Naton suuri Steadfast Defender 2024 -sotaharjoitus – Tuokin harjoitus osoittaa Arktisen radan tarpeen Norjasta Ruotsin kautta Suomeen

Cold Response -sotaharjoitus Pohjois-Norjassa vuonna 2014. Kymmenen vuotta myöhemmin vuoden tai kahden välein toistunut harjoitus vuonna 2024 on ensikertaa nimeltään Nordic Response, kun Suomen ja Ruotsin Nato-taipaleet ovat hyvällä mallilla. Harjoituksen pitopaikka pitkällä Norjan rannikolla on tarkoin harkittu huomioiden maantiede Atlantille, Suomeen ja Ruotsiin sekä Venäjälle. Vuoden 2024 harjoitus on harjoituksena laajin, minkä edellytyksenä oli etenkin Suomen liittyminen Natoon. Toisin kuin Suomen ulkopoliittiselle johdolle, Ruotsin ulkopoliittiselle johdolle laajuus olisi onnistunut jo aikaisemmin ilman Nato-jäsenyyttä. Jos sota syttyisi, tuo sotaharjoitusalue ja tuon alueen reitit Suomeen ja Ruotsiin olisivat elintärkeitä etenkin Suomelle. Kuva: vapaa lähde (Norjan puolustus-voimat, Forsvaret).

Kirjoitin edellisen blogikirjoituksen otsikolla Kokoomuksen umpikannattamaton Turun Tunnin Juna -hanke on vaihdettava Naton Jäämeren rata -hankkeeksi (US-blogi 25.1.2024).

Palaan vielä tuon kirjoituksen aiheeseen tällä jatkokirjoituksella, jotta Suomessa todellakin ymmärrettäisiin Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien merkitys Pohjois-Atlantin turvallisuudessa ja se, miten Nato on jo kylmän sodan ajoista lähtien suunnitellut pohjoiskalotilla sotilaallisen toiminnan takaamaan Pohjois-Atlantin turvallisuutta sotavoiman siirtoreittinä Norjaan.

Tuon rinnalla Suomen itärajan sotilaallinen turvallisuus etelämpänä aina Pohjanlahden perukan korkeudelle saakka tulee vasta jäljessä. Suomessa on ymmärrettävä, mitä Pohjois-Atlantin turvallisuuden varmistaminen edellyttää pohjoiskalotilla riittävän nopeuden ja siirtokykykapasiteetin omaavien kuljetusreittien rakentamisessa, koska nuo reitit eivät vielä ole kunnossa.

Suomea puolustetaan siis pohjoisesta käsin, ei etelästä käsin.

****

Tammikuun 22. päivänä alkoi Naton Steadfast Defender 2024 -sotaharjoitus (STDE24 tai SD24), jossa on tarkoitus osoittaa ennen kaikkea Naton transatlanttista siirtokykyä tuomalla sotavoimaa Pohjois-Amerikasta yli Atlantin.

Venäjällä tuo suurharjoitus on käännetty «Стойкий защитник 2024» -nimiseksi.

Steadfast Defender 2024 -sotaharjoitus on jaettu ajallisesti kahteen osakokonaisuuteen (osa 1 ajanjaksolla 24.1.–15.3.2024 ja osa 2 ajanjaksolla 12.2.–31.5.2024).

Ensimmäisellä jaksolla painopiste on sotavoimien siirto Yhdysvalloista ja Kanadasta Eurooppaan. Toisen jakson painopiste käsittää sotilaallisten toimintojen organisoinnin ja itse sotaharjoitukset kentällä.

Steadfast Defender 2024 on koottu keräämällä useita erinimisiä osaharjoituksia yhteen. Tosiasiallisesti kyse ei ole niin suuresta harjoituksesta kuin mitä harjoituksen laajuuden tunnusluvut ja Naton ennakkomarkkinointi antoivat odottaa. Useimpia harjoituksia on pidetty ennenkin ilman, että niiden volyymeja on koottu yhteen yhteisesitykseksi.

Yhteen kootut osaharjoitukset ovat jaksolla 1 ovat:

  • Marcom Livex 11.2.-20.2.2024 (sotaharjoitusalue Espanja ja Atlantti)
  • Joint Warrior 24.2.-3.3.2024  (sotaharjoitusalue Iso-Britannia)
  • Nordic Response 24 5.3.-14.3.2024 (sotaharjoitusalue Norja, Ruotsi ja Suomi sekä Norjaan liittyvät merialueet)

Yhteen kootut osaharjoitukset ovat jaksolla 2 ovat:

  • Brilliant Jump 12.2.-28.2.2024 (sotaharjoitusalue Saksa ja Puola)
  • [Polish] Dragon 24 25.2.-14.3.2024  (sotaharjoitusalue Puola)
  • Trojan Footprint 24 29.2.-14.3.2024 (sotaharjoitusalue Kreikka, Romania ja Georgia)
  • Crystal Arrow 24 4.3.-15.3.2024 (sotaharjoitusalue Latvia)
  • Saber Strike 24 28.2.-30.4.2024  (sotaharjoitusalue Saksa, Puola, Liettua, Tšekki, Viro, Latvia ja Slovakia; Saksaa, Puolaa ja Liettuaa koskeva osuus 8.4.-30.4.2024, Tšekkiä, Viroa, Latviaa ja Slovakiaa koskeva osuus 28.2.-8.3.2024)
  • Immediate Response 24 30.3.-31.5.2024 (sotaharjoitusalue Norja, Ruotsi, Suomi, Tšekki, Viro, Saksa ja Puola; Norjaa, Ruotsia, Suomea koskeva osuus 21.4.-31.5.2024)
  • Swift Response 24 5.3.-14.6.2024 4 (sotaharjoitusalue Viro, Unkari, Italia, Moldova, Pohjois-Makedonia, Puola, Romania ja Ruotsi; Puolaa, Latviaa, Liettuaa, Viroa ja Georgiaa koskeva osuus 14.5.-14.6.2024, Viroa, Unkaria, Italiaa, Moldovaa, Pohjois-Makedoniaa, Puolaa, Romaniaa ja Ruotsia koskeva osuus 5.3.-24.3.2024)
  • Brave Warrior 1.5.-25.5.2024 (sotaharjoitusalue Unkari)
  • Spring Storm 24 12.5.-31.5.2024 (sotaharjoitusalue Viro)
  • Grand Quadriga 24 30.4./15.5.- 30.6.2024/30.5.2024 (sotaharjoitusalue Liettua ja Saksa).

Lisäksi Euroopassa pidetään myös seuraavat harjoitukset, mutta  täydellä varmuudella minulla ei ole tiedossa, missä määrin ne on kytketty mm. johtamisrakenteen osalta Naton Steadfast Defender 2024 -harjoitukseen:

  • Agile Defender 11.2.-30.5.2024 (sotaharjoitusalue Iso-Britannia)
  • Northern Viking 31.3.-29.4.2024 (sotaharjoitusalue Islanti ja Atlantti)
  • Sea Shield 8.4.-21.4.2024 (sotaharjoitusalue Mustameri)
  • Thunderstorm 29.4.-9.5.2024 (sotaharjoitusalue Liettua)
  • Dacia 24 5.5.-22.6.2024 (sotaharjoitusalue Romania ja Mustameri)
  • Mare Apertoi I 3.5.-24.5.2024 (sotaharjoitusalue Italia).

Lisäksi ajankohtaan liittyy yksi harjoitus myös Välimeren eteläisellä rannikolla:

  • African Lion 6.5.-31.5.2024  (sotaharjoitusalue Marokko).

Kesäkuussa pidetään vielä Derender Europe -harjoitus (1.6.-30.6.2024) ja Baltops-harjoitus (2.6.-16.6.2024), mutta silloin Steadfast Defender 2024 on jo Naton ilmoittamalla päättymisajankohdalla loppunut.

Nato on kertonut Steadfast Defender 2024 -harjoituksen sisältävän 18 osaharjoitusta. Edellä listoissa on yhteensä 19 harjoitusta, kun African Lion -harjoitus ei joka tapauksessa kuulu joukkoon. Harjoitusnimet, aikataulut ja sijainnit poikkeavat hieman eri lähteissä. Jopa Naton omissa eri asiakirjoissa niitä ei ole päivitetty ajassa eikä muutoinkaan yhteispäteviksi (esim. Nato, Allied National Exercises and Activities 22.1.2024 ja Nato, Steadfast Defender 2024 (SDTE24) 24.1.2024, tilanne 18.1.2024). Asiakirjojen ristiriidat kuvastavat Naton heikkoa asioiden hallintaa, koordinaatiota ja päivitystä eri jäsenmaista tulevissa tiedoissa. Lisäksi joissakin lähteissä ei ole numeroa 24 harjoitusnimessä edellä kirjattujen luetteloiden mukaisessa laajuudessa.

Steadfast Defender 2024 -harjoitukseen liittyy myös Yhdysvaltojen ja Kanadan tehtäväryhmien käyttöönotto (United States and Canada Task Group Deployment), jotka on kirjattu suoritettavaksi harjoituksessa tammikuun 2024 jälkipuolelle. Kyse on sotavoiman siirroista ja niiden organisoinnista Pohjois-Amerikasta Eurooppaan.

Iso-Britannian Agile Defender -harjoituksessa kyse on yhteisestä harjoituksesta testata, kuinka nopeasti ja tehokkaasti Britannia pystyy lähettämään joukkoja Euroopan mantereelle Naton Steadfast Defender 2024 -harjoituksen aikana. Harjoituksen tavoitteena on kouluttaa jatkojoukkoja Joint Warrior-, Nordic Response-, Brilliant Jump-, Dragon- ja Swift Response -harjoituksiin. Tuokin Agile-konsepti on jo vanha (Agile Stange Campaign Plan, ASCP). Agile Defender vuonna 2024, Agile Posture vuonna 2022 ja Agile Launch vuonna 2021 (siirto vuodelta 2020 koronaepidemian vuoksi).

Northern Viking -harjoituksessa, joka on ns. suora joukkojen osallistumaharjoitus (Joint Livex -harjoitus), Yhdysvallat sekä Nato-liittolaiset Pohjois- ja Koillis-Euroopasta harjoittelevat meri- ja lentoreittien turvaamista Pohjois-Eurooppaan sekä Islannin puolustamista. Harjoitus sisältää operaatioita niin ilmatilassa kuin myös meren pinnalla ja alla. Northern Viking -harjoituksessa siirretään sotakalustoa Nordic Response-, Saber Strike- ja Trojan Footprint -harjoituksiin.

Onko Steadfast Defender 2024 -harjoitus jotain muuta kuin yhteen niputettuja vanhoja harjoituksia? Tuoko harjoitus mitään tosiasiallista uutta Euroopan puolustuskyvyn vahvistamiseksi? Onko konsepti itse asiassa vain eräänlaista huijausta?

****

Marcom Livex on vanha harjoitus (esim. Nato 16.2.2022). Joint Warrior on vanha harjoitus (Royal Navy 30.9.2022). Nordic Response nimellä Cold Response on vanha harjoitus (esim. Nato 7.3.2022). Brilliant Jump on vanha harjoitus (esim. Nato 15.3.2022). Trojan Footprint on vanha harjoitus (esim. U.S. European Command 10.5.2022). Crystal Arrow on vanha harjoitus (esim. Government of Canada 6.4.2023). Saber Strike on vanha harjoitus (esim. U.S. Army Europe and Africa 24.2.2022). Immediate Response on vanha harjoitus (esim. U.S. Army Europe and Africa 17.5.2023). Swift Response on vanha harjoitus (esim. U.S. Army Europe and Africa 2.5.2023). Brave Warrior on vanha harjoitus (esim. HM Zrínyi 22.5.2023). Spring Storm on vanha harjoitus (esim. Nato 25.5.2023). Agile Defender on edellisessä luvussa kerrotusti vanha harjoitus (UK Parliament, Military Exercises 7.12.2020). Northern Viking on vanha harjoitus (esim. Government of Iceland 24.3.3022). Sea Shield on vanha harjoitus (esim. Nato 26.3.2021). Thunderstorm on vanha harjoitus Thunder-harjoitusten sarjassa, ensimmäisenä Thunder Shield 2023 (esim. Lietuvos kariuomenė 7.4.2023). Myös Dacia on vanha harjoitus (esim. Nova Agenzia 5.5.2021). Mare Aperto -sarjan harjoitukset ovat myös vanhoja (esim. United States Navy 16.5.2022). African Lion on vanha harjoitus (esim. U.S. Army Europe and Africa 13.7.2023).

Puolassa pidettävä Dragon 24 -sotaharjoitus on sen sijaan uusi harjoitus. Myös Grand Quadriga on uusi sotaharjoitus Liettuassa ja Saksassa. Edellisessä luvussa on luetteloitu yhteensä 20 sotaharjoitusta aikavälille 11.2.-22.6.2024, mutta vain kaksi on sellaisia, joita ei ole pidetty aikaisemmin.

Toistuvat sotaharjoitukset pidetään pitkälti saman vanhan kaavan mukaan, mitä tulee etenkin harjoituksen ajankohtaan kunakin vuonna, perusrakenteeseen ja yleensä myös pitopaikkaan. Natoon liittyvistä sotaharjoituksista suurin on ennenkin pidetty vuoden alkupuolella.

Vanhojen harjoitusten agendat ovat jo melko tarkasti tiedossa, niissä ei ole vanhan kertauksena juurikaan mitään uutta. Harjoituksiin osallistuvat miehistöt toki muuttuvat, mutta vuodesta toiseen toistuva harjoitusmalli ei tuo vaikkapa sodankäynnin taktiikkaan erityistä uutta.

Tosiasiallisesti Steadfast Defender 2024 ei siis suinkaan ole erityisen laaja ja poikkeuksellinen, jos siitä karsitaan ne harjoitukset, joita Nato ja Nato-maat pitävät ja ovat pitäneet ennenkin säännönmukaisesti. Aikatauluja on nyt toki hieman viilattu.

Edellä kirjattu huomioiden, niin Venäjä kuin minäkin seuraamme lähinnä STDE24-osaharjoituksien volyymiä ensisijaisesti vain sillä perusteella, kuinka paljon Yhdysvalloista ja Kanadasta sekä Iso-Britanniasta oikein siirretään sotavoimaa ja missä aikataulussa Manner-Eurooppaan ja kuinka ylipäätään sotavoimasiirrot ja niiden aikataulut toimivat Nato-Euroopassa. Toinen seurattava asia on, missä laajuudessa harjoituksiin puretaan Yhdysvaltojen Eurooppaan sijoitettuja sotakalusto- ja ammusvarastoja.

Kyse seurattavana asiana on siis siitä, missä määrin aikaisempaan verrattuna Nato-maat kykenevät kokoamaan Eurooppaan sotavoimaa ja missä aikataulussa. Kuinka Nato onnistuu kokoamaan osaharjoituksia vaikuttavaksi kokonaisuudeksi. Kuinka osaharjoitukset muodostavat yhteisen vaikuttavan kokonaisuuden.

Nuo ovat siis oleellisimmat kysymykset, kun sotaharjoitusten perusteella arvioidaan Naton sotilaallista kyvykkyyttä sotia Euroopassa Venäjää vastaan: mikä on sotavoimien kapasiteetti, miten kapasiteettiä kyetään siirtämään Pohjois-Amerikasta Eurooppaan, millä ajalla ja mitä reittejä pitkin kapasiteettia kyetään jakamaan/siirtämään Euroopassa.

Kapasiteetin määrävolyymi ja siirtonopeus siis, mitä Venäjäkin ensisijaisesti varmaan minun tapaani seuraa.

Määrävolyymia ja siirtonopeutta vertaillessa tärkeämpi painoarvo on nopeudella, koska harjoituksessa käytettävät määrävolyymit ovat joka tapauksessa rajoitettuja.

STDE24-harjoituksessa harjoitellaan Venäjän hyökkäystä vastaan. Kykeneekö Nato siirtämään konflikti- ja/tai sota-alueelle nopeammin riittävästi sotavoimaa kuin Venäjä. Riittävyydessä tulee esiin puolestaan tuo määrävolyymi. On arvioitava käytettäviä siirtoreittejä ja niiden välityskykyjä.

Kylmän sodan aikaan esimerkiksi eturintaman Länsi-Saksassa Naton sotajoukkojen toiminta-alueet Euroopassa olivat kasarmien porttien edessä. Nykyaikana kasarmit eivät enää ole mahdollisten rintamalinjojen vierellä, vaan vähintään useiden satojen kilometrien päässä.

Saksan tapaan varuskunnat ovat vähenneet myös Suomessa (Senaatti-kiinteistöt, Markus Manninen, Suomen puolustusvoimien varuskunnat rakennushistorian yleisselvitys, 2023). Sama kehityssuunta on toteutunut kaikkialla muuallakin yhteiskunnan eri osa-alueilla. Terveyspalvelut ovat kauempana, oikeuspalvelut ovat kauempana, poliisipalvelut ovat yhä kauempana. Kun ammus- ja kalustovarastoja sekä varuskuntia ei ole enää joka paikassa, siirtonopeudella on erityinen merkitys.

Tuon takia liikkumiskyvykkyys ja liikkumisnopeus suurillekin volyymeille ovat tämän päivän sodankäynnin tärkeitä elementtejä. Liikkuvuuden edellytyksiä ovat riittävän volyymin ja nopeuden omaavat kuljetusverkosto ja kuljetuskalusto maalla, merellä ja ilmassa.

Vaikka Nato kykenisi tuomaan vaikkapa 500 taistelupanssarivaunua Suomen itärajalle, mutta jos ei riittävän ajoissa Venäjän hyökätessä ja edetessä muutamassa päivässä saavuttaen Ruotsin rajan, on tuo panssarivaunumäärä tuossa tilanteessa varsin toisarvoinen sodankulun kannalta. Tuon tosiasian on sodankäynti Ukrainassa taas kertaalleen osoittanut.

Kysymys kuuluu, kuinka Naton nopean toiminnan joukot kykenevät vastaamaan, kun kyseisillä joukoilla 20 000 -40 000 sotilaan määrävolyymillä ei ole taidettu paljoin yhteisesti harjoitella. Taitaa olla uskon asia, olisivatko joukot viidessä päivässä koottuja Suomen Lappiin itärajalle torjumaan venäläispanssareita. Jo nopean siirron tarve taitaisi synnyttää suuria haasteita rajallisen kuljetusverkoston muodossa.

****

STDE24-osaharjoituksiin osallistuville joukkoyksiköille varusteita otetaan myös Yhdysvaltojen ennakkovarastoista (Army Prepositioned Stock, APS), joita Yhdysvalloilla on eri puolella maailmaa.

Euroopassa Yhdysvalloilla on APS-2-varasto, joka on jakautunut osavarastoihin (Work Site) Hollannissa (Eygelshoven, 46 500 m2, 50°54’02.8″N 6°04’24.5″E), Belgiassa (Zutendaal, 59 500 m2, 50°57’11.0″N 5°34’32.3″E), Saksassa (Dülmen 78 500 m2, 51°49’56.6″N 7°18’21.7″E ja Mannheim, 49°33’26.4″N 8°27’36.2″E, ennen Miesau Kaiserslauternin alueella, 49°23’27.7″N 7°25’40.8″E), Italiassa (Livorno, 69 500 m2, 43°36’53.2″N 10°21’01.5″E) ja Puolassa (Powidz, 60 500 m2, 52°23’13.9″N 17°52’32.3″E).

Kaiken kaikkiaan Yhdysvalloilla on APS-varastoja viimeisten tietojen mukaan tätä nykyä seitsemän (Congressional Research Service 22.12.2022). APS-1 on Yhdysvalloissa, APS-2 edellä mainitusti Euroopassa, APS-3 Diego Garciassa, APS-4 Koillis-Aasiassa, APS-5 on Lähi-idässä, APS-6 Yhdysvalloissa. Lisäksi APS-2:sta on nykyään erotettu Italian Livorno APS-7:ksi palvelemaan Afrikkaa.

Olen käsitellyt tuota APS-2-varostoa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla Yhdysvallat ja Nato pitävät suursotaharjoituksen Euroopassa – Suomi perui osallistumisen (US-blogi 20.10.2019).

Euroopassa APS-2:n osavarastoista pitää huolen 405. kenttätukiprikaati (405th Army Field Support Brigade, 405 AFSB).

M1 Abrams -taistelupanssarivaunuilla lastattuja raskaan kaluston kuljetusrekkoja siirtoprosessissa Mannheimin APS-2-varastosta Grafenwöhrin harjoitusalueelle (Truppenübungsplatz Grafenwöhr, 49°42’44.4″N 11°43’41.0″E). Mannheimin APS-2 tunnetaan nimellä Colemanin osavarasto tai Colemanin kasarmit (Coleman APS-2 Work Site, Coleman Barracks). Grafenwöhrin harjoitusalueella taistelupanssarivaunuja käytti 3. jalkaväen divisioonan (3rd Infantry Division, 3ID) 1. panssariprikaatin taisteluryhmä (1st Armored Brigade Combat Team, 1ABCT). Kyseessä oli Naton Steadfast Defender 2024 -sotaharjoitusta vastaava Defender Europe 20 -sotaharjoitus vuodelta 2020. Kuva: vapaa lähde (Yhdysvaltojen maavoimat, US Army).

****

APS-varastoihin varastoidaan sotakalustoa ilman räjähteitä. Varastot on rakennettu maan päälle. Noiden varojen läheisyydessä on yleensä myös ammusvarastoja (Munition Storage Area, MSA), jotka on kaivettu maan alle. Ammusvarastot, joihin varastoidaan kaikki räjähtävä, ovat etenkin sotatilanteen räjähdysvaaran vuoksi aina erillään kalustovarastoista.

Kuriositeettina on syytä mainita missä määrin Yhdysvallat vähensi ammusvarastojaan (paremminkin räjähdevarastojaan ammusten, rakettien, ohjusten jne. muodossa) Euroopassa heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Ammuksia hallinnoi Euroopassa Yhdysvaltojen Euroopan armeija (U.S. Army Europe, USAREUR) ja Yhdysvaltojen Euroopan ilmavoimat (U.S. Air Forces in Europe, USAFE). Kun USAREUR:lla oli vuonna 1991 ammuksia 816 466 tonnia (900 000 short tons on-hand) 101 varastopisteessä, niin vuonna 1994 oli varastoissa ammuksia enää 272 155 tonnia (300 000 short tons on-hand) 5 varastopisteessä. USAFE:lla oli puolestaan vuonna 1991 ammuksia 235 868 tonnia (260 000 short tons on-hand) 132 varastopisteessä, niin vuonna 1994 varastoissa ammuksia oli 117 934 tonnia (130 000 short tons on-hand) 28 varastopisteessä. Vähentämissuunnitelman lopputuloksena USAREUR:lla ammuksia 77 111 tonnia (85 000 short tons on-hand) 3 varastopisteessä, USAFE:lla ammuksia 78 925 tonnia (87 000 short tons on-hand) 9 varastopisteessä.

Huomatkaa, että Yhdysvallat vähensi maavoimien ammusvarastoja paljon laajemmin kuin ilmavoimien varastoja. Kun esimerkiksi 155 mm:n tykistöammus painaa noin 45 kilogrammaa, tonniin mahtuu ammusta noin 22 ammusta. Esimerkiksi 77 111 tonnia vastaisi noin 1,7 miljoonaa 155 mm:n tykistöammusta.

Nyt Yhdysvaltojen ammusmäärät Euroopassa eivät ole ainakaan kasvaneet noista 1990-luvun tavoitteista. Tosiasia on, ettei noilla ammusmäärillä kovin kummoista sotaa käytäisi. Eipä siis Yhdysvallatkaan paljon enempää voisi ammuksia Euroopasta luovuttaa Ukrainalle, mitä on tähän mennessä luovuttanut. Kun ei ole, niin ei vain ole.

Uusimpiin APS-varastoihin on liitetty pitkäaikaiset laitteiden varastointi- ja huoltokompleksit eli LTESM-kompleksit (Long Term Equipment Storage and Maintenance Complex, LTESM-C). Kyse on varastoinnin ohella sotakaluston huollosta. Ensimmäinen LTESM-kompleksi Euroopassa on Puolan Powidziin valmistunut laitos.

Puolan Powidziin rakenteilla ollut APS-2/PALTESM-C löytyy 52°23’12.4″N 17°52’38.7″E-pisteestä. Zoomaamalla tuon linkin äärimmilleen saa hyvin tarkan kuvan rakennuksien perustusrakenteista. Varasto- ja huoltokompleksi otettiin käyttöön 5.4.2023. Alueelle rakennettiin yhteensä kahdeksan varasto- ja huoltohallia.

Varasto- ja huoltohallien vierellä on vanha jo kylmän sodan aikaan rakennettu maanalainen ammusvarasto 52°23’03.3″N 17°54’37.6″E-pisteessä, johon liittyen tulee länsipuolelle uusi MSA-ammusvarasto, jonka rakennustyöt ovat meneillään. Alueelle rakennetaan myös uusi polttoainevarasto (Bulk Fuel Storage, BFS). Ihmettelen, että tuohon varastokeskittymään lentokentän vierellä ei ole rautatieyhteyttä ainakaan toistaiseksi.

Suomalaispoliitikot ja etenkin Kokoomus ovat hehkuttaneet Suomen ja Yhdysvaltojen välistä DCA-sopimusta maasta taivaaseen aivan kuin sopimus olisi Raamatusta seuraava. DCA-sopimus, jollaisia Yhdysvallat on sopinut Euroopassa jo 11 lähellä Venäjän eturintamaa olevien maiden kanssa, ei ole erityinen. Yhdysvallat ei ole myöskään ainoa maa, joka solmii DCA-sopimuksia. Pelkästään vuonna 2015 maailmalla allekirjoitettiin lähes sata DCA-sopimusta niinkin erilaisten maiden kuin Indonesian ja Turkin, Etelä-Afrikan ja Liberian sekä Argentiinan ja Venäjän välillä.

Puolalla sen sijaan on Yhdysvaltojen kanssa solmittu EDCA-sopimus (Enhanced Defense Cooperation Agreement, EDCA). Tuo on jo erityinen sopimus. Yhdysvallat ja Puola solmivat tuon sopimuksen vuonna 2020. Osaltaan tuon sopimuksen puitteissa Yhdysvallat on rakentanut edellä mainitun yli 60 000 m2:n APS-osavaraston Powidziin ja rakentaa vielä ammusvaraston vierelle, vaikka hanke käynnistettiin jo ennen EDCA-sopimuksen allekirjoittamista.

Kun Yhdysvallat ja tarkemmin Yhdysvaltojen maavoimat (U.S. Army) oli käynnistämässä tuota rakennushanketta gov.pl-sivustolla olevalla ilmoituksella, kilpailutus oli avoin kaikille Naton jäsenmaihin rekisteröidyille yrityksille. Hankintailmoituksesta on saatavissa mm. laajuustietoja (Solicitation Number: W912GB19R0018 12.2.2019).

Puolasta on tulossa Iso-Britannian jälkeen Yhdysvaltojen läheisin liittolainen Euroopassa, mikä on herättänyt huolta Saksassa maan asemasta Yhdysvaltojen keskeisimpänä Manner-Euroopan liittolaisena.

Kyse on siitä, mitä Länsi-Saksa oli etulinjan maana Neuvostoliiton luoman sodanuhkan aikaan, on Puola sitä nyt Venäjän luoman sodanuhkan aikaan. Suomessa on muistettava, että Naton kannalta ajateltuna Puolan takana on koko läntinen Eurooppa ja Suomen takana on Norjan rannikko Atlantille.

Viime aikoina on eurooppalaisessa keskustelussa ollut kovasti esillä sota Venäjää vastaan. Kuva Nato-Euroopan kahdesta tärkeimmästä puolustusalueesta, mikäli sotaan Venäjän kanssa päädyttäisiin. Puolan alue on Natolle tärkein, koska se takana on koko muu Puolasta länteen päin oleva Natoon kuuluva Manner-Eurooppa. Puolalla on nyt sama asema etulinjan maana kuin mikä Länsi-Saksalla oli kylmän sodan aikaan. Yhdysvallat on tiennyt Puolan merkityksen kuten Puola itsekin, ja viimeaikainen varustelu on ollut sen mukaista. Puolasta tulee entistäkin suurempi sotilaallinen suurvalta Euroopassa. Naton kannalta toiseksi tärkein alue on Norjan, Ruotsin ja Suomen kalottialue Oulun korkeudelle saakka, koska tuolla alueella varmistetaan Atlantin siirtoyhteyttä. Edellä kirjoitettu vaikuttaa raadolliselta, mutta kaikkein elintärkeimmät asiat suojataan aina ensimmäisenä ja parhaiten. Norjan, Ruotsin ja Suomen on pidettävä yhdessä huolta, että infrastruktuuri siirtoyhteyksineen on alueella kunnossa suurillekin sotajoukoille. Kuva: vapaa lähde (Google Maps -karttapalvelun kuva + oma editointi).

****

Norjassa Yhdysvaltojen käytössä on ollut laaja kalliovarastokokonaisuus, jota olen käsitellyt perusteellisesti aikaisemmin blogikirjoituksissa (US-blogi 29.10.2020 ja US-blogi 29.10.2020). Kyse on Yhdysvaltojen merijalkaväen ennakkovarastosta (Marine Corps Prepositioning Program-Norway, MCPP-N) koostuen kahdeksasta kalliovarastosta.

Toisin kuin Manner-Euroopassa olevissa ennakkovarastoissa, kyse on siis nimenomaan Yhdysvaltojen merijalkaväen ennakkovarastosta, mikä jo sinänsä osoittaa, mitä pohjimmaista tarkoitusta varten varastokokonaisuus on aikanaan Norjaan perustettu: turvaamaan Pohjois-Atlantin siirtoyhteyksiä.

Yhdysvaltojen merijalkaväellä on siis ohjelma nimeltään U.S. Marine Corps Prepositioning Program, jonka puitteissa merijalkaväellä on kolme varastoa eri puolilla maailmaa. MCPP-N-varasto on Norjassa, MPSRON-varastot (Maritime Prepositioning Ship Quadron) ovat Intian valtamerellä Diego Garciassassa (MPSRON-2), jossa on myös APS-3 sekä Tyynellä valtamerellä Pohjois-Mariaanien Saipanissa (MPSRON-3).

Nuo merijalkaväen aseiden, ajoneuvojen, ammusten ja muiden varusteiden varastot ovat olleet Norjassa Trondheimin alueella vuodesta 1981. Varastot ovat yhteensä nettoalana 62 535 m2 (673 121 ft2) ja bruttoalana 86 418 m2 (930 195 ft2). Varastorakennelmia on siis hieman yli 8,5 hehtaaria. Vertailuna em. niiden APS-2 varastojen, joiden pinta-alat ovat julkisessa tiedossa (5 kpl ilman Saksan toista varastoa) yhteisala on noin 314 500 m2 (31,5 hehtaaria).

Kuva Yhdysvaltojen merijalkaväen Norjaan kallioluolan sisälle varastoiduista sotilasajoneuvoista päivämäärällä 2.10.2020. Kuva: vapaa lähde (Yhdysvaltojen puolustusministeriö, DVIDS-palvelu, Defense Visual Information Distribution Service, DVIDS).
Kuva Norjasta Frigårdin kallioluolaan varastoidusta ajoneuvosta, joka oli matkalla kohti Baltic Challange -sotaharjoitusta vuonna 1997 (BC-97). Frigårdin kallioluolavarasto sijaitsee 63°23’58.2″N 10°56’03.5″E-pisteessä. Kuva: vapaa lähde (Yhdysvaltojen hallitus, U.S. government records, The National Archives and Records Administration, NARA).

Yhdysvallat on käsitellyt aikanaan tuota Norjan varastointiasiaa ja sen kohtaloa mm. selvityksessä otsikolla Maavoimien johto ja merijalkaväen ennakkovarastot Yhdysvaltojen Euroopan komennon alla (Management of Army and Marine Corps Prepositioned Stocks in U.S. European Command, Report No. DODIG-2018-152 17.9.2018). Ongelmana Norjassa on mm. ollut varaston kosteusongelmat, joiden hoidosta on ollut epämääräisyyttä. Em. yksityiskohtainen selvitys mm. paljastaa, että varastossa säilytettävän kaluston arvo on 203,7 miljoonaa dollaria.

Kaikkien noiden eri varastojen sisältämästä kaluston laadusta löytyy paljon julkista tietoa juttuina ja valokuvina, joten niiden kalustomäärät ovat Venäjällekin kohtuullisen helppoa laskennallisesti arvioida, mikäli varastot ovat täynnä. Varastoja ja niiden sisältämää kalustoa ei ole pyritty erityisesti salaamaan. Tuo on ollut tuttua puuhaa jo kylmän sodan ajoista saakka.

****

Kylmä sodan aikaan asiat aikataulujen suhteen olivat toisin. Edellisissä luvuissa tässä blogikirjoituksessa kirjoitin ennakkovarastoista (Army Prepositioned Stock, APS), jotka liittyvät ennakoivan reagoinnin konseptiin (concept of prepositioning). Termi syntyi kylmän sodan aikaan 1960-luvulla – tarkemmin lokakuun alussa 1961, kun Yhdysvallat  koki tarpeelliseksi Neuvostoliiton hyökkäyksen varalta vastata sotilaallisesti lyhyellä varoitusajalla. Kyse oli nopeasta reagoinnista.

Nopean reagoinnin käsite määriteltiin kyvyksi siirtää suuria varustamattomia joukkoyksiköitä manner-Yhdysvalloista (The continental United States, CONUS) Eurooppaan lyhyellä varoitusajalla. Kun Yhdysvaltojen Euroopan komennon ylipäällikön (United States Commander-in-Chief Europe, USCINCEUR) kutsumat yksiköt olivat hakeneet ennakkovarastoista varusteensa saavuttuaan perille Eurooppaan, niiden tuli olla valmiita aloittamaan taistelutehtävät enintään 14 päivän kuluessa sodan alkamisesta.

Aikanaan Euroopassa APS-2-osavaratojen kalustoa piti yllä Euroopan taistelukalustoryhmä (Combat Equipment Group Europe, CEGE), jolle kuuluivat edellä mainitut APS-2-osavarastot mukaan lukien merijalkaväen Norjan kallioluolavarastot.

Saksassa kalustovarastointi oli järjestetty niin, että yhdysvaltalaissotilaat voivat tulla Eurooppaan siviilipuolen matkustajakoneilla, poimia varusteet varastossa ja astua nopeasti sotimaan. Ohjelma oli nimeltään Pomcus (Prepositioning Of Materiel Configured in Unit Sets, POMCUS). Kyse tuon muotoisessa järjestelyssä oli nimenomaan nopeudesta.

Verrattuna kylmän sodan aikaan tällä hetkellä Naton nopean toiminnan joukkojen (Nato Response Force, NRF) tulee kyetä lähtemään toiminta-alueelle viidessä päivässä ja kyetä toimimaan 30 päivää omillaan ilman lisähuoltoa. Ongelma on nyt NRF-joukkojen pienuus, vain 40 000 sotilasta. En ole oikein varma, että siirtokapasiteetitkaan tuon sotilasmäärän nopeisiin siirtoihin olisivat Euroopassa riittävät.

Pääsihteeri Jens Stoltenberg kertoi Naton Madridin huippukokouksen alla 27.6.2022, että puolustusliiton tarkoitus olisi nostaa nopean toiminnan joukkojensa määrää yli 300 000 sotilaaseen. Madridin huippukokouksen julistuksessa (Nato, Madrid Summit Declaration 29.6.2022), yhteenvedossa (Nato, 2022 Nato Summit 28.6.2022) eikä strategisessa konseptissa (Nato 2022, Strategic Concept 29.6.2022) ole NRF-joukkojen kasvattamisesta 300 000 sotilaaseen mitään mainintaa.

En ole löytänyt mistään mainintaa, että NRF-joukot olisivat tällä hetkellä 300 000 sotilaan suuruiset. Joukkojen kasvatus taitaa vielä lähes kahden vuoden kuluttua olla ”vaiheessa”.

****

Euroopassa olevien Yhdysvaltojen kalusto- ja ammusvarastojen keskeisin runko on kerrottu edellä. DCA-sopimuksiin liittyvä varastointi on luonteeltaan käsivarastointia pienillä määrillä. Suomessa tuota DCA-varastointia on hehkutettu etenkin Kokoomuksen piirissä hieman yli.

Kuinka paljon SDTE24-harjoituksessa sitten Atlantin takaa siirretään sotavoimaa Eurooppaan?

Toistaiseksi yli Atlantin yli seilaavien julkistettujen sota-alusten määrä on vain kaksi ikään kuin esimerkkinä yksi Yhdysvalloista ja yksi Kanadasta.

Kaiken kaikkiaan STDE24 -harjoitukseen on kerrottu osallistuvan noin 50 sota-alusta. Sotakalustoa siirretään siviilikuljetusaluksilla, muttei räjähtävää materiaalia kuten esimerkiksi ammuksia, kranaatteja, raketteja eikä ohjuksia.

Toinen ilmoitettu sota-alus on Yhdysvaltojen laivaston maihinnousualus USS Gunston Hall (LSD-44, MMSI 368869000), joka lähti matkaan Norfolkin laivastotukikohdasta 24.1.2024. Tammikuun aikana myös Kanadan laivaston HMCS Charlottetown (FFH 339, MMSI 316130000) on lähtenyt Nova Scotian Halifaxista.

Marine Vessel Traffic, USS Gunston Hall– ja Marine Vessel Traffic, HMCS Charlottetown -linkit eivät kuitenkaan tällä hetkellä päivitä alusten sijainteja AIS-järjestelmän ollessa ilmeisemmin pois päältä tai jotain vastaavaa.

Kysymys kuitenkin kuuluu, kuinka paljon sotavoimaa oikeastaan siirretään Atlantin takaa Eurooppaan. Kuinka monta taistelupanssarivaunua, kuinka monta rynnäkköpanssarivaunua, kuinka monta panssariajoneuvoa, kuinka monta tykkiä ja kranaatinheitintä, kuinka monta ohjusta ja tykistönammusta? Nuo ovat sitä, mitä Venäjä seuraa, kaikki muu on jo toistuvissa harjoituksissa kutakuinkin tuttua.

Toinen seurattava asia on siirron nopeus. Kuinka pitkä aika kuluu, kun kalustomateriaali ja ammukset ovat lähtösatamasta laskettuna rintamakäytössä. Tuo tarkastelu ei lupaa STDE24 -harjoituksessa hyvää. Aika hidasta tuntuu olevan, kun tarkastelee aikatauluja. Kun USS Gunston lähti matkaan Norfolkin laivastotukikohdasta 24.1.2024, ensimmäiset SDTE24-osaharjoitukset alkavat 18 vuorokauden kuluttua 11.2.2024.

Nopeus ei vaikuta olevan valttia.

USS Gunston Hall jätti Norfolkin laivastotukikohdan 24.1.2024 lähtiessään harjoittelemaan Eurooppaan. Kuva: vapaa lähde (Naton Norfolkin yhteisoperaatioesikunta, Joint Force Command Norfolk).

****

Tarkastellaan STDE2-osaharjoituksia, joihin Suomen arvioidaan osallistuvan tämän hetkisen tiedon perusteella. Menneinä vuosina puolustusministeriö on julkistanut listan, johon on kirjattu harjoitukset, joihin Suomi osallistuu. Enää tuota listaa ei jostakin syystä ole, mikä on suuri vahinko jo puolustushallinnon avoimuuden kannalta. Vuoden 2024 kansainvälisen harjoitustoiminnan suunnitelma sisältää 103 harjoitustapahtumaa Suomessa ja ulkomailla, mutta niitä ei ole yhtään nimetty (Valtioneuvosto, Tiedote 20.11.2023, Puolustusministeriö, Kansainvälinen harjoitusyhteistyö).

Edellä kerrotusti Suomi osallistuu Nordic Response 24 -harjoitukseen (NR24). Harjoitukseen osallistuvat Norjan, Ruotsin ja Suomen lisäksi ainakin Ranska, Saksa, Hollanti, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Kaikkiaan harjoitukseen on ilmoittautunut 14 valtiota.

Edellä kerrotusti Suomi osallistuu myös Immediate Response 24 -harjoitukseen. Harjoitukseen osallistuvat Suomen lisäksi Tšekki, Viro, Saksa, Norja, Puola ja Ruotsi, mutta Norjan, Ruotsin ja Suomen osuus olisi Naton asiakirjamerkintöjen perusteella omansa. Mukana on aina etenkin Yhdysvallat.

Suomessa Rovajärvellä pidetään toukokuussa kansainvälinen Northern Forest 24 -sotaharjoitus, mutta sitä ei ole linkitetty Nordic Response 24 -harjoitukseen. Northern Forest 24 -harjoitukseen osallistuu joukkoja Yhdysvaltojen Immediate Response -harjoituksesta, joka on osa Defender- ja Naton Steadfast Defender -kokonaisuutta. Syksyllä pidettävä Merivoimien Freezing Winds 24 -harjoitus 18.-29.11.2024 ja Ilmavoimien Hanki 24 -harjoitus 26.2.-2.3.2024 ovat Suomen järjestämiä harjoituksia, jotka Puolustusvoimat luonnehtii ”näkyvinä kansainvälisinä harjoituksina”.

Immediate Response -harjoituksessa harjoitellaan Yhdysvalloista Eurooppaan lähettyjen joukkojen vastaanottoa, vaiheistusta ja jatkosiirtoja (reception, staging, onward movement, RSOM).

Suomi osallistuu STDE24:ssä siis vain kahteen harjoitukseen: Nordic Response 24- ja Immediate Response -harjoitukseen. Nordic Response 24 on Suomen Puolustusvoimille sen oman ilmoituksen mukaan tärkein kansainvälinen harjoitus tänä vuonna. Nordic Response on noin 20 000 sotilaan harjoitus, mutta Suomi ei ole ilmoittanut osallistuvien sotilaittensa eikä sotakaluston määrää, ei myöskään Immediate Response -harjoituksessa.

Under april och maj kommer det också finnas svenskt deltagande i övningen Immediate Response 24. Där kommer framför allt Försvarsmakten genomföra en skarp operation i norra delen av landet när runt tusen amerikanska soldater via Sverige ska förflytta sig från Norge till Finland. Något som innebär ökat tryck på vägar och järnvägsnät.” (Försvarsmakten, Högkvarteret 22.1.2024)

Vapaasti suomennettuna:

Huhti- ja toukokuussa myös ruotsalaiset osallistuvat Immediate Response 24 -harjoitukseen. Erityisesti Ruotsin asevoimat toteuttavat suoraa operaatiota maan pohjoisosassa, kun noin tuhat Yhdysvaltain sotilasta siirtyy Norjasta Ruotsin kautta Suomeen. Tämä lisää paineita maanteille ja rautateille.”

Suomen osalta Immediate Response -harjoituksessa ulkomaisten vahvistusten kalusto siirretään Norjasta ja tuo harjoitus kolmen Pohjoismaan osalta on kirjattu ajanjaksolle 21.4.-31.5.2024. Suomen ja Yhdysvaltojen välinen DCA-sopimushan ei ole vielä voimassa eikä sotakalustoa ole tuolta pohjalta varastoitu käytettäväksi millään muotoa. Vaikka olisikin, kalusto tulisi joka tapauksessa Norjasta miehistön mukana.

Immediate Response 24 -harjoituksen Suomea koskevista tarkemmista asioista ei tietoa löydy Suomesta, vaan kaikki on haettava ulkomailta, etenkin Ruotsista ja Norjasta. Jopa Venäjä on parempi tietolähde kuin Suomen puolustushallinto.

****

Norjan, Ruotsin ja Suomen sotilaallinen yhteistyö pohjoisessa olivat pääaiheita Norjan pääministeri Jonas Gahr Støren, Ruotsin pääministeri Ulf Kristerssonin ja Suomen presidentin Sauli Niinistön tapaamisessa Ruotsissa Tukholman länsipuolella Harpsundissa Ruotsin pääministerin käytössä olevassa maalaistalossa (Harpsunds egendom) keskiviikkona 22.2.2023 (Regjeringen.no 22.2.2023).

Tapaamiseen osallistuivat myös Norjan ulkoministeri Anniken Huitfeldt ja puolustusministeri Bjørn Arild Gram, Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto ja puolustusministeri Antti Kaikkonen sekä Ruotsin ulkoministeri Tobias Billström ja puolustusministeri Pål Jonson.

Norjan pääministeri Jonas Gahr Støre, Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson ja Suomen presidentti Sauli Niinistö tapasivat 22.2.2023 Tukholmassa käyden Pohjolaan liittyviä turvallisuuspoliittisia keskusteluja. Kuva: vapaa lähde (Norjan hallitus, Regjeringen).

Kolme pohjoismaata oli siis koolla kaikkein laajimmalla poliittisella kokoonpanolla päättämässä yhteisistä turvallisuuspoliittisista asioista.

Noin laajalla kokoonpanolla ei päätetä vähäpätöisiä asioita.

Tuolloin pohjoisen sotilaallisen yhteistyön kysymyksessä sovittiin muun muassa, että pohjoismaisen puolustusyhteistyön vahvistamiseksi ja kehittämiseksi Norja muuttaa Cold Response -harjoituksen nimen Nordic Response -nimeksi vuonna 2024.

Denne øvelsen vil være en milepæl for hvordan vi skal arbeide bedre sammen, ta imot militære avdelinger fra andre Nato-land og samarbeide som Nato-allierte.” (Regjeringen.no 22.2.2023).

Vapaasti Google-kääntäjän avustuksella suomennettuna nuo puolustusministeri Bjørn Arild Gramin sanat:

Tämä [Nordic Response -]harjoitus on virstanpylväs sille, kuinka toimimme paremmin yhdessä, otamme vastaan sotilasyksiköitä muista Nato-maista ja teemme yhteistyötä Nato-liittolaisina.”

Nähtäväksi jää, onko Ruotsi Naton jäsenmaa harjoituksen alkaessa 5.3.2024.

Suomi ja Ruotsi olivat hakeneet Nato-jäsenyyttä 18. toukokuuta 2022. Nato-maissa ja etenkin Norjassa oli pian tieto presidentti Sauli Niinistön maaliskuun 4. päivänä 2022 Washingtoniin tapahtuneen vierailun jälkeen, mikä tulee olemaan prosessi ja sen lopputulos.

Norjan ja Ruotsin kaipaama tiivistyvä puolustusyhteistyö pohjoisessa oli pitkään kiinni Suomesta, joka viivytteli päätöksenteossaan koko prosessia, mikä sai etenkin Norjan harmistuneeksi. Norjalla ja Ruotsilla oli prosessissa valmiutta nopeampaan etenemiseen kuin Suomella.

Ajatus muuttaa Gold Response -harjoitus Nordic Response -harjoitukseksi oli kuitenkin jo vanhempaa perua. Norjan pääministeri Jonas Gahr Støre ja puolustusministeri Bjørn Arild Gram vierailivat Washingtonissa tahoillaan ulkoministeriössä ja puolustusministeriössä sekä Norfolkin laivastotukikohdassa syyskuussa 2022 (esim. America’s Navy 20.9.2022, Regjeringen.no 19.9.2022).

Yhdysvaltojen puolustusministeri Lloyd J. Austin III ja Norjan puolustusministeri Bjørn Arild Gram käyvät kahdenvälistä keskustelua Pentagonissa 20.9.2022. Kuva: vapaa lähde (Yhdysvaltojen puolustusministeriö, U.S. Department of Defense).

Aiheita Washingtonissa olivat mm. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys sekä kalottialueen puolustusjärjestelyt. Norja oli yksi keskeisemmistä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien edistäjistä Natossa.

Nordic Response -harjoituksen uudistamisneuvottelut oli jo aloitettu päämääränä vuoden 2024 harjoitus. Nimimuutoksen lisäksi harjoituksessa oli määrä nostaa Suomen ja Ruotsin rooleja.

Viiden Pohjoismaan sotilaallisen yhteistyön puolustussuunnittelu Naton puitteissa oli aloitettu jo vuonna 2022 ja norjalaisvierailu Yhdysvalloissa liittyi pitkälti siihen. Keskeistä norjalaisessa ajattelussa on halu tarkastella Norjaa, Ruotsia ja Suomea Skandinavian niemimaan näkökulmasta. Suomen asettaminen maajoukkojen johtajaksi Suomen pitkän Venäjä-rajan vuoksi, kun Norja keskittyisi merivoimiin huomioiden kuitenkin Ruotsin ja Suomen uhat Itämerellä sekä Norjan uhat Pohjois-Atlantilla.

Suomen ja Ruotsin jätettyä Nato-jäsenyyshakemukset Norja aloitti heti maiden puolustukselliset integroimisprosessit etenkin yhteisellä kalottialueella konsultoiden vahvasti Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kanssa.

****

Käsitellään hieman tarkemmin tuota Nordic Response 24 -harjoitusta.

Aiemmin useat eurooppalaiset tiedotusvälineet kertoivat, että osana Nordic Response 24 -harjoituksia Saksan puolustusvoimat (Bundeswehr, kotisivut) on laatinut suunnitelman saksalaisten joukkojen nopealle siirrolle, jos Venäjä hyökkää Naton itäsiiven maihin. Tuossa suunnitelmassa harjoitellaan joukkojen ja sotakaluston siirtoja vuorotellen Norjaan, Tanskaan, Ruotsiin, Baltian maihin, Puolaan, Bulgariaan ja Romaniaan.

Bundeswehr on jakanut Steadfast Defender 2024 -harjoituksen neljään osaan ja antanut noille osaharjoituksille seuraavat nimet:

  • Grand North 24 (5.3.-14.3.2024)
  • Grand Senter 24 (4.-26.5.2024)
  • Grand South 24 (7.5.-4.5.2024)
  • Grand Quadrika 24 (5.-30.5.2024).

Aluksi Saksassa noita harjoituksia on kuvattu yleisnimellä Quadriga (Quadrika 2024). Quadriga tarkoittaa tässä yhteydessä vaunua, jota vetää neljä hevosta rinnakkain. Tuo hevosten ja vaunun yhdistelmä on tuttu aina Kreikan klassiselta kaudelta pitkälle Rooman valtakunnan kaudelle. Quatro-sana on meille vastaavasti tuttu myös latinan kielestä johdettuna tarkoittaen nelivetoa. Quadriga tarkoittaa siis neljän vierekkäin vetävän hevosen tapaan neljää rinnakkain etenevää osasotaharjoitusta.

Bundeswehrin edustajat ovat ilmoittaneet 12 000 sotilaan osallistuvan noihin osaharjoituksiin.

Kuva vuonna 1791 valmistuneen Brandenburgin portin quadrikasta eli neljän hevosen vetämästä vaunusta Berliinissä. Saksa on nyt nimennyt tämän vuoden alkupuolen neljä osasotaharjoitusta tuon mukaan. Kuva: oma otos Berliinistä ‎6.‎10.‎2019.

Kyse on suurimmasta saksalaisten sotilaiden harjoituksesta sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Saksan idea on toimia logistiikkakeskuksena kansallisten ja kansainvälisten joukkojen lähettämisessä eri puolille Nato-Eurooppaa, tarjota omia asevoimia ja ottaa johtajuus. Kyse on osaltaan Saksan kilpailusta Puolan kanssa, kun Yhdysvallat on siirtämässä sotilaallisen varustautumisen painopistettä Puolaan. Naton itälaajentumasta huolimatta Saksa haluaa säilyttää asemansa, jonka Yhdysvallat antoi sille kylmän sodan aikana.

Niin Natossa kuin myös Saksassa simuloitu sotaharjoitusvihollinen on nimetty avoimesti. Kysymys harjoituksessa on sodasta Venäjän johtamaa liittoumaa vastaan (”eine von Rußland geführte Koalition”), joka perustuu todellisiin maantieteellisten tietoihin (”der Grundlage realer geografischer Daten den Krieg”). Nato on puolestaan kirjannut SDTE24-harjoituksen sotaharjoitukseksi läheistä vastustajaa vastaan (”against a near-peer adversary”, Nato 26.1.2024).

Venäläismedia on puolestaan uutisoinut, että Steadfast Defender 2024 -sotaharjoituksessa ”Latvian, Liettuan, Viron ja Suomen puolustusvoimien komentajien edustajat ilmoittivat myös suunnitelmistaan ​​testata kykyä torjua todennäköistä Venäjän hyökkäystä” (”О планах проверки способности дать отпор вероятной российской агрессии заявляли и представители командования армий Латвии, Литвы, Эстонии и Финляндии.”)

****

Alla olevissa neljässä kuvassa on Bundeswehrin joukkojen ja sotakaluston siirtoja osaharjoituksissa kuvattu erivärisillä viivoilla. Musta viiva on merikuljetus laivoin, maaston vihreä viiva on tiekuljetus ajoneuvoin, oranssi (ruskea) viiva on rautatiekuljetus junin, keltainen viiva on ilmakuljetus ilma-aluksin.

Saksan puolustusvoimien osallistuminen Steadfast Defender 2024 -sotaharjoitukseen. Grand North -harjoitusosuus eli  Nordic Response 24 ajanjaksolla 5.3.-14.3.2024. Kuva vapaa lähde (Saksan puolustusvoimat, Bundeswehr).
Saksan puolustusvoimien osallistuminen Steadfast Defender 2024 -sotaharjoitukseen. Grand Center 24 -harjoitusosuus 21.4.-26.5.2024. Saksa korostaa toimia logistiikkakeskuksena, jonne tuodaan sotavoimaa mm. Yhdysvalloista. Kuva vapaa lähde (Saksan puolustusvoimat, Bundeswehr).
Saksan puolustusvoimien osallistuminen Steadfast Defender 2024 -sotaharjoitukseen. Grand South -harjoitusosuus ajanjaksolla 7.5.-24.5.2024. Kuva vapaa lähde (Saksan puolustusvoimat, Bundeswehr).
Saksan puolustusvoimien osallistuminen Steadfast Defender 2024 -sotaharjoitukseen. Grand Quadrika -harjoitusosuus ajanjaksolla 15.5.-30.5.2024. Kuva vapaa lähde (Saksan puolustusvoimat, Bundeswehr).

Grand North -harjoitusosuudessa eli Nordic Response 24 -harjoituksessa Saksa siirtää Norjaan joukkoja ja sotakalustoa laivoilla, junilla ja ilma-aluksilla. Esimerkiksi 23. vuoristojääkäriprikaatin (Gebirgsjägerbrigade 23, 23rd Mountain Infantry Brigade, kotisivut) BV 206 Hägglund -telakuorma-autot lastataan Bahnhof Badin rautatieasemalta (Bahnhofpl. 2, Bahnhof Bad Reichenhall  47°43’53.3″N 12°52’55.5″E).

Laivakuljetukset Norjaan tapahtuvat Pohjanmeren rannalta Weser-joen suistoalueelta, jossa Bundeswehrillä on toimintaa mm. Wilhelmshavenissa (Hafen Wilhelmshaven, kotisivut, 53°30’44.7″N 8°07’30.0″E), jossa on myös Heppenser Grodenin laivastotukikohta (Marinestützpunkt Heppenser Groden, kotisivut, 53°32’06.1″N 8°09’28.5″E) ja jonne on myös rautatie. Samalla seudulla puolestaan Bremenhavenissa on laajat satamatoiminnot (Häfen in Bremerhaven, kotisivut ja kotisivut, 53°34’37.3″N 8°32’15.2″E). Bremenhaven on myös satama, jota Yhdysvallat käyttää sotavoimasiirroissaan.

Myös vain piensatamia (Hafen Spieka-Neufeld ja Hafen Dorum-Neufeld) sisältävässä Nordholzissa Bundeswehrillä on toimintaa, nimittäin merivoimien lentotukikohta ja lentokomento (Fliegerhorst Nordholz, Bundeswehr, Marinefliegerkommando, 53°46’03.3″N 8°39’28.1″E).

Sotakalustosiirrot tapahtuvat yleensä siviilipuolen kuljetusaluksilla ja yhtä hyvin siviilipuolen satamista. Weserin suistosta, jonka jostakin satamasta sotakalustokuljetukset myös Norjaan tapahtuvat, ovat myös Cuxhavenin satamat (Cuxhavens Häfen, 53°51’35.3″N 8°43’08.9″E).

Mikä on Steadfast Defender 2024- sotaharjoitukseen liittyvä lentokenttä eteläisessä Saksassa, on hieman arvoitus etenkin, mikäli lentoteitse on ajateltu siirrettävän kuljetuskoneilla kalustoa. Sotilashenkilöstöä Saksa on siirtänyt Münchenin siviilikentältä (Flughafen München, kotisivut, 48°21’14.0″N 11°47’10.0″E), mutta historiassa vähänlaisesti.

Eteläisessä Saksassa Bundeswehrin ilmavoimilla on neljä sotilaslentokenttää kaukana 23. vuoristojääkäriprikaatin Bad Reichenhallsta, nimittäin Neuburgin lentotukikohta (Fliegerhorst Neuburg, 48°42’42.0″N 11°12’42.0″E), Lechfeldin lentotukikohta (Fliegerhorst Lechfeld, 48°11’07.8″N 10°51’40.2″E), Laupheimin lentotukikohta (Fliegerhorst Laupheim, 48°13’13.1″N 9°54’36.1″E) ja Altenstadtin armeijan lentokenttä (Heeresflugplatz Altenstadt, 47°50’08.0″N 10°52’16.0″E). Lechfeldissä on Saksan toinen tukikohta Airbus A400M Atlas -kuljetuskoneille rautatieyhteyksineen, ja tuo lienee ensisijainen 23. vuoristojääkäriprikaatia palveleva lentokenttä noin 160 kilometrin päässä Bad Reichenhallsta.

Yllä olevaan ensimmäiseen kuvaan lähtöpaikaksi on merkitty 23. vuoristojääkäriprikaatin kotikasarmi eteläisessä Saksassa Bad Reichenhallissa (47°43’29.0″N 12°52’37.0″E), Hochstaufenin kasarmilla (Mannschafsheim Bad Reichenhall, 47°43’26.4″N 12°51’50.1″E). 23. vuoristojääkäriprikaati on tuttu näky Norjassa menneiden vuosien Cold Response -harjoituksissa Øverbygdin alueella eli Skjoldissa, josta lisää myöhemmin. Toiseksi harjoitukseen osallistuvaksi sotilasyksiköksi Saksa on nimennyt Nopeiden joukkojen toiminnan divisioonan (Division Schnelle Kräfte, DSK)

Saksassa Bad Reichenhallissa Hochstaufenin kasarmilla majapaikkaa pitävän 23. vuoristojääkäriprikaatin lähtö Bad Reichenhallin rautatieasemalta Norjaan Grand North -harjoitusosuuteen eli Nordic Response 24:ään ajanjaksolla 5.3.-14.3.2024. Kuva on julkaistu päivämäärällä 16.1.2024. Bahnverladung Norwegen on suomeksi kutakuinkin junalastaus Norjaan. Kuva vapaa lähde (Saksan puolustusvoimat, Bundeswehr).
Saksassa Bad Reichenhallissa Hochstaufenin kasarmilla majapaikka pitävän 23. vuoristojääkäriprikaatin lähtö Norjaan Grand North -harjoitusosuuteen eli Nordic Response 24:ään ajanjaksolla 5.3.-14.3.2024. Kuva on julkaistu päivämäärällä 16.1.2024. Kuvassa junaan lastattuja BV 206 Hägglund -telakuorma-autoja kohti Norjaa. Junat kulkevat Tanskan ja Ruotsin kautta kohti Narvikin rataa (Ofotbanen ja Malmbanan), jota kautta tarvittaessa myös sotakalustoa junalla siirrettäisiin Norjasta vastakkaiseen suuntaan Suomeen. Kuva vapaa lähde (Saksan puolustusvoimat, Bundeswehr).

Mielenkiintoista on sotavoimasiirron aikataulutus. Bad Reichenhallin rautatieasemalta 23. vuoristojääkäriprikaatin telakuorma-autojen lastauskuvat on julkaistu 16.1.2024 (Bundeswehr 16.1.2024). Nordic Response 24 on ilmoitettu pidettäväksi vasta ajanjaksolla 5.3.-14.3.2024. Bundeswehr kuitenkin kirjaa edellä mainitussa linkissä, että sen osalta erinäiset harjoitukset arktisissa olosuhteissa Norjassa alkavat jo helmikuun puolivälissä. Joka tapauksessa kaluston siirto kestää Saksasta Norjaan hurjan pitkän ajan, jos siihen on varattu vähimmillään kuukauden päivät. Kuukaudessa Venäjä ehtisi pahimmassa tapauksessa edetä jo pitkälle Norjassa kohti etelää.

****

Siirrot Saksasta Norjaan tapahtuvat Nordlandin läänin pohjoisimpaan kuntaan toisin sanoen Narvikin kunnan alueelle (Narvik kommune, kotisivut, 68°26’21.0″N 17°25’40.0″E) ja mm. Målselvin kunnan alueelle (Målselv kommune, kotisivut, 69°07’03.0″N 18°37’16.0″E), jossa on Norjan maavoimien päämaja Bardufossissa.

Narvikissa lennot päätyvät Harstad-Narvikin lentoasemalle (Harstad-Narvik lufthavn, kotisivut, 68°29’30.5″N 16°41’02.7″E), laivat Ramsundin laivastotukikohtaan (Ramsund orlogsstasjon, Forsvaret, Ramsund, 68°29’36.0″N 16°30’45.0″) tai Narvikin satamaan (Narvik Havn, kotisivut, 68°25’44.7″N 17°25’32.8″E). Alueella on hieman pohjoisemmassa Bardufossin lentokenttä (Bardufoss lufthavn, kotisivut, 69°03’34.9″N 18°32’16.0″E), joka on vilkkaassa sotilaskäytössä. Tuolla alueella on Bardufossin varuskunta (Bardufoss garnison, Forsvaret, Bardufoss, 69°02’57.6″N 18°30’38.6″E) ja sen kaksi leiriä nimeltään Heggelia ja Rusta (Heggelia Leir, 69°02’31.2″N 18°30’50.4″E  ja Rusta Leir, 69°03’00.0″N 18°30’18.0″E).

Alueella on tukikohtapaikkoina myös Setermoen leiri (Setermoen Leir, Forsvaret, Setermoen, 68°51’30.0″N 18°22’07.2″E) ja Skjoldin leiri (Skjold Leir, Forsvaret, Skjold, 69°01’41.9″N 19°17’12.1″E). Aluetta kutsutaan Indre Tromsiksi Tromssan läänissä (Troms fylke).

Ei ole sattumaa, että alue on Norjassa erityinen sotilaallinen keskittymä. Oli jo kylmän sodan aikaan. Kyse oli kyvykkyydestä torjua, jos aikanaan Neuvostoliitto olisi vyörynyt tai nykyään Venäjä vyöryisi Suomen ja Ruotsin läpi kohti Nato-maa Norjaa. Pohjoisemmaksi keskittymää ei kannattaisi sijoittaa painopiste huomioiden, oli Natossa ja Norjassa pähkäilty.

Tuo on nyt Suomessa syytä muistaa, kun Naton puolustussuunnitelmaa Ruotsin ja Suomen osalta päivitetään.

Nordic Response -harjoitukseen liittyviä lentokieltoalueita ajanjaksolla 4.-15. maaliskuuta 2024 Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Alue on melko laaja. Suomen liityttyä Natoon, nyt oli mahdollista laajentaa myös ilmaoperaatioiden hallintaa ottamalla ensikertaa käyttöön – tosin vain koekäyttöön – Norjan Bodøssa yhteispohjoismainen ilmaoperaatiokeskus. Keskus on sijoitettu Bodinin leiriin (Bodin leir) Reitanissa sijaitsevaan kallioluolaan. On muistettava, ettei Ruotsi välttämättä ole vielä harjoituksen alkaessa Naton jäsenmaa, jos Unkari ei ole jäsenyyttä hyväksynyt. Kun Norja, Ruotsi ja Suomi sopivat harjoituksen nimenmuutoksesta ja harjoituslaajennuksesta, oletus lienee ollut, että kaikki kolme olisivat Naton jäsenmaita harjoituksen alkaessa. Kuvat: vapaat lähteet (Ruotsin Puolustusvoimat, Försvarsmakten sekä Norjan Avinor, IPPC, Ruotsin Transportstyrelsen, AROWeb ja Suomen Fintraffic, AIS).

Yllä olevassa kuvatekstissä mainittuun Norjan Bodøssa yhteispohjoismaiseen ilmaoperaatiokeskukseen liittyen: Forsvaret, Bodø og Reitan, Bodin Leir (67°16’51.5″N 14°27’00.3″E) ja Reitain (67°18’03.9″N 14°51’47.1″E) sekä ilmaoperaatiokeskuksen kallioluolan suuaukko (67°18’10.2″N 14°52’11.7″E).

Tuolla kallioluolassa toimii koko Norjan asevoimien operatiivinen esikunta (Forsvarets operative hovudkvarter, FOH). Tuolla 1960-luvulla rakennetussa kallioluolassa työskentelee myös Kansallinen ilmaoperaatiokeskus (Nasjonalt luftoperasjonssenter, National Air Operations Center, NAOC).

Kallioluola oli vilkkaassa käytössä jo kylmän sodan aikaan.

Kuva Reitanin kallioluolan sisältä, jonne Nordic Response -harjoitukseen liittyen on ensikertaa perustettu kolmen Pohjoismaan yhteinen ilmaoperaatiokeskus. Kuva: vapaa lähde (Norjan Puolustusvoimat, Forsvaret).

****

Iso-Britannia on ollut hyvin sitoutunut pohjoisen Norjan puolustamiseen.

Iso-Britannian merivoimien merijalkaväki (Royal Marines, kotisivut) perusti noin 70 kilometriä Tromssasta etelään sijaitsevaan Skjoldiin sotilastukikohdan, joka tunnetaan nimellä Camp Viking (69°01’25.3″N 19°16’53.7″E). Koska Norja ei ole sallinut virallisesti perustaa alueelle pysyviä tukikohtia, tuon brittiläistukikohdan tarkoitus on olla brittien sotilaallisen toiminnan keskus seuraavan kymmenen vuoden ajan arktisen alueen eteläisellä reunalla.

Camp Viking ja Skjold leir sijaitsevat molemmat  Øverbygdin kylässä vierekkäin. Britannia perusti Camp Vikingin maaliskuussa 2023. Tukikohta palveluineen on mitoitettu noin tuhannelle sotilaalle. Tukikohdan huolto tapahtuu vajaan 50 kilometrin päässä olevan Sørreisan sataman tai paremminkin satamalaiturin (Sørreisa Havn, 69°09’26.0″N 18°07’23.6″E) kautta, josta sotakalusto kuljetetaan niin tukikohtaan kuin vaikkapa Nordic Response -harjoitukseen. Laiturilta on maantieyhteys myös Suomen Käsivarren Lappiin 86-kantatien ja Eurooppatie E6:n ja E8:n kautta.

Brittiläistä sotakalustoa (BV 206 Hägglund -telakuorma-autoja) puretaan Sørreisan satamalaiturilla Hurst Point -rahtialuksesta (IMO 9234068, MMSI 235500000) vuoden 2022 Cold Response -harjoitukseen. Kuva on otettu päivämäärällä 15.1.2022. Kuva: vapaa lähde (Norjan puolustusvoimat, Forsvaret).

Myös Yhdysvallat oli kylmän sodan aikaan säilönyt alueelle sotakalustoa. Saksassa päämajaa pitänyt jo aikaisemmin mainittu Euroopan taisteluvälineryhmä (Combat Equipment Group, Europe,CEGE) oli kylmän sodan aikaan vastuussa Norjan Bardufossiin varastoidusta kalustosta, joka kuului Minnesotan kansalliskaartin (Minnesota National Guard, kotisivut) itseliikkuvaan kenttätykistöyksikköön Bardufossin lentokentän varastoissa (69°03’12.4″N 18°31’55.9″E ja 69°03’07.7″N 18°32’38.5″E). Varastot ovat edelleen käytössä ja vierelle on rakennettu uutta, kuten em. 69°03’07.7″N 18°32’38.5″E-linkistä on hieman oikealle zoomattaessa huomattavissa. Huomatkaa myös kaksi helikopteria kahden suuaukon edessä.

Kun Suomi on nyt vastikään liittynyt Natoon, harmittelen sitä, kuinka tietämättömiä suomalaispoliitikot ovat kommenttiensa perusteella olleet esimerkiksi sotilastukikohtien sekä sotakalusto- ja ammusvarastojen tai joukkojen määräytymiskriteereistä Natossa ja niiden saamisesta Suomeen. Kuinka tietämättömiä poliitikot ovat esimerkiksi Yhdysvaltojen jo kylmän sodan ajoilta noudattamista sotavoiman sijoittamisperiaatteista. Nuo periaatteet pätevät pääsääntöisesti nykyaikanakin. Maantiedettä ja esimerkiksi logistiikan periaatteita ei kehitys ole juurikaan muuttanut.

****

Edellä kuvatusti Norjan alue on keskittymä, jonne Nato kasaa sotavoimaa, mikäli tilanne Norjan, Ruotsin ja Suomen tilanne sitä vaatii erityisesti Fennoskandian niemimaan pohjoisosissa. Tilanne on muovautunut vuosien saatossa eikä se enää ainakaan Suomen ja Ruotsin vuoksi muuksi muutu. Miten kasaaminen tapahtuu, sen periaatteita on kerrottu melko yksityiskohtaisesti edellä tässä blogikirjoituksessa.

Tuo on se alue Norjasta, jolta sotajoukkojen ja -kaluston siirrot ammussiirtoineen tapahtuvat Suomen ja Ruotsin pohjoisiin Naton suunnittelemana. Mikäli Itämeren reitti on sodan melskeessä käyttökelvoton siirroissa Suomeen, tapahtuvat siirrot ensisijaisesti Narvikin seudun kautta ja toissijaisesti eteläisemmän Ruotsin kautta, mikäli Itämeren reitti on edes Pohjalahden kautta auki.

Neljän Pohjoismaan puolustusvoimien komentajat (Norjan Eirik Kristoffersen, Ruotsin Micael Bydén, Tanskan Flemming Lentfer ja Suomen Timo Kivinen) antoivat puolustusministerien kautta maittensa hallituksille kukin saman esityksen, kuinka maat voivat koordinoida keskinäistä puolustustaan, kun Ruotsi ja Suomi ovat liittyneet Natoon (VG 24.10.2022).

Puolustusvoimien komentajat olivat sopineet myös neljästä paikasta, joiden kautta Nato siirtäisi sotakalustoa neljään Pohjoismaahan:

On syytä olettaa, että paikat on käyty huolella läpi etenkin Yhdysvaltojen kanssa, koska siirrettävä kalusto on pääsin Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta, tulipa se osaltaan myös Saksan maaperältä läntiseen Eurooppaan sijoitetuista APS-2-osavarastoista tai Norjaan sijoitetusta MCPP-N-varastosta.

Suomessa ei luonnollisesti ole yhtään paikkaa, koska Suomella ei ole merisatamaa Tanskan salmien Atlantin puolella. Sotavoiman siirtoja ei voi perustaa siihen, että voimia voidaan siirtää kriisin tai sodan keskellä mahdollisesti suljetun Itämeren kautta. Kaikissa sotavoimasiirroissa niin Suomeen kuin Baltian maihin on varauduttava tuomaan sotavoima Norjan ja Ruotsin halki. Siirtoreitit riittäville sotakalustovolyymeille pitää olla suunniteltu ja rakennettu tuolta pohjalta.

Suomella tulee olla riittävän nopeuden ja riittävän suuren välityskyvyn omaava sotavoiman siirtoyhteys Pohjois-Norjasta Ruotsin kautta Suomeen. Suomessa myös poliitikkojen on ymmärrettävä, että vain junaradalla on riittävä siirtokapasiteetti ja nopeus.

Orpon hallituksen on, mikäli se ylipäätään haluaa pitää kiinni Suomen hyvästä puolustuskyvystä, aloitettava toimet, joilla varmistetaan riittävä siirtoyhteys sulalle Atlantille Norjan ja Ruotsin kautta.

Kuusi korkea-arvoista upseeria (general officer) ja vanhempaa neuvonantajaa (senior enlisted advisors) Norjan puolustusvoimista, Iso-Britannian merijalkaväen kommandojoukoista (UK Commando Force), Suomen puolustusvoimista ja Yhdysvalloista osallistuivat Naton tulevan Nordic Response 24 -harjoituksen kokoukseen 24.1.2024 Norjan puolustusvoimien maavoimien (Hæren) päämajassa Bardufossissa. Kuva: vapaa lähde (Yhdysvaltojen merijalkaväen joukot Euroopassa ja Afrikassa, U.S. Marine Corps Forces Europe and Africa).
Nordic Response 24 -harjoituksen suunnittelua hoitavia upseereita 24.1.2024 aukiolla kuvattuna Bardufossissa. Suomen Puolustusvoimien edustaja on kuvan katsomissuunnassa rivissä kolmas vasemmalla (viides oikealla). Kuka tunnistaa hänet? Kuva on otettu kuvassa vasemmalla hieman pilkottavaan näyttelyrakennukseen (Messebygg) liittyvällä kentällä 69°02’57.7″N 18°30’07.7″E-pisteessä. Kuva: vapaa lähde (Yhdysvaltojen merijalkaväen joukot Euroopassa ja Afrikassa, U.S. Marine Corps Forces Europe and Africa).

Ylläoleva kuva on otettu kutakuinkin 69°02’57.7″N 18°30’07.7″E-pisteestä kohti etelää. Google Maps ei ole tällä kertaa erityisen tarkka ja on tarkempiakin esityksiä, esimerkkinä Kartsøk 188 -sivusto (Kartsøk 1881, Bardufoss Camp 140).

****

Otan tähän loppuun vielä sivuheittona, kuinka edelleenkin tiedustelussa satelliittitiedoista huolimatta selvitetään sotilaallisten vastustajien sotilaallisia kykyjä sotilaskäyttöön etenkin vastapuolen rakennetusta infrastruktuurista.

Monet tiedustelu- ja selvitystyön periaatteet ovat vanhoja eikä yhä tarkempi ja reaaliaikaisempi satelliittikuvaus ole suinkaan muuttanut kaikkea.

Oleellista on tietää selvittävän kohteen ja alueen historia. Useimmilla sotilaskäyttöön tarkoitetulla alueilla on pitkä historia yltäen pitkälle kylmän sodan aikaan – niin myös Suomessa. Vanhoista asiakirjoista löytyy tietoa, joka ei välttämättä näy vaikkapa satelliittikuvissa. Vanhat kartat ja erityisesti kaavakartat sekä eriasteiset asemapiirrokset ovat hyviä tietolähteitä alueista otettujen vanhojen valokuvien ohella.

Euroopassa lähes kaikki sotilaskohteet ovat vanhoja ollen olemassa jo kylmän sodan aikaan. Paikkoja on suljettu, uudistettu ja laajennettu, mutta kohteet ovat olleet käytössä pitkässä historiassa.

Venäjä tietää kylmän sodan ajoilta jokaisen vanhan Varsovan liiton alueen sotilaskohteen jokaista betoniteräksestä lähtien. Venäjä tietää jo kylmän sodan aikaisen tiedustelun pohjalta jokaisen myös Länsi-Saksan alueella olleen sotilaskohteen infrastruktuurin. Venäjä tietä jokaista betoniterästä myöten Ukrainan alueella olevan kylmän sodan aikaisen sotilasinfrastruktuurin.

Otetaan pari esimerkkiä.

Edellisessä luvussa on kuva, jossa Nordic Response 24 -harjoituksen suunnittelua hoitavia upseereita on jollakin aukiolla Bardufossissa.

Missä kuva on otettu, ei sinänsä ole erityinen tieto vaikkapa Venäjälle, henkilöt ovat tärkeämpiä. Mutta tuokin valokuvan paikka oli helppo selvittää. Valokuvat kertovat paljon sotilastiedustelijallekin, mitä sivullinen ei välttämättä ymmärrä. Joka tapauksessa kaikesta on niin paljon kuvia, etteivät lisäkuvat tuo paljonkaan arvoa kuin aivan uusimpien rakennelmien osalta.

Missä tuo seitsemän sotilashenkilön kuva on sitten Bardufossissa otettu?

Kuva on paikallistettavissa satelliittikuvista. Kuva on otettu kutakuinkin 69°02’57.7″N 18°30’08.1″E -pisteestä kohti etelää, jossa näkyy kolmen harjakattoisen rakennuksen päädyistä kaksi läntisintä. Läntisimmän rakennuksen (edellisen luvun kuvassa oikeanpuoleisimman, satelliittikuvissa keskellä oleva) nimi on Helgelandsmoen, joka on luettavissa valokuvasta. Aukiolla otetussa kuvassa vasemmalla näkyy hieman näyttelyrakennuksen (Messebygg) kulmaa. Näyttelyrakennus on Norjan puolustusvoimien käytössä oleva rakennus.

Aukio, jolla Nordic Response 24 -harjoituksen suunnittelua hoitavat seitsemän upseeria 24.1.2024 on kuvattu tällä Norjan puolustusvoimien maavoimien (Hæren) hallinnassa olevan näyttelyrakennuksen (Messebygg) viereisellä aukiolla Bardufossissa. Näyttelyrakennuksesta näkyy osa kuva oikeassa reunassa. Kuva: vapaa lähde (Google Maps- ja Kartsøk 188 -karttapalvelujen kuvat + oma editointi).

****

Varusmiesten somekuvat johtivat vakavaan epäilyyn maanpetosrikoksesta – poliisi tutkii kahta turvallisuussalaisuuden paljastamista (Yle 8.1.2024).

Suomessa on hyvin ankarasti varusmiehiltä kiellettyä ottaa valokuvia vaikkapa varuskunnista ja jakaa niitä sosiaaliseen mediaan. Tuo tuntuu ainakin minusta hieman koomiselta, kun tiedetään, mihin satelliitit nykyaikana kykenevät ja miten paljon vaikkapa varuskunnista löytyy vapaata informaatiotietoa historiatietoineen. Sama koskee kaikkea aseistusta ja sotakalustoa.

Tuntuu lievästi sanottuna koomiselta ja ankarasti ylimitoitetulta se, miten kahta Niinisalon varusmiestä vastaan Puolustusvoimat on reagoinut tekemällä rikosilmoituksen kuvan tai muutaman kuvan julkaisemisesta muutaman osallistujan viestiryhmään perusteena rikoslaissa määritelty maanpetosrikos, jossa vähimmäisrangaistus on neljä kuukautta ja enimmäisrangaistus neljä vuotta vankeutta (Yle 8.1.2024).

Tuo on Puolustusvoimilta ikävää ja rankasti ylimitoitettua toimintaa. Puolustusvoimien sisäinen kurinpidollinen toimi olisi ollut riittävä. Oikeudessa varusmiesten on syytä näyttää toteen, ettei julkaistuissa kuvissa ole mitään sellaista, mikä ei ole muutoinkin julkisessa tiedossa ja vaarantaisi turvallisuussalaisuuden todellisen julkistamisen. Jos jotain syytetään, on rikosilmoituksen tekijän osoitettava se todellinen rikos ja sen vahingollisuus. Käskyn tai ohjeen noudattamatta jättämien on eri asia.

Tuossa Puolustusvoimilla tulee varmasti olemaan vaikeuksia meneillään olevissa esitutkinnoissa ja mahdollisesti tulevissa oikeudenkäynneissä, mikäli poliisi ja syytäjä eivät totea Puolustusvoimien tekemiä rikosilmoituksia perusteettomiksi.

Puolustusvoimat on tekemässä kahdesta varusmiehestä aivan turhaan ja harkitsemattomasti esimerkkejä pelotteeksi muille varusmiehille varsin raskaalla ja Puolustusvoimia itselleen haitallisella tavalla.

****

On Puolustusvoimilla muitakin saman luokan älynväläyksiä.

Puolustusvoimat on vaatinut Googlea rakeistamaan esimerkiksi Parolannummella Hattulassa majapaikkaa pitävän Panssariprikaatin varuskunta-alueet. Google onkin tehnyt työtä käskettyä (Google Maps 61°02’06.7″N 24°22’06.4″E).

Mikähän järki tuossakin Puolustusvoimilla on, kun muiden karttapalveluja tuottavien toimijoiden sivuilla satelliittikartat ovat virheettömiä niin, että vaikkapa jokainen kuorma-auto on laskettavissa ja tunnistetavissa. Esimerkkinä venäläisen Yandex Maps -karttapalvelun kuva samasta 61°02’06.7″N 24°22’06.4″E-pisteestä (Yandex Maps 61°02’06.7″N 24°22’06.4″E).

Tuo jonkin alueen rakeistaminen luo samanlaisen houkutuksen kuin miten mehiläispesä houkuttelee karhua. Jos jokin alue on rakeistettu, se varmasti herättää kiinnostuksen vaikkapa minussa selvittää aivan julkisista lähteistä, mitä rakeistamisen takana onkaan.

Puolustusvoimat toimii tuossa rakeistamisasiassa kuin ennen vanhaan vanha kunnon hölmöläinen, joka luuli neliovisen auton olevan lukossa, kun oli lukinnut avaimella vain kuljettajan oven.

Google Maps- ja Yandex Maps -karttapalvelun satelliittikuvat 61°02’13.6″N 24°22’15.1″E-pisteestä. Yandex Maps -karttapalvelun kuvasta voi helposti tunnistaa vaikkapa kuorma-autot ja laskea niiden lukumäärät. Kuva: vapaa lähde (Google Maps- ja Yandex Maps -karttapalvelu + oma editointi).

Yllä olevat kuvat löytyvät Google Maps 61°02’13.6″N 24°22’15.1″E–  ja Yandex Maps 61°02’13.6″N 24°22’15.1″E -pisteistä.

Panssariprikaatin alueella havaitut ulkomaiset kuvaajat käynnistivät äärimmäisen harvinaisen vakoilututkinnan (Yle 10.1.2024).

Tammikuussa 2024 poliisin tutkinnanjohtaja teki virallisen päätöksen, jonka mukaan esitutkinta Puolustusvoimien tekemässä rikosilmoituksessa lopetetaan.

Tutkinnanjohtajan mukaan oli ilmeistä, että turistit, joista Puolustusvoimat oli tehnyt rikosilmoituksen, eivät olleet vakoojia. Kyse oli Panssariprikaatin portilla kahdesta neuvostoliittolaisia T-34-panssarivaunuja valokuvanneista latvialaisesta turistista.

No joo, toivottavasti sentään koko Puolustusvoimien älykkyystaso ei ole samalla tasolla kuin Panssariprikaatissa.

Puolustusvoimien pitäisi nyt vain hyväksyä ja muotoilla toimintansa niin, että nykyaikana satelliittien, tietokoneiden ja internetin maailmassa ei oikein enää saa mitään kentällä olevaa piiloon.

****

Otetaan lopuksi  vielä toinen esimerkki Norjasta, kuinka tiedustelussa selvitetään vaikkapa maanalaisia varastoja.

Oheiset alla olevat kaksi vierekkäistä kuvaa ovat myös Bardufossista. Kuvissa on esitetty Bardufossin lentokentän ja Bardu-joen (Barduelva) välistä aluetta, jossa on kaksi kylmän sodan aikaista vanhaa maanalaista varastoaluetta oikeanpuoleisen karttakuvan mukaisesti (69°03’12.4″N 18°31’55.9″E ja 69°03’07.7″N 18°32’38.5″E). Lisäksi kuvan oikeassa laidassa on uudempia varastoja, joihin johtavat kulkuväylät ovat ruskeasävyisiä.

Vanhat varastot, vaikka ne ovat suojeltuja, ovat edelleen käytössä. Oikean puoleinen kartta on kylmän sodan aikainen ja vapaasti saatavissa, jossa maanlaiset varastotilat on rajattu mustalla katkoviivalla. Varastot ovat ammusbunkkereita. Oikeanpuoleinen alue näkyy selvästi satelliittikuvassa, mutta vasemmanpuoleinen ei niinkään kesäkuvassa, talvikuvassa paremmin.

Tiedustelussa muu liittyvä aineisto (kartat, asemapiirrokset, historia-asiakirjat jne.) auttaa siis tulkitsemaan satelliittikuvia paremmin, vaikka satelliittikuvat olisivat kuinka tarkkoja sinänsä. Tässä tapauksessa vanha karttakuva Norjan puolustusvoimien rakennuslaitokselta. Satelliittikuvien analysointia selvennetään teknisillä kartoilla, asemapiirroksilla vaikkapa valokuvilla, joita jokaisesta kohteesta on maailma pullollaan eikä minkään maan sotilaskohteiden salailu voi perustua noiden lähteiden salassapitoon.

Alla olevan kuvan oikeanpuoleinen karttakuva on Norjan puolustusvoimien rakennuslaitoksen (Forsvarsbygg, kotisivut) julkaisusta (Forsvarsbygg, Bardufoss 8.10.2015).

Vasemmalla kesäaikaan otettu satelliittikuva, jossa oikeanpuoleinen bunkkerialue näkyy selkeämmin, mutta vasemmanpuoleinen bunkkerialue ei edes tunnistettavasti. Karttakuva paljastaa myös vasemmanpuoleisen bunkkerialueen. Kuva: vapaa lähde (Norjan puolustusvoimien rakennuslaitoksen aineistoa ja Google Maps -karttapalvelun kuva + oma editointi).
Vasemmanpuoleinen bunkkerialue kesä- ja talviakaan kuvattuna. Satelliittikuvien tarkkuustasot eivät ole yhteismitallisia, mutta silti kuvista on pääteltävissä, kuinka talvikuvista on helpompaa tehdä tunnistuksia, kun kesäkasvillisuus ei ole peittävää. Suomessa satelliittikuvissa näkymättömät maanalaiset rakenteet on helpointa tunnistaa Maanmittauslaitoksen karttapaikasta (https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/) laittamalla sivun vasemmassa reunassa olevasta valikosta Rinnevarjoste-karttataso Ilmakuva-karttatason päälle. Kuva: vapaa lähde (Yandex Maps- ja Google Maps -karttapalvelujen kuvat + oma editointi).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu