Koronakriisi ja vielä päälle öljyn hinnan romahdus – Selviääkö Venäjäkään?

”Нас никто не победит”

”Kukaan ei voi voittaa meitä”

Vai voiko sittenkin? Saudia-Arabia tai korona ehkä?

Perjantaina 6. maaliskuuta Venäjä hylkäsi öljyntuottajajärjestö OPEC:n ehdotuksen vähentää öljyntuotantoa 1,5 miljoonaa barrelia päivässä.

Barreli (tynnyri) on öljyn tilavuusmitta, noin 159 litraa (42 Yhdysvaltain gallonaa).

Saudi-Arabia ja Venäjä ovat kaksi tasavahvaa suurta öljyntuottajaa tuotantomäärillä mitattuna. Venäjä ei kuulu OPEC:iin. Saudi-Arabia on puolestaan OPEC:n voimavaltio.

Saudi-Arabia ja Venäjä yhdessä tuottavat yli neljänneksen maailman öljystä. Kun vuonna 2019 Saudi-Arabia tuotti 12,42 miljoonaa barrelia päivässä, Venäjä tuotti 11,40 miljoonaa barrelia päivässä. Yhdysvallat oli liuskeöljyllään maailman ykkönen, 17,87 miljoonaa barrelia päivässä.

Oheinen kuva kertoo paljon nykytilanteesta ja miten tuotantomäärät vuodesta 2010 ovat kehittyneet nykytilanteeseen. Kyrillisten aakkosten США violettina viivana on Yhdysvallat (USA), Россия punaisena viivana on Venäjä ja Саудовская Аравия mustana viivana on Saudi-Arabia.

Vastauksena Venäjälle Saudi-Arabia ilmoitti alentavansa öljyn hintojaan ja lisäävänsä tuotantoaan huhtikuusta lähtien, jolloin 14 OPEC-jäsenmaan, Venäjän sekä useiden muiden öljyntuottajamaiden välillä vuodesta 2016 voimassa ollut tuotannon rajoittamista koskeva OPEC + -sopimus päättyi.

OPEC + tarkoittaa OPEC:ia ja OPEC:n ulkopuolisia (non-OPEC) öljyntuottajamaita, joista merkittävin on Venäjä. Yhdysvallat ei kuulu OPEC:iin. Yhdysvallat on erillinen.

Tuohon alkuperäiseen vuoden 2016 sopimukseen lehtistätiedoteen muodossa voi käydä tutustumassa täällä. Sopimuksen tai yhteistyöjulistuksen historiaan voi käydä tututtumassa OPEC:n sivuilla (OPEC and non-OPEC cooperation, Declaration of Cooperation).

Öljyn kysynnän ollessa jo muutoinkin vähentymässä, maailman öljyteollisuus koki perjantaina 6. maaliskuuta alkaneen viikonlopun jälkeen 9. maaliskuuta ennätysmäisen öljyn hinnan laskun. Hintaromahdus oli suurin sitten vuoden 1991.

Brent-raakaöljyn hinta, joka on tärkein monien muiden öljytyyppien hinnoittelussa, maksoi 9. päivänä maaliskuuta 34,36 dollaria barrelilta. Maaliskuun 30. päivänä barrelihinta oli laskenut jo 22,76 dollariin.

Vielä 20.2.2020 barreli Brent-laatua maksoi 59,31 dollaria. Maaliskuun 30. päivään mennessä hinta oli laskenut siis yli 60 prosenttia.

Saudi-Arabian ja Venäjän välinen öljysota oli alkanut verisenä.

Asiantuntijat puhuivat jo tuolloin maaliskuun alkupuolella uuden talouskriisin mahdollisuudesta Venäjällä samoin kuin koko maailmantalouden rajusta pudotuksesta. Pörssikurssien pudotus alkoikin kiihtyä. Moskovan vakuutteluista huolimatta maailmalla arvioitiin, ettei Venäjä kestä 25-30 dollarin barrelihintoja niin kuin Saudi-Arabialla on kyky kestää.

Koronasta ei vielä tuolloin puhuttu talouteen vaikuttavana.

Venäläisen Vedomosti-talouslehden mukaan Venäjä tuotti tämän vuoden helmikuussa 11,29 miljoonaa barrelia päivässä ja ainakin vielä 10.3.2020 Venäjän tarkoitus oli lisätä tuotantoa pitemmällä aikavälillä 500 000 barrelia. Saudi-Arabia puolestaan lisäisi huhtikuussa öljyntuotantoa 12,3 miljoonaan barreliin (Ведомости 10.3.2020).

Öljysotakin tarvitsee aseita. Öljysodan ase on vain öljy.

Tuoreita tietoja öljyntuotantomääristä eivät öljyntuottajamaat julkaise. Miten tuleekaan käymään, nähdään vasta myöhemmin, kun tilastoja julkaistaan.

Näillä näkymin maailmassa tulee olemaan öljyn ylitarjonta pitkään tämän vuoden aikana, jota maailmalaajuinen koronakriisi ei ainakaan helpota lisäämällä öljyn kulutusta. Kaikki keksityt öljyvarastot ovat jo nyt piripinnassa.

****

Venäjän talous perustuu öljyn ja maakaasun tuottamiselle. Vain ja ainoastaan öljyn ja maakaasun tuottamiselle. Saudi-Arabian talous perustuu vain öljyn tuottamiselle. Vain ja ainoastaan öljyn tuottamiselle. Ilman öljyä ja kaasua nuo maat olisivat mitättömyyksiä.

Venäjän talouteen vaikuttaa kaksi talousmahtia ylitse muiden. Idässä Kiina ja lännessä EU:n Saksa. Kiinan osuus Venäjän ulkomaankaupasta oli vuoden 2019 lopussa 16,6 prosenttia. Osuus on yli kaksi kertaa enemmän kuin Saksan, joka on Venäjän toinen indikaattori ulkomaankaupan toisella sijalla. EU Saksan johdolla on Venäjän elättäjiä ja Kiina on Venäjän toimittaja.

Itse asiassa suurin uhka Venäjän taloudelle vielä vajaa kuukausi sitten oli halventuneen öljyn viennin vähentyminen Kiinaan. Kahden muuttujan yhtälö Venäjälle on hankala: samanaikainen halpa öljy ja Kiinan öljynkulutuksen sakkaaminen hiipuvassa taloudessa. Kiinalla on ollut jo pitempään talousvaikeuksia ja nyt lisänä koronaviruksen vaikutukset talouteen. Kiina vie jo nyt mukanaan Venäjää alas.

Yksi pieni esimerkki: viime vuonna Venäjällä vieraili noin 1,5 miljoonaa kiinalaista turistia. Tänä vuonna kiinalaisturistien määrä on jo laskenut vain 40 000 vierailuun kuukaudessa.

****

Venäjä talouspolitiikan ja valtiontalouden perusstrategia on, että eletään aina suu säkkiä myöten. Länsimaiseen tyyliin velaksi eläminen ei Venäjälle käy. 1990-luvun kokemusten jälkeen Venäjä on pitänyt huolen, ettei se tule enää riippuvaiseksi ulkomaisista velkojista. Kyse on venäläisestä tavasta nähdä itsenäisyys ja itsenäinen päätäntä riippumatta muista.

Venäjän liittovaltion budjetin muodostumista säätelee lakimuotoinen budjettisääntö (бюджетное правило). Budjettisääntöjen tarkoituksena on hillitä budjettimenojen liiallista kasvua etenkin taloudelle heikkoina aikoina. Kyse on julkisen velan kestävyyden varmistamisesta. Budjettimenoja säätelevässä budjettisäännössä kyse on itseasiassa mekaanisesta kaavasta, missä suoralla politikoinnilla ei ole paljon sijaa.

Budjettisäännön mukaan liittovaltion talousarvion enimmäismäärä ei saa ylittää summaa, joka muodostetaan kolmesta osatekijästä. Ensimmäinen osatekijä on öljy- ja kaasutulojen määrä laskettuna öljyn (Urals-laatu) määritetyllä perushinnalla. Vuodesta 2017 tuo perushinta on nyt ollut 40 dollaria barrelilta nimenomaan vuoden 2017 hinnoilla. Vuodesta 2018 tuota vuotuista perushintaa on kasvettu 2,0 prosenttia vuosittain. Toinen osatekijä on muiden kuin öljy- ja kaasutulojen määrä (siis esim. tavanomaiset verotulot). Kolmantena osatekijänä budjettimenojen summaan lisätään julkisen velan hoitokustannukset.

Vuoden 2020 budjetti on laadittu 42,4 dollarin barrelihinnalle, joka saadaan lisäämällä 40 dollarin barrelihintaan hintaan 2 prosentin lisä vuosilta 2018, 2019 ja 2020. Laskentakaava on siis 40,0*(1+0,02)³.

Budjetti voi mennä miinukselle, jos öljyn hinta alittaa öljylle määritellyn perushinnan tai muut tulot arvioidaan pahasti pieleen. Tuolloin aletaan kaivaa varoja kansallisesta hyvinvointirahastosta.

Valtion budjetin määrää siis pitkälti öljyn hinta. Laskennassa öljyn hinnassa kyse on myös maakaasun hinnasta. Arvio tulevan vuoden öljyn keskimääräisestä hinnasta määrittää budjetin suuruutta.

Viime vuosina Venäjän valtionbudjetti on ollut kireää. Viime vuoden tehtyjen päätösten mukaisesti julkisen sektorin menoja on tarkoitus lisätä tänä vuonna lähes 7 prosenttia.

Mistä moinen hyppäys juuri tänä vuonna?

Budjetin kasvattamisessa lienee hyvissä ajoin arvioitu tämän vuodet toimet mm. perustuslain uudistamiseksi. Vanhempaa venäläisrahvasta on hyvä pitää vaalivuonna tyytyväisenä mm. sosiaalietuuksia kasvattamalla. No, nyt tuo 7 prosenttia ei ole yhtään mitään öljyn hinnan laskun ja koronan synnyttämien talousvaikeuksien vuoksi.

Pitkään valmistelussa ollut suunnitelma meni Putinilta hieman pieleen öljynhinnan laskun ja koronan vuoksi.

****

Oheisessa kuvassa on Brent-laadun raakaöljyn dollarihinta vuodesta 2010 alkaen:

Kun Venäjän budjetin perusta on 40 dollarin barrelihinta vuodelta 2017, on Venäjän valtio kerännyt valtavat määrät varoja, kun hinta on ollut jopa yli puolitoistakertainen perushintaan nähden. Esim. kesäkuun 2018 Brent-laadun keskimääräinen hinta oli 76,15 dollaria barreli.

Noista valtaosaltaan EU-alueelta Venäjän keräämistä valtavista nettosummista enemmän seuraavissa luvuissa.

****

Krimin niemimaan valtauksen ja siitä seuranneiden pakotteiden myötä viimeisen viiden vuoden aikana Venäjästä on tullut taloudellisesti sulkeutuneempi ja omavaraisempi. Kyse on tietoisesta politiikan valinnasta. Venäjän riippuvuus globaaleista rahoitusmarkkinoista onkin pienentynyt.

Aleksei Kudrin (Алексей Кудрин, биография) toimi Venäjän talousministerinä vuosina 2000–2011. Hänen merkittävimmät aikaansaannokset olivat Venäjän valtion velan poismaksaminen sekä vakausrahaston (Стабилизационный фонд) perustaminen vuonna 2004. Tuohon rahastoon alettiin kerätä 2000-luvun korkeasta öljynhinnasta kertyneitä varoja.

Kudrin on Putinin vanha tuttu Pietarin ajoilta ja Pietarin pormestari Anatoli Sobtšakin hallinnosta.

Kudrinin perustama vakausrahasto jaettiin 1. helmikuuta 2008 alkaen kahteen osaan. Suurempi, jossa alun perin oli noin 80 prosenttia varoista, oli nimeltään reservirahasto (Резервный фонд). Pienempi rahasto oli nimeltään kansallinen hyvinvointirahasto (Фонд национального благосостояния).

Olen seurannut Venäjän reservi- ja kansallisen hyvinvointirahaston varojen kehitystä vuoden 2015 syksystä lähtien. Olen käsitellyt noiden rahastojen varojen kehitystä kolmessa blogikirjoituksessa aikaisemmin. Ensimmäinen on 13.12.2015 julkaistu kirjoitus otsikolla ”Halpa öljy – onko Venäjälle käymässä kuten Neuvostoliitolle?”(US-blogi 13.12.2015) ja seuraava 13.2.2016 julkaistu kirjoitus otsikolla ”Venäjän öljyrahastoista ei vielä ole varat loppumassa” (US-blogi 13.2.2016). Seuraavan 13.8.2016 julkaistun blogikirjoituksen otsikko oli ”Venäjän reservirahaston hupeneminen on kiihtynyt – varat ehtyvät 2017 lopulla?” (US-blogi 13.8.2016).

Jos nuo rahastot kiinnostavat enemmän, noissa blogikirjoituksissa on kerrottuna niistä hieman lisää.

Kirjasin tuohon viimeiseen blogiin:

”Vuoden 2017 syksyllä reservirahasto voi olla melko tyhjä, mikäli rahastosta nostetaan vuodessa ilman rahastotäydennyksiä ne rahamäärät, mitkä vuonna 2015 ja vuonna 2016 tähän saakka on nostettu. Reservirahaston varat tulevat nykyvauhdilla loppumaan vuoden 2017 jälkipuolella ilman täydennyksiä, toisin sanoen hieman myöhemmin kuin mitä finanssiministeriön ennusteen perusteella on laskettavissa.”

Tuo ennustus osui nappiin. Venäjä lakkautti reservirahaston 1.1.2018 ja jäljellä olevat varat siirrettiin kansalliseen hyvinvointirahastoon. Venäjä ei laskenut reservirahastoa kuiviin, vaan jätti sinne vuoden 2017 alkupuolella osuuden, joka vastasi 1,0-1,1 prosenttia bruttokansantuotteesta, summana 900-1 000 miljardia ruplaa.

Ohessa reservirahaston varat Yhdysvaltojen dollareina ja Venäjän ruplina. 1.1.2018 jäljellä olevat varat siirrettiin kirjanpidossa kansalliseen hyvinvointirahastoon ja viiva osoittaa tuon ajan kohdan jälkeen nollaa.

Ohessa on puolestaan kansallisen hyvinvointirahaston varoja esittävät kuvaajat Yhdysvaltojen dollareina ja Venäjän ruplina rahaston perustamisesta tähän päivään (1.2.2008-1.3.2020).

Lopuksi reservirahaston ja kansallisen hyvinvointirahaston yhteenlaskettuna Yhdysvaltojen dollareina ja Venäjän ruplina rahaston perustamisesta tähän päivään (1.2.2008-1.3.2020).

Tuo viimeinen kuva kertoo paljon. EU on Venäjän suurin kauppakumppani. Noiden rahastojen perustamisvuonna 2008 EU:n osuus Venäjän ulkomaankaupasta oli 52,3 prosenttia. EU vei tavaraa ja palvelua Venäjälle 140 miljardia euron arvosta, mutta toi pääosin energiaa 187,5 miljardin euron arvosta. Kauppa oli Venäjälle tuonakin vuonna kuten aina ylipäätään ylijäämäinen. Vuonna 2008 ylijäämä Venäjälle oli siis huikea 47,5 miljardia euroa.

Kiinnittäkää huomiota heinä- ja elokuun välillä vuonna 2019 tapahtuneeseen hyppäykseen. Kun rahaston varat olivat 1.7.2019 59,66 miljardia Yhdysvaltain dollaria (3 762,96 miljardia Venäjän ruplaa), pompahtivat varat kuukautta myöhemmin 124,14 miljardiin Yhdysvaltain dollariin (7 867,70 miljardiin Venäjän ruplaan).

Venäjä varastoi 64,48 miljardia dollaria, jotka pääsääntöisesti EU oli Venäjälle maksanut, kun öljyn- ja maakaasun hinta oli ylittänyt budjettilaskelmatason (40 dollaria barrelilta vuoden 2017 hintatasossa).

Venäjä nöyrästi kiittää ja kumartaa EU:ta rahan tunkemisesta Venäjälle. Saksalle erityiskiitos Itämeren kaasuputkien myötä.

****

Tarkastellaan noiden rahastojen varojen kehitystä hieman tarkemmin. Venäjä siis ajoi reservirahaston varat loppuun vuoden 2014 syyskuun 1. päivän huippuarvosta (91,72 miljardia Yhdysvaltain dollaria, 3 387,34 miljardia Venäjän ruplaa) vuoden 2018 alkuun mennessä 40 kuukaudessa.

Venäjä käytti tuona aikaan rahastovaroja yhteensä 111,88 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta (2 784,90 miljardin Venäjän ruplan arvosta). Käyttö oli keskimäärin noin 33,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa (835 miljardia Venäjän ruplaa).

Uskallan arvioida, että rahastojen purkamisen suhteen Venäjä tulee olemaan nyt pahemmassa tilanteessa kuin tuolloin vuosina 2014-2018. Rahaa tarvitaan enemmän.

Elokuun 1. päivän 2019 kirjauksella Venäjä kasvatti rahaston varoja 64,66 miljardia Yhdysvaltain dollaria (4 104,74 miljardia Venäjän ruplaa), jota ovat kertyneet budjetoitua perushintaa suuremmasta raakaöljyn ja maakaasun hinnasta. Vuonna 2017 tuo perushinta oli siis 40 dollaria per barreli.

Nyt öljyn hinta on romahtanut pääosin Venäjän ja Saudi-Arabian välisen öljysodan seurauksena. Romahdusta on edesauttanut talouden hiipuminen. 3.4.2020 Brent-laatu maksoi 29,94 dollaria barrelilta (Nasdaq 3.4.2020) ja Urals-laatu vain 16,55 dollaria barrelilta päivää aikaisemmin 2.4.2020 (Top Oil News 2.4.2020). Urals-öljyn hinta koki pohjat 31.3.2020, jolloin sitä myytiin 13 dollarilla barreli. Urals-öljyä sai halvemmalla kuin polttoöljyä, mikä on poikkeus (Ведомости 31.3.2020).

Öljylaaduista venäläinen Urals-laatu on kyennyt säilyttämään kaikkein heikoimmin hintaansa. Ero Brent-laatuun on venähtänyt yli puolitoistakertaiseksi. Varsinkin noilla reilusti alle 20 dollarin barrelihinnoilla öljyntuotanto on Venäjälle tappiollista (РБК 1.4.2020).

Venäjän finanssiministeriö julkaisi 9.3.2020 tiedotteen budjettisäännön mekanismista, kun öljyn hinta on 42,4 dollarin barrelihinnalle muodostetun perusviivan alapuolella (Министерство финансов Российской Федерации, О механизме бюджетного правила при снижении цен на нефть ниже базового уровня 9.3.2020).

Venäjä alkaa nyt käyttää tuota kansallista hyvinvointirahastoa, jonka saldo 1.3.2020 oli 123,14 miljardia Yhdysvaltain dollaria (8 249,59 miljardia Venäjän ruplaa). Tiedotteeseen kirjatut rahamäärät kuitenkin poikkeavat hieman ministeriön virallista taulukkomääräistä. Tiedotteeseen kirjatut rahamäärä oli 150,1 miljardia Yhdysvaltain dollaria (10 100 miljardia Venäjän ruplaa), mikä vastaa 9,2 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Jos rahaston likvidien varojen määrä laskee alle 5 prosenttiin bruttokansantuotteesta, rahaston varojen vuosittainen käyttö liittovaltion budjetin ja Venäjän eläkerahaston talousarvion alijäämien kattamiseen ei voi ylittää määrää, joka vastaa yhtä prosenttia bruttokansantuotteesta.

Maaliskuun rahastoluvuilla tuo tarkoittaa, että Venäjä voi käyttää rahastosta vajaa 39 miljardia Yhdysvaltain dollaria (noin 2 600 miljardia Venäjän ruplaa) ja sen jälkeen rajoite astuu voimaan, mikäli kaikki varat olisivat likvidejä. Tiedotteen luvuilla laskettuna Venäjä voi käyttää rahastosta yli 68 miljardia Yhdysvaltain dollaria (4 600 miljardia Venäjän ruplaa) ennen kuin 5 prosentin BKT-rajoitesääntö astuisi voimaan.

Venäjälläkin luvut näyttävät siis taipuvan joustavasti tarvittaessa. 123,14 miljardia dollaria muuttui viikossa 150,1 miljardiksi dollariksi, kun rahaa pumpattiin rahastoon. Mielenkiinnolla odotan lukua, paljonko rahastossa on varoja 1.4.2020 ja siitä eteenpäin.

Oheisessa taulukossa on tummennettu sarake, jossa Urals-raakaöljyn hintataso on 42,4 dollaria barrelilta. Jos hinta vaihtelee tuosta tasasta, eletään taulukon lukujen mukaan.

Venäläiset ovat laskeneet, että rahastovarat riittäisivät kattamaan tulojen vajausta 6-10 vuodeksi, joka johtuu öljyn hintojen laskusta vuoden 2017 hinnoilla 25-30 dollariin barrelilta (27,4-32,4 dollaria barrelilta vuoden 2020 hinnoilla). Tuo on öljyn hinnan laskusta rahastovaroihin muodostuva paine, kun ja jos rahastovaroja joudutaan siirtämään liittovaltion budjettiin.

Venäjä käytti jo edellä kerrotusti rahastojen varoja edellisessä vuoden 2014 jälkipuolelta vuoteen 2018 kestäneessä laskussa 33,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa (835 miljardia Venäjän ruplaa vuodessa).

Ilman koronaakin on utopiaa, että rahastot riittäisivät Venäjälle 6-10 vuotta, jos öljyn barrelihinta pyörii 20-30 dollarissa jo parikin vuotta.

Venäjän finanssiministeriö ja talousministeri Anton Siluanov (Антон Силуанов, биография) arvioivat maaliskuun puolivälissä Venäjän federaation valtion budjettialijäämäksi 0,9-1,0 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen ja että kansallisesta hyvinvointirahastosta jouduttaisin käyttämään vain 600 miljardia ruplaa. Valtio menettäisi 2 000 miljardia ruplaa öljy- ja kaasutuloja maaliskuun puolivälin öljyn hinnoilla (Reuters 14.3.2020, Коммерсантъ 14.3.2020).

Tuo arvio on ilmeisen perseellään, josta lisää myöhemmin.

Alun perin tämän vuoden budjetin piti olla 0,8 prosenttia ylijäämäinen suhteessa bruttokansantuotteeseen, vaikka menoja lisättiinkin 7 prosenttia.

****

Alla oleva kuva kertoo Venäjän ja EU:n välisestä tuonnista ja viennistä vuosina 2009-2019. Punainen viiva on EU:n tuonti Venäjältä, sininen EU:n vienti Venäjälle ja vaalean vihreä viiva on kaupan alijäämä EU:lle.

Viivat aaltoilevat pelkästään öljyn ja maakaasuun hinnan perusteella. Venäjä pitää huolen, että se tuo EU-alueelta kuin korkeintaan sen verran, että haluttu ylijäämä pysyy. Öljyn ja kaasun hinnan pudotus pudottaa siis myös tuontia.

Vuosina 2008-2019 EU on pumpannut Venäjälle yhteensä 801,2 miljardia euroa rahaa nettona (47,5 + 51,5 + 73,1 + 89,3 + 85,7 + 84,2 + 75,6 + 59,9 + 44,7 + 55,5 + 78,6 + 55,6 miljardia euroa). Tuolla rahasummalla EU on pitänyt yllä Venäjän taloutta ja kasvattanut Venäjän rahastoja, olipa Ukrainan ja Krimin kriisiä tai ei.

Onko EU riippuvaisempi Venäjästä kuin Venäjä EU:sta? Venäjä on paistanut onnistuneesti EU-pullat uunissaan. EU on hyvin Venäjän taskussa. Vain EU on riippuvainen Venäjästä, ei päinvastoin. Tuon saimme karvaasti nähdä viime vuosikymmenen puolivälissä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Voisiko joku fiksu kertoa minulle, mikä vaikutus on ollut Ukrainan ja Krimin tilanteen vuoksi asetetuilla pakotteilla suhteessa EU:n Venäjälle tulouttamille hiilivetyenergiaostoille ja miten pakotteet näkyvät ylipäätään kaupankäyntitilastoissa Venäjän kanssa?

Eikö pakotteilla pitänyt yrittää vaikuttaa taloudellisti Venäjään? Sitä rajaa ei EU ole ylittänyt lähellekään, että vaikutus Venäjään olisi syntynyt.

Tosiasia: pakotteet olivat EU-maiden feikkiä karmeimmillaan. Niin pitkää kun EU ja etenkin Saksa on Venäjän energian varassa, EU:lla ei ole todellista vaikutusmahdollisuutta. Venäjä tietää tämän ja voi pyyhkiä tullen mennen persettä EU:lla.

Venäjä siis elää energian myynnillä ja se on Euroopan Unioni Saksan johdolla, joka pitää Venäjää hengissä. Venäjä saa tehdä mitä kauheuksia tahansa, mutta tuo EU-linja ei muutu eikä voikaan voi muuttua EU:n päätäntävaltaa rajoittavan energiasidoksen vuoksi.

****

2000-luvun EU:n Venäjä-politiikka on syytä nimetä virheelliseksi ja se perustui suureen eriskummalliseen harhakäsitykseen. En vieläkään ymmärrä, miten EU aikanaan sellaiseen harhamaailmaan oikein astui. Saksalla ja Suomella on suuri osuus tuon Euroopalle tuhoisan harhan luomisessa.

Pohjimmainen idea lienee ollut, että Venäjä muka voitaisiin sitoa läntisiin järjestelmiin taloudellisilla yhteistyöllä ja energiaostoilla.

Venäjäkö saataisiin integroitumaan tekemällä se riippuvaiseksi energiamyynnistä tuleville euroille?

Venäjäkö muka olisi enemmän riippuvainen EU:n euroista kuin EU Venäjän maakaasusta ja öljystä? Ei koskaan eikä ikinä! Joka muuta väittää, ei tiedä Venäjästä yhtään mitään.

Venäläisen luonteen hyvin tuntien en ole ikinä ymmärtänyt, kuka yhtään Venäjää tuntematon älypää tuonkin idean keksi. Tarja Halonen, Paavo Lipponen vai Gerhard Schröder? Poliitikot, joiden Venäjä-tietämystä ei voi ainakaan kehua. Venäjä on muutakin kuin vain Gazprom.

Saksa tekisi itselleen ja koko Euroopalle suuren palveluksen, että se viimein unohtaisi sen tunteen velasta Venäjälle, joka sille on syntynyt toisesta maailmansodasta.

****

Alla oleva kuva kertoo Venäjän ja Kiinan välisestä tuonnista ja viennistä vuosina 2007-2019. Musta viiva on Venäjän tuonti Kiinasta, sininen viiva on Kiinan vienti Venäjälle. Harmaa viiva on kaupan alijäämä Venäjälle.

Viivat aaltoilevat pelkästään öljyn ja maakaasuun hinnan perusteella, kuten myös Venäjän ja EU:n välisessä kaupassa. Vuosina 2007-2019 Venäjän kauppa Kiinan kanssa on ollut 120,66 miljardia Yhdysvaltain dollaria negatiivinen (9,24 + 13,62 + 6,19 + 19,18 + 13,35 + 16,00 + 17,55 + 13,44 + 6,86 + 10,07 + 10,85 – 3,79 – 2,66 miljardia dollaria). Kahtena viimeisenä vuonna Venäjä on onnistunut kääntämän kaupan itselleen hieman ylijäämäiseksi (3,79 + 2,66 miljardia dollaria).

Kiinan ja Venäjän väliset taloussuhteet ovat vahvistuneet viime vuosina. Kiina on ollut varovainen, ettei sille syntyisi EU:n kaltaista tilannetta, jossa se olisi riippuvainen Venäjän energiasta kaventaen samalla maan poliittisia vaikutusmahdollisuuksia. Nyt Kiina on katsonut olevansa riittävän vahvan laajentaakseen energiaostoa Venäjältä. Myös maataloudesta on tullut yksi keskeisistä yhteistyöalueista Kiinan ja Venäjän välille Venäjää hyödyttäen.

Ensimmäinen nesteytettyä maakaasua kuljettava säiliölaiva Venäjän Jamalin niemimaalta vei kaasua Kiinaan jo kesällä 2018. Kiinan ja Venäjän välinen toinen öljyputki aloitti kaupallisen toiminnan niin ikään vuonna 2018.

Venäjä ja Kiina avasivat kaasuputken Siperiasta Koillis-Kiinaan 2.12.2019. 3 000 kilometriä pitkän putken rakennustyöt aloitettiin jo syksyllä 2014.

Kaasuputken odotetaan tuottavan Venäjälle jopa 400 miljardin dollarin eli 363 miljardin euron tuotot tulevien kolmen vuosikymmenen aikana, mikäli kaasun vain annetaan putkessa virrata.

Nuo toimet ovat kääntäneet Kiinan ja Venäjän välisen kaupan Venäjälle ylijäämäiseksi. Nähtäväksi jää, onko muutos pysyvä.

****

Kuten koronaviruksen hoidossa terveystieteellisesti, myös talousvaikutusten hoidossa taloustieteellisesti Aasian maat – Etelä-Korea, Singapore ja Taiwan kärkiesimerkkeinä – ovat ja tulevat olemaan omassa ylhäisessä sarjassaan.

Suomi kuuluu Italian, Espanjan ja myös Ranskan kanssa samaan alhaiseen sarjaan. Yhdysvalloista on vaikea vielä sanoa, selviääkö se historiansa suurimmasta talousromahduksesta, jossa 1930-luvun ns. Suuri lama on jäämässä kakkoseksi.

Maan talousrakenteet ratkaisevat toipumisen. Ovatko rakenteet jo ennalta viritetty nykyaikaan vai elävätkö ne vielä jossain menneeseen maailmaan kuuluvassa. Talousrakenteiltaan heikoilla mailla ei ole käyrissään mitään V:tä eikä U:ta. Ei ollut Suomella vuoden 2008 talouskriisin jälkeen eikä ole nyt sen enempää.

Etelä-Korealla, Singaporella ja Taiwanilla esimerkkeinä on eväät nopeaan toipumiseen.

Suomella, Italialla, Espanjalla ja myös Ranskalla esimerkkeinä ei ole eväitä nopeaan toipumiseen.

Kuinka sitten Venäjä ja korona? Onko Venäjällä eväitä nopeaan toipumiseen?

****

”Силуанов: коронавирус для экономики хуже падения цен на нефть” (Коммерсантъ 19.3.2020).

Vapaasti suomennettuna:

”[Finanssiministeri] Siluanov: koronavirus on taloudelle pahempi kuin öljyn hinnan lasku”.

Siluanov on siis Venäjän finanssiministeri. Hän saattaa olla oikeassa tai sitten ei. Riippuu siitä, onko öljynhinnan ja samalla myös maakaasun hinnan taso luokaltaan 20 dollaria per barreli vähintään kahden vuoden ajan, mikä söisi rahastojen varoja tehokkaasti.

Siluanovin mukaan Venäjä voi ottaa nyt säännösten mukaisesti kansallisesta hyvinvointirahastosta 300 miljardia ruplaa talouden hoitoon koronavirusasiassa. 300 miljardia ruplaa on tämän päivän kursseilla euroissa kutakuinkin 3,6 miljardia euroa ja Yhdysvaltain dollareissa 3,9 miljardia dollaria.

Summa on volyymiltaan mitätön yli 140 miljoonaiselle kansalle.

Kuten ei läntisessäkään maailmassa, ei Venäjälläkään ole vielä käsitystä, mitä korona merkitsee taloudelle ja paljonko se oikein tulee maksamaan. Koko maailma harhailee vielä koronasumussa.

Olin lauantaina yhteydessä Pietariin. Keskustelin usean tutun kanssa. Kaikki sanoivat, että Venäjän koronatilanne on ihmisille ja yritykselle täysi katastrofi. Kuukausi poissa työstä eikä rahaa tule mistään. Työnantajat eivät maksa palkkaa tekemättömästä työstä eikä rahaa tule valtioltakaan. Vuokranmaksuun ei ole ylimääräisiä säästöjä. Hyvä, jos ruuan ja muut välttämättömät jokapäiväiseen elämään tarvittavat saa maksettua. Sukanvarsisäästöjä ei ole ja valtiolta on aivan turha odottaa yhtään ruplaa.

Kysyin Putinista. Putinille haistatettiin paskat. Se on Putin, joka ei hoida asioitaan. Jos kukkaro on tyhjä, siihen on syypää maan presidentti. Presidentti aina niin hyvässä kuin pahassa.

Nähtäväksi jää, kaataako Venäjän kansa Putinin. Kansa osti Putinilla itselleen nimenomaan taloudellista vakautta 1990-luvun vaikeiden aikojen jälkeen. Nyt tuo vakaus tullaan pyyhkäisemään taivaan tuuliin alle puolessa vuodessa. Pohjalla oli jo valittamisen aihetta ilman tämän kevään tapahtumia.

Venäjälläkään kotimarkkinoiden palveluyritykset ja ravintolat etunenässä eivät kestä kuukauden kiinnioloa. Moni yritys kaatuu, kun muutoinkin Venäjällä monen ravintolan elinkaari on varsin lyhyt. Kommersant-lehden mukaan kuukauden kiinniolo kaataisi jo kolmanneksen ravintola- ja ruokapalveluyrityksistä (Коммерсантъ 3.4.2020). Ravintola-ala ei ole ainoa, jota korona kourii Venäjällä pahoin kuten kaikissa muissakin maissa.

On myös muistettava, että ennen koronaa ja öljyn hinnan romahdusta Venäjän talous oli hidastumassa jo muutoinkin vastaavasti kuin Kiinassa ja läntisessä maailmassa.

Venäjän talouden näkymät sen ominaispiirteidensä vuoksi olivat ja ovat myös korona-asiassa huonommat verrattuna maailman johtavien maiden talouksiin. Tarkoitan niitä talouksia, joilla on talousrakenteet kunnossa.

Rosstatin tuoreen raportin mukaan Venäjän talous on raaka-ainetalous ja sen raaka-aineriippuvuus on vain kasvanut viime vuosina. Venäjän raaka-aineteollisuuden osuus vuodesta 2010 vuoteen 2018 on kasvanut 34,3 prosentista 38,9 prosenttiin. Jalostusteollisuudessa etenkin öljytuotteiden osuus on kasvanut.

Tuosta raportin tuloksista uutisoivat mm. RBC (РБК 17.2.2020) Vedomosti (Ведомости 17.2.2020). Venäjällä on siis menty päinvastaiseen suuntaan kuin mihin oli tarkoitus. Venäjästä on tullut yhä enemmän raaka-aineiden ja etenkin hiilivetyenergian toimittaja.

Rosstat (Федеральная служба государственной статистики, Federal State Statistic Service) on Venäjän tilastoviranomainen kuten Tilastokeskus Suomessa.

Kuten kirjasin tämä blogikirjoituksen alkupuolelle: Venäjän talous perustuu öljyn ja maakaasun tuotannolle. Vain ja ainoastaan öljyn ja maakaasun tuotannolle. Kaikki muu on sivujuonteita fokuksesta.

Tuon mukaan läntisen maailman pitäisi mitoittaa Venäjä-politiikkansa, mikäli haluaa Venäjään jotenkin vaikuttaa. Yhdysvallat osaa mitoittaa, EU ei osaa.

Yritin etsiä Venäjän finanssiministeriön (Министерство финансов РФ) sivuilta tietoja, millaisia vaikutuksia koronalla on Venäjän talouteen ja miten Venäjä tulee niihin varautumaan. Oikein muuta merkittävää en löytänyt kuin tuon edellä mainitun Venäjän finanssiministeri Siluanovin lausunnon. Vähäisiä muita summia, joita valtio olisi varannut koronan vaikutusten hoitoon, voi käydä tarkastelemassa ministeriön Covid-19-sivuilta (Меры Правительства по противодействию распространению коронавирусной инфекции COVID-19).

****

”В моем понимании, удар по экономике в целом будет измеряться не цифрами в сотни миллиардов, а цифрами в триллионы.”

Vapaasti suomennettuna:

”Käsitykseni mukaan [koronaviruksen] koko talouteen kohdistuvaa iskua ei mitata sadoissa miljardeissa, vaan biljoonissa [ruplissa].”

Noin totesi Rusnanon (АО Роснано) hallituksen puheenjohtaja Anatoli Tšubais (Анатолий Чубайс, биография) Rossija 1 -televisiokanavalla, jota Kommersant-lehti referoi (Коммерсантъ 25.3.2020). Tšubais on arvovaltainen taloushenkilö Venäjällä. Tšubaisilakin korkeakouluopiskelujuuret ovat Pietarissa. Pietari – ei siis Moskova – on monen nykyisen venäisvaikuttajan yhtymäpiste ajankohtana, jolloin myös Putin oli siellä.

Biljoona on tuhat miljardia: ykkönen ja 12 nollaa (1 000 000 000 000). Biljoona ruplaa on 12 076 003 953,68 euroa perjantaisella valuuttamuuntimella – yli 12 miljardia euroa. Tšubais puhui siis useista biljoonista ruplista. Biljoonista ovat puhuneet myös monet muut venäläiset talousasiantuntijat, kun ovat samalla puhuneet myös koronan vaikutuksista venäläistalouteen.

Tšubaisin ohella suuri joukko venäläisiä korkean tason talousasiantuntijoita on vaatinut hallitukselta taloustoimia koronaviruksen vaikutuksien eliminoimiseksi. Noita vaatimuksia tulee varmasti vielä lisää, kunhan korona vielä etenee kohti huippua.

Neljätoista venäläistalousasiantuntijaa kirjoittaa taloustieteilijä ja professori Konstantin Soninin (Константин Сонин, биография) johdolla:

”Главное – это масштаб мер по поддержке экономики и финансовой системы. Пока что заявленные правительством суммы представляются абсолютно недостаточными. Пример других стран на этой стадии развития эпидемии говорит о необходимости поддержки предприятий, граждан и банков в размере 5-10 триллионов.” (Facebook, Константин Сонин 27.3.2020).

Vapaasti suomennettuna:

”Pääasia on talouden ja rahoitusjärjestelmän tukemisen [riittävä] mittakaava. Toistaiseksi hallituksen ilmoittamat määrät vaikuttavat olevan täysin riittämättömiä. Muiden maiden esimerkki kertoo, että epidemian tässä vaiheessa yrityksiä, kansalaisia ja pankkeja on tuettava 5-10 biljoonan [ruplan] summalla.”

Kuvaavaa on, ettei venäläislehdistö julkaissut tuota 14 talousasiantuntijan kirjoitusta, vaan se julkaistiin Facebookissa.

5 000-10 000 miljardia ruplaa vastaa 65-130 miljardia dollaria tai 60-120 miljardia euroa nykykursseilla.

Tuollaisiin summiin Venäjä ei pysty, vaikka pitäisi pystyä. Eipä pysty muutkaan. Kansallisen hyvinvointirahaston varat 1.3.2020 olivat 8 249,59 miljardia ruplaa (123,14 miljardia dollaria). 5 000-10 000 miljardia vastaa 4,5-9,0 prosenttia Venäjän tämänhetkisestä bruttokansantuotteesta.

Tuoreimmissa Rosstatin tilastoissa Venäjän bruttokansantuote on 110 046,1 miljardia ruplaa (1 329 miljardia euroa tai 1 432 miljardia dollaria nykyisellä heikolla ruplakurssilla).

Mitä ilmeisemmin koronan loppulasku on vähintään viisi prosenttia bruttokansantuotteesta. Karkea haarukka näillä näkymin on yli viisi prosenttia ja lähempinä kymmentä prosenttia niissä maissa, joiden talous ei ole kunnossa ja joiden koronan hoito on muutoin epäonnistunut.

****

Länsimaiset keskuspankit ovat jo käyttäneet ennen koronaa ne työkalut kutakuinkin loppuun, joilla reaalitaloutta voitaisiin tosiasiallisesti auttaa. Rahaa on puskettu jo vuosien ajan markkinoille niin, että korot ovat jo miinuksella. Rahan hintamekanismi ei enää toimi. Rakenneuudistusten välttämättömyyttä on pyritty ostamaan ja siirtämään keskuspankkitoimenpitein. Keskuspankkien keinovalikoima on ollut melko lopussa jo ennen koronaa, ja etenkin EU-maissa talousrakenteet ovat uudistamatta vastaamaan nykyistä maailmanmenoa.

Venäjä ei ole vielä käyttänyt eikä ole voinut käyttää niitä työkaluja, joita länsimäiset keskuspankit ovat käyttäneet. Venäjän keskuspankilla ei ole käytössään nollakorot eivätkä miinusmerkkiset korot. Venäjällä ei ole varaa käyttää koronlaskutyökalua öljyn hinnan laskiessa.

Rupla on jo menettänyt 12 päivän aikana lähes kolmanneksen arvostaan (18.3.2020: 1 EUR = 68,9685 RUB, 30.4.2020: 1 EUR = 88,1385 RUB, European Central bank ECB, Russian rouble (RUB)). Ihan ennätystasolle heikkoudessa ei ole vielä päästy, mutta päästään vielä koronan myötä, jos Saudia-Arabia kurittaa Venäjää öljyllä poliittisin perustein opetukseksi.

Ohessa euron ruplakurssia vuodesta 2008:

Vastaavia ruplaromahduksia kuin nyt tapahtui kesäkuun 2014 ja helmikuun 2016 välisenä aikana. Vertailkaapa yllä olevaa ruplan kurssikuvaa edellä blogikirjoituksessa olevaan raakaöljyn hintakehityskuvaan.

Taas kertaalleen: Venäjän talous perustuu öljyn ja maakaasun tuotannolle ja tuo määrää Venäjän ruplan kurssin.

Jos rupla laskee edelleen nopeasti, keskuspankki joutuu tukemaan ruplaa ja todennäköisesti nostamaan korkoa. Venäjä ei voi päästää ruplaa täysin remahduksiin öljyn hinnan perusteella. Tuosta ja tuon vaikutuksista Venäjän talouteen on esimerkkejä lähihistoriasta.

Jos Saudia-Arabia haluaa, sillä olisi poikkeuksellisen otollinen tilanne synnyttää Venäjälle öljykauppaongelmia ja muita talousongelmia. Pari vuotta öljyn hintataso 20 dollarin tuntumassa ja se on ehkä siinä.

Suurella venäläiskaasuriippuvaisella ja suurvalta-asemaa haikailevalla EU:lla ei tuota työkalua ole, mikä pienellä Saudi-Arabialla on.

Se siitä 513-miljoonaisen EU:n suurvalta-asemasta suhteessa 147-miljoonaiseen Venäjään.

Loppupäätelmä: maakaasun ja öljyntuotannon varassa elävällä Venäjällä on nyt kaksi isoa samankokoista ongelmaa, jotka ovat öljyn hinnan lasku ja korona. Ilman EU:sta tulevaa kuukausittaista maakaasurahaa pelkästään kansallisen hyvinvointirahaston varoilla Venäjä ei selviäsi.

Tai paremminkin: selviää, mutta se tietää karvasta kaalikeittoa kansalle.

****

Vielä on pakko ottaa lopuksi yksi pieni esimerkki Venäjään liittyen. Kyse on Suomen Pankista sen siirtymätalouksen tutkimuslaitoksesta (BOFIT).

Tutkimuslaitos julkaisi Venäjä-ennusteen vuosiksi 2020-2022 maaliskuun lopulla reilu parisen viikkoa sitten (BOFIT Venäjä-ennuste 2020–2022, 20.3.2020).

Ennuste oli jo julkaisuajankohtana täysin pätemätön ja jostain muusta maailmasta kuin tästä maailmasta. Julkaisuajankohtana 20.3.2020 oli paljon tietoa, mitä tuleman pitää. Nuo ovat ennustetta tekevillä jääneet ilmeisen huomiotta.

Ennuste kirjoittaa muun muassa:

”Markkinaodotusten mukaan [Urals-]öljyn keskihinta asettuu tänä vuonna noin 39 dollariin tynnyriltä ja nousee vähitellen 45 dollariin ennustejakson lopulla.”

Ei nouse Urals-laatu tänä vuonna 39 dollariin barrelilta.

”Kiinan ja koko maailmantalouden tämän vuoden ennusteita on yleisesti laskettu koronaviruspandemian negatiivisten vaikutusten vuoksi, mutta ainakin toistaiseksi vaikutusten odotetaan jäävän suhteellisen lyhytaikaisiksi.”

Vaikutukset eivät ole lyhytaikaisia eikä homma ole ohi juhannussaunaan mennessä.

”Laskemme Venäjän tämän vuoden BKT-ennustetta on selvästi syksystä ja odotamme BKT:n supistuvan 1 %. Taloutta tukee julkisten menojen lisääminen.”

Yksi prosentti ei riitä alkuunkaan.

”Venäjän edellytyksiä sopeutua ulkoisiin häiriöihin helpottaa vahva julkinen talous.”

Venäjällä on vahva julkinen talous, mutta heikko sopeutumiskyky ulkoisiin häiriöihin muutoin kuin kansantalouden tunnusluvuilla.

”Jos öljyn hintakehitys noudattelee tämän hetken markkinaodotuksia, ei ruplan nimelliskurssille aiheudu siitä enää merkittäviä lisäpaineita, mutta epävarmuus markkinoilla on hyvin suurta.”

Paine on jo nyt melko korkealla, kun eurolla saa yli 80 ruplaa. Mikä onkaan Suomen Pankin näkemys siitä rupla-arvosta, jolla lisäpaine syntyy?

Olikohan ennuste laadittu Suomen Pankissa vai Kremlissä? Ketä tuon tasoisten ennusteiden laadinta oikein hyödyttää?