Leopard – Mikä taas kerran oikein Suomessa mättää, 10 vai 15?

Mikäli länsi ei kykene parantamaan suorituskykyään, Ukraina ei kykene voittamaan tätä sotaa.

****

Suomen omaa puolustuskykyä ei pidä heikentää.

Suomessa aina muistettava oma turvallisuuspoliittinen asetelma Venäjän rajamaana.

Puolustusvoimien arviot ovat aina keskeisessä roolissa, mitä apua ja mitä materiaalia Suomesta voidaan Ukrainalle antaa.

Noita lauseita eri muodoissa olemme saaneet lukea ja kuulla suomalaispolitiikkojen ja suomalaisupseerien suusta, kun Suomi on perustellut sitä, miksi se ei voi avustaa Ukrainaa sotilaallisesti enempää.

Presidentti Sauli Niinistö on puolestaan todennut perustellen Suomen tulevaa vähäistä Leopard-panssarivaunujen luovutusmäärää ja muistuttaen Suomen ainutlaatuista asemaa:

Me emme ole Naton jäsen ja meillä on välitön raja Venäjään.” (MTV Uutiset 12.1.2023).

Nyt siis ikään kuin presidentti Niinistö kiittää siitä, ettemme ole vielä Naton jäsenmaa ja siksi meidän ei tarvitse antaa paljon Leopard-panssarivaunuja.

****

Polska przekazała Ukrainie ponad 200 czołgów T-72 (WP Tech 30.4.2022).

Konekäännöksenä tuo puolalaisen WP Tech- julkaisun (kotisivut) huhtikuinen uutisotsikko:

Puola luovutti Ukrainalle kaksisataa T-72-panssarivaunua.

Puola lahjoitti tuolloin huhtikuussa yli kahdensadan T-72-panssarivaunun lisäksi useita kymmeniä jalkaväen taisteluajoneuvoja.

Vuonna 2009 Puolalla oli Varsovan liiton aikaisena perintönä T-72-panssarivaunuja 172 kappaletta, T-72A-panssarivaunuja 135 kappaletta, T-72M1-panssarivaunuja 254 kappaletta ja T-72M1D-panssarivaunuja 23 kappaletta. Yhteensä siis 584 panssarivaunua. Määrä on vähentynyt vuosikymmenessä niin, että vuonna 2018 Puolalla oli T-72-panssarivaunuja enää 257 kappaletta.

Czechy wsparły Ukrainę. Przekazały czołgi T-72M1 oraz bojowe wozy BMP-1 (WP Tech 4.5.2022).

Konekäännöksenä tuo toukokuinen uutisotsikko:

Tšekki tuki Ukrainaa – lahjoittivat T-72M1-panssarivaunuja ja BMP-1-taisteluajoneuvoja.

Polska jest gotowa – w ramach międzynarodowej koalicji – dostarczyć kompanię (czyli ok. 14) czołgów Leopard Ukrainie.” (Rzeczpospolita 12.1.2023).

Vapaasti konekäännössuomennettuna puolalaiseen Rzeczpospolita-lehteen (kotisivut) kirjatut Puolan presidentti Andrzej Dudan keskiviikkona 11.1.2023 Ukrainan Lvivissä lausumat sanat:

Puola on valmis osana kansainvälistä liittoumaa toimittamaan Ukrainaan noin 14 Leopard-panssarivaunua.

Puola on hankkinut T-72-panssarivaunujen tilalle Saksasta yhteensä 247 Leopard 2A4- ja 2A5-panssarivaunua. Noista vaunuista 142 kappaletta on 2A4-versiota ja 105 kappaletta 2A5-versiota. Puola on siis valmis luovuttamaan 5,7 prosenttia uusimmista Leopard-panssarivaunuistaan Ukrainalle.

Suomea lukuun ottamatta muut Nato-maat ovat Yhdysvaltojen johdolla hyvin avoimesti kertoneet siitä sotilaskalustosta ja sen määrästä, mitä ne ovat Ukrainaan lahjoittaneet.

Jostakin kumman syystä, jolle ei löydy esimerkkejä eikä perusteita, Suomi poikkeaa tuossakin asiassa muista länsimaista. Kyse on Puolustusvoimien kannasta, josta on tullut poliittinen kanta ilman asian yksityiskohtaisempaa kriittistä poliittista tarkastelua.

****

Venäjällä on Natoon kuuluvia rajanaapurimaita yhteensä viisi: Norja, Viro, Liettua, Latvia ja Puola. Yksi maa lisää kuudentena on tänä vuonna Natoon täysmääräisenä jäsenmaana liittyvä Suomi.

Slovakia, Unkari ja Romania ovat puolestaan Nato-maita, jota ovat Venäjän hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Ukrainan rajanaapureita. Venäjän aloittamaa sotaa käydään Natoon kuuluvien Puolan, Slovakian, Unkarin ja Romanian rajanaapurissa. Noiden maiden itäisen rajan takana Venäjällä on siis sotavoimaa, jota se käyttää joka sekunti tuhoamaan Ukrainaa.

Suomi on puolestaan noin puolentoista tuhannen kilometrin päässä sotarintamista. Suomen asema on aivan toinen kuin Puolan, Slovakian, Unkarin ja Romanian.

Puolaan iskeytyi ohjus marraskuun 15. päivänä 2022 Ukrainasta, jossa Venäjä käy ankaraa sotaa joka sekunti. Kroatian Zagrebissa maaliskuun 11. päivänä 2022 räjähtänyt ohjus lensi yli Romanian ja Unkarin ilmatilan Ukrainasta, jossa Venäjä käy ankaraa sotaa joka sekunti.

Yksikään noista kahdeksasta Natoon kuuluvasta rajamaasta – Norja, Viro, Liettua, Latvia, Puola, Slovakia, Unkari ja Romania – ei ole perustellut Ukrainalle annetun sota-avun määrää vetoamalla oman puolustuskyvyn säilyttämiseen vastaavasti kuin Suomi.

Ei yksikään. Eikä noiden kahdeksan maan lisäksi edes Ruotsi. Kyse Suomen kohdalla ei kuitenkaan ole siitä, ettei Suomi virallisesti kuulu vielä Natoon.

Niin, eikä noiden kahdeksan maan ja Ruotsin ole tarvinnut perustella ollenkaan Ukrainalle annettavan sotilaallisen avun vähäistä määrää, koska annettu apu ei ole ollut vähäistä.

Suomi on ainoa poikkeus, mikä jo sinänsä osoittaa, etteivät perustelut voi olla vakuuttavia. Kyseessä on Suomen itse kehittelemä omintakeinen keitos Puolustusvoimien toimiessa kokkina, joka ei kestä yksityiskohtaisempaa tarkastelua.

****

Suomi ei tässä tapauksessa voi vedota edes pitkään yhteiseen rajaan Venäjän kanssa.

Puolalla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa 206 kilometriä ja yhteistä rajaa Venäjän läheisimmän sotilasliittolaisen Valko-Venäjän kanssa 407 kilometriä. Venäjällä on tällä hetkellä sekä sotilaita että sotilaskalustoa Valko-Venäjällä. Puolalla on lisäksi yhteistä rajaa Venäjän hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Ukrainan kanssa yhteensä 526 kilometriä.

Kun katsoo Puolaa, Suomen on syytä olla täysin hiljaa pitkästä yhteisestä rajasta Venäjän kanssa, jos Suomi vetoaa siihen ollessaan antamatta raskasta sotilasapua Ukrainalle.

Onko kyse nyt siitä, ettei Suomi muka ole hoitanut 1 340 kilometrin rajaansa asianmukaisesti ja pyrkii nyt ennen virallista Nato-jäsenyyttä hoitamaan tuota rajaa muutoin? On kuitenkin tosiasia, että Suomen sotilaallinen turvallisuusasema on jo nyt vastaava kuin mitä se on silloin, kun Suomi on virallisesti Naton jäsenmaa. Suomi ei siis voi perustella olla avustamatta Ukrainaa sotilaallisesti sillä, ettei vielä ole virallisesti Naton jäsenmaa.

Virolla on puolestaan yhteistä maarajaa Venäjän kanssa 294 kilometriä, mikä vastaa 46,4 prosenttia koko Viron maarajan pituudesta. Suomella on vastaavasti yhteistä maarajaa Venäjän kanssa 1 340 kilometriä, mikä vastaa 49,8 prosenttia koko Suomen maarajan pituudesta. Viron pinta-ala on 45 339 neliökilometriä ja Suomen 338 449 neliökilometriä. Yksi tunnusluku on Venäjän vastaisen maarajan pituus suhteessa pinta-alaan ja tuo tunnusluku on Virolla peräti 0,0064, kun Suomella se on vain 0,0039.

Virolla olisi siis paljon pätevämmät syyt kauhistella Venäjän vastaista maarajaa kuin Suomella. Virolla olisi Suomea paljon pätevämmät syyt perustella Venäjän vastaisella maarajallaan olla antamatta Ukrainalle sotilasapua. Sitä Viro ei kuitenkaan tee, koska siellä on ymmärretty koko Ukrainan sotilasapuprosessin idea ja merkitys.

****

Проблема в тому, що на одного українського солдата в нас 10 російських солдатів, а на один український танк – 50 російських танків, але ми їх знищуємо – і ця прірва скорочується. Питання, як довго ми зможемо стояти? Багато речей залежить не тільки від нас.” (LB.ua 8.3.2022).

Vapaasti suomennettuna nuo Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin maaliskuiset sanat, kun sota oli vasta alkanut:

Ongelma on, että meitä vastaan on kymmenen venäläistä sotilasta yhtä ukrainalaista sotilasta kohti ja viisikymmentä venäläistä panssarivaunua yhtä ukrainalaista panssarivaunua kohti, mutta tuhoamme ne ja tuo epäsuhta pienenee. Kysymys kuitenkin kuuluu, kuinka kauan voimme kestää?

Tuo Volodymyr Zelenskyin jo maaliskuussa esittämä kysymys on edelleen ajankohtainen. Kuinka kauan Ukrainan voimat kestää ilman riittävää ja riittävän ajoissa toimitettua raskasta sotilasapua?

Kuinka kauan Ukraina voi kestää, jos lännen avustusprosessit eivät ala todenteolla toimia?

Naton huippukokouksessa Brysselissä 24.3.2022 (Nato, Statement by NATO Heads of State and Government 22.3.2022) pitämässään puheessa Volodymyr Zelenskyi pyysi vain yhtä prosenttia Naton puolustusliiton panssarivaunuista ja lentokoneista (Новинарня 24.3.2022, Telegram, Офіс Президента 24.4.2022).

Tuolloin maaliskuussa ei yhtään enempää kuin vain yhtä prosenttia.

Tuota yhtä prosenttia Ukraina ei tuolloin saanut eikä ole saanut sen jälkeenkään.

Zelenskyin maaliskuussa esittämät raskaan aseistuksen tarpeet uutisoitiin myös Venäjällä:

Украинский президент Владимир Зеленский в своем видеообращении попросил у Запада танки и самолеты вместо дробовиков.” (Москва24 27.3.2022).

Vapaasti suomennettuna:

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi pyysi videoviestissä länneltä tankkeja ja lentokoneita haulikoiden sijaan.

Meidän kaikkien on viimeistään nyt kysyttävä lähes vuoden jälkeen, kuinka paljon olemme valmiit lahjoittamaan raskasta aseistusta Ukrainalle, jotta meidän pyhimmät arvomme pysyisivät ehjinä, ja ettei Venäjä voisi niitä rikkoa nyt eikä tulevaisuudessa.

Tuo kysymys on asetettava myös Suomelle ja etenkin Suomen Puolustusvoimille.

Voisivatko länsimaat luovuttaa viisi prosenttia sotavoimastaan Ukrainalle hintana siitä, että Ukraina puolustaa oman asemansa lisäksi arvojamme, jonka hintana Ukrainan ja samalla myös lännen vapaudelle on kaiken muun ohella kymmenien tuhansien ihmishenkien menetys?

Viisi prosenttia on lukuna kuitenkin melko vähäinen. Jokaiselle meille on melko sama, maksaako bensa 1,90 euroa litralta vai 2,00 euroa litralta.

Zelenskyi korosti tuossa Natolle pitämässään puheessaan erityisesti, että kyse olisi vain yhdestä prosentista liittouman 20 000 panssarivaunusta, lentokoneista ja ilmapuolustusjärjestelmistä, raketinheittimistä tai aseista, joilla Ukraina kykenisi tuhoamaan Venäjän laivastoa.

Vain yksi prosentti Nato-liittokunnan aseista, mitä Ukraina toivoi viime keväänä maaliskuussa.

Emme kuitenkaan elä enää maaliskuuta 2022 vaan tammikuuta 2023. Länsi joutuu nyt maksamaan suurempaa hintaa siitä, ettei auttanut Ukrainaa ajoissa riittävästi. Mitä vähemmän autetaan Ukrainaa ja mitä hitaammin, sitä suurempia lasku meille syntyy.

Avun hinta on nyt toinen kuin maaliskuussa 2022.

Yksi prosentti 20 000 panssarivaunusta olisi kaksisataa panssarivaunua. Puola on jo tuon määrän toimittanut vanhoina T-72-sarjan vaunuina.

Kykenisikö länsi nyt kiireen vilkkaa toimittamaan toisen prosentin Leopard-panssarivaunuja? Kaksisataa vaunua olisi jo määrä, jolla olisi myös pienoista vaikutusta sodankäyntiin. Sitä voidaan pitää toimituksen minimimääränä.

Meidän kaikkien tulisi siis asettaa päämääräksi vähintään kahdensadan lisäpanssarivaunun toimittamisesta Ukrainan asevoimille.

Onnistuttaisiinko tuossa?

Suomen on tehtävä vahva osansa Puolan esimerkkiä noudattaen.

Volodymyr Zelenskyi toisti panssarivaunutarpeen 19. joulukuuta Riiassa, jossa Iso-Britannian johtamat JEF-maat (Joint Expeditionary Force) mukaan lukien Hollanti kokoustivat.

Господин министр обороны Нидерландов, чтобы наши оборонные операции были успешными, мы нуждаемся в современной бронетехнике, в первую очередь танках.” (esim. Известия 19.12.2022).

Vapaasti suomennettuna nuo myös venäläiseen mediaa käännetyt Zelenskyin sanat:

Herra Hollannin puolustusministeri, jotta puolustusoperaatiomme onnistuisivat, tarvitsemme nykyaikaisia ​​panssaroituja ajoneuvoja, ensisijaisesti panssarivaunuja.

Hävettää hieman, että Ukraina on valmis kymmenien tuhansien sotilaittensa hengen menetyksiin vapautensa puolesta, mutta lännelle on ylivoimaisen vaikea päätös samaan aikaan saada edes muutama kymmenen panssarivaunua Ukrainan avuksi. Vedotaan omaan puolustuskykyyn ja kaikkeen muuhun vastaavaan paskaan.

Asioilla ei näytä olevan enää mitään oikeaa mittasuhdetta. Taivastellaan lillukanvarsista.

Voi vittu tätä läntistä päätöksentekokykyä, jota on välillä syytä päivitellä todella uutterasti.

****

Suomen Puolustusvoimat on siis ollut sangen haluton luovuttamaan sotilaskalustoa sotaa käyvään Ukrainaan. Suomen ulkopoliittinen johto ja koko suomalainen poliitikkokaarti on toistanut Puolustusvoimien kantaa uutterasti ilman asian tarkempaa analysointia.

Politiikanteko ja sen perusteet on siis ulkoistettu Puolustusvoimille. Poliittinen päätäntä on vedonnut vain Puolustusvoimien näkemykseen.

Vaikka kyse onkin Puolustusvoimien hallinnassa olevasta sotilaskalustosta, on sen luovuttamisesta politiikkojen tehtävä itsenäinen päätös, jossa Puolustusvoimien kanta on vain yksi kanta muiden kantojen joukossa. Puolustusvoimien kanta ei saa eikä voi olla ratkaiseva. Puolustusvoimien kanta perustuu vain heidän tehtäväänsä, johon ei kuulu muiden maiden sotilaallinen avustaminen päämääränä poliittisten tavoitteiden täyttäminen.

Poliittisessa päätöksenteossa asioita on osattava katsoa laajemmin ja pidemmälle tulevaisuuteen. Tuon katsannon eväitä ei välttämättä ole Puolustusvoimissa.

Puolustusvoimien näkemys voi siis olla vain yksi osanäkemys, kun Ukrainan sotilaallisesta avustamisesta päätetään poliittisella päätöksellä.

Puolustusvoimilla ei voi olla veto-oikeutta.

****

Ruotsin puolustusministeri Pål Jonsonin puhe Sälenin 2023 turvallisuuskonferenssissa olisi syytä lukea tarkkaan Suomen ulkopoliittisessa johdossa, Suomen Puolustusvoimissa ja koko suomalaisessa poliitikkokunnassa. Ohessa puheen tärkein lainaus poimittuna:

Det sägs ofta att Sverige ska göra mer för att hjälpa Ukraina – och jag håller med om det. Men det handlar inte bara om att hjälpa Ukraina.

 Det handlar minst lika mycket om att investera i vår egen säkerhet och försvarsvilja.

 Det största hotet mot Europa och Sveriges säkerhet skulle vara en rysk seger i Ukraina. Det skulle ha katastrofala geostrategiska, säkerhetspolitiska och militära konsekvenser.

 Det får inte och det ska inte att hända.  

 Den ryska militära framfarten måste stoppas. Och just nu är det Ukraina som är Europas sköld mot denna framfart. Ukrainas krig är därför också vårt krig.

Försvaret av Ukraina är vår tids största säkerhetspolitiska utmaning.” (Regeringen 9.1.2023).

Vapaasti suomennettuna:

Usein sanotaan, että Ruotsin pitäisi tehdä enemmän auttaakseen Ukrainaa – ja olen siitä samaa mieltä. Mutta kyse ei ole vain Ukrainan auttamisesta.

 Vähintään yhtä paljon on kyse omaan turvallisuuteen ja puolustushalukkuuteen panostamisesta.

 Suurin uhka Euroopan ja Ruotsin turvallisuudelle olisi Venäjän voitto Ukrainassa. Sillä olisi katastrofaaliset geostrategiset, turvallisuuspoliittiset ja sotilaalliset seuraukset.

 Niin ei saa eikä saa tapahtua.

Venäjän sotilaallinen eteneminen on pysäytettävä. Ja juuri nyt Ukraina on Euroopan kilpi tätä edistystä vastaan. Ukrainan sota on siis myös meidän sotamme.

Ukrainan puolustaminen on aikamme suurin turvallisuuspoliittinen haaste.”

Viisaita sanoja, joita ilmeisemmin ei ole Suomessa luettu ollenkaan.

Voisiko joku Suomen Puolustusvoimissa, Suomen korkeimmassa ulkopoliittisessa johdossa tai suomalaisessa poliitikkokaartissa lausua saman kuin puolustusministeri Pål Jonson?

Ei voi jostakin erityisestä perustelemattomasta syystä.

Jonson siis toteaa, ettei Ukrainalle annettavassa sotilasavussa kyse ole vain Ukrainan auttamisesta vaan nimenomaan sijoituksesta omaan turvallisuuteemme. Venäjän voitto Ukrainassa olisi suurin uhka ei vain Euroopan turvallisuudelle vaan myös Ruotsin turvallisuudelle. Venäjän voitolla olisi katastrofaalisia seurauksia Ruotsin turvallisuudelle.

Edellisessä kappaleessa on yksiselitteisesti todettu ne poliittiset perusteet, miksi Suomenkin on ehdottomasti annettava raskasta sotilaskalustoa Ukrainaan.

Ukrainan tähän asti saama aseapu Euroopasta on ollut vähäistä. Noiden Jonsonin sanojen tavoitetta emme me eurooppalaiset ole vieläkään tähän saakka oikein sisäistäneet, vaikka sotaa on käyty pian jo vuosi. Leopard 2 -panssarivaunuihin liittyvä käsittelyprosessi on siitä oiva esimerkki. Tuo käsittelyprosessi on surkeuksien surkeus osoittaen Euroopan kykenemättömyyttä tehdä oman edun mukaisia päätöksiä.

Mikään sotilaallinen prosessi ei täällä Euroopassa tunnu onnistuvan ilman Yhdysvaltoja. Asiassa kuin asiassa löytyy aina joku vastaanhangoittelija ja vastarannan kiiski.

****

Suomen Puolustusvoimien rooli ja tehtävä huomioiden ei Puolustusvoimien tarvitse ymmärtää noita Pål Jonsonin sanoja, mutta sen sijaan Suomen korkeimman ulkopoliittisen johdon ja koko suomalaisen poliitikkokaartin tulisi ymmärtää.

Aseavussa Ukrainalle kyse ei tosiaankaan ole vain Ukrainan auttamisesta, vaan kyse on Suomen turvallisuuteen panostamisesta. Tuo on etenkin Puolassa ymmärretty mutta Suomessa ei. Suomen itärajan etulinja on nyt Harkovan, Luhanskin, Donetskin, Zaporižžjan ja Hersonin alueilla. Se ei ole Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun, Pohjois-Karjalan, Etelä-Karjalan eikä Kymenlaakson maakunnissa.

Tuo pitäisi osata ymmärtää. Järjen ei tarvitse olla Puolustusvoimissa, mutta sen tarvitsee olla suomalaispoliitikoilla. Me itseasiassa käymme sotaa Venäjää vastaan ja Ukrainan häviö olisi myös Suomen häviö. Harkovan, Luhanskin, Donetskin, Zaporižžjan ja Hersonin alueiden menetys olisi yhtä kuin Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun, Pohjois-Karjalan, Etelä-Karjalan eikä Kymenlaakson maakuntien menetys.

Kun Puolustusvoimat kykenee laskemaan, mikä on esimerkiksi kunkin panssarivaunun suunniteltu tehtävä sellaisessa sodassa, joka oli ajateltu tapahtuvaksi ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, se riittää.

Puolustusvoimien ei tarvitse harjoittaa korkeampaa matematiikkaa ja miettiä, kuinka paljon Venäjän hyökkäyshalukkuutta ja -potentiaalia hävitetään voittamalla sota Ukrainassa ja tuhoamalla Venäjän konventionaalisten aseiden varastot lähes täysin. Siis, kuinka paljon pienempi uhka Venäjä Suomellekin olisi, jos Venäjä häviää sodan Ukrainassa antamalla ensin tuhotuttaa myös suomalalaisten Leopard 2 -panssareiden tulessa konventionaalisten aseiden varastonsa lähes täysin ja antamalla ensi tapatuttaa kymmeniä tai jopa satoja tuhansia sotilaitaan.

Poliitikkojen tulisi ymmärtää, että Suomesta luovutettava Leopard 2 -panssarivaunut toimivat Suomen kannalta tehokkaammin Ukrainassa ja kuin varastoissa Parolannummella. Puolustusvoimat voi olla eri mieltä, mutta poliitikkojen tulisi ymmärtää asioita laajemmin ja pidemmälle.

Olisi ymmärrettävä, missä asekalusto on Suomenkin puolustamiselle tehokkaimmassa käytössä. Suomen asekalustolla ei Venäjän Ukrainassa käymää sotaa ratkaista, mutta Suomessa olisi lopetettava se lapsellinen virrenveisuu, jossa aseapu Ukrainalle heikentäisi Suomen omaa puolustuskykyä.

****

Suomen puolustuskyvyn vastakohta on Venäjän hyökkäyskyky.

Me voimme aina parantaa omaa puolustuskykyämme ostamalla aseita maailmalta. Nyt Ukrainalle annettava aseapu voidaan täydentää asevarastoihimme muutamassa vuodessa, kun sota on päättynyt. Jos Puolustusvoimissa ei osata miettiä aikaperspektiiviä, Suomen korkeimmassa poliittisessa johdossa ja suomalaispoliitikkojen keskuudessa on osattava.

Puolustuskyvyn parantaminen on siis helppoa aseostoilla, mutta me voimme vain harvoin tuhota Venäjän hyökkäyskykyä niin kuin tällä hetkellä voimme. Tuo ainutlaatuinen tilaisuus on nyt käytettävä täysimääräisesti.

Mitä enemmän Suomi luovuttaa aseita Ukrainaan, sitä parempi Suomen sotilaalliselle turvallisuudelle.

Suomella on noin kaksisataa Leopard 2 -panssarivaunua. Jos Puola luovuttaa 14 panssarivaunua, on Suomen kyettävä luovuttamaan 10 panssarivaunua eli noin viisi prosenttia kalustostaan.

Suomi ei saa tehdä Leopard 2 -panssarivaunujen luovutuspäätöstä sillä perusteella, että Suomen on oltava länsimaisessa rintamassa, vaikka halua ei muutoin olisi avustaa. Enää Suomi ei voi tehdä päätöksiä sillä perusteella, millä Suomi liittyi esimerkiksi Yhdysvaltojen johtamaan Afganistanin operaatioon (FIIIA, Suomi Afganistanissa 2001–2022, 12-2022/72). Ainoat hyväksyttävät perusteet suomalaisten panssarivaunujen toimittamiselle Ukrainaan ovat, mitä Ruotsin puolustusministeri Pål Jonson on lausunut ja mitkä edellä on alleviivattu.

Jotta Ukraina voittaa tämän pelin, meidän on kyettävä asettamaan kaikki peliimme.

Leopard 2 on Suomellekin pelkästään vain ensikoettelemus.

Paljon pahempaa on vielä tiedossa ja tulossa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu