettamisesta venäläiselle öljylle päämääränä heikentää Venäjän kykyä rahoittaa käymäänsä sotaa Ukrainassa. G7-maiden valtiovarainministerit sopivat hintakaton asettamisesta Berliinissä (G7 Finance Ministers´ Statement on the united response to Russia´s war of aggression against Ukraine 2.9.2022). Vielä tuolloin ei sovittu hintakaton tasoa. 2.9.2022 Urals-öljy maksoi 75,79 USD/barreli ja 5.9.2022 maanantaina 75,99 USD/barreli.

60 dollarin hintakatto ilmestyi mediaan kuitenkin jo syyskuun alkupuolella ja enemmän lokakuussa (esim. Business Insider 9.9.2022, Reuters 12.10.2022, Bloomberg 21.10.2022).

Venäläinen raakaöljy läksi halpenemaan noiden hintatietojen jälkeen ja on ollut alle 60 dollaria barrelilta joulukuun 5. päivän jälkeen. Vain yhtenä päivänä öljyn hinta on ylittänyt 60 dollarin hinnan. Tuo päivä oli 23.1.2023, jolloin Urals maksoi 61,28 USD/barreli. Hinta on ollut lähes aina alle 95 prosenttia 60 dollarin rajahinnasta.

Hintakatto on ollut siis erittäin tehokas alentamaan venäläisen raakaöljyn hintaa.

Yllä oleva kuvaaja löytyy Trading Economicsin (kotisivut) sivuilta (Trading Economics, Urals Crude Oil).

****

60 dollarin hintakatosta tehtiin päätös 3.12.2022 ja päätös astui voimaan 5.12.2022. Päättäjinä olivat Euroopan unionin ministerineuvosto, G7-maat ja Australia. G7-maihin kuuluvat Yhdysvallat, Britannia, Italia, Japani, Kanada, Ranska ja Saksa. Yhteisnimitys tuolle päättäjäryhmälle on Price Cap Coalition (hintakattoryhmä) ja päätös on Price Cap (hintakatto). Itseasiassa Yhdysvallat oli tehnyt päätöksen 60 dollarin hintakatosta jo 22.11.2022. Yhdysvallat oli tässäkin asiassa taas kertaalleen vetäjä ja suunnannäyttäjä.

Päätökset ja soveltamisohjeet 22.11.2022 Yhdysvaltojen osalta ja 3.12.2022 EU:n osalta olivat:

• Neuvoston asetus (EU) 2022/2367 3.12.2022, Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2022/2368 3.12.2022 ja European Commission Guidance on the Oil Price Cap
• Determination Pursuant to Sections l(a)(ii), l(b), and 5 of Executive Order 14071 21.11.2022, Determination Pursuant to Sections l(a)(ii) of Executive Order 14071 21.11.2022 ja OFAC Guidance on Implementation of the Price Cap Policy for Crude Oil of Russian Federation Origin 22.11.2022

Tuohon Euroopan unionin neuvoston 3.12.2022 tekemään 2022/2369-päätökseen on kirjattu oheisesti:

”f) lisätään kohdat seuraavasti:

12. Hintakattomekanismin toimintaa, mukaan lukien liite XI ja tämän artiklan 1 ja 4 kohdassa säädetyt kiellot, tarkastellaan uudelleen tammikuun 2023 puolivälistä alkaen ja sen jälkeen kahden kuukauden välein.”

Kyse on siis siitä, että Euroopan unionin neuvosto päätti 3.12.2022 venäläisen raakaöljyn (CN-koodin 2709 00 mukaisten maaöljyjen ja bitumisista kivennäisistä saatujen öljyjen) hintakatoksi 60 Yhdysvaltojen dollaria barrelilta ja että tuota hintaa tarkasteltaisiin uudelleen tammikuun 2023 puolivälistä alkaen ja sen jälkeen kahden kuukauden välein.

Nyt eletään helmikuun puoliväliä, eikä tarkastelua ole tehty vielä kertaakaan. 60 dollarin hintakattoa ei ole tarkastettu 3.12.2022 päätetysti eikä kattohintaa ole alennettu niin kuin olisi pitänyt.

Miksi hintakaton tarkastelua ei tehty tammikuun puolivälistä alkaen? Mitkä tahot etenkin EU:ssa ovat vastustaneet sovitun tarkastelun suorittamista?

Tammikuisen tarkastelun sijaan Euroopan unionin neuvosto muutti 4. helmikuuta 2023 asetusta 833/2014, jossa tehtiin päätös 5.2.2023 voimaan tulleesta öljytuotteiden hintakatosta (Neuvoston asetus (EU) 2023/250 4.2.2023).

Tuohon Euroopan unionin neuvoston 4.2.2023 2023/250-päätökseen, jonka on allekirjoittanut ruotsalainen EU-ministeri Jessika Roswall, on kirjattu oheisesti:

”2) korvataan 11 kohta seuraavasti:

’11.   Hintakattomekanismin toimintaa, mukaan lukien liite XXVIII, sekä tämän artiklan 1 ja 4 kohdassa säädettyjä kieltoja tarkastellaan uudelleen maaliskuun 2023 puoliväliin mennessä ja sen jälkeen kahden kuukauden välein.’”

2023/250-päätökseen on kirjattu myös:

”(7)

 Päätöksellä (YUTP) 2022/2369 otettiin käyttöön hintakattomekanismin säännöllinen uudelleentarkastelu. Maaliskuun 2023 puolivälistä alkaen uudelleentarkastelun olisi perustuttava puolueettomiin tietoihin, jotka komissio toimittaa neuvostolle kahden kuukauden välein. Tietoihin olisi sisällytettävä tiedot raakaöljyn ja jalostettujen öljytuotteiden hintatasosta, vaihteluista tarkastelujaksolla sekä kohtuullisista tulevan kauden hintaennusteista. Komissio sisällyttää mukaan myös asiaankuuluvat tiedot odotettavissa olevasta vaikutuksesta Venäjän talousarvioon, energia-alaan ja jäsenvaltioihin.”

EU:ssa on ilmiselvästi ollut riitaa, eivätkä joulukuun jälkeen EU-maat ole kyenneet sopimaan uudesta alemmasta kattohinnasta. On syytä olettaa, että asian on riitauttanut Unkari, kun taas monet muut maat olisivat  varmasti hyväksyneet kattohinnan alentamisen jo tammikuussa.

Kattohintajärjestelmä on niin tehokas vaikuttamaan Venäjään, että pitikö Unkarin viheltää peli poikki Venäjän eduksi?

Joulukuun 3. päivänä Euroopan unionin neuvoston sopima ja päättämä oli hyvin mietitty.

Tuo 2022/2369-päätös kirjaa myös:

”(10)

On myös aiheellista ottaa käyttöön hintakattomekanismin säännöllinen uudelleentarkastelu, jotta voidaan ottaa huomioon toimenpiteen tehokkuus, jota arvioidaan toimenpiteen odotettujen tulosten, sen täytäntöönpanon, hintakattomekanismin kansainvälisen noudattamisen ja siihen epävirallisen mukautumisen sekä toimenpiteen unioniin ja sen jäsenvaltioihin kohdistuvan mahdollisen vaikutuksen näkökulmasta, ja vastata markkinoiden kehitykseen, mukaan lukien mahdolliset häiriöt. Tällaisessa uudelleentarkastelussa on tarpeen ottaa huomioon hintakaton tavoitteet, mukaan lukien sen kyky vähentää Venäjän öljytuloja, sekä periaate, jonka mukaan hintakaton olisi oltava vähintään viisi prosenttia venäläisen öljyn ja venäläisten öljytuotteiden markkinoiden keskihinnan alapuolella. Markkinoiden keskihinta olisi laskettava yhteistyössä Kansainvälinen energiajärjestön kanssa. Kaikki näkökohdat, jotka mahdollisesti vaikuttaisivat hintakaton toimintaan ja ehtoihin, otettaisiin esille hintakattokoalitiossa neuvostossa käydyn keskustelun jälkeen. Jotta markkinakehitystä voidaan arvioida oikea-aikaisesti, tällainen uudelleentarkastelu olisi suoritettava tammikuun 2023 puolivälistä alkaen, ja neuvoston olisi sen jälkeen palattava asiaan kahden kuukauden välein.”

Joulukuussa Euroopan unionin neuvoston päätös edellä kirjattuine perusteluineen oli niin hyvä, ettei sitä olisi pitänyt muuttaa helmikuussa huonompaan.

Tuo viiden prosentin sääntö on erityisen hyvä. Kun kattohinta on 60 dollaria, viiden prosentin säännön mukaisesti venäläisen Urals-raakaöljyn hinta on pääosin pysynyt 5.12.2022 jälkeen 57-58 dollarin tasolla eli noin viisi prosenttia kattohinnan alapuolella (0,95×60=57).

****

Kattohintajärjestelmä on siis toiminut täydellisesti.

Mikä maa tai mitkä maat EU:ssa haluaa häiritä tämän täydelliset toimivan pakotteen toimintaa?

Onko todennäköisen Unkarin lisäksi muita maita?

Kun Euroopan Nato- ja EU-maille tuottaa suurenmoista tuskaa koota yhteen edes muutamia kymmeniä Leopard-panssarivaunuja, niin olisi hyvä, että nyt edes tämä toimivin pakote pystyttäisiin pitämään edelleen toimivana ja kiristyvänä.

Mitä hitaammin länsimaat päättävät Venäjän vastaisista toimista ja Ukrainan avustamisesta vitkutellen ja kulisseissa riidellen, sitä kalliimmaksi se tulee nimenomaan länsimaille itselleen. Aika on todellakin rahaa. Nopeat syövät hitaat.

Raakaöljyn hintakattomekanismi oli pitänyt säätää jo kesällä 2022 kuudennen pakotepaketin yhteydessä. Kesäkuun 3. päivälle 2022 päivätyssä 2022/879-asetuksessa on päivämäärä 5.12.2022 mainittu useaan kertaan – yhteensä 7 kertaa – niin, että jo tuolloin oli selvää, ettei EU ollut vielä valmis päättämän kaikkein tehokkaimmasta pakotemekanismista, joka on tuo kattohintamekanismi. 2022/879-asetuksesta voi lukea niitä EU-maita, joille on sallittu asetuspoikkeuksia. Kesäkuussa 2022 säädetyssä 2022/879-asetuksessa on mainittu myös päivämäärä 5.2.2023, joka on yhtä kuin ajankohta 5.2.2023 voimaan tulleesta öljytuotteiden hintakatosta.

Jo kesäkuussa 2022 määritettiin hidas aikataulu, joka esti kaikkein tehokkaimman pakotteen käyttöönoton ensivaiheen viiden kuukauden päähän ja jota ei toistaiseksi ole kyetty tehostamaan hintakattoa laskemalla. Venäjä on kerännyt EU:n viivyttelyn takia suuren sotakassan öljytuloillaan. Venäjä kyllä helposti huomaa, mitkä päätökset ovat EU:lle vaikeita ja jopa mahdottomia.

****

”Самое очевидное объяснение такого резкого увеличения дыры в российском бюджете – падение нефтяных доходов бюджета в декабре.” (The Bell 10.1.2023).

Vapaasti suomennettuna tuohon The Bell -julkaisuun (kotisivut) kirjattu lause:

”Selvin selitys Venäjän budjettiaukon jyrkälle kasvulle on budjetoitujen öljytulojen lasku joulukuussa.”

Venäläisen The Bell -julkaisun Venäjä on nimennyt ulkomaiseksi agentiksi. Venäläiset itsekin tietävät, että budjetin tulojen romahtamisen syy on öljytulojen lasku, joka puolestaan johtuu länsimaiden asettamasta öljyn hintakatosta.

Venäjällä valtiovarainministeriö tilastoi Urals-öljyn keskimääräisiä hintoja kuukausittain. Tilastokausi on kuun puolivälistä kuun puoliväliin.

Urals-öljyn keskihinta 15.12.2022-14.1.2023 oli 46,82 dollaria barrelilta, Venäjän valtiovarainministeriö kertoi tiedotteessaan (Министерство финансов Российской Федерации 16.1.2023). Pohjanmeren Brent-raakaöljyn hinta oli puolestaan joulukuun 15. päivänä 81,21 dollaria barrelilta ja tammikuun 16. päivänä 84,46 dollaria barrelilta. Brent- ja Urals-raakaöljyn hintavertailu osoittaa, että nimenomaan kattohintajärjestämä on alentanut venäläisöljyn hintaa. Brent-öljy on vain kallistunut, johon tosin osaltaan vaikuttaa Urals-öljyn hintakatto.

46,82 dollaria barrelilta vastaa 341,80 dollaria tonnilta. Urals-öljyssä tonni vastaa siis 7,3 barrelia.

Vastaavasti ajanjaksolla 15.11.2022-14.12.2022 Urals-öljy maksoi keskimäärin 57,49 dollaria barrelilta ja kuukautta aiemmin ajanjaksolla 15.10.2022-14.11.2022 hinta oli vielä 71,10 dollaria barrelilta (Министерство финансов Российской Федерации 15.11.2022).

Länsimaiden asettama hintakatto on siis ollut todellakin tehokas.

Jopa niin tehokas, että presidentti Putinkin on jo joutunut ohjeistamaan venäläistä valtiontaloushallintoa:

”Нужно посмотреть с этим дисконтом с тем, чтобы это не создавало никаких проблем с бюджетом. Пообсуждайте, потом мне свои предложения, пожалуйста, доложите отдельно.” (Тасс 11.1.2023).

Vapaasti suomennettuna nuo Putinin sanat:

”Meidän on tarkasteltava tätä [Venäjän öljytulojen] alennusta, jotta se ei aiheuta ongelmia budjetin kanssa. Keskustelkaa ja raportoikaa sitten ehdotuksistanne minulle erikseen.”

Venäjä oli arvioinut vuoden 2023 valtionbudjettia laatiessaan Urals-öljyn hinnaksi 70,1 dollaria barrelilta, kun joulukuun 2022 keskihinta oli 50,47 dollaria barrelilta. Hintakattojärjestelmä tulee jo nyt takamaan sen, että vuoden 2023 osalta budjetin perusteet eivät tule toteutumaan raakaöljyn hinnan osalta.

Vuonna 2022 Urals-öljyn keskihinta oli 76,09 dollaria barrelilta, valtiovarainministeriö oli tehnyt valtionbudjetin 87,0 dollarin barrelihinnalle. Huolimatta siitä, että keskihinta oli hieman vähemmän kuin 80 dollaria, oli tuo arvio paras viimeisten kahdeksan vuoden aikana laadituissa budjeteissa.

****

Venäjän valtiovarainministeriö antoi helmikuun alussa alustavan arvion liittovaltion budjetin toteutumisesta tammikuussa 2023 (Министерство финансов Российской Федерации 6.2.2023). Tuo arvio on tammikuun lukujen suhteen tyly.

Liittovaltion budjettitulojen määrä tammikuussa 2023 oli 1 356 miljardia ruplaa, mikä on 35 prosenttia pienempi kuin tammikuun 2022 tulot. Öljy- ja kaasutulot olivat tammikuussa vain 426 miljardia ruplaa ja laskivat 46 prosenttia tammikuuhun 2022 verrattuna. Öljy- ja kaasutulojen lasku johtui myös valtiovarainministeriön itsensä mukaan pääasiassa Urals-öljyn hinnan laskusta ja maakaasun viennin vähenemisestä.

Muut kuin öljy- ja kaasutulot olivat puolestaan tammikuussa 931 miljardia ruplaa ja laskivat 28 prosenttia tammikuuhun 2022 verrattuna pääasiassa kotimaisten arvonlisävero- ja tuloverotulojen pienenemisen vuoksi.

Liittovaltio budjetin menojen määrä tammikuussa 2023 oli puolestaan 3 117 miljardia ruplaa, mikä ylitti 59 prosentilla tammikuun 2022 menot. Toisin kuin valtiovarainministeriö ei kirjaa selitykseksi, menoja yli budjetoidun kasvattivat sotiminen ja puolustusmenojen kasvu.

Venäjän valtionbudjetti oli siis tammikuussa katastrofaalinen. Budjetin tuloja leikkasi se, ettei EU-alue enää ostanut maakaasua vastaavasti kuin vuotta aiemmin ja myös länsimaiden asettama venäläisöljyn hintakatto näytti armottoman voimaansa.

Yllä oleva kuva löytyy siis Venäjän valtiovarainministeriön sivuilta (Предварительная оценка исполнения федерального бюджета за январь 2023 года 6.2.2023).

5.12.2022 hyväksytty 466-FZ-budjettilaki löytyy verkosta (Федеральный закон от 05.12.2022 № 466-ФЗ «О федеральном бюджете на 2023 год и на плановый период 2024 и 2025 годов»). Laissa on muhkeat 4 329 sivua. Asiakirja sisältää budjetin vuodelle 2023 ja vuosien 2024 ja 2025 valtiontalouden suuntaviivat. Jos tuota asiakirjaa viitsii kahlata vaikkapa оборон-kirjainyhdistelmällä alkavat sanat, pääsee siitä jyvälle myös Venäjän satsauksista puolustukseen ja sodankäyntiin. Aika usein toistuu teksti ”Государственная программа Российской Федерации ’Обеспечение обороноспособности страны’”, mikä on suomeksi kuta kuinkin ”Venäjän liittovaltion kansallinen ohjelma ’Varmistaa kansallista puolustuskykyä’”.

****

Venäjän valtiontaloudessa vuosi 2022 oli tulojen suhteen hyvä myös öljy- ja kaasutuloissa. Pääosin öljyyn ja kaasuun perustuvat kaivannaisverot (налог на добычу полезных ископаемых) ja vientitullit (экспортная пошлина) olivat vuonna 2022 ennätystasolla 11 586,2 miljardia ruplaa (vuonna 2021 vastaavat tulot olivat 9 056,5 miljardia ruplaa, vuonna 2020 ne olivat vain 5 235,2 miljardia ruplaa, vuonna 2019 tulot olivat 7 924,3 miljardia ruplaa ja vuonna 2018 vastaavaksi tuloiksi kirjattiin 9 017,8 miljardia ruplaa).

Kaivannaisverot ovat veroja, jotka määrätään luonnonvarojen poistamisesta verotusalueella. Venäjän federaatiossa lähes kaikki mineraalit ovat valtion omaisuutta lukuun ottamatta yleisiä mineraaleja kuten esim. liitukivi, hiekka ja tietyntyyppiset savet.

Vuoden 2022 budjetin alijäämä oli kuitenkin 3 200 miljardia ruplaa, mikä vastasi noin 2,3 prosenttia Venäjän  bruttokansantuotteesta (Тасс 10.1.2023). Sotiminen vie rahaa.

Jos vertaa Suomeen ja Sanna Marinin hallituksen velanottoon, 2,3 prosentin alijäämä valtiontaloudessa bruttokansantuotteeseen nähden on varsin siisti luku, mutta Venäjällä katsanto aivan toinen suhteessa velkaantumiseen ja alijäämän rahoittamiseen kuin Marinin hallituksessa.

Kun valtiovarainministeriö julkaisi joulukuussa 2020 arviota vuoden 2022 budjetista, alijäämäksi oli kirjattu 1 247,50 miljardia ruplaa. 2 800 miljardin ruplan lisätulot suunnitellusta eivät riittäneet vuonna 2022 kattamaan 6 000 miljardin ruplan lisämenoja, joiden osoite oli sotatalous, vaikka valtiovarainministeriö puhuu kauniisti ”julkisista hankinnoista”.

Tammikuussa 2023 myös tulot kuitenkin romahtivat. Pääministeri Mihail Mišustinin johtaman hallituksen valtiovarainministeri Anton Siluanov esitti syvän huolensa. Joulukuussa budjettivaje oli peräti 400 miljardia ruplaa valtiovarainministeriön odottamaa enemmän. Tammikuussa liittovaltion budjetin alijäämä oli suurempi kuin vastaavana ajankohtana koskaan – 1 760 miljardia ruplaa (РБК 6.2.2023).

Hallitus ehdotti, että alijäämän rahoittamiseksi yrityksiltä kerättäisiin yhteensä noin 200-250 miljardin ruplan arvoinen kertaluonteinen lisävero. Venäjän liike-elämä ei ollut tyytyväinen tuohon valtiovarainministeri Siluanovin ehdotukseen. Kertaluonteisen veron sijasta Venäjän teollisuudenharjoittajien ja yrittäjien liitto RSPP (Российский союз промышленников и предпринимателей, РСПП) ehdotti vastatarjouksena Venäjän yritysveron nostoa nykyisestä 20 prosentista 20,5 prosenttiin tänä vuonna. Asiaa ei vielä ole ratkaistu.

****

Venäjä on nyt aloittanut rahoittaa alijäämää myymällä valuuttojaan.

Valtiovarainministeriö ja keskuspankki ilmoittivat 11. tammikuuta valuuttainterventioiden jatkamisesta budjettisääntöjen mukaisesti. Keskuspankki alkoi myydä valtiovarainministeriön puolesta Kiinan juania 13. tammikuuta alkaen. Helmikuun 6. päivään mennessä juaneita oli myyty 54,5 miljardin ruplan arvosta. Tuo on summa, jonka valtiovarainministeriö arvioi liittovaltion budjetin menetettyjen öljy- ja kaasutulojen määräksi tammikuussa (Ведомости 6.2.2023).

Venäjä siis rahoittaa ainakin aluksi sotaansa ja raakaöljyn kattohintamekanismin synnyttämiä tulomenetyksiä myymällä ulkomaisia omistuksiaan. Ulkomaisista omistuksista aluksi ulkomaan valuuttoja.

Toinen mahdollisuus rahoittaa alijäämiä budjettisääntöjen mukaisesti on Venäjän Kansallinen hyvinvointirahasto (Фонд национального благосостояния России, ФНБ), johon reservirahasto (Резервный фонд Российской Федерации, РФ) liitettiin 1.1.2018. Kansallinen hyvinvointirahasto on toiselta suomennokseltaan Venäjän kansallinen varallisuusrahasto.

Tuon rahaston avulla valtio kompensoi öljy- ja kaasutulojen menetyksiä. Määritetyn rajahinnan ylittävät liittovaltion budjetin öljy- ja kaasutulot puolestaan ohjataan kansallisen hyvinvointirahastoon. Toimintamahdollisuuksien raameja määrittää lainsäädäntö (Федеральный закон от 29 июля 2017 г. № 262-ФЗ «О внесении изменений в Бюджетный кодекс Российской Федерации в части использования нефтегазовых доходов федерального бюджета»).

Venäjä siis käyttää nyt valtiontalouden alijäämien kattamiseen sitä kertynyttä varallisuutta, jonka lähteitä ovat suuret öljy- ja kaasutulot menneinä vuosina. Venäjä ei koskaan rahoita noita alijäämiä Neuvostoliiton hajoamisesta saatujen kokemusten pohjalta ulkomaisella velalla, ei edes kiinalaisella velalla.

Kansallisessa hyvinvointirahastossa Venäjällä on varoja, joilla se voi mällätä ja sotia Ukrainassa kohtuullisen pitkän aikaa. Mielenkiintoista kuitenkin on, ettei rahastosta ole kuukausittain julkistettuja tarkempia tietoja marraskuun 2022 jälkeen, vaikka valtiovarainministeriön sivulinkki on päivätty päivämäärälle 25.1.2023 (Данные о движении средств и результатах управления средствами Фонда национального благосостояния 1.12.2022, 25.1.2023).

Noita viimeisempiä tietoja kyllä löytyi onkimalla. Rahaston varat 1.1.2023 olivat 10 434,58 miljardia ruplaa ja vuotta aiemmin 13 565,35 miljardia ruplaa päivämäärällä 1.1.2022. Vuodessa varanto on jo pienentynyt lähes neljänneksellä. Rahasto alkoi menettää hiljaisesti varojaan jo vuoden 2022 touko-kesäkuun tienoilla.

Venäjän toinen öljyrahasto tyhjeni (Bofit 11.1.2018).

Venäjältä loppui vuonna 2017 reservirahaston varat ja varojen jäänteet liitettiin Kansallinen hyvinvointirahastoon vuoden 2018 alussa. Olen käsitellyt noita rahastoja ja rahastojen varojen kehitystä useassa blogikirjoituksessa (esim. US-blogi 13.2.2016, US-blogi 13.8.2016, US-blogi 21.2.2017, US-blogi 6.4.2020 ja US-blogi 8.4.2022).

Ensimmäinen kirjoitus oli 13.12.2015 julkaistu kirjoitus otsikolla ”Halpa öljy – onko Venäjälle käymässä kuten Neuvostoliitolle?” (US-blogi 13.12.2015).

Mikäli länsi osaa käyttää hyvin raakaöljyn hintakattojärjestelmää, Venäjä joutuu purkamaan myös hyvinvointirahaston 10 434,58 miljardin ruplan pääomaa ja se tulisi loppumaan aikanaan. Mitä nopeammin kattohintajärjestelmällä saadaan venäläisen raakaöljyn hintaa askel askeleelta alemmaksi kohti tuotantokustannusten rajaa, sitä enemmän saadaan vaurioitettua Venäjän taloutta ja myös sotataloutta.

Sotiminen ei ole halpaa ja se edesauttaa suuresti rahastojen tyhjenemistä, jos venäläisen raakaöljyn hintaa ollaan rajoittamassa aggressiivisesti.

****

EU suunnittelee parhaallaan kymmenettä pakotepakettia. Yhdeksännen pakotepaketin EU sai valmiiksi 16.12.2022 (L 322I 16.12.2022).

EU aikoo osana 10. pakotepakettia rajoittaa Kansallisen hyvinvointirahaston lisäksi Rosbankia (Росбанк), Alfa-Bankia (Альфа-банк) ja Tinkoff-pankkia (банк «Тинькофф»). Öljyn kattohintajärjestelmän lisäksi olisi tehokasta pyrkiä Venäjää estämään Kansallisen hyvinvointirahaston purkaminen siltä osin kuin se mahdollista etenkin rahastojen länsivaluuttojen ja mahdollisesti myös kullan osalta. Rahastolla ei ole ollut Yhdysvaltojen dollareita enää pitkään aikaan ja eurojen määrä on vähäinen, mutta Japanin jenejä on vielä mittava määrä.

Lyhyesti siis: Kansallisen hyvinvointirahaston varojen purkamisen ankara sanktiointi siltä osin kuin se on mahdollista länsimaiden päätösten pohjalta.

Urals-öljy on nyt laskukierteessä onnistuneen kattohintamekanismin vuoksi. Hinta 16.2.2023 oli 56,11 dollaria barrelilta. Öljyn kattohintajärjestelmän puitteissa 60 dollarin hintaa tulisi laskea jo 50 dollariin barrelilta jo muutaman viikon sisällä ja 55 dollarin barrelihinta tulisi jättää väliin. 55 dollaria olisi ollut sopiva kattohinta vielä tammikuun puolivälissä, muttei enää. Tavoitteeksi tulee asettaa viiden dollarin lasku joka toinen kuukausi tästä eteenpäin ja tappaa Venäjän kannattava öljyntuotanto vielä tämän vuoden aikana.

Tuota päästöstä myös Kiina ja Intia sekä myös Turkki kyllä taustalla toivovat, koska näillekin maille tuo tietäisi pieneneviä öljylaskuja. Hintakattomekanismin myötä Venäjä on kasvattanut öljymyyntiään Intiaan alle yhdestä prosenttiyksiköstä 13 prosenttiyksikköön ja Turkkiin kahdesta prosenttiyksiköstä seitsemään prosenttiyksikköön. Myös myynnin kasvu Kiinaan on ollut huomattavaa, joskin vähemmän dramaattista kuin Intian ja Turkin kohdalla. Prosenttiyksiköt tuntuvat pieniltä, mutta muuttuneet osuudet ovat suuria, kuten alla oleva kuva osoittaa.

Yllä oleva kuva löytyy Euroopan parlamentin (kotisivut) sivuilta (Economic repercussions of Russia’s war onUkraine – Weekly Digest).

Venäjää ja Ukrainaa koskevat päätökset olisi kyettävä tekemään ajoissa ja mieluummin ennaltaehkäisevästi. Päätösten tulee olla aktiivisia eikä reaktiivisia. Vain aktiivisilla päätöksillä säilytetään aloite itsellä. Tässä erityisesti EU ja EU-maat ovat epäonnistuneet melko pahasti, muut länsimaat eivät niinkään. EU ja EU-maat ovat olleet jopa kiviriippa muille länsipäättäjille. Pahimmassa tapauksessa tuolle viivyttelylle tulee hintana Ukrainan ja länsimaiden häviäminen sodassa Venäjälle. Kirjoitetaan sitten tarkempaa analyysia tehdyistä virheistä, jos noin sattuu käymään.