Maakaasusotaa itäisellä Välimerellä – onko EU jäämässä tässäkin Venäjän ja Turkin alle?

EU-maat kuluttivat vuonna 2019 maakaasua 482 miljardia kuutiota. Venäläinen Gazprom on tuon kaasun päätoimittaja siltä osin, kuin mitä kaasua EU-alueelle tuodaan (European Comission, Quarterly Report Energy on European Gas Markets, issue 4). Vuonna 2019 Venäjältä virtasi EU-alueelle kaasua yhteensä 171 miljardia kuutiota, mikä vastasi yli 40 prosenttia EU:n ulkopuolisen tuonnin kokonaismäärästä.

Venäjän viestitilastot poikkeavat hieman EU:n tilastoista. Venäjän tullilaitoksen mukaan vuonna 2019 EU-maihin vietiin 149,7 miljardia kuutiometriä maakaasua.

Tuo Venäjältä tuleva kaasumäärä on joka tapauksessa sellainen, jota EU ei voi tällä hetkellä korvata. Suurvalta-asemaa havitteleva EU on yksiselitteisen riippuvainen Venäjän maakaasusta. Ilman tuota venäläiskaasua EU-maat eivät tulisi energiahuollossaan toimeen.

Jos suurvalta-asemaan pyrkivä on riippuvuussuhteessa ulkopuolisesta valtiosta, ei pyrkivällä ole mahdollisuutta saavuttaa asemaansa. Riippumattomuus muista valtioista on suurvalta-aseman ensimmäinen ehto.

EU ei ole suurvalta niin kauan, kun se on riippuvainen ensisijaisesta vastustajastaan, siis Venäjästä. Vastustajasta, joka aiheuttaa jatkuvia ongelmia kaikissa mahdollisissa asioissa EU-maille. Tuo Venäjän EU:n tämänhetkinen hallinta on fakta, jonka mukaan EU-maat joutuvat toistaiseksi elämään.

Energia on keskeisintä suurvaltapolitiikkaa. Energiaomavaraisuus ja energian varma saanti on suurvaltapolitiikkaa.

Käsittelin tuota EU:n Venäjä-riippuvuutta energian osalta tarkemmin kirjoituksessa otsikolla ”Nord Stream 2 ja Aleksei Navalnyi – tapahtumat 40 vuoden takaa on hyvä kerrata” (US-blogi 13.9.2020).

Mistä sitten Eurooppaan voitaisiin tuoda maakaasua, jotta riippuvuussuhde Venäjään saataisiin katkaistua?

****

Levant Basin tai Levantine Basin.

Mikä kumma on englanninkielinen sana Levant Basin, suomen kielellä Levantin allas?

Välimeren itäpää on nimeltään Levantinmeri (Levantine Sea). Levantinmeri rajoittuu pohjoisessa Turkkiin, idässä Syyriaan, Libanoniin, Israeliin ja Gazaan, etelässä Egyptiin ja luoteessa Egeanmereen. Levantin allas on puolestaan oheinen alue:

Kyse on Välimeren itäisen pään valtavista maakaasu- ja maaöljyvaroista, joita alueella tiedetään olevan ja joiden olemassaolo on tiedetty itse asiassa jo pitkään.

Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus (United States Geological Survey, USGS) arvioi alueen hiilivetyluonnonvaroja kymmenisen vuotta sitten (Assessment of Undiscovered Oil and Gas Resources of the Levant Basin Province, Eastern Mediterranean 10.3.2010).

Tuon asiakirjan otsikko on kutakuinkin suomennettuna ”Levantin allasalueen löytämättömien öljy- ja kaasuvarojen arviointi itäisellä Välimerellä”.

USGS arvioi alueella olevan keskimäärin 122,4 biljoonaa kuutiojalkaa teknisesti talteen otettavaa kaasua ja 95 prosentin todennäköisyydellä vähintään 50,1 biljoonaa kuutiojalkaa. 122,4 biljoonaa kuutiojalkaa (122 400 miljardia kuutiojalkaa) on yhtä kuin 3 454 miljardia kuutiometriä.

Raakaöljyä alueella olisi vastaavasti keskimäärin 1 689 miljoonaa barrelia,  95 prosentin todennäköisyydellä vähintään 483 miljoonaa barrelia.

Suurimmillaan varannot voivat olla 6 428 miljardia kuutiota (227 000 miljardia kuutiojalkaa) maakaasua ja 3 759 miljoonaa barrelia raakaöljyä.

On syytä huomioida, että noissa arviossa aikanaan oli kyse löytämättömistä varannoista. Kyse oli siis arvioista. 95 prosentin todennäköisyys on kuitenkin yhtä kuin täysin varma.

Venäjällä olevalla Länsi-Siperian öljyaltaalla (West Siberian petroleum basin) arvioidaan olevan 18 179 miljardia kuutiota maakaasua (642 000 miljardia kuutiojalkaa). Tuo maailman suurin tunnettu kaasuesiintymä olisi siis karkeasti noin viisi kertaa suurempi kuin Levantin altaan, mutta Länsi-Siperian öljyallasta Venäjä on jo tyhjentämässä.

Mikäli Nord Stream 2 -kaasuputki valmistuu, Nord Stream -putket kykenevät kuljettamaan 110 miljardia kuutiota vuodessa. Levantin altaan kaasuvarat vastaavat vähintään yli 30 vuodeksi Nord Stream -putkien täyttä välityskykyä.

Helmikuussa 2019 Etelä-Kyproksen alueelta löydettiin runsaat maakaasuvarannot. Kyse on viime vuosien suurimmasta löydöksestä maailmassa: jopa 227 miljardin kuutiometrin varannosta lohkolla 10 yhdestä porausreiästä nimeltään Glaucus-1 (ExxonMobil 28.2.2019).

EU-alueelta löydettiin siis yhdeltä 2 572 neliökilometrin tutkimuslohkolta 227 miljardin kuutiometrin varanto, mikä olisi jo yksinään hyvä apu EU:n maakaasukulutukseen, varsinkin jos putki on vain vierelle rakennettuna.

Olisiko EU:n syytä alkaa operoida aktiivisemmin itäisellä Välimerellä löytääkseen vaihtoehtoja Venäjä-kaasulle?

****

EastMed pipeline.

Mikä kumma on englanninkielinen sana EastMed pipeline? EastMed on lyhenne Eastern Mediterranean -sanasta.

Mistä kaasuputkesta onkaan kyse?

Kyse on itäisen Välimeren kaasuputkihankkeesta. 1 900 kilometriä pitkästä kaasuputkesta, jolla yhdistetään Israelin itäisen Välimeren kaasuvaroja Kyprokselle ja Kreikkaan sekä edelleen Italiaan. Merenalainen osuus putkessa on 1 300 kilometriä ja maanpäällinen osuus 600 kilometriä. Kyseessä on maailman merialueiden pisin ja syvimmälle tuleva kaasuputkisto, mikä tekee hankkeesta myös teknisesti haastavan. Syvyyttä putkilinjalla on enimmillään kolme kilometriä, mikä on ennätyslukuja.

Kerrankin olisi tulossa Pohjanmeren jälkeen kaasuputki Eurooppaan, jossa Venäjä ei olisi mukana.

Putkilinjan alkuvaiheen alustava kapasiteetti olisi 10 miljardia kuutiometriä vuodessa Kreikkaan ja Italiaan sekä muihin Kaakkois-Euroopan maihin. Kapasiteetti olisi tarkoitus kasvattaa toisessa vaiheessa 20 miljardiin kuutioon vuodessa. Kaasuputken rakennushankkeen valmistumisajankohdaksi on suunniteltu vuotta 2025.

Kreikan, Israelin ja Kyproksen energiaministerit allekirjoittivat lopullisen sopimuksen putkihankkeesta tammikuussa 2020. Hankevalmistelu Kyproksen, Kreikan ja Israelin yhteistyönä käynnistyi jo vuonna 2016.  Italia liittyi mukaan hankkeeseen vuonna 2017.

Hankkeen hintahaarukka on 4–7 miljardia dollaria, euroina noin 3,4–5,9 miljardia euroa. Puhutaan €6bn-kaasuputkihankkeesta. EU on vahvistanut projektin yhteistä etua koskevaksi hankkeeksi (Project of Common Interest, PCI).

Toinen tällainen EU:n yhteisen edun energiainfrastruktuurihanke maakaasussa on kaasuputki Turkmenistanista Kaspianmeren läpi Georgiaan, mutta ongelmaksi on noussut jatko Turkin läpi (Projects of common interest -Interactive map). Turkkiin on rakennettu vuoden 2019 lopulla valmistunut Venäjän (ПАО «Газпром») ja Turkin (BOTAŞ) yhteishankkeena Mustanmeren läpi 31,5 miljardin kuutiometrin välityskyvyn omaava kaasuputki aina Kreikan rajalle (Turkish Stream, TurkStream).

Ongelma kaasun saamiseksi Turkmenistanista Eurooppaan nyt on, ettei EU:ssa luokitella Turkkia luotettavaksi putken kauttakulkumaaksi eikä putkelle ole jatkoa Turkin tai Mustanmeren läpi.

EU on jo hyväksynyt 36,7 miljoonan euron käytön EastMed-putkilinjan teknisiin tutkimuksiin. Halpa kaasunhinta on hidastuttanut teknisesti vaativan hankkeen toteuttamista. Kuuden miljardin euron kustannus on ollut hankkeelle lisähuolenaihe kaasunhinnan ollessa alhainen.

EastMed-kaasuputken reittivaihtoehtoina on harkittu myös merenalainen putki Levantin kentältä eteläiseen Turkkiin ja kuljettaa kaasu olemassa olevia ja rakennettavia putkistoja pitkin Kreikkaan. Toinen vaihtoehto on ollut hyödyntää Egyptissä olevia nesteytetyn kaasun (LNG) laitoksia.

Turkki-vaihtoehto olisi leikannut investointikustannukset puoleen, mutta Turkki ei siis Tayyip Erdoğanin johdolla herätä niin EU:ssa kuin Israelissakaan luottamusta. Myös Kyproksen pohjoisosan tilanne on edelleen ratkaisematta Turkin kanssa. Turkin luottamus EU:ssa mitattiin erityisesti pakolaiskysymyksen yhteydessä. Maata ei ole syytä pitää erityisen luotettava.

****

Itäinen Välimeri – siis Levantinmeri – on tällä hetkellä turvallisuuspoliittisesti levotonta aluetta. Syyrian tilanne, Libyan tilanne, Turkin uhittelu, Venäjän uhittelu, pakolaiskysymykset ja päälle vielä Kreikan ja Turkin lähes sotilaallisen yhteenoton partaalla olevat välit. Alueen tilanne ei siis ole ollenkaan vakiintunut. Tilanne on kaukana vakiintuneesta.

Itäinen Välimeri on geopoliittisesti tärkeä Suezin kanavan ja Bosporinsalmen vuoksi: yhteydet Punaisellemerelle ja Mustallemerelle. Kyse on paljon myös energiasta ja nyt yhä enemmän, kun Levantin altaan runsaita energialähteitä ollaan ottamassa viimein käyttöön. Tuo tarkoittaa sitä, että EU- sekä Nato-maiden ja erityisesti Yhdysvaltojen on syytä tiivistää sotilaallista yhteistyötä alueella Israelin kanssa.

Israel on alueen suurin ja kyvykkäin paikallinen sotilasmahti. Israelilla on myös hyvä päätöksentekokyky sotilasasioissa. Maa on kouliintunut päättämään vatvomatta.

Olisiko Israelin syytä liittyä aikanaan Natoon? Näin etenkin, mikä ongelmat Turkin kanssa vain jatkuvat ja pahenevat. Kyse on Euroopan turvallisuudesta kaakkoiskulmalla.

Venäjä on myös lisännyt sotilaallista toimintaansa itäisellä Välimerellä siitä lähtien, kun aloitti sotatoimet Syyriassa. Syyrian päätyminen kuten myös Libyan mahdollinen päätyminen Venäjän hallintaan ei ole EU:n eikä myöskään Yhdysvaltojen etujen mukaista:

Libyan tilanne on ratkaisematon. Vastakkain siellä ovat Venäjä ja Turkki. Libyan joutuminen Turkin vaikutuspiiriin on EU:lle pienempi paha kuin maan joutuminen Venäjän vaikutuspiiriin. Olen käsitellyt Libyan tilannetta jokin aika sitten kirjoituksessa otsikolla ”Venäjä on jälleen määrätietoisesti ympäröimässä läntistä Eurooppaa – pikkuhiljaa askel askeleelta” (US-blogi 14.6.2020).

****

Nato-maa Turkista on nyt syntymässä Venäjän lisäksi läntisen maailman erityinen ongelma itäisellä Välimerellä. Alue on menossa Mustanmeren ja Itämeren ohi mahdollisena konfliktialueena. Euroopan kaikilla itäisillä merillä kuitenkin edelleen kuplii.

EastMed-kaasuputki on suuri energiahanke, mutta se ei ole vain taloudellinen energiahanke. Kyse on sotilaallisista ja geopoliittisista asioista.

Yhdysvallat on vahvasti mukana kaasuputkihankkeessa. Yhdysvalloilla on monia syitä edistää hanketta lähtien pyrkimyksestä edistää EU:n irtaumista venäläisenergiariippuvuudesta.

Kun Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu keskusteli EastMed-kaasuputkihankkeesta kreikkalaisen kollegansa Aléxis Tsíprasin ja Kyproksen presidentin Níkos Anastasiádisin kanssa Jerusalemissa keskiviikkoina 20.3.2019, läsnä on myös Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo.

Israelin yksi huolenaihe on Venäjältä Syyriaan siirretyt ja siirrettävät S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät, tulevaisuudessa todennäköisesti myös S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät. Israel on viime aikoina tehnyt sotilaallista yhteistyötä S-300-ohjusten suhteen Kreikan kanssa, koska noista ohjuksista Kreikalla on vanhana Nato-maana hyvä tieto.

Israel ja Kreikka haluavat yhdessä Yhdysvaltain ulkoministeriön kanssa sijoittaa Kyprokselle uuden tutka-aseman, joka peittäisi itäisen Välimeren. Sekä Kreikkaa että Israelia kiinnostaa Turkin joukkojen toiminta alueella.

Kypros ei ole Nato-maa, mutta Iso-Britannialla on saarella kaksi sotilastukikohta-aluetta. Turkki ei salli jaetun Kyproksen liittymistä Natoon. EastMed-putki on siis Kyprokselle turvallisuuspolitiikkaa Turkkia silmällä pitäen. Kaasuputkia alueella tulee vahtimaan Yhdysvallat vastaavasti kuin Venäjä vahtii Nord Stream -putkia Itämerellä Suomen rajan tuntumassa.

Kaasuputki on aina sotilaallinen intressi.

****

Yhdysvallat on tehnyt lukuisia kaasuputken rakentamista ja sotilaallista kyvykkyyttä edistäviä toimia itäisellä Välimerellä, jotka perustuvat Yhdysvaltojen lainsäädäntötoimiin.

Kyse on ”H.R.2913 Eastern Mediterranean Security and Energy Partnership Act of 2019” -lakihankkeesta keväältä 2019 (H. R. 2913). Suomeksi kutakuinkin “Itäisen Välimeren turvallisuus- ja energiakumppanuussopimus 2019”.

H.R.2913-laki valtuuttaa Yhdysvaltojen ulkoministeriön tekemään yhteistyösopimuksia energia-alan yhteistyön tehostamiseksi Yhdysvaltojen, Israelin, Kreikan sekä Kyproksen välillä. Laki valtuuttaa Yhdysvalloille energiakeskuksen (U.S. Eastern Mediterranean Energy Center) perustamisen edistämään energiayhteistyötä alueella.

Sotilaallisesti suurin asia kyseisessä laissa on Kyproksen asema. Yhdysvallat poistaa vuonna 1987 asetetun Kyproksen asevientikiellon, joka otettiin käyttöön saaren etelä- ja pohjoisosan ja jännitteiden lievittämiseksi. Saaren pohjoisosa julistautui itsenäiseksi vuonna 1983, mutta vain Turkki on tunnustanut sen. Turkilla on saaren pohjoisosassa reilusti yli 30 000 sotilasta.

Yhdysvallat on sitoutumassa Kyproksen talousvyöhykkeeseen ja Kreikan alueelliseen suvereniteettiin Egeanmerellä, joita Turkki on kovasta haastamassa. ”Violations of Cyprus’s exclusive economic zone and Greece’s sovereign territory in the Aegean Sea” -kannanotto on kirjattuna H.R.2913-lain perusteluihin. Käytännössä tuo tarkoittaa, että Kyproksen eteläpuolella Turkin vaatimukset maan talousvyöhykkeeksi eivät ole Yhdysvalloille hyväksyttäviä.

Yhdysvallat tulee nyt kanavoimaan sotilaallista apua Kyprokselle. Em. pintatutkan (Long Horizon radar system) rakentaminen saarelle lienee yksi alkuvaiheen hanke (I Kathimeriní 4.3.2019, Haaretz 19.3.2019). Itseasiassa tutka voi olla jo rakennettu tai rakenteilla.

Yksi keskeinen syy muuttuneelle linjalle on Turkin toiminta ja Turkin S-400-ilmatorjuntajärjestelmän hankinta Venäjältä. Kyseinen Turkin asehankinta Venäjältä on nimetty Yhdysvaltojen toimien perusteeksi myös em. H.R.2913-lakiin liittyen.

Israelin, Kreikan sekä Kyproksen välinen kolmenkeskinen sotilaallinen yhteistyö alkoi marraskuussa 2017. Neljäntenä mukana on ollut Italia. Itse asiassa alueella on pidetty lukuisia Nato-maiden ja Israelin välisiä sotaharjoituksia. Israelin ja Naton sotilaallinen kanssakäyminen on tiivistynyt 2–3 viime vuoden aikana vuodesta 2017.

****

Talousvyöhyke (Exclusive economic zone, EEZ, UN, Convention on the Law of the Sea, Part V, Exclusive economic zone).

Talousvyöhykkeen raja merialueella on lähtökohtaisesti 200 meripeninkulmaa rannikolta. Talousvyöhykkeen muodostamisesta on kirjauksia 157 maan allekirjoittamassa Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa (Convention on the Law of the Sea).

En mene tarkemmin talousvyöhykkeiden muodostamiseen ja muodostumiseen tässä kirjoituksessa kun ei ole kyvykkyyttäkään, mutta käsitellen Turkin vaatimuksia maan talousvyöhykkeeksi itäisellä Välimerellä. Kyse on pitkälle juuri talousvyöhykkeellä olevien energiavarojen hallinnasta ja myös alueen sotilaallisesta hallinnasta. Kyse Turkilla on mannerjalustan määrittelystä, jonka hallintaan maalla olisi yksinoikeus.

Talousvyöhykerajoja voi tarkastella Marineregions.org-sivustolla. Ohessa kuvakaappaus itäiseltä Välimereltä:

Punaiset katkoviivat ovat rajoja, joita rajamaat eivät ole sopineet. Turkki on haastanut myös Kyproksen talousvyöhykkeen Kyproksen eteläpuolelta vuonna 2019 löytyneen suuren kaasuesiintymän löydön jälkeen. Vastaavaa esiintymää ei ole löydetty EU-alueelta sitten Pohjanmeren löytöjen. Nythän Iso-Britannia ei enää ole EU:n jäsenmaa.

Menemällä Marineregions.org-sivustolle ja klikkaamalla Kreikan ja Turkin välistä syheröistä punakatkoviivarajaa, tulee esiin Kreikan päivämärällä 20.2.2013 laatima valituskirjelmä YK:lle, koska Turkki oli päivämäärällä 27.4.2012 julkaissut maan virallisessa lehdessä Turkin öljy-yhtiölle (Turkish Petroleum Corporation, TPAO) luvan hiilivetyjen etsinnälle ja hyödyntämiselle itäisellä Välimerellä alueilla, jotka kuuluvat Kreikan mannerjalustaan (Verpal note, Ref 389 20.2.2013).

Marineregions.org-sivustolla on Turkin talousvyöhyke määritelty oheisesti:

Kreikan talousvyöhyke määritelty oheisesti:

Kreetan talousvyöhyke määritelty oheisesti:

****

Turkki tuo noin 98 prosenttia kaasustaan ​​ja yli 90 prosenttia öljystään ulkomailta. Turkki haluaa hyödyntää Välimeren varantoja ja estää muita käyttämästä Turkin näkemänä omistamansa kaasun hyödyntämistä. Turkin kaasunhyödyntämisyritykset ovat synnyttäneet kautta aikojen erimielisyyksiä ja eri asteista kahakointia Kreikan kanssa ja nyt myös Kyproksen kanssa.

Turkki tukee Libyassa Fayez al-Sarrajin johtamaa ns. kansallisen sovun hallitusta (Government of National Accord, GNA), kun Venäjä puolestaan tukee Khalifa Haftarin johtaman Libyan kansallisarmeijaa (Libyan National Army, LNA).

EU-maiden sekä myös läntisten Nato-maiden etu on, että sekä Egypti että Libya eivät päädy Venäjän eikä Turkin vaikutuspiiriin tai jopa liittolaissuhteeseen. Tuon päämäärän pitää olla EU:n ensisijainen tavoite tuolla lähialueella.

Kansainvälisten  kumppanuuksien komissaari Jutta Urpilaisella olisikin tehtävä, johon hänellä ei liene käyvyyksiä. Itäisen Välimeren runsaiden energiavarojen saaminen EU:n käyttöön edellyttää myös jopa liittolaissuhteiden luomista Egyptiin että Libyaan Israelin lisäksi. Kyse on myös mahdollisten pakolaisvirtojen hallitsemisesta.

Turkki ja Libya allekirjoittivat 28. marraskuuta 2019 kiistanalaisen sopimuksen Turkin ja Libyan välisen Välimeren osan jakamisesta. Sopimukseen sisältyi yhteisymmärryspöytäkirja, jossa määriteltiin oletettu diagonaalinen meriraja kahden maan välillä. Sopimuksessa määrättiin turvallisuusavusta mukaan lukien oikeus rakentaa turkkilaisia ​​tukikohtia Libyaan. Sopimuksessa Libya myönsi Turkille porausoikeudet itäisen Välimeren käytävän yli ja tuo alue on oikeastaan Kreikan saaristoa:

Oheisessa kuvassa on esitettynä, miten Turkki tulkitsee oman talousvyöhykkeensä Kreikan saaristossa. Turkki haluaa siis katkaista Välimeren itäpään hallintaansa itselleen Libyan avulla. Sama pyrkimys on Venäjällä, joka hallitsee jo Syyriaa. Tuo kaikki on syytä EU- ja läntisten Nato-maiden estää Yhdysvaltojen johdolla.

Turkin parlamentti ratifioi Turkin ja Libyan yhteisymmärryspöytäkirjan (Memorandum of Understanding) 5. joulukuuta 2019. Sopimus nimettiin uudelleen yhteisymmärrysmuistioksi (Memorandum in Order), jotta vältettäisiin Libyan parlamentin ratifiointiprosessi. Parlamentti ei ollut sopimuksesta innoissaan.

Kyse oli siitä, että Libya saisi aseellista tukea Turkilta, koska Venäjän tukema Khalifa Haftar olisi muutoin vallannut koko maan.

Suomellakin on vastaavanlaista kokemusta Suomi-Saksa-Neuvostoliitto-kolmiodraamasta jatkosodan aikana. Asiaa puitiin lopulta sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä.

Länsimaat ja etenkin EU olivat pihalla noista tärkeistä tapahtumista kuin lumiukko. Niin pihalla, ettei pihammalla voi olla. Myös Yhdysvallat oli yllättäen pihalla.

Kreikka lähetti välittömästi Turkin ja Libyan sopimuksen allekirjoituksen jälkeen joulukuun alussa 2019 sota-aluksia Kreetalle.

Sekä Kreikka että Turkki ilmoittivat sotaharjoituksista 25. elokuuta 2020 Kreetan ja Kyproksen välisellä laajalla merialueella, missä turkkilainen tutkimusalus Oruc Reis (MarineTraffic, Oruc Reis) oli aloittanut Turkin sotalaivojen saatossa seismiset tutkimukset kaasu- ja öljyvarantojen kartoittamiseksi.

Pian Kreikan avuksi tuli lento- ja laivakalustoa Ranskasta, Italiasta ja Kyprokselta järjestämään yhteisiä sotaharjoituksia Kreikan kanssa 26.8.2020. Kyse oli Quadripartite Cooperation Initiative -nimisestä harjoituksesta (QUAD) (Archyde 26.8.2020).

Egypti, Kreikka, Kypros, Italia, Israel, Jordania ja Palestiina olivat allekirjoittaneet 16.1.2020 alueellisen sopimuksen –  itäisen Välimeren alueen kaasufoorumin (Eastern Mediterranean Gas Forum, EMGF) –  yhteistyön tehostamiseksi alueen energiakaupassa. Turkki pitkälti omintakeisilla toimillaan saattanut itsensä sivuraiteille itäisen Välimeren kysymyksistä. Lisäksi Turkki ja Egypti ovat vastakkain Libyassa.

****

Turkin talousvyöhykevaatimuksella on vanhat perinteet. Oheinen kuva on jo kesäkuulta 2006. Kuvan esitti amiraali Cem Gürdeniz Turkin merivoimien komentokeskuksessa pidetyssä symposiumissa. Kyse on Mavi Vatan -strategiasta, suomennettuna kutakuinkin Sininen kotimaa -strategia.

Turkki vaatii nyt ponnekkaasti hallintaansa Kyproksen eteläpuolisia alueita, joista siis tehtiin suuri kaasulöytö keväällä 2019. Nuo alueet näkyvät yläpuolisessa kartassa.

Turkki väittää, että yleisesti saarilla ei ole oikeutta mannerjalustaan​​ eikä talousvyöhykkeeseen ja perustaa aluevaatimuksensa tuohon näkemykseen. Turkin mukaan saaret, jotka sijaitsevat kahden mantereen välisen keskiviivan vastakkaisella puolella, eivät voi luoda merenkulullisia oikeuksia alueille (maritime jurisdiction areas).

Kreikan saarille ja Kyproksen saaren EU-osan rannoille ei pitäisi antaa muuta merenkulkuoikeutta kuin aluevedet 12 meripeninkulman etäisyydelle. Turkki väittää, että sillä on merirajat Egyptin ja Libyan kanssa. Turkki väittää, että Kreikalla ei ole merirajaa Kyproksen kanssa eikä siksi myöskään voida rakentaa EastMed -kaasuputkea ilman Turkin siunausta. Turkki on riidellyt merirajoista Kreikan kanssa jo 1970-luvulta.

Noita Turkin näkemyksiä talousvyöhykkeen ja merirajojen muodostumisesta ei yksikään muu maa ole hyväksynyt. Ei edes Venäjä. Venäjä nyt ehkäpä kaikkien viimeisenä, kun silläkin saaria riittää. Esimerkkinä Krimin niemimaa Mustallamerellä ja Suursaari Suomenlahdella:

Krimin niemimaan valtauksessa kyse on myös Mustanmeren pohjaan kätkeytyvistä rikkauksista. Kukaan ei ole hyväksynyt Venäjän näkemyksiä Krimiin liittyvistä merirajoista eikä kukaan varteenotettava taho ole hyväksynyt Kriminkään liittämistä Venäjään. Käsittelin asiaa kirjoituksessa otsikolla ”Kertšinsalmessa mitataan halumme puolustaa vapaata merenkulkua Venäjän paineessa” (US-blogi 27.11.2018).

Energia- ja luonnonvarat ovat siis aina myös geopolitiikkaa ja sotilaspolitiikkaa.

****

“But what holds us back? Why are even simple statements on EU values delayed, watered down or held hostage for other motives?

 When Member States say Europe is too slow, I say to them be courageous and finally move to qualified majority voting – at least on human rights and sanctions implementation.

 Be it in Hong Kong, Moscow or Minsk: Europe must take a clear and swift position.” (State of the Union Address by President von der Leyen at the European Parliament Plenary 16.9.2020).

Noin lausui komission puheenjohtaja Ursula von Layen Euroopan parlamentissa pitämässään puheessa 16.9.2020 arvostellen kovin sanoin unionin päätöksentekokokykyä.

Vapaasti suomennettuna:

”Mikä sitten pidättelee meitä? Miksi yksinkertaisinkin viittaus EU:n arvoihin lykkääntyy, vesittyy tai jää muiden motiivien jalkoihin?

 Kun jäsenmaat valittavat EU:n toimivan liian hitaasti, kehotan jäsenmaita siirtymään vihdoinkin rohkeasti määräenemmistöpäätöksiin – ainakin ihmisoikeuksien ja pakotteiden toteuttamisessa.

Olipa kyseessä Hongkong, Moskova tai Minsk, EU:n on otettava asioihin kantaa selkeästi ja nopeasti.”

EU ei ole saanut yli viiteen viikkoon aikaan uusia pakotteita Valko-Venäjää vastaan, jos lähtökohdaksi asetetaan EU:n ulkoministerien asiaa koskeva kokous 14. elokuuta. Eikä tule saamaan.

Kyse on siis pienestä Valko-Venäjästä, ei Venäjästä. EU-maat eivät kykene saamaan yksimielisyyttä edes kaikkein pienimässä ja EU:n kannalta vähäpätöisessä mutta sinänsä tärkeässä asiassa. Moskovassa ja Minskissä ovat taas kerran hymyt varmasti herkässä.

EU on kaavaillut henkilöpakotteita, jotka ovat merkityksettömiä muuttamaan minkään maan käyttäytymistä. Henkilöpakoteet ovat merkityksettömiä, mutta onpahan jotain olevinaan tehty.

Ajatelkaapa, millaisia vaikutuksia olisi Suomeen, jos Venäjä asettasi henkilökohtaiset pakotteet vaikkapa sisäasianministeriön kansliapäällikkö Kirsi Pimiälle Suomen valtion korkea-arvoisena virkamiehenä. Varmasti Mäntyniemessäkin naurettaisiin: ”Siinäpä ’naapurit’ asettelette ihan rauhassa noita ’pakotteita’ meidän virkamiehillemme, jotka eivät muutoinkaan paljon matkustele Venäjällä eivätkä ole Venäjän kanssa tekemisissä.”

EU on kaavaillut henkilöpakotteita 31 valkovenäläiselle virkamiehelle, mukaan lukien maan sisäministeri (Reuters 7.9.2020). Edes tuosta EU ei ole kyennyt saavuttamaan yksimielisyyttä. Todella karmivaa on tuo EU:n päätöksentekokyvyttömyys. Suorastaan umpikoomista pelleilyä.

Kuka ja ketkä haraavat pakotteita vastaan? Suomi muun muassa?

EU ei siis todellakaan osaa tehdä ulkopoliittisia päätöksiä. Edes pakko ei saa EU:ta päättämään asioista. Jos EU ei saa päätöstä Valko-Venäjästä, ei se kykene saamaan päätöstä Venäjästä Aleksei Navalnyin tapaukseen liittyen.

Kypros on yksi EU:n Venäjä-mielisimmistä maista, joka estää Venäjän-vastaisia päätöksiä toteutumasta. Ehkäpä kaasuputkihanke saisi pienen saaren puolikkaan hieman muuttamaan kantojaan. Natoon maalla ei ole asiaa noilla Venäjä-kannoilla vaikka Turkki sallisikin.