Koillisväylän kaapeliverkko ja Venäjän vedenalaiset tiedusteluanturit – Varustus on samanlaista kuin Nord Stream -kaasuputkissakin

PST varsla om mysterium på havbotnen: 10 tonn tung kabel sporlaust forsvunne (NRK 9.11.2021).

Vapaasti suomennettuna Google-kääntäjän avustamana tuo norjalaisen yleisradioyhtiö NRK:n (kotisivut) uutisotsikko vuodelta 2021:

PST:lle ilmoitettiin mysteeristä merenpohjassa: 10 tonnia raskasta kaapelia katosi jälkiä jättämättä.

PST on Norjan poliisin turvallisuuspalvelu (Politiets sikkerhetstjeneste, PST). Vastaa meillä lähinnä Supoa.

Norjalla oli ja on edelleen merenpohjassa Vesterålenissa Bøn (68°37’14.9″N 14°26’48.1″E) edustalla laaja 66 kilometriä pitkä kaapeliverkko, johon on liitetty mikrofoni- ja kameralaitteita, jotka lähettävät havaintotietonsa mantereelle. Tiedot menevät Norjan Merentutkimuslaitokselle (Havforskningsinstituttet, HI), mutta ensiksi Norjan Puolustusvoimille (Forsvaret, kotisivut). Verkko kerää tiedot myös alueen sukellusveneistä.

Norjan puolustustutkimuslaitos (Forsvarets forskningsinstitutt, FFI) ”pesee” kaapeliverkosta arkaluonteiset tiedot ennen kuin Merentutkimuslaitoksen meritutkijat saavat ne käyttöönsä.

Yhtäkkiä 66 kilometriä pitkästä kaapelista oli kadonnut 4,3 kilometriä. Verkko oli täysin pimeä. 4,3 kilometriä pitkä verkkopätkä oli revitty irti.

Koskaan ei saatu virallista selvyyttä, mikä oli se taho, joka oli varastanut kaapelin ja miksi.

****

Edellä selostettu Norjanmeren tapaus ei suinkaan ole ainoa Pohjoismaiden meriympäristössä.

Syyskuussa 2019 kaksi veden alle sijoitettua tieteellistä havaintoaseman telinelohkoa katosi lähes jälkiä jättämättä Itämerestä (esim. Tagesspiegel 5.9.2019 ja Business Insider 9.9.2019). Havaintoasema oli asennettu vuonna 2016 Tanskan salmien tienoilla Eckernfördenlahdelle (54°29’00.0″N 9°59’00.0″E ) matalalle vain 22 metrin syvyyteen. Kyse oli saksalaisen meritutkimuskeskus Geomarin (Helmholtz-Zentrum für Ozeanforschung Kiel, Geomar) asentamasta havaintoasemasta Saksan laivaston (Deutsche Marine, kotisivut) perustamalle ja rajaamalle alueelle.

Merenpohjasta vietiin kaksi 550 ja 220 kilogrammaa painavaa lohkoa katkaisemalla kaikki lohkojen liitäntäkaapelit. Kaapelit oli nyrhitty poikki. Vaikka varastetut lohkot olivat raskaita, varkaus onnistui suurempia jälkiä jättämättä.

Koskaan ei saatu virallista selvyyttä, mikä oli se taho, joka oli varastanut havaintoasemalohkot ja miksi.

****

Niin Norjan kuin Saksan tapauksessa vahva epäilys kuitenkin oli, että asialla olisivat olleet venäläiset. Kyse oli läntisen merenalaisen huipputekniikan varastamisesta oman tietotaidon kartuttamiseksi. Myös merenalainen kuitukaapeli tietoliikenteelle on läntistä huipputekniikkaa, jota venäläiset eivät osanneet vielä muutama vuosi sitten valmistaa toisin kuin esimerkiksi me suomalaiset Nokian kautta.

Nokia sai vuonna 2015 Alcatel-Lucentin oston myötä myös ranskalaisen yrityksen vedenalaisia ​​verkkokaapeleita rakentavan liiketoiminnan nimeltä Alcatel Submarine Networks (ASN). ASN pysyi erillisenä liiketoimintayksikkönä Nokian sisällä sen strategisen merkityksen vuoksi Ranskalle ja myös Natolle. Merikaapelit ovat keskeisintä geopolitiikkaa ja se tiedetään viimeistään nyt Nokiassakin.

Niin Norjan kuin Saksan tapauksessa mukana olivat kyseisten maiden puolustusvoimat, mutta itse merenlaiset tutkimuslaitteet kaapeleineen olivat valtiollisten tutkimuslaitosten hallinnassa.

Miltä osin tutkimuslaitteet kaapeleineen palvelivat myös Norjan ja Saksan puolustusvoimia, ei ole julkisessa tiedossa. Todennettiinko laitteilla uusia havainnointitapoja vedenalaisesta maailmasta? Oliko Venäjä vihillä ja halusi selvittää asiaa varkauksilla?

****

Palataan artikkelikuvaan ja Nord Stream 2 -kaasuputken viereltä Venäjän ”löytämään” esineeseen. Tapaus on yksityiskohdissaan mielenkiintoinen.

Путин сообщил об обнаружении, возможно, еще одной бомбы на «Северном потоке» (Тасс 14.3.2023).

Vapaasti suomennettuna tuo uutistoimisto Tassin (kotisivut) juttuotsikko maaliskuulta:

Putin ilmoitti löytäneensä mahdollisesti toisen pommin Nord Streamista.

Putinin mukaan Gazpromin käyttämä alus löysi todisteita toisen räjähteen mahdollisesta läsnäolosta Nord Stream -putkesta 30 kilometrin päässä edellisen pommi-iskun paikasta. Putin lisäsi, että Gazprom oli saanut Tanskan viranomaisilta luvan tutkia Nord Stream -putken räjähdyspaikkaa, mutta yhtiön vuokraama alus ei pysähtynyt vain räjähdyspaikalle, vaan meni pidemmälle putkilinjaa pitkin.

Löydetty esine yltää kuvasta arvioituna noin putken puolivälin korkeuteen (korkeus noin 40 sm) ja on kuvasta arvioituna halkaisijaltaan noin 10 senttimetriä. Huomioikaa esineen pintaan kertynyt moska ja kasvusto verrattuna itsen kaasuputken pintaan kertyneeseen moskaan ja kasvustoon. Esine on kaasuputken sauman kohdalla.

Moskan ja kasvuston perusteella esine on ollut merenpohjassa jo hyvin pitkään, mutta tuon lausumiseen minulla ei sinänsä ole pienintäkään asiantuntemusta. Putkiräjähdykset tapahtuivat syyskuun 26. päivänä 2022. Tanskan vesillä Nord Stream 2 -kaasuputkea laskettiin merenpohjaan vuoden 2021 alkupuolelta alkaen. Suomen talousvyöhykkeellä putken lasku alkoi puolestaan elokuussa 2018.

Venäjä ilmoitti löydöksestään Tanskan viranomaoille viikolla 11 (13.-19.3.2023), mutta tiettävästi ei valokuvilla, joita on ottanut venäläislöydöksestä Tanskan energiavirasto (Energistyrelsen, kotisivut) ja/tai puolustusministeriö (Forsvarsministeriet, kotisivut). Venäjä kertoi esineen olevan jonkinlaisen laukaisimen. Esine olisi jonkinlainen antenni, joka vastaanottaa signaalin räjähteen laukaisemiseksi.

Venäjän kertomus ei ole millään tavoin uskottava tuon valokuvan perusteella.

Pelkästään puhdistamattomasta esineestä otetun kuvan perusteella on vaikeaa sanoa varmuudella, mistä esineestä onkaan kyse. Sen kuitenkin toteaisin oman tietoni pohjalta, ettei kyse ole räjähteen räjäyttämiseksi asennetusta vastaanotinantennista. Esineen pintaan kertyneen moskan ja kasvuston perusteella se voisi olla myös jo ennen putken laskua ollut vanha metallinen esine aivan putken vierellä. Putkien laskujen yhteydessä laskulinjan puhtaus on varmasti selvitty ja mahdollisesti tarvittava poistotyö suoritettu huolella havaittujen epäilyttävien esineiden osalta. Siis sellaisten, jotka voivat olla vaikkapa toisen maailmansodan ajoilta.

Tanskalaisviranomaiset ovat nyt meille selvityksen ja selityksen velkaa. Esine on varmasti jo nostettu ja tutkittu, mutta julkisuuteen ei tietoja ole toimitettu. Tai on edes otettu kuvia puhdistettuna.

Olisiko esine kuitenkin venäläistä alkuperää, joka on asennettu jo putken laskun yhteydessä jossakin sellaisessa tarkoituksessa, mitä tässä kirjoituksessa jatkossa käsittelen?

****

Forsvaret bekræfter: Rusland havde specialfartøj nær Nord Streams sprængningspunkt (Information 28.4.2023).

Vapaasti suomennettuna Google-kääntäjän avustamana tuo tanskalaisen Information-päivälehden (kotisivut) uutisotsikko tänään 28.4.2023:

Puolustusvoimat vahvistaa: Venäjällä oli erikoisalus lähellä Nord Streamin räjähdyskohtaa.

Tanskalaiset ovat nimenneet aluksen SS-750-erikoisalukseksi (specialfartøj SS-750), mikä on etsintä- ja pelastusalus SS-750, KIL 140 (поисково-спасательное судно «СС-750», IMO: 8832095). Alus kantaa projektin 1855 (проекта 1855) minisukellusvenettä nimeltään Priz (СГА «Приз»). СГА (спасательный глубоководный аппарат) tarkoittaa syvänmeren pelastuslaitetta (SGA).

Kyse on Venäjän laivaston etsintä- ja pelastuspalvelusta UPASR (Служба поисковых и аварийно-спасательных работ ВМФ России, УПАСР), joka on perustettu vuonna 1993. Kyse on Venäjän laivaston erikoispalvelusta, joka on suunniteltu suorittamaan etsintä- ja pelastustukea Venäjän laivastolle ja GUGI:lle. Kyse on ns. PSO-joukoista (поисково-спасательного обеспечения ВМФ, ПСО ВМФ), jotka toimivat sotilasyksikkönä laivaston tai GUGI:n toimeksiannosta.

Mikä on GUGI?

Siitä enemmän myöhemmin.

****

Koillisväylän merikaapelihanke.

Olen käsittelyt tuota merenalaista kuitukaapelihanketta ja etenkin Suomen roolia hankkeessa useassa blogikirjoituksessa vuodesta 2015 alkaen:

• Veikkasiko Suomi väärää hevosta idän ja lännen merikaapelihankkeissa (US-blogi 30.10.2015)
• Koillisväylän kaapelihankeselvitys tulee olemaan Suomelle täysi fiasko (US-blogi 28.4.2017)
• Suomen pikku-Putinit ovat oivallisia täyttämään Venäjän päämääriä lännessä (US-blogi 5.2018).

17.5.2018 julkaistun kirjoituksen pikku-Putinit olivat ja ovat edelleen Suomen entiset pääministerit Esko Aho ja Paavo Lipponen.

Noiden kahden pikku-Putinin toimintaan liittyivät Cinia Group Oy ja nyttemmin Cinia Oy. Valtio omisti tuolloin vuonna 2018 Cinia Oy:stä lähes neljä viidesosaa. Kyse oli siis Suomen valtion omistamasta ja hallinnoimasta yrityksestä.

Cinia Oy on tietoverkkoyritys. Cinia Oy on pyrkinyt pätemään merikaapelihankkeissa. C-Lion1 on noin 1 200 kilometriä pitkä Cinia Oy:n tietoliikennemerikaapeli Itämeren pohjaa pitkin Helsingistä Saksan Rostockiin (C-Lion1, Submarine Cable Map).

Cinia Group Oy:n omistajat – siis Suomen valtio määräävässä asemassa olevana – päättivät 10.10.2017 yhtiön hallituksen jäsenmäärästä ja kokoonpanosta. Hallitukseen valittiin uutena jäsenenä Esko Aho, josta tuli myös hallituksen puheenjohtaja.

Esko Aho laati vuonna 2017 liikenne- ja viestintäministeriölle raportin otsikolla Liikenne- ja viestintäarkkitehtuuri 2030 ja 2050 (Raportit ja selvitykset 7/2017), johon Esko Aho on kirjannut:

”Suomesta on tullut keskeinen linkki ja solmukohta globaalissa tietoliikenneverkossa Euroopan ja Aasian välillä. Suomella on suhteellinen kilpailuetu maantieteellisestä sijainnista, korkeasta ICT-alan osaamisesta ja turvallisesta toimintaympäristöstä johtuen ja tästä syystä erinomaiset edellytykset toimia tietoliikenteen solmukohtana.” ja ”CASE: Koillisväylän kaapeli, Itämeren merikaapeli on osa laajempaa kokonaisuutta, jota on täydennetty Euroopasta Aasiaan kulkevalla Koillisväylän kaapelilla.”

Esko Aho oli raporttia laatiessaan kuullut myös Paavo Lipposta, joka oli Koillisväylän kaapelin selvitysmies. Esko Aho oli kuullut myös Reijo Sventoa (sd.), joka niin ikään oli Koillisväylän kaapelin selvitysmies.

Liikenne- ja viestintäministeriö tiedotti huhtikuussa 2016, että liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on asettanut entisen pääministerin Paavo Lipposen ja tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiComin (kotisivut) entisen toimitusjohtajan Reijo Sventon selvittämään kansainvälisen yhteistyön edellytyksiä Koillisväylän kaapelihankkeen käynnistämiseksi (LVM 27.4.2016).

Lipposen ja Sventon selvitys liikenne- ja viestintäministeriölle valmistui marraskuussa 2016 otsikolla Selvitys Koillisväylän tietoliikennekaapelihankkeesta (Raportit ja selvitykset 2/2016). Raportti antaa positiivisen siunauksen merikaapelin vedolle Venäjän Koillisväylää pitkin Aasiaan.

Kyse olisi ollut raskaan sarjan Suomi-Venäjä-yhteistyöstä Venäjän merenpohjalla komponenttina valtion enemmistöomisteinen yhtiö Cinia Oy vastaavasti kuin kyse on ollut esimerkiksi raskaan sarjan Suomi-Venäjä-yhteistyöstä Venäjän ilmatilassa komponenttina valtion enemmistöomisteinen Finnair Oyj.

Anne Bernerin johdolla liikenne- ja viestintäministeriö julkisti 9.3.2018 selvityksen suunnitteilla olevan Jäämeren radan linjauksesta (LVM, tiedote 9.3.2018, Liikennevirasto, Jäämeren rataselvitys). Julkistamistilaisuudessa oli myös Paavo Lipponen, jonka nimi ei tosin löydy selvityksen tekijäluettelosta. Samassa julkistamistilaisuudessa oli myös Esko Aho, tietty. Venäjän edusmiehet – siis nuo Suomen entiset pääministerit ja pikku-Putinit – olivat täydessä edustuksessa.

Helsingin Sanomat julkaisi 25.2.2018 Mielipide-palstallaan Esko Ahon ja Paavo Lipposen yhteisen mielipidekirjoituksen otsikolla Arktinen yhteistyö avaa Suomelle uusia mahdollisuuksia (HS 25.2.2018).

Lappilaisen kansaedustaja Johanna Ojala-Niemelän (sd.) ajatukset Demokraatti-lehdessä kuvaavat hyvin Paavo Lipposen roolia Jäämeren ratahankkeessa (Demokraatti 9.3.2018):

”Lisäksi Ojala-Niemelä näkee Paavo Lipposen roolin merkittävänä. Lipponen on puhunut viimeisten vuosien aikana voimakkaasti arktisen alueen hyödyntämisen puolesta ja vienyt myös Jäämeren rataa vahvasti eteenpäin.”

Arvostelin aikanaan kovasanaisesti Paavo Lipposen aivoituksia Jäämeren ratayhteydestä tukeutuen Venäjään. Kyse on blogikirjoituksestani otsikolla Jäämeren radan linjauksessa unohdettiin sotilaalliset näkemykset täysin (US-blogi 11.3.2018).

Venäjällä oli siis peräti kaksi Suomen entistä pääministeriä ajamassa Venäjän etua Suomessa ja arktisella alueella: Esko Aho ja Paavo Lipponen. Lisäksi Venäjän etua oli ajamassa Suomen liikenne- ja viestintäministeriö ja sekä tukku eturivin virkamiehiä.

Käsittelin tuota asiaa tarkemmin jo viisi vuotta sitten US-blogi 17.5.2018 -kirjoituksessa.

****

Kuinkas sitten kävikään?

Esko Ahon ja Paavo Lipposen Koillisväylän merikaapelihanke meni täysin vituiksi.

Suomen valtion ajama Koillisväylän merikaapelihanke meni täysin vituiksi.

Hyvä, että meni täysin vituiksi.

Siis hyvä, että Suomi ei tullut sotketuksi täysin myös tähän paskahankkeeseen. Meillä on jo nyt riittävästi ongelmia Fortumin Venäjä-omistuksista, lisää paskaa emme tarvinneet emmekä enää tarvitse ratkaistavaksemme ja maksettavaksemme.

Suomen osalta Koillisväylän merikaapelihanke meni täysin vituiksi jo ennen kuin Venäjä hyökkäsi uudestaan Ukrainaan päivämäärällä 24.2.2022.

Venäjän puolustusministeriö ilmoitti huhtikuussa 2018 suunnitelmastaan asentaa merenalainen valokuitukaapeli Severomorskin (Североморск,  69°04’09.0″N 33°25’00.0″E) ja Vladivostokin (Владивосток, 43°07’00.0″N 131°54’00.0″E) välille. Tämän uuden yhteyden oli tarkoitus palvella Venäjän laivastoa ja rannikkojoukkoja.

Venäjän laivaston ja rannikkojoukkojen tarpeet ilmoitettiin hyvin selkeästi merenalaisen valokuitukaapelin taakse myös puolustusministeri Sergei Šoigun suulla: ”… для прокладки большой трансарктической линии связи для нужд российских ВМФ и береговых войск.” (Министерство обороны Российской Федерации, Полярный многоугольника 4.8.2018).

Venäjä käyttää optisista kuiduista valmisteutuista vedenalle asennetuista kaapeleista määritettä vedenalainen kuituoptinen tietoliikennelinja (подводная волоконно-оптическая линия связи) ja lyhenteenä VOLS (ВОЛС), englannin kielellä FOCL (Fiber-Optic Communications Line).

Suomen haaveilemalle merikaapelihankkeelle pisti toisaalta stopin Venäjä, toisaalta länsi Yhdysvaltojen johdolla. Lännen tietoliikennettä ei voida kuljettaa Venäjän kautta eikä tuo perusajatus ollut oikein tuttua etenkään Esko Aholle ja Paavo Lipposelle. Ei koko Suomelle eikä monelle valtion virkamiehelle korkeimmassa johdossa. Nimeltä mainittuna yksi Venäjän toimintatavoista tietämätön keskeinen virkamiesluoteinen toimija oli Reijo Svento (sd.).

Suomen ajamassa Koillisväylän merikaapelihankkeessa paistoi sinisilmäisyys alusta alkaen. Oli ikään kuin luulo, että Suomi pääsisi rahastamaan Venäjää erityisosaamisellaan ja vuolemaan Venäjältä kultaa erityissuhteillaan. Aivan kuten valtion enemmistöomisteiset Finnair Venäjän taivaalta tai Fortum Venäjän energiasektorilta.

Suomella ei ole ollut mitään erityisosaamista Venäjästä tai erityissuhdetta Venäjään. Venäjään liittyvä erityisosaaminen tai erityissuhde ovat täällä itsemme keskuudessa synnytettyjä harhaluuloja. Eikä erityisosaamista Venäjästä tai erityissuhdetta Venäjään ole ollut etenkään Esko Aholla tai Paavo Lipposella. Nuo entiset Suomen pääministerit ovat olleet pelkästään Venäjän hyväksikäyttämiä marionetteja – pikku-Putineita sanan juuri tuossa merkityksessä.

****

Kesäkuun 6. päivänä 2019 suomalaisen Cinia Oy:n (kotisivut) ja venäläisen matkapuhelinoperaattori MegaFonin (ПАО «МегаФон», kotisivut) välillä allekirjoitettiin yhteisymmärryspöytäkirja merikaapelin rakentamisesta. Cinia-allianssi koostui japanilaisista ja pohjoismaisista kumppaneista sekä tiettävästi yhdestä kansainvälisestä investointipankista.

Cinia Oy ymmärsi vasta muutamaa vuotta myöhemmin hakattuaan päätään tarpeeksi seinään, mistä oikein on kysymys ja miten merenalaisiin kaapeleihin liittyy keskeisesti suurvaltojen geopolitiikka.

Cinia Oy ja alaskalainen – siis yhdysvalalainen – Far North Digital (kotisivut) ilmoittivat 21. joulukuuta 2021 uuden arktisen merenalaisen kaapelin rakentamisprojektin aloittamisesta. Far North Fibre Express Route -niminen kaapeli tulee olemaan ensimmäinen pitkän matkan merenalainen kultureitti Jäämeren läpi Aasiasta Pohjois-Amerikkaan, Pohjois-Eurooppaan ja Skandinaviaan Luoteisväylän kautta. Kaapeli siis vedetään lännen kautta kulkematta Venäjän merialueilla. Kyse on täysin länsimaisesta merikaapelista.

Cinia Oy oli viimein kääntänyt Koillisväylän ja Venäjän Luoteisväylään ja läntiseen yhteisöön. Yhteistyökumppani vaihtui venäläisestä yhdysvaltalaiseen. Pitkään se kestikin.

«Мегафон» начал строить сеть связи в Арктике (Ведомости 20.7.2020).

Vapaasti suomennettuna tuo venäläisen Vedomostin (kotisivut) uutisotsikko heinäkuulta 2020:

MegaFon aloitti viestintäverkon rakentamisen arktisella alueella.

«Мегафон» заморозил строительство линии связи вдоль Севморпути (Ведомости 27.5.2021).

Vapaasti suomennettuna tuo Vedomostin uutisotsikko toukokuulta 2021:

MegaFon jäädytti viestintälinjan rakentamisen Koillisväylän reitille.

Cinia Oy:n Koillisväylän Polar Express -kaapelihankkeen toteutumattomuus yhdessä venäläisten kanssa tuli täysin selväksi viimeistään toukokuussa 2021. Cinian ja MegaFonin vuonna 2019 allekirjoittama yhteisymmärryspöytäkirja tai konsortio tuli molempien osapuolten toteamana viimeistään tuolloin pätemättömäksi.

Megafon ja Cinia Oy perustivat hankkeen toteuttamiseksi vuonna 2020 yhteisyritys Arctic Link Development Oy:n (3162635-6), josta molemmat omistavat tasan puolet. Yritys on vielä rekisterissä ja siis voimissaan. Ajatus oli, että MegaFon osallistuisi verkon rakentamiseen ja toimintaan, Suomen puolella vuonna 2019 perustettu Cinia Alliance Oy (3094200-7) houkuttelisi hankkeeseen investointeja Venäjän ulkopuolelta.

Miksi Cinia Oy ei vieläkään ole purkanut yhteisomistusta venäläisten kanssa Arctic Link Development Oy:ssä, kun kaikki muut länsiyritykset pyrkivät aikaa ja rahaa säästämättä irtautumaan kaikesta, mikä liittyy Venäjään?

Venäjä ilmoitti 13.8.2021 rakentavansa yksin Polar Express -merikaapelin. Hanke on Venäjän federaation puolustusministeriön ja liikenneministeriön, liittovaltion meri- ja jokiliikennevirasto Rosmorrechflotin (Росморречфлот, kotisivut) sekä liittovaltion unitaarinen yritys Rosmorportin (ФГУП «Росморпорт», kotisivut) yhteishanke.

Venäjän viranomaishallinto eikä etenkään puolustushallinto ole koskaan nimennyt kaapelia Polar Express -kaapeliksi, vaikka samasta on kysymys.

Teleoperaattori MegaFonilla on vahvat siteet liittovaltion turvallisuuspalvelu FSB:hen ja Venäjän federaation puolustusministeriöön. Yrityksellä on ollut vahvat siteet jo alusta alkaen vuodesta 1993.

Suomessa tuokin asia tuntui olleen unohtuneen.

Koillisväylähanke oli pitkään Suomen lobbaama, jossa sekä toimialakumppanit että Suomen valtion viranomaiset toivoivat Suomen kehittyvän kansainvälisen tietoliikenteen solmupisteeksi. Solmupisteidea oli lähtökohdiltaan täysin oikein, mutta ei se, että Suomen solmupisteestä suunta olisi ollut Venäjälle.

On vielä kertaalleen pakko todeta, että Suomen harkintakyky Koillisväylän merikaapelihankkeessa petti täysin. Suuri osuus kaikessa pieleenmenossa on Esko Aholla ja Paavo Lipposella.

Siis noilla pikku-Putineilla.

Lipposelta on mennyt jo kolme Venäjä-projektia lopulta vituiksi. Nord Stream -kaasuputket ja Koillisväylän merikaapelihanke. Kolmas on Jäämeren ratahanke. On siinä saavutusta Suomen entiselle pääministerille kerrassaan.

Lipponen tulee jäämään historiankirjoihin noissa epäonnistumisissa.

****

Hanke arktisen vedenalaisen kuituoptisen kaapelilinjan rakentamiseksi välillä Murmansk – Vladivostok toteutetaan Venäjän federaation presidentin 26. lokakuuta 2020 antaman asetuksen mukaisesti. Ukaasi nro 645 otsikolla Venäjän federaation arktisen alueen kehittämisstrategiasta ja kansallisen turvallisuuden varmistamisesta vuoteen 2035 saakka (Указ Президента Российской Федерации от 26.10.2020 № 645 «О Стратегии развития Арктической зоны Российской Федерации и обеспечения национальной безопасности на период до 2035 года»).

Vielä tuolloinkaan Suomessa ei ollut kaikille päättäjille selvää, ettei Suomella ole asiaa Koillisväylän kaapelihankkeeseen Venäjällä. Siis ei vielä vuonna 2020. MegaFonin ja Cinia Oy:n yhteisyritys Arctic Link Development Oy vietiin Suomen rekistereihin lokakuussa 2020.

Niin tuossa ukaasissa kuin kaikessa muussakin Koillisväylän merikaapelihankkeen liittyvässä venäläisessä viranomaiskirjoittamisessa korostuu kaapelin sotilaallinen merkitys.

Esimerkiksi:

”kaksikäyttöisten teknologioiden ja infrastruktuurin käyttö puolustustehtävien kokonaisvaltaisen ratkaisun edistämiseksi arktisella alueella” (”использование технологий и объектов инфраструктуры двойного назначения в интересах комплексного решения в Арктической зоне задач в области обороны”).

Venäjälle lähtökohtaisesti kaikki mereen asennettavat tietoliikennekaapelit ja myös esimerkiksi kaasuputket ovat aina kaksikäyttöisiä ja kaksoiskäytön toinen käyttöpuoli lähtee puolustuksen näkökulmasta. Koillisväylän kaapelihanke on Venäjän Tyynenmeren laivaston ja Pohjoisen laivaston hankkeita. Noiden kahden laivaston rooli on selkeästi todettu lukuisissa venäläisasiakirjoissa.

Ihmettelen, miten vähän suomalaisessa virkamieskunnassa ja etenkin Supossa (kotisivut) on seurattu ylipäätään tätä Venäjän arktisen alueen merikaapelointihanketta ja sitä, mikä on sen sotilaallinen merkitys Venäjälle. Eikö Supossa tai muualla Suomen tiedustelussa seurata ollenkaan Venäjän asioita eikä edes Venäjän lainsäädäntöhankkeita ja muita virallisia hallinnossa luotuja asiakirjoja?

Miksi Supo ei hoitanut tehtäviään ja varoittanut ajoissa suomalaispoliitikkoja Koillisväylän merikaapelihankkeen sotilaspoliittisesta luonteesta ja siitä, että kyse on geopolitiikasta ja että Suomen on syytä pysyä asiassa sivussa?

”В соответствии с Перечнем поручений Президента Российской Федерации от 20 декабря 2013 года № К1117 Минкомсвязи России совместно с Минобороны России, Минпромторг России, ФСБ России, Миэкономразвития России в рамках реализации основных направлений государственной политики в области развития системы связи для нужд обороны и безопасности страны, поддержания правопорядка на период до 2025 года организовать строительство магистральной подводной волоконно-оптической линии связи в арктической зоне и Дальневосточном регионе (г. Североморск – г. Петропавловск-Камчатский – г.Владивосток).”

Vapaasti suomennettuna tuo jo vuonna 2013 kirjattu venäläisviranomaisteksti, joka perustuu presidentti Putinin 20. joulukuuta 2013 päivättyyn määräysluetteloon nro K1117:

”Venäjän federaation presidentin 20. joulukuuta 2013 päivätyn määräysluettelon nro K1117 mukaisesti Venäjän viestintäministeriö yhdessä Venäjän puolustusministeriön, Venäjän teollisuus- ja kauppaministeriön, Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelu FSB:n, Venäjän talouskehitysministeriön kanssa osana valtion politiikan pääsuuntien toteuttamista viestintäjärjestelmän kehittämisen alalla maan puolustuksen ja turvallisuuden tarpeisiin sekä lain ja järjestyksen ylläpitämiseen järjestää vedenalaisen kuituoptisen pääviestintälinjan rakentaminen arktiselle alueelle ja Kaukoidän alueelle kaudella vuoteen 2025 mennessä (Severomorsk – Petropavlovsk-Kamtšatski – Vladivostok).”

Putin siis antoi vuoden 2013 lopulla työaikaa kaapelin rakentamiselle noin 11-12 vuotta.

Mukana oli jo vuodesta 2013 lähtien myös Venäjän turvallisuuspalvelu FSB (Федеральная служба безопасности Российской Федерации, ФСБ).

Selvää tekstiä siis jo vuonna 2013. Siitä huolimatta Esko Aho, Paavo Lipponen, Suomen liikenne- ja viestintäministeriö sekä Sipilän hallitus liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin johdolla ajoivat Suomea mukaan kaapelihankkeeseen kuin käärmettä pyssyyn.

Käsittämätöntä Venäjän asioiden tuntemattomuutta Suomessa tuokin – ja eikös varoitettu näköpiirissä olevasta typeryydestä. Minäkin yritin varoitella kirjoituksissani vuodesta 2015 alkaen.

****

ВУНЦ ВМФ «Военно-морская академия» on suomeksi Venäjän laivaston sotilaallinen koulutus- ja tiedekeskus Merivoimien akatemia (kotisivut), jonka majapaikka on Pietarissa. ВУНЦ on suomennettuna sotilaallinen koulutus- ja tiedekeskus (военный учебно-научный центр, ВУНЦ). ВМФ on puolestaan yhtä kuin Venäjän laivasto (Военно-морской флот, ВМФ).

Merivoimien akatemia julkaisi jo vuonna 2017 raportin otsikolla Tieteelliset ja tekniset ongelmat integroidun viestintäverkon luomisessa maan puolustuksen, valtion turvallisuuden ja lainvalvontaviranomaisten tarpeisiin (Доклад, Научно-технические проблемы создания интегрированной сети связи для нужд обороны страны, безопасности государстваи обеспечения правопорядка).

Выполнение ОКР «Бум-3» ja Выполнение ОКР «Кабель» olivat kaksi kehityshanketta, jotka alkoivat vuosina 2013 ja 2014. Выполнение ОКР «Бум-3» (OKR Bum-3) on suomeksi Bum-3 kokeellisen kehitystyön toimeenpano ja Выполнение ОКР «Кабель» (OKR Kabel) suomeksi Kaapelin kokeellisen kehitystyön toimeenpano. ОКР (опытно-конструкторская работа) tarkoittaa sanatarkasti kokeellista suunnittelutyötä, suomalaisittain kyse oli eräänlaisesta t&k-toiminnasta.

OKR Kabel oli siis itse merikaapelin kehitystyö. Venäjällä ei ollut entuudestaan kyvykkyyttä valmistaa teknisesti vaativia merikaapeleita. OKR Bum-3:ssa puolestaan luotiin kokeellinen alue valokuitukaapeliasennukselle välillä Dvorets, Severmorsk (Дворец, Северморск) – RTP, Teriberka (РТП, Териберка) – RTP, Svjatoj Noc (РТП, Святой Нос) – Balka, Severodvinsk (Балка, Северодвинск). RTP tarkoittaa radioteknistä asemaa tai pistettä (радиотехническая позиция tai радиотехнический пост, РТП).

Venäjän YVA-ilmoitukset eli ympäristövaikutusten arviointiprosessit ilmoitetaan OVOS-portaalissa (оценка воздействия на окружающую среду, ОВОС). Valokuitukaapelin ensimmäisen asennuksen ympäristövaikutusten arviointi-ilmoitus julkaistiin 14.7.2019 (ОВОС, Строительство подводной волоконно-оптической линии связи в направлении Североморск – Северодвинск 14.7.2019). YVA-menettelyn hakijoiksi oli kirjattu Venäjän valtion erikoisrakentamisesta vastaava yhtiö 31 GPISS (ОАО «31 Государственный проектный институт специального строительства», «31 ГПИСС») ja sen alla Merisuunnitteluinstituutti 23 GMPI («23 Государственный морской проектный институт», «23 ГМПИ»).

Kyse oli Bum-3:n vaiheista 1 ja 2 (ОКР «Бум-3» I и II) ja kaapelin asennuksesta välillä Severomorsk (Североморск, 69°04’59.4″N 33°25’05.6″E) – Severodvinsk (Северодвинск, 64°34’12.0″N 39°45’36.0″E). Kyse on Severomorskin laivastotukikohdasta (военно-морская база Североморск) ja Vienanmeren laivastotukikohdasta (Беломорская военно-морская база, БелВМБ) ja niiden välisestä merikaapelista.

****

Länsipakotteiden alla Venäjä onnistui niin kuin onnistuikin kehittämään oman merikaapelin. Venäjän ensimmäinen transarktisen kuituoptisen tietoliikennelinjan kaapeleita valmistava tehdas on hiljattain avattu Murmanskissa.

Kaapelia valmistava yritys on nimeltään Kehittyvien tekniikoiden hallinto (АО «Управление перспективных технологий», АО «УПТ») ja se on kaapelihankkeen avainyritys. Tehdas on Murmanskissa osoitteessa Tralovaja 2 (Траловая улица, 2, Мурманск, 183038, 68°57’33.6″N 33°02’41.6″E). Ensimmäisessä vaiheessa tuotantoa on noin 150 kilometriä kuukaudessa eli noin 2 000 kilometriä vuodessa. Myöhemmin vuosituotanto on tarkoitus kasvattaa 3 000 kilometriin.

Venäjän federaation asevoimien pääviestintäosasto (Главного управления связи Вооруженных Сил Российской Федерации, ГУС ВС РФ), Laivaston pääkomento verkostopalveluineen (Главное командование ВМФ, службой связи) ja Venäjän valtion erikoisrakentamisesta vastaava yhtiö 31 GPISS olivat mukana kaapelirakennushankkeelle perustetussa työryhmässä jo vuodesta 2014.

Koillisväylän merikaapelin rakentamishanke on ollut alusta alkaen Venäjälle sotilaallinen hanke sotilaallisista lähtökohdista. Se on tehty kaikissa julkishallinon asiakirjoissa ja myös venäläismediassa yksiselitteisen selväksi. Kyse on siitä, että Venäjälle syntyi tarve rakentaa merenalainen yhteys- ja valvontaverkko, kun ikijäät eivät enää suojaa Venäjän pohjoisia rantoja mahdollisilta sotilaallisilta hyökkäyksiltä.

****

Yle Areena, Varjojen sota -ohjelmasarja, osat 1-3. Osa 1 on julkaistu Yle Areenassa 19.4.2023 (Yle Areena, Putinin vakoojat pohjolassa 19.4.2023).

Kolmiosaisen ohjelmasarjan ensimmäinen osa kertoo, kuinka Venäjä kartoittaa vihollistahoikseen kokemiinsa maihin liittyviä merialueita päämääränä kriisi- ja sotaolosuhteissa tuhota merenalaista infrastruktuuria. Lähinnä tietoliikenne- ja energiaverkkoja sekä myös sotilastaitteita, kuten tietoliikennekaapeleita, sähkökaapeleita, kaasuputkia, sotilasteknisiä valvontalaitteita ja niihin liittyviä kaapeleita.

Siis kaikkea sitä, mitä on merenpinnan alapuolella ja joka edistää Venäjän pyrkimyksiä ja päämääriä konfliktissa ja sodassa.

Venäjän strategia on ylläpitää sotilaallista suorituskykyä katkomalla tarvittaessa läntisen Euroopan energia- ja tietoliikenneverkot kriisi- ja/tai sotatilanteessa. Venäjällä on suorituskykyä katkoa myös omat kaasuputket niin Itämerellä kuin Mustallamerellä estämään vastapuolen energiansaanti tarvittaessa myös Venäjältä.

Mitä järkeä Venäjälle olisi sitten katkoa omia kaasuputkilinjoja, kun kaasun toimituksen voisi sulkea myös kääntämällä vain hanat kiinni?

Nord Stream -kaasuputkien räjäytys kertoo hyvin, kun Venäjälle varmistui syksyllä juuri ennen lämmityskauden alkua, ettei läntinen Eurooppa tule enää todennäköisesti ostamaan venäläiskaasua siinä mitassa, mikä olisi Venäjän etujen mukaista riippuvuussuhteen pysymiselle. Toisaalta Venäjällä oli tarve varmistaa läntisen Euroopan energiahätää, mutta toisaalta oli myös tarve varmistaa, ettei läntinen Eurooppa saa venäläiskaasua ja läntinen Eurooppa ei voisi syyttää Venäjää kiristämisestä.

Enää Venäjällä ei ole mahdollisuutta kiristää läntistä Eurooppaa energialla. Se mahdollisuus loppui viime vuonna. Venäjällä ei ole enää riippuvuussuhdetta hyväksikäytettäväksi.

****

Kuinka sitten Venäjä käyttää hyväkseen vihollistahoikseen kokemia maita palvelevia merialueille sijoitettuja infrastruktuureja puolustustehtäviensä hoitamiseen?

Suorittaja kaikissa noissa tehtävissä on Venäjän federaation puolustusministeriön syvänmeren tutkimuksen osasto, lyhenteenä GUGI (Главное управление глубоководных исследований Министерства обороны Российской Федерации, ГУГИ).

GUGI:n alla on yksi Venäjän salaisimmista sotilasyksiköistä yksikkönumerolla 45707 (Войсковая часть № 45707). Tuolla yksiköllä ole edes virallista nimeä, pelkkä sotilasyksikkönumero. Yksikkö suorittaa vedenalaista tiedustelutoimintaa: viestintäkaapeleiden kuuntelua, hydroakustisten antureiden asennusta sekä esimerkiksi erilaisten sotilasteknisten fragmenttien keräämistä merenpohjasta. Yksikölle kuuluu myös sabotaasitoiminta, kuten sähkö- ja tietoliikennekaapelien katkaiseminen. Yksikkö pitää hallintomajapaikkaa Pietarissa Peterhofissa (константиновская дом 25 (Михайловская/Константиновская), 198510, Петродворец, Россия).

Niin GUGI kuin sotilasyksikkö 45707 ovat hyvin salaisia organisaatioita. Julkiset Venäjän itsensä kirjaamat tiedot ovat vähäisiä.

Kaikki merenpinnan alapuolella tapahtuva tiedustelutoiminta kaikkine siihen liittyvine oheistoimintoineen tapahtuu GUGI:n alaisuudessa.

Olen käsitellyt GUGI:a Venäjän harjoittamaa merenpinnan alaista sotilaallista kartoitusta kahdessa kirjoituksessa:

• 69°32’19.5″N 19°02’06.2″E – Naton vanha sukellusvenetukikohta Norjassa ja Venäjän toimet seismisen tutkimuksen varjolla (US-blogi 28.7.2021)
• Uusi uhka Suomen Laivue 2020-taistelualushankkeen fregateille – Venäjän uudet torpedot ja toiminta jään alta (US-blogi 9.4.2021).

Osa GUGI:n aluskannasta on kirjattu em. kirjoituksiin. Alusten tehtäväksi on yleensä kirjattu ”vedenalaisen teknisen työn suorittaminen” (”проведение подводно-технических работ”).

GUGI on kartoittanut myös Suomen rannikkovedet sangen riittävästi kuten koko Itämeri ylipäätään (US-blogi 9.4.2021).

****

Koillisväylälle asennetavan kaapelin rakennusprojektiin on sisällytetty myös uusien valtamerikelpoisten jääluokiteltujen kaapelinlaskualusten rakentaminen sekä Pohjoiselle laivastolle että Tyynenmeren laivastolle yksi kappale molemmille. Nuo uudet kaapelinlaskualukset oli tarkoitus luovuttaa Pohjoiselle laivastolle ja Tyynenmeren laivastolle vuosina 2023 ja 2024. Aluksi alukset piti luovuttaa laivastolle vuosina 2018 ja 2019, sitten toimitusta siirrettiin vuosille 2020-2021 ja edelleen vuosille 2023-2024. Alusten rakentaminen hidastui ja keskeytettiin vuonna 2018, koska suurinta osaa länsimaisten pakotteiden alaisia ​​erikoislaitteita ei toimitettu. Alukset eivät siis valmistuneet aikataulussa länsipakotteiden vuoksi.

Nuo kaksi Pohjoiselle laivastolle ja Tyynenmeren laivastolle luovutettavaa kaapelinlaskualusta ovat projektin 15310 (проекта 15310) Volga (судно «Волга») ja Vjatka (судно «Вятка»), valmistaja Laivanrakennustelakka Zaliv (ООО «Судостроительный завод «Залив», kotisivut) Krimillä. Joiden lähteiden mukaan Volgan nimi olisi myöhemmin vaihdettu Svijagaksi (судно «Свияга»).

Projektin 15310 koodi on ”Kaapeli” (шифр «Кабель»). Sinänsä käyttötarkoitukseltaan varsin arkiset alukset ovat siis GUGI:n alla ja maalattu GUGI:n sinivalkoiseen väritykseen. Volga laskettiin vesille Kertšissä (Керчь, 45°15’49.9″N 36°24’50.1″E) 17. elokuuta 2021. Vjotka puolestaan laskettiin veteen Kertšin kuivatelakalta 18.8.2020. Edelleenkään Venäjällä ei ole uutisoitu, että alukset olisivat varustettu niin, että kaapelinlasku onnistuisi ja että Volgan luovutus Pohjoiselle laivastolle olisi vuonna 2023 ja Vjatkan Tyynenmeren laivastolle vuonna 2024.

Aluksiin on suunniteltu yleiskäyttöinen raskas meriaura HD3-200-nostimella, joka kykenee upottamaan kaapelin tarvittaessa kahden metrin syvyyden merenpohjasta sekä mm. kauko-ohjattava ojakaivaja (trencher) nostimella sekä lineaarinen kaapelin asennuskone. Ainakin noiden saamisessa Venäjällä lienee ollut pakotteiden vuoksi vaikeuksia.

15310-projektin kaapelialukset ovat suuria aluksia, jotka on tarkoitettu kaapelien laskuun valtamerillä. Uppouma yli 10 tuhatta tonnia, pituus noin 140 metriä, leveys noin 19 metriä ja syväys noin 4 metriä.

Suomi kunnostautui kylmän sodan aikaan toimittamaan korkean teknologian kaapelinlaskualuksia Neuvostoliittoon, kun Neuvostoliitto ei niitä muualtakaan lännestä saanut eikä itse osannut valmistaa. Projektissa 1274 (проекта 1274) Ingul (судно «Ингул») 15.12.1962, Jana (судно «Яна») 9.7.1963, Akademik Andrejev (судно «Академик Андреев») 20.12.1968, Donets (судно «Донец») 3.7.1969, Zeja (судно «Зея»), 20.11.1970, Tavda (судно «Тавда») 6.10.1977 ja Inguri (судно «Ингури») 12.25.1978. Wärtsilän telakat Helsingistä ja Turusta toimittivat laivat.

Kaapelinlaskualukset Suomestakin on aina toimitettu Venäjän laivastolle eli siis sotilasorganisaatiolle.

****

Koillisväylän merikaapelihankkeen toteuttamiseen osallistuu Venäjän itsensä ilmoittamana yhdeksän aluksen laivasto. Alukset tekevät muutakin kuin vain laskevat kaapeleita. Kahden uuden kaapelinlaskualuksen lisäksi hankkeeseen kuuluu vanhojen kaapelinlaskualusten modernisointi.

On syytä mainita erikseen vielä kolme uudehkoa alusta, jotka ovat GUGI:lla erityisiä. Ne ovat projektin 11982 (проекта 11982), alukset Ladoga (судно «Ладога», IMO: 273541430), Seliger (судно «Селигер», MMSI: 273541310) ja Ilmen (судно «Ильмень»). Valmistaja on Leningradin laivanrakennustelakka Pella (ОАО «Ленинградский судостроительный завод «Пелла», kotisivut). Esimerkiksi 1.10.2018 käyttöönotetun Ladogan kotisatama on ollut pitkään Itämerellä.

Em. projektin 11982 kolme alusta on suunniteltu merentutkimukseen, etsintä- ja pelastusoperaatioihin sekä uusimpien syvänmeren robottijärjestelmien testaukseen. Alukset pystyvät työskentelemään myös siviilitarkoituksissa, kuten vedenalaisten putkien ja kaapeliviestintälinjojen laskemisessa ja meren pohjan teknisiissä tutkimuksissa.

Muistakaa siis kaksoiskäyttötarkoitus, millä on erityinen rooli Venäjällä. Tuo on syytä aina muistaa lännessä, jos ja kun luodaan suhteita venäläisiin toimijoihin, joita pidämme siviilitoimijoina. Kaikki palvelee tarvittaessa myös maanpuolustusta.

Koillisväylällä kaapelit laskevat siis GUGI:n alukset eli laskutyön suorittaa Venäjän yksi salaisimmasta organisaatiosta. Miksi näin, siitä lisää myöhemmin. Kyse on kaapeleihin liittyvästä vedenalaisista sotilaallisista valvontajärjestelmistä, jotka Venäjän liittää itse pääkaapelin laskutyöhön.

Vastaavasti Nokia ilmoitti heinäkuussa 2021, että se ostaa kaksi uutta kaapelinlaskualusta Alcatel Submarine Networksille (Twitter, Alcatel Submarine Networks 29.7.2021). Alukset ovat nimeltään Ile de Molène (IMO: 9329928) ja Ile d’Yeu (IMO: 9230414). Ilmeisemmin myös Nokia ja Alcatel Submarine Networks tarvitsevat uutta kalustoa Far North Fibre Express Route -kaapelin tuodessa uutta kaapelinlaskukapasiteettitarvetta.

****

”Минобороны начало подготовку к прокладке трансарктической линии связи. Она создается для нужд ВМФ и береговых войск. Волоконно-оптический кабель буквально «прошьет» Арктику и Дальний Восток. Эксперты считают, что трансарктическая линия связи повысит обороноспособность страны. В Минобороны «Известиям» рассказали, что новая волоконно-оптическая линия расширит возможности оперативного управления военно-морскими силами России.” (Известия 23.4.2018)

Vapaasti suomennettuja tuo Izvestijan (kotisivut) jutun lauseet jo vuodelta 2018:

”Puolustusministeriö on aloittanut valmistelut arktisen viestintälinjan rakentamiseksi. Se on luotu laivaston ja rannikkojoukkojen tarpeisiin. Valokuitukaapeli kirjaimellisesti ”leikkaa” arktisen alueen ja Kaukoidän läpi. Asiantuntijat uskovat, että arktinen viestintälinja lisää maan puolustuskykyä. Puolustusministeriö kertoi Izvestijalle, että uusi valokuitulinja laajentaa Venäjän merivoimien operatiivisen ohjauksen valmiuksia.”

Tämän kirjoituksen varsinainen aihe on Venäjän kiinteät vedenalaiset havainnointijärjestelmät, joita Venäjä asentaa rakentamiensa merikaapeleiden sekä myös kaasuputkien yhteyteen.

Edellä kirjattu oli vain lyhyttä alustusta varsinaiseen aiheeseen.

Venäjä siis rakentaa Koillisväylälle merikaapelin Severomorskista Petropavlovsk-Kamtšatskin kautta Vladivostokiin. Suomi potkittiin merikaapelin rakennushankkeesta ymmärrettävästi pellolle. Toisin kuin minä tässä kirjoituksessa, Venäjän viranomaishallinto ei kuitenkaan käytä tuosta kaapelista kaupallista Polar Express -nimeä.

Polar Express -merikaapeli on siis tavallaan kaupallinen hanke ja oli kaupallisen hankkeen lähtökohdista, mutta todellisuudessa merikaapeli on sotilaallinen hanke sotilaallisen hankkeen lähtökohdista. Venäjä osaa melko hyvin tuon verhouksen kaupallisen ja sotilaallisen toiminnan välillä. Ainakin suomalaisten suhteen Venäjä on onnistunut tuossa verhouksessa täysin.

Koko Koillisväylän kaapelihankkeen kustannuksiksi on venäläismediassa kirjattu 65 miljardia ruplaa. Länsimediassa hinnaksi on arvioitu 0,8–1,2 miljardia dollaria.

****

Venäjä jakaa meret GUGI:n merenalaisissa toimintaympäristöissä kolmeen ryhmään ja rajaan. Venäjän merivoimien toiminta-alueiden määritelmät ovat samat. Laajin ryhmä on valtameren toiminta-alue (океанская операционная зона), seuraavina kaukomeren toiminta-alue (дальняя морская операционная зона) ja lähimeren toiminta-alue (ближняя морская операционная зона).

Lisäksi on myös rannikkoa-alue (прибрежная зона). Alueiden lähtökohtainen raja on määritelty rannikkoetäisyyden mukaan. Rannikkoa-alue ulottuu 200 merimailin päähän, lähimeri 200-500 merimailin päähän, kaukomeri 500-1 000 merimailin päähän ja valtameri yli 1 000 merimailin päähän rannasta. Suppeilla merialueilla – Itämeri, Mustameri, Kaspianmeri – etäisyys rannasta ei mene kirjaimellisesti aivan tuon mukaan, vaan meret ovat tietojeni mukaan GUGI:n kannalta lähimerta.

Rannikkoa-alueilla Venäjällä on Rannikkovalvontajärjestelmä, lyhenteenä BSN (Береговая система наблюдения, БСН). BSN:n tärkein havainnointijärjestelmä on rannikolle sijoitetut ns. radiotekniset asemat tai pisteet, lyhenteenä RTP (радиотехническая позиция tai радиотехнический пост, РТП). BSN:t ovat sinänsä Venäjän vanhaa puolustushistoriaa ja ne luotiin jo vuonna 1909 Pietari I:n käskystä. РТП БСН ВМФ -lyhenne (радиотехнический пост, Береговая система наблюдения, Военно-морской флот) tarkoittaa Venäjän federaation merivoimien rannikkohavaintojärjestelmän radioteknistä pistettä (RTP BSN VMF).

Meitä lähin rannikkovalvontajärjestelmä on Leningradin alueen laivastotukikohdan (Краснознаменная Ленинградская военно-морская база, ЛенВМБ) rannikkovalvontajärjestelmä. Rannikkovalvontajärjestelmä ovat sidottuja laivastotukikohtiin. Suomea lähimmät rannikkovalvontajärjestelmän RTP:t ovat Suursaaressa (Остров Гогланд, 60°03’56.4″N 26°58’22.6″E) ja Lavansaaressa (Остров Мощный, 60°01’23.7″N 27°49’33.3″E). Venäjällä RTP:t ovat monin paikoin asennettuja samoihin torni- ja mastorakenteisiin kuin siviilipuolen alusliikenteen ohjausjärjestelmät (VTS).

Venäjällä on myös Yhtenäinen valtiollinen vedenpäällinen ja vedenalainen havainnointijärjestelmä, EGSONPO (Единая государственная система освещения надводной и подводной обстановки, ЕГСОНПО). EGSONPO:n päätehtävänä on kerätä tietoa etenkin pohjoisten merien tilanteesta sekä etsiä erilaisia aluksia, sukellusveneitä ja muita mahdollisesti Venäjän turvallisuutta uhkaavia kohteita.

****

Venäjä käyttää lähinnä seuraavia havainnointijärjestelmiä sekä merikaapeleiden että kaasuputkien yhteydessä sekä ylipäätään meren pohjassa:

• Kiinteä passiivinen hydroakustinen järjestelmä MGK-608 (Стационарный пассивный гидроакустический комплекс «МГК-608»)
• Kiinteä hydroakustinen järjestelmä Ratsionalnost VG-5 (Стационарный гидроакустический комплекс «Рациональность ВГ-5»)
• Itsenäinen hydroakustinen asema Amga-M (Автономная гидроакустическая станция «Амга-М»)
• Kiinteä sähkömagneettinen asema Anakonda-SP (Стационарная электромагнитная станция «Анаконда-СП»)
• Aktiivinen magneettiakustinen asema MG-818 Diabaz (Активна магнитно-акустическая станция МГ-818 «Диабаз»)
• Delta-MGA-järjestelmä (Система «Дельта-МГА»).

Venäjällä on paljon muitakin järjestelmiä käytössään, mutta noita on liitetty erityisesti niin merikaapeleihin kuin kaasuputkiin.

Kiinteä hydroakustinen järjestelmä (стационарный гидроакустический комплекс) tarkoittaa merenpohjaan kiinteästi asennettua järjestelmää, järjestelmän havaintopistettä. Hydroakustinen-sana voidaan jossain yhteyksissä kääntää ehkä myös kaikuluotain-liitteellä.

Järjestelmä on aktiivinen, jos järjestelmä sekä lähettää äänipulsseja että vastaanottaa äänipulsseja eli kaikuja. Kiinteä passiivinen kaikuluotainjärjestelmä (стационарный пассивный гидроакустический комплекс) puolestaan vain vastaanottaa äänipulsseja.

Noista em. järjestelmistä löytyy hyvin vähän teknistä tietoa. Internetsivut löytyvät vain MGK-608-järjestelmän vientiversiosta, joka merkitään MGK-608E («МГК-608Э») sekä Amgasta («Амга»). Э-kirjain (E) tarkoittaa yleisesti tunnuksissa vientiversiota (экспорт).

Tietoa järjestelmistä löytyy kiertotietä. Esimerkiksi julkisiin hankintoihin liittyvistä asiakirjoista tai oikeudenkäynteihin liittyvistä asiakirjoista. Patenteista löytyy myös teknistä tietoa.

Esimerkiksi Ratsionalnost VG-5 -järjestelmään liittyvä infrarakentaminen Tuapseen (Туапсе) Krasnodarin alueella (Краснодарский край) on julkisesti kilpailutettu (Информационный портал Международной Ассоциации Фундаментостроителей, Номер тендера: 70003, 20.3.2017). Ratsionalnost VG-5 -järjestelmä tulee olemaan Novorossijskin uuden laivastotukikohdan (Новороссийская военно-морская база, в/ч 99608, 44°43’15.3″N 37°49’56.0″E) 14. valvontapiirissä (14-й район наблюдения).

Noita valvontapiirejä Venäjällä riittää. Krimin niemimaan valvontapiirin Venäjä on kirjannut 77. valvontapiiriksi (77-й район наблюдения). Valvontapiirit ovat siis laivastotukikohtiin sidottuja.

Anakonda-SP-järjestelmään liittyy myös julkinen kilpailutus. Kyse oli järjestelmän toimitus Venäjän laivastolle (Информационная система СТАР, Закупка № 0173100004520002399, 20.9.2020). Myös MG-818 Diabaz järjestelmään liittyy myös julkinen kilpailutus (Мои-торги, Закупка № 0173100004520002242, 21.9.2020).

Huomatkaa noiden kahden em. päätöksen ajankohdat vain päivän erolla.

****

Venäjä aloitti MGK-608-järjestelmän asentamisen Mustanmeren luoteisosassa vuonna 2019. Luoteisosa käsittää alueen Krimin Tarhankut-niemeltä (Тарханкут, 45°20’52.0″N 32°29’46.0″E) Käärmesaarelle (Змеиный, 45°15’18.0″N 30°12’15.1″E). Venäjällä on varmuudella Mustallamerellä myös Ratsionalnost VG-5 -järjestelmä ja järjestelmä on jo rakennettu valmiiksi.

20 aseman Amga-M-järjestelmä otettiin käyttöön vuoden 2014 alussa Sotšin kaupungin merialueella olympialaisten turvallisuuden varmistamiseksi. Amga-M-järjestelmän tehtävä on havaita sukellusveneet. Anakonda-SP-järjestelmässä Venäjällä on Mustallamerellä kaksi asemaa. Toinen on Tarhankut-niemellä ja toinen Hersonesin niemellä (Херсонес, 44°34’59.1″N 33°22’53.6″E). Anakonda-SP:n asemia ei ole esitetty yllä olevassa kuvassa.

Venäjä testasi Delta-MGA-järjestelmää vuosina 2018-2019 ja se myös otettiin heti tuolloin käyttöön. MGA-järjestelmää käytetään Gazpromin kaasuputkiin liittyen ja järjestelmä asennetaan kaasuputkien rakentamisen yhteydessä. Mustallamerellä kyse on Blue Stream- ja Turkish Stream -kaasuputkista, Itämerellä Nord Stream 2 -kaasuputkesta. Delta-MGA:n hydroakustiset asemat on asennettu varmuudella ainakin Turkish Stream -kaasuputken reitille.

Yhtä täynnä kuin Mustameri on venäläisistä veden alle asennetuista havainnointijärjestelmistä, on myös Itämeri. Mikä pätee Turkish Stream -kaasuputkeen, pätee myös ainakin Nord Stream 2 -kaasuputkeen.

Venäjä käyttää Nord Stream -kaasuputkia tiedusteluun ja on rakentanut tiedusteluinfraa Itämeren pohjaan.  Käsittelin asiaa hieman kirjoituksessa otsikolla Niin Mustallamerellä kuin myös Itämerellä Venäjä käyttää hallinnassaan olevaa energiainfrastruktuuria sotilastiedusteluun (US-blogi 5.7.2022).

****

Kesäkuussa 2016 uutisoitiin, että Venäjän puolustusministeriö suunnittelee uuden, modernisoidun kiinteän merenalaisen MGK-608M-järjestelmän asentamista Barentsinmerelle vuoden 2016 loppuun mennessä. Julkisessa hankinnassa  sopimusarvoksi oli kirjattu 216 349 700 ruplaa. Venäjän puolustusministeriö ja Tutkimuslaitos Atoll (Научно-исследовательский институт «Атолл», «НИИ «Атолл») solmivat sopimuksen ​​28. heinäkuuta 2015 (Государственный контракт № 1516187105292040105010463/658/ЭАЕ/2015/ДГЗ/ГОЗ). Tuokin sopimus meni välimiesoikeuteen, jonka päätöksestä voi lukea paljon hyödyllistä, jos MGK-608M-järjestelmä pohjoisille vesille asennettuna kiinnostaa enemmän (Дело № А40-62899/17-3-613 24.10.2017).

Kaiken kaikkiaan vuoden 2016 loppuun mennessä pohjoisella laivastolla oli tarkoitus rakentaa kaksi kiinteää MGK-608M-kaikuluotainjärjestelmää. Venäjällä on tiettävästi suunnitelma myös neljän muun järjestelmän tilauksesta, mutta niiden toimituksesta minulla ei ole tarkempaa tietoa.

MGK-608-järjestelmä on sinänsä vanha. Järjestelmä on ollut käytössä 1990-luvun puolivälistä lähtien.

Yllä olevissa kuvissa esitetyn sukellusveneiden havaitsemiseen tarkoitetun Rosoboroneksportin valmistaman Sever-E-luotainjärjestelmä valmistustietoja löytyy täältä.

Rosoboroneksport (ОАО «Рособоронэкспорт») on Putinin astuttua valtaan vuonna 2000 perustettu Venäjän valtionkorporaatio Rostehin tytäryhtiö, joka vastaa maan aseiden, kaksoiskäyttötuotteiden ja näihin liittyvien palvelujen kaupasta ulkomaiden kanssa. Rosoboroneksport on Venäjän keskeisin vedenalaisten valvontajärjestelmien valmistaja. Toinen on Tutkimuslaitos Atoll (Научно-исследовательский институт «Атолл»,«НИИ «Атолл»).