Kevät osoitti, etteivät Suomi, Ruotsi ja Norja kykene puolustamaan Lappia – Nato-prikaatia vastassa Venäjän taktiset ydinaseet

Yllä oleva artikkelikuva on julkaistu myös kirjoituksessani otsikolla Presidentti Kekkonen käsitteli aluevaihtoja Neuvostoliiton kanssa kolmesti (US-blogi 25.9.2019). CIA:n asiakirja päivämäärällä 13.4.1953 artikkelikuvan lähteenä löytyy CIA-RDP91T01172R000200290036-1-osoitteesta. Käsittelin tuossa viiden vuoden takaisessa blogissa melko tarkasti niitä aluevaihtoprosesseja, joissa presidentti Urho Kekkonen tarjosi myöhemmin vuonna 1968 Neuvostoliiton kommunistisen puoleen pääsihteeri Leonid Brežhneville – siis Neuvostoliitolle – 67. leveyspiirin pohjoispuolisia alueita Lapista. Vastineeksi Suomi olisi saanut osia Karjalasta, kuten Viipurin ja sen länsipuolisen alueen sekä Saimaan kanavan.

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n avautuneilta arkistosivuilta löytyy tosiaankin jonkin verran aineistoa Suomen ja Neuvostoliiton välisistä aluevaihtosuunnitelmista ja Neuvostoliiton aluevaatimuksista Suomelle. Kirjoitin jo aikaisemmin vuonna 2017 asiaan liittyvän kirjoituksen otsikolla Ehdotus idästä 1950-luvulla: Skandinavian valtioliitto ja Karjala Suomelle (US-blogi 7.2.2017).

Kyse Yhdysvalloissa oli suuresta huolesta pian sodan jälkeen heti 1950-luvun alkuvuosista lähtien, kuinka Neuvostoliitto kykenisi käytännössä juoksemaan nopeasti heikosti puolustetun kalottialueen Murmanskista Suomen ja Ruotsin läpi Norjan Narvikiin ja Tromssaan. Suomen Lappi oli sotilaallinen tyhjiö, josta luovuttamista presidentti Kekkonen harkitsi Neuvostoliitolle korvausta vastaan.

****

Ukraina aloitti hyökkäyksen Venäjällä Kurskin alueelle tiistaina 6.8.2024. Venäjän kansallinen terrorisminvastainen komitea (Национальный антитеррористический комитет eli НАК, kotisivut) ilmoitti perjantaina 9.8.2024 käynnistettävän niin kutsutut terrorismin vastaiset operaatiot Belgorodin, Brjanskin ja Kurskin alueilla (НАК 9.82024). Ukraina puolestaan kertoi maanantaina 12.8.2024, että se olisi onnistunut valtaamaan Venäjältä noin tuhat neliökilometriä laajan maa-alueen tiistaina 6.8.2024 alkaneessa hyökkäyksessä. Tiistai-iltana Ukrainan armeijan ylipäällikkö Oleksandr Syrskyi (Олександр Станіславович Сирський, біографія) kertoi Ukrainan hallitsevan kaikkiaan 74 asutuskeskusta vallatulla alueella. Kurskin alueen kuvernööri Aleksei Smirnov (Алексей Борисович Смирнов, биография) puolestaan kertoi maantaina 12.8.2024, että 121 000 ihmistä on jo jättänyt kotinsa ja evakuoitu raja-alueelta.

Ukraina kykeni siis vajaassa viikossa valtamaan sen oman ilmoituksensa mukaan Venäjältä noin tuhat neliökilometriä. Olipa vallattua alue tuota pienempi, niin ainakin reilut 100 neliökilometriä päivää kohden. Tuo vallattu alue ei ole mitään erämaata vaan asuttua aluetta. Kurskin alueella keskimääräinen väestötiheys on 37,3 asukasta neliökilometrillä. Vertailuna Suomen väestötiheys vuoden 2022 alussa oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. Lapissa yhdellä maaneliökilometrillä asuu keskimäärin vain 1,9 ihmistä ja Kainuussakin vain 3,5.

Ukraina osoitti, kuinka helppoa on vallata alueita, joita ei puolusteta. Alueita, joilla ei ole sotilaita eikä sotakalustoa. Ukraina myös osoitti, kuinka se kykeni pitämään sotasuunnitelmansa ja sotavoimakeskityksensä taidokkaasti venäläisiltä salassa.

Aika tulee varmasti näyttämään, miten vaikeaa venäläisten on valloittaa kertaalleen menetettyjä alueita takaisin, jos vain Ukraina haluaa pitää valloitetut alueet hallussaan vahvasti puolustaen kuin omia alueitaan.

Ukraina onnistunut operaatio synnyttää mielenkiintoisia kysymyksiä.

Mikä olisi Suomen ja Naton kyvykkyys vastata, jos Neuvostoliito tekisi vastaavanlaisen operaation Suomen itärajalla Kainuun korvissa tai Lapin tuntureilla?

Kyse ei niinkään ole hyökkääjän mahtavista sotavoimista, vaan kyse on puolustustoimenpiteiden vaatimasta ajasta, kun etäisyydet ovat suuria. Venäjällä on kohtuullisessa määrin sotavoimaa Murmanskin alueella kiinni Suomen rajassa. Toki sotavoimaa on nyt siirretty taistelemaan Ukrainaan, mutta tuo tämänhetkinen meille edullinen tilanne ei säily ikuisesti.

Kykenisikö Suomi ja Nato nykyisellä puolustuskyvykkyydellään siirtämään riittävän nopeasti nopeimmillaan muutamassa tunnissa ja hitaimmillaan muutamassa päivässä sotavoimaa Kainuun korpiin tai Lapin tuntureille Venäjän sotavoimia vastaan, jotka olisivat päivässä vallanneet kymmeniä kilometrejä syvät alueet rajalta lukien käytännössä vain ajamalla panssarikalustolla ilmavoimien ja tykistön tukemana eteenpäin porojen ja ahmojen seassa Kainuun metsäautoteillä tai tunturien avoimilla laeilla.

Vastaus on yksiselitteinen. Suomella ja Natolla ei tällä hetkellä olisi kykyä vastata tuollaiseen invaasioon. Kysymys on siis ajasta, johon Suomi ja Nato eivät kykenisi vastaamaan. Ainoa, mikä voisi pelastaa, olisi hyökkäyssuunnitelman tuleminen ennakkoon julki.

****

Immediate Response 2024 -sotaharjoitus (IR24) pidettiin Suomen, Ruotsin, ja Norjan Pohjoiskalotilla varhaiskeväällä 4.-15.3.2024.

Käsittelin tuota harjoitusta melko perusteellisesti kirjoituksessa otsikolla Naton suuri Steadfast Defender 2024 -sotaharjoitus – Tuokin harjoitus osoittaa Arktisen radan tarpeen Norjasta Ruotsin kautta Suomeen (US-blogi 4.2.2024).

Harjoituksessa seurattavin asia oli se, kuinka nopeasti Nato ja kolme Pohjoismaata kykenevät siirtämään Naton puitteissa sotavoimaa Pohjoiskalotille rajana juuri vaikkapa tuo 68. leveyspiiri. Siis sitä sotavoimaa, jota liittolaisemme olivat tuomassa Norjanmereltä norjalaissatamiin. Tuota asiaa minun ohellani seurasi tarkasti myös Venäjä.

Samaa asiaa kävivät päivittelemässä myös Suomen, Ruotsin ja Norjan liikenneministerit Narvikissa 29.-30.4.2024 (LVM, Tiedote 29.4.2024).

IR24-harjoituksessa harjoiteltiin nimen omaan Naton sotilaallisen tuen vastaanottoa ja sotilaallista liikkuvuutta.

Ei mennyt harjoitus tuolta osin kuin Strömsössä. Siirrot olivat hitaita ja siirtoväylät loppuivat kesken. Paikalliset valittelivat teiden kuntoa, kun panssarivaunujen telaketjut olivat puhkoneet asfalttia. Asfaltti ei vain kestä mahdottomia. Talvellakaan jäätynyt asfaltti ei vain kestä suurta määrää 60 tonnia painavien telaketjuvehkeiden 60-70 kilometrin tuntivauhtia. Kesällä puolestaan kuuma asfaltti ei kestä telaketjuja, jotka synnyttävät poikittaisuria.

IR24-harjoituksessa ongelma asfalttirikkojen suhteen oli, että jotkut saatanan urpot ajoivat jääpiikeillä varustetuilla panssarivaunuilla sulalla asfaltilla, kun jääpiikit on tarkoitettu vain jäälle. Vaikka sota on poikkeustila, ei silloinkaan pidä kulkuyhteyksiä tuhota typeryyksillä. Panssarivaunut on parempi kuljettaa pidemmät matkat kyyditettyinä.

Harjoituksen tulos oli siis heikko. Sotavoimien siirto oli liian hidasta. Teiden ja rautateiden välityskyky oli heikko. Tuon kaiken lisäksi myös etäisyydet ovat pohjoisessa todella pitkiä. Sata kilometriä ei ole matka eikä mikään. Suomella on myös eri raideleveys kuin Ruotsilla ja Norjalla, mikä osaltaan hidastaa rautateiden käyttöä sotakaluston siirroissa. Kun puhutaan suurista volyymeistä nopeasti, vain rautatiet siihen pystyvät.

****

Tuo Suomen, Ruotsin ja Norjan kalottialueen pohjoisosien riittävän sotilaallisen liikkuvuuden ongelmakokonaisuus on ollut ainakin ruotsalaisten tiedossa. Ruotsalaiset ovat kirjanneet jo ennen IR24-sotaharjoituksen päättymistä, että Suomella, Ruotsilla ja Norjalla tulee olla alueella myös omat riittävät sotavoimat ja oikein sijoitettuna:

”Försvarsberedningen utgår ifrån att Norge och Finland tillsammans med Sverige vid ett angrepp kommer behöva ta ett stort ansvar för Natos inledande försvar av Nordkalotten. Detta förutsätter egen god förmåga att föra strid inom samma område. Trots att Nato disponerar en stor mängd förband är antalet förband med subarktisk förmåga relativt begränsat. Försvarsberedningen förutsätter att ansvaret för subarktisk förmåga inom alliansen till stor del kommer att falla på Norge, Finland och Sverige. Nato kan också komma att ställa krav på en svensk infrastruktur för mottagande av och stöd till anländande allierade förband, så kallat värdlandsstöd, inte minst för styrkor som kommer via Narvik och Trondheim.” (Stärkt försvarsförmåga, Sverige som allierad, Ds 2024:6)

Vapaasti suomennettuna tuo Ruotsin parlamentaarisen Puolustuskomitean (Försvarsberedningen) vuoden 2024 raporttiin (ts. puolustusselontekoon) kirjoittama:

”Puolustuskomitea olettaa, että hyökkäyksen sattuessa Norja ja Suomi joutuvat yhdessä Ruotsin kanssa ottamaan suuren vastuun Naton alkuvaiheen puolustuksesta Pohjoiskalotin alueella. Tämä edellyttää omaa hyvää kykyä taistella samalla alueella. Huolimatta siitä, että Natolla on käytössään suuri määrä [sotilas]yksiköitä, subarktista kyvykkyyttä omaavien yksiköiden määrä on suhteellisen rajallinen. Puolustuskomitea olettaa, että vastuu subarktisesta kyvykkyydestä puolustusliiton sisällä jää suurelta osin Norjalle, Suomelle ja Ruotsille. Nato voi myös asettaa ruotsalaiselle infrastruktuurille vaatimuksia saapuvien liittolaisyksiköiden vastaanottamiseksi ja tukemiseksi. Niin sanottu isäntämaan tuki, ei vähiten Narvikin ja Trondheimin kautta saapuville joukoille.”

Ruotsi on kolmesta Pohjoismaasta ensimmäinen, joka oli paneutunut asiaan jo ennen kuin Suomesta ja Ruotsista tuli Naton jäsenmaita. Paneutumisesta oli vuonna 2019, jolloin Ruotsi esitti asia Suomea koskevan kirjauksen.

Puolustuskomitea kirjasi tuolloin, että noin 5 000 sotilaan prikaatilla tulee olla valmius toimimaan Suomessa kriisin, sodanuhkan tai sodan aikana. Vielä vuonna 2019 ei kyse ollut siitä, että Ruotsi siirtäisi 5 000 sotilasta pysyvämmin Suomeen ja Lappiin:

”Därför anser Försvarsberedningen att, efter hand som den utökade krigsorganisationen för armén etableras, så ska upp till en brigad med förstärkningsresurser förberedas för att kunna verka i Finland vid kris, krigsfara eller krig.” (Inriktningen av säkerhetspolitiken och utformningen av det militära försvaret 2021–2025, Ds 2019:8, s. 299).

Sotilaiden siirrosta ulkomaille Ruotsi on myöhemmin tarkentanut, että Ruotsi on sitoutunut siihen, että se pystyy sijoittamaan mekanisoidun prikaatin Pohjois-Suomeen ja myös supistetun, korkeintaan 600 sotilaan pataljoonan Latviaan suunniteltuna aikatauluna vuoden 2025 alussa (Försvarsmakten 9.1.2024, Regeringskansliet 26.4.2024).

****

Se, että Ruotsi tulisi sijoittamaan kokonaisen 5 000 sotilaan mekanisoidun prikaatin Pohjois-Suomeen, on suuri uutinen, jota on uutisoitu ja käsitelty suomalaismediassa hyvin vähän. Ruotsalaisedustajana asiasta on kertonut mm. everstiluutnantti Joakim Paasikivi, joka toimi Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun (Försvarshögskolan eli FHS, kotisivut) sotilasstrategiaosastolla ennen kesäkuista eläköitymistään:

”Sverige har åtagit sig att klara av att placera en mekaniserad brigad i norra Finland.” (Åbo Akademi 12.2.2024).

Vapaasti suomennettuna:

”Ruotsi on sitoutunut siihen, että se pystyy sijoittamaan mekanisoidun prikaatin Pohjois-Suomeen.”

”Tiedän, että Ruotsin puolustusvoimat ja hallitus valmistelevat joukkojen sijoittamista Suomeen. Se tapahtuisi osana Nato-yhteistyötä.” (IL 8.8.2024).

Nuo olivat puolestaan Ruotsin entisen puolustusministerin, Puolustuskomitean jäsenen ja puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Peter Hultqvistin sanat Iltalehdessä.

Ruotsin Puolustuskomitea kirjasi vuonna 2019 raporttiinsa perustettavaksi myös neljä uutta rykmenttiä, jotka olisivat valmiita vuoteen 2030 mennessä.

Ruotsin vuoteen 2030 mennessä uudelleen perustettavat rykmentit ovat Norlannin lohikäärmerykmentti (Norrlands dragonregemente, K 4) Arvidsjaurissa kaudella 2021-2025, Bergslagenin tykistörykmentti (Bergslagens artilleriregemente, A 9) Kristinehamnissa kaudella 2021-2025, Älvsborgin amfibiorykmentti (Älvsborgs amfibieregemente, AMF 4) Göteborgissa ja Uplannin lentolaivue (Upplands flygflottilj, F 16) Uppsalassa kaudella 2021-2025. Taalainmaan rykmentti (Dalregementet, I 13) Falunissa ja Västernorrlandin rykmentti (Västernorrlands regemente, I 21) Sollefteåssa olivat määrä perustaa jo vuoteen 2022 mennessä.

Tällä hetkellä Försvarsmakten on kirjannut noiden rykmenttien henkilökuntavahvuudeksi 1 897 henkilöä (200+80+600+750+130+137).

Edellisen kappaleen linkkien perusteella rykmentit ovat jo Ruotsin Puolustusvoimissa olemassa, mutteivat lopullisessa vuonna 2019 kirjatussa kokoonpanossa.

Ruotsi on priorisoinut kahden prikaatin perustamisen tavoitteena on saada kolme mekanisoitua prikaatia (mekaniserad brigad) ja yksi jalkaväkiprikaati (infanteribrigad) toimintakuntoisisiksi vuoteen 2030 mennessä.

Kun ajatellaan Venäjän sotatoimia Ukrainassa, ei neljällä prikaatilla ja noin 20 000 sotilaalla aseistuksineen vielä kuitenkaan kummoista lisäsotavoimaa perusteta.

****

Jos Suomen Lappiin perustetaan Nato-pohjainen joukko-osasto mekanisoituna prikaatina, Ruotsi tuskin olisi siinä mukana 5 000 sotilaan voimin. Ei Ruotsilta löydy moista Suomeen pysyvästi sijoitettavaksi. Hyvä esimerkki Ruotsin muuttuvista suunnitelmista on Latviaan suunniteltu ruotsalaispataljoona, jossa sotilasmäärä putosi suunnittelun edetessä 800:sta 600:aan.

Puolustuskomitea kirjaa raportissaan Västernorrlandin rykmentin (Västernorrlands regemente, I 21) laajentamista Norrlandin jalkaväkirykmentiksi (Norrlandsinfanteriregemente, I 21). Tuosta uudesta yksiköstä on tarkoitus tulla lopulta täysimittainen prikaati Västernorrlandiin, ja siihen kuuluisi vielä kolme kivääripataljoonaa. Tuo tiettävästi on se prikaati, jota Ruotsi käyttäisi Suomessa. Tuon prikaatin muodostamisessa Ruotsi ei kiirehdi, sen pitäisi olla valmis vasta viimeistään 2032 muodostamisaikajaksolla 2025-2032.

Ruotsi informoi, että kyseisen prikaatin tarkoitus on toimia subarktisessa ympäristössä ja sen halutaan kouluttavan myös tiettyjä subarktisiin olosuhteisiin soveltuvia logistiikka- ja huoltoyksiköitä.

Kun ja jos Suomeen sijoitettava prikaati vuonna 2025 on Nato-pohjainen, sen pohjarungon muodostavat Suomen, Ruotsin ja Norjan joukot. Mistä muista maista tulee kyseisissä subarktisissa olosuhteissa sotimaan kykeneviä joukkoja, niin varmaankin Yhdysvalloista ja Kanadasta ainakin kierrolla, jos ei pysyvänä.

IL:n tiedot: Norja aikoo siirtää pohjoisen joukkojaan Suomen Lappiin – Stubb Osloon (IL 14.8.2024).

Norjan maavoimien suurin prikaati sijaitsee Bardufossissa ja on nimeltään Pohjoinen prikaati (nor. Brigade Nord, engl.  Brigade Nord). Norjalla ei ole olemassa muita prikaateja, Pohjoinen prikaati on ainoa. Prikaati omaa subarktisia kyvykkyyksiä. Jos Norja siirtää joukkojaan Suomeen, tapahtunevat siirrot tuosta prikaatista. Norja on tällä hetkellä valmiimpi siirtämään joukkoja Suomeen kuin Ruotsi.

Mielenkiintoista tässä on, että sekä Ruotsi että Norja ovat jo ilmoittaneet valmiudestaan siirtää sotavoimaa Suomeen Naton puitteissa, mutta Suomen Puolustusvoimat ei ole sanonut asiasta halkaistua sanaakaan. Onko Suomi halukas kasvattamaan sotavoimaansa Lapissa, kun kerran sen naapurit ovat. Vai pyrkiikö Suomi tässä puolustusasiassa elämään hieman toisten siivellä?

****

Miksi siis tarvitaan uutta sotavoimaa nimenomaan Suomen Lappiin?

Vaikka Suomella on alueella hieman sotavoimaa, ei sitä ole alkuunkaan riittävästi 68. leveysasteen pohjoispuolella verrattuna siihen, mitä Venäjällä on tärkeimmälle sotilasalueelle eli Murmanskin alueelle sijoitettuna. Venäjän ydinasevoimien ehdottomasti tärkein alue on Kuolan niemimaa, jota Venäjä puolustaa aivan viimeiseen asti. Puolusti jo silloin, kun natsi-Saksa ja Suomi hyökkäsivät alueelle kesällä 1941 Barbarossa-operaation käynnistyessä.

Mikäli Nato-maiden ja Venäjän välille olisi syntymässä konflikti tai sota, Venäjä pyrkisi ottamamaan Pohjoiskalotin haltuun Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa suojellakseen Kuolan niemimaata Naton hyökkäystoimilta ja saadakseen reagointiaikaa etenkin Naton ohjushyökkäyksille. Kyse on eräänlaisesta puskurialueesta varmistamaan riittävää havainnointi- ja reagointiaikaa.

Venäjällä on sotavoimaa kiinni Suomen ja Norjan rajassa. Jos Nato-pohjainen prikaati perustetaan Suomeen, sen sijainti tulee olla sellainen, että se on kalustoineen venäläisvoimia aikaisemmin sillä alueella, joka luetaan 30-50 kilometrin syvyiseksi Suomen alueella Suomen ja Venäjän välisestä rajasta.

Suomen Nato-jäsenyyden myötä Venäjällä on ollut ajatuksia kasvattaa vanhassa Läntisessä sotilaspiirissä eli nykyisessä Leningradin sotilaspiirissä prikaateja moottoroiduiksi jalkaväkidivisiooniksi. Niin varmasti tuleekin tapahtumaan, kunhan Venäjä kykenee irtautumaan Ukrainasta. Leningradin sotilaspiirin muodostaminen tänä vuonna oli juuri seurausta Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä.

Kuolan niemimaalla Venäjän sotilasyksiköistä mainitsen nyt Petsamossa sijaitsevan 200. moottoroidun jalkaväkiprikaatin (200-я отдельная гвардейская мотострелковая бригада, 200 омсбр, в/ч 08275, 69°25’19.0″N 31°03’07.0″E) ja Alakurtissa sijaitsevan 80. moottoroidun jalkaväkiprikaatin (80-я отдельная мотострелковая бригада, 80-я омсбр, в/ч 34667, 66°57’50.6″N 30°20’05.5″E) 14. armeijakunnan alla (14-й армейский корпус, 14 АК). Moottoroidun jalkaväkiprikaatin määrävahvuus Venäjällä on noin 4 000-5 000 sotilasta eli on suurin piirtein samankokoinen kuin Ruotsissa.

200. erillinen moottoroitu kivääriprikaati on ehkäpä tärkein osa Venäjän pohjoisrajan maajoukkoja, joihin voidaan lukea myös mm. Pohjoisen laivaston (Северный флот) alla 61. erillinen merijalkaväen prikaati (61-я отдельная бригада морской пехоты, 61 обрмп, в/ч 38643, 69°30’45.1″N 31°18’35.6″E). Molemmat prikaatit on syytä laskea mukaan myös niihin joukkoihin, joita Venäjä voi käyttää Suomea ja Norjaa vastaan pohjoisessa. 200. moottoroidun jalkaväkiprikaati ja 61. erillinen merijalkaväen prikaati ovat vain vajaat 15 kilometrin päässä toisistaan saman Norjaan Eurooppatie E6:lle johtavan Eurooppatie E105:n (вропейский маршрут E105) varrella.

Kun katsotaan sotavoimien sijaintia suhteessa niiden ensisijaiseen toimintakenttään, 200. moottoroitu jalkaväkiprikaati sijaitsee lähimmillään noin 15 kilometrin päässä Norjan rajasta ja noin 65 kilometrin päässä Suomen rajasta. Inariin on noin 170 kilometriä. Norjan Narvikista Inariin on puolestaan lähes 400 kilometriä.

On selvä, ettei sotavoimaa tuomalla noita Suomen ja Norjan itäisä Pohjoiskalotin alueita voida puolustaa aikataulullisesti, jos vain Venäjällä on alueella riittävät sotavoimat. Suomella Rovaniemelle sijoitettu sotavoima on ikuisuuden päässä – yli 300 kilometrin päässä – noista kriittisistä alueista. Jääkäriprikaatiin toinen joukkoyksikkö Lapin jääkäripataljoona sijaitsee Sodankylässä (67°25’51.1″N 26°32’59.2″E), mikä sekin on ikuisuuden päässä – yli 200 kilometrin päässä – noista kriittisistä alueista.

Suomi ja Yhdysvallat allekirjoittivat DCA-sopimuksen (Defense Cooperation Agreement, DCA) 18.12.2023 (Cooperation Agreement between the Government of the United States and the Government of Finland). Sopimuksen liitteeseen A on kirjattu uusina Yhdysvaltojen käyttöön annettavia sotilaspaikkoja yhteensä 15, joista pohjoisessa on viisi, mutta Rovaniemen pohjoispuolella vain yksi, nimittäin Ivalossa Rajavartiolaitoksen kasarmialueet (68°38’23.5″N 27°34’04.6″E). Tuo kasarmialue olisi jo varsin hyvällä paikalla, mutta kooltaan se ei ole tällä hetkellä kummoinen Nato-pohjaisen prikaatin tarpeisiin.

****

”Venäjän asevoimat ovat harjoitelleet taktisten ydinaseiden käyttöä varhaisessa vaiheessa konfliktissa suurvallan kanssa.” (Yle 28.2.2024).

Financial Times (kotisivut) oli saanut haltuunsa 29 venäläistä sotilasasiakirjaa, jotka ovat peräisin vuosilta 2008-2014 ja jotka osoittavat operationaalisen kynnyksen ydinaseiden käytölle olevan Venäjällä melko matalan, mikäli toivottuun sotatavoitteeseen Venäjä ei ole pääsemässä tavanomaisilla keinoilla (FT 28.2.2024). Nuo asiakirjat oli vuodettu brittiläislehdelle Venäjältä tarkoituksella. Asiakirjojen mukaan Venäjä voi turvautua taktisiin ydinaseisiin sellaisessa tapauksessa, jossa Venäjän maaperälle hyökätään.

Suomella, Ruotsilla ja Norjalla sekä myös Natolla Pohjoiskalotin puolustamisessa konventionaalisin asein on yksi perustavanlaatuinen virhe, jota ei ole käsitelty missään ollenkaan.

Se on virhe, joka ei anna ollenkaan periksi.

Venäjä ei käy alkumetrejä pidemmälle Naton kanssa konventionaalisten aseiden sotaa, mikäli se ei ole pärjäämässä. Olen käsitellyt kahdessa eri kirjoituksessa Venäjän taktisia ydinaseita ja niihin liittyvää politiikkaa melko perusteellisesti:

• Venäjä valmistautuu Suomen Nato-jäsenyydestä kokemaansa uhkaan nyt alkuvaiheessa taktisin ydinasein, ei perinteisellä sotavoimalla (US-blogi 15.6.2024)
• Venäjän ydinasesiirrot – Mistä Venäjän ”ydinasejunasta” Moskovan lähettyvillä olikaan kysymys? (US-blogi 8.10.2022).

Venäjän taktisten ydinaseiden käyttökynnys on siis alhainen. Käyttökynnys on alhainen Nato-maita vastaan. Venäjä on tähdentänyt tuota Ukrainassa käytävän sodan aikana. Tarkoituksellinen tietovuoto Financial Timesille helmikuussa. Venäjä uutisoi ydinasesijoittamista Suomen rajan tuntumaan myöhemmin keväällä (US-blogi 15.6.2024).

Venäjä voi käyttää tunnontuskitta taktisia ydinaseita Naton konventionaalisia aseita vastaan. Natolla ei ole tällä hetkellä kunnon kyvykkyyttä käydä sotaa taktisilla ydinaseilla, koska se ei ole kuulunut oikein Yhdysvaltojen strategiaan. Vaikka taktisia ydinaseita onkin, ei lähellekään Venäjällä olevia määriä erilaisissa kokoonpanoissa.

Natolle taktisten ydinaseiden käyttö on kuitenkin moraalinen kysymys. Monet Naton jäsenmaat eivät hyväksy taktisia ydinaseita pelkona laajan ydinsodan syttyminen. Natolla ei ole puolustuksellista sotastrategiaa Venäjän taktisten ydinaseiden käytön varalle. Siis, kuinka toimitaan, jos Venäjä käyttää taktisia ydinaseita. Ei harjoittelua eikä kunnon varautumista.

Myös Suomi ja Ruotsi ovat täysin ummikkoja puolustussuunnittelussa taktisten ydinaseiden käytön varalta. Tuskinpa tämän kaksikon sotaopit edes tuntevat käsitettä, puhumattakaan, että niiden varalta olisi ollut suunnitelmaa tai sotaharjoituksia.

Eikä asia ole kunnossa vanhemmissakaan Nato-maissa.

Kuinka Suomi toimisi sellaisessa sotatilanteessa, jossa Lapissa olisi Nato-pohjainen prikaati, Venäjä olisi muodostamassa itselleen puskurivyöhykettä 200. erillisen moottoroidun kivääriprikaatin sekä 61. erillisen merijalkaväen prikaatin voimalla ja tunkeutuisi Norjan ja Suomen alueelle. Suomeen sijoitettu Nato-pohjainen prikaati yhdessä muiden suomalaisjoukkojen kanssa olisi lyömässä Suomen alueella venäläisjoukot, jonka jälkeen Venäjä turvautuisi pieniin muutaman kilotonnin taktisiin ydinaseisin lyödäkseen Suomen ja muiden Nato-maiden joukot Pohjoiskalotin asumattomissa erämaissa.

Tuollaiselle Venäjän mahdollisesti harjoittamalle sodankäynnille ei siis taida olla Suomessa, Ruotsissa eikä missäkään muussakaan Nato-maassa minkäänlaista vastasuunnitelmaa.