Kokoomuksen ei kannata pyrkiä vaalivoittoon – kakkos- tai kolmossija toisi Kokoomukselle paljon paremman tuloksen

Petteri Orpo valittiin jatkokaudelle: ”Haluan kokoomuksen pääministeripuolueeksi” (Uusi Suomi 11.6.2022).

Marin: Demarien vaalivoitto on ainoa aito tapa estää porvarihallitus (MTV Uutiset 13.1.2023).

”Kyllä se aika hullua olisi, mikäli puolueen tavoite ei olisi ykköspaikka. Totta kai siihen tähdätään.” (Yle 5.1.2023).

Tuon Ylen jutun lausuja oli Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra. Myös Perussuomalaisten tavoite Kokoomuksen ja SDP:n tapaan on siis ykköspaikka eduskuntavaaleissa.

Eduskuntavaalit pidetään sunnuntaina 2. huhtikuuta 2023. Vaalivoittoon on kannatusmittauksien perusteella mahdollisuus kolmella puolueella.

Kansallinen Kokoomus, Perussuomalaiset ja Suomen Sosialidemokraattinen Puolue.

Viimeaikaisissa gallupmittauksissa Kokoomus on menettänyt kannatustaan. Perussuomalaiset ja SDP ovat kirineet Kokoomusta.

Kaikilla kolmella puolella ovat vielä mahdollisuudet vaalivoittoon. Puolueiden edustajat ovat siis myös julkisuudessa ilmoittaneet pyrkivänänsä olemaan vaaleissa suurin puolue.

Mutta onko tuo tavoite itse asiassa yhdellekään puolueelle ollenkaan järkevä tavoite? Jospa puolueen etua ja tavoitteita ajettaisiinkin paremmin olemalla toisella tai kolmannella sijalla kuin olemalla paalupaikalla?

Kokoomus haluaa puheenjohtaja Petteri Orpon suulla siis pääministeripuolueeksi, mutta haluaako Kokoomus yhtä kiihkeästi toteuttaa vaaliohjelmaansa?

Oman ohjelman toteuttaminen mahdollisimman puhtaasti vai olla suurin puolue ja pääministeripuolue?

Siinäpä Kokoomuksen pulma Shakespearen tapaan.

Sama pulma on myös Perussuomalaisilla ja SDP:llä.

Jos olisin puoluepolitiikassa mukana, ei pyrkisi saamaan edustamaani puoluetta paalupaikalle, koska siitä taitaisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

****

Kevään eduskuntavaalit ratkaisevat talouskysymykset. Talouskysymyksissä on kaksi tekijää yli muiden: valtion velkaantumiskehityksen pysäyttäminen ja työperäisen maahanmuuton vapauttaminen Suomen surkean väestökehityksen seurauksena.

SDP:llä on umpisurkea valtiontalouden tasapainotusohjelma. Puolue ei käytännössä suostu ainakaan ennen vaaleja valtiontalouden leikkauksiin, mitkä ovat kuitenkin aivan välttämättömiä, jotta valtiontalouden tasapainotusohjelma kyettäisiin laatimaan uskottavasti.

Perussuomalaisilla on umpisurkea työperäisen maahanmuuton ohjelma. Puolue ei käytännössä suostu ainakaan ennen vaaleja lisäämään työperäistä maahanmuuttoa, mikä on kuitenkin aivan välttämätöntä, jotta Suomen surkean väestökehityksen taloudelliselle toimeliaisuudelle aiheuttamat ongelmat kyettäisiin ratkaisemaan uskottavasti.

SDP ja Perussuomalaiset eivät siis toisi valoa eikä ratkaisua molempiin Suomen talouden suurongelmaan. Molemmilta puolueilta onnistuisi vaaliohjelmien perusteella ehkä vain jommankumman ongelman ratkaisu.

Kokoomuksella on noista kolmesta puolueesta uskottavin valtiontalouden tasapainotusohjelma ja työperäisen maahanmuuton ohjelma. Jos Kokoomus voittaisi vaalit, sen ei tarvitsisi syödä sanojaan ja selitellä puheiden ja tekojen ristiriitaa vastaavasti kuin Perussuomalaisten ja SDP:n.

Hallitusneuvottelut ratkaistaan hieman vastaavasti kuin keväällä 2015, kun vaalit voittanut Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä valitsi Perussuomalaisten ja SDP:n välillä. Nyt kolmesta suurimmasta puolueesta kaksi pääsee hallitukseen ja kolmas jää opposition pääpuolueeksi.

****

Velka-Marinin velkahallitus (US-blogi 1.5.2021).

Tuo vappuna 2021 asettamani määritelmä Marinille on kyllä osoittanut täysin oikeaksi. Marin ei kykene ratkaisemaan mitään ongelmaa ilman velkarahaa. Marinin talouspoliittiset kyvyt ovat täysin nolla. Surkein ihminen maailmassa johtamaan mitään talouspolitiikan alalla. Ylivoimaisesti surkein.

Kun ei muutoin Marin kykene ratkaisemaan ongelmia ja ristiriitoja, niin sitten kylvetään vain velkarahaa ongelmien ja ristiriitojen ratkaisemiseksi. Tuo Marinin kyvyttömyys johtuu hänen äkkinäisestä ja lyhytjännitteisestä luonteestaan. Hän ei ole sovittelijaluonne vaan sovittelu hoidetaan rahalla – siis velkarahalla. Asia pitää saada nopeasti pois pöydältä ja tarvittaessa poisto suoritetaan velkarahalla.

On jo nyt selvää, ettei Sanna Marinin hallituksen nykyinen kokoonpano voi jatkaa eikä se tulee saamaan kansalta jatkolle mandaattia. Myös Suomen talous ei kestäisi toista neljää vuotta vastaavaa velkaantumismeininkiä, jota istuva hallitus Sanna Marinin johdolla on vastuuttomasti harjoittanut.

****

Nyt kolmen puolueen kesken on vain kaksi hallitusvaihtoehtoa eikä kolmea kuten pitäisi olla. SDP on rajannut ulos hallitusyhteistyön Perussuomalaisten kanssa. Matematiikassa kolmen toimijan pitäisi toki kyetä muodostamaan kuusi vaihtoehtoa, mutta tuo kertomapohjainen matemaattinen kaava ei päde politiikassa enemmistöhallituksiin, kun Suomessa yhdelläkään puolueella ei ole yksistään enemmistöä – eikä toki kolmella puolueella voisi olla kaikilla samalla kertaa enemmistöä. Kolme puoluetta voi muodostaa siis vain korkeintaan neljä erilaista enemmistöhallitusta, jos yhdellä on yli 50 prosenttia kansanedustajista.

Tuo tarkoittaa, että jokaisessa hallitusvaihtoehdossa on siis Kokoomus. Kokoomus on SDP:n hallitusvaihtoehtorajauksen vuoksi jonkinlainen kuninkaantekijä, eikä sen tarvitse olla vaalien voittaja toteuttaakseen parhaiten ohjelmaansa. Itse asiassa vaalien voittajana se joutuisi neuvotteluissa Perussuomalaisten ja SDP:n kanssa tinkimään joko valtiontalouden tasapainottamisesta tai työperäisen maahanmuuton kasvattamisesta.

Perussuomalaiset ja SDP pääsisivät kiristämään Kokoomusta. Kokoomuksen neuvotteluasema olisi heikompi ja kahden muun puolueen käsissä. Kokoomus joutuisi valinnan eteen, kumpi sille olisi tärkeämpää: valtiotalouden tasapainotustoimet budjettileikkauksilla vai työvoimapulan helpottaminen työperäisen maahanmuuton kasvamisella.

Miksi kummassa Kokoomus haluaa itsellensä tuollaisen aseman pyrkiessään vaalivoittoon?

****

Jos Kokoomus on vaalien kakkonen tai kolmonen, se voisi täysin todeta niin vaalit voittaneelle Perussuomalaisille kuin myös vaalit voittaneelle SDP:lle, että:

”Tulemme hallitukseen vain sillä ohjelmalla, minkä olemme kirjanneet vaaleihin. Valtiontalouden tasapainottaminen tai työperäinen maahanmuuton kasvattaminen on tehtävä ohjelmamme mukaan. Valtiontalouden tasapainottaminen edellyttää kuuden miljardin leikkauksia valtiontalouteen ja työperäisen maahanmuuton kasvattamista noin 40 000 uudella ulkomaisella työntekijällä vaalikaudella. Nuo ovat meille kynnyskysymyksiä Suomen saamiseksi edes siedettävään kuntoon.”

SDP ja Sanna Marin tekivät ääliömäisen strategisen virheen rajoittaessa kolmen suurimman puoleen hallitusvaihtoehdot kahteen. Jos vaikka SDP voittaisikin tuolla kannanotolla vaalit, mitä se tekisikään vaalivoitolla ilman yhteistyötä Kokoomuksen kanssa?

Kolmesta suurimmasta puolueesta enemmistöhallitukseen tarvitaan siis kaksi. Marinin vanhasta hallituksesta kun ei ole jatkajaksi. Sen pitää huolen jo Keskustan kannatus. Marinin hallituksesta saatujen kokemusten perusteella Keskustaa ei pidä ottaa edes porvarihallitukseen – eikä mihinkään muuhunkaan hallitusvaihtoehtoon – lypsämään itselleen vain sellaista, joka hidastaa Suomen tarvitsemaa muutosta ja tervehdyttämistä.

Toiminta Marinin hallituksessa on osoittanut, ettei Keskusta kunnioita mitään normaalin käyttäytymisen arvoja. Keskustan kannatusluvut puhuvat puolestaan puolueen tilaa.