Lännen valtakunnan kohtalon ratkaisee nyt Venäjän Ukrainassa käymä valloitussota

Länsimaat eri muodoissa ilmaistuna (Western countries, Western world jne.) on vakiintunut tieteellinen termi. Kuvassa on esitetty kylmän sodan ajan kolme blokkimaailmaa vuonna 1975, kun Helsingissä alkoi ETY-kokous heinäkuussa. ETYK-päätösasiakirjan allekirjoitustilaisuus tapahtui Finlandia-talossa 1. elokuuta 1975. Sininen väri kuvastaa Yhdysvaltojen johtamaa länsiblokkia. Harmaa väri kuvastaa sitoutumattomia ja puolueettomia maita, joihin myös Suomi luettiin. Punainen väri kuvastaa Neuvostoliiton ja Kiinan johtamaa kommunistista itäblokkia. Älkää vain kuvitelko, että blokit tosiasiassa hävisivät edes silloin, kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991. Kuva: vapaa lähde (Vorziblix, Cold War alliances mid-1975.svg, 4.5.2012).

Rooman valtakunta – Imperium Romanum – oli vuosituhantinen laaja uljas imperiumi maailmassa, joka sekin tuhoutui.

Valtakunnilla on tapana ennemmin tai myöhemmin hajota ja tuhoutua. Jos ei sotaan, niin sitten sisältä päin pikkuhiljaa. Kyse on usein uudistumiskyvyttömyydestä maailman ympärillä muuttuessa.

Niin kävi myös Rooman valtakunnalle. Ensiksi jakautuminen Länsi-Roomaan ja Itä-Roomaan, lopulta Länsi-Rooman tuho. Historiantutkimus ei nimeä Rooman valtakunnan rappiolle ja tuholle yksittäistä syytä. Joka tapauksessa valtakunta hajosi sisältä päin pikkuhiljaa. Valtakuntaa ei vallattu ulkoa käsin.

Vastaavasti hajosi myös Neuvostoliitto. Sisältä päin, ei ulkopuolelta sodalla valloitettuna.

Edellä lausuttu ei missään nimessä tarkoita, että tässä kirjoituksessa käsitelty instituutio olisi tuhoutumassa, mutta on syytä olla huolissaan, mitä on oikein tapahtumassa.

Rooman valtakunta ajankohtana 117 jKr. valtakunnan ollessa laajimmillaan keisari Trajanuksen kuollessa. Vaaleanpunaiset alueet ovat valtakunnan vasallialueita. Kuva: vapaa lähde (Tataryn, Roman Empire Trajan 117AD.png, 28.5.2012).

****

Me länsimaissa elämme nyt vedenjakajalla. Kyse on maailmanjärjestyksen vedenjakajasta.

Olemme eläneet itse asiassa jo pidemmän aikaa tuolla jakajalla, mutta sitä me emme ole itse oikein havainneet tai paremminkin uskoneet. Emme ole uskoneet, että olemme menettämässä pikkuhiljaa asemaamme. Emme ainakaan täällä Euroopassa ole uskoneet.

Vedenjakajalla elää se länsimaiseen kulttuuriin perustuva instituutio, jonka rakenteet maailmanpolitiikassa toimimiseksi luotiin Yhdysvaltojen johdolla pian toisen maailmansodan jälkeen ja jotka ovat nyt jo pidemmän aikaa muuttuneet yhä enemmän toimimattomimmiksi. Nuo rakenteet eivät kykene enää ratkomaan maailmanpolitiikan ongelmia. Ikävä kyllä, nuo rakenteet eivät vain oikein enää toimi nykyajassa.

Yhdysvallat sai asemansa maailmanpolitiikan johtajaksi toisessa maailmasodassa. Niin johtavana talousvoimana kuin sotilasvoimana. Ydinaseen keksiminen oli Yhdysvalloille suurimerkityksellinen kasvattaa voimaa ja saavuttaa ykkösasema maailmapolitiikassa. Yhdysvaltojen sotilaallinen voima perustui luotuun maailman suurimpaan sotakaluston tuotantokapasiteettiin, jolle ei Stalinin Neuvostoliittokaan vetänyt vertoja.

Yhdistyneet kansakunnat perustettiin toisen maailmansodan jälkeen 24. lokakuuta 1945 Yhdysvaltojen San Franciscossa. Pohjois-Atlantin liitto Nato perustettiin puolestaan 4. huhtikuuta 1949 Yhdysvaltojen Washingtonissa. Kylmän sodan aikana luotiin lukuisia yhteistyöjärjestöjä yhdistämään läntisiä liittolaisia, joiden perustamisessa ja toiminnassa Yhdysvalloilla oli vahva rooli. Esimerkkinä vaikkapa Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n perustaminen vuonna 1961. OECD:n 20 perustajamaata olivat kaikki Naton tuolloiset 15 jäsenmaata sekä lisäksi Espanja, Irlanti, Itävalta, Ruotsi ja Sveitsi.

Lännelle ei ole enää pitkään aikaan ollut  suurtakaan hyötyä niistä järjestelmistä, joita se loi toisen maailmasodan jälkeen. Myös YK on ollut jo pitkän aikaa hyödytön ratkaisemaan ongelmia. Esimerkiksi vuonna 1951 solmittua Geneven pakolaissopimusta (UNHCR, The refugee convention 1951) käytetään surutta hyödyksi etenkin länsimaita vastaan toimissa, joita varten sopimusta ei luotu.

****

Mikä on nyt sitten oikein se vedenjakaja, jonka harjalla me nyt seisomme tietämättä oikein tulevasta suunnastamme?

Tuo jakaja on itseasiassa varsin pieni asia, mutta on osoittanut voimansa ja samalla sen, että jotain on länsimaissa nyt pahasti vialla. Se on osoittanut, kuinka vaikeaa meillä on ratkoa jo varsin pieniä ja melko yksinkertaisia asioita.

Tuo pieni asia on Ukraina, tai paremminkin Venäjän käymä valloitussota Ukrainassa. Kyse on nimenomaan valloitussodasta, jonka länsimaat ovat sallineet Venäjälle jo yli kymmenen vuoden ajan vuodesta 2014 alkaen.

Venäjä on nyt voittamassa tuon valloitussodan. Länsimaissa Yhdysvallat mukaan lukien ei ole vielä ymmärretty, mikä merkitys sodan häviämisellä on länsimaille. Sotatilanne on länsimaiden johdolla kahdessa vuodessa ajettu jamaan, jossa enää kymmenien eikä satojenkaan miljardien avustukset eivät tuo voittoa Ukrainalle, kun voitoksi lasketaan Ukraina menettämien alueiden takaisinvaltaus.

Pitäisi siis keksiä jotain uutta, mutta siihen länsimaat yhteistyössä Ukrainan kanssa eivät enää pysty.

****

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen lähes kaikki länsileiriin kuulumattomat maat Euroopassa ovat halunneet liittyä länteen. Euroopan unioni ja Nato ovat laajentuneet. Laajentuminen on tapahtunut pääosin rauhanomaisesti ilman sotia, poikkeuksena Georgia ja Ukraina. Mitä lähempänä Venäjän rajoja kansat ovat halunneet integroitua länteen, sitä vaikeampaa on ollut. Poikkeuksena Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon.

Hullunkurista tässä on se, että Ukraina toisin kuin vaikkapa Georgia tai Moldova on peruslähtökohdiltaan riittävän kookas ja väkirikas valtio uhmaamaan Venäjää ja vastaamaan Venäjälle myös sotimalla, mikäli vain Ukrainalle myönnettävät avustustoimet olisivat riittäviä.

Ukrainan ei kuitenkaan ole saanut länneltä olleenkaan sitä tukea, mitä se Venäjästä lopullisesti irtautuakseen olisi tarvinnut. Lännessä ei osattu noita aputoimia mitoittaa. Ei suunnitella, ei ajoittaa eikä mitoittaa.

Kun länsi ei kykene avittamaan edes suurta Ukrainaa, niin kuinka sitten vaikkapa pientä Georgiaa?

****

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuun 24. päivänä 2022, YK:n yleiskokouksessa äänestettiin 2. maaliskuuta päätöslauselmasta, jossa tuomittiin Venäjän federaation julma hyökkäys Ukrainaan ja vaadittiin Venäjää välittömästi vetämään joukkonsa sekä noudattamaan kansainvälistä oikeutta.

Päätöslauselma hyväksyttiin ylivoimaisella maiden lukumäärän enemmistöllä 141 maan äänestäessä puolesta ja 5 vastaan​​, mutta länsimaille tuli yllätyksenä se, kuinka moni maa äänesti tyhjää.

Venäjän mukana vastaan äänestivät Valko-Venäjä, Pohjois-Korea, Eritrea ja Syyria. Tyhjää äänestäneet 35 maata olivat Algeria, Angola, Armenia, Bangladesh, Bolivia, Burundi, Keski-Afrikan tasavalta, Kiina, Kongo, Kuuba, El Salvador, Päiväntasaajan Guinea, Intia, Iran, Irak, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Madagaskar, Mali, Mongolia, Mosambik, Namibia, Nicaragua, Pakistan, Senegal, Etelä-Afrikka, Etelä-Sudan, Sri Lanka, Sudan, Tadžikistan, Tansania, Uganda, Vietnam ja Zimbabwe.

YK:n yleiskokouksessa äänestettiin 2. maaliskuuta 2024 päätöslauselmasta, jossa tuomittiin Venäjän federaation julma hyökkäys Ukrainaan ja vaadittiin Venäjää välittömästi vetämään joukkonsa sekä noudattamaan kansainvälistä oikeutta. 145 maata äänesti lauselman puolesta, 5 vastaan ja 35 maata äänesti tyhjää. Nuo 35 valtiota edustavat puolta maapallon väestöstä. Lännelle oli suuri yllätys, kuinka moni maa ei tuominnut Venäjän hyökkäystä sen naapurimaahan, minkä tuomitsemista me täällä lännessä pidimme itsestäänselvyytenä. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus YK:n istuntosalin äänestystuloksesta).

Yhdistyneissä kansakunnissa on jäsenenä 193 valtiota, mutta yleiskokouksen Venäjä-äänestyksessä oli mukana 181 valtiota (141 + 5 + 35).

Tuo tyhjää äänestäneiden maiden määrä oli suuri järkytys länsimaille. Vuonna 2022 Venäjän lähtiessä valloitusretkelleen Ukrainaan maailman väestö oli yhteensä 8 062 369 000 (8,1 miljardia) ihmistä, josta noiden 35 tyhjää äänestäneen maan osuus oli 4 050 933 000 (4,05 miljardia) ihmistä, mikä on melko tarkalleen puolet maapallon väestöstä (50,25 prosenttia). Viiden vastaan äänestäneen maan asukasluku on puolestaan 202 209 000 (202,2 miljoonaa) ihmistä, mikä vastaa 2,50 prosenttia maapallon väestöstä.

Länsimaiden ajamaa linjaa tuomita Venäjä maailmanlaajuisesti kannatti siis alle puolet maapallon eri valtioiden väestöstä. Tuo äänestys osoitti jo heti sodan alussa, etteivät lännen suunnitelmat romuttaa Venäjän talous tule toteutumaan yksinkertaisesti siitä syystä, ettei sillä ole riittävästi tukea maailmalla.

Nyt olemme tosiaankin nähneet sen, ettemme kyenneet romuttamaan Venäjän taloutta, vaikka toki huonosti toteutetuilla pakotteilla on onnistukin aiheuttamaan Venäjälle monenlaista harmia.

Länsi edes itse ei ole toteuttanut pakotetoimia Venäjän talouden romuttamiseksi uskottavasti. Kornia on, että olemme kovasti olleet syyttämässä Kiinan, Intian, Turkin ja Keski-Aasian vanhojen neuvostotasavaltojen kaupankäyntiä Venäjälle, mutta emme ole saaneet edes omaa öljyn tuontia, kaasun tuontia ja metallien tuontia Venäjältä loppumaan. Olemme vieneet Venäjälle oikein urakalla Venäjän sotateollisuuden kipeästi tarvitsemia länsituotannon edistyksellisempiä osia.

Suurista yhtenäisyysvakuutteluista huolimatta länsi on ollut toimissaan kaikkea muuta kuin yhtenäinen päämääriin pääsevä toimija.

****

Meidät nähdään vihamielisinä ja tavallaan vieraina suurimmassa osassa maailmaa. Tässä maailmassa ei ole enää mahdollista rangaista ja eristää valtioita, joiden teot länsi tuomitsee.” (HS 29.4.2024).

Lausuja on Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa (TAPRI) tutkimusjohtajana toimiva Marko Lehti.

Tuo Helsingin Sanomien juttu on hyvä ja se kannattaa heidän käydä lukemassa, joilla on siihen mahdollisuus.

Yhdysvallat ei myöskään täysin luota naiivina, verkkaisena ja tärkeilevänä pitämäänsä Eurooppaan.” (HS 5.5.2024).

Oheisen lainaus on puolestaan Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Jussi Niemeläisen tuoreesta kirjoituksesta.

Länsimaiden sisällä Yhdysvallat ei tosiaankaan ole voinut luottaa läntisen Euroopan harkintakykykyyn etenkään Venäjään liittyvissä kysymyksissä. Ei Neuvostoliitonkaan aikaan, kun läntinen Eurooppa alkoi sitoa itsenään Länsi-Saksan johdolla neuvostoenergiaan. Yhdessä asiassa Yhdysvallat ja Venäjän ovat siis yhtä mieltä: länsimainen Eurooppa on todellakin lapsellinen, verkkainen ja tärkeilevä, jota Venäjän on ollut helppo huijata.

Länsi on yliarvoinut asemansa ja vaikutusmahdollisuutensa maailmanpolitiikassa. Länsi on leimautunut ylimieliseksi. Länsi on harras opettamaan muita, muttei noudata itse noita oppejaan.

****

Lännellä ei ole enää sitä asemaa maailmapolitiikassa, mikä sillä vielä kylmän sodan aikaan oli. Asema on pikkuhiljaa huvennut, mutta sitä ei ole lännessä juurikaan huomattu.

Kenelle valta on sitten huvennut?

Se on huvennut ennen kaikkea Kiinalle. 2010-luku näytti merkkinsä. Venäjän rooli perustuu puolestaan Kiinan rooliin. Ilmaan Kiinaa Venäjä ei olisi oikein mitään. Venäjä ajautui Kiinan vasalliksi nimenomaan Ukrainan tapahtumien myötä. Yhdysvalloissakaan ei ole oikein vielä ymmärretty, että häviäminen Venäjälle Ukrainassa on itseasiassa häviäminen Kiinalle. Ei ole ymmärretty Venäjän ja Kiinan Ukraina-kuviota, missä kyse on pitkälti taloudesta (US-blogi 31.3.2024).

Lännen asema maailmapolitiikassa tulee hupenemaan myös Intialle.

Kiinan ja Intian aseman vahvistuminen perustuu niiden suureen väestöön. Vuonna 2022 Kiina oli maailman väkirikkain 1 439 331 000 (1,44 miljardin) asukkaan valtio ja Intia oli maailman toiseksi väkirikkain 1 380 009 0000 (1,38 miljardin) asukkaan valtio. Vuonna 2022 Kiinan ja Intian väkiluku vastasi 35 prosenttia koko maailman väestöstä. Voimakas talouskasvu vahvistaa noiden maiden maailmanpoliittista asemaa talouden kautta, mihin länsi ei kykene vastaamaan. Esimerkkisi vuonna 2022 Yhdysvaltojen väkiluku oli 331,0 miljoonaa ja EU:n 446,7 miljoonaa, mitkä vastasivat yhteensä vain 9,6 prosenttia koko maailman väkiluvusta.

Vuonna 2021 Aasian väestöosuus oli 59,4 prosenttia maailman väestöstä. Mikäli Eurooppa ja Pohjois-Amerikka eivät kykene samaan luotettavaa väkirikasta liittolaista läntisille arvoilleen esimerkiksi Intiasta, on lännen taru maailmanpolitiikassa pian muutamassa vuosikymmenessä ohi.

On muistettava, että uskottavan liittolaissuhteen muodostaminen on monta vuosikymmentä kestävä prosessi. Noita prosesseja ei lännessä ole vielä aloitettu.

****

Venäjän Ukrainassa käymän valloitussodan lopputulos sinetöi lännen kohtalon. Länsi tulee häviämään sodan, ja siitä merkit ovat olleet melko selvät jo viime vuoden jälkipuolelta alkaen, kun lännen ja Ukrainan yhteinen vastahyökkäys epäonnistui ennen kaikkea liian vähäiseen lännestä saatuun ase- ja ammuskalustoon.

Vastahyökkäyksen epäonnistuminen on johtanut neuvottomuuteen ja häkellykseen. Ei ole tietoa eikä käsitystä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Aseapupaketteja on yritetty edelleen koota, mutta melko huonolla menestyksellä.

Lännessä tulisi nyt ymmärtää, ettei sota enää ratkea lännen voitoksi pelkillä puolinaisilla apupaketeilla. Tarvitaan todellakin jotain uutta ajattelua. Ei pelkästään ajattelua, vaan radikaaleja tekoja, joilla lännen tulisi kyetä osoittamaan Venäjälle riittävän kova hinta sen sotatoimista. Hinta, jota Venäjä ei kykenisi maksamaan.

Totesin suurella varmuudella lännen häviävän tämän sodan ensikertaa viime lokakuussa julkaistussa blogikirjoituksessa otsikolla Hävitty sota (US-blogi 21.10.2023). Jo tuolloin oli selvää, ettei Yhdysvallat kykene toimittamaan maan sisäisen riitelyn vuoksi lisää sotilasapua Ukrainaan siinä aikataulussa, millä Ukraina tuota apua olisi kipeästi tarvinnut. Tuosta ajankohdasta puolessa vuodessa mikään ei ole muuttunut parempaan, päinvastoin.

****

Kuten kylmän sodan aikaan etenkin Euroopassa, lännen toiminta on perustunut edelleen pitkälti pelotteeseen eikä voimavarojen todelliseen käyttöön. Kylmän sodan aikaan sotilaallinen pelote Neuvostoliittoa ja Kiinaa vastaan olivat ydinaseet ja alhainen kynnys käyttää ydinaseita (US-blogi 6.10.2023 ja US-blogi 25.12.2023). Neuvostoliiton tavoin vahvaa konventionaalisten aseiden reserviä ei Eurooppaan rakennettu. Pyrittiin kovasti ennaltaehkäisyyn ja uskottavaan pelotekykyyn ennen kaikkea ydinaseilla.

Tuo strategia toimi niin pitkään, kun oli olemassa kaksi blokkia vastakkain. Yhdysvaltojen johtama Nato-blokki ja Neuvostoliiton johtama Varsovan liiton blokki. Se ei toiminut enää, kun Neuvostoliitto hajosi ja Euroopassa alettiin jälleen sotia. Sodat eivät olleet blokkien välisiä sotia, joihin kylmän sodan aikaan Euroopassa oli varauduttu. Pääsääntöisesti nuo sodat olivat kuitenkin Venäjän järjestämiä. Jo Jugoslavian hajoamissotien yhteydessä lännellä oli ongelmia, mutta sotilaallista voimaa oltiin kuitenkin vielä valmiita käyttämään vaikeaksi muodostuneen päätösprosessin päätteeksi.

Yhdysvallat oli purkanut Neuvostoliiton hajottua Euroopasta tavanomaiseen sodankäyntiin varattua aseistusta ja miehistöä, jota Euroopan maat eivät korvanneet. Varsinkin sotilaiden määrä alkoi Euroopassa nopeasti tippua. Vanhenevaa kalustoa ei enää uusittu, varastoja hävitettiin.

Venäjän hyökkäys Georgiaan vuonna 2008 ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2014 paljasti Venäjälle täysin, mihin länsi oli valmis ja mihin länsi ei ollut valmis. Länsi ei ollut valmis käyttämään sotilaallista voimaa Euroopan turvallisuuden eteen.

****

Länsi-maat etenkin Euroopassa ovat piiloutuneet Naton taakse kylmän sodan ajan tapaan. Jos Nato-maata ei uhata, emme tee sotilaallisesti mitään. Jos asioiden muuttaminen Venäjän suhteen ei puheilla ja vähäisillä taloudellisilla pakotteilla onnistu, asioiden sallitaan jäävän sikseen. Kun olemme Natossa ja kun meitä ei uhata, emme voi toimia Euroopassa sotilaallisesti, on länsimaiden virsi ollut Euroopassa.

Onko siis Natossa tullut este hoitaa Euroopassa asioita sotilaallisesti kuntoon ja Venäjä käyttää tuota läntistä logiikkaa surutta hyväkseen?

Juuri näin on. Venäjä vielä korostaa kylmän sodan ajan blokkilogiikkaa muistuttaen, että yhteenotto missä muodossa hyvänsä olisi Venäjän ja Naton välinen yhteenotto.

Venäjä kiittää lännen Nato-maita tuosta logiikasta. Sillä ei ole ollut pelkoa, että länsimaat puuttuisivat kunnolla sotilaallisesti, vaikka Venäjä nyt vähän valloittelisikin Natoon kuulumattomia naapurimaitaan.

****

Tuo Naton taakse piiloutuminen on ollut älytön strateginen virhe lännen Nato-mailta. Nato-maiden ajatusmaailma Venäjän suhteen on jämähtänyt kylmän sodan aikakaudelle uudistumatta. Oikea virheiden äiti antaa Venäjälle melko vapaat kädet toimia ilman todellisia vaikutuksia luovaa uhkaa Nato-maiden sotilaallisesta puuttumisesta.

Vaikka Nato on puolustusliitto vain jäsenmaiden puolustamiseksi, eihän se saa estää Nato-maita toteuttamasta sotimallisia toimia Euroopan turvallisuuden varmistamiseksi. Ei välttämättä Naton puitteissa, mutta muutoin mahdollisuus sotatoimiin Natoon kuuluvien maiden tulee säilyttää. Ei Nato saa olla kahlitsija, jos jokin tilanne vaatii sotilaallisia ratkaisuja.

Venäjä myös huomasi, ettei lännen harjoittama pakotepolitiikka ollut talouden rajoitetoimissa enää toimiva. Etenkin Kiina taloudellinen nousu oli rapauttanut lännen harjoittamaa pakotepolitiikkaa eikä länsi kyennyt keksimään mitään uutta vastaavaa. Pakotepolitiikan epäonnistuminen Venäjä hyökättyä ensikerran Ukrainaan vuonna 2014 oli omiaan vakuuttamaan Venäjän siitä, että se voi hyökätä Ukrainaan myös toistamiseen ilman katastrofaalisia talousseurauksia.

Vaikka olemme itsellemme vakuutelleet, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 sai lännen reagoimaan toisin kuin ennen, niin tuo ei suinkaan ole totuus. Ukrainaa on autettu niukalla aseavulla ja muutoin rahallisesti pysymään pystyssä, muttei niin, että Venäjälle olisi osoitettu pakkoa lopettaa Ukrainan valloitus.

Viime kuukaudet ovat osoittaneet, kuinka länsi antaa Venäjän edelleen vallata uusia alueita Ukrainassa eikä länsi reagoi siihen oikein mitenkään. Venäjälle on annettu käytännössä täysi vapaus edetä rintamilla.

****

Länsi ei voi kiistää sitä tosiasiaa, että se kuitenkin käy sotaa Venäjää vastaan Ukrainassa. Sotaa, joka johtaa tappioon, kun lännestä ei enää ole sodankulun kääntäjäksi.

Me emme tuota sodankäyntiä mielellämme myönnä, mutta se on tosiasia, miten lännestä maailmalla ajatellaan. Mistä muusta olisi muka kyse kuin sodankäynnistä, kun länsi sijoittaa satoja miljardeja euroja Ukrainaan ja toimittaa Ukrainaan aseistusta. Ei tuota apua ole huvin vuoksi annettu.

Mitä me täällä ajattelisimme, jos vastaavasti vaikkapa Etelä-Korea hyökkäisi Pohjois-Koreaan, jolloin Kiina alkaisi pitää Pohjois-Korean taloutta yllä kymmenien ja satojen miljardien dollarien avustuksilla, toimittaisi Pohjois-Koreaan aseita ja ammuksia satojen miljardien dollarien edestä ja asettaisi Etelä-Korealle mittavat talouspakotteet. Kyllä silloin ajatuksemme olisivat, että Etelä-Korean on lyötävä sotatoimissa nimenomaan Kiina, ja Pohjois-Korea on pelkkä marionetti.

Kun Venäjä sanoo, että Ukraina on lännen marionetti, se on oikeastaan totta. Ukrainan ja ukrainalaisten kannalta tässä kuviossa traagista on se, että Ukrainaa pidetään kyllä ikään kuin letkuissa, mutta nesteytystä annetaan vain sen verran, että uhri pysyy niukin naukin hengissä. Ratkaisevia hoito-operaatioita ei tehdä potilaan saamiseksi kuntoon ja jalkeille.

Erityisen traagista tämä kuvio on lännelle siksi, että Ukraina on ollut paljon sitoutuneempi lännen pyhimpiin arvoihin kuin länsi itse.

Vaikka Venäjän on raunioittanut Ukrainan ja vaikka kymmenet tuhannet ukrainalaiset ovat maksaneet vapauden kaipuun hengellään, Ukraina on ollut enemmän länsimainen vapaudesta taisteleva kuin länsimaat itse. Ukraina on ollut valmis käymään sotaa läntisten vapausarvojen puolesta, mutta länsimaat itse eivät  ole olleet valmiita.

Tällä hetkellä Ukraina kohtalon vuoksi hävettää kuulua länteen, joka ei puolusta niitä vapauden, veljeyden ja tasa-arvon – Liberté, Égalité, Fraternité – periaatteita, jotka ranskalaiset maksoivat verellään alkaen Ranskan vallankumouksesta vuonna 1789 läntisen ajatusmaailman perustaksi.

Meillä on EU-vaalit 6.-9. kesäkuuta 2024. On esitetty huolta eurooppalaisen äärioikeiston menestyksestä vaaleissa. Niin, ehkäpä moni äänestää äärioikeistoa ihan vittuuksiaan osoittaakseen eurooppalaiselle poliitikoille tyytymättömyyttään asioiden heikosta hoidosta myös Ukrainan asiassa. Kun muutoin ei osata asioita hoitaa, niin ehkäpä sitten äärilaidalta paremmin. Protestia siis. Kun asioita on hoidettu päin vittua, hoidetaan niitä vielä enemmän päin vittua. Voittakoon Venäjä nyt oikein kunnolla kunnon näpäytykseksi.

****

Mitä lännelle seuraa, kun länsi häviää sodan Venäjälle Ukrainassa?

Länsi menettää asemansa ja uskottavuutensa Yhdysvaltojen johdolla maailmapolitiikassa.

Ei maailmalla lasketa avustuspakettien määriä ja suuruuksia vaan ainoastaan sodan lopputulosta. Vain lopputulos ratkaisee.

Tulkinta maailmalla etenkin sotilaspiireissä olisi, ettei länsi uskaltanut haastaa sotilaallisesti Venäjää ja ettei lännellä ollut myöskään riittäviä sotilasresursseja haastaa Venäjää. Tai paremmankin Kiina-Venäjä-akselia. Lännellä on kyllä hienoja ja kalliita asejärjestelmiä, mutta niin harvalukuisina, ettei niillä käydä laajamittaisia sotia, joissa jouduttaisin myös miehittämään laajoja takaisinvalloitusalueita.

Länsimaiden sodankäyntistrategia perustuu lyhytkestoisiin massiivisiin iskuihin vihollisen lamaannuttamiseksi ikään kuin pelotteena, ettei vihollisen kannata käydä sotaa pidemmälle. Lännessä etenkään Euroopassa ei ole sellaisia miehistöreservejä panssarivaunuineen ja tykistöineen, mitä alueellinen valloitus pitkäkestoisesti vaatii. Sodankäynti Ukrainassa on osoittanut, kuinka vaikeaa on vallata ja miehittää alueita.

Lännellä ei ole kyvykkyyttä käydä pitkäkestoista sotaa menestykkäästi, mistä hyvä esimerkki oli lännen Yhdysvaltojen johdolla Afganistanissa käymä sota.

Lännellä kyvykkyys kestää suuria miehistötappioita on alhainen. Vihollinen tietää, että iskettävä siihen, mikä on vastapuolella heikointa.

Myös lyhytkestoinen ohjuksiin perustuva iskustrategia ei ole ollut lännelle erityisen menetyksellistä. Yhdysvallat Iso-Britannian ja muiden länsivaltojen avustuksella ei saanut kuriin huthien Jemenistä tapahtuvia iskuja Punaisellamerellä ja Adeninlahdella olevia kauppa-aluksia vastaan. Yhdysvallat ja Iso-Britannia aloittivat ohjusiskut hutheja vastaan jo tammikuussa, mutta huthit ovat edelleen iskeneet kauppa-aluksia vastaan vielä maaliskuussa ja huhtikuun alussa.

Iskustrategialla ei ole enää vastaavaa pelotevaikutusta kuin aikaisemmin. Vihollinen uskaltaa vastata myös ensimmäisen iskun jälkeen. Vihollinen uskaltaa vastata myös toisen iskun jälkeen. Vihollinen uskaltaa vastata myös kolmannen iskun jälkeen.

****

Kyse on siitä, että länsi uskalletaan haastaa sotilaallisesti eikä länsi kykene enää muodostamaan vastaavaa ennakkopelotetta kuin aikaisemmin. Venäjä haastaa itäisessä Euroopassa, Pohjois-Korea haastaa Japaninmerellä, Kiina haastaa Etelä-Kiinan merellä, Iran ja Venäjä haastavat Lähi-idässä. Nyt Gazassa käytävä sota on osa tuota haastamista. Yhdysvalloilla ei ole enää oikein kykyä pitää edes liittolaisiaan kurissa, mistä osoituksena Israel.

Lännen pitäisi siis näyttää, onko silla vielä kyvykkyyttä voittaa sotia. Viime aikainen voittohistoria ei ole mitään mairitteleva ja menestyksekäs. Vaikka itse sota olisikin sodankäynnissä voitettu, ei siitä ole seurannut asioiden ratkaisuja. Nyt niin sota Ukrainassa kuin Gazassa ovat olleet kaikkea muuta kuin lännen näyttöä kyvykkyyksissä ratkaista asioita oikein.

Mikäli länsi häviää sodan Ukrainassa Venäjälle, on lännen asema pitkälti menetetty lopullisesti eikä länsi enää kykene siitä nousemaan. Kyse on taitekohdasta aallonharjalla ja suunta siitä voi olla vain alaspäin. Häviön jälkeen lännellä ei ole enää uskottavuutta. Kuka tuollaiseen toimijaan voi oikein luottaa, joka ei kykene viemään tekojaan lopulliseen tulokseen.

Ristiriita sanojen ja tekojen välillä on ollut lännessä aina suurta. Puhetta ja moralisointia on aina kovasti riittänyt, tekoja vähemmän. Pelkillä puheilla ei pitkälle parsita. Lännen puheet eivät ole enää pitkään muodostaneet ennakkopelotetta, vain teot ja lopputulos ratkaisevat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu