Keskusta – olet väärässä seurassa
”Voi olla myös, ettei keskusta nouse tästä.” (HS 27.12.2019).
”Keskusta nousee kyllä, kansanliikkeemme tuhoa odottavat tulevat pettymään.” (Uusi Suomi 29.12.2019).
Noin Keskustan uusi sata päivää tehtävässään ollut puheenjohtaja Katri Kulmuni viime vuoden lopulla Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa.
Ensimmäinen toteamus 27.12.2019 on se, mitä Kulmuni jo näki tuolloin omin silmin. Jälkimmäinen toteamus on ensimmäisen toteamisen selittelyä ja pyöristämistä, kun ensimmäisestä sanomisesta nousi kohu.
”Voi olla myös, ettei keskusta nouse tästä.”, Kulmuni tiesi siis jo puoli vuotta sitten.
- Keskusta eduskuntavaaleissa 14.4.2019: 13,8 % (Yle vaalitulokset).
- Keskusta 10.5.2019: 13,3 % (Yle 10.5.2019).
- Keskusta 5.9.2019: 11,6 % (Yle 5.9.2020).
- Keskusta 7.11.2019: 12,9 % (Yle 7.11.2019).
- Keskusta 5.12.2019: 10,6 % (Yle 5.12.2019).
- Keskusta 6.2.2019: 10,6 % (Yle 6.2.2020).
- Keskusta 4.6.2020: 10,7 % (Yle 4.6.2020).
Keskusta on siirtynyt puheenjohtaja Katri Kulmunin aikana Sipilän loppukauden 13 prosentin kannatustasolta vähän päälle 10 prosentin kannatustasolle. Kannatus käsittää enää vain uskollisimmat keskustakonkarit, ei mitään muuta.
Mitenkäs tässä näin on käynyt? Miksi Keskusta ei ole noussut?
Keskusta on nyt väärässä seurassa. Niin pitkään kuin Keskusta on väärässä seurassa tukemassa väärää politikkaa, tulos on tämä.
Noin yksinkertaisia asiat vain ovat.
****
”Katri Kulmuni keskusteli Antti Rinteen kanssa: ’Uudella punamullalla on paljon yhteistä tehtävää’” (Uusi Suomi 8.9.2019).
SDP ei koskaan suostunut nimittämään hallitustaan uudeksi punamullaksi. Miksi olisikaan, kun vasemmistopuolueilla oli ja on edelleen vankka enemmistö hallituksessa. Keskusta on kyytipoika.
On hieman irvokasta puhua 2020-luvulla kylmän sodan aikaisesta punamullasta. Sama kuin joku puhuisi uudesta kommunismista. Nykyisin punamulta-sanalla ei ole enää mitään positiivista kaikupohjaa kansalaisten mielissä.
Etenkin me kylmän sodan aikakautta eläneet tiedämme, että kekkosajan punamullassa kyse oli devalvaatiovetoisesta sulle-mulle-politiikasta, jonka toteuttamisessa Neuvostoliitolla oli vahva rooli ja jolla etenkin 1970-luvulta lähtien pidettiin Kokoomus ulkona hallituksesta.
Kulmuni linjasi tuossa em. Uuden Suomen jutussa tärkeimmäksi tehtäväkseen Keskustan kannatuksen kääntämisen nousuun. Siinä hän siis epäonnistui ja tapahtui päinvastoin: Keskusta hävisi vajaassa vuodessa lähes neljänneksen lisää kannatuksestaan.
Eikä ihme, että hävisi.
Istuva Marinin hallitus on leimallinen vasemmistohallitus. Marinin hallitus on vasemmistohallitus ministeripaikoilla mitattuna 12-7 ja hallituspuolueiden kansanedustajapaikoilla mitattuna 76-41 mukaan lukien edustajat puhemiehistössä. Vihreät on selkeä ja yksiselitteinen vasemmistopuolue, väittävätpä he itse mitä tahansa muuta.
Kun katsoo historiaa taakse päin, vasemmistoenemmistöisten hallituksien poliittiset tulokset ovat olleet laihanlaisia, mistä Kataisen hallitus hyvänä esimerkkinä. Vain Lipposen hallitukset ovat olleet poikkeuksia.
On kuitenkin muistettava, että eduskunta on ollut jo kauan kylmän sodan ajoista lähtien porvarienemmistöinen. Joillakin porvaripuolueilla on kuitenkin ollut ja näyttää olevan edelleen suurta halukkuutta tehdä enemmän yhteistyötä vasemmiston kanssa kuin muiden porvaripuolueiden kanssa.
****
”Hallitus voi joutua tekemään mittavia leikkauksia, sanoo Mika Lintilä: ’Minä olen nyt tämän hallituksen ikävä ihminen’” (HS 8.6.2019).
”Valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk.) mukaan Antti Rinteen (sd.) hallituksen kaikki puolueet ovat sitoutuneet leikkaamaan valtion menoja, jos työllisyysaste ei nouse hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti 75 prosenttiin. Ilman tätä hallituksen tavoite julkisen talouden tasapainosta ei toteudu.” (Verkkouutiset 8.6.2019).
Noin siis vuosi sitten, kun koronavirus ei vielä antanut perustetta avata valtion budjettia velkarahoituksella täysin levälleen.
Niin Rinteen kuin Marinin hallitusten ohjelman menolisäykset nojasivat työllisyyden paranemiseen. Tavoitteena oli nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin. Ilman työllisyysasteen nostoa Rinteen hallitus ei onnistu, oli ajatus vielä vuosi sitten.
Ensitöikseen Rinteen hallitus päätti lisätä pysyviä menoja 1,23 miljardia euroa. Tämän lisäksi hallitus oli määrä myydä valtion omaisuutta noin kolmella miljardilla eurolla. Nuo rahat oli määrä tuhlata ministeriöiden kertaluonteisiin menoihin. Kiristämällä verotusta oli tarkoitus kerätä 730 miljoonaa euroa.
”Hallitus aikoo puolivuosittain tarkastella, miten työllisyysaste on kehittynyt ja millaisiin lisätoimiin pitää ryhtyä. Lintilän mukaan tärkein tarkasteluvaihe on vuoden kuluttua syksyllä, kun hallitus päättää vuoden 2021 budjetista.” Lintilä linjasi em. Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 8.6.2019).
Missä kummassa on Lintilän mainitsema puolivuosittain tehtävä työllisyyden välitarkastelu, kun en löydä sitä ensimmäistäkään. Vaalikautta on kuitenkin kulunut jo yli neljännes ja työllisyys oli Rinteen ja on Marinin hallituksen erityinen.
Rinteen ja Marinin vasemmistohallituksilla oli siis tarkoitus nostaa työllisyyttä rakenneuudistuksilla. Missä ovat nuo työllisyyttä kasvattavat rakenneuudistukset? En löytänyt yhtään uudistusta. Jos joku lukija tietää kertoa, voisi listata kommentointipalstalle.
Koronaepidemian pitäisi vain kiihdyttää työllisyyttä kasvattavaa rakenneuudistustarvetta, mutta onkin taitanut käydä päinvastoin. Koronavirus on antanut vasemmistohallitukselle syyn ja perusteen olla tekemättä yhtään mitään rakenneuudistusta.
****
Sanna Marinin hallitus osaa tuhlaamisen, mutta rahan hankkimista se ei osaa. Sanna Marinin hallitus on punaistakin punaisempi hallitus, jossa nyt sitten Keskusta ja RKP porvaripuolueina istuvat pönkittämässä vasemmistovaltaa.
Tuossa se pohjimmainen syy Keskustan alamäkeen. Perusasiat ovat pielessä. SDP osaa väsytystaktiikan. Keskusta on selvästi väsynyt. Puhtia puolustaa porvarillista talouspolitiikkaa ei enää löydy. Velkaa otetaan ja uudisuksia ei synny. Katri Kulmunin olemus eilen televisiossa kertoi kaiken. Keskusta on selätetty.
Tuo Marinin hallituksen valtion piikki auki -politiikka tuli hyvin esille uusimmassa valtion lisätalousarviossa tällä viikolla (IV lisätalousarvioesitys 2020).
4 046 803 000 euroa. 730,45 euroa per jokainen syntynyt suomalainen. Tuo valtion tuorein lisätalousarvio on täyttä velkaa. Itse asiassa velka kasvaa 5,3 miljardia euroa, kun valtion tulojen vähennys on noin 1,2 miljardia euroa. Tuo tarkoittaa lähes tonnia per jokainen suomalainen kuukaudessa, kun edellinen kolmas lisätalousarvio suuruudeltaan 832 000 000 euroa annettiin vasta 8.5.2020.
Esimerkkinä lisäbudjetissa oli 750 miljoonaa euroa liikenteen kehittämiseen velkarahalla. Mitenkähän tuokin liittyy koronaepidemian hoitoon ja koronakriisin taloushoidon aikajänteeseen?
”Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan [750 miljoona euron] toimenpiteet tukevat elinkeinoelämän ja kansalaisten luottamusta talouden toipumiseen.” (Talouselämä 4.6.2020).
Kallista on luottamuksen hankinta, jos se maksaa 750 miljoonaa euroa. Rahalla pitäisi kyllä saada muutakin kuin vain luottamusta.
Vertailuksi: ”Liikenne- ja viestintäministeriön budjettiehdotus 3,5 miljardia euroa” (LVM 16.8.2019).
Lisäbudjetissa liikenteen kehittäminen on lähes neljännes liikenne- ja viestintäministeriön vuosibudjetista. Moni aikaisemmin kannattamattomaksi todettu väylähanke onkin tullut yhdessä yössä kannattavaksi velkarahalla tehtynä, kun kannattavuutta katsotaan vasemmistolaisin silmin myös Keskustassa ja RKP:ssä.
Tuo em. Talouselämän jutun otsikko oli ”Koronakriisin seurauksia torjutaan myös liikenteen kehittämisellä – Lisäbudjetista 2 miljardia valtateihin, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen”.
Suomi rakennetaan nyt täyteen pyöräilybaanoja. Tuleekohan niitä Lapin tuntureillekin? Vain mielikuvitus lienee vasemmistohallituksen rajana. Ei ainakaan raha, kun laitetaan haisemaan kunnolla.
”Helsingin uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo saa valtiolta 60 miljoonan euron tuen, rahaa luvassa myös Espoon kaupunkirataan ja Vihdintien pikaratikkaan” (HS 2.6.2020).
Piikki on tosiaankin Marinin hallituksella auki, kun Guggenheim-museon korvikkeellakin Helsinkiin kasvatetaan jokaisen suomalaisen velkaa kympillä per kansalainen.
****
Tällä hetkellä arvioidaan Suomen valtion lisävelanoton olevan tänä vuonna 18,8 miljardia euroa. Yli 3 200 euroa per jokainen suomalainen. Tuolla tosiaankin saa jo jonkin kilometrin pyöräilybaanaa.
Suomi elää nyt vasemmistolaiseen tapaan täysin velasta ja täysin velaksi, ja tuota politiikka porvaripuolelta ovat tukemassa Keskusta ja RKP. Ei ole olemassa niin vähäpätöistä ja kannattamatonta hanketta, johon Marinin vasemmistohallitus ei löytäisi velkarahaa. Hallituksella rahahanat ovat apposen auki koronaepidemian varjolla.
Yleensä, kun talous sakkaa, pitäisi olla erityisen tarkka rahan käytön tehokkuudesta. Rahankäytöllä pitää olla todellista vaikuttavuutta. Se, että raha on ilmaista, ei oikeuta tekemään heikosti kannattavia investointeja. Ne eivät lisää tehokkuutta eivätkä tuottavuutta.
Vihreälän koronaraporttia on syytä arvostella ankaralla kädellä valtiovetoisuudesta. Suomen rakenteelliset ongelmat tietäen on vaikea löytää sellaisia julkisia hankkeita, jotka olisivat oikeasti kansantalouden kannalta tuottavia vain viiden puolen miljoonan asukkaan valtakunnassa. Hyvänä pienenä esimerkkinä tuo arkkitehtuuri- ja designmuseo Helsinkiin.
Koronakriisin varjolla Marinin hallitus tunkee avokätisesti rahaa hankkeisiin, joiden aikajänteellä ei ole mitään tekimistä koronakriisin hoidon aikajänteen kanssa. Toimenpiteiden vaikuttavuus ei satu oikeaan ajankohtaan ja rahaa valuu alhaisen kannattavuuden ja tuottavuuden hankkeisiin. Valtio näyttää kustantavan investoinneissa nyt myös sitä, mikä yleensä kuuluu yksityisen elinkeinoelämän kustannettavaksi.
Niin. Suomen on kyllä parempi enää olla aukomatta paljon päätään taloudenpidosta eteläisen Euroopan maille. Sen verran Suomen taloudellinen suorituskyky on ollut heikkoa jo pitkälle toista vuosikymmentä. Nollakasvua, jonka Sipilän hallitus onnistui alustavasti katkaisemaan. Samaa rupusakkia olemme jo kuin etelässä. Talouden uudistaminen ei sitten onnistu meille millään.
On vaikea käsittää, kuinka yksikään porvarillinen äänestäjä voisi kannattaa tuollaista hallitusta tai äänestää tuollaisen hallituksen puolesta. Keskusta ja RKP ovat vasemmistolaistuneet. Niin pitkään kun puolueet ovat hallituksessa, kannatuksen perään ei puolueilla ole syytä haikailla.
Ei etenkään Keskustan. Keskusta on siis yksinkertaisesti vain väärässä seurassa.
Erittäin hyvä ja punnittu puheenvuoro tähän tilanteeseen. Vaikkei blogistin kanssa kaikesta samaa mieltä olisikaan, hänen esille tuomiaan näkökohtia on keskustassa nyt pakko ottaa huomioon.
Ilmoita asiaton viesti
Kannatus taisi kyllä kadota persujen kanssa vehkeillessä. Ehkä siitä saatiin laajemmin oppia, että hallituskoalitioita kannattaa rakennella persuvapaasti, fasismipohjaa kansa ei halua. Elikkä – ilman vasemmiston tukea lienee enemmistöhallitusta vaikea rakentaa.
Ilmoita asiaton viesti
Enemmistö kansasta ei halua vasemmistoa, etenkään äärivasemmistoliittoa ja viherstalinisteja hallitukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa hallituspohja on yleensä muotoutunut sen mukaan, ketkä ovat olleet eniten samaa mieltä pääasioista. Silloin, kun mitään puoluetta ei ole lempattu ulos etukäteen – kuten tehtiin Kekkos-Suomessa kokoomukselle – hallituksessa ovat olleet usein myös kommunistit ja muu äärivasemmisto.
Myös jatkossa kaikkien pitää olla samalla viivalla. Kansa päättää vaaleissa, ja demokratiassa oikeassa on aina enemmistö, ei vähemmistö.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustalla on iso ongelma. Kun se menee Sipilän johdolla työntekijöiden kukkaroille, se nopeasti vaikuttaa niihinkin äänestäjiin, joilla jotain sympatiaa kepua kohtaan oli.
Toisaalta kepulla on suuri ongelma nykyhallituksessa. Lainaa pitää ottaa, täydellistä romahdusta halutaan välttää. Leikkausten ja elvytysten suhde on ristiriidassa.
On hauskaa havaita, että kokoomus haluaa elvyttää lainalla yrityksiä, mutta samalla leikata kansalaisilta. Miten lainan ottaminen ja kulutuksen vähentäminen sopisi puhtaasti markkinatalouteen?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää analyysiä tilanteesta. Marinin hallitus on satsaamassa paljon kaikenlaiseen rakentamiseen. Ne rahat menevät ainakin työllisyyden osalta pääsääntöisesti Baltian maiden työllistämiseen. Suomessa kun suomalainen rakennusmies alkaa olla vähemmistössä.
Ilmoita asiaton viesti
Keskusta lähestyy luonnollista kannatustaan, joka on vajaa 10%. Kepulla ei ole enää riittävän suurta peruskannattaja joukkoa.
Ilmoita asiaton viesti
Pesonen unohtaa, että kun Keskusta on lähtenyt Kokoomuksen kelkkaan sen kannatus on romahtanut, näin kävi Vanhasen/Kivinemen porvarihallituksen jälkeen ja sama toistui Sipilän porvarihallituksessa olon jälkeen. Alkiolaisuus, ”köyhän asialla olemista” jota pidetään Keskustan keskeisempänä ideologiana on huomattavasti lähempänä sosialideokratiaa kuin Kokoomuksen vaalimaa vapaata markkinataloutta.
Ilmoita asiaton viesti
Öhöm, mitenkäs nyt? Kenen kelkkaan keskusta on lähtenyt? Miten on kannatuksen laita?
Ilmoita asiaton viesti
Kokoomuksen kanssa kannatus on pudonnut muillakin.
Mistä se johtuu? Kokoomuksen hyvästä pelisilmästä?
Keskusta ei kuitenkaan kannatustaan tule nostamaan nykyisessä kokoonpanossa jossa kavereina on joukko punaisen eri sävyjä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitettävä analyysi blogistilta.
Keskustapuolueen niljakas linjan vaihtaminen lennosta Rinteen leiriin ei ollut oikeastaan ihme. Pelissä Rinteen panoksena oli maakuntauudistus ja sairaan suuri uusi uljas Keskustalle suotuisa pöyristyttävä hallintokoneisto
Toteutuuko tuo, epäilen kovasti. Keskusta kuitenkin astui miinaan. Molemmilla jaloilla.
Ilmoita asiaton viesti
Aina puhutaan ympäripyöreästi, että pitää tehdä rakenneuudistuksia.
Olisi ihan hyvä listata mitä ne tarkoittaa ja mitä ne ovat.
Voisiko joku asiantuntija listata, mitkä rakenneuudistukset Suomen pitää tehdä?
Ilmoita asiaton viesti
Tässä ei ole listausta, mutta hieman kirjauksia.
Rakenneuudistuksilla tarkoitetaan toimia, joilla muutetaan talouden rakenteita eli niitä instituutioita ja sääntöjä, jotka määrittävät yritysten ja yksityishenkilöiden taloudellisen toimintaympäristön. Rakenneuudistuksilla pyritään varmistamaan, että talous on terve ja suorituskykyinen, jolloin sillä on myös paremmat valmiudet saavuttaa kasvupotentiaalinsa tasapainoisella tavalla.
Rakenneuudistustoimia ovat mm.
– työmarkkinoiden joustavuuden lisääminen (kysynnän ja tarjonnan tasapaino ja tasapainoa edistävät toimet)
– kannusteloukkujen purkaminen (esim. palkkatulojen ja sosiaalietuuksien yhteensovittaminen työntekoa kannustavaksi, verotuksen kannustavuus työnteolle sekä yritystoiminnalle jne.)
– työmarkkina- ja yritystoimintaan toimintaan liittyvän byrokratian vähentäminen (esim. sosiaalietuuksien maksatus ja yhteensovittamien palkkatuloon, työttömyysturvan maksatuksen sovittaminen palkkatuloon, yritystoimintaan liittyvien viranomaistoimien – esim. viranomaislupien – käsittelyn nopeuttamien ja suoraviivaistaminen jne.)
Hyvin toimiva Suomessa on veronkato, joka on uudistettu nykymaailman digitaalitekniikkaan. Veronkantoa pyörittää tietokoneet on siis jo digitalisoitu. Veroilmoitus tehdään OmaVero-palvelussa digitaalisesti.
Suurimpia ongelmia Suomessa lienee palkkatulon kannustavuuteen liittyviä ja työvoiman kohtaamiseen liittyviä eri toimialueilla (yritysten työvoimapula ja toisaalta työvoiman ylitarjonta). Jos saa palkkatuloa ja sosiaalietuuksia, palkkatulojen ja sosiaalietuuksien yhdistäminen ei välttämättä tuota tulosta, jossa käteen jäävät lisätulot olisivat sellaisia, että työtä kannattaa tehdä. Tämä on yksi Suomen ikuisuusongelmista. Yrityksien työvoimahankinta on viranomaistoimien vuoksi hidasta myös ulkomailta (lupakäsittelyn hitaus).
Valtionhallinnossa taas sotepalvelujen tuotanto ei ole tehty niin, että tuotanto olisi tehokasta. Tuota Suomi ei ole kyennyt edelleenkään uudistamaan jo toistakymmentä vuotta kestäneen yrityksen jälkeen. Digitalisaatio terveydenhuollossa on edelleen vähäistä. Monet terveydenhuollon tehtävät olisi tehtävissä tietokoneilla ja enemmän tietokoneavusteisesti.
Tuossa on siis vain esimerkkejä eikä se ole mikään lista.
Uskallan väittää, että Suomessa on yrityksillä paljon työtilaisuuksia, jotka jäävät täyttämättä, koska niiden täyttämisen kokevat yritykset ja myös työntekijät hankalaksi. Työntekijäpuolella kannusteongelmat, työnantajapuolella byrokratiaongelmat. Joustavuus siis.
Työmarkkinatoiminnassa puolestaan viittaan esimerkkinä Ruotsiin ja Saksaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa on oikeita asioita joita, ihmekyllä, mikään hallitus ja eduskunta, voimasuhteista riippumatta, ei ole pystynyt korjaamaan yli 40 vuoteen.
Lisäisin vielä, meidän kaikkien työtä tekevien laiskuus heikentää Suomen kilpailukykyä. Vaikka uskottelemme itsellemme ja muille kuinka ahkeria olemme, numerot kertovat muuta. Häviämme työn tehokkuudessa ja tuottavuudessa. Vikaa on vaikeinta etsiä peilistä.
Ja suomalainen perisynti, huono johtaminen. Arvioisin että tuo yleinen laiskuus ja huono johtaminen yhdistettynä idioottimaisiin eripuraisuuksiin, jotka muuten liittyvät toisiinsa, maksaa meille miljardeja ellei kymmeniä miljardeja.
Ilmoita asiaton viesti
Kymmenen vuoden kuluttua Suomi on autettavien eteläisten valtioiden joukossa kuten Kreikka taas kymmenen vuoden jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti