Maakaasun välitys Ukrainasta EU-alueelle loppuu 31.12.2024 – On varauduttava Venäjän kaasuinfrastruktuurin tuhontaan Ukrainassa

Summat Venäjälle menevistä fossiilisten polttoaineiden maksuista 24. helmikuuta 2022 alkaen päivämäärillä 7.12.2023 (vasemmanpuoleiset luvut) ja 21.6.2024 (oikeanpuoleiset luvut). Kokonaistulot Venäjälle 549 961 442 156 euroa (7.12.2023) eli 550 miljardia euroa, josta EU:n osuus oli 181 437 978 841 euroa eli 181 miljardia euroa (33,0 prosenttia). 21.6.2024 vastaavat luvut 691 708 358 436 euroa eli 692 miljardia euroa, josta EU:n osuus oli 196 241 168 060 euroa eli 196 miljardia euroa (28,4 prosenttia). Noin puolessa vuodessa 7.12.2023-21.6.2024 välisenä aikana EU-maat ovat edelleen rahoittaneet fossiilisten polttoaineiden ostolla Venäjän sodankäyntiä kahden sotavuoden jälkeen 14 803 189 219 eurolla eli 14,8 miljardilla eurolla, mikä vastaa venäläisenergian ostoa noin 75 miljoonalla eurolla jokainen päivä. 75 miljoonan euron päiväsumma vastaa yli 27 miljardin euron vuosisummaa. Kysymys kuuluu, rahoittavatko EU-maat edelleen kahden sotavuoden jälkeen enemmän Venäjän hyökkäyssodankäyntiä kuin Ukrainan puolustussodankäyntiä? EU-maat ovat ostaneet enemmän venäläisöljyä kuin venäläiskaasua. Kuvat: vapaa lähde (kuvakaappaukset Russia Fossil Tracker -sivustolta 7.12.2023 ja 21.6.2024).

Герман Галущенко: Україна не планує продовжувати транзитний контракт з «газпромом» (Урядовий портал 17.3.2024).

Vapaasti suomennettuna Ukrainan hallituksen sivuilla (Урядовий портал, kotisivut) 17.3.2024 ollut uutisotsikko:

Herman Galuštšenko: Ukraina ei aio jatkaa kauttakulkusopimusta Gazpromin kanssa.

Herman Galuštšenko (Герман Валерьевич Галущенко, біографія) on Ukrainan hallituksen nykyinen energiaministeri.

Vaikka EU-alueella Venäjältä peräisin olevan putkimaakaasun kulutus on vähentynyt voimakkaasti etenkin Itämeren kaasuputkituhonnan jälkeen, virtaa venäläistä putkikaasua edelleen Ukrainan läpi – pääasiassa Itävaltaan, Slovakiaan, Unkariin ja Italiaan.

Tämä blogikirjoitus käsittelee etenkin Itävaltaa, Slovakiaa ja Unkaria yhtenäisenä Venäjä-myönteisenä putkimaakaasublokkina. Itävalta-, Slovakia- ja Unkari-blokkiin kuuluu kiinteästi myös Serbia EU:n ulkopuolisena maana. Maat sumplivat keskenään kaasutoimituksia Venäjältä, mistä EU:n pitäisi kyetä tekemään viimein lopun.

EU:n niistä jäsenmaista, joihin vuoden 2019 Ukrainan kauttakulkusopimuksen päättyminen vaikuttaa suoraan, nimenomaan Slovakia ja Unkari ovat vaatineet kiivaimmin kaasun kauttakulun jatkamista Ukrainan läpi (esim. Ukraine Business News 26.1.2024). Italia on sen sijaan kyennyt korvaamaan Ukrainan kauttakulkukaasun suurelta osin pääosin nesteytetyllä maakaasulla, vaikka sitäkin on tuotu Italiaan nimenomaan Venäjältä Espanjan kautta.

Slovakia ja Unkari sekä myös Itävalta ovat EU:n Venäjä-myönteisimmät jäsenmaat. Venäjä-myönteinen presidentti Peter Pellegrini, Venäjä-myönteinen pääministeri Viktor Orbán ja Venäjä-myönteinen liittokansleri Karl Nehammer. Nämä maat ovat pahimmat esteet myös sille, ettei EU oikein tunnu pääsevän eroon Venäjän fossiilienergiasta vuonna 2022 sovitussa aikataulussa. Kysymys on ennen kaikkea Slovakian ja Unkarin poliittisesta päätöshaluttomuudesta luopua venäläisestä fossiilienergiasta.

****

Venäläinen maakaasu ei virtaa EU-alueelle enää pitkää aikaa ainakaan Ukraina läpi. Viime vuonna Ukraina keräsi vähenevän venäläiskaasun kauttakulusta vain noin 800 miljoonaa euroa, mikä ei ole enää taloudellisestikaan erityisen kannattavaa huomioiden kauttakulusta syntyvät kustannukset sotaa käyvälle maalle.

Venäläinen Gazprom (ПАО «Газпром», kotisivut) solmi ukrainalaisen Naftogazin (АК «Нафтогаз України», kotisivut) ja Ukrainan kaasunsiirtojärjestelmäoperaattori OGTSOU:n (ТОВ «Оператор ГТС України», ОГТСУ, kotisivut) kanssa 31. joulukuuta 2019 sopimukset venäläisen kaasun kauttakulun jatkamisesta Ukrainan läpi länteen seuraavan viiden vuoden ajan. Sopimus päättyy siis tämän vuoden viimeinen päivä.

Tuon sopimuksen solmiminen vuonna 2019 oli vaikeaa. Ilman EU:n suurimpien jäsenmaiden – Saksan ja Ranskan – johtajien myötävaikutusta poliittisissa neuvotteluissa sopimusta ei olisi syntynyt. On muistettava, että esimerkiksi vuonna 2009 sopimusneuvottelut päättyivät Venäjän Ukrainaan kohdistamaan kaasukriisiin, jonka seurauksena kaasun tulo lakkasi myös monissa Kaakkois-Euroopan maissa.

Vuoden 2019 vaikeita neuvotteluja värittivät välimiesoikeusprosessit, mutta lopulta saavutetun sopimuksen myötä Gazprom sitoutui maksamaan Naftogazille 2,9 miljardia dollaria välimiesoikeuspäätöksen mukaisesti, kun Naftogaz puolestaan luopui muista vireille panemistaan välimiesoikeudenkäynneistä.

Sopimuksessa Gazprom sitoutui toimittamaan vähimmäismääränä kaasua 65 miljardia kuutiometriä ensimmäisenä vuonna ja 40 miljardia kuutiometriä seuraavina vuosina laivaa tai maksa -sopimusehdolla (ship or pay). Kaasukaupan laivaa tai maksa -sopimusehdossa ostaja sitoutuu maksamaan sopimuksen mukaisesta kuljetuskapasiteetista riippumatta tosiasiallisesti kuljetetun kaasun määrästä.

Vielä vuonna 2019 Ukrainan vuotuinen kauttakulkuvolyymi oli noin 90 miljardia kuutiometriä, mikä vastasi noin puolta Venäjän koko kaasu viennistä Eurooppaan. Vuonna 2023 mennessä kauttakulkumäärä oli pudonnut alle 13 miljardiin kuutiometriin.

Vuoden 2019 sopimukseen on sisällytetty 10 vuoden optio vuodesta 2024 alkaen, mutta tuota optiota Ukraina ei tule käyttämään.

Tuo vuonna 2019 solmittu sopimus päättyy siis nyt puolen vuoden kuluttua 31.12.2024 ilman sopimusjatkoa ja -uusintaa. Tämä tarkoittaa, että ainoa yhteys putkimaakaasulle Venäjältä EU-alueelle ensi vuonna on TurkStream (kotisivut). NordStreamin (kotisivut) molemmat kaasuputkilinjat ovat olleet pois käytöstä 26. syyskuuta 2022 alkaen. Valko-Venäjältä Puolaan kulkeva Jamal-Eurooppa-putkilinja on ollut suljettuna 26. huhtikuuta 2022 alkaen.

****

Putkikaasun tuonti Venäjältä (miljoonaa kuutiota päivässä) EU-alueelle 1/2022-6/2023. NordStream 1 -putken kautta (musta osuus) tuleva kaasu loppui täysin 26.9.2022, mutta sitä ennen Venäjä oli katkaissut kaasuntulon hetkeksi heinäkuussa 2022 nimellisesti huoltotoimien ja sen jälkeen putkivuodon korjaustoimien perusteella, mutta tosiasiallisesti testatakseen EU:n kyvykkyyttä vastata kaasutoimitusten ehtymiseen. Toimitukset Valko-Venäjältä Puolaan Jamal-Eurooppa-putkilinjan kautta (pinkki osuus) oli loppunut jo 26. huhtikuuta 2022. Kesäkuussa 2023 EU-alueelle kaasua virtasi enää vain Ukrainan putkilinjojen kautta (keltainen osuus) ja TurkStream-putkilinjan kautta (turkoosi osuus). Ukrainan kautta kaasutoimitukset tulevat loppumaan 31.12.2024. Myös TurkStream-putkilinjan kautta toimitukset olisi ehkä saatava tiettyjen turvallisuusehtojen täyttyessä päätökseen – tarvittaessa vaikka samoin kuin NordStream-putkilinjojen kautta saatiin päätökseen räjäyttämällä putket. Kuva: vapaa lähde (European Network of Transmission System Operators for Gas, ENTSOG).

EU-komissio on luvannut lopettaa Venäjän kaasun tuonnin EU-alueelle vuoteen 2027 mennessä. Kyse on osasta jo toukokuussa 2022 alkunsa saaneesta komission RePowerEU-hankkeesta, jonka päämäärä on lopettaa Venäjän fossiilisten polttoaineiden käyttö ennen vuotta 2030. Venäläisen putkikaasun suhteen päämäärä on helpompi saavuttaa, mutta nesteytetyn maakaasun eli LNG:n suhteen paljon vaikeampaa.

LNG:n tuonnille Venäjältä EU-maihin eivät ole toistaiseksi kyenneet asettamaan minkäänlaisia rajoitteita. Edes nyt 20. kesäkuuta sovittu 14. pakotepaketti ei edelleenkään aseta rajoitteita jäsenmaiden LNG-käytölle, vain jälleenvientikiellon ts. jälleenlaivauskiellon EU-alueelta, joka sinänsä tosin estää häivyttämästä venäläisen maakaasun alkuperää EU-maiden välisessä kaasukaupassa, joita yksi esimerkki on Espanjan maahantuoman venäläisen LNG:n myynti Italiaan. Äskettäin kesäkuun 20. päivänä EU-maiden suurlähettiläiden sopimat LNG-pakotteet eivät siis koske suurinta osaa Venäjän nestemäisen maakaasun viennistä EU:hun.

Käsittelin tuota EU:n läntisten Atlantin rannalla olevien jäsenmaiden venäläistä LNG:tä koskevaa omintakeista ostokauppaa jo aikaisemmin (US-blogi 8.12.2023). Yhtenä pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että Gazpromin keskimääräinen päivittäinen maakaasun toimitus Eurooppaan kasvoi maaliskuussa 2024 lähes 26 prosenttia vuoden 2023 vastaavaan kuukauteen verrattuna. Se on kasvanut LNG-tuonti, mikä tuota eniten selittää.

EU-maat tuovat kaiken sen surutta Venäjältä, mitä ne itse itseltään eivät ole kieltäneet. Tuo kuvaa hyvin EU-maiden tämänhetkistä moraalista tilaa.

Vuonna 2023 EU-maat maksoivat Venäjälle 8,3 miljardia euroa 20 miljardista kuutiometristä LNG:tä, mikä vastasi noin 5 prosenttia EU:n kaasun kulutuksen kokonaismäärästä.

****

TurkStream-kaasuputken kautta EU-alueelle Bulgarian Strandzhassa (Strandzha Gas Metering Station, Газоизмервателна станция „Странджа“, 42°07’08.3″N 26°57’54.1″E) voidaan putkikapasiteetin perusteella toimittaa enintään 15,75 miljardia kuutiometriä vuodessa. Kesällä 2023 yllä olevan kaaviokuvan mukaisesti toimitetut kaasumäärät Bulgariaan olivat noin 10 miljardia kuutiometriä vuodessa (kaavion turkoosi osuus).

Kun Ukrainan kauttakulku loppuu, Gazpromin kaasun toimitukset EU-maihin voivat laskea 10-16 miljardiin kuutiometriin vuodessa, mikä vastaa 45-73 prosentin haarukkaa esimerkiksi kesän 2023 tasosta huomioiden TurkSteramin enimmäisputkikapasiteetti.

15,75 miljardia kuutiometriä vuodessa ei sinänsä ole vanhaan menoon verrattuna enää paljon, mutta on sekin liikaa. Oleellista tässä onkin se, missä EU-maissa tuota kaasua kulutetaan ja mikä on tuota kaasua kuluttavien ja välittävien maiden harjoittama Venäjä-myönteinen politiikka EU-päätöksenteossa. Juuri tuo noiden maiden päätöksenteon jarrutus on tässä se oleellisempi kysymys kuin vain muutaman miljardin kaasukuution tuonti Venäjältä.

Nuo EU-maat ovat siis Itävalta, Slovakia ja Unkari, jotka muodostavat yhtenäisen alueen keskisessä Euroopassa.

Itävalta, Slovakia ja Unkari, nuo EU:n pahimmat Venäjä-myötäilijät Putinin tarjoaman halvan ja riittävän venäläisen fossiilienergian vuoksi. Putkikaasu, joka Unkariin tulee, mikäli Ukraina kauttakulku ensi vuoden alusta loppuu, tulee TurkStreamin kautta, läpikulkumaina Bulgaria ja Serbia. Unkari olisi läpikulkumaa Slovakialle ja Itävallalle. Kuva: oma tuotos (kuvakaappaus, Google Maps + oma editointi).
Unkariin maahan tuleva (vihreä katkoviiva) ja maasta lähtevä kaasu (keltainen katkoviiva) kaasuvirtoina 22.6.2024. Maahan tulevat kaasuvirrat: Kroatiasta Drávaszerdahely (73 447 m3/h, +15°C), Serbiasta Kiskundorozsma 2 (924 477 m3/h, +15°C) ja Romaniasta Csanádpalota (301 649 m3/h, +15°C). Maasta lähtevät kaasuvirrat: Slovakiaan Balassagyarmat (289 257 m3/h, +15°C) ja Ukrainaan VIP Bereg (291 437 m3/h, +15°C). Unkariin tulee yhteensä 1 299 543 m3/h ja Unkarista lähtee yhteensä 580 694 m3/h joten oma kulutus (ja varastointi) on 718 849 m3/h. Serbiasta Kiskundorozsman rajapisteen (határpont) kautta tuleva kaasu on ainakin TurkStream-kaasua. Romanian Csanádpalotan rajapisteen kautta tuleva kaasu on todennäköisemmin myös TurkStream-kaasua. Kroatiasta Drávaszerdahelyn rajapisteen kautta tuleva kaasu on todennäköisesti Kroatian Omišaljissa Krkin saaren LNG-terminaaliin (45°11’58.0″N 14°32’04.9″E) tulevaa kaasua. Huomioikaa, että Ukrainaan kaasuvirta on lähtevää. Kuva: vapaa lähde (Unkarin korkeapainemaakaasuputkijärjestelmän omistaja ja ylläpitäjä FGSZ Natural Gas Transmission, https://fgsz.hu/).
Slovakinkielinen Odkiaľ prichádza na Slovensku plyn (v %) -teksti on suomeksi Googlen kääntämänä Mistä kaasu tulee Slovakiaan (prosentteina). Ukrajina on Ukraina (sininen osuus), Česko on Tšekki (oranssi osuus), Maďarsko on Unkari (punainen osuus), Poľsko on Puola (harmaa osuus) ja Rakúsko on Itävalta (ruskea osuus). Kuvassa on esitetty Slovakian rajamaista Slovakiaan tuleva kaasu prosenttiosuuksina aikavälillä 1/2022-5/2024. Slovakia on ollut hyvin riippuvainen aina näihin päiviin saakka Ukrainan kautta tulleesta venäläiskaasusta (sininen osuus). Unkarin kautta tuleva kaasu lienee myös pääpiirteissään venäläiskaasua (punainen osuus). Kun Tšekki luopui venäläiskaasusta, Slovakia luopui Tšekin kautta tulevasta kaasusta. Tšekistä tuleva kaasu vastasi vielä vuonna 2022 yhteensä 31 prosenttia Slovakian kaasutarpeista. Vuonna 2023 osuus oli jo mitätön. Kun Tšekki on maakaasutoimitusten länsileirissä Norjasta tuodulla kaasulla, on Slovakia edelleen vahvasti Venäjä-leirissä Venäjältä tuodulla kaasulla. Kuva: vapaa lähde (Slovakian tasavallan hallituksen kanslian Strategia- ja analyysi-instituutti, Inštitútu pre stratégie a analýzy, ISA, https://isa.gov.sk/#).

****

Ukrainaan on tullut Venäjältä Venäjän hyökkäyssodan toisen vaiheen alettua kaasua pääasiallisesti kahden putkilinjan kautta. Toinen siirtoasema Venäjän puolella on Sohranovka (eng. Sokhranivka, ukr. Сохранівка, ven. Сохрановка, ГРС/ГИС «Сохрановка», 49°31’01.5″N 40°33’58.2″E) ja toinen Sudža [eng. Sudzha, ukr. ja ven. Суджа, ГРС/ГИС «Суджа», 51°29’53.0″N 36°04’59.4″E). Enää kaasua tulee vain Sudžan kautta, kun Ukraina ja Gazprom pysäyttivät kaasutoimitukset Sohranivkan kautta toukokuussa 2022 (esim. LB.ua 10.5.2022, ОГТСУ 11.5.2022).

Venäjänkielinen ГРС-lyhenne (GRS) tarkoittaa kaasun jakeluasemaa (газораспределительная станция, ГРС). Venäjänkielinen ГИС-lyhenne (GIS) tarkoittaa kaasun mittausasemaa (газоизмерительная станция, ГИС).

Ukrainan kaasunsiirtojärjestelmäoperaattori OGTSOU on jo varautunut mm. putkiverkostossaan kompressoriasemien rakentamisella siihen, ettei Venäjältä enää virtaa kaasua.

Täydellisemmin Euroopan kaasuputkiverkko on esitetty Kaasun siirtoverkkohaltijoiden eurooppalaisen verkoston eli ENTSOGin (kotisivut) sivuilta (Ensog, Gas Infrastructure Europe, Systems Capasity Map 2/2024).

Euroopan kaasuputkiverkko on esitetty kapasiteettiverkkona täydellisimmin Kaasun siirtoverkkohaltijoiden eurooppalaisen verkoston eli ENTSOGin sivuilla. Putkiverkossa voidaan välittää muutakin kaasua kuin vain maakaasua. ENTSOGin sivuilla löytyy myös esimerkiksi vedyn kaasuputkiverkko (Hydrogen Infrastructure Map). Kuva: vapaa lähde (ENTSOG).

****

Ukrainan kaasusiirtojärjestelmä yhdistää Ukrainan rajanaapureina Puolan, Slovakian, Unkarin, Romanian ja Moldovan venäläiskaasuun. Puolasta, Slovakiasta, Unkarista ja Romaniasta venäläiskaasu voi toki virrata eteenpäin EU:n sisälle rakennettua kaasuverkkoa pitkin.

TurkStream yhdistää sen sijaan Turkin rajanaapurina vain Bulgarian venäläiskaasuun. Bulgariasta venäläiskaasu voi toki virrata eteenpäin EU:n sisälle rakennettua kaasuverkkoa pitkin eteenpäin sekä myös Balkanille.

Tällä hetkellä suurimmat venäläisen putkikaasun käyttäjiä EU:ssa ovat pienistä maista Itävalta, Slovakia ja Unkari, suurista maista hiipuen Italia.

Otetaan esimerkiksi Itävalta.

Itävalta on tullut vuosikymmenten kuluessa käytännössä täysin riippuvaiseksi venäläisestä kaasusta. Itävallan ja Venäjän välistä toimitussopimusta jatkettiin viimeksi vuonna 2018. Lyhyiden toimituskatkosten jälkeen vuonna 2022 Venäjä on toimittanut kaasua jälleen sopimuksen mukaisesti. Itävalta poikkeaa suuresti esimerkiksi Saksasta, koska sillä ei näytä olleen pienintäkään halukkuutta luopua venäläiskaasusta. No, eipä ollut aluksi haluja Saksallakaan, mutta oli pieni pakko, kun Itämeren ja Puolan yhteydet katkesivat.

Vain suuren kapasiteetin omaavien putkilinjojen ehtyminen sai Saksan luopumaan venäläiskaasusta, ei pohjimmiltaan mikään muu. Luojalle kiitos, että kaasuputket Itämeren pohjassa räjäytettiin. Missäköhän edelleen oltaisiin, mikäli kaasu Itämeren pohjassa yhä virtaisi?

Itävallan putkikaasun kuukausittainen tuonti ajanjaksolla 02/2022-04/2024. Import von russischem Gas on suomeksi venäläiskaasun tuonti. Diversifizierungspflicht soll Österreichs Importe von russischem Gas senken on suomeksi hajauttamisvelvoitteen pitäisi vähentää Itävallan Venäjän kaasun tuontia. Kaaviossa tumman ruskea pylväs on tuontia Venäjältä. Vaalean ruskea pylväs on tuontia muualta. Esimerkiksi maaliskuussa 2024 Itävalta toi edelleen 93 prosenttia kaasustaan Venäjältä. Punainen katkoviiva osoittaa venäläiskaasun tuontimäärää helmikuussa 2022, kun sodan toinen vaihe alkoi. Tämäkin kuva osaltaan osoittaa, miten haluton Itävalta edelleen on luopumaan venäläisestä putkikaasusta. Kuva: vapaa lähde (Bundesministerium für Klimaschutz, Umwelt, Energie, Mobilität, Innovation und Technologie, BMK).

Yllä olevan kuvan tiedot löytyvät Liittovaltion ilmastonsuojelu-, ympäristö-, energia-, liikkuvuus-, innovaatio- ja teknologiaministeriön sivuilta (BMK, Import von russischem Gas, 02/2022-04/2024, Excel).

Kuvassa esitetty kaavio on kerrassaan karu. Kysymys kuuluukin, kuinka Itävallan käy, jos se ei enää saa Ukrainan kautta kulkevaa kaasua Venäjältä.

Toivottavasti käy huonosti, jos suoran sanotaan ja toivotaan.

Yhtä karun kaavion voisi laatia myös Unkarin käyttämästä putkikaasusta.

****

Venäjällä on Gazpromin kautta solmittuna kaasun toimitussopimukset EU:n jäsenmaista niin Itävallan kuin myös Slovakian ja Unkarin kanssa sekä EU:n ulkopuolella Moldovan, Serbian sekä Bosnia ja Hertsegovinaan kuuluvan Serbitasavallan ja kanssa. Kyse noissa sopimuksissa on Venäjän vielä Keski- ja Kaakkois-Euroopassa olevan alueen hallinnasta energian avulla, missä Venäjän on onnistunut sangen hyvin sangen pitkäaikaisesti. Balkanin alueella Adrianmereltä Mustallemerelle ja Egeanmerelle eivät kaikki maat vieläkään ole EU:n jäsenmaita, mikä heijastuu koko alueen poliittisiin näkemyksiin ja monen maan suureen Venäjä-myönteisyyteen.

EU:lla on kova työ eliminoida Keski- ja Kaakkois-Euroopassa vuosien ja vuosikymmenten saatossa Venäjän kaasuenergialla saama valta-asema. Valta perustuu kaasun toimitussopimuksiin, jotka ovat olleet kaasunostajille edullisia.

With parliamentary elections in September looming, government ministers and opposition parties are desperate to cancel the country’s secret gas supply contracts with Gazprom – which force Austria to import gas until 2040.” (Euractiv 24.2.2024).

Vapaasti suomennettuna:

Syyskuun parlamenttivaalien lähestyessä [Itävallan] hallituksen ministerit ja oppositiopuolueet haluavat epätoivoisesti peruuttaa maan salaiset kaasuntoimitussopimukset Gazpromin kanssa, jotka pakottavat Itävallan tuomaan kaasua vuoteen 2040 asti.

Itävallan Gazprom-sopimus ja lienee ns. laivaa tai maksa -sopimus, kun Euractiv (kotisivut) kirjoittaa pakosta. Vuonna 2018 itävaltalainen kaasuoperaattori OMV (Österreichische Mineralölverwaltung Aktiengesellschaft, kotisivut) ja Gazprom jatkoivat sopimusta venäläisen putkikaasun toimittamisesta Itävaltaan vuodesta 2028 vuoteen 2040.

Slovakian kaasuteollisuudella eli SPP:llä (Slovenský plynárenský priemysel, kotisivut) on puolestaan sopimus Gazpromin kanssa vuoteen 2034 asti. Gazprom ei toimita kaasua Slovakiaan kiinteällä hinnalla, vaan hinta määräytyy kaasun pörssihinnan perusteella.

Syyskuun lopussa 2021 Gazprom allekirjoitti Unkarin kanssa 15 vuoden sopimuksen 4,5 miljardin kuutiometrin toimittamisesta vuosittain. Vajaata vuotta myöhemmin jo elokuussa 2022 Unkari sopi ostavansa lisää 5,8 miljoonaa kuutiometriä venäläiskaasua päivässä, mikä vastaa noin 2,1 miljardia kuutiota vuodessa.

Nykyinen sopimus venäläisen kaasun toimittamisesta Serbiaan Gazprom Exportin (ООО «Газпром экспорт», kotisivut) ja YugoRosGaz:n (kotisivut) välillä perustuu yli kymmenen vuotta sitten 27.3.2013 allekirjoitettuun sopimukseen. On huomattava, että Yugorosgaz on Gazpromin tytäryritys. Tuo sopimus oli voimassa vuoden 2021 loppuun ja toukokuun 2022 lopussa sopimusta jatkettiin kolmella vuodella. Gazprom teki ikään kuin Gazpromin itsensä kanssa sopimuksen Serbiaan toimitettavasta maakaasusta.

Venäjä ja Serbia allekirjoittivat jo joulukuussa 2017 myös yhteisen asiakirjan venäläisen kaasun jälleenvientikiellon kumoamisesta Gazpromin ja YugoRosGaz:n välillä. Venäjälle kysymys oli TurkStream-putken kaasun toimittamisesta Serbian kautta Unkariin ja siitä edelleen Itävaltaan ja Slovakiaan, kun kaasutoimituksissa Ukrainan kautta oli ongelmia.

Venäjän ja Serbian välinen energiayhteistyö perustuu maiden väliseen strategisen kumppanuuden julistukseen päivämäärällä 24.5.2013, jonka mukaan osapuolet sopivat energiavarmuuden vahvistamisesta keskittyen yhteisten suurten öljy- ja kaasuhankkeiden toteuttamiseen (Декларация о стратегическом партнёрстве между Российской Федерацией и Республикой Сербией 24.5.2013). Gazprom ja YugoRosGaz solmivat kaasun toimittamissopimuksen kahta kuukautta aikaisemmin 27.3.2013.

Lokakuun lopussa 2021 Gazprom allekirjoitti viisivuotisen sopimuksen kaasutoimituksista Moldovaan. Sopimus astui voimaan 1.11.2021.

Vielä lisäksi Balkanin alueella Serbitasavalta (eng. Republic of Srpska, ven. Республика Сербская) Bosnia ja Hertsegovinan entiteettinä allekirjoitti helmikuussa 2024 Gazpromin kanssa sopimuksen kaasutoimituksista vuoteen 2025 asti ja on alkanut maksaa kaasun ruplissa.

Venäjä on siis ollut vähän ennen hyökkäämistään Ukrainaan helmikuussa 2022 varsin aktiivinen niissä Keski- ja Kaakkois-Euroopan energiasopimuksissa, jotka yleensä viisivuotisina olivat umpeutumassa pian sodan alettua. Sopimusajankohdat osaltaan osoittavat sitä, miten Venäjän tiesi kuvionsa olevan alueen hallinnasta energian avulla, kun Ukraina-hyökkäyksestä oli tehty päätös. Ikään kuin ennalta ennen tiedettyä sotaa yritettiin kaasutoimitussopimukset saada alueen maiden kanssa valmiiksi ja sitoviksi.

****

Bulgariasta tulee venäläisen putkikaasun tärkein tuontireitti EU:hun vuonna 2025. Bulgarian läpi kulkevasta Balkan Stream -kaasuputkesta TurkStream-putken jatkona tulee Unkarin ja Serbian päätoimitusreitti.

Ukraina, Moldova ja Slovakia liittyivät 19.1.2024 yhteisymmärryspöytäkirjalla Vertical Corridor -kaasunsiirtojärjestelmään, jossa entuudestaan olivat Kreikka, Bulgaria, Romania ja Unkari kaasuverkko-operaattoriensa kautta.

Ukrainaan hyökkäyksensä jälkeen Venäjä katkaisi kaasutoimitukset Bulgariaan, mutta Bulgaria ei häirinnyt venäläisen kaasun kauttakulkua Serbiaan, Unkariin ja Unkarista Itävaltaan. Bulgaria ja Kreikka rakensivat erikseen kaasuyhdysjohdon, joka yhdistää Bulgarian kaasuverkon Adrianmeren alueen kaasuputkeen, joka kuljettaa kaasua etenkin Azerbaidžanista.

Vertical Corridorissa kyse on renkaanmuotoisesta kaasuverkosta Mustanmeren länsipuolella tarjoten vaihtoehtoisen reitin kuljettaa kaasua Kreikasta Bulgariaan, Romaniaan, Unkariin, Slovakiaan, Moldovaan ja Ukrainaan. Bulgarialainen kaasuoperaattori Bulgartransgaz (Булгартрансгаз ЕАД, kotisivut) allekirjoitti 6.6.2024 sopimukset Vertical Corridor -kaasuputkiverkoston rakentamisen aloittamisesta.

Ympyräinen Vertical Corridor -kaasunsiirtojärjestelmä, joka kulkee Kreikan, Bulgarian, Romanian sekä Unkarin kautta ja jossa on mukana myös Slovakia. Järjestelmällä mahdollistetaan myös Serbian hankkia kaasuenergiaa muualta kuin Venäjältä. Olisi oleellista, että alueen valtiot pääsisivät eroon TurkStreamin venäläiskaasusta. Lopullinen vaihtoehto olisi kyseisen putken räjäytys. Kuva: vapaa lähde (Ukrainan kaasunsiirtojärjestelmäoperaattori OGTSOU, ТОВ «Оператор ГТС України», ОГТСУ).

Bulgarian ja Serbian välinen EU-rahoitteinen kaasuyhdysputki (The gas interconnector between Bulgaria and Serbia, IBS) vihittiin puolestaan käyttöön 10.12.2023. Vertical Corridorin ja IBS:n yksi keskeinen tarkoitus Keski- ja Kaakkois-Euroopan energiayhteyksissä (Central and South-Eastern Europe energy connectivity, CESEC) on avata Bulgarian johdolla Serbian kaasumarkkinat ei-venäläisille kaasulähteille ja sitä myötä vähentää myös Unkarin, Slovakian ja Itävallan riippuvuutta venäläiskaasusta.

Huolestuttavaa on kuitenkin Serbian ja Unkarin välinen yhteistyö venäläiseen kaasuun liittyen. Serbia ja Unkari perustivat 20.6.2023 yhteisen maakaasuyhtiön maakaasukauppaa varten. Sopijina Serbian valtionyhtiö Srbijagas (ЈП „Србијагас“, kotisivut) ja Unkarin MVM valtionyhtiö CEEnergy (MVM CEEnergy Zrt., kotisivut).

EU:lla on vielä kova työ purkaa tuolla Keski- ja Kaakkois-Euroopan alueella vallitseva runsas poliittinen Venäjä-myönteisyys, jota Venäjä taitavasti ruokkii energiatoimituksillaan.

Serbia on ilmoittanut lisäävänsä venäläiskaasun toimituksia Unkariin, jos ja kun Ukraina ei jatka ensi vuonna kauttakulkusopimusta Gazpromin kanssa. Unkarin ulkoministeri vahvisti 20.8.2023, että Serbia toimittaa sovitusti Unkarille lisää venäläistä maakaasua , jos Ukraina noudattaa ilmoitustaan Venäjän kanssa tehdyn kaasun kauttakulkusopimuksen päättymisestä. Kyse on TurkStream-putken kautta tulevasta kaasusta.

****

Ukrainan mukaan Venäjä on tehnyt ”massiivisen” iskun energia­infrastruktuuriin (IS 22.6.2024).

Ukrainan mukaan Venäjän juhannuksena suorittama suurisku oli jo kahdeksas Ukrainan energiantuotantoon kolmen kuukauden sisällä. Toistaiseksi Venäjä on jättänyt Ukrainan maakaasuverkoston rauhaan ilman siihen kohdistettuja hyökkäystoimia. Sen verkoston, jonka runkolinjat on rakennettu jo Neuvostoliiton aikaan ja joka on välittänyt ja välittää kaasua ainakin tämän vuoden loppuun idästä Ukrainan läpi länteen.

Ukrainalaista kaasuverkostoinfraa lukuun ottamatta Venäjän on siis tuhonnut muuta ukrainalaista energiainfrastruktuuria urakalla tehden ukrainalaisten elämästä sietämätöntä. Kun venäläiskaasun virtaus Ukrainan läpi Eurooppaan loppuu, Venäjä tulee iskemään suurella todennäköisyydellä laajasti heti ensi vuoden alussa keskellä kylmintä talvea Ukrainan kaasuverkostoinfraan päämääränä saada ukrainalaisten kodit täysin kylmiksi. Ei sähköä eikä enää kaasuakaan.

Kompressoriasemat esimerkiksi Ukrainan lävistävällä putkilinjalla (Уренгой-Помары-Ужгород) venäjän kielisillä alkuperäistunnuksilla ovat:

Kuten koordinaatit osoittavat, asemia on ympäri Ukrainaa. Ukraina on numeroinut uudelleen noita vanhoja kompressoriasemia. Esimerkiksi KS-37 Bar (КС-37 «Бар») on KS-19 Bar (КС-19 «Бар») ja KS-38 Gusjatin (КС-38 «Гусятин») KS-20 Gusjatin (КС-20 «Гусятин»). Ukraina on luopunut pitkälti myös vanhasta venäjänkielisestä lainausmerkkikäytännöstä. КС-19 «Бар» on КС-19 ”Бар”.

KS (КС) tarkoittaa kompressoriasemaa (компрессорная станция) eli asemaa, jolla luodaan ja säädellään putkiston painetta. Nuo asemat ovat oleellinen osa Ukrainan kaasuverkoston toimintaa, vaikka Venäjältä ei tulisi kaasua kuutiosenttiäkään.

Jos Ukraina puolestaan haluaisi tuhota drooneilla esimerkiksi Venäjän sisällä olevia kompressoriasemia lähellä ulosmenojen solmukohtia, määräys ”Luettelon hyväksymisestä teknologisesti määritellyistä Venäjän federaatiossa sijaitsevista paikoista, joihin on asennettu mittauslaitteita ja jotka tallentavat Venäjän federaatioon tuodun ja Venäjän federaatiosta putkiliikenteellä viedyn maakaasun liikkeet” sisältää 83 asemaa tarkasteltavaksi (N 161н/879 10.10.2023). Mittausasemat eivät yleensä ole vain mittausasemia vaan sisältävät myös muuta putkistoinfraa ollen myös kompressoriasemia.

Jos tehtäväkseni asetettaisiin saada Ukrainan kaasunsiirtojärjestelmä toimimattomaksi, tuhoaisin ohjuksin tai muutoin nuo kompressoriasemat. Tuhoamistyötä ei voida pitää vaativana. Ukraina ei todennäköisesti ole kyennyt rakentamaan ilmapuolustusta edes noille asemille siitä yksinkertaisesta syystä, ettei länsi ole kyennyt ylipäätään puutteessaan toimittamaan Ukrainalle juurikaan riittävästi ilmapuolustusjärjestelmiä.

Kaasuverkon kompressoriasema KS-40 Volovets (КС-40 «Воловец») 48°44’07.0″N 23°11’31.0″E-karttapisteessä läntisessä Ukrainassa lähellä Unkarin ja Slovakian rajaa. Vaikka itse kaasuputket kulkevat pääsääntöisesti maan alla, on muu kaasuverkon infrastruktuuri maan päällä ja melko helppo sotilaallinen iskukohde. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus, Google Maps).
Lähikuva kaasuverkoston maanpäällisestä infrastruktuurista, mikä on maallikonkin käsityksellä helppo sotilaallisesti tuhota ohjuksin, pommein tai droonein ilmasta käsin tai tykistöllä maasta käsin, mikäli etenkään kohteen ilmapuolustus ei ole kunnossa. Kuva: vapaa lähde (Ukrainan kaasunsiirtojärjestelmäoperaattori OGTSOU, ТОВ «Оператор ГТС України», ОГТСУ).

****

FT: Yhdysvallat ohjaa kaikki Patriot-ohjustoimitukset Ukrainalle (Yle 20.6.2024).

Yhdysvaltain hallitus aikoo keskeyttää kaikki Patriot-ilmapuolustusohjusten käynnissä olevat tilaukset ja keskittää kaikki ohjustoimitukset Ukrainaan.

FT: Naton itäisen Euroopan ilmapuolustuskyky on lähes olematon (HS 30.5.2024).

Naton itäreunan ilmapuolustuksessa vakavia puutteita – Lähde IL:lle: ”Tunnistettu puute” (IL 30.5.2024).

Venäjälle oli varmaan suuri yllätys – varmaankin varsin positiivinen yllätys, kuinka heikossa hapessa Nato-maiden ilmapuolustus on ja kuinka vähän ne ovat kyenneet auttamaan ilmapuolustuksen rakentamisessa Ukrainaa. Heikkojen kimppuun Venäjän on ollut helppo hyökätä. Niin Kiinan kuin Venäjän. Niin Pohjois-Korean kuin Iranin. Ja niinhän nuo maat ovat tehneetkin. Niin Euroopassa, niin Lähi-idässä kuin myös Aasiassakin. Saalistajat ovat havainneet Ukrainassa länsimaiden heikon sotilaskyvykkyyden käydä laaja-alaista pitkäaikaista sotaa. Länsimaiden sotakalusto ei ole riittänyt alkuunkaan käydä kunnon sotaa.

Ukraina ei kykene esimerkiksi ilmatorjunnalla suojaamaan laajan kaasuverkon maanpäällä olevaa kaasuverkkoinfraa kuten kompressoriasemia, kun Ukraina ei ole kyennyt suojaamaan sähköverkkoinfraakaan. Länsi Yhdysvaltoja myöten on ollut täysin varustautumaton riittävään ilmapuolustukseen. Kalustoa ei ole ollut oikein nimeksikään Ukrainalle luovutettavaksi.

Suojattavaa on liian paljon liian pitkäksi aikaa. Itseasiassa varsin suppeilla hyökkäystoimilla Venäjä kykenee saamaan Ukrainan kaasuverkon epävakaaksi ilman riittävää putkipainetta. Ongelmia syntyisi Ukrainan itsensä lisäksi myös Moldovalle.

****

Москва знает о попытках диверсий на газопроводах «Турецкий поток» и «Голубой поток» в Черном море и обеспокоена, что никто не расследует эти случаи.” (The Moscow Times 8.9.2023).

Vapaasti suomennettuna tuo Moscow Timesin (kotisivut) viime syksyisen jutun lause:

Moskova on tietoinen Turkish Stream- ja Blue Stream -kaasuputkien sabotointiyrityksistä Mustallamerellä ja on huolissaan siitä, ettei kukaan tutki näitä tapauksia.

Tuo Venäjän kaasuverkoston tuhoamiskyvykkyys on pääsyy, miksi on mietittävä tarkkaan, onko tehtävä toimenpiteitä, joilla varmistettaisiin, ettei Venäjä vain hyökkää Ukrainan kaasuverkkoa vastaan. Yksi mietittävä kriteeri on TurkStream-kaasuputken toiminta.

Mikäli Venäjä alkaa tuhota ukrainalaista kaasuinfrastruktuuria, on Ukrainan syytä tuhota TurkStream-kaasuputki. Kun NordStream-kaasuputketkin on kyetty tuhoamaan, niin sama olisi syytä tehdä myös TurkStream-kaasuputkelle. Sen jälkeen Venäjältä ei ole enää yhtään kaasuputkea Eurooppaan.

Mikäli Venäjä alkaa tuhota Ukrainan kaasuinfrastruktuuria, Ukrainan on varmistettava, ettei EU saa putkikaasua myöskään TurkStreamin kautta. Toisin sanoen Ukraina olisi räjäytettävä Mustanmeren pohjassa kulkeva TurkStream samoin kuin Venäjältä Turkkiin Mustanmeren alla kulkeva Blue Stream (kotisivut), jottei Venäjä kykenisi toimittamaan kaasua myöskään Turkin kautta Bulgariaan.

Ukraina on syytä laatia valmis suunnitelma putkien tuhonnasta ja toteuttava se, mikäli Venäjä aloittaa kaasuinfrastruktuurituhonnan Ukrainassa.

Turkin kautta virtaisi kuitenkin edelleen etenkin Azerbaidžanin kaasu EU-alueelle. EU-maat – etenkin Itävalta, Slovakia ja Unkari – olisivat pakotettuja luopumaan venäläisestä putkikaasusta täysin, kun putkia ei enää olisi kuljettamaan kaasua EU-alueelle. Samalla Venäjä menettäisi putkilinjan myös Venäjä-mielisiin Serbiaan ja Bosnia ja Hertsegovinan Serbitasavaltaan.

Sen jälkeen viimeistään EU:n olisi aloitettava kiireellisesti toimet, jolla päästäisiin eroon myös venäläisestä LNG:stä. Ei yhtään venäläis-LNG:tä viimeistään vuoden 2027 jälkeen.

On toinenkin mahdollisuus ratkaista asia. Ratkaisu perustuisi siihen, ettei Venäjälle syntyisi halukkuutta tuhota Ukrainan kaasuinfrastruktuuria.

Meidän on myönnettävä, että Venäjä vie meitä nyt sotilaallisesti Ukrainassa emmekä kykene vastaamaan sotilaallisesti Venäjälle. Meillä ei riitä sotakalusto eikä etenkään ilmapuolustuskalusto. Itse asiassa yhtä takkuamista on ollut koko kaksi ja puolivuotinen sodankäyntiaika.

Ukraina ei joka tapauksessa solmi mitään kauttakulkusopimusta Venäjän ja Gazpromin kanssa. Mutta voisiko EU solmia ja olisiko syytä solmia, jotta voitaisiin varmistaa Venäjä jättämään rauhaan Ukrainan kaasuinfrastruktuuri?

Sopija Gazpromin kanssa olisi siis tosiasiallisesti EU nimellisesti jonkin sen verkko-operaattoritoimijaorganisaation kanssa. Gazpromilla ei olisi mitään suhdetta ukrainalaisten yritysten kanssa, vaan koko menettely olisi kaasun ostajaorganisaatioiden eli eurooppalaisten kaasualaan liittyvien yritysten vastuulla EU:n siunauksella.

Sopimuksessa eurooppalaiset kaasualaan liittyvät yritykset EU:n poliittisella siunauksella huolehtisivat Ukrainan kaasunsiirtojärjestelmäoperaattori OGTSOU:n kanssa solmittavista niistä sopimuksista, joilla varmistettaisiin tarvittavan kaasuverkon toimivuus. Ukrainan kaasunsiirtopisteet sekä kompressori-, mittaus- ja jakeluasemat luovutettaisiin eurooppalaisten hallintaan aina Venäjän ja Ukrainan rajalle asti. Venäjän iskut vuokrattuun kaasuinfrastruktuuriin olisi iskuja EU-maita ja etenkin EU:n Nato-maita vastaan, mihin vastattaisiin tarvittaessa myös sotilaallisesti.

Järjestelyn päämäärä olisi varmistaa Ukrainan kaasuinfrastruktuurin toiminta ja säästää se Venäjän sotilasiskuilta. Tämä siksi, ettei lännellä ole kyvykkyyttä pitää huolta sen kunnosta kuten ei ole ollut kyvykkyyttä pitää huolta myöskään sähköinfrastruktuurista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu