Kivihiilen musta Fortum – Uniperin osto oli virhe

”Klimakiller Datteln 4 abreissen!”, ”Klima retten!“, ”Kohle stoppen!”

Plakaattitekstien suomennokset ovat kutakuinkin ”Tuhotkaa ilmastotappaja Datteln 4”, ”Säästäkää ilmastomme” ja ”Lopettakaa hiilen käyttö!”

Artikkelikuvan oikeanpuoleisessa osuudessa saksalaismielenosoittajat ovat Fortumin puoliksi omistaman Datteln 4 -kivihiilivoimalan edessä. Artikkelikuvan vasemmanpuoleisessa osuudessa puolestaan liehuu Suomen lippu kivihiilivoimalan suomalaisomistuksen kunniaksi.

Fortum omistaa Datteln 4 -kivihiilivoimalan puoliksi Uniperin kautta.

****

”Kestävää kehitystä puhtaamman maailman puolesta. Tavoitteenamme on tehdä tulevaisuuden maailmasta puhtaampi. Tämä tavoite näkyy tavassamme ottaa toiminnassamme tasapainosesti huomioon vaikutuksemme ilmastoon ja käytettävissä oleviin resursseihin sekä henkilöstöön ja yhteiskuntaan.” (Fortum, Kestävä kehitys -alavalikko).

Oheinen on lainaus Fortumin kotisivuilta Kestävä kehitys -alavalikosta. Lauseeseen on tiivistetty se, miten Fortumin tulisi toimia energiantuottajana kiihtyvän ilmastomuutoksen maailmassa.

Fortumin englanninkielisiltä sivuilta löytyy ”Fortum and coal” -otsikko Press kit -alasivustolta, joka on eräänlainen ”lehdistötietopaketti” (Fortum press kits, Fortum and coal). Sivustolla on käsitelty myös Fortumin Uniper-ostosta ja yhtiöiden hiilen käytön lopettamista ”Fortum’s Uniper investment and discontinuing coal use” -alaotsikon alla.

Tuo otsikko on suomennettuna kutakuinkin: ”Fortumin Uniper-sijoitus ja hiilen käytön lopettaminen”.

Teksti sisältää seuraavia lauseita englannin kielestä suomennettuna:

”Suurimmat huolet, joita [Fortumin] eri sidosryhmät ovat nostaneet [Uniper-]kaupasta, ovat Uniperin fossiilipohjaisen tuotannon strateginen sopivuus Fortumin vähähiiliseen omaisuuteen ja sen vaikutus Fortumin hiilijalanjälkeen.

Fortum tukee EU:n ilmastotavoitetta hiilidioksidineutraalista EU:sta vuoteen 2050 mennessä, ja olemme yhdessä muiden pohjoismaisten energiayhtiöiden kanssa kannustaneet Euroopan komissiota toteuttamaan kunnianhimoisempaa politiikkaa tavoitteen saavuttamiseksi. Sijoitimme Uniperiin hiilivoimasta huolimatta, ei sen takia. Uskomme, että hyvin toimiva, markkinalähtöinen päästökauppajärjestelmä on toimitusvarmuuden kannalta paras tapa toteuttaa siirtyminen vähähiiliseen energiajärjestelmään alhaisin kustannuksin yhteiskunnalle.

 Vastuullisena ja sitoutuneena emoyrityksenä Fortum aikoo työskennellä Uniperin johtoryhmän ja työntekijöiden kanssa yhteisen vision luomisessa ja toteuttamisessa. Nopeasti muuttuvassa ja hiilidioksidipäästöjä vähentävässä eurooppalaisessa energiasektorissa visio on keskitettävä kestävyyden, kohtuuhintaisuuden ja toimitusvarmuuden kolmen kulmakiven ympärille.”

No joo… ”Vastuullisena ja sitoutuneena emoyrityksenä” pistää hieman silmään etenkin Datteln 4 -kivihiilivoimalan kohdalla, kun puhutaan Fortumin ja Uniperin suhteesta kivihiilellä höystettynä.

”Fortum aikoo työskennellä Uniperin johtoryhmän ja työntekijöiden kanssa yhteisen vision luomisessa ja toteuttamisessa nopeasti muuttuvassa ja hiilidioksidipäästöjä vähentävässä eurooppalaisessa energiasektorissa” pistää myös silmään.

Eikä vähääkään. Uniperin myötä Fortumista tulee ja on jo tullut kivihiilenmusta energiatoimija Euroopassa, joka on torpannut sekä Hollannissa että Saksassa valtioiden pyrkimyksiä päästä eroon kivihiilestä sähköntuotannossa. Fortum on haastanut Uniperin kautta nämä kaksi maata varsin aggressiivisesti kivihiilen käytön jatkamisen suhteen.

****

Ilmaston lämpenemisestä tuli konkretiaa vuonna 2019. Ihmiset ympäri maailmaa kokivat ja kokevat nyt ilmastonmuutoksen jokapäiväisessä elämässään.

Eteläisin Suomi on yhä lumeton helmikuun alkaessa. Australiaa ovat vaivanneet ennätyshelteet ja -tulipalot. Intian Delhi on käytännössä jo asumiskelvoton. Kesällä 2019 Eurooppaa koettelivat ennätyshelteet.

Ilmastonmuutos on räjähtänyt käsiimme. Ihmiset ovat valveutuneet vaatien nopeita toimia. Mielenosoitukset ilmaston puolesta keräävät suuria ihmisjoukkoja ympäri Eurooppaa. Kyse on siitä, missä aikataulussa luovumme fossiililista polttoaineista ja missä aikataulussa saavutamme hiilineutraalin energiankäytön. Kykenevätkö energiayhtiöt vastaamaan ihmisten asettamaan haasteeseen?

Saastuttajia eikä etenkään pikimustan kivihiilen polttajia katsota enää hyvällä. Kivihiiltä pidetään aivan oikein saastuttajien emä-äitinä. Pahimmista pahin. Toimettomuusvihalle on löydetty oikea kohde ainakin Saksassa.

Kivihiili sai ansaitsemansa maineen Lontoon savusumussa jo 1800-luvun lopulla. Kiinassa kivihiilen polton synnyttämä smog on arkipäivää edelleen.

Niitä energiayhtiöitä ja niitä poliittisia päättäjiä Euroopassa ei katsota hyvällä, jotka ajattelevat aikaa vielä olevan vuoteen 2050 saakka. Ei ole.

Mitä enemmän tavalliset ihmiset näkevät ilmaston kielteiset muutokset jokapäiväisessä elämässä, sitä vähemmän poliitikoille ja energiayhtiöille annetaan aikaa. Ihmiset äänestävät toiminnallaan. Energiaa ei osteta enää saastuttajilta. Energian pitää olla puhdasta.

****

Saksalaisen energiantuotannon uusjärjestelyt alkoivat vuonna 2000, kun E.ON SE (kotisivut) perustettiin.

E.ON oli alkuvuosinaan maailman suurin yksityisomistuksessa oleva energiayhtiö ja Euroopan toiseksi suurin ydinvoimayhtiö. Kilpailupolitiikan kannalta Saksan energiamarkkinoiden rakenne oli epätyydyttävä jo E.ON:n perustamisesta lähtien.

E.ON:n nimessä SE on yksi yhtiön oikeudellinen muoto (Societas Europaea) vastaavasti kuin esimerkiksi osakeyhtiö (Oy) tai julkinen osakeyhtiö (Oyj) Suomessa. SE:ssä kyse ”Eurooppa-yhtiöstä”, joka on osakeyhtiömuoto EU:n ja Euroopan talousalueen (ETA:n) alueella.

Uniper SE (kotisivut) synnytettiin vuonna 2016 E.ON:sta, kun yhtiön energiatuotantotoimintoja jaettiin osiin. Tuo päätös jaosta oli tehty E.ON:ssa marraskuussa 2014. Vuonna 2016 – tarkkana ajankohtana 8.7.2016 – E.ON:n osakkeenomistajat päättivät myös, että 53,35 prosenttia Uniperin osakkeista pidettäisiin E.ON:ssa ja loput 46,65 prosenttia osakepääomasta myytäisiin ulkopuolelle vuodesta 2018 alkaen.

Miksi E.ON hajautti energiantuotantoaan perustamaansa yhtiöön, jonka nimeksi valittiin Uniper?

Osaltaan kysymys oli niistä vaatimuksista, joita asetettiin EU:sta käsin jo vuosina 2008-2009 kilpailupoliittista syistä Saksan energiamarkkinoiden rakenteen parantamiseksi. E.ON oli Saksassa oligopolin muodostaja, siis epäterveen kilpailun muodostaja. Toinen kysymys oli E.ON:n heikko taloudellinen asema. Yhtiö oli hyvin velkainen.

Kolmas kysymys on kuitenkin mielenkiintoisin. Tuo kolmas kysymys on myös E.ON:n pitkän aikavälin tulevaisuuden kannalta ratkaisevin. Oltiin siis vuodessa 2010. Tuosta kolmannesta kysymyksestä enemmän seuraavassa luvussa.

****

“Cleaner & better energy” (E.ON, Company report 2010).

Tuo 80-sivuinen yritysraportti julkaistiin marraskuussa 2010 (E.ON 10.11.2010). E.ON:n uusi toimitusjohtaja Johannes Teyssen oli aloittanut tehtävässään puolta vuotta aiemmin 1.5.2010.

E.ON asetti uuden toimitusjohtajan myötä kovia ilmastotavoitteita. CO₂-päästöjen vähentäminen asetettiin yhtiössä todelliseksi tavoitteeksi. Kun aikaisemmin E.ON oli asettanut tavoitteeksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen 50 prosentilla vuoden 1990 tasolta vuoteen 2030 mennessä, uusi toimitusjohtaja tiukensi tavoitetta. Tavoite oli saavuttava vuoteen 2020 mennessä.

Saksan suuri hiilidioksidipäästöjen synnyttäjä oli tuolloin E.ON. Yhtiö oli kivihiilen musta.

Vuonna 2014 CO₂-päästötavoitteita tiukennettiin Teyssenin johdolla edelleen. Haaste oli kova ja haastava, koska on kyse todella suuresta energiayhtiöstä eikä mistään peräkylän öljynpolttajasta.

Marraskuussa 2014 E.ON ilmoitti, ettei se enää tulisi käyttämään fossiilisia polttoaineita energiantuotannossa. E.ON halusi keskittyä uusiutuviin energialähteisiin ja päästä eroon perinteisen energiantuotannon liiketoiminnasta (Süddeutsche Zeitung 1.12.2014).

Yhtiö ilmoitti eriyttävänsä perinteisen energiatuotannon, millä tarkoitetaan fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaa energiatuotantoa (kivihiili- ja maakaasutuotantoa) ja ydinvoimatuotantoa (Die Zeit 30.11.2014).

Nyt tiedämme, että tuo eriytetty osuus kantaa Uniper-nimeä.

Yksikään muu iso energiayhtiö Euroopassa ei vielä tuolloin uskaltanut tehdä noin radikaaleja päätöksiä fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoiman liiketoiminnasta. Päätös tarkoitti E.ON-yhtiön jakamista todellakin tosiasiallisesti kahteen osaan. Suurin osa voimalaitosliiketoiminnasta myytäisiin omistajilleen vuonna 2016. Tämän uuden yhtiön jäljellä olevan vähemmistöosuuden E.ON aikoisi myydä pörssissä keskipitkällä aikavälillä.

”Das bisherige breite Geschäftsmodell von E.on wird den neuen Herausforderungen nicht mehr gerecht. Deshalb wollen wir uns radikal neu aufstellen”, sagte der Vorstandsvorsitzende von E.on, Johannes Teyssen.

 Alte und neue Geschäftsfelder unterschieden  ‘sich so grundlegend voneinander, dass die Fokussierung in zwei getrennten Unternehmen die besten Zukunftsperspektiven bietet‘” (Die Zeit 30.11.2014).

Vapaasti suomennettuna:

”E.ON:n nykyinen laaja liiketoimintamalli ei enää vastaa uusiin haasteisiin. Siksi haluamme muuttua radikaalisti”, totesi toimitusjohtaja Johannes Teyssen.

Vanhat ja uudet liiketoiminta-alueet ’erottuivat niin perustavanlaatuisesti toisistaan, että keskittyminen kahteen erilliseen yritykseen tarjoaa parhaat tulevaisuudennäkymät.’”

”’Die drastischen Veränderungen der globalen Energiemärkte, technische Innovationen und wachsende, individuellere Kundenerwartungen erfordern einen mutigen Neuanfang.’”, sagte Konzernchef Johannes Teyssen.” (Süddeutsche Zeitung 1.12.2014).

Vapaasti suomennettuna:

”’Globaalien energiamarkkinoiden dramaattiset muutokset, tekniset innovaatiot ja kasvavat, yksilöllisemmät asiakasodotukset vaativat rohkeaa uutta alkua’”, totesi toimitusjohtaja Johannes Teyssen.”

Noin ei vielä monenkaan energiayhtiön johtaja puhunut tuolloin. Teyssen oli vuonna 2014 edelläkävijä.

E.ON ei toki ollut liikkeellä vain ympäristönäkökulmasta. Yritys oli velkainen ja tarvitsi rahaa omaisuutensa myynnistä. Toinen asia oli myös Saksan päätös luopua ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä, jonka Saksa teki vuonna 2011 Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen.

Mistä olikaan kysymys?

Lyhyesti: tuolloin 2014 E.ON päätti, että fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiatuotanto myydään ja puhdas energiantuotanto jätetään, ja jatkossa keskitytään siihen. Päätös myös oli, että tuo irrelevantiksi käyvä fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiantuotanto myytäisiin ripotellen pitkällä aikavälillä pörssissä, koska sitä ei muutoin saataisi kaupaksi. Fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiatuotanto kivihiilen johdolla ei ollut enää tuolloin huudossa myyntikohteena ja nyt vieläkin vähemmän.

Reilusti suomeksi sanottuna: ilmastomuutoksen kiihtyessä ja päästötavoitteiden kiristyessä E.ON siirsi Uniperiin kaiken ”paskan”. Uniperin tuotannosta 80 prosenttia on fossiilista ja tuosta osuudesta 30 prosenttia kaikkein saastuttavinta kivi- ja ruskohiiltä. 20 prosenttia ydinvoimaa ja vesivoimaa oli mukana myyntikorissa täkynä. E.ON määritteli nuo kaksi puhdasta energiamuotoa perinteisiksi.

Kyse on vähän kuin kilon appelsiiniverkkopussista. Pussissa on aina yksi tai kaksi huonompikuntoista appelsiinia, jotka ovat pehmeitä ja alkavat mädäntyä pian. Uniper-pussissa oli vain yksi hyvä appelsiini.

Suomalaisille kelpaa kaikki ”paska”, jos sitä saa vain halvalla. Onhan suomalainen teleyhtiö ostanut Saksasta ilmaakin, kuin sai sitä huutokaupasta ”halvalla”.

****

Fortum ja E.ON allekirjoittivat 26.9.2017 sopimuksen koskien E.ON:n 46,65 prosentin omistusosuutta Uniperissa. Kyse oli julkisesta ostotarjouksesta. Kyse oli siitä osuudesta, jonka E.ON oli 8.7.2016 päättänyt myydä pörssissä vuodesta 2018 alkaen niille, joiden tietämys alasta ja sen tulevista haasteista ei välttämättä olisi paras mahdollinen. Fortum tarjoutui ostajaksi.

E.ON:n 46,65 prosentin omistusosuuden arvoksi Fortum ilmoitti 3,76 miljardia euroa, kun koko Uniperin koko osakekannan arvo oli 8,05 miljardia euroa. Helmikuussa 2018 Fortum ilmoitti, että yhtiön Uniper-ostotarjouksen lopullinen hyväksymisaste oli 47,12 prosenttia.

Suomalaisten on syytä muistaa, mistä Fortum sai Uniperiin sijoitettuja miljardivaroja. Rahaa tuli Fortumille sähkön siirtoverkkojen myynnistä ulkomaalaisten sijoittajien 80-prosenttisesti omistamalle Carunalle vuonna 2013. Kauppahinta oli noin 2,55 miljardia euroa.

Se siitä Suomen valtion ja Fortumin harjoittamasta energiapolitiikasta suomalaisten energiankäyttäjien ja veronmaksajien eduksi. Caruna ja Carunan sähkönjakeluhinnat ovat edelleen suomalaisille kirosana.

E.ON oli siis ottanut ensiaskeleen vuonna 2014 tehdyssä päätöksessä luopua pirinteisestä energiantuotannosta. Uniperiin oli koottu se, mistä haluttiin eroon. Sitä voidaan nimittää yksinkertaisesti ”paskaksi”. Lisäksi vähän muuna se ikään kuin houkuttimena, mikä tarvittiin saada yhtiö ylipäätään kaupaksi.

Lokakuun 8. päivänä 2019 Fortum kertoi ostavansa sijoitusrahasto Elliottin (kotisivut) ja Knight Vinken (kotisivut) hallinnoimat Uniperin osakkeet. Kaupan myötä Fortumin osuus Uniperissa nousisi yli 70,5 prosenttiin ja investoinnin kokonaisarvo noin 6,2 miljardiin euroon. Lokakuun 8. päivänä 2019 ilmoitettu kauppa tarkoittasi 20,5 prosenttia osakkeista ja 2,3 miljardin kauppasummaa. Toistaiseksi kauppa on jumissa Venäjällä ja tämänhetkinen Fortumin omistusosuus Uniperista on 49,9 prosenttia.

30.6.2018 alkaen Uniper on yhdistetty Fortum-konserniin osakkuusyhtiönä. Jos ja kun tuo 20,5 prosentin osakeosto toteutuu, Uniper on Fortumin tytäryhtiö. Kirjoitan jatkossa tässä blogikirjoituksessa Uniperista Fortumina, kun kyse on niistä toimista, mitä Uniper on saanut negatiivisessa mielessä aikaan ennen kaikkea Saksassa ja Hollannissa.

Määräysvalta Uniperin yhtiökokouksessa edellyttää kuitenkin 75 prosentin enemmistöä, jota Fortumilla ei ole, vaikka Venäjältä tulisi oikeutus 20,5 prosentin osakepotin ostoon. Venäjä ei ole pitänyt erityistä kiirettä hyväksyä hyvin vähäpätöistä vedenpuhdistukseen liittyvää lisenssiä, mistä Fortumin 20,5 prosentin osakekauppa on kiinni.

Venäläisen tyypilliseen tapaan prosessi on edennyt ja viety asteittain kohti loppua, mutta se viimeien päätös puuttuu. Tuo viimeinen päätös saattaa puuttua pitkäänkin. Tuohon pitää Venäjällä toimivien varautua. Pitää myös tietää, miten viimeinen päätös saadaan aikaan. Yleensä Venäjällä viimeinen päätös on se päätös, millä vastapuolta kiristetään, jos halutaan kiristää.

Fortum on nyt nyhrännyt pian kolmatta vuotta Uniperin kaupanteossa saamatta lopullista päätöstä asiaan. Fortum ei ole saanut ostettavaa yhtiötä hallintaansa.

****

Ostettava Uniper on monella mittarilla ostavaa Fortumia suurempi yritys.

Uniperin liikevaihto tuoreimmalla tilikaudella oli lähes 80 miljardia, josta kuitenkin suuren osan muodostaa tradingkauppa, missä vain välitetään kauppatavaraa. Fortumin liikevaihto oli puolestaan noin 5,4 miljardia euroa vuodessa.

Fortumin markkina-arvo (20,24 miljardia euroa) on kaksinkertainen Uniperiin nähden (10,89 miljardia euroa).

Vuonna 2018 Fortum tuotti 74,6 terawattituntia sähköä ja 29,8 terawattituntia lämpöä, energiatuotanto siis yhteensä siis 104,4 terawattituntia. Uniperin energiantuotanto oli puolestaan 114 terawattituntia, josta sähköä noin 67,3 terawattituntia. Energiatuotannon määrässä Fortum ja Uniper ovat siis kutakuinkin samankokoisia.

Uniperin energiantuotannon määrä on laskussa: 139 TWh vuonna 2016, 121 TWh vuonna 2017 ja 114 TWh vuonna 2018.

Fortumin sähköntuotantokapasiteetti oli 14 gigawattia, Uniperin peräti 36 gigawattia. Uniperilla siis paljon tuotantokapasiteettia ja vähän tuotantoa kapasiteettiin nähden: tuotantokoneet seisovat ja ovat vajaakäytöllä.

Uniperin Saksan kaasuvoimalaitosten sähköntuotantokapasiteetti on noin 2,3 gigawattia, mutta vuonna 2019 vain 1,4 prosenttia tuosta kapasiteetista oli kokonaan käytössä. Syynä tähän on sähköntuotantokapasiteetiltaan 2,3 gigawatin hiilivoimalaitosten käyttöedullisuus yhtiölle. Näiden laitosten kapasiteetista 21,2 prosenttia oli kokonaan käytössä samalla ajanjaksolla. Uniperille oli edullisempaa polttaa satuttavampaa hiiltä kuin maakaasua.

Eipä ihme, että Fortum vaahtoaa markkinalähtöisestä päästökauppajärjestelmästä (EU ETS), joka ei kykene muodostamaan kivihiilivoimalle käyttöä ohjaavaa hintaa ja joka on Fortumille Uniper-ostoksen myötä edullinen. Hiilenpoltto on siis edelleen halpaa ja sitä Fortumin Uniper harrastaa.

Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että Uniper-kauppa on liian iso Fortumille. Ei välttämättä hinnan puolesta, vaan ostettavan yhtiön hallittavuuden kannalta.

****

Saksalaisen suuryhtiön hallinta ei ole ihan samaa kuin suomalaisen. Sen Fortum on jo saanut kokea karvaasti.

Uniperin yritysmuoto on SE. Uniperin työntekijöillä on suuri päätäntävalta myös yrityksen operatiivisessa toiminnassa. Uniperilla on työntekijöitä edustava yritysneuvosto (Betriebsrat) ja henkilöstöllä on puolet paikoista Uniperin hallintoneuvostossa. Hallintoneuvostossa päätöksenteon tasatilanteessa ratkaisee puheenjohtajan ääni, ja puheenjohtaja on toki yleensä omistajan valitsema. Fortumin äänivalta yhtiökokouksessa ei siis välttämättä tuo vastaavaa todellista valtaa yhtiön päätöksentekoon.

Jos Fortum haluaisi luopua esimerkiksi Uniperin kivihiilellä tuottamasta energiasta, sen tuskin onnistuisi, jos päätös tietäisi yhdenkin työntekijän potkuja yhdelläkin työpaikalla. Sama pätee yhtiön pilkkomiseen.

Onko siis Fortumille suurikaan etu määräysvalta yhtiökokouksessa 75 prosentin omistusosuudella? Fortumille olisi kyllä hyvä päästä pilkkomaan yhtiötä, kun nyt ongelmia tuottava saastuttava kivihiili ja puhdas vesivoima ovat samassa korissa. Uniperin henkilöstö pitää kyllä huolen, ettei pilkkomista tule tapahtumaan.

Uniper ei halua itse, että se tulisi pilkotuksi. Mutta haluaako Venäjä, että Uniper tulee pilkotuksi?

Ei halua Venäjäkään.

Miksi ei, siitä myöhemmin lisää, mutta kyse on venäläisen fossiilisten polttoaineiden käytöstä läntisessä Euroopassa ja etenkin Saksassa. Lisäksi Fortumilla ja Uniperilla on päällekkäisiä toimintoja Venäjällä, joiden purkaminen ei välttämättä ole helppo rasti.

Venäjällä tiedetään Fortum-Uniper-tilanne tasan tarkkaan.

****

Kivihiilestä tulee Uniperin myötä Fortumille iso ongelma. On jo tullut.

Myös valtiolliset tahot – Saksa ja Hollanti – eivät ole katsoneet Uniperia ja Fortumia hyvällä Uniperin harrastaman oikeudenkäyntiuhkailun takia. Myöskään Uniperin yksi Saksan suurimmista asiakkaista – Saksan valtion rautatieyhtiö Deutsche Bahn – ei ole katsonut Uniperia ja Fortumia hyvällä oikeudenkäyntiuhkailun takia.

Datteln on pieni noin 35 tuhannen asukaan kaupunki Nordrhein-Westfalenissa Länsi-Saksassa lähellä Hollannin rajaa ja Dortmundia. Kaupungista on kanavien ja Rein-joen kautta vesiyhteys Rotterdamiin.

Dattelniin on ollut pitkään rakenteilla kivihiilivoimalaitos, jonka nykyinen omistaja on Uniper ja siis puoliksi suomalainen Fortum.

Datteln 4 -kivihiilivoimalaitoksen sijainti kaupungissa on tarkasteltavissa täällä. Aikaisemmat yksiköt on rakennettu jo 1960-luvulla. Datteln 1 ja 2 vuonna 1964 ja Datteln 3 vuonna 1969.

Datteln 4 -kivihiilivoimalaitoksen tie on ollut karikkoinen. Rakentamista ovat hidastaneet niin suunnitteluvirheet, laatuongelmat kattilan hitsaussaumoissa kuin myös käräjöinti ja alueen asukkaiden sekä Saksan ympäristöjärjestöjen vastustus. Voimalaitoksen piti olla tuotannossa jo vuonna 2011.

Saksassa on vahva ympäristöliike. Saksassa on vahva kansalaisaktivismi. Datteln 4:n myötä Uniperista on tulossa Saksassa kivihiilen käytön musta sylkykuppi. Datteln 4:n ongelma on myös Suomen ongelma Fortumin takia.

Saksassa on kiistelty Datteln 4 -kivihiilivoimalaitoshankkeesta on jo yli vuosikymmenen ajan. Datteln 4 on ylivoimaisesti kiistellyin voimalaitos Saksan liittotasavallassa. Suomessa esimerkiksi venäläisen Rosatomin rakennettavaksi tuleva Hanhikiven ydinvoimalaitos on mieto tapaus verrattuna siihen, miten Datteln 4 on Saksassa.

Kivihiili Datteln 4 -kivihiilivoimalaitokseen toimitetaan laivalla Dortmund-Ems-kanavan kautta Rotterdamista. Datteln 4:n kivihiili ei ole siis louhittu Saksassa eikä Itä-Saksassa. Kivihiili tuodaan Venäjältä ja Kolumbiasta. 1 100 megawatin laitos voi polttaa jopa 8 000 tonnia kivihiiltä joka ikinen päivä.

Saksan kivihiilen ulkomainen päätoimittaja on ollut Venäjä vuosien ajan. Huomioiden Itämeren uudet Nord Stream -kaasuputket ja ydinenergiasta luopuminen, Saksan energiahuolto makaa Venäjän varassa. Saksa on nyt energiahuollon kautta entistä varmemmin Venäjän takataskussa.

Vuonna 2017 Saksa toi ulkomailta 51,4 miljoonaa tonnia kivihiiltä, josta lähes 20 miljoonaa tonnia tuli Venäjältä, lähes 40 prosenttia siis.

Kun Uniper siirtyy lopullisesti Fortumille, sen Venäjä-sidokset ei kuin vain kasvavat. Venäjä ei tule katsomaan toimettomana uuttaa omistajaa etenkin, jos uusi omistaja aikoisi pilkkoa Uniperin ja ajaa kivihiilienergian käyttöä alas ennenaikaisesti. Fortum pelaa kovaa peliä Saksassa ja Venäjällä. Venäjä tietää kuvion eikä viimeistä niittiä vedenpuhdistukseen liittyvään lisenssiasiaan ole siis vielä tullut. Lisenssinpurku tulee kyllä aikanaan, mutta katsotaanpa milloin ja miten.

Voin jo kuvitella tilanteen, jossa Venäjä lupaa Fortum-Uniper-toimijalle halpaa fossiilista polttoainetta – maakaasua ja kivihiiltä siis – Itämeren poikki Saksaan pitääkseen Saksan tiukasti Venäjän energiapihdeissä.

Vaikka Saksassa on tehty poliittinen päätös luopua kivihiilestä vuoteen 2038 mennessä, Uniperin ja Fortumin Datteln 4 -kivihiilihiilivoimalaitokselle annettiin nyt viimein lupa liittyä Saksan sähköverkkoon. Sähkön syötön aloitus tapahtunee näillä näkymin ensi kesänä. Saksan poliittinen johto olisi halunnut muuta, mistä lisää myöhemmin.

Tuon päätöksen hiilen polton lopettamisesta energiaksi vuoteen 2038 mennessä tekivät Saksan liittohallitus, Saksan vaikutusvaltaiset liittovaltiot ja energiayhtiöt.

Kyse on niin sanotusta Saksan Hiilikomissiosta (Kohlekommission), joka on liittohallituksen neuvoa-antava elin, mutta vaikutusvaltainen. Komission virallinen nimi on Kasvun, rakennemuutoksen ja työllisyyden komissio (Die Kommission für Wachstum, Strukturwandel und Beschäftigung), mutta tunnetaan Hiilikomissiona.

Hiilikomissio on linjannut muun muassa, että ensimmäiset hiilivoimalaitokset suljetaan vuonna 2022. Jos hiilikomissio kiinnostaa enemmän, esimerkiksi Saksan talous- ja energiaministeriön sivuilta löytyy tietoa (BMWi, Fragen und Antworten zur Kohlekommission). Konekäännöksellä pärjää hyvin, vaikkei ymmärtäisi saksaa.

****

Yksi erityinen asia hiilen käytön ja Datteln 4 -kivihiilivoimalaitoksen suhteen saksalaisille on ollut Hambacherin metsän säilyttäminen. Metsä sijaitsee Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa Fortumin Datteln 4 -voimalaitoksen tapaan, tosin 100 kilometrin päässä voimalaitoksesta.

Kyse on Hambachin ruskohiilikaivoksesta, jonka laajennus uhkaa saksalaisten rakastamaa metsää. Raivaustyöt kaivoksen laajentamiseksi ovat tällä hetkellä keskeytyksessä. Metsän säilyttämien yhdistetään Datteln 4 -voimalaitokseen ja voimalaitoksen myötä suomalaisiin, vaikka Datteln 4 -voimalaitoksen hiili tulee todennäköisesti olemaan halvempaa tuontihiiltä.

Itseasiassa Datteln 4 -kivihiilivoimalaitoksen ja Hambacherin metsän kohtalo ratkaistiin liittokanslerin virastossa (Kanzleramt) tammikuussa (Waltroper Zeitung 1.1.2020). Tuossakin lehtijutussa vedotaan Fortumiin, jonka toimitusjohtaja Pekka Lundmark on kertonut suomalaisissa tiedotusvälineissä, että Fortum haluaa lopettaa hiilipohjaisen sähköntuotannon. Saksalaiset odottavat, että sama koskee myös Uniperia ja Fortum toimii niin kuin puhuu.

Kyse Datteln 4:ssä ei ole vain ympäristö- ja ilmastopolitiikasta metsänsäilytysvaatimuksineen, vaan myös paljon raadollisemmasta.

Liittotasavallan itäisten osavaltioiden johtajat eivät ole olleet myötämielisiä Datteln 4 -voimalaitoksen kytkemisestä verkkoon (Kreiszeitung 15.1.2020). Kyse on pelosta, että ruskohiiltä polttava Schkopaun voimalaitos Itä-Saksan Saksi-Anhaltin osavaltiossa suljettaisiin Länsi-Saksaan sijoittuvan Datteln 4 -voimalaitoksen tuotannon käynnistymisen myötä.

Kun Hiilikomissio on asettanut tavoiteaikataulun ruskohiilen avokaivosten lopettamiseksi jo vuonna 2022, Saksan itäisissä tasavalloissa ollaan huolissaan Saksan omasta hiilituotannosta ja siitä, että Reinin vesireitille sijoittuva Datteln voi toimia etenkin Venäjältä tulevan kivihiilen varassa. Saksalainen ruskohiili korvattaisiin venäläisellä kivihiilellä ja korvaaja olisi suomalainen Uniper ja Fortum.

Fortumin Datteln 4 näyttää synnyttävän ristiriitoja siis todella laajalle saksalaiseen yhteiskuntaan: metsien säilyttämisestä työpaikkojen säilyttämiseen ja hiilen louhintaan itäisessä Saksassa.

Fortum on sekoittanut itsensä varsinaisen soppaan.

****

”Deutsche Bahn: Wie grün fährt die Bahn mit Kohlestrom?“ (Berliner Morgenpost 11.1.2020).

”Deutsche Bahn: Kuinka vihreästi kulkevat junat kivihiilellä?” Berliner Morgenpost -sanomalehti kyseli lehtiotsikossaan muutama viikko sitten.

Kyse on Deutsche Bahnista (kotisivut), joka kehuu olevansa pian hiilineutraali, mutta tulee käyttämään kuitenkin Uniperin Datteln 4 -hiilivoimalaitoksen tuottamaa sähköenergiaa, koska ei kyennyt irtautumaan jo alkuaan E.ON:nin kanssa solmitusta sähköntoimitussopimuksesta. Nyt tuo sopimuksen toinen osapuoli on Uniper.

Deutsche Bahn tytäryhtiöineen vastaa suurimmasta osasta Saksan rautatieliikenteestä sekä rautatieverkon kunnossapidosta ja hallinnoinnista. On siis Saksan VR.

Hiilineutraalius tarkoittaa, että nettohiilijalanjälki on nolla. Toisin sanoen hiilineutraalin yksikön toiminta ei muuta ilmakehän hiilipitoisuutta ja ilmakehään päästetään korkeintaan vain sen verran hiiltä kuin mitä pystytään sitomaan. Rautatieyhtiön toiminnassa tuo tarkoittaa muun muassa, että kaikki junia liikuttaman sähköenergian tulee olla tehty ilman uusiutumattomasta fossiilisesta polttoaineesta poltettua energiaa.

Deutsche Bahnilla on ”Starke Schiene” -ohjelma (”Vahva rautatie”), jolla yhtiö houkutellee tavaravirtoja rautateille nimenomaan ilmastoystävällisyydellä.

Deutsche Bahnin ja Uniperin välinen sopimus on yksi esimerkki, mihin fossiilisilla polttoaineilla energiaa tuottava energiayhtiö joutuu tottumaan. Sen energiaa ei haluta enää ostaa. Uniperin kivihiilienergiaa ei haluta ostaa.

Deutsche Bahnin ja E.ON:n suhde – vuodesta 2016 Deutsche Bahnin suhde siis Uniperin kanssa – Datteln 4 -kivihiilivoimalaitoksessa on pitkä ja yltää vuoteen 2007.

Deutsche Bahn halusi vuonna 2007 solmimasta sopimuksesta eroon jo vuonna 2015, kun voimalaitos ei ottanut valmistuakseen ja energian hinta halpeni sopimuksen solmimisajankohdasta (Energate-messenger 29.12.2015). Datteln 4 -kivihiilivoimalaitoksen piti olla valmis siis jo vuonna 2011, mutta ei ole verkossa edelleenkään.

Itseasiassa Datteln 4 -kivihiilivoimala oli suunniteltu alkuaan pitkälti Deutsche Bahnia varten. Sähköverkkoyhteys voimalaitoksesta rautatieverkkoon on tehty 16,7 hertsin taajuudelle, kun tavanomainen virran taajuus on 55 hertsiä. Vuoden 2007 sopimuksen kirjausten mukaan Deutsche Bahnin oli määrä käyttää voimalan tuotannosta 413 megawattia, kun voimalaitoksen suunniteltu tuotantokyky oli noin 1 100 megawattia. Tuskinpa ilman tuota Deutsche Bahnin kanssa solmittua sopimusta kivihiilivoimalaa olisi koskaan rakennettu.

Edellä tässä blogikirjoituksessa oli esillä Saksan Hiilikomissio.

Hiilikomissioon kuuluu myös mm. Ronald Pofalla, joka on entinen CDU-poliitikko ja on ollut korkeassa asemassa Merkelin hallinnossa liittokanslerin viraston päällikkönä. Nyttemmin vuodesta 2017 lähtien hän on ollut Deutsche Bahniin infrastruktuurista vastaava johtaja (DB Netze, kotisivut) ja vuodesta 2015 lähtien yhtiön hallituksen jäsen. DB Netze vastaa rautateiden infrastruktuurista ja sen alla on mm. DB Energie GmbH Deutsche Bahnin energiatoimittajana, jolle kuuluu rautatieverkoston sähkönhankinta.

Hiilikomissiossa Ronald Pofalla halusi, että Fortumin Datteln 4 -kivihiilivoimalaitosta ei otettaisi käyttöön.

Julkisessa paineessa yhteistyö Uniperin kivihiilihiilienergian kanssa Deutsche Bahnille on hankala. Deutsche Bahn – tai paremmin DB Energie GmbH – yritti päästä uudelleen eroon sopimuksesta, muttei onnistunut. Eroon pääseminen olisi tullut liian kalliiksi. Sopimus mikä sopimus, Uniperissa on varmaankin mietitty.

Ei ole tiedossa, onko vuoden 2007 sopimusta päivitetty. Tuo 400 megawatin käyttö on kuitenkin edelleen sopimuksessa Uniperin vaatimuksesta. Uniper on ollut valmis pitämään kiinni yritykselle kannattavasta sopimuksesta tarvittaessa oikeudenkäynnillä. Fortumin Uniper on siis uhkailija. 400 megawattia ei ole pieni määrä Deutsche Bahnillekaan.

Myös RWE AG (kotisivut) halusi purkaa Datteln 4 -hiilivoimalan tuottaman energian ostoa koskevan sopimuksen vuonna 2017 (Energate-messenger 26.5.2017). RWE AG on Saksan toiseksi suurin energiayritys, jonka tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2040. ”Wir sind bis 2040 CO₂-neutral” on yrityksen nykyinen motto. Deutsche Bahnin tavoite puolestaan on hankkia vuoteen 2038 mennessä sähkö täysin hiilipäästöttämänä.

RWE on Euroopan suurin saastuttaja. Vuonna 2018 yhtiön hiilidioksidipäästöt olivat 118 miljoonaa tonnia, kun Uniperin päätöt olivat puolestaan 59,5 miljoonaa tonnia.

Saksalaiset ympäristöjärjestöt (esim. BUND-kansalaisjärjestö) ja nyt myös Uniperin isot asiakkaat (siis esim.  DB-liikennekonserni ja RWE-energiayhtiö) ovat tehneet hartiavoimin töitä, jotta uuden Datteln 4 -hiilivoimalan käynnistäminen olisi peruttu.

****

Uniperilla on Hollannissa 1 100 megawatin Maasvlakte 3 -kivihiilivoimalaitos, joka on yksi Hollannin viidestä kivihiilivoimalaitoksesta. Maasvlakte 3 on vuonna 2016 valmistunut Datteln 4:n sisarvoimalaitos.

Hollannissa Uniperilla on samanlaisia vaikeuksia kuin Saksassa: sen uusin hiilivoimalaitos halutaan pois käytöstä ja haluajina ovat myös maan johtavat poliitikot ja kansanedustuslaitos.

Saksassa hiilen käyttöä energiatuotantoon on siis linjannut neuvoa antava vaikutusvaltainen Hiilikomissio. Hiilikomissio suositteli vuonna 2019, että liittovaltion hallitus neuvottelisi Uniperin kanssa siitä, että kivihiiltä poltettavaa Datteln 4 -voimalaitosta ei kytkettäisi valtakunnan verkkoon, vaan käyttöönottamaton laitos jäisi kivihiilienergian käytön viimeiseksi uudeksi tehdasmonumentiksi.

Neuvotteluja Uniperin ja valtiovallan välillä käytiinkin, minkä Nordrhein-Westfalenin talousministeri Andreas Pinkwart (FDP) on todennut (Süddeutsche Zeitung 24.1.2020). Neuvottelut kariutuvat Uniperin koviin korvausvaatimuksiin. ”Größenordnung: anderthalb Milliarden” Andreas Pinkwart totesi. ”Suuruusluokkana puolitoista miljardia [euroa]”.

Saksan poliitikot olisivat siis halunneet jättää Datteln 4 -kivihiilivoimalaitoksen käyttämättömiksi, mutta Uniperin puolentoista miljardin euron korvausvaatimukset olivat liian suuret.

”De Wet verbod op kolen bij elektriciteitsproductie“.

Konekäännöksenä suomennettuna hollannin kielestä: ”Laki hiilen kieltämisestä sähköntuotannossa”.

Tuon lain etenemistä Hollannin parlamentin ylähuoneessa (Eerste Kamer der Staten-Generaal) voi seurata täällä ja täällä.

Laissa kielletään hiilen käyttö sähköntuotantoon Hollannin nykyisissä hiilivoimalaitoksissa. Hiilenkäytön kielto on tarkoitus saattaa lainsäädännöllä nopeasti voimaan. Aikarajattuja siirtymäkausia on kaksi. Tammikuun 1. päivästä 2025 alkaen sähköntuotantoon ei sallita enää käyttävän kivihiiltä vanhan sukupolven laitoksissa ja uuden sukupolven laitoksilla aikaraja on 1. tammikuuta 2030.

Hollannin hallitus ei ole halunnut neuvotella hiilivoimalaitosten sulkemiseen liittyvistä korvauksista energiayhtiöille.

Maasvlakte 3 -kivihiilivoimalaitoksen rakentaminen kahdeksan vuoden aikana maksoi Uniperille 1,7 miljardia euroa, kun alkuperäinen budjetti oli 1,2 miljardia euroa (E.ON Benelux 2005-2006). Uniperin on siis kuoletettava tuo mittava investointi vuoteen 2030 mennessä 14 vuodessa, ellei se onnistu saamaan korvauksia Hollannin valtiolta. Kun Maasvlakte 3 -kivihiilivoimalaitosta rakennettiin ja kun Fortum osti voimalaitoksen Uniperin myötä, ihan noin nopeaan alasajoon ei Fortumkaan ole varautunut. Hiilivoimalan on tarkoitus kuitenkin olla käytössä kutakuinkin 40 vuotta.

Kuten Saksassa Datteln 4 -kivihiilivoimalan, myös Hollannissa poliitikot mukaan lukien myös muut Hollannin yhteiskunnalliset tahot halusivat poistaa Maasvlakte 3 -kivihiilivoimavoimalan. Riittaa on käsitelty myös Fortumin sivuilla yhteiskuntasuhdejohtaja Esa Hyvärisen laatimassa tekstissä (Fortum 16.10.2019). Riita meni jo niin pitkälle, Uniper on palkkasi Allen & Overy -lakitoimiston (kotisivut) valmistelemaan oikeusjuttua Hollantia vastaan ja oikeustoimet ovat nyt Uniperin päätännässä.

Em. Hyvärisen tekstissä Uniper ja Fortum vetoavat kansainvälistä yksityisomaisuuden suojaamista koskevaan sopimuksen (”the international agreement on private property protection”) ja Euroopan energiaperuskirjaan (Euroopan energiaperuskirja ja 98/181/EY).

Minulle ei ole oikein selvinnyt, mistä on kansainvälistä yksityisomaisuuden suojaamista koskevasta sopimuksesta Hyvärinen kirjoittaa, kun sopimukset ovat yleensä tapauskohtaisia investointisuojasopimuksia. Kukaanhan ei ole viemässä Uniperilta tuota kivihiilivoimalaa – kenellekään se ei enää kelpaisikaan –, vaan kieltämässä vain hiilenpolttoa.

Uniper ja Fortum joutuvat vetoamaan kivihiilen polttamisen sallimisen lakiin lakimiesten avustamana, ja tuo ei ole hyvä merkki silloin, kun maailma olisi luopumassa ilmastomuutoksen hallitsemiseksi ja ehkäisemäksi fossiilisilla polttoaineilla tuotetusta energiasta. Suomalainen Fortum on nyt kovasti laitamassa Uniperin kautta vastahankaan oikeudellisin keinoin.

Näin siis suomalainen Fortum on luomassa mainettaan Saksassa ja Hollannissa ostettuaan Uniperia. Fortumin suurin osakkeenomistaja on Suomen valtio omistamalla yhtiöstä puolet.

****

Kertauksena siis: Fortum ostaa Uniperin myötä yhtiön, jonka energiatuotannosta 4/5-osaa on hiilivetyenergiaa kivihiilen ja maakaasun muodossa, josta kiireen vilkkaan koko Eurooppa haluaa eroon. Uniperin energiatuotannosta 80 prosenttia on fossiilista ja 30 prosenttia kaikkein saastuttavinta hiiltä.

Fortumin ilmastotoimien aikarajaksi on asetettu 2050, mikä on myös EU:n 2050 hiilineutraalisuustavoitteen aikaraja.

Aikaraja on muodostumassa liian kaukaiseksi ilmastomuutoksen kiihtyessä ja pureutuessa ihmisten jokapäiväiseen arkeen.

”Suomen oma tavoite päästä hiilineutraaliksi vuonna 2035 on vaativa, mutta kuten Energiateollisuus jo aiemmin kommentoi, me energia-alalla olemme valmiita haasteeseen.” Fortumin yhteiskuntasuhteista ja viestinnästä vastaava johtaja Arto Räty on todennut (Fortum 4.6.2019).

Poliittisesti päätettynä Suomi aikoo luopua omassa energiantuotannossaan kivihiilestä vuoteen 2029 mennessä, ja tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Fortum laski Uniperin kaupan pidemmälle fossiilisilla polttoaineilla tuotetun energian käyttöajalle. Esimerkiksi Saksan rajavuosi on 2038 ja Hollannin jo 2030, ei vuosi 2050.

Fortum ei ole asettanut Uniperille tavoitteita hiilen polton lopettamisesta. Saksalaiset odottavat, että tuo tavoite asetetaan pian.

Fortum osti E.ON:lta sen ”paskakasan” – jos tuo termi sallitaan –, joka ei muutama vuosi sitten kelvannut kenellekään ja vielä vähemmän nyt. Ilmastonmuutos Keski-Euroopan superhelteineen ja Pohjolan lumettomine talvineen tekee kivi- ja ruskohiilestä sellaisia hylkiömateriaaleja, ettei niillä valmistettua sähköä halua enää kukaan.

Uniperilla Fortum sitoo itsensä yhä enemmän myös Venäjään. Fortumin investoinnit Venäjälle jo ilman Uniperiakin ovat aivan liian suuret, jos riskianalyysia halutaan tehdä. Uniperin myötä Fortum on sitouttanut itsensä Saksan kaasu- ja hiilienergian Venäjä-tuojaksi. Tuo kuvio varsinkin on hyvin riskialtis huomioiden Fortumin toiminta sekä Venäjällä että Saksassa energiatuottomuodossa, joka tulee häviämään pian ilmastonmuutoksen synnyttämän kuluttaja-asennemuutoksen seurauksena.

Asennemuutos tulee vain kiihtymään ja fossiilisten polttoaineiden aikakausi hyväksyttävän energiana tulee lyhenemään.

Uniperilla on suuri energiatuotantokoneisto, jonka energiatuotanto on vähäistä koneiston kokoon nähden. Voimalat eivät todellakaan käy täysteholla. Investoinnit seisovat siis tuottamattomina.

Fortumin erityinen riski on mainemenetys. Fortum leimautuu Uniperin myötä kivihiilen käyttäjäksi ja ilmaston lämmittäjäksi. Maine on jo mennyttä Saksassa Uniperin Datteln 4 -kivihiilivoimalaitoksessa.

Fortumin 75 prosentin omistusosuus Uniperista maksaa noin 6,2 miljardia euroa. Mitä sillä Fortum saa?

Ison tukun kivihiiliongelmaa ja maineen menetystä sekä 3,6 gigawattia vesivoimatuotantokapasiteettia Saksassa (1 991 megawattia) ja Ruotsissa (1 579 megawattia) sekä siivun Ruotsin ydinvoimatuotantoa (1 400 megawattia). Uniperin koko sähkötuotantokapasiteetti on siis 34 gigawattia, joten puhtaan sähkövoiman osuus on vain reilu kymmenesosa (Uniper, List of Assets, December 2018).

Vertailuna mainittakoon, että uuden Olkiluoto 3 -ydinvoimalan teho on noin 1 600 megawattia.

****

”Kohlekraftwerk Datteln 4: BUND-Gespräche mit finnischer Staatsregierung“ (BUND 12.12.2019).

Kyseinen lehtiotsikko vapaasti suomennettuna:

”Datteln 4 -kivihiilivoimalaitos: BUND-keskustelut Suomen hallituksen kanssa”.

Saksalla on siis vahva ympäristöliike. Saksalaisen kansalaisjärjestö BUND:n ja hollantilaisen SOMO:n edustajat matkustivat joulukuussa Helsinkiin tapaan juuri nimitetyn Marinin hallituksen edustajia.

Suomessa BUND:a edusti järjestön varapuheenjohtaja Thomas Krämerkämper. Keskustelun sisältöä voi käydä tarkastelemassa em. nettilinkistä (BUND 12.12.2019). Konekäännöksellä pärjää hyvin.

Saksalaiset ja hollantilaiset muistuttivat Suomea jäsenyydestä Powering Past Coal Alliancessa (PPCA), millä Suomi on sitoutunut olemaan rakentamasta enää tavanomaisia ​​hiilivoimalaitoksia. Miksi Suomi sitten rakentaa ja ottaa käyttöön hiilivoimaa Saksaan Fortumin kautta, saksalaiset aiheesta kysyvät.

Miten Saksasta tullut huoli Fortumin toimista otettiin Suomessa vastaan, ei ole tietoa. Ilmeisesti ei mitenkään. Eivät edes Vihreät, jotka muka ajavat ilmastotavoitteita. Vihreät eivät ottaneet edes saksalaishollantilaista kansalaisdelegaatiota vastaan.

Uniperista taitaa tulla mainetahra Fortumin lisäksi koko Suomelle.

****

Lopuksi ilmainen vinkki kaikille Euroopan suurille energiayhtiöille:

Yhtiö, joka kykenee ensimmäisenä valmistamaan kaiken energiansa päästöttömänä, on vahvoilla. Kysyntää tuollaiselle energialle riittää, vaikka hinta olisikin korkeampi. Päästötön energia on siis hiilivapaasti tuotettua energiaa, kuten tuulivoimaa, vesivoimaa ja ydinvoimaa. Bioenergia ei missään nimessä ole päästötöntä, vaan siinäkin poltetaan hiiltä, vaikka hiili olisikin peräisin yhteyttämisestä eikä maan uumenista.

Lopuksi vielä myös ilmainen vinkki Kone Oyj:lle:

Jos meinaatte ostaa Thyssenin hissitoiminnot 17 miljardilla eurolla ThyssenKrupp AG:lta, älkää ostoko, jos Thyssenin johto ja ennen kaikkea työntekijät eivät halua Koneen olevan uuden isännän. Saksassa asioita ei hoideta niin kuin Suomessa eikä pelkkä omistaminen ole haltuunottoa. Uniper oli liian iso ja vaikea Fortumille haltuun otettavaksi. Onko Thyssen liian iso ja vaikea Koneelle?