M1A1 Abrams -panssarivaunujen tyly kohtalo Ukrainassa – Yhdysvaltojen on viimein saatava panssariongelmansa kuntoon

Venäjä on keksinyt tuloksellisen tavan tuhota Nato-maiden Ukrainaan luovuttamia taistelupanssarivaunuja joko kamikazedroonien kranaateilla ja/tai panssarintorjuntaohjuksilla, joilla on ollut kyvykkyyttä lävistää etenkin Abrams-vaunujen panssareita pitkältä jopa yli viiden kilometrin matkalta. Oheinen kuva on Venäjän ensimmäisestä tuhoamasta M1A1 Abrams -vaunusta päivämäärällä 26.2.2024, jos tuhoamispäivä on yhtä kuin tuhoamiskuvien julkaisupäivä. Normaalisti kamikazedroonien kranaateilla ei synnytetä kuvanmukaista tuhoa, mutta ilmeisemmin tässä tapauksessa ammusvaraston luukku oli auki, josta kranaatti pääsi sisään. Kuva: vapaa lähde (useat sosiaalisen median tilit Telegramissa, esim. Раньше всех. Ну почти., @bbbreaking).

Kylmän sodan vuosina 1979-1993 Yhdysvaltojen asevoimat ottivat käyttöönsä  M1 Abrams -panssarivaunun eri versioita yhteensä noin 8 800 kappaletta. Tarkka lukumäärä on 8 794 kappaletta.

Kylmän sodan aikaan vuonna 1989 Yhdysvaltojen armeijalla oli noin 14 000 panssarivaunua. M60 Patton- ja M1 Abrams -taistelupanssarivaunujen eri versioita, ei muita vaunumerkkejä.

8 794 kappaleen vaunumäärän lisäksi vaunutuotannon oli määrä toimittaa asevoimille lisänä 240 Abramsin M1A2SEPv1-versiota vuodesta 1999 ennen kuin M1-, M1IP-, M1A1- ja M1A2-versioiden modernisointi M1A2SEPv1-versioon alkoi.

Fiksumpi matikkapää osaa päätellä edellä kirjoitetun perusteella, että Yhdysvaltojen asevoimien tarpeisiin olisi valmistettu M1 Abrams -taitelupanssarivaunujen eri versioita yhteensä 9 034 kappaletta, mutta tuota määrää ei sinänsä tuona lukuna ole kirjattu tilastoihin eikä siten varmuudella todennettavissa. 8 794 kappaleen määrää M1-vaunun eri versioina voidaan sen sijan pitää varmana.

M1-vaunujen eri versioiden valmistusmäärät ovat olleet seuraavat:

• 3273 kappaletta M1-mallia
• 894 kappaletta M1IP-mallia
• 4550 kappaletta M1A1/M1A1HA/M1A1HA+/M1A1HC-malleja
• 77 kappaletta M1A2-mallia
• 240 kappaletta M1A2SEPv1-mallia.

Yhteensä siis 9 034 kappaletta, tai jos riittämättömästi varmentamaton 240 kappaletta jätetään pois, 8 794 kappaletta.

Vuosina 1979-1993 uusia Abrams M1- taistelupanssarivaunuja valmistettiin Ohion osavaltion Limassa. Tehdas oli lyhenteeltään LATP (Lima Army Tank Plant, 40°42’14.4″N 84°07’55.2″W), joka nykyään tunnetaan nimilyhenteellä JSMC (Joint Systems Manufacturing Center, JSMC, JSMC-Lima, US Army TACOM). Vaunuja valmistettiin myös Michiganin osavaltiossa Detroitissa ja tehdas oli lyhenteeltään DATP (Detroit Arsenal Tank Plant, 42°29’49.0″N 83°02’30.0″W, MHUGL, Detroit Arsenal).

Detroitissa M1 Abrams -vaunuja valmistettiin vuosina 1980-1996. Ohiossa M1 Abrams -vaunujen valmistus alkoi vuonna 1986. Clintonin hallinto lopetti uusien vaunujen tuotannon vuonna 1996 niin Detroitissa kuin Ohiossa. Heti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Yhdysvalloissa nähtiin taistelupanssarivaunut varsin tarpeettomana, ja itse asiassa tuon vanhan linjauksen tuloksia me nyt nautimme Ukrainassa.

****

Noiden kahden tehtaan enimmäistuotanto oli kylmän sodan aikaan 840 vaunua vuodessa, mutta tuota ​​lukua tehtaat eivät tietenkään saavuttaneet joka vuosi.

M1-vaunujen tuotanto-ohjelma oli organisoitu siten, että keskimääräinen tuotanto oli yli 75 vaunua kuukaudessa ja tarvittaessa tehtaat kykenisivät kaksinkertaistamaan tuotannon 150 vaunuun kuukaudessa.

Kun Abrams-vaunu oli uusi 1980-luvulla, 3 800 työntekijää valmisti suurin piirtein 60 vaunua kuukaudessa Limassa. Kun presidentti Obama lähti virastaan tammikuussa 2017, enää yhteensä 75 työntekijää kokosi uudistettavia vaunuja vanhoista vaunuista.

Yhdysvaltojen taistelupanssarivaunujen tuotanto oli ajettu niin alas, ettei alemmaksi tuotantoa olisi voinut ajaa ilman kokonaan lakkauttamista.

Se, että Yhdysvalloista olisi hävinnyt panssarivaunuttuotanto kokonaan nimenomaan Barack Obaman presidenttikaudella, oli hyvin lähellä etenkin vuonna 2012, kun ns. automaattiset budjettileikkaukset (automatic budget cuts), jotka tunnetaan Yhdysvalloissa sequester-termillä (Committee for a Responsible Federal Budget, Understanding the Sequester) lähes sulkivat alas ajetun Liman tehtaan.

Tehdas olisikin suljettu väliaikaisesti, ellei kongressi olisi puuttunut asiaan pitääkseen Liman yhden kokoonpanolinjan käynnissä. Liman panssarivaunutuotannon poliittista hankaluutta kuvaa hyvin Ohion osavaltiosta kotoisin olevan Republikaanien edustajainhuoneen jäsen Ted Turnerin tiedote 2015 (Ted Turner, Press release 2.3.2015). Vaunutuotanto oli pitkälti politisoitunut eikä tuotantoa enää mitoitettu puolustuksen tarpeiden pohjalta.

Mielenkiintoista tässä on, että itseasiassa myös Yhdysvaltojen armeija kannatti vuonna 2012 Liman tehtaan sulkemista. Armeijalle oli hankalaa tehdä pitkän tähtäimen tuotantosuunnitelmaa vaunumäärien vaihdellessa yllättäen vuosittain ja tuotannon lopettaminen säästäisi miljardeja, kun armeija oli kehittelemässä uudelle Abrams-malliversiolle uutta panssarivaunutuotantolinjaa, joka oli määrä julkistaa vuonna 2017.

Liman tehtaan asema parani, kun presidentti Donald Trump astui virkaan vuonna 2017. Pelastus oli Ohion oleminen yhtenä vaa’ankieliosavaltiona vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Tosia asia on, että ilman presidentti Trumpin hallinnon mittavia satsauksia Limaan Yhdysvalloissa ei olisi enää yhtenä panssarivaunutehdasta ja taistelupanssarivaunut läntisenä aselajina olisivat nyt vähintäänkin henkihieverissä, jos ei nyt ihan loppu.

Edellä kerrottu kuvaa hyvin, miksi Nato-mailla Yhdysvaltojen johdolla on olla taistelupanssarivaunujen kanssa niin suuria vaikeuksia Ukrainassa.

****

Miksi noita vanhoja Yhdysvaltojen taistelupanssarivaunutuotantoasioita pitää nyt vielä kaivella nykyaikana oikein pitkän blogikirjoituksen verran?

Siksi, koska Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on ensinnäkin osoittanut, kuinka kehittymätön ja mitään sanomaton Yhdysvaltojen ainoa vielä tuotannossa oleva taistelupanssarivaunumalli nykyaikana onkaan. Lisäksi siksi, kuinka vähäiset panssarivaunureservit Yhdysvalloilla nykyaikana onkaan.

Jos Euroopassa syttyisi sota Venäjän ja Nato-maiden välillä, ainakaan taistelupanssarivaunuilla ei Nato tuota sotaa mitenkään kykenisi voittamaan.

Käsittelen kirjoituksen aluksi Yhdysvaltojen alhaista määrällistä taistelupanssarivaunutuotantoa sekä alhaista määrällistä vaunureserviä ja sen jälkeen, kuinka onnettomiksi panssarivaunuiksi eurooppalaisiin olosuhteisiin M1 Abrams -vaunut ovat Ukrainassa käytävän sodan perusteella osoittautuneet.

Oliko Yhdysvalloilta oikein se taistelupanssarivaunujen eli Abramsien merkitykseen ja samalla Naton sodankäyntiin Euroopassa liittyvä linjaus, jonka se teki melko pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. On syytä kysyä myös, oliko Yhdysvalloilta oikein se miehistönkuljetusajoneuvojen eli Strykerien merkitykseen ja samalla Naton sodankäyntiin Euroopassa liittyvä linjaus, jonka se teki melko pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Yhdysvallat on vetänyt nuo Abramsien ja myös Strykerien tuotannot melko alas. Abramsien ja Strykerien kylmän sodan aikaiset varastot on suurimmilta osiltaan purettu Euroopasta jo ajat sitten. On purettu ilman korvausta maasodankäynnin kyvykkyyksiin. Maasotaan Nato-maiden ja Venäjän välillä ei uskottu Neuvostoliiton hajottua eikä uskota edelleenkään, jos peilaamme uskomusta poliittisiin päätöksiin lisätä Nato-maiden maasodankäynnin sotakalustotuotantoa.

Käsittelin Yhdysvaltojen Strykeriin liittyviä IFV-linjauksia jo aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla APC vai IFV? – Suomalainen Patria 6×6 vai ruotsalainen BAE Systems Hägglunds CV90? (US-blogi 17.9.2023).

****

Tällä hetkellä Yhdysvaltojen asevoimille modernisoidaan M1 Abrams -vaunuja uusimman M1A2SEPv3-standardin mukaisesti. Käytännössä kyse on uuden vaunun rakentaminen vanhasta materiaalista. Vanhempien modernisoitavien versioiden rungot leikataan ja hitsataan uudelleen. Vanhat tornit romutetaan ja korvataan uusilla.

Vuonna 2018 Yhdysvaltojen asevoimat tilasi M1A2SEPv3-version vaunuja 120 kappaletta, vuonna 2019 tilaus oli 168 kappaletta, vuonna 2020 tilaus oli 165 kappaletta, vuonna 2021 tilaus oli 67 kappaletta ja vuonna 2022 tilaus oli 91 kappaletta. Vuonna 2023 tarkoitus oli tilata 96 kappaletta ja vuonna 2024 vielä 105 kappaletta, mikäli budjettikirjoihin kirjattu on toteutumassa. Noiden tilausten perusteella Yhdysvaltojen asevoimille ja maavoimille (U.S. Army) olisi tulossa 812 kappaletta M1A2SEPv3-version mukaista vaunua. M1A2SEPv3-version tuotantoa varmasti jatketaan, kunnes uuden panssarivaunun eli M1A3 Abrams -vaunun tuotanto alkaa (The National Interest 26.1.2024).

812 vaunun tuotanto kuudessa vuodessa tarkoittaa, että Joint Systems Manufacturing Centerin tehdas Limassa pystyvät valmistamaan noin 135 vaunua vuodessa Yhdysvaltain asevoimille olettaen, että nykyinen tuotantokapasiteetti jatkuu. On huomattava, että yhdysvaltalaisessa aseviestilisenssikäytännössä Yhdysvaltain asekaupoista ulkomaille vastaavan DSCA-viraston (Defence Security Cooperation Agency, DSCA) puitteissa puolustushallinnon kautta kulkeviin tilausprosesseihin sisällytetään myös vientiin valmistettavat vaunut.

Esimerkiksi Puola on tilannut 250 kappaletta M1A2SEPv3-version vaunua, jotka valmistetaan alusta alkaen uutena ja jotka on määrä toimittaa Puolaan vuosina 2025-2026. Todennäköisesti Puolalle myytyjen vaunujen tuotanto alkoi jo vuonna 2023, mutta siitä ei ole varmennettua tietoa. Puolaan myytyjen vaunujen valmistaminen vie yhteensä noin kolme vuotta, mikä tällöin vastaisi keskimäärin 83 vaunua vuodessa.

Yhdysvallat on myynyt Abrams-vaunuja ja niiden modernisointeja myös muihin maihin. 222 kappaletta M1A1SA-versiota Marokkoon, joka on myös tilannut 162 vaunua uudemmassa M1A2M-kokoonpanossa. Taiwan on ostanut 108 kappaletta M1A2T-versiota, Australia 75 kappaletta M1A2SEPv3-versiota ja Romania 54 kappaletta M1A2R-versiota.

Lisäksi meneillään on Kuwaitille 218 vanhan M1A2-version modernisointi M1A2K-versioksi. Kuwaitilla on myös optio tilata 218 kappaletta M1A2K-tyypin vaunuja lisää. Saudi-Arabia on tilannut 373 kappaleen modernisoinnin M1A2-versiosta M1A2S-versioon. Saudi-Arabialla on lisäksi 222 vaunun tilaus samalla erittelyllä.

Yhdysvalloilla on M1 Abrams -vaunujen tuotantotehdas Ohion Liman tehtaan lisäksi myös Egyptissä, muttei muualla. Kairon tehtaalla nro 200 (Military Factory 200, kotisivut) on tähän mennessä valmistettu vuodesta 1992 alkaen noin 1 360 M1A1:tä Egyptin asevoimille. Yhdysvaltojen ja Egyptin välisen sopimuksen perusteella tehtaan M1A1-tuotanto olisi rajattu 1 500 vaunuun, mutta ilmeisemmin tarkoitus on aloittaa M1A1-vaunujen modernisointi M1A2-vaunuiksi vaunujen vanhemmasta päästä lukien versionimellä M1A2E, jossa E lienee yhtä kuin Egypt erottaen muista M1A2-versioista (M1A2K-versio on siis Kuwaitille ja M1A2S on Saudi-Arabialle).

****

Edellä on kuvattu Yhdysvaltojen Abrams-vaunujen tämänhetkistä tuotantokapasiteettia eikä tuo tuotantokapasiteetti siis ole enää kummoinen.

Mutta kuinka paljon Yhdysvalloilla on Abrams-taistelupassarivaunuja varastossa?

Yhdysvallat on sijoittanut kotimaassaan M1 Abrams -panssarivaunut pääasiassa Sierra Army Depotiin (SIAD, kotisivut, 40°08’56.7″N 120°07’38.8″W) Kaliforniassa ja Anniston Army Depotiin (ANAD, kotisivut, 33°37’26.6″N 85°58’03.8″W) Alabamassa. Annistoniin varastoidut vaunut odottavat pääosin korjausta tai modernisointia.

Satelliittikuvista voidaan arvioida taivasalla olevien vaunujen määrää. Tuolla perusteella Sierra Army Depotissa on 2 046 M1-vaunua eri versioina ja Anniston Army Depotissa 936 vaunua ajankohtina, jolloin satelliittikuvat on otettu. Taivaan alla olevat vaunut ovat luettavissa yhden vaunun tarkkuudella. Kokonaismäärä on siis 2 982 vaunua. Lisäksi Camp Shelbyn sotilastukikohdassa (Camp Shelby Joint Forces Training Center, CSJFTC, 31°11’49.2″N 89°12’09.2″W) Mississipissä on pieni panssarivaunuvarasto, jossa on vielä 250 Abrams-vaunua, jolloin kokonaismäärä on vähintään 3 232 M1:tä eri versioina Yhdysvaltojen mantereella.

Olisiko tuossa jo kaikki?

Ei suinkaan.

Vaunuja on varastoitu myös rakennuksiin, muttei kallioon Yhdysvaltojen sisällä.

Esimerkiksi Camp Shelbyssä on useita suuria halleja, joissa M1-vaunuja todennäköisesti säilytetään. Abrams-vaunuja on siirretty myös Yhdysvaltojen eri tutkimus-, kehitys- ja testauskeskuksiin.

M1-vaunujen valmistaja General Dynamics Land Systemsillä (kotisivut) on 23 M1-vaunua pääkonttorinsa alueella Sterling Heightsissa (42°34’34.3″N 83°02’47.2″W). Lisää vaunuja on varmasti yhtiön tiloissa olevissa rakennuksissa. Näitä vaunuja käytetään erilaisiin tutkimus- ja kehitystöihin, uusien teknisten ratkaisujen integrointiin jne. Vastaavia pieniä muutaman vaunun arsenaaleja on muuallakin, kuten esimerkiksi Fort Mooren panssarikoulussa (United States Army Armor School, kotisivut, 32°21’07.8″N 84°58’08.6″W) 11 kappaletta.

****

Kuinka monta taistelupanssarivaunua Yhdysvaltain asevoimilla on tällä hetkellä aktiivisessa palveluksessa? Siis valmiudessa operatiiviseen toimintaan.

Yhdysvaltain armeijalla eli suomalaisittain maavoimilla itsellään on 11 panssariprikaatia (Armored Brigade Combat Teams, ABCT). Jokaisella prikaatilla on mitoitettuna 87 vaunua, mikä tekee yhteensä 957 vaunua operatiiviseen käyttöön. Armeijan kansalliskaartilla (Army National Guard, ANRG) on 5 panssariprikaatia, mistä syntyy 435 taistelupanssarivaunun varasto.

Yhdysvaltain armeijalla ja ANRG:lla on 1 392 taistelupanssarivaunua aktiivisissa sotilasyksiköissä. Nämä eivät kuitenkaan ole Yhdysvaltojen asevoimien kaikki käytössä olevat M1-vaunut, koska Yhdysvalloilla on edelleen panssarikalustoa varastoissa ympäri maailmaa.

Kyse on ns. APS-varastoista (Army Prepositioned Stock, APS), joita on yhteensä seitsemän kappaletta. Olen käsitellyt noita APS-varastoja ja niiden sijainteja hyvin tarkasti jo aikaisimmissa eri kirjoituksissa, viimeisin kirjoitus on julkaistu helmikuussa (US-blogi 4.2.2024).

Euroopan APS-varastoissa säilytetään kahden prikaatin vaunuja eli yhteensä 174 vaunua. Korean tasavallassa APS-varastossa säilytetään vaunuja yhdelle panssariprikaatille. Kuwaitin ja Qatarin APS-varastoissa on tilaa useiden prikaatien vaunuille, mutta todennäköisemmin tällä hetkellä varastossa on kahden prikaatin vaunut eli 174 M1-tyypin vaunua.

Jos summaa edellä kerrottuja varastoituja vaunumääriä, niin Yhdysvalloilla olisi edelleen noin 6 160 erilaisessa kunnossa olevaa M1-tyypin vaunua varastoituna. Tietty prosenttiosuus tuosta määrästä säilytetään halleissa ja pienemmissä varastoissa Yhdysvalloissa. 6 160 vaunun arvio on kuitenkin melko tarkka eikä poikkeama ole kuin korkeintaan muutaman prosentin, jos sitäkään.

Mikäli Yhdysvaltojen itsensä antamaa tarkkaa kirjattua tietoa tai edes arviota vaunujen määrästä ei ole olemassa, vaunut joudutaan arviomaan oheisesti. Vastaavalla tavalla arvioinnin lähtökohta on myös eri valtioiden tiedusteluilla. Kokonaismääräarviota voidaan tarkentaa eri kirjallisten lähteiden sälätiedoilla ja tarkemmilla satelliittitiedustelutiedoilla etenkin rakennuksissa olevien vaunujen suhteen, mutta kokonaismäärää ne eivät kuitenkaan juuri muuta. Tarkkuus on siis joka tapauksessa riittävä myös noin arvioitaessa.

****

Yksi huomioitava seikka Yhdysvaltojen Abrams-vaunujen määrää arvioidessa on vielä Irakissa käydyt sodat vuonna 1991 ja vuosina 2003-2011. Kuinka paljon Yhdysvallat menetti vaunuja Irakissa? Määrät eivät kuitenkaan olleet suuria.

Persianlahden sodan (Operation Desert Storm) 17.1.1991-28.2.1991 välisenä aikana 23 Abrams-vaunua sai iskuissa vaurioita, mutta vain 9 vaunua tuhoutui korjauskelvottomaksi. Lisäksi kaksi tai kolme vaunua tuhoutui Camp Dohan varaston tulipalossa ja räjähdyksessä 11.7.1991.

Vuosien 2003-2011 aikana Irakin sodassa vaurioitui noin 80 vaunua, joista 17 korjauskelvottomaksi.

Tähän tarkasteluajankohtaan mennessä Yhdysvaltain armeijan taistelupassarivaunuresursseista on viety ulos liittolaisille ja kumppaneille M1:n eri versioina 1 614 kappaletta. Tämä tarkoittaa, että 8 794:stä tämän blogikirjoituksen lähdemateriaalin mukaisesta M1-vaunumäärästä, jotka Yhdysvalloilla on omina resursseinaan huomioiden vaunumenetykset ja varastoitujen vaunujen myynti liittolaisille ja kumppaneille, jäljellä pitäisi olla vielä reilut seitsemän tuhatta vaunua. Tarkasti laskettuna 7552 vaunua, jos varmentamaton 240 vaunun määrä M1A2SEPv1-mallissa huomioidaan.

On huomioitava tuossa määrälaskennassa tosiaan se sama kuin mitä myös Venäjällä on hieman tyylinä, että vanhoja vaunuja rakennetaan käytännössä uudelleen. Vanhat rungot leikataan ja hitsataan uudelleen. Vanhat tornit romutetaan ja korvataan uusilla. Sisuskalut uusitaan täysin.

Yhdysvallat on sinänsä säilyttänyt vaunutuotannon teollisuuslaitokset vaikkeivat ne ole enää käytössä kuin Limassa. Noiden laitosten ylösajo valmistamaan uusia vaunuja tai modernisoimaan vanhoja vaunuja kylmän sodan aikaisiin määriin ei taida olla enää kuitenkaan edes teoreettinen vaihtoehto.

****

Yhdysvallat on riisunut tietyn määrän vanhemmista Abrams-vaunuista paljaiksi rungoiksi. YK:n tavanomaisten aseiden rekisteriin (UN Register of Conventional Arms, UNROCA) vuoden 2022 osalta Yhdysvallat on listannut 4 201 taistelupanssarivaunua.

Yhdysvallat ei sisällytä purettuja vaunuja YK:lle meneviin raportteihin. Kuitenkin noita riisuttuja runkoja käytetään uusien vaunujen rakentamiseen. Nuo rungot leikataan ja hitsataan kokoon uuden mallityypin mukaiseksi. Vanhat tornit ​​romutetaan ja korvataan uusilla. Lisäksi useita vanhoja vaunuja on rakennettu uudelleen M1074– ja M1110-tyyppisiksi siltapanssarivaunuiksi (Joint Assault Bridge System, JAB, JABS) ja M1150-tyyppisiksi raivauspanssarivaunuiksi (Assault Breacher Vehicle, ABV). Nuo eivät kuitenkaan muodosta vaunumäärissä korkeita lukuja. M1074/M1110- ja M1150-versioita on rakennettu tähän mennessä vain noin 51 kappaletta.

Määrä, joka Yhdysvalloilla ja sen Nato-liittolaisilla on taistelupanssarivaunuja yhtenä Abrams-merkkinä, olisi Ukrainassa käytävässä sodassa jo sodan tässä vaiheessa käymässä melko vähäiseksi, kun katsotaan niitä lukuja, kuinka paljon taistelupanssarivaunuja onkaan tuhottu jo tähän saakka sodassa.

Venäjä on varmuudella menettänyt Ukrainassa käytävässä sodassa yhteensä 3 368 vaunua, joista tuhoutuneita 2 317 kappaletta, vaurioituneita 156 kappaletta, hylättyjä 364 kappaletta ja Ukrainalle sotasaaliiksi jääneitä 531 kappaletta (Oryx 24.2.2022 alkaen).

Ukraina on varmuudella puolestaan menettänyt tähän mennessä sodanaikana yhteensä 919 taistelupanssarivaunua, joista tuhoutuneita 639 kappaletta, vaurioituneita 73 kappaletta, hylättyjä 71 kappaletta ja Venäjälle sotasaaliiksi jääneitä 146 kappaletta (Oryx 24.2.2022 alkaen).

Oryx 24.2.2022 alkaen -linkki on melko karua luettavaa Nato-maiden Ukrainaan toimittamien taistelupassarivaunujen tappioiden suhteen:

• 3 kpl Leopard 1A5- vaunua (2 tuhottu ja 1 vahingoitettu)
• 21 kpl Leopard 2A4 vaunua (11 tuhottu, 4 vahingoitettu, 6 vahingoitettu ja hylätty)
• 7 kpl Stridsvagn 122 -vaunua (1 tuhottu, 1 vahingoitettu, 5 vahingoitettu ja hylätty)
• 2 kpl Challenger 2 -vaunua (2 tuhottu)
• 14 kpl M1A1SA Abrams -vaunua (6 tuhottu, 1 vahingoitettu, 7 vahingoitettu ja hylätty).

Yhteensä siis 22 kpl korjauskelvottomaksi tuhottua, 7 kpl vahingoitettua sekä 18 kpl vahingoitettua ja hylättyä. Kokonaismäärä 47 vaunua.

Keväällä 2023 Yhdysvallat lupasi Ukrainalle 31 Abrams-vaunua, Ruotsi 10 Stridsvagn 122 -vaunua ja Iso-Britannia 14 Challenger 2 -vaunua sekä Euroopan muut Nato-maat 75 Leopard-vaunua malleissa 2A4 ja 2A6 (Saksa 18 kpl, Portugali 3 kpl, Puola 14 kpl, Espanja 10 kpl, Norja 8 kpl, Kanada 8 kpl ja Alankomaat sekä Tanska 14 kpl). Yhteensä siis 130 taistelupanssarivaunua, joista Venäjä todistettavasti tuhonnut ainakin 22 vaunua (16,9 %) vahingoittunut ainakin 25 vaunua (19,2 %), yhteensä 47 vaunua (36,1 %) eli reilun joka kolmannen. Ukraina ei kuitenkaan ole saanut vielä Euroopan Nato-mailta luvattua 85 vaunua (75+10), vaan vasta 71 vaunua, joten todelliset prosentit ovat korkeammat.

Kaiken kaikkiaan Ukrainassa käytävässä sodassa on menetetty eri tavoin yhteensä 4 287 vaunua päivämäärällä 9.9.2024. Oheiset määrät ovat varmoja valokuvin todistettuja. Tuhoutuneiden panssarivaunujen todellinen määrä on paljon suurempi kuin mitä edellä on kirjattu.

Verratkaa tuota määrää Yhdysvaltojen ja sen liitolaisten Abrams-vaunujen määrään, joka on edellä lasketusti 7 552 kappaletta ja joka määrä ei ole yhtä kuin operatiivisen valmiuden määrä.

Eikä sota vielä ole ohi.

Euroopassa olevien Leopard-taistelupanssarivaunujen määrää olen käsitellyt jo aiemmin kirjoituksessa otsikolla Suomen ja Nato-maiden panssariarmeijat – Suurin piirtein lähellä fiaskoa (US-blogi 29.1.2023).

Ei ole kahta sanaa, etteikö taistelupanssarivaunuasia olisi Nato-maille tällä hetkellä täysi fiasko.

****

Alkuperäinen M1 Abrams -taistelupanssarivaunu on siis jo 1970-luvulla suunniteltu tuote, jonka ensimmäiset vaunut otettiin operatiiviseen käyttöön 44 vuotta sitten vuonna 1980. M1-mallin (M = model, production variant) jälkeen ei ole koskaan otettu ohjelmaan M2-mallia, mutta M1-mallia on toki päivitetty eri versioilla.

On siis muistettava, että Yhdysvaltojen taistelupanssarisvaunujen tuotanto, varastot ja käyttö perustuvat vain yhteen taistelupanssarivaunuperheeseen. Kaikki Yhdysvaltojen taistelupanssarivaunukyvykkyys perustuu M1 Abrams -vaunuun ja sen eri versioihin. Tuon saman vaunun pitäisi toimia etelässä Irakin aavikoilla, pohjoisessa Pohjoismaiden ja Kanadan kalottialueen taigan hangilla ja pakkasessa ja sekä myös Ukrainan aukeilla pelloilla. Saman vaunun pitäisi toimia yhtä hyvin kaikissa eri sodankäyntitavoissa.

M60 Patton -taistelupanssarivaunuja Yhdysvalloilla ei enää ole käytössä. Yhdysvaltojen merijalkaväki käytti M60A1-versiota vielä Persianlahden sodassa vuonna 1991, mutta sen jälkeen eivät vaunut ole olleet käytössä.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut, kuinka heikoissa kantimissa Yhdysvaltojen taistelupanssarivaunukalusto nyt on. Varastoissa oleva edellä tähän blogikirjoitukseen kirjattu vaunulukumäärä on vielä kohtuullinen vaikkakin suurvallalle niukahko, mutta sen sijaan vaunutyypin laatu sekä myös tuotantokapasiteetti ei enää vastaa sitä, mitä kokemukset Ukrainassa käytävästä sodasta ovat meille osoittaneet vaadittavaksi.

Yhdysvallat on nyt taistelupanssarivaunusodankäynnissä Naton yksi heikko lenkki kuten itseasiassa lähes kaikki muutkin Nato-maat muutamaa poikkeusta (Turkki, Kreikka) lukuun ottamatta ovat.

Mikä sitten M1 Abrams -vaunuissa on vialla vaunujen vähäisen tuotantokapasiteetin lisäksi?

Sitä käsittelen tämän kirjoituksen loppuosan.

****

Ukrainan sotilaat CNN:lle: Yhdysvaltojen panssarivaunut eivät sovi tämän päivän sotaan (HS 30.5.2024).

Noin uutisoitiin Helsingin Sanomissa tämän vuoden toukokuussa. Abrams-vaunut saapuivat Ukrainaan vuosi sitten. Kaikki Yhdysvaltojen lupaamat M1 Abrams -taistelupanssarivaunut olivat saapuneet Ukrainaan lokakuun 17. päivään 2023 mennessä.

CNN:n jutussa ukrainalaiset sotilaat toteavat, että Yhdysvaltojen toimittamat panssarivaunut ovat tehneet heistä Venäjän iskujen kohteita. ”Sen panssari ei riitä tähän ajankohtaan.”, ”Se ei suojaa miehistöä. Itse asiassa tänään tämä on droonien sotaa. Joten nyt, kun [Abrams-]vaunu vierii [piilosta] ulos, he [venäläiset] yrittävät aina osua niihin.” olivat ukrainalaissotilaiden kommentteja Yhdysvaltojen Ukrainalle lahjoittamista M1A1 Abrams -taistelupanssarivaunuista (CNN 29.5.2024).

Ensimmäiset Abramsin M1A1-tyypin vaunut saapuivat Ukrainaan syyskuussa 2023. Yhdysvallat toimitti Ukrainaan kaiken kaikkiaan 31 Abrams-vaunua. Tuo määrä oli ensimmäinen ja tulee olemaan myös viimeinen erä, jonka Ukraina on Yhdysvalloista saanut. Yhdysvallat lupasi vaunut Ukrainalle tammikuussa 2023 ja hyväksyi vaunut virallisesti lähetettäväksi elokuussa 2023.

Ukraina odotti kahdeksan kuukautta, ennen kuin ensimmäiset vaunut irrotettiin Yhdysvaltojen varastoista ja siirrettiin Eurooppaan. Ukraina pyysi hyvissä ajoin jo vuonna 2022 taistelupanssarivaunuja rintamille. Keskustelu vaunujen toimittamisesta alkoi pian sodan alkamisen jälkeen jo loppukeväästä 2022. Olikohan se Espanja, joka oli ensimmäisenä lupaamassa Ukrainalle Leopard 2 -vaunuja jo kesäkuun alussa 2022 (EL PAÍS 5.6.2022).

Käytännössä kesti yli vuoden ja kaikilta osin lähes puolitoista vuotta ennen kuin Nato-maiden taistelupanssarivaunuista oli jotakin hyötyä rintamille. Ei Ukrainaa avustavia Nato-maita voi ainakaan kiireen pitämisestä syyttää.

****

Miksi päätös Abrams-vaunujen toimittamisesta Ukrainalle oli Yhdysvalloille niin vaikea ja kesti tolkuttoman pitkään? Miksi Yhdysvallat siirsi niin vähän M1 Abrams -vaunuja Ukrainaan?

Kyse ei ollutkaan pelosta sodan laajenemiselle.

Yhdysvallat pitkitti tieten tahtoen päätöstä Ukrainalle annettavista panssarivaunuista. Yhdysvaltojen vuoksi koko taistelupanssarivaunujen toimituksen päätösprosessi kuten myös itse toimitus Ukrainaan oli Nato-maissa hidasta, kun Saksa ei sallinut Leopard-vaunujen toimitusta, jollei myös Yhdysvallat toimita vainuja.

Pohjimmiltaan kyse Yhdysvalloille oli jo 1970-luvulla suunnitellun vanhentuneiden Abrams-vaunujen ja sen vanhentuneiden muunnelmien tietyistä heikkouksista, joita Yhdysvallat ei halunnut tulevan julki eikä varsinkaan Venäjän yhdysvaltalaisvaunuihin kohdistamien sotatoimien seurauksena. Toki myös muita syitä oli.

****

“They should be used in a very tailored way for very specific, well-crafted operations because if they are used at the front line and just in a combined arms fight, they will not live very long on the battlefield. They need to be used in those breakthrough operations, but very well-prepared.” (TWZ 22.9.2023).

Vapaasti suomennettuna:

”Niitä [Abrams-vaunuja] pitäisi käyttää hyvin räätälöidyllä tavalla hyvin erityisiin ja hyvin suunniteltuihin operaatioihin, koska jos niitä käytetään etulinjassa ja vain [eri] aselajien yhdistetyssä taistelussa, ne eivät selviä kovin kauan taistelukentällä. Niitä on käytettävä noissa läpimurto-operaatioissa, mutta operaatiot on valmisteltava erittäin hyvin.”

Lausuja oli Ukrainan sotilastiedustelun (Головне управління розвідки Міністерства оборони України, ГУР МОУ, в/ч А0515) päällikkö Kyrylo Budanov (Кирило Олексійович Буданов, біографія) The War Zonen (kotisivut) haastattelussa vuosi sitten.

Tuolloin Budanovin haastattelun aikaan oli juuri menossa Abrams-vaunujen luovutus Ukrainaan eikä Budanovilla ollut vielä hajukaan kokemuksista, miten Abrams-vaunut sopeutetaan Ukrainan asevoimien rintamatoimintaan. Budorov siis vain toisti, mitä Yhdysvalloista on hänelle sanottu Abrams-vaunun rajoitteista.

Combined arms -termi tarkoittaa monien eri aselajien käyttämistä taisteluissa täydentämään kunkin aselajin vaikutusta. Toisin sanoen kukin aselaji täydentää toista aselajia niin, että saataisiin aikaan maksimaalinen yhteisvaikutus. Esimerkiksi panssarijoukot tukevat jalkaväkeä jne.

Ukraina ei ole liiemmin harrastanut sotatoimissaan combined arms -taktiikkaa. Taktiikka ei kuulu neuvostoaikaiseen sodankäynnin perinteeseen. Tuota tarkoittaa sitä, että Abrams-vaunut ovat olleet ainakin aluksi vieläkin vaikeimmissa olosuhteissa kuin mistä Ukrainan sotilastiedustelun päällikkö Budanov puhui syyskuussa 2023.

****

Ukraine pulls US-provided Abrams tanks from the front lines over Russian drone threats (AP News 25.4.2024).

Vapaasti suomennettuna tuo AP Newsin (The Associated Press, kotisivut) vuoden 2024 huhtikuun lopun uutisotsikko:

Ukraina vetää Yhdysvaltojen toimittamia Abrams-panssarivaunuja etulinjoista venäläisten drooniuhkien vuoksi.

Kyse oli siitä, että Ukraina olisi vetänyt uutistoimisto AP:n mukaan yhdysvaltalaisvaunut pois etulinjan taisteluista.

Ukraina päättikin vetää Yhdysvaltojen suosituksesta Abrams-panssarivaunut pois etulinjasta, koska ne olivat liian haavoittuvia Venäjän hyökkäyksille, mikä puolestaan olisi häpeäksi Yhdysvalloille.

Epäily oli jo varhain, että Abrams-panssarivaunut saattavat kärsiä tappioita, jos ne viedään lähelle eturintamaa kiihkeimpiin taisteluihin Venäjän joukkoja vastaan. Yhdysvalloissa epäily oli jo ennen vaunujen luovuttamista – tai paremminkin tieto.

Venäläiset tiedusteludroonit havaitsevat nopeasti suojaamattomat vaunut, jonka jälkeen taisteludroonit eli kamikazedroonit hyökkäävät vaunuja vastaan. Yksinkertaisuudessa kyse oli siitä, ettei vaunujen panssarointi ole ollut riittävä selviytymiselle kamikazedroonien hyökkäyksistä.

Juuri tuon drooniuhkan vuoksi Ukraina veti Abrams-vaunut takaisin etulinjojen kiihkeimmistä taisteluista. Käyttöstrategia kehittyi kohti vaunujen varovaisempaa käyttöä. Vaunuja aloitettiin säilyttää näkösuojien peitossa peltojen välisillä metsäkaistoilla ja aika olla näkösuojaamatta venäläisten tiedusteludroonien havaitsemana minimoitiin.

Tuo tarkoittaa, että vaunuja jouduttiin käyttämään tehottomasti.

Ukrainassa ei ole lähtökohtaisesti olemassa vähemmän aukeaa maastoa, jonka yli voisi ajaa vaunulla ilman pelkoa havaitsemisesta.

****

Ukrainalaissotilaat ovat olleet sangen tyytymättömiä Abrams-vaunuihin ja etenkin niiden panssarointiin. Abrams-vaunut ovat osoittautuneet sangen hauraiksi.

Ukrainassa saatujen sodankäyntikokemusten perusteella Abrams ei ole etulinjan taistelupanssarivaunu eikä sillä valloiteta hyökkäysalueita etulinjassa. On ikään kuin perässähiihtäjä, kun ilmavoimat ja tykistö ovat ensiksi rassanneet hyökkäysalueen puhtaaksi.

Ensimmäiset uutiset yhdysvaltalaisten panssarivaunujen väitetystä vetämisestä pois etulinjasta taaemmaksi julkaistiin 26. huhtikuuta 2024 länsimaisessa mediassa.

Tuolloin huhtikuun lopulla 2024 sekä venäläis- että länsilähteet kertoivat, että Ukraina oli menettänyt jo viisi Abrams-vaunua.

Ensimmäiset Abrams-vaunut nähtiin etulinjan tuntumassa helmikuun 3. päivästä alkaen (YouTube, Ми – Україна 3.2.2024, X, @NOELreports 4.2.2024), mutta taistelutoimissa ne olivat vasta 23.2.2024.

Jo helmikuun 26. päivänä useilla eri kanavilla julkaistu kuvamateriaali vahvisti Ukrainan armeijan käyttämän M1A1 Abrams -panssarivaunun ensimmäisestä tuhoutumisesta (vrt. artikkelikuva). Venäjä iski ensimmäiseen tuhottuun vaunuun kamikazedroonilla. Tuhoaminen tapahtui Berdychissä (Бердичі, 48°11’42.2″N 37°38’58.7″E) Avdiivkasta (Авдіївка, 48°08’05.0″N 37°44’40.0″E) luoteeseen. Ukrainan joukothan menettivät hieman myöhemmin Avdiivkan venäläisille.

Varsin nopeasti eturintamalla oleville panssarijoukoille selvisi, ettei Abrams-vaunujen panssarointi ei ole riittävä suojaamaan venäläisten taisteludroonien iskuilta. Yksinkertaisesti yhdysvaltalaisvaunut eivät kestäneet venäläisten taisteludroonien kranaatteja.

Maaliskuun alussa Komsomolskaja Pravda (kotisivut) uutisoi Venäjän puolustusministeriöön viitaten Venäjän asevoimien tuhoamasta Abrams-vaunusta Avdejevskin liepeillä T-72B3 -panssarivaunun (Т-72Б3) kranaatilla. Vaunu olisi kolmas tuhottu Abrams (Комсомольская Правда 6.3.2024).

Toukokuun alussa 2024 venäläinen Pravda.Ru-sivusto (kotisivut) uutisoi, että Ukrainan asevoimat olisivat menettäneet jo yhdeksännen M1 Abrams -panssarivaunun lähellä Avdiivkaa (Правда.Ру 7.5.2024). Venäläisten mukaan kahdessa ja puolessa kuukaudessa (23.2-7.5.2024) Ukraina olisi menettänyt lähes kolmanneksen (9/31) Abrams-vaunuistaan. Menettäminen ei tarkoita, että ne olisi tuhottu korjauskelvottomaksi, vaan on ovat poissa operatiivisesta käytöstä.

Toukokuun lopun ensikierroksen jälkeen elokuun 2024 lopulla läntisessä mediassa on jälleen ollut juttuja Abrams-vaunujen kovasta tuhoutumisvauhdista. Yhdysvaltalainen Military Watch -julkaisu (kotisivut) kirjoitti, että Ukraina olisi menettänyt jo lähes 20 (”close to 20”) Abrams-vaunua vain kuuden kuukauden aikana (Military Watch 22.8.2024).

Kun aikaisemmin kerrottuna Oryx-sivusto on kirjannut vain 14 Abrams-vaunua menetetyksi, niin lukujen 14 ja 20 erotus kuvaa, kuinka paljon riittävällä varmuudella todennetut todelliset menetykset poikkeavat valokuvin ja videoin todennetuista menetyksistä.

Vaikuttaa siltä, että Abrams-vaunujen tuhoutuminen kiihtyy taistelujen kiihtyessä. Eli silloin, kun Ukraina on puolustuksessa tiukoilla ja menettämässä taistelukentällä alueita.

Venäläislähteiden mukaan ne ovat kamikazedroonit ja panssarintorjuntaohjukset sekä jossain määrin myös miinat, jotka ovat aiheuttaneet vaunutuhot. Vain yksi Abrams-vaunu on tuhottu venäläisellä taisteluhyökkäysvaunulla edellä kerrotusti.

Abrams-vaunujen kohtalo Ukrainassa on ollut siis hyvin synkkä. Venäjä on kyennyt puolessa vuodessa tuhoamaan vaunuista lähes kaksi kolmasosaa, ainakin 19 vaunua 31 vaunusta. Vaunuja tuhoutui heti ihan aluksi ensiyhteenotoissa Venäjän joukkojen kanssa helmi-huhtikuussa 2024, jonka jälkeen vaunujen panssarikestävyyttä on pyritty parantamaan jäljempänä tässä kirjoituksessa esitetysti lähinnä lisäämällä paikan päällä Ukrainassa vastaräjähdysvoimaan perustuvia reaktiivisia panssareita. Vaunutuhot ovat kuitenkin jatkuneet.

****

Abrams-vaunuja käyttää Ukrainan asevoimissa vain 47. erillinen mekanisoitu prikaati, jonka lempinimi on Magura (47-ма окрема механізована бригада «Магура», 47 ОМБр, в/ч A4699, 47 ОМБр, Facebook).

47. mekanisoitu prikaati on ukrainaisprikaatien eliittiä. Eliitin ykkönen. 47. mekanisoitu prikaati on noin 2 000 henkilön sotilasyksikkö. 47. mekanisoitu prikaati on varustettu parhaalla länsimaisella sotakalustolla, mitä Nato-maista Ukrainaan on lahjoitettu.

Venäläiset ovat nimenneet 47. mekanisoidun prikaatin ”Nato-superprikaatiksi” («супербригада НАТО») ja prikaati on venäläisten erityisessä suosiossa vihollistahona. Prikaatiin liitetty Nato-sana on varsinainen kiihoke tehdä hyökkäyksiä sitä vastaan. Kiihoke venäläisille on nimenomaan Nato-maista saatu sotakalusto ja prikaatin sotilaiden saama länsimainen sotilaskoulutus.

47. mekanisoitu prikaati on ollut venäläisten hampaissa jo pitkään eikä vain Donbasin alueella Avdiivkan taisteluissa viime keväänä ja Pokrovskin (Покровськ, 48°16’51.0″N 37°10’46.0″E) taisteluissa tänä syksynä. Pokrovsk on se paljon viime aikoina esillä ollut kaupunki, jonka menettäminen nähdään Ukrainalle kohtalokkaana. Pokrovski on venäläisittäin Krasnoarmeisk (Красноармейск).

47. mekanisoitu prikaati ja 25. mekanisoitu prikaati (25-та окрема повітрянодесантна бригад, 25 ОПДБр, в/ч А1126, 25 ОПДБр, Facebook) ovat prikaateja, jotka osallistuivat aikoinaan kesällä 2023 hyökkäystaisteluihin Rabotinon (Роботине, 47°26’53.0″N 35°50’13.8″E) lähellä Zaporižžjan alueella, missä he menettivät aika paljon lännestä saatua sotakalustoa.

On syytä olla huolissaan tuosta prikaatista Abrams-vaunuineen, kun Venäjä etenee kohti Pokrovskia.

****

Ukrainan armeijan 47. erillinen mekanisoitu prikaati on yksi noin puolesta tusinasta prikaatista, jotka pitävät nyt linjaa Pokrovskin ja venäläisjoukkojen välissä.

47. mekanisoitu prikaati ja sen Abrams-vaunut ovat olleet niissä taisteluissa alusta alkaen, joissa Ukraina on joutunut vetäytymään Avdiivkan itäpuolelta kohti Pokrovskia. Avdiivka sijaitsee noin 40 kilometriä itään Pokrovskista. Venäjän hyökkäys saavutti kriittisen läpimurron Avdiivkassa helmikuun puolivälissä ammuspulassa kamppailleiden ukrainalaisten joukkojen vetäytyessä. Kuuden kuukauden ajan prikaati on jatkanut edelleen vetäytymistä länteen Avdiivka-Pokrovsk-akselia pitkin.

47. prikaatin tappiot kiihtyivät elokuussa, kun Venäjän marssi Pokrovskiin kiihtyi. Sunnuntaihin 25.8.2024 mennessä venäläiset olivat vajaan kahdeksan kilometrin päässä Pokrovskista. 47. prikaati oli menettänyt vielä useita M1-tyypin vaunuja lisää niin, että kaksi kolmasosaa vaunuista on nyt poissa käytöstä.

Ukrainan armeijalla oli prikaateja varalla Venäjän kiihdyttäessä hyökkäyksiä Pokrovskiin elokuussa. Sen sijaan, että Ukraina olisi vahvistanut joukkoja Donbasin alueella, Ukraina lähetti osan tai kaikki kahdeksasta prikaatista rajan yli Kurskin alueelle ja aloitti yllättävän hyökkäyksen valloittaakseen alueita Venäjän puolelta.

Venäjä on ilmaissut, että Ukrainalla olisi reservissä vielä noin viisi prikaatia, mutta myös näitä prikaateja Ukrainalla ei ole vielä Pokrovskista. Venäläiset ovat epäilleet, että Ukraina aikoo lähettää tai on jo lähettänyt myös nuo prikaatit Kurskin alueelle, mutta ainakaan Pokrovskissa ne eivät ole.

Venäjä kiittää Ukrainaa tuosta Kurskin operaatiosta, koska se on helpottanut Venäjän Pokrovskin valtausprosessia.

Ukrainalaiset eivät ole yrittäneet käynnistää sivustahyökkäyksiä Pokrovskin pelastamiseksi, joilla Ukraina voisi kenties pysäyttää Venäjän armeijan etenevän kiilan kohti kaupunkia. Ukrainalla ei näytä olevan riittäviä mekanisoituja tai edes motorisoituja reservejä eikä myöskään tykistöreservejä. Ukrainan puolustavat mekanisoidut yksiköt muistuttavat yhä enemmän vähän liikkuvaa jalkaväkeä, kun myös käytössä olevien panssarivaunujen määrä vähenee.

Missä tosiaan ovat ne noin viisi prikaatia, jotka Venäjä on maininnut Ukrainan käyttämättömiksi reserveiksi?

47. mekanisoidun prikaatin menettäessä riittävästi Abrams-taistelupanssarivaunuja ja Bradley-miehistönkuljetusvaunuja, myös se eliittiprikaatina muuttuu yksinkertaiseksi jalkaväkiyksiköksi, jolla onnistuu vielä jotkut puolustussodankäynnin tehtävät, mutteivat enää edes alkeellisemman vastahyökkäyksen tehtävät menetettyjen puolustusasemien valloittamiseksi.

****

Ennen M1-tyypin vaunujen vastaanottamista 47. prikaati käytti kaikkia 21 Leopard 2A6 -panssarivaunua, jotka Ukraina oli saanut Saksasta ja Portugalista (18+3).

Saksalaisvalmisteisia Leopard 2A6 -vaunuja nähtiin ensimmäisen kerran taistelussa kesäkuussa 2023 ja brittiläisvalmisteisia Challenger 2 -vaunuja ensimmäisen kerran saman vuoden syyskuussa.

Kun taistelutappiot vähensivät Leopard 2A6 -vaunujen määrää 21:stä korkeintaan 15:een, 47. prikaatissa jäljellä olevat Leopard-vaunut siirrettiin 21. motorisoituun prikaatiin (21-ша окрема механізована бригада, 21 ОМБр, в/ч A4689, 21 ОМБр, Facebook) vahvistamaan sen yhdeksän kymmenestä jäljellä olevan Ruotsista saadun Strv 122 -panssarivaunun reserviä. Strv 122 -vaunuthan ovat muunnelmia saksalaisesta Leopard 2A5:stä. Strv 122 -vaunut ovat selvinneet ehkä parhaiten Venäjän sotatoimista, ja vaunu on ollut vaunuja käyttäneiden panssarijoukkojen suosiossa:

Ukrainian Soldiers Consider Swedish STRV 122 Among Best Tanks for Its High Accuracy (Army Recognition 28.12.2023).

Vapaasti suomennettuna:

Ukrainalaiset sotilaat pitävät ruotsalaista STRV 122 -vaunua parhaiden vaunujen joukossa sen suuren tarkkuuden vuoksi.

Seuraavilla sijoilla ovat Leopard ja Challenger, hännän huippuna näyttää olevan Abrams, vaikka myös Challenger 2 -vaunuista ei ukrainalaisilla ole Abrams-vaunujen ohella hyvää kerrottavaa (Forbes 27.3.2024).

Ukraina odottaa saavansa tuhoutuneiden Leopard-vaunujen tilalle uusia vaunuja eri puolilta Eurooppaa ja katseet ovat olleet etenkin Espanjassa. Yhdysvallat tuskin toimittaa Ukrainalle enää lisää Abrams-vaunuja. Ukraina on tähän mennessä vastaanottanut 71 Leopard 2- ja Strv 122 -vaunua luvatuista 85 vaunusta (75+10), joten keväällä 2023 tehdyn lupauksen täyttö on vielä kesken. Kaavailuissa on myös ollut, että Ukraina saisi vielä 34 Leopard 2 -vaunua lisää ja lähes 200 Leopard 1 -vaunua vuoden 2025 aikana.

Epäilen kuitenkin, kun vastahyökkäys meni pieleen, niin luovutetut taistelupanssarivaunut olivat suurelta osin siinä, mitä on jo toimitettu.

****

47. mekanisoidulle prikaatille oli nopeasti selvää, mikä Abrams-vaunuissa mättää.

Se on panssarointi. Vaunu on kuin säilyketölkki. Helposti avattavissa ilman purkinavaajaa.

Heikko panssarointi ei ole ainoa asia, minkä ukrainalaiset ovat sotatoimissaan havainneet Abrams-vaunussa.

Ukrainalaiset panssarijoukot ovat huomanneet muun muassa myös, kuinka sateen ja sumun luomassa korkeassa ilmakosteudessa kosteuden tiivistyminen vaurioittaa vaunun sisällä olevaa elektroniikkaa. Ikään kuin vaunujen ilmastointi ei toimisi eikä se kykenisi pitämään vaunussa riittäviä sisäilmaolosuhteita.

Venäläiset ovat nyt puolen vuoden kokemusten perusteella oikein urakalla pilkanneet Abrams-vaunujen huonoa suorituskykyä. Kuinka heikon luomuksen maailman johtavana sotilaallisena suurvaltana Yhdysvallat onkaan tuonut Ukrainaan venäläisten tuhottaviksi.

Heikoksi osoittautuneen panssarisuojan vuoksi venäläiset ovat kutsuneet vaunuja ”tyhjiksi peltitölkeiksi” (ven. «пустые консервные банки», eng. ”empty tin cans”), joiden avaamien ei ole erityisen vaikeaa, vaikkei varsinaista purkinavaajaa olisikaan.

Абрамс не вундерваффе!, suomennettuna Abrams ei ole mikään wunderwaffe!

Далеко не вундерваффе!, suomennettuna Kaukana wunderwaffesta!

Wunderwaffe-sana (вундерваффе) on toistunut monessa venäläisen sosiaalisen median viestissä Yhdysvaltoja irvaillen. Liian raskas, liian pitkä, vanhentunut kylmän sodan aikakauden hirviö (слишком тяжелый, слишком высокий, устаревший монстр эпохи холодной войны) ovat olleet venäläismediassa toistuneet luonnehdinnat yhdysvaltalaisvaunusta.

Wunderwaffe on suomeksi ihmease. Termi oli natsi-Saksan propagandaministeriön määrittelemä toisen maailmansodan aikana joillekin vallankumouksellisille ”superaseille”. Suurin osa näistä aseista jäi kuitenkin prototyypeiksi, jotka joko eivät koskaan päässeet operatiiviseen toimintaan, tai jos pääsivätkin, olivat liian myöhässä tai liian vähäisessä määrin, jotta niillä olisi ollut sotilaallista merkitystä.

Venäläiset irvailevat sosiaalisen median keskustelupalstoilla yhä enemmän meille siitä, ettemme kykene sotakalustomme laadulla ja määrällä keksimään mitään sellaista, mikä muuttaisi tilanteen rintamilla Ukrainan eduksi. Nato ja etenkin Yhdysvallat alkavat olla yleinen naurun ja pilkan kohde. Sota nähdään Venäjällä jo voitetuksi ja loppu on vain rauhallista laskukiitoa.

****

Mikä sitten Abrams-vaunujen panssaroinnissa on oikein vikana?

Abrams ei ole pärjännyt niille taktiikoille, jotka Venäjä on kehittänyt panssarivaunujen tuhoamiseksi. Ikään kuin vaunu ei enää pärjäisi droonien maailmassa. Aivan vastaavia yhtä pahoja ongelmia ei ole ollut saksalaisilla Leopard-vaunuilla eikä brittiläisillä Challanger 2 -vaunuilla, kaikkein vähiten ruotsalaisilla Strv 122 -vaunuilla.

Yksi muu syy siihen, miksi Yhdysvaltojen Abrams-vaunujen luovutus kesti pitkään kuukausia vielä luovutuspäätösten jälkeen, oli panssarisuojauksen sisältämä köyhdytetty uraani, jota on käytetty ainakin M1A1-version vaunuissa. M1A1 on juuri se versio, jota Yhdysvallat toimitti Ukrainaan. M1A1 Abrams -vaunujen köyhdytetyllä uraanilla valmistettujen panssarisuojausosien tuotanto on perustunut Yhdysvaltojen salassa pitämään tietoon ja Yhdysvallat pelkäsi, että uraanipanssari joutuisi venäläisten käsiin.

Vaati aikaa, ennen kuin yhdysvaltalaiset lukumäärältään vähäiset vaununrakentajat Limassa saivat irrotettua köyhdytetyn uraanin panssarit ja korvattua ne muulla tavoin, luultavammin volframipanssarilla tai Chobham-panssarilla, joka on yksi tavanomainen Abrams-vaunujen panssarointitapa. Chobham on teräksen ja keramiikan seos komposiittipanssariin, joka kehitettiin Isossa-Britanniassa 1960-luvulla.

Ukrainalle luovutetut M1A1SA -vaunut on varustettu myös kylkiin telaketjujen eteen asennettavalla dynaamisella suojauksella nimeltään M19 Abrams Reactive Armor Tile-1 (ARAT-1, ks. myös ARAT). Tuo dynaaminen ARAT-suojaus on osa Tank Urban Survival Kit -sarjaa (TUSK), jota Yhdysvallat käytti aktiivisesti Irakissa kaupunkisodankäyntiä silmällä pitäen DZ ARAT-1 -lohkoilla.

Nuo suojaukset eivät kuitenkaan olleet riittäviä Ukrainan etulinjassa. Jos vaunu tarvitsee paljon tapauskohtaisia lisäsuojauksia pärjätäkseen edes hieman taistelukentällä, on jo vaunun suojauksen pohjimmaisissa suunnitteluperusteissa paljon vikaa.

****

47. mekanisoitu prikaati halusi kaikin mahdollisin keinoin säilyttää noin 10 miljoonaa dollaria kappaleelta maksavat vaununsa ehjinä ja käytössä ilman, että muutaman sadan dollarin arvoinen venäläinen kamikazedrooni kykenisi ne tuhoamaan yksi kerrallaan.

Ukrainalaisten oli pakko tehdä jotain suojauksen parantamiseksi, kun helmi-huhtikuussa 2024 ensimmäisten Venäjän joukkojen kanssa tapahtuneiden yhteenottojen jälkeen oli kärsitty heti vaunutappioita. Etulinjalla huomattiin nopeasti, ettei yhdysvaltalaisvaunujen panssarisuojaus ei ollut riittävä ilman uusia modifikaatioita.

Ukrainalaiset lisäsivät vaunuihinsa räjähdysvoimaan perustuvia dynaamisia suojalohkoja (engl. dynamic pro-tection, ven. динамическая защита) nimeltään Kontakt-1 (Kontakt-1, «Контакт-1»).

Mikä on Kontakt-1, joka on venäläiskeksintö, mutta jota käytetään myös lännessä. Käsittelin asiaa melko tarkasti jo aikanaan paria kuukautta ennen sodan alkamista, kun Venäjän tuleva hyökkäys Ukrainaan oli jo käytännössä kirkossa kuulutettu (US-blogi 13.12.2021)

Maahan tuotujen vaunujen panssarisuojaus parani Ukrainassa lisättyjen Kontakt-1:n räjähtävien reaktiivisten panssarisuojien lisäämisen myötä. 47. prikaatin panssarivaunupataljoonan komentaja on julkisesti todennut, että Abrams-vaunun etuosan ja tornin dynaamisen suojan puute vaikuttaa suoraan taisteluun ja ettei vaunun panssarointi ole todellakaan kunnossa eturintaman kiivaisiin taisteluihin. Hyökkäystä torniin ylhäältäpäin ei voida lisäsuojata dynaamisilla suojalohkoilla. Venäjä onkin suojannut torneja asentamalla tornin ylle suojaverkkoja.

Torni ylhäältä päin hyökättynä on Abrams-vaunun panssaroinnin suurin heikkous. Tuota droonein tapahtuvaan hyökkäystapaan ei liene liiemmin kiinnitetty huomiota alkuperäisen vaunun suunnittelussa 1970-luvulla kuten ei myöskään modernisointien suunnittelun yhteydessä.

Irvailemme aikanaan minä mukaan lukien venäläisten T-72-panssarivaunujen ilmaan lentäviä torneja huonon suojauksen ja onnettoman ammussijoittelun vuoksi (US-blogi 12.6.2022). Nyt saamme irvailla samalla tavalla myös yhdysvaltalaisvaunuille Ukrainassa koetun perusteella.

Joissakin ukrainalaislähteissä on kirjauksia myös kylkien huonosta panssarisuojauksesta, mutta ilmeisemmin kyse on vain kylkien alaosan suojauksesta, jos vaunut ovat varustettu em. dynaamisella suojauksella.

Abrams-vaunujen rakenteellinen modernisointi on ollut pääosin lisäpanssarointien asentamista, mikä teki vaunusta lopulta liian raskaan tehokkaaseen käyttöön nykyaikaisessa taistelutehtävissä etenkin eurooppalaisessa maastossa ja tieverkossa. Abrams on läntisten panssarivaunujen raskain panssari painaen tätä nykyä modernisoituna lähemmäksi 70 tonnia ja ylikin (jopa 72 tonnia, DefenseNews 31.5.2024). Samanlainen ylipainoinen on myös brittiläinen Challenger 2 -vaunu jopa yli 70 tonnin painolla Ukrainan pelloilla käytettäväksi.

****

Mielenkiintoista Nato-maiden panssarivaunuavustamisessa on, etteivät niin Yhdysvallat kuin myöskään Iso-Britannia ole luvanneet Ukrainalle uusia Abrams-vaunuja ja Challenger 2 -vaunuja. On todennäköistä, että nuo 31 Abrams-vaunua ovat kaikki, jotka Ukraina koskaan saa Yhdysvalloista.

Jos vaunuja ei aikanaan enää ole eikä ehkä liiemmin tule, niin niitä ei kerta kaikkiaan enää sitten ole. Tuo tarkoittaa, että esimerkiksi 47. prikaatin on muututtava toisen tyyppiseksi ilman länsimaisia panssarivaunuja. Kyse lienee paluusta vanhoihin neuvostovainuihin.

Nato-maiden kertaluonteisesta vaunulahjoituksesta saakka Ukraina on enimmäkseen varustanut uusia muodostettavia prikaateja edelleen paikallisesti valmistetuilla T-64-sarjan T-64BV-vaunuilla (Т-64БВ). Kylmän sodan aikaisia, mutta päivityskuntoisia T-64-vaunuja Ukrainassa on vielä melko runsaasti. Niiden määrä on ehkä noin tuhat kappaletta riippuen siitä, miten paljon Ukraina on jo T-64-vaunuja modernisoinut vuodesta 2022 alkaen. T-64BV on ollut Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainan asevoimien panssaroitujen kokoonpanojen niin määrä- kuin myös laatuperusta.

****

Panssarivaunun ominaisuudet mitataan liikkuvuudella (paino, nopeus, etenemiskyvykkyys, kääntymiskyvykkyys jne.), suojaavuudella (panssarointi) ja tulivoimalla.

Panssarivaunun tehtävä ei ole korvata tykistöä, mitä sillä on osaltaan tehty Ukrainan taistelukentillä. Panssaroinnin tulee olla sellainen, että vaunu kykenee toimimaan jalkaväen kanssa yhdessä ilman, että on jatkuva pelko panssaroinnin pettämisestä.

Abrams-vaunut on suunniteltu alkujaan Naton 1970-luvun sotilasoppien mukaiseen sodankäyntiin, jossa ilmavoimat ja maavoimien tykistö valmistelevat taistelukentän ennen panssari- ja jalkaväkijoukkojen etenemistä. Abrams-vaunu on siis suunniteltu etenemään ilmavoimien ja tykistövoimien avustuksella. Tuo näyttää tarkoittavan sitä, ettei panssarointia ole suunniteltu sellaisille hyökkäyksille, joita Abrams-vaunut ovat Ukrainassa nyt joutuneet kokemaan.

Kun Ukrainalla ei rintamataisteluissa ole ilmavoimia ollenkaan ja tykistövoimia vähäisesti tai niin, etteivät ne kykene yhteistoimintaan etenkään panssarivoimien kanssa, on lopputulos ollut Abrams-vaunulle sangen nöyryyttävä.

Niin ukrainalaiset kuin venäläisetkään eivät käytä sodan eturintamassa taistelupanssarivaunuja siinä tarkoituksessa, kuin mihin panssarivaunu on alun perin on luotu. Taistelupanssarivaunujen välisiä taisteluita ei juurikaan ole Ukrainassa ollut, vaunut toimivat enemmänkin liikkuvana tykistönä ollen suurimman osan ajasta paikalleen piilotettuna.

Venäläiset iskevät nykyisessä taistelutekniikassaan panssarivaunuihin aina, kun ne tulevat tiedusteludroonien tai venäläisjoukkojen näkyviin. Isku tapahtuu taisteludroonein tai panssarintorjuntaohjuksin tai niiden yhdistelmällä. Hioutuneen droonisodan rutiini osataan rintaman molemmin puolin. Erityinen kiihoke venäläisjoukoille ovat länsimaiset kalliit taistelupanssarivaunut, joiden tuhoamisesta on luvassa mojova ruplamääräinen palkkio. Muutaman sadan dollarin droonilla hajotetaan kymmenen miljoonan dollarin panssarivaunu.

Venäjän käyttämissä tiedustelu- kuin myös taisteludrooneissa kyse on ns. FPV-tyypin droonista (First-Person Vision, FPV). FPV-droonin lennättäjä näkee kaiken, mitä droonin kamera näkee, ikään kuin hän olisi droonin sisällä. FPV-tyypin drooneilla tehdään siis sekä tiedustelu että droonihyökkäys.

Venäjän käyttäma taisteludrooni (ts. kamikazedrooni) on nimeltään Ghoul (Беспилотник-камикадзе «Упырь», дрон-камикадзе «Упырь»), joka on lastattu PG-7V-kranaatilla (ПГ-7В jne.) ja jota käytetään myös käsivaraisessa RPG-7V-panssarintorjuntakranaatinheittimessä (ручной противотанковый гранатомет «РПГ-7В»). Tuolla perusteella kranaatilla on tuhovoimaakin. Drooninimen venäjänkielinen упырь-sana on käännetty englannin kielen ghoul-sanaksi. Kyse Упырь-sanassa on slaavilaisen ja turkkilaisen kansanperinteen demonisesta olennosta, vampyyrin prototyypistä.

Venäjän Abrams-vaunuja vastaan käyttämä panssarintorjuntaohjus on puolestaan ollut ATGM-tyypin (man-portable anti-tank guided missile, ATGM) kolmijalkalaukaisimista laukaistava 9M133 Kornet -panssarintorjuntaohjus (ПТРК 9К135 «Корнет»). Venäläiset ovat huomanneet, että Kornetilla he pystyvät lävistämään Abramsin panssarisuojauksia.

Ukrainalaiset onnistuivat kaappamaan venäläisiltä yhden Kornet-panssarintorjuntaohjusjärjestelmän. Video, kuinka sillä tuhotaan venäläispanssarivaunu pitkän matkan takaa, on mielenkiintoinen (YouTube, Трофейний корнет проти танка 31.7.2023).

****

On syytä kysyä, mistä olikaan kyse, kun Nato-maiden panssarivaunulahjoitusesitys oli kaiken kaikkiaan varsin omintakeinen. Eikö vaunuja ollut lahjoitettavaksi enempää kuin kertalahjoitukseksi vai nähdäänkö niin, ettei Ukrainan sodankäynnille ollut vaunuista erityistä hyötyä valitulla sodankäyntitaktiikalla eikä lisää vaunuja ole syytä toimittaa? Oliko kyse vain Ukrainan vastahyökkäykseen liittyvästä erillisestä toimesta?

Olisivatko Nato-maat valmiita laajamittaiseen maasodankäynnin konfliktiin, mikäli Nato-maiden ja Venäjän välisten erimielisyyksien ratkaiseminen edellyttäisi sotatoimia?

Onko maasodankäynnissä mahdollista käydä sotaa vihollisen tuhansia taistelupanssarivaunuja vastaan ilman omia taistelupanssarivaunuja tai vain murto-osalla vihollisen panssarivaunumäärästä?

Ukrainan maaperällä käytävässä sodassa Abrams-vaunut kuten myös HIMARS-raketinheitinjärjestelmät asejärjestelminä ovat olleet lännessä yliarvostettuja. Molemmat asejärjestelmät eivät kuitenkaan ole olleet mitään ihmeaseita eli wunderwaffeja.

Abramien puolesta Yhdysvallat joutuu arvioimaan uudelleen modernia panssarisodankäyntitaktiikkaa, erityisesti vihollisen drooni- ja ohjusuhkia vastaan ​​sellaisessa sotatilanteessa, joka meillä on Ukrainassa. Ei voida luottaa, että ilma- ja tykistövoimat kykenisivät siivoamaan taisteluympäristön niiltä uhilta, mitä droonit ja panssarintorjuntaohjukset sekä myös miinat luovat.

Natonkin sodankäyntitaktiikoista taitavat puuttua vielä droonit melko tyystin. Niin vihollisen droonit kuin myös omat droonit. Vaikka taistelukenttä kyettäisiin siivoamaan kohtuudella ohjusiskujen ja tykistöammuntojen avustuksella taistelupanssarivaunuille edettäväksi, niillä ei voida tuhota hajautettuna tuhansien ja kymmenientuhansien droonien armeijaa.

Droonien innovatiivinen käyttöönotto niin taistelupanssarivaunuja kuin myös panssaroituja ajoneuvoja vastaan edellyttää nykyaikaisen panssarisodankäynnin taktiikan ja myös panssarivaunuilta vaadittavan arvioimista uudelleen.

Yhdysvallat ei tuota arviointia ole tehnyt. Tai on tehnyt, muttei riittävällä vakavuudella päätöksiin saakka. Asia on ollut jo pitkään auki siitä lähtien, kun Neuvostoliitto hajosi ja kun Yhdysvallat ajoi alas panssarivaunutuotannon niin, että tuskin vanhoja varastoja kyetään enää uudistamaan ja kun Yhdysvallat veti Euroopasta pois lähes kaiken liikkuvan panssarikaluston.