Mikä on seuraava vaihe?

Sotatilanne 16.11.2022. Ukrainan valtaamat Harkovan ja Hersonin alueet on merkitty sinisellä, Venäjän vuodesta 2014 hallussa olevat alueet punaraitaisena ja Venäjän vuoden 2022 alkupuolella valtaamat alueet vaaleanpunaisella. Mitä sellaista Ukrainan kannattaisi yrittää tehdä seuraavaksi, jolla olisi suurta strategista merkitystä eikä kyse olisi vain muutamasta vapautetuita neliökilometristä pitkällä etulinjalla? Kuva: vapaa lähde (Institute for the Study of War, ISW).

Kiovan Venäjä-miehityksen estäminen. Harkovan alueen vapauttaminen. Hersonin alueen vapauttaminen.

Nuo ovat Ukrainan kansan ja Ukrainan asevoimien kolme nimettyä sotavoittoa, joilla on ollut merkitystä sodan kulkuun. Kiovan Venäjä-miehityksen estäminen sodan alkuviikkoina on ollut toistaiseksi ratkaisevin sotavoitto Ukrainalle. Ilman tuota sotavoittoa vapaata Ukrainaa ei enää olisi.

Tähän saakka käyty sota voidaan myös vaiheistaa kolmeen eri vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe oli pidätellä Venäjä niille alueille, joille Venäjän armeija oli onnistunut sodan alkupäivinä murtautumaan. Tähän vaiheeseen liittyi myös taistelu Kiovasta ja sitä kautta Ukrainan selviytyminen itsenäisenä valtiona. Toinen vaihe oli vakauttaa rintamat ja saada sotavoimat tasavertaisiksi rintamalinjoilla. Venäjä oli onnistunut miehittämään useita keskeisiä kaupunkeja Ukrainan etelä- ja itäosissa ja säilytti siten huomattavan edun raskaiden aseiden käytössä. Venäjän raskaat aseet raivasivat tietä venäläisjoukkojen etenemiseen – hitaasti, mutta varmasti. Kolmas vaihe on puolestaan Ukrainan armeijan hyökkäysoperaation käynnistäminen ja hyökkäystoimet alueiden takaisinvaltaamiseksi.

Mitä olisi Ukrainan seuraavaksi järkevää yrittää tehdä sodan kolmannen vaiheen jatkona tai neljäntenä vaiheena, jotta Ukraina saisi mahdollisimman nopeasti koko alueensa takaisin hallintaansa Venäjän miehityksestä? Mikä olisi neljäs sotavoitto, joka myös nimettäisiin sellaiseksi.

Tässä blogissa hieman ehdotuksia kaikkien sodankäynnistä kiinnostuneiden mietittäväksi ja kommentoitavaksi. Esitykseni neljänneksi vaiheeksi on Venäjän miehitysalueiden katkaiseminen ja estää Venäjän yhteydet eri osien välillä. Kyse on samasta, mitä Stalin yritti Suomessa talvisodan aluksi, mutta epäonnistui.

Jos muutoin tämä blogikirjoitus on liian pitkä ja hankala, lukekaa ja katsokaa edes se kappale kuvineen, jossa käsittelen pintapuolisesti tuota Stalinin epäonnistunutta Suomi-aikomusta puna-armeijan suunnittelemana. Tuo luvun lukeminen kestää korkeintaan pari minuuttia. Ehkä myöhemmin kirjoitan hallussani olevan venäläisaineiston pohjalta vielä tuon koko hyökkäyssuunnitelman auki.

Tuota Stalinin suunnitelmaa ei liiammin ole käsitelty Suomessa nimen omaan Neuvostoliiton sotasuunnitelmana ja näkökulmasta, miten Neuvostoliitto ajatteli asioiden rintamalla etenevän. Kyse oli siitä, miten puna-armeija suunnitteli koko rintaman katkaisun, mutta epäonnistui. Myös Ukrainassa olisi ehkä syytä miettiä koko rintaman katkaisua yhtenä vaihtoehtona nykyaikaisella sodankäynnillä suoritettuna.

Nyt suurin huoli on kuitenkin ukrainalaissiviilien jaksaminen. Venäjä on alkanut sotia edellä mainittujen vaiheiden jälkeen Ukrainaa vastaan kuten se sotisi kehittyneitä Nato-maita vastaan. Massiiviset ohjus- ja drooni-iskut kaukaa hyökkäyskohteen kriittiseen siviili-infrastruktuuriin tuottavat nyt suurta tuhoa.

Jopa pääkaupunki Kiovan evakuointi on nyt noiden iskujen takia harkinnassa. Ohjus- ja drooni-iskujen eliminoimiseksi lännen tärkein tehtävä olisi jatkuvan massiivisen sotatarveavun lisäksi estää Venäjän asehankinnat kolmansista maista. Iranista, Valko-Venäjältä ja Pohjois-Koreasta ainakin.

****

Heinäkuussa Ukrainan, Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian sotilasviranomaisia kokoontui nimeämättömään sotilastukikohtaan Euroopassa suunnittelemaan Ukrainan tulevia sotatoimia. Sotatoimia suunnittelevat jakaantuivat maittain kolmeen huoneeseen, joissa käytiin läpi samoja taisteluskenaarioita (tabletop exercise scenarios). Noita Ukrainan tulevia sotatoimia suunnittelevien tai paremminkin sotapelejä käyvien upseerien päivät olivat pitkiä – jopa kaksikymmentuntisia.

Ukrainalaisten lähtökohtana oli laaja sotaretki etelärintamalla (”a broad campaign across the southern front”), työntää venäläiset ja vapauttaa ei vain miehitetty Hersonin kaupunki (Херсон, 46°38’33.0″N 32°37’30.0″E) vaan myös satoja neliökilometrejä läheisillä Mykolajivin (Миколаїв, 46°58’31.0″N 31°59’37.0″E) ja Zaporižžjan (Запоріжжя, 47°50’16.0″N 35°08’18.0″E) hallintoalueilla eli oblasteilla. Yhdysvaltalaiset ja brittiläiset sotapeliupseerit auttoivat kehittämän ja hiomaan tuota ukrainalaisten strategiaa.

We have algorithms and methodologies that are more sophisticated when it comes to things like mapping out logistics and calculating munitions rates. The idea was not to tell them what to do but, rather, to give them different runs to test their plans.”

Vapaasti suomennettuna tuo Yhdysvaltojen puolustusministeriön korkea-arvoisen virkamiehen toteama sotasuunnitelman laadinnan luonteesta:

Meillä on algoritmeja ja menetelmiä, jotka ovat kehittyneempiä sellaisissa asioissa kuin logistiikan kartoittaminen ja sotatarvikkeiden määrän laskeminen. Ajatuksena ei ollut kertoa heille [ukrainalaisille], mitä heidän pitäisi tehdä vaan pikemminkin antaa heille erilaisia ​​ajoja heidän suunnitelmien testaamiseen.

Algoritmi on yksityiskohtainen kuvaus, ohje tai toimintamalli siitä, miten tehtävä tai prosessi suoritetaan ongelman ratkaisemiksi ja päämäärään pääsemiseksi. Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Naton sotapeleihin kehitetyt tietokoneohjelmat lienevät maailman edistyneempiä ja perustuvat tätä nykyä edistykselliseen tekoälyyn.

Ensimmäiset taisteluskenaariot osoittivat, että laaja yhtenäinen hyökkäys etelärintaman poikki (”a unified push across the southern front”) synnyttäisi ukrainalaisille suuria sekä sotatarvikkeiden että sotilaiden menetyksiä. Tuon taisteluskenaarion toteuttaminen olisi ollut huoneosti harkittu. Tappiot olisivat olleet liian suuria saatuihin voittoihin nähden.

Mitä tuo ensimmäinen taisteluskenaario etelärintaman suhteen tarkoitti käytännössä, niin se ei selviä lähdeaineistosta tarkasti. Tarkoittiko se koko rintaman painamista aina Mariupolin (Мариуполь, 47°07’50.0″N 37°33’50.0″E) pituuspiirille saakka? Tällöin painettava rintama olisi ollut todella pitkä.

They ran this version of the offensive many times and just couldn’t get the model to work.

Vapaasti suomennettuna tuo Yhdysvaltojen puolustusministeriön korkea-arvoisen virkamiehen toteama:

He [ukrainalaiset] ajoivat tätä hyökkäysversiota monta kertaa eivätkä vain saaneet mallia toimimaan.

Lounaassa Hersonin alueella Ukraina oli tuhonnut venäläisiä asemia Yhdysvaltojen toimittamilla tarkoilla haupitseilla (M777 Howitzer) ja raketinheittimillä (M142 Himars). Vastauksena venäläiset olivat siirtäneet huomattavan määrän yksiköitä pois Harkovan alueelta koillisessa tukemaan joukkoja lähellä Hersonia lounaassa.

Kolmeen eri huoneeseen kokoontuneet sotatoimia suunnittelevat upseerit päätyivät ajatukseen, joka hyödyntäisi tätä Venäjän itsensä luomaa haavoittuvuutta: kahden rintaman hyökkäys.

Suunnitelma saatiin siihen pisteeseen, että siitä ilmoitettiin Ukrainan puolustusministeri Oleksi Reznikoville (Олексій Юрійович Резніков), jonka tehtäväksi jäi hankkia lännestä suunnitelman toteuttamiseen tarvittavat aseet. On syytä olettaa, että taisteluskenaarioiden läpikäynti yhdysvaltalaisten ja brittiläisten upseerien kanssa osaltaan helpotti tarvittavien aseiden hankintaa. Kun Reznikov oli matkalla Saksaan Ramsteinin lentotukikohtaan 8. syyskuuta, Ukrainan asevoimat olivat jo valloittaneet hyökkäyksessään Balaklejan (Балаклія, 49°27’33.0″N 36°51’09.0″E) tärkeän solmukaupungin.

Elokuun lopulla Ukrainan maajoukot olivat aloittaneet hyökkäystoimet lounaassa kohti Hersonia. Hyökkäys oli aluksi hidas ja lohduton operaatio, jossa molemmat osapuolet kärsivät raskaita tappioita.

Viikkoa myöhemmin Ukrainan joukot hyökkäsivät kohti venäläisiä linjoja Harkovan alueella koillisessa, mikä yllätti Venäjän armeijan ja sen sotilasjohdon. Venäjä oli siirtänyt runsaasti sotilasyksikköjä etelään ja siirtoja oli vielä meneillään, kun Ukraina aloitti hyökkäyksen koillisessa. Koillisalueella Venäjällä oli jäljellä pääosin vain alivarustettuja joukkoja sekä mellakkapoliisi, joilla ei ollut taistelukokemusta. Venäjän vetäytyminen tapahtui täydellisessä kaaoksessa. Venäjän menetykset olivat millä tahansa mittarilla mitattuna suuret.

****

Mitä olisi Ukrainan seuraavaksi järkevää yrittää tehdä sodan kolmannen vaiheen jatko-osana tai sodan neljäntenä vaiheena, jotta Ukraina saisi mahdollisimman nopeasti koko alueensa takaisin hallintaansa Venäjän miehityksestä?

On selvää, että jatkossakin Ukrainan ja länsimaiden johtavien sotapeliupseerien tulee kokoontua yhteen ja pelata sotapelejä eri vaihtoehdoilla maailman kehittyneimmillä tietokoneohjelmilla. Hyökkäystoimien on onnistuttava täydellisellä varmuudella. Toleranssit pitää mitoittaa sen mukaan, ei voimavaroja äärimmilleen viritettynä.

Jos sotapeli ei onnistu edes tietokoneella, ei se varmasti onnistu myöskään taistelukentillä.

Venäjän halussa olevien alueiden etulinja Ukrainan joukkoja vastaan on edelleen hyvin pitkä – arviolta yli 700 kilometriä (tarkasti 710 kilometriä päivämäärällä 16.11.2022). Suomessa vastaava rintamalinjapituus olisi Vironlahden Metsolasta Suomenlahden rannalta kutakuinkin Kuusamon korkeudelle.

Pitkä rintamalinja ja Venäjän kapea – aina alle 150 kilometriä ja pääsääntöisesti noin 100 kilometriä – miehitysalue on perusta, joka huomioiden Ukrainan tulee miettiä seuraava hyökkäysvaihe. Ei pidä miettiä muutamaa vapautettua kylää tai muutamaa neliökilometriä etulinjassa, jotka eivät ole strategisesti niin tärkeitä lopputulokselle, mutta toki vapautetun alueen jokaiselle ukrainalaiselle siviilille.

Sotatoimien perustan muodostavat maasto- ja luonnonolosuhteet. Myös ne luonnonolosuhteet, jotka muuttuvat eri vuodeaikoina eri säätiloissa.

Maasto-olosuhteissa sodankäyntiä mitoittavat ennen kaikkea vesistöt, Mustan- ja Asovanmeren lisäksi Ukrainan joet.

Sodankäyntiä mitoittaa myös Ukrainan se rautatieverkosto, joka on Venäjän miehittämillä alueilla. Venäjän sodankäynnin liikkuvuus perustuu neuvostoaikojen perintönä edelleen vahvasti rautateihin.

Lähtökohta sotatoimien mitoituksessa luonnollisesti on, että Ukrainalla on riittävästi sotavoimaa hyökkäykseen. Aseita lännestä ja omia sotilaita, mutta maasto- ja luonnonolosuhteita vastaan yhdenkään maan ei kannata lähteä sotimaan. Siitä seuraa aina tappio. Maasto- ja luonnonolosuhteet ovat parhaita apureita sodankäynnissä, jos niitä osaa vain hyödyntää tehokkaasti.

****

Ukrainan joet. Ukraina on varsin jokirikas maa. Mitä paksumpi ja tummempi sininen, sitä suurempi joki. Mustat viivat kuvaavat valuma-alueita. Ukrainaa jakaa länsi- ja itäosaan Dnepr-joki, joka muodostaa Ukrainan jokiverkoston perustan. Huomioikaa alue Krimin pohjoispuolella Dnepr-joelle saakka, jossa ei ole jokia. Kuva: vapaa lähde (kras-meriass.in.ua ja Vkraina.com).
Ukraina suurimmat joet nimettyinä. Noiden jokien ylitys ilman siltoja on varsin haastavaa. Venäjän eteneminen Dnepr-joen länsipuolella Odessaan olisi ollut varsin työlästä Ingul- (Інгул) ja Etelä-Bug-jokien (Південний Буг) ylitysten vuoksi. Kuva: vapaa lähde (Асоціація «Річки України»).

Yllä olevissa kuvissa on esitetty Ukrainan joet. Joet ovat aina puolustajaa hyödyttäviä ja hyökkääjää haittaavia. Hyökkääjää pyritään estämään vaikeuttamalla joen ylityksiä tuhoamalla siltoja. Jokien ja vesistöjen ylitys on aina sodankäynnissä erityinen tapahtuma. Ei riitä, että etulinja saadaan joen yli, vaan on mietittävä tarkasti myös huolto ja muu logistiikka, että ylityksillä on riittävä välityskapasiteetti.

Tuo on helppoa laskettavaa ilman tietokoeohjelmiakin.

On selvää, ettei Ukrainan kannata jatkaa matkaa Hersonin alueelta Dnepr-joen (Дніпро, Дняпро) yli itään ja etelään. Joen ylittävät kaksi siltaa on tuhottu. Toisen tuhosi Ukraina estääkseen Venäjän huoltoa, toisen Venäjä estääkseen Ukrainan etenemistä.

****

Hyökkääkö Ukraina pian kohti etelää? Krimin menetys voisi merkitä myös Putinin tuhoa (IS 14.11.2022).

Huhut leviävät: Yrittääkö Ukraina ”takaoven” kautta Venäjän kimppuun? Pekka Toveri: ”Röyhkeä hyökkäys” (IL 15.11.2022).

Ilta-Sanomien juttu käsitteli Krimin niemimaan takaisinvaltausta. Iltalehden juttu käsitteli Kinburnin kapean niemimaan (Кінбурнський півострів, 46°31’00.0″N 31°46’00.0″E) takaisinvaltausta Dnepr-joen liittyessä Mustaanmereen.

Mielenkiintoisia ovat nuo erinäiset uutiset, joiden mukaan Ukraina suunnittelisi erityisiä sotatoimia Krimin niemimaalle ja kenties jopa takaisinvaltausta jo ennen kuin muut alueet olisi vallattu. Krimin niemimaan valtaus sitoisi kuitenkin suuren määrän sotilaita, kun vallattavan alueen kansa on jo pääosin venäläistä.

On selvä, että Ukrainan on syytä pitää moista vaihtoehtoa yllä, jotta Venäjä ei keskittäisi sotavoimaansa itään Donbasin alueelle. Donbasissa alueella etenkin Luhanskin alueella joet ovat juuri erityinen kysymys. Donets-joki (Сіверський Донець) sivujokineen.

Ukrainan armeijan esikunnan mukaan venäläinen miehityskomento aikoo siirtää tiettyjä Hersonin alueella olleita sotilasyksiköitä Donbasin alueelle ja siirtoja on jo nähty (Генеральний штаб ЗСУ / General Staff of the Armed Forces of Ukraine 20.11.2022).

Donetskin (Донецьк, 48°00’32.0″N 37°48’15.0″E) ja Luhanskin (Луганськ, 48°34’18.2″N 39°17’50.3″E) alueiden haltuunotto kokonaisuudessaan oblastirajoja myöten Venäjälle erityinen pohjimmainen päämäärä. Donetskin ja Luhanskin alueiden ja kansantasavaltojen liittäminen Venäjän on hyökkäyksen alin hyväksyttävä taso heidän näkökulmastaan.

****

Rautatiet. Venäjän sotavoimasiirrot sekä huolto perustuu rautateihin ja junakuljetuksiin. Perinne on varhain Neuvostoliiton aikana luotu. Ukraina tietää hyvin rautateiden merkityksen venäläiselle sodankäynnille.

Ukrainan rautatieverkosto kokonaisuudessaan. Kuva: vapaa lähde (Ukrainan rautatiet, Акціонерне товариство «Українська залізниця»).
Ukrainan rautatieverkoston päälinjat. Miehitysalueille Venäjältä on sisääntulot Donbasin alueelle idässä Rostov-na-Donusta (Ростов-на-Дону), Volgoradista (Волгоград) ja Voronežista (Воронеж). Krimiltä on kaksi raidetta Ukrainan mantereelle Simferepolista (Симферополь) Melitopoliin (Мелитополь) ja Kertšistä (Керчь) Hersoniin (Херсон) ja noiden kahden rautatien risteyskohta Krimillä on Džankoi (Джанкои). Suluissa kaupungit ovat venäjänkielisinä. Kuva: vapaa lähde (Ukrainan rautatiet, Акціонерне товариство «Українська залізниця»).

Miehitetyt alueet mantereella Krimin ulkopuolella ovat miehitysalueen länsiosassa kiinni Krimin niemimaasta. Zaporižžjan kaupungista on rautatieyhteys Melitopoliin (Мелітополь, 46°49’60.0″N 35°22’00.0″E) ja Hersoniin. Herson on nyt Ukrainan hallinnassa ja Zaporižžja myös.

Vaikka Venäjä liitti virallisesti Ukrainan Zaporižžjan alueen itseensä, Venäjän armeija hallitsee vain noin 70 prosenttia alueesta. Venäläiset joukot pystyivät miehittämään Energodarin (Энергодар, 47°29’56.0″N 34°39’21.0″E), Melitopolin ja Berdjanskin (Бердянськ, 46°45’35.2″N 36°47’04.2″E). Zaporižžja sen sijaan pysyi Ukrainan hallinnassa.

Zaporižžja on Venäjän kovien hyökkäysten näyttämö. Kyse ei ole vain Euroopan suurimman ydinvoimalan hallinnasta vaan myös rautatieverkon hallinnasta.

Donetskista ja Mariupolista (Мариуполь, 47°07’50.0″N 37°33’50.0″E) ovat rautatielinjat Zaporižžjaan. Mikäli Zaporižžja olisi Venäjän hallussa, täydennykset Donetskista ja meriteitse Asovanmeren kautta Maripolista olisivat mahdollisia rautateiden päälinjoilla. Nyt Venäjän ainoa rautatieyhteys miehitysalueen länsiosiin on Melitopolin yläpuolella olevan Novobohdanivkan (Новобогданівка, 47°05’01.6″N 35°19’43.4″E) ja Tokmakin (Токмак, 47°15’05.0″N 35°42’21.0″E) välillä. Kartalla Novobohdanivka on merkitty Fedorivkan asemaksi (Федорівка, 47°05’01.6″N 35°19’43.4″E) ja Tokmak ylemmiksi Tokmakeiksi (верхній Токмак-I ja верхній Токмак-II).

Donetskin ja Luhanskin alueella on laaja rautatieverkosto ja Venäjän on helpompi korvata rautatieyhteyksiä toisella. Ukraina on jo saanut erityisiä solmukohtia hallintaansa valloittaessaan alueita Hersonin ympäristössä.

Käsittelin bogikirjoituksessa otsikolla Google tarkensi karttojaan Ukrainan sodan seurauksena  – Venäjän suurilla panssarivaunujen varastokentillä vaunut kasvat koivua noita Venäjän rautatieyhteyksiä Donetskin ja Luhanskin alueille (US-blogi 12.6.2022).

Jo kesäkuussa oli tiedossa, että venäläiset käyttävät logistiikkaansa seuraavia neljää rautatiereittiä:

  • Valuiki (Валуйки) Venäjällä – Kupjansk (Куп’янськ) Ukrainassa – Svatove (Сватове) Ukrainassa
  • Patronovka (Патроновка) Venäjällä – Luhansk (Луганськ) Ukrainassa – Zymohirija (Зимогір’я) Ukrainassa
  • Gukovo (Гуково) Venäjällä – H’rustalnyi, entinen Krasni Lutš (Хрустальний, Красний Луч) Ukrainassa – Debaltseve (Дебальцеве) Ukrainassa
  • Matvejev Kurgan (Матвеев Курган) Venäjällä – Ilovaisk (Іловайськ) Ukrainassa – Makijivka (Макіївка) Ukrainassa.
Venäjän Valuiki-Kupjansk-Svatove-junaratahuoltoreitti on esitetty keltaisella värillä, ympyrät ovat reitin nimettyjä kaupunkeja. Patronovka-Luhansk-Zymohirija-reitti on esitetty punaisella. Gukovo-H’rustalnyi-Debaltseve-reitti on esitetty sinisellä. Matvejev Kurgan-Ilovaisk-Makijivka-reitti on esitetty vihreällä. Kartan pohjavärit ja etenkin ruskeat ja vaaleanpunaiset alueet eivät kuvaa Venäjän hallussa olevia alueita. Omalta maaperältään Venäjä työntää tällä hetkellä sotavoimaa eturintamalle punaisella, sinisellä ja vihreällä reitillä. Kuva: oma tuotos yleiselle junaratakarttapohjalle.

Yllä olevassa kuvassa keltainen reitti on sen alueen rajalla, jonka Ukraina on saanut hallintaan, eikä Venäjä enää ehkä tee täydennyksiä tuon rautatielinjan kautta. Yllä olevaan kuvaan on merkitty myös kaksi muuta värittämätöntä rautatietä, jotka ylittävät Ukrainan ja Venäjän välisen rajan miehitysalueella. Nuo rautatiereitit ovat Venäjältä lähtien Nesvetai-Dožhanska (Несветай, 47°27’07.0″N 39°39’49.0″E-Довжанська, 48°02’57.0″N 39°39’05.0″E) ja Lihaja-Izvaryne (Лихая, 48°09’19.8″N 40°11’26.3″E-Ізварине, 48°16’52.9″N 39°53’33.2″E) rajaa lähimpien asemien perusteella. Satelliittikarttakuvien perusteella vaikuttaisi kuitenkin siltä, etteivät nuo rataosuudet olisi kaikilta osin enää käytössä.

****

Palataan kirjoituksen ensimmäisessä luvussa mainittuun Stalinin suunnitelmaan jakaa Suomi kahteen osaan. Olisiko myös Ukrainan syytä yrittää jakaa Venäjän miehittämät alueet osiin  – mutta toki onnistuneena suunnitelmana. En käy tässä yhteydessä tuota Stalinin suunnitelmaa tarkemmin läpi, mutta ehkä teen sen joskus myöhemmin. Tuon suunnitelman läpikäynti ja kirjoittaminen Suomeksi on kuitenkin työläs prosessi venäläisaineistosta. Siis, miten venäläiset olivat ajatelleet Suomen jakamisen poikki omista lähtökodistaan.

Ennen talvisodan alkamista lokakuun lopulla 1939 Leningradin sotilaspiirin joukkojen komentaja kenraali K.A. Meretskov (Кирилл Афанасьевич Мерецков) esitteli suunnitelmansa Suomen armeijan kukistamiseksi. Tuossa suunnitelmassa määriteltiin muun muassa tehtäviä Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan (Карельская Автономная Советская Социалистическая Республика, КАССР) pohjoisosaan lähetetyille joukoille.

Отрезать сообщение Финляндии со Швецией через сухопутную границу.” (esim. Доклад № 4587, 29 октября 1939 г., Командующий войсками Ленинградского военного округа командарм 2 ранга Мерецков).

Vapaasti suomennettuna nuo sanat (raportti nro 4587, 29.10.1939, Leningradin sotilaspiirin ylipäällikkö, 2. arvon komentaja Meretskov):

Kuinka katkaistaan yhteydet Suomen ja Ruotsin maarajalla.

Tuo oli Meretskovin suunnitelman mukaan puna-armeijan Kantalahden suunnan joukkojen perimmäinen tavoite. 2. arvon komentaja (командарм 2-го ранга) oli nimitys ja sotilasarvo puna-armeijassa sotilashenkilölle, joka oli nimitetty komentamaan kenttäarmeijaa.

Suunnitelmaa olivat laatimassa myös Leningradin sotilaspiirin sotilasneuvoston jäsen joukkokomissaari Vašugin (Член Военного совета округа корпусной комиссар Николай Николаевич Вашугин), Leningradin sotilaspiirin esikuntapäällikkö Tšibisov (Начальник штаба округа комбриг Никандр Евлампиевич Чибисов) ja Leningradin sotilaspiirin päämajan esikuntapäällikkö eversti Tihomirov (Начальник оперативного отдела штаба Ленинградского военного округа полковник Павел Георгиевич Тихомиров).

Kyse oli siis siitä, ettei Suomella ja Ruotsilla olisi ollut yhteistä maarajaa sen jälkeen, kun puna-armeija oli halkaissut Suomen kahteen osaan. Työ oli annettu Mihail Duhanovin (Михаил Павлович Духанов) johtamalle Neuvostoliiton 9. armeijalle (9-я армия, 9 А). Tuo hyökkäyssuunnitelma on yksityiskohdiltaan mielenkiintoinen, mutta palataan siihen ehkä myöhemmin erillisessä blogikirjoituksessa. Asiaa on kyllä jo käsitelty laajasti Suomessa esim. Talvisodan historia -kirjasarjassa ja Ohto Mannisen Talvisodan salatut taustat -kirjassa.

Alla olevan kuvan mukaisesti suunnitelma ei ollut vain kapea pisto Suomussalmelta ja Raatteen tieltä Ouluun, kuten monet meistä asian yksinkertaistavat. Pohjoisin lävistyspistorintama kulki Märkäjärveltä Rovaniemen kautta Kemiin, eteläisin Lieksasta Iisalmen kautta Ylivieskaan. Lävistyksen pitää siis muodostaa kiila. Alueen pilkkomiseen pätee samat fysiikan lait kuin halkojen pilkkomiseen kirveellä. Levenevää kiilaa pitää olla, joka työntää sivuille. Stalinin puna-armeijan suunnittelema kiila oli kyllä hyvin leveä.

Puna-armeija hyökkäsi Sallaan pian sodan alkamisen jälkeen. Tavoitteena oli päästä nopeasti Rovaniemelle ja jatkaa sieltä saman tien Ruotsin rajalle.

Venäläiset etenivät runsaassa kahdessa viikossa Pelkosenniemelle ja Kemijärven porteille. Kyseinen on tuossa alla olevassa kartassa 122. kiväärijoukkojen etenemislinja. Suomalaisjoukot pysäyttivät puna-armeijan kuitenkin Pelkosenniemellä ja Mäntyvaaran taistelussa.

Ei voi siis sanoa, etteikö Stalinilla ollut suunnitelmaa sinänsä ja Stalin olisi lähtenyt soitellen sotaan, mutta Stalinin suunnitelma on tuloksiltaan Suomessa yhtä huono kuin Putinin suunnitelma Kiovan haltuunottomaiseksi Ukrainassa.

Neuvostoliiton 9. armeijan (9 А) hyökkäyssuunnitelma Suomen katkaisemiseksi. Suunnitelma ei ole vain kapea pisto Suomussalmelta ja Raatteen tieltä Ouluun. Kartassa ОСК (OSK) tarkoittaa erikoiskiväärijoukkoja (особый стрелковый корпус), 47 СК (47 SK) tarkoittaa 47. kiväärijoukkoja (47-й стрелковый корпус) ja 122 СК (122 SK) tarkoittaa 122. kiväärijoukkoja (122-й стрелковый корпус). Kuinka paljon hyökkäykselle tarvitaan leveyttä ja miten leveys saavutetaan, on aina mielenkiintoinen kysymys – niin nyt kuin yli 80 vuotta sitten. Kyseinen kuva ei ole esikuntakartta. Kuva: vapaa lähde (valokuva historia-asiakirjasta).
Генеральный штаб Красной Армии Рованиеми. Puna-armeijan Rovaniemen esikuntakartta. Kartta on kaikilta osin venäjänkielinen. Mielenkiintoista aina noissa tuon ajan kartoissa karttojen tarkkuustaso ja miten kartan tiedot on koottu. Kuva: vapaa lähde (valokuva historia-asiakirjasta).
Puna-armeijan Rovaniemen esikuntakartta. Noille kartoille esikunnassa tehtiin monia kynämerkintöjä, esimerkiksi punaisia ​​lippuja osoittamaan Neuvostoliiton joukkojen etenemistä sodassa. Kyseinen karttavaihe ei sisällä vielä merkintöjä. Esikuntakartat ovat venäjänkielisiä, joten ne on painettu hyvissä ajoin jo ennen sodan alkua juuri sotimistarkoitukseen. Pohjoinen Suomi oli puna-armeijan sotasuunnitelmissa jo varhain. Kuva: vapaa lähde (valokuva historia-asiakirjasta).
Генеральный штаб Красной Армии Рованиеми Реболы, Вяртсиля и Кондопога. Puna-armeijan kenraalin vuonna 1940 julkaisema esikuntakartta merkintöineen Repolan, Värtsilän ja Kontupohjan maakuntien sotatilanteesta. Tähän karttaan on siis tehty esikuntamerkintöjä punaisella kynällä. Melko samalaista on Venäjän karttatoiminta edelleen sen sotiessa Ukrainassa, kun Ukraina on saanut noita karttoja haltuunsa. Kuva: vapaa lähde (valokuva historia-asiakirjasta).

Stalin ei siis onnistunut pilkkomaan Suomea. Onnistuisiko nyt Ukraina pilkkomaan Venäjän sen valtaamilla ukrainalaisalueilla? Olisiko tuo sodan etenemisstrategia pilkkomalla ylipäätään järkevä ajatusmalli?

****

Українські сили можуть повернутися в Крим до кінця грудня, а вся війна з росією завершиться навесні.” (Укрінформ 19.11.2022).

Vapaasti suomennettuna nuo Ukrainan presidentinkanslian kansliapäällikkö Andrii Yermakin (Андрій Єрмак) lausumat sanat:

Ukrainan sotajoukot voivat palata Krimille joulukuun loppuun mennessä, ja koko sota Venäjän kanssa päättyy keväällä.

Olikohan nuo lausutut sanat tarkoitettu kiinnittämään huomioita sinne, minne huomio halutaan kiinnittää. On tärkeää, että Venäjä sitoo sotavoimaa Krimin niemimaan puolustamiseen, koska se sotavoima on pois Ukrainan mantereelta.

Mitä sodan seuraavana vaiheena kannattaisi ehkä sotapeliohjelmilla mallintaa, jotta Ukraina saavuttaisi taas merkittäviä tuloksia. Edelleenkin uusien valtauksien tulee perustua Venäjän huollon katkaisemiseen ja sotavoimien näännyttämiseen valtauskohteeseen huollon puutteessa. Maasto- ja luonnonolosuhteiden pitää antaa tehdä tehtäväänsä sotilaiden ja sotakaluston puolesta.

Tuota samaa periaatetta luontoa hyödyntäen toteuttaa myös Venäjä tuhoamalla Ukrainan sähkö- ja lämpöinfrastruktuuria talvea vasten.

Heinäkuinen sotatoimen mallintaminen osoitti, että laaja hyökkäys etelärintaman poikki olisi synnyttänyt ukrainalaisille suuria sekä sotatarvikkeiden että sotilaiden menetyksiä. Mikä tarkalleen oli tuo syötetty mallinnos, ei ole julkisessa tiedossa. Tulkitsen, että a unified push across the southern front -määrite tarkoittaa nimenomaan, että Ukraina olisi hyökännyt tuossa skenaariossa pitkän rintaman osuudella.

Kyse lienee ollut siis muusta kuin vain Hersonin alueen hyökkäyksestä, minkä Ukraina saikin joka tapauksessa onnistuneesti päätökseen Harkovan alueella tapahtuneiden valtausten lisäksi, vaikka Venäjä oli siirtänyt sotavoimaa koillisesta Harkovan alueelta lounaaseen Hersonin alueelle Dnepr-joen pohjois- ja länsipuolelle.

Ukrainan eteneminen rintamalinjoilla on ollut Harkovan ja Hersonin jälkeen hitaampaa, kun Ukraina on tavallaan pyrkinyt painamaan pidempää rintamalinjaa paikallisesti eteenpäin etenkin Luhanskin ja Donetskin alueiden rintamilla. Tuo sodankäynti on varsin raskasta ja kuluttavaa. Venäjän huolto alueelle ilmeisemmin tällä hetkellä toimii ja Venäjä on jo edellä kerrotusti  keskittänyt alueelle sotavoimaa.

Ukrainan olisi kyettävä pilkkomaan Venäjän tällä hetkellä valtaamat alueet osiin ja aluksi kahteen osaan.

Venäjän valloittamien alueiden syvyys on aina alle 150 kilometriä pääsääntöisesti noin 100 kilometriä. Sata kilometriä ei ole hirvittävä matka. On haastava matka kuitenkin, jos hyökkäyksen syvyyttä ajatellaan. Kiilan tulisi nopeasti saada myös sadan kilometrin leveys. Kyse olisi siis miehitysalueen katkaiseminen Asovanmerelle suotuisammasta paikasta.

****

Venäjä on nyt syksyn mittaan rakentanut puolustusasemia Ukrainassa miehittämilleen alueille ja myös Venäjän raja-alueille. Puolustusasemia on ilmestynyt Itä-Ukrainaan Luhanskin alueelle. Puolustuslinjoja on rakennettu myös Belgorodin (Белгород, 50°36’00.0″N 36°36’00.0″E) alueelle. Venäläiset sotilasyksiköt ovat rakentaneet uusia puolustuskaivantoja lähelle Krimin rajaa sekä lähelle Donets-jokea Donetskin ja Luhanskin alueiden välissä.

Iso-Britannian tiedustelupalvelun mukaan venäläiset joukot rakentavat uusia puolustusasemia jopa yli 60 kilometriä nykyisten etulinjojen taakse, mikä on merkki varautumisesta tarvittaessa myös vetäytymiseen, mikäli rintama pettää.

Venäjä on siirtänyt Hersonista vapautuneita joukkoja tukemaan hyökkäystä lähellä Bah’mutia (Бахмут, 48°36’16.0″N 38°00’24.0″E), joka on yli 70 000 asukkaan kaupunki lähellä Donetskia.

Ukraina huomasi Hersonin alueen vastahyökkäyksen valmistelussa, että yksi Venäjän armeijan nykyisistä vahvuuksista on kehittynyt kyky siirtää joukkoja nopeasti uudelleen, kun Venäjä siirsi joukkoja Hersonin alueelle Zaporižžjasta, Donetskista, Harkovasta sekä Venäjän alueelta. Siirrot tapahtuivat Venäjän valloittamien alueiden rautatieverkoston kautta. Ukrainalaisten mukaan siirrot tehtiin kuukaudessa. Siirroilla oli nopeampi aikataulu, kuin mitä ukrainalaiset olivat ennalta arvioineet. Ukrainalaisten mukaan Venäjän armeija on nyt oppinut myös ryhmittämään joukkojaan nopeasti uudelleen.

Venäjän päämäärät näyttäisivät nyt keskittyvän Itä-Ukrainaan Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltoihin ja molempien alueiden täydelliseen liittämiseen Venäjään. Tuo lienee edelleen Venäjän vähimmäistavoite sodassa. Sodan kahdeksan kuukauden aikana Venäjä ei saavuttanut tuota tavoitetta, mutta ei ole missään tapauksessa luopunut siitä.

Ukrainan tulee siis jatkossa varautua, että Venäjä kykenee entistä paremmin ja nopeammin siirtämään ja ryhmittämään sotajoukkojaan muuttuville painopistealueille. Ukrainan tulee kyetä tekemään sama kuin Venäjä, mutta nopeammin. Oleellista venäläisjoukkojen eliminoinnissa on saada katkaistua se Venäjän hallussa oleva rautatieverkko, jolla Venäjällä olisi tarkoitus tehdä siirrot. Maasto- ja luonnonolosuhteita on käytettävä aina maksimaalisesti hyväksi. Luonto on hyvä sotakaveri, kun sen kanssa tulee toimeen.

Venäjä ilmeisesti nyt oppii pikkuhiljaa sodankäyntiin kuten toisen maailmasodan aikanakin heikon alun jälkeen. Ukrainalla ei siis ole aikaa hukattavaksi.

****

Venäjän puolustuslinjarakentamisen aloitti Wagner-ryhmä. On todennäköistä, että Jevgeni Prigožin (Евгений Пригожин) on saanut nyt Venäjän asevoimat rakentamaan noita puolustuslinnoituksia laajemminkin. Prigozhinin ensimmäinen puolustuslinja on nimetty Wagner-linjaksi («лінія Вагнера», «линия Вагнера»).

Wagner-linja Venäjän miehitysalueella Svetlodarskista (Светлодарск) Venäjän rajalle koukaten ensiksi syvälle pohjoiseen. Omintakeisen linjan pituus on noin 200 kilometriä. Ensimmäisen linjan rakentaminen ja juoksuhautojen kaivaminen olisi aloitettu Prigožin omistaman oman uutistoimiston mukaan jo 25. syyskuuta ja toisen puolustuslinjan kaivaminen olisi tapahtunut 30.9.-5.10.2022, mutta läntiset satelliittikuvat eivät vahvista rakentamista kuin vain suppealla alueella. Linja erottaa Luhanskin alueen vanhan pohjoisosan vanhasta eteläosasta. Venäläiset lienevät otaksuneet, että Ukrainan asevoimat yrittäisivät katkaista ja vapauttaa Luhanskin alueen pohjoisosan. Kuva: vapaa lähde (Liittovaltion uutistoimisto FAN, Федеральное агентство новостей, ФАН).

Meduza (kotisivut) on julkaissut linjan rakentamispuuhista mielenkiintoisen videon (YouTube, ЧВК Вагнера строит линию обороны в Луганской области 19.10.2022).

En kiinnittäisi liikaa huomiota noiden puolustuslinjojen rakentamiseen itäisessä Ukrainassa. Venäjä kärsi nöyryyttävän rintamalinjan romahduksen alueella, mistä seurasi laaja miehitettyjen alueiden menetys. Venäjä yrittää osaltaan noilla puolustuslinjoilla estää menetyksien toistumiset. Venäjä keskittää nyt tarmoaan tuolle itäisen Ukrainan alueelle, mutta on varauduttava, että kyse osaltaan olisi hämäyksestä ellei sitten Prigožinin halukkuudesta yrittää näyttää.

Ukrainan on tietysti pidettävä puolensa idässäkin, mutta valloitustoimet on keskitettävä rauhallisimmille alueille. Ukrainan on kyettävä ketterämpiin ja nopeampiin painopistemuutoksiin kuin mihin Venäjä kykenee. Ukrainan on kyettävä hyökkäämään nopeammin kuin mitä Venäjä kykenee puolustamaan. Rintamalinja on tosiaankin yli 700 kilometriä pitkä, joten Venäjän heikkoa tilaa löytyy myös.

****

Mikä sitten olisi suotuisin paikka miehitysalueen katkaisulle?

Kun miehitysalue on saatu eristettyä huoltoyhteyksistä, myös luonto alkaa sen jälkeen tehdä apuna omaa tehtäväänsä. Sotilaille sen sijaan alkaa sotakaluston tuhoaminen kaukovaikutteisilla täsmäaseilla eristetyltä alueelta. Askel kerrallaan – step by step.

Katkaisu läntiseen ja itäiseen miehitysalueeseen kohdasta, jonka läpi Venäjä ei voisi tehdä huoltoa idästä länteen. Katkaisu läntiseen ja itäiseen miehitysalueeseen kohdasta, jossa Venäjällä ei olisi riittävästi sotavoimaa ja/tai josta Venäjä olisi pakotettu siirtämään sotavoimaa onnistuneella harhautuksella muualle. Katkaisu läntiseen ja itäiseen miehitysalueeseen kohdasta, jossa maasto- ja luonnonolosuhteet tukisivat katkaisua.

Ukraina joutuisi tekemään tuon katkaisun Dnepr-joen itäpuolelta. Se ei ole ongelma, kun Ukraina hallitsee Dnepr-joen länsi- ja itärantaa karkeasti Zaporižžjan leveysasteelta ylöspäin.

Katkaisu pitäisi tehdä siis Dnepr-joen itäpuolelta. Dnepr-joen ylityksessä Venäjän hallitsemalle rannalle on vaikea nähdä mitään sotilaallista järkeä. Ukrainan sotavoiman menetykset olisivat hirvittäviä. Ukraina ei kykenisi järjestämään huoltoa sillattoman Dneprin yli.

Venäjän valtaaman alueen syvyys Asovanmerta vasten Mariupolin kohdalla on tällä hetkellä karkeasti noin 90 kilometriä. Katkaisu tuossa Venäjän rajaa lähellä olevassa kohdassa heti Mariupolin länsipuolella saattaisi olla haastavaa toisaalta Venäjän rajan läheisyyden vuoksi ja toisaalta sen vuoksi, että Venäjä siirtänyt runsaasti sotavoimaa Donbasin alueelle. Katkaisu kyllä eliminoisi ainoan rautatieyhteyden länteen Volnovakhan (Волноваха, 47°35’52.0″N 37°29’01.0″E) ja Komysh-Zoryan (Комиш-Зоря, 47°19’38.0″N 36°41’35.0″E) kaupunkien välillä niin, ettei rautateitse Venäjä voisi huoltaa läntistä miehitysaluetta. Volnovakhan ja Komysh-Zoryan välimatka on noin 65 kilometriä. Komysh-Zoryasta seuraava merkittävämpi asema länteen on jo aikaisemmin mainittu Tokmak.

Kykenisikö Venäjä järjestämään huoltoa meriteitse Asovanmeren satamaan Berdianskissa?

Olisiko järkevämpää yrittää katkaista Venäjän miehitysalue lännempää?

Seuraava linja olisi Zaporižžjan pituuspiirin tienoilla heti Melitopolin itäpuolella. Melitopol on merkittävä kaupunki venäläisille. Kaupunkia ei kannattaisi yrittää heti vallata katkaisussa. Katkaisu Melitopolin itäpuolella eliminoisi ainoan rautatieyhteyden länteen Novobohdanivkan ja Tokmakin välillä. Venäjän valtaaman alueen syvyys Asovanmerta vasten Melitopolin länsipuolella on lyhimmillään noin 85 kilometriä, jos syvyys lasketaan Molochnyi Lymanin suistoalueen (Молочний лиман) perältä, jonne Molochna-joki (Молочна) laskee. Tuota suistoaluetta kutsutaan myös Asovanmeren altaaksi (басейн Азовського моря). Itäpuolella Venäjän valtaaman alueen syvyys on tuota suistoalueen pituutta pitempi.

Kapea Molochna-joki tai paremminkin sen suisto antaa hieman suojausta myös, mikäli joki jätettäisiin hyökkäysetenemisen itäpuolelle. Joki yltää eri nimisinä Dnepriin saakka ja joen länsipuolella ei ole hyökkäysetenemistä haittaavia jokia.

Mikäli tuo miehitysalue saataisiin poikki jommastakummasta kohtaa, Venäjän läntinen miehitysalueen huolto olisi Krimin varassa, mikäli Venäjä ei kykenisi järjestämään huoltotoimia Asovanmeren satamien kautta. Molochnyi Lymanin suistoalueen ja Krimin välissä ei ole satamia. Idempänä ovat Berdiansk ja Mariupol.

Krimiltä on siis kaksi rautatieyhteyttä mantereelle. Hersonin valloituksen jälkeen nuo kaksi rautatieyhteyttä on kohtuullisen helppo pitää eliminoituna samoin kuin päämaantiet, jos vain Ukrainalla on riittävästi käytettävissään kaukovaikutteista aseistusta. Matkaa Ukrainan valtaamilta alueilta Hersonista on Krimin rajalle itäisemmän ja Melitopoliin johtavan rautatien kohtaan noin 110-120 kilometriä, joten Ukraina tarvitsisi tuolle etäisyydelle kaukovaikutteista kalustoa.

Himarsien mukana Ukrainalle toimitettujen M31 GMLRS Unitary -rakettien 70 kilometrin kantamat samoin kuin M30A1-rakettien kantamat eivät aivan riitä. Jompaa kumpaa noista raketeista on Suomikin ostanut jo vuonna 2015, mitä Yhdysvallat on nyt toimittanut Ukrainaan (DSCA, Transmittal No. 15-60 10.11.2015).

Ukraina tarvitsee lisää kaukovaikutteita aseistusta, jolla koko miehitysalueen syvyys olisi operoitavissa. Rajaksi voitaisiin asettaa 120 kilometriä.

Venäjä voi puolustaa Ukrainan ja Krimin välistä maayhteyttä pienellä sotavoimalla. Maayhteys Krimiltä mantereelle on lyhyt ja heiveröinen vesistön rikkomana. Ukrainalla ei ole kykyä suorittaa tehokasta maahanlaskuhyökkäystä Krimille, joten vielä ainakin tässä vaiheessa Ukraina toimet voivat olla vain estää Venäjän huoltoa Krimille: Krimin energiasyöttöjen tuhoaminen vastaavasti kuin mitä Venäjän tekee Ukrainan mantereella. Krim saa juomavettänsä Ukrainan mantereelta.

Sodan neljännen vaiheen rajoja. Ukrainan olisi harkittava vaihtoehtoa, jossa miehitysalueet jaetaan kahteen tai kolmeen osaan yksi kerrallaan vesistöjä ja ennen kaikkea Asovanmerta hyödyntäen. Rautatieyhteydet on saatava poikki. Ukraina on kyennyt tekemään tuhoa Kertšinsalmen sillalle 8.10.2022 tehdyllä iskulla. Krimin niemimaan eristäminen Venäjän huollolta mantereelle ei pitäisi olla vaikeaa huomioiden rajakohdan luonnonolosuhteet heiveröisine maayhteyksineen ja kaksi rautatieraidetta. Mikäli itäinen Donbas jäisi viimeiseksi valloitettavaksi alueeksi, sen valtaaminen olisi raskasta eikä Ukraina voisi pitää mitään hengähdystaukoja, joiden aikana Venäjän kykenisi tekemään uudelleenryhmityksiä ja joukkojen siirtoja. Kuva: oma tuotos + Google Maps -karttapohja.
+14

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu