Niin Mustallamerellä kuin myös Itämerellä Venäjä käyttää hallinnassaan olevaa energiainfrastruktuuria sotilastiedusteluun

Vasemmanpuoleisessa kuvassa on Novorossijan (Новороссия) aluetta kuvaava kartta 1800-luvulta. Kyse oli hallinnollisalueellisesta muodostelmasta, jossa Novorossijan nimi oli ensikertaa mainittuna vuonna 1765 (Новороссийская губерния). Noista ajoista lähtien Mustanmeren pohjoisranta on kummitellut venäläisten mielissä. Kuvassa esim. Херсонская губ. -termi (Херсонская губерния) tarkoittaa Hersonin kuvernementtia. Kuvaan on merkitty 59.-63. kuvernementit Novorossijana. Kuvassa Европейская Росія tarkoittaa eurooppalaista Venäjää. Venäjä tavoittelee nyt sodalla tuota Novorossijan aluetta tai paremminkin Mustanmeren rantoja aina Nato-maa Romaniaan saakka, kun enempään ei pystynyt. Eurooppalaisuus on nyt Venäjästä varsin kaukana. Oikeanpuoleisessa kuvassa on merkittynä Venäjän valloittamat alueet 12.6.2022. Lopullinen kamppailu Odessan alueesta voi tapahtua vasta vuosien kuluttua. Kuva: vapaa lähde (historian karttakirja ja Iso-Britannian puolustusministeriö, Ministry of Defence, Defence Intelligence 12.6.2022).

Mustanmeren pohjoisrannan hiilivetyvarat ovat osa Ukrainaan ja Venäjän välistä kamppailua.

Naftogaz (НАК «Нафтогаз України») on Ukrainan suurin öljyn- ja maakaasunjakeluyhtiö, jonka toimialaan kuuluu myös öljy- sekä kaasukenttien etsintä. Naftogazilla oli – tai oikeastaan on vieläkin – täysin omistama tytäryhtiö nimeltään Tšernomorneftegaz (ДАТ «Черноморнефтегаз»), jonka toimialuetta olivat Krimin niemimaa ja Mustanmeren pohjoisosat Ukrainan talousvyöhykkeellä. Tšernomorneftegazin toiminta-alue Krimin niemimaan tienoilla selviää alla olevasta kuvasta, jossa on esitetty yhtiön kaasun- ja öljynporaustoimintaa.

Kielellisiin asioihin liittyen kyrillisillä aakkosilla kirjoitetut tekstit ovat tässä blogikirjoituksessa joko venäjän- tai ukrainankielisiä asiayhteydestä riippuen. Ukrainan kieltä en osaa.

Ukrainan valtion öljy- ja kaasutuotantoa harjoittaneen Tšernomorneftegazin (ДАТ «Черноморнефтегаз») toiminta-alue oli Mustanmeren pohjoisosa Krimin niemimaalla ja niemimaan molemmin puolin. Kuvassa on esitetty yhtiön hallinnassa ja kehittämisvaiheessa ollut öljy- ja kaasutuotantoinfrastruktuuri sekä myös öljy- ja kaasukentät ennen kuin Venäjä ryösti yhtiön ja sen hallinnassa olleet kaasu- ja öljyvarannot Mustallamerellä ja Asovanmerellä. Punaiset viivat ovat kaasuputkia. Kuva: vapaa lähde (Tšernomorneftegaz).

Venäjä kaappasi Ukrainan valtion ja Naftogazin omistaman Tšernomorneftegazin jo maaliskuussa 2014, kun Krimin niemimaan valloitus oli alkanut vasta helmikuun lopulla. Venäjän viranomaiset rekisteröivät Tšernomorneftegazin uudelleen 29. marraskuuta Krimin tasavallan valtion yhtenäisyritykseksi nimeltään GUP RK Tšernomorneftegaz (ГУП РК «Черноморнефтегаз», ИНН/КПП: 9102048801/910201001). ГУП РК (GUP RK) tarkoittaa valtion yhtenäisyritystä Krimin tasavallassa (Государственного унитарного предприятия Республики Крым).

ИНН (идентификационный номер) on Venäjällä verotunnistetieto (INN), englannin kielellä TIN (Tax Identification Number). КПП puolestaan mm. määrittelee, millä perusteella oikeusorganisaatio – esim. yritys – on rekisteröity. Vastannee Suomessa ehkä lähinnä Y-tunnusta.

Nyt Venäjän Ukrainalta rosvoama Tšernomorneftegaz toimii yhdeksällä kentällä, joista kuusi on kaasukenttää, kaksi kaasukondensaattikenttää ja yksi öljykenttä:

  • Odessan kaasukenttä (Одесское ГМ)
  • Štormovojen kaasukondensaattikenttä (Штормовое ГКМ)
  • Arhangelskojen kaasukenttä (Архангельское ГМ)
  • Džahkoiskojen kaasukenttä (Джанкойское ГМ)
  • Zadornenskojen kaasukenttä (Задорненское ГМ)
  • Golitsinskojen kaasukondensaattikenttä (Голицинское ГKM)
  • Vostotšno-Kazantipskojen kaasukenttä (Восточно-Казантипское ГМ)
  • Severo-Bulganakskojen kaasukenttä (Северо-Булганакское ГМ)
  • Semenovskojen öljykenttä (Семеновское НМ).

ГМ (GM) tarkoittaa kaasukenttää (газовое месторождение) ja ГКМ (GKM) tarkoittaa kaasukondensaattikenttää (газоконденсатное месторождение). НМ (NM) tarkoittaa puolestaan öljykenttää (нефтяное месторождение).

Odessan kaasukenttään liittyy myös Bezymjannojen kaasukenttä (Безымянное ГМ), mutta sitä ei yleensä erotella Odessan kentästä. Odessan kaasukenttä on nimetty joissakin lähteissä myös kaasukondensaattikentäksi (Одесское ГКМ). Taustalla lienee osaltaan toimi, jolla Tšernomorneftegaz yhdisti Golitsinskojen kaasukondensaattikentän BK-1-lohkojohtimen ja MSP-4-alustan 83 kilometrin pituisella vedenalaisella kaasuputkella.

Lisäksi on vielä Šmidtan kaasukenttä (Шмидта ГМ), joka on Golitsinskojen kaasukondensaattikentän länsipuolella lähellä Krimin niemimaan rannikkoa.

Golitsinskojen kaasukondensaattikenttä liittyy myös kentän eteläinen osuus venäjänkieliseltä nimeltään Южно-Голицынское ГМ (Etelä-Golitsynskojen kaasukenttä). Štormovojen kaasukondensaattikenttään liittyy myös kentän syväosuus venäjänkieliseltä nimeltään Штормовая-глубниная (Štormovaja-syvän kaasukenttä). Восточно-Казантипское ГМ voidaan kirjata myös Восточноказантипское ГМ ja Северо-Булганакское ГМ voidaan kirjata myös Северобулганаское ГМ. Odessan kaasukenttään puolestaan liitetään siis myös Bezymjannojen kaasukenttä (Безымянное ГМ).

Eri kenttiä Venäjän Ukrainalta rosvoamalla alueella todellakin siis riittää.

Tšernomorneftegazin hallinnassa olleet tarkemmin todennetut kaasu- ja öljykentät ennen Venäjän ryöstöä. Kaasukondensaattikenttiä on kaksi: Golitsinskojen ja Štormovojen kaasukondensaattikentät (Голицинское ГKM ja Штормовое ГКМ). Kaasukenttiä on kuusi: Arhangelskojen, Džahkoiskojen, Zadornenskojen, Vostotšno-Kazantipskojen, Severo-Bulganakskojen ja Odessan kaasukentät (Архангельское ГM, Джанкойское ГM, Задорненское ГM, Восточно-Казантипское ГM, Северо-Булганакское ГM ja Одесское ГM). Odessan kaasukenttään liity myös Bezymjannojen kaasukenttä (Безымянное ГМ). Džahkoiskojen ja Zadornenskojen kaasukentät ovat Krimin niemimaalla. Vostotšno-Kazantinskojen kaasukenttä ja Severo-Bylganakskojen kaasukenttä sijaitsevat Asovanmerellä. Öljykenttiä on yksi: Semenvobskojen öljykenttä (Семеновское НМ) Asovanmerellä. Karttaan on merkitty myös Etelä-Golitsynskojen, Štormovaja-syvän ja Šmidtan ja kaasukentät (Южно-Голицынское ГМ, Штормовая-глубниная ГМ ja Шмидта ГМ). Subbotinan öljykenttä (Субботина НМ) on puolestaan Krimin itäpuolella. Lisäksi Asovanmerellä on vielä Ukrainan puolella Severo-Kertšenskojen kaasukenttä (Северо-Керченкское ГM). Kuva: vapaa lähde (Tšernomorneftegaz).

Naftogaz arvioi, että se menetti Krimin valtauksen ja Tšernomorneftegazin rosvouksen jälkeen Venäjälle 15 öljy- ja kaasukenttää ja 3 lupaavaa öljy- ja kaasuesiintymäaluetta Krimillä ja Mustanmeren hyllyllä sekä Glebovskin maanalaisen kaasuvaraston (Глебовское газоконденсатное месторождение). Lisäksi yli 1 200 kilometriä pääkaasuputkia, 43 kaasunjakeluasemaa, 29 erilaista merialusta ja neljä kelluvaa porauslautaa (Neftegaz.RU 19.7.2016).

Ukraina menetti noin 80 prosenttia alueen luonnonvaraesiintymistään Venäjälle. Tšernomorneftegaz on puolestaan ilmoittanut, että se omisti  alueella 17 todennettua esiintymää, joista 11 oli maakaasuesiintymää, neljä kaasukondensaattiesiintymää ja kaksi öljyesiintymää. Kaiken kaikkiaan esiintymien nimitetyiksi kokonaisvarannoiksi on tarkasti kirjattu 58,56 miljardia kuutiometriä luonnonkaasua, 1 231 tuhatta tonnia kaasukondensaattia ja 2 530 tuhatta tonnia öljyä (Аналітична доповідь: Російська політика в Чорноморському регіоні, 2020).

Joka tapauksessa nuo varannot eivät kuitenkaan ole hirvittävän suuria. Vertailuna Nord Stream 1 -kaasuputken välityskyky on 55 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa.

Ukrainan Tšernomorneftegaz tuotti ennen Venäjän valtausta vuosittain noin 1,5–1,65 miljardia kuutiometriä kaasua, mikä kattoi noin neljä viidesosaa Krimin niemimaan kaasutarpeesta. Venäjän aikaan tuotanto on laskenut ja Venäjä joutuu tuomaan mantereelta kaasua Krimin niemimaalle.

****

Käydään hieman läpi Venäjän kaappaaman kaasuntuotannon rakennetta edellisessä luvussa luetelluilla kentillä.

Kaasuntuotannon rakenteeseen voivat kuulua rakennettuna esimerkiksi kiinteä offshore-alusta (морская стационарная платформа, МСП), nostettava lautta (самоподъёмная буровая установка, СПБУ), lohkojohdin (блок-кондуктор, БК) ja tekniikkakeskus (центральная технологическая платформа, ЦТП) sekä tekninen alusta (технологическая платформа, ТП). Toki on muitakin maakaasun tuotantoon tarkoitettuja ja tarvittavia laitteita, mutta nuo lienevät tärkeimmät ja näkyvimmät.

Olen täysi maallikko noissa asioissa.

Nostettava lautta on tunnettuna englanninkielisenä terminä jack-up rig. Nostettava lautta koostuu kelluvasta rungosta, joka on varustettu useilla liikkuvilla jaloilla ja rakennelmaa voidaan siirtää vaikkapa hinaajien vetämänä.

Venäjän varasti ainakin seuraavat kahdeksan kiinteää offshore-alustaa (МСП). Alla olevassa luettelossa olevat ovat varastettuja eri asiakirjoihin merkittyinä:

  • MSP-2 (МСП-2), Golitsinskojen kaasukondensaattikenttä
  • MSP-4 (МСП-4), Golitsinskojen kaasukondensaattikenttä (sekä myös Odessan ja Bezymjannojen kaasukenttä)
  • MSP-5 (МСП-5), Golitsinskojen kaasukondensaattikenttä
  • MSP-6 (МСП-6), Šmidtan kaasukenttä
  • MSP-7 (МСП-7), Arhangelskojen kaasukenttä
  • MSP-17 (МСП-17) tai toiselta nimeltään Štormovaja-17 («Штормовая-17»), Štormovojen kaasukondensaattikenttä
  • MSP-18 (МСП-18), Golitsinskojen kaasukondensaattikenttä
  • MSP-19 (МСП-19), Golitsinskojen kaasukondensaattikenttä.

Ei ole tiedossa, ovatko MSP:n numerokoodit myös niiden järjestysnumeroja ykkösestä alkaen. Ei ole olemassa yhtä asiakirjaa, johon kaikki MSP:t sijainteineen olisi merkittynä.

Venäjän varastamat neljä nostettavaa lauttaa (СПБУ) ovat nykyiseltä nimeltään:

Kyrillisten aakkosten СПБУ on latinalaisilla aakkosilla SPBU. Ukrainalla oli neljä nostettavaa lauttaa, jotka kaikki Venäjä rosvosi.

Nuo neljä lauttaa IMO-koodeineen löytyvät myös meriliikennettä reaaliaikaisesti seuraavasta MarineTraffic-verkkopalvelusta, koska lautat ovat siirrettäviä ja siksi ikään kuin merisaluksia. Sen sijaan kiinteät offshore-alustat eivät löydy MarineTraffic-verkkopalvelusta.

Kuvakaappaus 4.7.2022 MarineTraffic-sivustolta Tavrida-porauslautan sijainnista. Kyseinen sijainti on rekisteröity 1.7.2022 klo 21:21:30. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus MarineTraffic-sivustolta).

Modu Crimea 2 (СПБУ «Крым-2») oli ennen Venäjän kaappausta Ukrainan aikaan nimeltään Petr Godovanets (СПБУ «Петр Годованец»). Petr Godovanets -kaasunporauslautta (Modu Crimea 2) tunnetaan paremmin toisena Bojko-tornina («вышка Бойко»). Toinen Bojko-torni on kaasunporauslautta alkuperäiseltä nimeltään Ukraina (СПБУ ”Украина”), joissakin lähteissä Nezavisimost (СПБУ «Независимость»). Nuo kaksi lauttaa tunnetaan myös B-312 ja B-319-porauslaitteena (буровые установки В-312 ja буровые установки В-319).

Venäjän varasti ainakin seuraavat seitsemän lohkojohdinta (БК). Alla olevassa luettelossa olevat ovat varastettuja eri asiakirjoihin merkittyinä:

  • BK-1 (БК-1), Golitsinskojen kaasukondensaattikenttä (sekä myös Odessan ja Bezymjannojen kaasukenttä)
  • BK-2 (БК-2), Odessan (ja Bezymjannojen) kaasukenttä
  • BK-3 (БК-3), Odessan (ja Bezymjannojen) kaasukenttä
  • BK-10 (БК-10), Golitsinskojen kaasukondensaattikenttä
  • BK-11 (БК-13), Golitsinskojen kaasukondensaattikenttä
  • BK-13 (БК-13), Golitsinskojen kaasukondensaattikenttä
  • BK-23 (БК-23), Štormovojen kaasukondensaattikenttä.

Venäjän varastamia tekniikkakeskuksia (ЦТП) ja teknisiä alustoja (ТП) ovat ainakin:

  • TSTP-7 (ЦТП-7), Arhangelskojen kaasukenttä
  • TP 1 (ТП-1) Vostotšno-Kazantipskojen kaasukenttä.
Kuvassa on esitetty jackup-tyyppisen Tavrida-porauslautan (СПБУ «Таврида») liittyminen BK-1-lohkojohtimeen (БК-1) ja kahden kilometrin päässä Arhangelskojen kaasukentällä olevaan TSTP-7-tekniikkakeskukseen (ЦТП-7). Kyse on Arhangelskojen kaasukentän lisäjärjestelyistä vuodelta 2012, jolloin Tavrida sai päätökseen 11 tuotantokaivon porauksen. Kuva: vapaa lähde (blackseanews.net).

****

Ukrainan rajaviranomaisen 15. joulukuuta 2015 päivättyjen lausuntojen mukaan Venäjä siirsi Odessan kaasukentältä kaksi jackup-tyyppistä nostettavaa lauttaa, jotka olivat em. Petr Godovanets (B-312) ja Ukraina (B-319). Hinaajien Fedor Uriupin («Федор Урюпин», IMO: 9443499) ja Mys Tarhankut («Мыс Тарханкут», IMO: 9443504) AIS-järjestelmätiedot (Automatic Identification System) vahvistivat hinaajien ja porauslauttojen liikkeet mm. MarineTraffic-verkkopalvelussa, kun itse siirrettävien lauttojen AIS-järjestelmät olivat pois päältä.

Venäjä varasti Ukrainalta samalla nuo hinaajat, kun se varasti nuo neljä em. jackup-tyyppistä nostettavaa lauttaa. Venäjä rosvosi käytännössä kaiken sen aluskannan, mitä Tšernomorneftegaz käytti toiminnassaan tuolla merialueella. Lisäesimerkkinä Venäjän rosvouksista merihinaaja Tsentavr (tai Entavr), IMO: 8033144 (морской буксир «Центавр»).

Tuokin pieni yksityiskohta kuvaa, kuinka Venäjä toimii varkaana vailla pienintäkään moraalia ja käyttäytymistä, mitä ”kunnolliselta” varkaaltakin on syytä odottaa. Venäjä on nyt varkaana osoittanut, millainen ala-arvoinen toimija se on vailla minkäänlaista häveliäisyyttä. Sodankäynnilläkin on pelisäännöt ja niihin kuuluu sotavoiman asiallinen käyttäytyminen.

Kaiken päälle Venäjä on vielä myös viljarosvo. Vaikea uskoa, että yksikään valtio voisi tässä maailmassa vajota vastaavalle tasolle kuin minne Venäjä on valtiona vajonnut.

Rosvo mikä rosvo. Siis Venäjä. Rosvoista ala-arvoisin.

Hinaaja Fedor Uriupin matka pisteestä 1 pisteeseen 2  joulukuun 7.-8. päivänä 2015. Venäjä siirsi tuolla hinaajalla toisen Bojko-torneista. Joko Petr Godovanets -kaasunporauslautta (Modu Crimea 1) tai Ukraina-kaasunporauslautta (Modu Crimea 2). Venäjä siirsi nuo molemmat lautat juuri 12 merimailin rajan sisäpuolelle Kirimin rannikosta eli ikään kuin Krimin aluevesirajan sisäpuolelle. Kuva: vapaa lähde (merirajakarttapohja + karttamerkinnät).
Hinaaja Mys Tarhankutin matka pisteestä 1 pisteeseen 2  joulukuun 7.-8. päivänä 2015. Venäjä siirsi tuolla hinaajalla toisen Bojko-torneista. Joko Petr Godovanets -kaasunporauslautta (Modu Crimea 1) tai Ukraina-kaasunporauslautta (Modu Crimea 2). Venäjä siirsi nuo molemmat lautat juuri 12 merimailin rajan sisäpuolelle Kirimin rannikosta eli ikään kuin Krimin aluevesirajan sisäpuolelle. Kuva: vapaa lähde (merirajakarttapohja + karttamerkinnät).

Enää Modu Crimea 1 ja Modu Crimea 2 eivät ole Krimin rannikolla noin 12 merimailin päässä rannikosta vaan takaisin lännempänä edellä mainituissa koordinaattipisteissä (45°17’22.4″N 30°51’18.4″E ja 45°40’24.7″N 31°41’04.5″E).

Mikä oli Venäjän idea tuossa siirrossa vuonna 2015 Krimin rannikon tuntumaan ja kuitenkin sitten lähemmäksi vanhaa sijaintia. Aloite kaasunporauslauttojen siirrosta oli tullut Venäjän ulkoministeriöstä. Lautat olivat niin lähellä Ukrainan rannikkoa, että niiden varastamista Venäjä ei voisi kiistää. Venäjä siirsi lautat lähemmäksi Krimin niemimaata, mutta näköjään vain väliaikaisesti, kun katsoo lauttojen nykyisiä sijainteja MarineTraffic-verkkopalvelussa. Ukraina on vienyt nuo Venäjän rosvoukset Haagin pysyvän välitystuomioistuimen käsiteltäväksi, mikä osaltaan selittänee Venäjän erikoista toimintaa.

****

Ukrainan tärkeimmät satamat ovat Tšornomorskin (Морський торговельний порт Чорноморськ), Odessan (Одеський морський торговий порт), Mykolajivin (Миколаївський морський торговельний порт) ja Hersonin (Херсонський морський торговельний порт) satamat Mustanmeren rannalla. Asovanmeren satamista laivaliikenne Kertšinsalmen kautta oli pieni osa, joka pieneni edelleen Venäjän Kertšinsalmen sillan valmistuttua toukokuussa 2018. Tuo laivaliikenne Asovanmereltä pieneni edelleen Venäjän marraskuussa 2018 synnyttämässä kriisissä (US-blogi 28.11.2018).

Mariupolin ja sen sataman (Маріупольський морський торговельний порт) tuhon myötä vientiä ei enää ole. Satamalla ei ole enää edes ukrainankielisiä kotisivuja.

Tuoreimpana esimerkkinä Venäjä pyrkii avaamaan laivaliikenteen valloittamastaan Berdjanskin (Бердянськ) satamakaupungista Asovanmeren rannalta (esim. Інтерфакс-Україна 1.7.2022, Українська правда 1.7.2022 jne.).  Berdjansk sijaitsee noin 70 kilometriä Mariupolista länteen. Tuokin toimi kuvaa hyvin Venäjän päämääriä Mustanmeren pohjoisrannalla.

Kuuluisa Käärmesaari (острів Зміїний) 45°15’16.8″N 30°12’11.1″E -karttapisteessä Ukrainan ja Romanian rajalla on paljon kokoaan merkittävämpi. Kyse on saaren tärkeästä strategisesta sijainnista. Ukraina ja Venäjä taistelevat niin verisesti tuosta 17 hehtaarin mitään sanomattomasta kivikkotilkusta juuri sen strategisen merkityksen vuoksi. Kuka hallitsee saarta, hallitsee myös ympäröivää vesialuetta laajalle.

Kivikkoinen 17 hehtaarin Käärmesaari. Ukrainan valloitti saaren takaisin venäläisiltä 1.7.2022 mantereen rannikolta tapahtuneilla tykistöpommituksilla. Saarelta mantereelle on lyhimmillään noin 35 kilometriä. Kuva: vapaa lähde (Maxar Technologies).

Suositellut ja eniten käytetyt laivareitit Bosporinsalmelta Ukrainan em. satamiin kulkevat Mustanmeren hyllyllä (Шельф Черного моря, Черноморский шельф) Käärmesaaren ja Venäjän miehittämän em. Odessan kaasukentän (Одесское газовое месторождение, Одесское ГМ) välisen kapean salmen kautta. Salmen leveys on vain noin 25 kilometriä. Käärmesaarella on otollinen sijainti tarkkailla ja tarvittaessa vaikuttaa sotilaallisesti myös Nato-maa Romanian pohjoisella rannikolla aina Constantantaan saakka. Constantantan satama (Portul Constanta) on Romanian suurin ja syvin satama.

Mustanmeren laivaliikennettä. Mitä vihreämpi ja punaisempi linja, sitä enemmän laivaliikennettä. Odessa on Mustanmeren tärkeimpiä satamia ja ehdottomasti Ukrainan tärkein satama. Laivaväylä kaikkiin Ukrainan Mustanmeren satamiin kulkee Käärmesaaren viereltä. Käärmesaari on tiedusteluetäisyydellä myös Romanian Constantantan satamaan johtavalla laivaväylällä. Kuva: vapaa lähde (ShipTraffic.net).
Mustameri ilman vettä kaakosta kuvattuna. Mustameren hylly pohjoisessa on turkoosin värinen. Mustameren hyllystä on kirjattu usein erilleen myös Asovanmeren hylly (Азовский шельф, шельф Азовского моря). Mustanmeren hiilivetyvarannot ovat keskittyneet tuolle meren pohjoisosan hyllylle. Venäjä on pyrkinyt ottamaan käyttöönsä nuo varannot Ukrainalta varastaen. Kuva: vapaa lähde («Объявления Крыма»).

Käärmesaaren hallitsija kykenee kontrolloimaan Ukrainan kaikkea laivaliikennettä, joka tapahtuu Mustanmeren pohjoisrannalta tai pohjoisrannalle Krimiltä länteen. Venäjä on pyrkinyt tyrehdyttämään Ukrainan meriyhteydet ja onkin onnistunut siinä varsin hyvin. Venäjä pyrki kontrolloimaan Ukrainan meriyhteyksiä jo ennen helmikuun 24. päivänä alkanutta sotaa. Tällä hetkellä Ukraina on merenvaltavaltio vailla toimivaa merenrantaa ja toimivia meriyhteyksiä. Ukraina on siis tällä hetkellä merenrannoistaan huolimatta sisämaavaltio.

****

Kun aiemmin Odessan, Golitsinskojen, Arhangelskojen ja Štormovojen kaasukenttien alueita partioivat FSB:n alaisen Venäjän rajavartiolaitoksen (Пограничная служба ФСБ России) pienet alukset, niin 1.6.2018 lähtien alueen vartioinnin otti haltuunsa Mustanmeren laivaston 41. ohjusveneprikaati (41-я бригада ракетных катеров, в/ч 72165). Valloitetut kaasukenttäalueet siirtyivät siis tuolloin Venäjän sotilaalliseen hallintaan.

Venäjä otti Kertšinsalmen sillan käyttöön autoliikenteelle 16. toukokuuta 2018. Venäjä turvasi käyttöönotetulla sillalla Krimin niemimaan huollon ja samalla Ukrainalta varastettujen kaasukenttien valvonta siirtyi siis Venäjän Mustanmeren laivastolle. Sillan valmistumisen myötä Venäjälle syntyi uskallus ja mahdollisuus ryhtyä myös sotilaallisiin toimiin aivan Ukrainan rannikon tuntumassa Ukrainan talousvyöhykkeellä. Kertšinsalmen sillan valmistumisen myötä myös Krimin energiahuolto oli turvattu uudella mantereelta tulevalla kaasuputkella.

Syksyllä 2018 ainakin minulla oli vahva epäilys, että Venäjä olisi hyökkäämässä Ukrainaan heti Vostok-2018-sotaharjoituksen jälkeen. Kirjoitin epäilykseni perusteista tarkemmin taas kertaalleen viimeksi muutama viikko sitten (US-blogi 12.6.2022). Venäjän hyökkäyshaluja ennen vuotta 2018 hillitsi siis se, ettei Krimin niemimaalle ollut vielä tuolloin maantie- eikä junayhteyttä turvamaan valloitetun alueen huoltoa. Ukrainan valtaus oli Putinin agendalla kuitenkin jo paljon aikaisemmin vuotta 2018.

Tuo Venäjän tavoittelema merenhallintakuvio valvoakseen Ukrainan ulkomaankauppaa ja Mustanmeren laivaliikennettä on syytä analysoida tarkkaan myös Suomessa, jossa kaikki laivaliikenteemme tapahtuu Suomenlahden ja Pohjanlahden kautta. Itämerellä Pohjanlahti on kuin Mustanmeren Asovanmeri ja Ahvenanmaa on kuin Kertšinsalmen silta.

****

Venäjän Mustanmeren laivasto (Черноморский флот) käyttää siviilimerenkululle rakennetun infrastruktuurin valmiuksia Mustanmeren luoteisosassa. Venäjän armeija käyttää tuolla alueella myös Venäjän Ukrainalta varastamia energiainfrastruktuurin valmiuksia sotilaallisiin tarkoituksiinsa.

Täällä pohjoisemmassa meidän kaikkien on syytä tiedostaa, että Venäjä käyttää hallussaan olevaa energiainfrastruktuuria sotilastarkoituksiin myös Itämerellä eikä vain Mustallamerellä.

Venäjä otti käyttöön pohjoisella Mustallamerellä kattavia järjestelmiä niin vedenpinnalla liikkuvien kohteiden tarkkailemiseksi kuin myös vedenpinnan alla ja matalassa ilmatilassa liikkuvien kohteiden tarkkailemiseksi sekä havainnoimaan Venäjää kiinnostavaa. Venäjä asennutti tiedustelulaitteitaan rosvoamansa Tšernomorneftegazin Mustanmeren pinnalla oleviin erinäisiin kaasunporauslaitteisiin, joita on luetteloitu kirjoituksen alkupuolella.

Merenpinnalla tapahtuvan liikenteen seurantajärjestelmänä Venäjällä on kaasunporauslaitteissa Neva-BS-tutka-asemia (РЛС «Нева-БС»), jotka Venäjä otti Odessan kaasukentällä käyttöön nostettavalle porauslautalle nimeltään Tavrida (СПБУ «Таврида»). Štormovojen kaasukondensaattikentällä Neva-BS-tutka-asema asennettiin kiinteälle offshore-alustalle nimeltään MSP-17 (МСП-17) ja Golitsinskojen kaasukondensaattikentällä kiinteälle offshore-alustalle nimeltään MSP-4 (МСП-4).

Kuva Odessan kaasukentällä olevalle Tavrida-porauslautalle Venäjän asentamista Neva-BS-tutka-asemista (2 kpl), joita Venäjä käyttää vedenpinnalla liikkuvien kohteiden tarkkailemiseksi. Matkaa lautalta Käärmesaarelle on vain 56 kilometriä ja Ukrainan rannikolle noin 90 kilometriä. Laivaväylät Ukrainan satamiin kulkevat tuon porauslautan ja Käärmesaaren välistä. Kuva on vuodelta 2017 ja sen ottanut Ukrainan merivartiosto (Морська охорона України) ja Ukrainan Tšernomorneftegaz. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus Black Sea Security -lehdestä nro 2 (32) 2018).
Kuva Golitsinskojen kaasukondensaattikentälle olevalle Sivash-porauslautalle (MSP-4:lle) Venäjän asentamasta Neva-BS-tutka-asemasta, jota Venäjä käyttää vedenpinnalla liikkuvien kohteiden tarkkailemiseksi. Matkaa lautalta Ukrainan rannikolle pohjoiseen on vain 55 kilometriä. Kuva on vuodelta 2017 ja sen ottanut Ukrainan merivartiosto (Морська охорона України) ja Ukrainan Tšernomorneftegaz. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus Black Sea Security -lehdestä nro 2 (32) 2018).

Venäjällä on siis alueella Neva-BS-tutka-asemia tiettävästi kolmessa eri siviilipuolen kohteessa.

****

Neva-BS-tutka-asema kykenee sieppaamaan ja seuraamaan automaattisesti jopa 200 kohdetta samanaikaisesti. Tarkkojen senttimetrialueen tutkien tunnistusalue olosuhteista riippuen on suurille aluksille (esim. risteilijät tai tankkerit) jopa 30 merimailia (55,5 kilometriä), keskikokoisille aluksille (esim. ohjus- ja partioveneet) 15-20 merimailia (28-37 kilometriä) ja 8 merimailia (15 kilometriä) pienille aluksille.

Tavrida-porauslautalle Venäjä asensi millimetrialueen Neva-BS-tutkan sekä lisäksi optisen kamerajärjestelmän (оптическая система и телевизионная камера). Tavrida-porauslautalle Venäjä määräsi tarkemman tunnistusalueen em. kuin kiinteille offshore-alustoille nimeltään MSP-4 ja MSP-17. Tavrida-porauslautta on siis noista kolmesta lähimpänä Ukrainan em. tärkeimpiin satamiin johtavia laivaväyliä ja Käärmesaarta. Laivaväylät kulkevat Tavrida-porauslautan ja Käärmesaaren välistä.

Tarkemmalla millimetrialueen tunnistusalueella esimerkiksi laivaston taistelu-uimarin pään tunnistusetäisyys on 0,5 merimailia (1 kilometri), erittäin pienten kohteiden tunnistus jopa 4,3 merimailia (8 kilometriä), pienten kohteiden tunnistus 8 merimailia (15 kilometriä), keskikokoisten kohteiden tunnistus jopa 13,5 merimailia (25 kilometriä) ja suurten kohteiden tunnistus jopa 24,3 merimailia (45 kilometriä).

Millimetrialue tarkoittaa tutkasignaalin millimetriaaltoja (MMW) tai erittäin korkeita taajuuksia (EHF). Millimetrialue vastaa radioaaltojen aluetta, jonka aallonpituus on 1 mm-10 mm, mikä vastaa taajuutta 30 GHz-300 GHz. Senttimetrialueella taajuudet ovat puolestaan vähemmän korkeita. Kyse millimetri- ja senttimetrialueissa on siis tutkan havainnointitarkkuudesta.

Varustelutoimillaan Venäjä varautui myös Tavrida-porauslautalle tehtävään sabotaasi- ja tuhoamisyritykseen. No, Ukraina hyökkäsikin porauslautoille ohjuksin, ei sabotaasi-iskulla. Käsittelin Ukrainan tekemää ohjusiskua kolmelle kaasunporauslautalle kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa (US-blogi 21.6.2022).

Venäjän varautumistoimista huolimatta Ukrainan ohjusisku rannikolta laukaistuna joko Tanskasta tai Yhdysvalloista saaduilla Harpoon-ohjuksilla onnistui. Ukraina hyökkäsi kolmelle porauslautalle, Tavrida tuhoutui täysin ja kahdesta muusta Ukraina tuhosi torniosuudet ja samalla torneihin sijoitetut tiedustelulaitteet. Ukrainan tarkoitus lienee ollut tuhota juuri noita Venäjän lauttoihin asentamia havainnointijärjestelmiä.

****

Venäjä ei tarkkaile tuolla alueella tilannetta sotilaallisiin tarkoituksiin vain meren pinnalla laivojen tai taistelu-uimareiden suhteen. Venäjä seuraa vedenalaista tilannetta asentamallaan vedenalaisen kaikuluotauksen hydroakustisen järjestelmällä, joka valvoo pohjoisen Mustanmeren vedenalaista tilannetta noilta kolmelta edellä mainitulta kaasunporaukseen liittyvältä lauttarakennelmalta (Tavrida, MSP-4 ja MSP-17). Järjestelmää seurataan Ukrainalta rosvotun Tšernomorneftegazin tiloista Krimillä.

Vedenalaisen kaikuluotauksen laitteet on toimittanut sama pietarilainen yritys, joka toimitti myös Neva-BS-tutka-asemat. Tuo yritys on Marine Navigation Systems, lyhenteenä MNS (АО «Морские Навигационные Системы», АО «МНС»). Kyse on tiettävästi yrityksen kehittämän Reson-järjestelmän (гидроакустическая станция Reson) sotilasversiosta.

Odessan kaasukentän Tavrida (БК-2) sijaitsee 56 kilometriä koilliseen Käärmesaaresta. Štormovojen kaasukondensaattikentän MSP-17 (МСП-17) sijaitsee 72 kilometriä Krimin niemimaan läntisimmästä pisteestä Tarhankutin niemestä (Тарханкут) länteen. Golitsinskojen kaasukondensaattikentän MSP-4 (МСП-4) sijaitsee puolestaan 61 kilometriä Tarhankutista luoteeseen.

Tavridan (СПБУ «Таврида», БК-2), MSP-17:n (МСП-17) ja MSP-4:n (МСП-4) sijainnit Kirimin niemimaan länsipuolella. Kuvassa on esitetty punaisella katkoviivalla Neva-BS-tutka-asemien kantamina 55,5 kilometriä ja 45 kilometriä. Kuvassa on esitetty myös Käärmesaari СПБУ «Таврида»- ja РЛС «Нева-БС» ДВ -55,5 КМ -merkintöjen välissä. Venäjä on pyrkinyt rakentamaan alueelle havainnointijärjestelmän, jolla se kykenisi tarkastelemaan Ukrainan koko rannikkoa ja Ukrainan koko laivaliikennettä. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus Black Sea Security -lehdestä nro 2 (32) 2018).

Venäjä on miettinyt tuolle alueelle havainnointijärjestelmien sijainnit tarkasti. Venäjä on harkinnut tarkasti, minne kaasunporaukseen liittyviin rakenteisiin se on asettanut järjestelmiään ja miten se pystyy valvomaan koko merialuetta Krimin niemimaalta länteen Ukrainan itärannalle.

Kyse on Venäjän rosvoaman Tšernomorneftegainzin, Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n (ФСБ) ja Venäjän armeijan Mustanmeren laivaston reaaliaikaisesta yhteistyöstä kolmen kesken. Päämääränä on ollut ja on edelleen merenpinnan sekä merenpinnan päällä olevan alimman ilmatilan ja merenpinnan alla olevan vesitilan valvonta Käärmesaarelta Krimin niemimaalle, kansainvälisen merenkulun ja etenkin Ukrainan harjoittaman merenkulun valvonta sekä tiedustelutuen antaminen ylemmälle armeijajohdolle mahdollisten taistelutoimintaa koskevien operatiivisten päätösten tekemiseksi.

Venäjä seurasi hyvin ahkerasti ja tarkasti jo ennen sodan alkua kansainvälistä merenkulkua Käärmesaarelta Krimin niemimaalle yltävällä alueella.

Läntisessä Euroopassa ja etenkin Suomessa on huomattava rosvottu Tšernomorneftegainz esimerkkinä, että Venäjän valtion omistamat yritykset on valjastettu myös turvallisuuspalvelun ja armeijan käyttöön. Käytännössä Venäjän yksityisetkin yritykset ovat samassa asemassa valtio-omisteisten yritysten kanssa. Jos et toimi Kremlin toivomusten mukaisesti, olet pian entinen yritys.

****

Yksi lisäväline Venäjän Mustameren hallintaan on Venäjän sotaharjoitustoiminta. Sabotaasin ja terrorismin vastaisten harjoitusten – kuten Venäjä harjoitustoimintaansa usein perustelee – säännöllisyys ja harjoitusten järjestelmällinen toteuttaminen herättävät kysymyksiä. Venäjän merisotaharjoitustoiminnassa Euroopan kaakkoisosassa kyse ei ole vain Mustastamerestä vaan myös Kaspianmerestä.

Mustanmeren läntisillä alueilla Venäjä on pitänyt laivastoharjoituksia, joihin on liittynyt ammuntoja laajoine suoja-alueineen.

Nato-laivasto on haluttu pitää poissa alueelta. Jatkuvalla harjoitustoiminnalla Venäjä pyrkii ohjaamaan Nato-maiden laivastotoimintaa Mustallamerellä.

Ukrainan ja Yhdysvaltojen merivoimien yhteinen Sea Breeze 2019 -merisotaharjoitus pidettiin 1.-12.7.2019 (U.S. Embassy in Georgia 1.7.2019). Harjoituksiin osallistui 19 maata mukaan lukien myös Ruotsi. Harjoituksen yksi suunnitelluista harjoitusalueista Mustanmeren alueella oli Ukrainan Käärmesaarelta Krimin Tarhankutin niemelle. Tuolla kaavailulla harjoitusalueella sijaitsevat myös Venäjän rosvoamat em. kaasunporausjärjestelmät. Venäjä sulki alueen äkillisesti omien harjoitusten pitämiseen. Tuo Venäjän sulkema alue on esitetty alla olevassa kuvassa punaisella.

Oheiseen kuvaan on merkitty Venäjän meriliikenteeltä rajoittama alue laivastoharjoituksiinsa vedoten ajankohtana, jolloin Mustanmeren pohjoisosassa pidettiin Ukrainan ja Yhdysvaltojen merivoimien yhteinen Sea Breeze 2019 -merisotaharjoitus 1.-12.7.2019. Kuvassa violetit viivat ovat valtioiden aluevesirajoja, jotka yleensä ovat 12 meripeninkulmaa (merimailia) rannasta. Ukrainan ja Romanian rajalla ympyrä muodostuu Käärmesaresta. Siniset katkoviivat ovat puolestaan laivaväyliä. Kuva: vapaa lähde (merirajakarttapohja + rajoitusmerkinnät).

Samana kesänä Venäjä sulki heinäkuun 24. lähtien 2019 yhteensä viisi aluetta Mustallamerellä mukaan lukien Bulgarian ja Romanian merenkulun yksinomaisella talousvyöhykkeellä oleva alue, joka on alla olevassa kuvassa vasemmanpuoleisin. Venäjä sulki ilmoituksillaan myös lähes kokonaan Mustanmeren itäosan Sotšista Turkkiin estääkseen Georgian ja Yhdysvaltojen 27.7.-9.8.2019 pidetyn Agile Spirit 2019 -sotaharjoituksen harjoitustoimet merellä. Alla olevassa kuvassa alue on oikeanpuoleisin.

Venäjä käyttää siis hyväkseen kansainvälisesti sovittuja pelisääntöjä estääkseen muiden maiden pitämiä sotaharjoituksia. Kyse on kansainvälisen merenkulun vaaravaroitusjärjestelmien väärinkäytöstä (esim. Navtex).

Oheiseen kuvaan on merkitty Venäjän omien sotaharjoitustoimien perusteella meriliikenteeltä rajoittamia alueita vuodelta 2019 päämääränä estää läntisten maiden yhteisiä sotaharjoituksia tai sota-alusten liikkeitä Mustallamerellä. Venäjä pyrkii hallitsemaan näillä toimillaan koko Mustaamerta. Venäjän Ukrainassa ja Georgissa käymät sodat ovat osa tätä Mustanmeren hallintaprosessia. Kuva: vapaa lähde (merikarttapohja + rajoitusmerkinnät).
Varsovan liiton maiden (punainen alue) ja Nato-maiden (sininen alue) hallitsemat alueet Mustallamerellä vuodesta 1952 eteenpäin, jolloin Turkki ja Kreikka liittyivät Natoon. Turkin ja Kreikan Nato-jäsenyydet olivat aivan oleellista Mustanmeren alueen tasapainolle. Kylmän sodan aikaan Neuvostoliitto kuitenkin käytännössä hallitsi Mustaamerta. Mustameri oli käytännössä itäblokin sisämeri. Nyt Venäjä pyrkii kaikkiin mahdollisiin toimiin, ettei Mustastamerestäkin tulisi Naton sisämeri Itämeren tapaan. Kuva: vapaa lähde (yleinen karttapohja).

Vuonna 2019 tulivat tutuiksi myös Venäjän ilmavoimien simulaatiohyökkäykset kohti Naton merialuksia niiden ollessa Mustallamerellä sekä myös Ukrainan Mustanmeren satamiin. 10.7.2019 venäläinen strateginen pommittaja Tu-22M3 (Ту-22М3) simuloi ohjusiskua Odessaan 60 kilometrin etäisyydeltä.

Näen tilanteen Mustallamerellä mukaan lukien Ukrainan sotatapahtumat osittain pitkälti lännen ja Venäjän välisenä kamppailuna Mustanmeren hallinnasta. Venäjä on menettänyt Itämeren eikä halua menettää vastaavasti Mustaamerta. Ukrainan menettäminen vaikeuttaisi suuresti Venäjän toimintaan Mustallamerellä ja lisäisi myös Georgian integroitumismahdollisuuksia länteen Nato-maa Turkin rajanaapurina. Georgian sodassa vuonna 2008 oli osaltaan kyse myös Mustastamerestä ja se hallinnasta. Ratkaisevaa nyt on, kuka voittaa sodan Ukrainassa etenkin Mustanmeren rantojen suhteen.

****

Arvoisa herra puhemies! Edustajat Tiusanen, Pulliainen, Kärkkäinen ja Ruohonen-Lerner nostivat esille turvallisuuskysymykset. Yksiselitteinen vastaus: meille tämä [Nord Stream -]kaasuputki ei ole ulko- ja turvallisuuspoliittinen kysymys.” (PTK 89/2009 vp).

Noin lausui eduskunnassa ulkoasiainministeri Alexander Stubb 8. päivänä lokakuuta 2009, kun eduskunta kävi keskustelua Itämeren kaasuputkihankkeesta. Niin koko Vanhasen kakkoshallitukselle, presidentti Tarja Haloselle ja koko Suomen poliittiselle järjestelmälle Nord Stream -kaasuputki oli kaikkea muuta kuin mitä etenkin Yhdysvallat ja Iso-Britannia jo tuolloin varoittelivat Venäjän kaasuputkeen liittyvästä sotilaallisesta näkökulmasta.

Voi tuota sinisilmäisyyden määrää, mitä suomalaispoliitikoista on löytynyt aivan näihin päiviin saakka. Ei ole eroa, onko poliitikko ollut kokoomuslainen, keskustalainen vai demari. Samaa sinisilmäisyyttä asioihin perehtymättömyyden vuoksi kaikki tyynni.

Niin valtiojohto kuin myös koko virkamieskunta Suomessa korostivat, ettei Nord Stream -hanke ole Suomelle ulko- tai turvallisuuspoliittinen kysymys, sillä tehtyjen selvitysten mukaan kaasuputken rakentamisen tai sen käytön ei nähty aiheuttavan sotilaallisia tai poliittisia uhkakuvia.

Eipä olleet kaksisia nuo selvitykset.

Edellä mainittu muistaen vielä tämän kirjoituksen lopuksi kertauksena Itämereltä, miten Venäjä käyttää – tai yrittää käyttää – hallitsemiaan siviilipuolen järjestelmiä sotilaalliseen tiedusteluun ja myös muuhun sotilaalliseen toimintaan. Mustanmeren tapaan myös Itämerellä Venäjä pyrkii käyttämään hallinnassa olevan energiainfrastruktuurin rakenteita alustana signaalitiedustelun (радиоэлектронная разведка, РЭР) menetelmissä.

Uudet energiainfrastruktuurin rakenteet tulivat Putinin astuttua valtaan vuosituhannen vaihteessa Venäjälle käteväksi alustaksi signaalitiedustelumenetelmien käsittelyyn.

****

Nord Stream -kaasuputkilinja – niin ykkönen kuin kakkonenkin – arvioitiin Euroopassa vain teollisuuden ja liiketoiminnan kannalta, ei sotilaallisen turvallisuuden kannalta. Sotilaallisella turvallisuudella en tarkoita tässä yhteydessä Euroopan riippuvuutta venäläisestä hiilivetyenergiasta. Itämeri on Naton sisämeri, jossa Venäjän toimintamahdollisuudet ovat rajallisempia kuin Mustallamerellä. Kyse Venäjälle on korostetusti sen tiedustelukyvykkyydestä alueella, jota se ei hallitse sotilaallisella voimallaan, vaan joutuu sopeutumaan vähempään.

Venäjän toimintaa niin Itämerellä kuin Mustallamerellä ohjaa 20.7.2017 päivätty päätösasiakirja numero  327 (№ 327) otsikoltaan Venäjän federaation valtion politiikan perusteiden hyväksyminen merivoimille vuoteen 2030 kestävällä kaudella (Об утверждении Основ государственной политики Российской Федерации в области военно-морской деятельности на период до 2030 года). Venäjän merivoimat toimii merillä tuon asiakirjan mukaan.

Venäjä tunnistaa Itämerellä uhkikseen Yhdysvaltain laivaston ohjatuilla ohjusaseilla ja Aegis-ohjuspuolustusjärjestelmällä varustetut alukset. Venäjä tunnistaa uhkien kohdistuvan sen merenkulkuun yleisesti. Venäjä tunnistaa uhkien kohdistuvan myös sen olemassa olevaan energiainfrastruktuuriin, joka sijaitsee Venäjän rannikkoalueella. Venäjä tunnistaa uhkien kohdistuvan esimerkiksi sen rakentamiin merenalaisiin putkistoihin, terminaaleihin, öljytuotteiden ja nesteytetyn kaasun jälleenlaivausjärjestelmiin.

Lukekaapa em. № 327 -asiakirjan kohta nro 33, joka selviää hyvin konekäännökselläkin.

Venäjän puolustusministeriön ohjeasiakirjojen mukaan Venäjän laivaston tehtävänä on muun muassa ”ulkomaisten laivojen ja lentokoneiden tiedustelu” (”разведки деятельности иностранных кораблей и авиации”, esim. ССК).

Kyse on instrumentaalisesta tiedustelusta (инструментальная разведка). Puhtaasti laittein tapahtuvasta tiedustelusta, jonka Venäjä naamioi hallitsemiensa siviili-infrastruktuurilaitteiden alle ja jota analysoidaan toimenpiteitä varten tietokonepäätteiltä.

****

Kun ensimmäistä Nord Stream -kaasuputkea suunniteltiin 2000-luvun alkupuolella, Venäjä yritti käyttää ainutlaatuista tilaisuutta lisätä tiedustelutyökaluja naamioiden ne siviili-infrastruktuurin alle. Venäjällä oli tarkoitus rakentaa kaasuputkeen liittyvä ”palvelulaituri” (сервисная платформа) – kuten venäläiset rakennelma kaupittelivat ruotsalaisille – 68 kilometrin päähän Ruotsin Gotlannin saarelta. Palvelulaituri olisi ollut samanlainen tiedustelulaitteiden asennuspohja kuin esimerkiksi Tavrida-kaasuporauslautta Mustallamerellä.

Kaasuputket eivät mitään laitureita tarvitse. Eivät tarvinneet loppujen lopuksi myöskään Nord Stream -kaasuputket.

Luojan kiitos, että vuonna 2006 sekä Ruotsin puolustusvoimat että Ruotsin puolustusministeriö arvioivat oikein ja ymmärsivät ajoissa tällaisen keskellä Itämerta sijaitsevan rakennelman kaksinkertaisen tarkoituksen käyttää palvelulaituria pinta- ja vedenalaisten valvontalaitteiden alustana Venäjän Itämeren laivaston tiedusteluun.

Yhdysvallat oli varoittanut Ruotsia Venäjän suunnittelemista touhuista.

Verratkaapa Nord Stream -kaasuputken suunnitellun palvelulaiturin ja Tavrida-kaasuporauslautan etäisyyksiä keskeistä laivaväylistä Venäjän vihollismaina pitävien maiden – Ukrainan sekä Ruotsin ja Latvian – rannikoista. Puhutaan noin 60 kilometristä, minkä sisällä instrumentaalinen tiedustelu toimii havainnointilaitteista mitattuna.

Itämeren laivaliikennettä. Mitä vihreämpi ja punaisempi linja, sitä enemmän laivaliikennettä. Laivaväylät pohjoiseen sivuavat Gotlantia saaren molemmin puolin. Venäjällä on Nord Stream -kaasuputkilinjan kautta saatavalla tiedustelutiedolla hyvä käsitys Itämeren laivaliikenteestä. Kuva: vapaa lähde (ShipTraffic.net).

Ruotsin puolustusministeriö arvioivat ja ymmärsivät ajoissa tällaisen keskellä Itämerta sijaitsevan laitoksen kaksipäämääräisen tarkoituksen, erityisesti sen käytön pinta- ja vedenalaisten valvontalaitteiden alustana Itämeren laivaston tiedustelussa.

Kun Ruotsi hylkäsi palvelulaiturin rakentamisen, se pakotti Venäjän tarkastelemaan uudelleen kaasuputkihanketta ja muuttamaan reittiä. Ruotsin ammattitaitoinen toiminta oli tässä tapauksessa Venäjän asevoimien tiedustelun GRU:n tappio, mutta se ei lopettanut Venäjältä siviilimerenkulun, erityisesti maakaasuun liittyvän infrastruktuurin käyttöä sotilaallisiin tehtäviin instrumentaalisen tiedustelun suorittamiseksi.

****

”The Baltic Sea is a hardened, sensitive military zone. There is a danger that Russia will install spyware for the wiretapping and video surveillance of the new gas pipeline. ‘North Stream 2’ is a military security threat.” (Newsbeezer 19.5.2018)

Vapaasti suomennettuna:

Itämeri on koventunut ja herkkä sotilasalue. On olemassa vaara, että Venäjä asentaa vakoiluohjelmia uuden kaasuputken salakuunteluun ja videovalvontaan. North Stream 2 on sotilaallinen turvallisuusuhka.

Noin lausui Yhdysvaltojen energia-alan valtiosihteeri Sandra Udkirk Berliinissä toukokuussa 2018. Yhdysvalloilla oli vuonna 2018 sama viesti kuin 10-15 vuotta aikaisemmin.

Yhdysvaltalainen valtiosihteeri puhui selvästi ja hän tiesi, mistä puhui. Venäjän harjoittama toiminta oi Yhdysvaltojen tiedossa, mutta Euroopassa ei edelleenkään Yhdysvaltoja uskottu eikä edes kuunneltu. Samoin EU-Euroopassa vähäteltiin Iso-Britannian asiaa koskevia tiedusteluraportteja.

Venäjä on nyt saamassa – ellei jo ole saanut – päätökseen 2000-luvulla alkaneen Venäjän federaation valtion yhtenäisen pinta- ja vedenalaisen tiedustelujärjestelmän (ЕДСВНПО) luomisen.

Toisin kuin esimerkiksi Nato-maat, Venäjä on valmis käyttämään erilaisia ​​siviilialustoja tiedustelutoimintaan ja EDSVNPO-tiedustelujärjestelmään (ЕДСВНПО).

****

Venäjän valtion omistama Gazprom pystyy tarjoamaan kolmansille osapuolille pääsyn merenpohjan kaasuputkikäytävän turvajärjestelmien kautta saataviin tietoihin. Kolmas osapuoli on Venäjän turvallisuuspalvelu FSB, jonka tehtävä on Venäjän merirajan suojaaminen ja Venäjän kaupallisen meriliikenteen seuraaminen. Kolmas osapuoli on myös Venäjän laivaston pääesikunnan tiedusteluosasto (Разведывательное управление Главного штаба ВМФ РФ), jonka tietolähteenä on muun muassa em. EDSVNPO (ЕДСВНПО).

Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, miten Nord Stream -kaasuputkien yleinen hallintajärjestelmä on integroitu Venäjän tiedustelujärjestelmiin. Tuo integrointi on Venäjän poliittinen päätös, joka on tehty jo aikanaan Putinin presidenttikauden alussa.

Vedenalaisen Nord Stream -kaasuputkijärjestelmän pääohjauskeskus ei sijaitse Venäjällä eikä Saksassa, kuten voisi olettaa. Se sijaitsee Zugissa Sveitsissä ja on siellä Nord Stream AG:n yksi osasto. Nord Stream AG on rekisteröity Sveitsiin (CHE-112.660.698).

Venäjän rannikolla Suomen rajan tuntumassa Satamalahdella (Бухта Портовая, 60°31’27.5″N 28°07’23.6″E) on varavalvontakeskus, jossa on virallisten yritystietojen mukaan täsmälleen samat laitteet kuin pääohjauskeskuksessa Zugissa. Tietojen vaihto vara- ja pääohjauskeskusten välillä tapahtuu jatkuvasti reaaliajassa sekä teknologisen viestinnän valokuitulinjan että varasatelliittikanavan kautta.

Varaohjauskeskuksella on pääsy kaikkiin pääjärjestelmään Itämereltä tuleviin tietoihin mukaan lukien meritilaa skannaavasta vedenalaisesta turvajärjestelmästä tuleviin tietoihin.

Nord Stream -turvajärjestelmän tiedot voivat näkyä Itämeren laivaston tiedustelujärjestelmälle ja FSB:n alueellisille rakenteille juuri varaohjauskeskuksen kautta erillisellä viestintäkanavalla. Venäjällä oleva varaohjauskeskus voi muuttaa tilansa päätilaan ohi Sveitsissä sijaitsevan Zugin pääohjauskeskuksen.

Nord Stream AG:n tietovirroista vastaa toimitusjohtajana Matthias Warnig (Маттиас Варниг), joka on Itä-Saksan Stasin entinen tiedustelu-upseeri ja Putinin henkilökohtainen tuttu Itä-Saksan ajolta, vaikka venäläishallinto Warnigin Putin-yhteydet tarmokkaasti kiistääkin.

Matthias Warnigilla oli DDR:ssä korkein mahdollinen kauppatieteiden koulutus yliopistossa. Warnigilla työskenteli salassa Länsi-Saksassa ja harjoitti työssään Länsi-Saksan taloudellista vakoilua. Saksan yhdistymisen jälkeen hän työskenteli kylläkin Dresdner Bankissa, mutta ei koira karvoistaan pääse.

Sveitsin alueella Itämeren laivaston tiedustelujoukkojen tiedustelutoimintaa ei siis suoriteta välineenä Nord Stream AG:n virallisesti hallinnoimat tiedustelujärjestelmät. Sveitsin lakeja ei siis rikota. Itämeren todellista tiedustelua kuitenkin tehdään Venäjän tarkoin suunnittelemalla ja toteuttamalla prosessilla, joka on liitetty kaasuputken siviiliturvallisuuteen. Koko putkilinja Itämeressä on Venäjän tiedustelulinja.

****

Putkilinjalla tiedustelu on hydroakustista ja putkeen liittyvillä luotaimilla ja ilmaisilla tapahtuvaa. Kyse on tiedustelukäytävästä niin, että hydroakustista varjoa ei synny.

Käytännössä voidaan puhua jatkuvan hydroakustisen kentän luomisesta putkikäytävän ympärille ilmaisimien välisten vyöhykkeiden päällekkäisyyksien kanssa, mikä sulkee pois hydroakustisen varjon olemassaolon.

Kaasuputkijärjestelmässä sijaitsevat pitkän havainnointikantaman autonomiset pohja-asemat (автономная донная станция, АДС) voivat nähdä tiedustelukohteiden liikkeen niiden koosta, melutasosta ja hydrologian tyypistä riippuen etäisyydellä, joka voi ulottua kymmenien kilometrien päähän putkilinjakäytävästä.

Kyse on venäläisestä vedenalaisesta luotaintiedustelujärjestelmästä nimeltään Garmonia (Гармония). Garmonia on kolmen venäisyhtiön yhteinen taidonnäyte. Nuo yritykset ovat Malahit (СПМБМ «Малахит»), NIAI Istotšhik (НИАИ «Источник») ja Kometa (Корпорация «Комета»)

Tärkein Venäjän käyttämistä merenkulun seurannan osista ovat siis passiiviset luotaintiedusteluasemat. Ne eivät säteile mitään, vaan kuuntelevat kiinteinä elementteinä meriavaruutta veden alta. Ovat passiivisia.

Noita Venäjä on asentanut rakennuttamiinsa kaasuputkilinjoihin jo pitkän aikaa. Putkijärjestelmiä asentavat eivät tiedä, mitä he asentavat. Luulevat, että heidän asentamillaan laitteilla valvotaan vain kaasuputken omaa turvallisuutta ja tieto jäisi vain Nord Stream AG:n sisään.

****

On muistettava, että Nord Stream -kaasuputkien syvyys merenpinnalta on keskimäärin vain noin 80-110 metriä. Venäjä saa näin hyvin tietoa Itämeren satamiin suuntautuvasta kansainvälisestä laivaliikenteestä sekä esimerkiksi Naton sota-alusten liikkeistä, kun huomioidaan kaasuputkilinjan ja laivaväylien keskinäiset sijainnit.

Niin, ja lisäksi kaasuputki osaltaan suojaa, ettei kukaan tuhoa noita Venäjän asettamia merenpohjan tiedustelulaitteita.

Venäjän asevoimien tiedusteluvoimat on keskitetty Itämeren alueella Kaliningradin alueelle. Noita voimia ovat 1. punaisenlipun erityisradioyksikkö (1-й Краснознаменный радиоотряд особого назначения, в/ч 81304), joka sijaitsee Zelenogradskissa (Зеленоградск) ja 72. erillinen tiedustelualusten divisioona (72-й отдельный дивизион разведывательных кораблей, в/ч 15130), jonka kotipaikka on Baltijsk (Балтийск).

Tuohon divisioonaan kuuluvat 864-projektin (проекта 864) keskikokoiset tiedustelualukset SSV-520 Admiral Fjodor Golovin (ССВ-520 «Адмирал Фёдор Головин»), SSV-231 Vasilij Tatištšev (ССВ-231 «Василий Татищев») sekä pienet 503R-projektin (проекта 503Р) GS-19 Žigulevsk (ГС-19 «Жигулевск») ja GS-39 Syzpan (ГС-39 «Сызрань»). Kaikki alukset on varustettu sekä radio- että radiotekniikan ja hydroakustisen tiedustelun välineillä.

Jos Kaliningradin sotilasyksiöt kiinnostavat enemmän, melko hyvä luettelo löytyy täältä.

Kaikki tiedot kyseisistä aluksista ja rannikkotiedusteluyksiköistä välitetään 105. Itämeren laivaston komento- ja tiedustelukeskukseen (105-й командно-разведывательный центр БФ), joka sijaitsee Kaliningradissa osoitteessa Kirova 24 (ул. Кирова, 24, 54°43’34.1″N 20°29’25.0″E). Tuo komento- ja tiedustelukeskus on melko salainen eikä siitä ole julkisuudessa paljonkaan tietoa.

Tuossa komento- ja tiedustelukeskuksessa vastaanotetaan kaikki tiedustelutieto, jonka lopullinen salaus puretaan ja käsittely suoritetaan. Kyseiseen osoitteeseen välittyy myös Nord Stream -kaasuputkilinjan – siis Nord Stream 1 ja Nord Stream 2 – kautta saatava tieto. Vaikka Nord Stream 2 ei välitä tällä hetkellä kaasua, se välittää tiedusteludataa ikään kuin tuplana uudemmalla tiedustelulaitteistolla varustettuna kuin vanhempi Nord Stream 1 -kaasuputki.

Venäläisiä tiedustelualuksia esiintyy säännöllisesti Itämerellä etenkin etelämpänä Ruotsin, Puolan, Saksan ja Baltian maiden rannikolla ja ne liikennöivät etenkin Nord Stream -käytävällä.

Itämerellä ja Mustallamerellä on siis Venäjän toimien suhteen paljon yhteistä. Suomessa on syytä seurata tarkkaan, mitä Venäjä touhuaa Mustallamerellä 24.2.2022 aloittamassaan sodassa.

****

Lopuksi on syytä vielä kerrata, mikä on Venäjän pohjimmainen päämäärä näillä toimilla, joita se on harjoittanut Ukrainan ja Valko-Venäjän suunnalla pian vuosikymmenen ajan. Putin haluaa päästä Venäjän hallitsijana historiankirjoihin ajankohtana, jolloin Valko-Venäjä ja Ukraina liittyivät tai liitettiin Venäjään ja osaltaan Neuvostoliiton hajoamisen nöyryytys olisi hyvitetty.

Valko-Venäjän suhteen Putinin tuoreet puheet Putinin ja Lukašenkan tapaamisessa ovat paljastavia: Venäjä odottaa Valko-Venäjän liittyvän Venäjään (esim. Царьград 2.7.2022). Sen sijaan Ukrainan Venäjä voi saada liitetyksi itseensä vain pakolla ja sotimalla.

On huomattava myös meren merkitys itsenäisyydelle. Valko-Venäjällä ei ole merenrantaa ja ainoa yhteys ulos länsimaiden ulkopuolella on vain Venäjä, kun Lukašenka on pilannut suhteet Ukrainaankin. Valko-Venäjällä ei ole enää konkreettisia vaihtoehtoja Venäjälle. Lukašenkan johtamana Valko-Venäjä on käytännössä jo Venäjän taskussa. Ukrainassa Venäjä pyrkii puolestaan katkaisemaan maan meriyhteydet ja saattamaan maan pitkälti samaan asemaan kuin Valko-Venäjä. Kyse on Ukrainan näivettämisestä estämällä maan meriyhteydet.

Tämän kirjoituksen yksi keskeinen lähde on ukrainalaisen ajatushautomo Centre for Global Studies Strategy XXI:n (Центр глобалістики «Стратегія ХХІ») Black Sea Security -lehti nro 2 (32) 2018, joka löytyy täältä. Ajatushautomon ukrainankieliset kotisivut löytyvät täältä. Englanninkieliset kotisivut löytyvät täältä.

+10

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu