Kuusamon ja Sallan alueen menetys Moskovan välirauhassa 1944 ja Venäjä uusi sotavarustelu Alakurtissa

Kokemukseni ja näkemäni perusteella siitä [Venäjän Alakurttiin sijoitetusta 80. erillisestä moottoroidusta jalkaväkiprikaatista] ei aiheudu Suomen suuntaan minkäänlaista uhkaa.” (IS 23.2.2017).

Noin lausui Pääesikunnasta eversti Marko Ekström Ilta-Sanomille vuonna 2017. Ekström oli johtanut syksyllä 2015 suomalaista kolmihenkistä sotilasryhmää, joka kävi tarkastamassa Alakurtin venäläisprikaatin ja tukikohdan Etyjin puitteissa luodun Wienin asiakirjan mahdollistamana.

Puolustushallinnon piirissä laadituissa taustaraporteissa on arvioitu, että Venäjän Alakurttiin sijoittamien sotilasjoukkojen ja aseistuksen päätehtävä olisi ottaa tarvittaessa haltuun Barentsinmeren alueen venäläissaaret Novaja Zemlja ja Frans Joosefin maa sekä mahdollisesti myös Norjalle kuuluvat Huippuvuoret.

Suomen puolustushallinnon melko yleinen näkemys on siis ollut, että Alakurtin joukot on tarkoitettu Jäämerelle, ei etelämmäksi eikä Suomea vastaan.

Ei tällä Suomen ja Suomen turvallisuuden kanssa ole juurikaan tekemistä. Lähinnä se on koulutuspaikka ja koulutuksen tukikohta, jolla turvataan pohjoisessa tarvittavia toimintaedellytyksiä.” (Yle 17.3.2014).

Noin lausui everstiluutnantti Pentti Forsström maanpuolustuskorkeakoulun taktiikan laitokselta keväällä 2014 Alakurttiin sijoitettavasta uudesta prikaatista.

Forsström jatkoi samaa rauhoitteluagendaa vielä vuoden päästä:

Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijan Pentti Forsströmin mukaan Suomen ei tarvitse reagoida Venäjän joukkojen siirtoon Suomen rajan lähellä olevaan Alakurttiin. Hän sanoo, ettei joukkojen siirtäminen liity Suomeen vaan Venäjän haluun vahvistaa joukkojaan arktisella alueella.” (Yle 14.1.2015).

Sen sijaan paikallisilla ammattisotilailla on ollut toinen ääni kellossa kuin Helsingissä sotilasjohdon edustajilla.

Se on tietysti Venäjän asia, mitä Venäjä tekee. Me tietysti seuraamme sitä huolestuneena. Onhan se huono merkki, jos meidän rajanaapurimme käyttää voimaa, väkivaltaa, ja tällä kertaa tuo pysyvän valmiuden joukkoja meidän rajan läheisyyteen. Siis tuhansien miehien yhtymä, niin ei se mikään pikkuasia ole, huolestuneena seuraamme.” (Yle 15.1.2015).

Noin lausui huolestuneena Kainuun prikaatin komentaja Jukka Sonninen tammikuussa 2015.

Kun ammattisotilaat siirtyvät työstään eläkkeelle, uskalletaan sitten kertoa reilusti jo totuuttakin:

Ei ne millään tavalla erota meitä muista Nato-maista. Ruotsi ja Suomi ovat maita, jotka tuottavat uhkaa tälle Venäjälle tärkeälle luoteissuunnalle. Senhän näkee hyvin, miten Alakurttiin ja Petroskoihin ryhmitetään joukkoja, ja se johtuu juuri huolesta, joka koskee Pietari-Murmansk-linjaa.” (IL 26.1.2020).

Noin lausui eversti Martti J. Kari, joka jäi eläkkeelle Puolustusvoimien apulaistiedustelupäällikön tehtävistä vuoden 2019 alussa.

Tuo Martti J. Karin lausuma on se totuus, johon tässä kirjoituksessa pureudutaan Suomen itsenäisyyspäivää kunnioittaen ja arvostaen. Pureudutaan siis Muurmannin rataan ja Venäjän sotilasvarusteluun, joka on Suomea ja Norjaa varten.

****

На Северном флоте (СФ) под руководством начальника штаба СФ вице-адмирала Николая Евменова проведена внезапная проверка боевой готовности отдельной арктической мотострелковой бригады, дислоцированной в поселке Алакуртти Мурманской области.

По тревоге были подняты отдельные подразделения, которые выдвинулись в районы рассредоточения, провели разведку маршрутов выдвижения войсковых колонн на полигоны. Из парков было выведено более 300 единиц автобронетанковой техники.

 Основная цель мероприятия – проверка готовности подразделений выполнять задачи по предназначению и действовать при разрешении кризисных ситуаций в арктических районах.” (Министерство обороны Российской Федерации (Минобороны России) 3.6.2015).

Vapaasti suomennettuna:

Pohjoisessa laivastossa tehtiin esikuntapäällikkö amiraali Nikolai Jevmenov johdolla ennalta ilmoittamaton  Murmanskin alueen Alakurtissa sijaitsevan erillisen arktisen moottoroidun jalkaväkiprikaatin taisteluvalmiuden tarkastus.

Hälytyksessä saatettiin valmiuteen erillisiä sotilasyksiköitä, jotka siirtyivät alueille hajautettuna ja suorittivat tiedustelua sotajoukkojen siirtämiseksi harjoitusalueille. Varikoilta siirrettiin yli 300 panssaroitua ajoneuvoa.

Tarkastustapahtuman päätarkoitus oli tarkistaa yksiköiden valmius suorittaa [ennalta] suunniteltuja tehtäviä sekä tarkistaa toiminta arktisten alueiden kriisitilanteiden ratkaisemiseksi.”

Oheinen alla oleva kuva on Alakurtin vanhalta jo käytöstä poistetulta lentokentältä (Google Maps-01, 66°58’26.1″N 30°20’41.9″E), jonne panssaroitua sotakalustoa oli kerätty enemmän kuin riittävästi.

Jos tuo panssaroitu kalusto kiinnostaa enemmän, löytyy lisäkuvia edellä mainitusta Venäjän puolustusministeriön jutusta päivämäärällä 3.6.2015.

Jutun otsikko on: ”Pohjoisen laivaston arktisen moottorikivääriprikaatin taisteluvalmiuden yllätystarkastus” (”Проведена внезапная проверка боеготовности арктической мотострелковой бригады Северного флота”).

Alakurtin vanhalle lentokentälle taisteluvalmiuden yllätystarkastuksessa kokoon kasattua panssarikalustoa kesäkuussa 2015. Suomen rajalle matkaa lyhimmillään alle 50 kilometriä.

Ohessa on kaksi Google Maps -kuvaa lentokentän vierelle kootusta sotakalustosta satelliittikuvan ottohetkellä. Tukikohdan rakennustyöt ovat olleet vielä kesken kuvanottohetkellä (Google Maps-02, 66°58’50.2″N 30°19’42.0″E ja Google Maps-03, 66°58’48.7″N 30°20’40.8″E).

Alakurtin vanhan lentokentän luoteispäähän koottua sotilasajoneuvokalustoa. Satelliittikuvan ottohetkellä sotilastukikohdan rakennustyöt ovat vielä keskeneräisiä.
Alakurtin vanhan lentokentän koillissivulle koottua sotilasajoneuvokalustoa. Satelliittikuvan ottohetkellä sotilastukikohdan rakennustyöt ovat vielä keskeneräisiä.

Kun katsoo Alakurtin lentokentän vuodelta 2015 julkaistua kuvaa, ei vielä tuolloin ollut noita asevoiman varastointialueita rakennettu. Oheinen on kuvakaappaus Ilta-Sanomien jutusta (IS 15.1.2015).

Alakurtin lentokentän ympäristö ennen vuotta 2015, jolloin sotilastukikohdan rakentaminen oli vielä keskeneräistä ja aloittamatonta.

****

Ennen edellisessä kappaleessa mainittua Pohjoiseen laivaston esikuntapäällikkö amiraali Nikolai Jevmenovin johdolla kesäkuussa 2015 tehtyä yllätystarkastusta presidentti Vladimir Putin määräsi jo maaliskuussa 2015 laajat sotaharjoitukset Murmanskin alueelle kiinni Suomen ja Norja rajaan (HS 17.3.2015). Harjoitus käsitti myös Alakurttia ja Alakurtin prikaatia.

Uudet haasteet ja sotilaalliset uhkat vaativat asevoimien sotilaallisen kyvyn kohottamista. ”Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, missä tilassa pohjoisen vasta muodostettu strateginen [joukkojen] yhteenliittymä on.” puolustusministeri Sergei Šoigu totesi harjoituksista 16.3.2015 (HS 17.3.2015).

Venäläislähteiden mukaan viisi päivää kestäviin harjoituksiin osallistui 38 000 sotilasta, yli 3 300 sotakalustoyksikköä, 41 laivaa, 15 sukellusvenettä ja 110 lentokonetta ja helikopteria.

Yleisesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov luonnehti harjoitustoimia Alakurtin kohdalla Suomen rajalla ”по прикрытию государственной границы” -termillä, joka on suomennettuna kutakuinkin ”suojatakseen valtionrajaa” (Министерство обороны Российской Федерации (Минобороны России) 18.3.2015).

Kyse on siis valtionrajasta Suomea vasten, ei mistään Jäämeren saaren merirajasta. Venäjän sotaharjoitustoimet olivat ihan kiinni Suomen rajassa.

Ei tällä Suomen ja Suomen turvallisuuden kanssa ole juurikaan tekemistä. Lähinnä se on koulutuspaikka ja koulutuksen tukikohta, jolla turvataan pohjoisessa tarvittavia toimintaedellytyksiä.” (Yle 17.3.2014).

Noin lausui siis Suomen Puolustusvoimien yhtenä edustajana everstiluutnantti Pentti Forsström maanpuolustuskorkeakoulun taktiikan laitokselta keväällä 2014 edustaen samalla Suomen kantaa Venäjän uudesta sotilaskeskittymästä kiinni Suomen rajassa.

Tuo on Suomen Puolustusvoimien virallinen kanta edelleen. Siis, ettei Venäjä ole tarkoittanut Suomen rajassa kiinni olevaa runsasta maahyökkäyskalustoa Suomea varten vaan Jäämeren kaukaisille saarille tai Barentsinmeren rannoille.

Jos ei olisi itsenäisyyspäivä, toteaisin että voi helvetti, millaisia umpiurpoja Suomen puolustusvoimiin onkin pesiytynyt. Kun on itsenäisyyspäivä, jätän tuon toteamatta ollen hiljaa.

Ei Venäjä voi uhata eikä uhkaa Suomea yhtään, vaikka mitä tekisi meidän rajoillamme. Tuo on aina Suomen poliittisen johdon ja Puolustusvoimien virallinen linja. Tuo linja ei todellakaan ole erityisen uskottava. Noihin kannanottoihin eivät usko Paasipuiston harakatkaan.

Totuus sitten tulee maakunnista ja eläköityneistä upseereista.

****

Tämän kirjoituksen artikkelikuva on Moskovan välirauhan 1944 sopimuksesta, jossa toisena osapuolena oli Neuvostoliitto sekä Yhdistynyt Kuningaskunta ja toisena osapuolena Suomi. Sopimuksessa on kirjaukset Suomen irtautumisesta Toisesta maailmansodasta Saksan rinnalla. Sopimus allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944. Kyse on aseleposopimuksesta (соглашение о перемирии, armistice agreement).

Sopimusteksti julkaistiin Pravdassa 23.9.1944 (Правда 23.9.1944).

Sopimus on Venäjän kielellä virallisesti ”Соглашение о перемирии между Союзом Советских Социалистических Республик и Соединенным Королевством Велико-Британии и Северной Ирландии, с одной стороны, и Финляндией, с другой” ja englannin kielellä ”Armistice Agreement between the Union of Soviet Socialist Republics and the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland, on the one hand, and Finland on the other”.

Tuota sopimusta ei pidä sotkea 12. maaliskuuta 1940 allekirjoitettuun Moskovan rauhansopimukseen, jolla lopetettiin Talvisodan vihollisuudet.

On mielenkiintoista, etten enää löytänyt tuota vuoden 1944 sopimusta verkosta skannattuna asiakirjana enkä muutoinkaan suomen kielisenä tai englannin kielisenä. 21-sivuinen sopimus minulla on venäjän kielisenä skannattuna asiakirjana.

Rauhansopimus Suomen kanssa (20/1947) vuodelta 1947 on eri asiakirja kuin vuoden 1944 aseleposopimus.

Sopimus oli aikanaan verkossa Antti Hännisen ylläpitämillä http://heninen.net/-sivuilla, mutta noita sivuja ei enää ole enkä viitsinyt lähteä etsimään arkistoista poistettua sivustoa. Hännisen laatimilla sivuilla oli hulppea kokoelma vanhoja valokuvia luovutetuilta alueilta. Harmi, kun sivut eivät enää ole toiminnassa. Antti Hänninen oli syntynyt Petroskoissa ja kotoisin Itä-Karjalasta, sittemmin muutti Helsinkiin.

Suomen puolesta sopimuksen allekirjoittivat ulkoministeri Carl Enckell, sotilasasiantuntijana toiminut upseeri Oscar Enckell, jalkaväenkenraali Erik Heinrichs ja jalkaväenkenraali Rudolf Walden, joka oli tuolloin puolustusministeri. Enckellit olivat veljeksiä, joten yksi suku käsitti puolet Suomen sopimusallekirjoittajista.

****

Venäläiskartta Suomen talvisodan menetyksistä, jotka on numeroitu viiteen kohtaan. Sallan kohdalla oleva nuoli kuvaa, miten Neuvostoliiton tarkoitus oli rauhansopimusehdoilla luoda itselleen mahdollisuus katkaista Suomi.

Oheinen yllä oleva venäläislähteistä kaapattu kuva liittyy 12. maaliskuuta 1940 allekirjoitettuun Moskovan rauhansopimukseen, jossa näkyvät mustalla viisi numeroitua aluetta, jotka Stalinin Neuvostoliitto vaati Suomelta rauhansopimuksen ehtoina. Keskitytään alueeseen 3, joka on tässä kirjoituksessa käsitelty Kuusamon ja Sallan alue.

Kuvaan liittyy tuon alueen kohtaan piirretty nuoli, joka lävistää Suomen Ruotsiin saakka sekä teksti ”Транзит через Лапландиюю”, suomennettuna ”Kauttakulku Lapin kautta”.

Neuvostoliitto halusi tosiasiassa rauhanehtona mahdollisuuden katkaista Suomen kahtia ja sitä kautta ottaa Lappi hallintaansa.

Maaliskuun 21. päivänä 1940 allekirjoitetun sopimuksen sopimusteksti löytyy Finlexistä (”Asetus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välisen rauhansopimuksen voimaansaattamisesta”, 3/1940):

SNTL:n alueeseen liitetään Märkäjärveltä itään oleva alue ynnä Kuolajärven kirkonkylä”.

Suomen hallitus myöntää Neuvostoliitolle oikeuden tavarain kauttakulkuun Neuvostoliiton ja Ruotsin välillä, ja tämän kauttakulun kehittämiseksi lyhintä rautatietä pitkin Neuvostoliitto ja Suomi pitävät välttämättömänä rakentaa kumpikin omalla alueellaan, mikäli mahdollista 1940 vuoden aikana, rautatien, joka yhdistää Kantalahden Kemijärven kanssa.

Tuo jälkimmäinen lause tarkoitti, että Neuvostoliitto pyrki varmistamaan sotavoiman siirrot rautateitse Suomen katkaisemiseksi. Ruotsilla ei ollut tosiasiallisesti mitään tekemistä asian kanssa.

En käsittele tässä tarkemmin tuota rautatieasiaa, olen käsitellyt sitä aiemmin kirjoituksessa otsikolla ”Jäämeren radan linjauksessa unohdettiin sotilaalliset näkemykset täysin” (US-blogi 11.3.2018).

On muistettava, että Sallan ja Kuusamon aluetta Neuvostoliitto ei ollut vaatinut ennen talvisotaa käydyissä 1930-luvun neuvotteluissa eikä edes vuoden 1939 neuvotteluissa, joissa Stalin oli vaatinut Suomelta alueita Karjalan kannakselta, Helsingin länsipuolelta Hangosta ja Lappohjasta, Petsamosta sekä saarina Suomenlahdelta.

Sallan ja Kuusamon alue tuli vaatimukseksi vasta siis talvisodan jälkeen.

Pakko mainita tässä yhtyeessä yksi venäjänkielinen kirja, joka käsittelee talvisotaa (Советско-финская война 1939–1940 г.г.). 464-sivuinen kirja löytyy netistä pdf-tulosteena (Советско-финская война 1939–1940 г.г., Анатолий Тарас 1999). Kirja antaa kuvaa, miten entisen Neuvostoliiton alueella on käsitelty talvisotaa, jota ei siis tuolla suunnalla kutsuta talvisodaksi. En koe tuota kirjaa propagandistisena, mutta kertoo tavallaan vastapuolen näkemyksiä. Kirja on valkovenäläisen Anatoli Tarasin (Анатолий Тарас) kokoama.

Venäjänkielinen 464-sivuinen talvisotaa käsittelevä kirja löytyy netistä pdf-tulosteena.

Otan tuosta kirjasta oheisen alla olevan kuvan, jossa Stalin ei ruokapöydässä saa erikoisilla ruokailuvälineillään oikein lautasella olevasta Suomesta urakkaa ja toteaa: ”Kuinka olla tukehtumatta tästä murusesta!” (”Как бы не подавиться этим куском!”).

Stalin ei siis halunnut jatkuvasti märkivää avohaavaa luoteiskulmalleen vaan hoiti muutoin sodan jälkeen Suomen pitämisen Neuvostoliiton vaikutuspiirissä varsin menestyksekkäästi.

Pilakuvan piirtäjä on hyvin oivaltanut jo tuolloin sota-aikaan, mikä ei ehkä Neuvostoliitolle olisi ollut pitkällä aikavälillä hyvä ratkaisu Suomen suhteen. Aikanaan valittu kantaa Suomessa itse asiassa edelleen ja Suomi on pysynyt Venäjälle mieluisana ratkaisuna Nato-jäsenyyden ulkopuolella.

****

CIA-tiedusteluasiakirja  päivämäärällä 12.11.1941 ja otsikolla ”Suggestion to Finland”, suomennettuna ”Ehdotus Suomelle” (CIA Library 3.11.2016 ja CIA Library 3.11.2016 PDF).

The Allies could now merely announce that they are going to guard the main line of the Murmansk Railroad against attacks from any source as we do the seaway to the U. K. or will soon. Diplomatic representatives need not be removed from Finland. Necessities of life could be admitted through Petsamo; only military supplies need be held up and they are now, I believe. The Russian troops could be mostly removed as Allied troops took over except for a few small units specially trained in winter fighting and scout work to assist the Allied commands. The Finns would hesitate to attack Allied units or to declare war on the Allies. The German troops in Finland are no good. If Finland did attack or declare war, the onus would be on it and the effect on Germany’s other allies (who are fundamentally pro-ally it seems) would be much less than if the Allies took the initiative, and might even be negligible.

 At the same time U.S.S.R. might be induced to give up Hangoe and should be willing reciprocally to stop air raids.

Vapaasti suomennettuna:

Liittoutuneet voisivat nyt vain ilmoittaa [Suomelle], että liittoutuneet aikovat suojata Murmanskin johtavaa päärautatietä mistä tahansa päin tulevilta hyökkäyksiltä, ​​kuten me teemme myös Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan johtavan meriväylän suhteen tai tulemme tekemään pian. [Liittoutuneiden] diplomaattisia edustajia ei tarvitse poistaa Suomesta. Elämiselle välttämättömät tarvikkeet voitaisiin hyväksyä [kuljettavaksi] Petsamon kautta; uskoakseni vain sotilaalliset tarvikkeet on hoidettava kuten nykyisin. Venäläisjoukot voitaisiin suurimmalta osalta poistaa, kun liittoutuneiden joukot ottaisivat [neuvostojoukkojen sijaan] hallinnan lukuun ottamatta muutamia pieniä yksiköitä, jotka on koulutettu erityisesti talvitaisteluihin ja tiedustelutoimintaan liittoutuneiden sotilasjohdon avustamiseksi. Suomalaiset epäröisivät hyökätä liittoutuneiden yksiköihin tai julistaa sodan liittoutuneille. Saksan joukot Suomessa eivät ole hyväksi. Jos Suomi hyökkäisi tai julistaisi sodan [liittoutuneille], vastuu olisi Suomella ja vaikutus olisi Saksan muihin liittolaisiin (jotka näyttävät olevan Saksan fundamentaalisia liittolaisia) paljon pienempi, kun jos liittoutuneet tekisivät aloitteen [Suomelle], joka saattaisi olla jopa merkityksetön.

Samaan aikaan Neuvostoliitto voitaisiin suostutella luopumaan Hangosta ja Neuvostoliiton pitäisi olla myös halukas vastavuoroisesti lopettamaan [Suomen] ilmapommitukset.

Oheinen CIA-tiedusteluasiakirja siis käsittelee, miten varmistaa liittoutuneiden avustuskuljetukset Muurmanskin rataa pitkin etelämmäksi Saksan rintamalle ja miten Suomi tulisi saada pois sodasta mahdollisimman pian. Tekisikö liittoutuneet Suomelle ilmoituksen vai aloitteen?

Suomi synnytti sota-aikaan monenlaista harmia ja haittaa Muurmannin radalla liittoutuneiden sotakuljetuksille etelään ja tuo näytti ainakin Yhdysvalloissa hieman sapettavan, kun vielä tuolloin syksyllä 1941 natsi-Saksa oli lyömässä Neuvostoliiton täysin kanveesiin.

Ote CIA-arkiston tiedusteluasiakirjasta päivämäärällä 12.11.1941 otsikolla ”Suggestion to Finland”, suomennettuna ”Ehdotus Suomelle”.

Käsittelin tarkemmin noita Suomea koskevia Toisen maailmansodan aikaisia CIA:n arkistosta kaivettuja asiakirjoja vajaa pari kuukautta sitten kirjoituksessa otsikolla ”Yhdysvallat ja Iso-Britannia eivät sallineet Neuvostoliiton miehittävän Suomea – Nyt sama asia on muistettava HX-hankkeessa” (US-blogi 17.10.2020).

****

Kuva sotilaspisteistä Venäjän luoteiskulmalla ja sekä Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Esitys ei ole kattava, mutta suuntaa antava. Pisteessä voi olla esimerkiksi kiinteä tutka-asema, kiinteä ohjusasema, varuskunta, sotilastukikohta tai myös historiallinen sotilaspaikka.

Oheisessa yllä olevassa kuvassa on esitetty Venäjän, Suomen ja Norjan pohjoisen alueen sotilasinfraa. Esitys ei ole kattava, kuten Suomen kohdalta näemme. Suomesta puuttuu mm. tutkalaitteita, jotka me tiedämme sijainniltaan. Noista pisteistä ei pidä vetää lukumäärän suhteen johtopäätöstä, että jokaisessa pisteessä olisi massiivimäärä varustusta. Jo yksittäinen tutka voi olla esitetty pisteellä.

Kuvasta voi kuitenkin vetää johtopäätöksen, että Venäjä keskittää sotavoimaa Vienanmeren Kantalahden korkeudelta pohjoiseen. Toisin sanoen linjalta, josta etäisyys Suomen rajalta Vienanmerelle on pienin eli Alakurtin korkeudelta ylöspäin.

Kyse Sallan kohdalla on edelleen ja oli toisen maailmansodan aikaan ns. Muurmannin radasta (Мурманская железная дорога), jolla nimellä me tunnemme parhaiden Muurmanskin alueelle johtavan radan. Radalla on ja on myös ollut historian aikana muita nimiä, kuten Lokakuun rata (Октябрьская железная дорога) tai Kirovin rata (Кировская железная дорога).

Ainoa syy, miksi Neuvostoliitto halusi kaventaa Suomea umpierämaan kohdalta, oli Muurmannin rata.

Suomen vanha raja ennen toista maailmansotaa oli Neuvostoliiton näkemänä liian lähellä Muurmannin rataa. Kantalahden kohdalla Muurmannin radan turvavyöhyke oli reilusti alle 100 kilometriä. Neuvostoliitto halusi leventää turvaväliä ja nykyisin etäisyys Suomen rajalta pääradalle on lyhimmillään reilusti yli sata kilometriä.

Alla oleva kuva (Sallan-Kantalahden rata 13.10.1941) on SA-kuva-arkistosta ja myös Alakurttiin liittyen päivämäärällä 13.10.1941. Rataosuus oli Suomelle tärkeä sotatoimissa.

Sallan-Kantalahden rata ja Suomen armeijan huoltotie Voittojärven ja Vermajoen välillä 13.10.1941.

****

Venäjä on nyt siis perustanut Alakurttiin kapeimmalle kohdalle mitattuna Muurmannin radan runkolinjasta Suomen rajalle 80. erillisen moottoroidun jalkaväkiprikaatin (80-я отдельная мотострелковая бригада) sotilasyksikkö 34667 (в/ч 34667, Google Maps-04, 66°58’9″N 30°20’42″E).

Prikaati alkaa olla jo merkittävä sotilaallinen voima sisältäen mm. kaksi moottoroitua jalkaväkipataljoonaa (1-й мотострелковый батальон ja 2-й мотострелковый батальон), yhden tiedustelupataljoonan (разведывательный батальон), kiväärikomppanian (стрелковая рота), kenttätykistöpataljoonan (гаубичный самоходно-артиллерийский дивизион), ilmapuolustuksen ohjuspatterin (зенитный ракетная батарея, ЗРБ) ja viestintäpataljoonan (батальон связи).

Venäjällä on toinen vastaava prikaati, joka on sijoitettu Petsamon Luostariin (Печенга-Луостари). Kyse on 200. erillisestä moottoroidusta jalkaväkiprikaatista (200-я отдельная мотострелковая бригада), sotilasyksikkö 08275 (в/ч 08275, Google Maps-05, 69°25’17.5″N 31°03’22.8″E).

200. erillisestä moottoroidusta jalkaväkiprikaatista tuli osa Venäjän Pohjoista laivastoa 1. joulukuuta 2012 alkaen ja 80. erillinen moottoroitu jalkaväkiprikaati aloitti toimintansa 1.1.2015. Venäjä saattaa luoteiskulman sotilasorganisaation valmiiksi kutakuinkin suunnitellussa aikataulussa, kun Pohjoisesta laivastosta tulee virallisesti Venäjän viidennes sotilaspiiri 1.1.2021 alkaen (Указ № 374 5.6.2020, О военно-административном делении Российской Федерации).

Sinisellä väritetystä Pohjoisen laivaston alueesta tulee  Venäjän viiden sotilaspiiri ensi vuoden alussa. Sotilaspiiri on Venäjän raskaimmin varusteltu sotilaspiiri, kun huomioidaan kokonaistuhovoima. Alakurtti on sotilaspiirin rajalla kiinni Suomen rajassa. Rajat Norjaan ja Suomeen ovat raskaasti aseistettuja. Ilman Natoa noita rajoja ei voida turvata. Siihen Suomella ei riitä rahkeet eikä sotilaallinen voima. Suomen sotilaalliset voimavarat pohjoisessa sinisen alueen rajaa vasten ovat vähäiset.

Ilman Suomea ja Muurmannin rataa edellä mainitusti Venäjällä ei olisi ollut erityistä tarvetta perustaa juuri Alakurttiin prikaatia. Sotilastukikohtatilat  – siis rakennukset ja infrastruktuuri – olivat käyttämättömän jakson jälkeen varsin heikot ja Venäjällä olisi ollut runsaasti parempikuntoistakin tilaa Kuolan alueella.

On myös huomattava, että kaikki se varustus, jolla Alakurtin 80. erillinen moottoroitu jalkaväkiprikaati on jo Pohjoisen laivaston alueelta käsin varustettu ja mitä sillä on käytössään, ei ole tarkoitettu siirrettäväksi Jäämeren saarille. Samaan viittaavat myös Venäjän järjestämät sotaharjoitukset alueella, joista on esimerkkinä mainintoja tässäkin blogikirjoituksessa.

Olen ollut huolissani Suomen, Ruotsin ja Norjan Lappien sotilaallisesta turvallisuudesta jo viiden vuoden ajan. Olen paasannut noista huolistani useassa blogikirjoituksessa vuosien ajan.

Kolmen Pohjoismaan puolustusyhteistyöasiat ovat toki menneet hieman eteenpäin, mutteivat niin edistyksellisesti, jos Suomi ja Ruotsi kuuluisivat myös Natoon. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat käytännössä Venäjää puoli vuosikymmentä jäljessä. Alakurtin kohdalla Suomi on sotilaallinen autiomaa, jonka Venäjä kykenisi helposti katkaisemaan.

Jos muuta Suomen Puolustusvoimat ei saa aikaiseksi, niin ainakin uusi tarkastusreissu Alakurttiin olisi paikallaan viiden vuoden tauon jälkeen.

+11

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu