Pekka Haavisto – työnantajan käyttäytyminen työntekijää kohtaan

”En voi puhua mitään näistä asioista, jotka ovat perustuslakivaliokunnan käsittelyssä”, ulkoministeri Pekka Haavisto totesi jo helmikuussa (HS 25.2.2020).

Kymmenen kansanedustajaa teki joulukuun 19. päivänä 2019 perustuslain 10 luvun 115 §:n (Suomen perustuslaki 11.6.1999/731) mukaisen muistutuksen perustuslakivaliokunnalle koskien ulkoministeri Haaviston toimintaa al-Holin leirin suomalaisten lasten ja naisten mahdollista palauttamista Suomeen.

Nuo kymmenen kansanedustajaa olivat Mari Rantanen (ps.), Veijo Niemi (ps.), Jari Ronkainen (ps.), Jussi Wihonen (ps.), Tom Packalén (ps.), Heikki Vestman (kok.), Kalle Jokinen (kok.), Kari Tolvanen (kok.), Wille Rydman (kok.) ja Sari Tanus (kd.).

Tuon perustuslain 10 luvun 115 §:n mukaisen kymmenen kansanedustajan laatiman muistutuksen voi käydä lukemassa täältä.

Tuosta alkoi ulkoministeri Pekka Haaviston kujanjuoksu perustuslakivaliokunnan siunauksella, jonka tuorein vaihe on Keskusrikospoliisin esitutkinta, joka valmistui 6.7.2020. Esitutkinnassa todetaan Pekka Haaviston syyllistyneen kahteen mahdolliseen rikokseen. Esitutkinta ei vielä ole julkinen, mutta tulee julkiseksi aikanaan.

Kyse on siis todellakin rikoksista. Rikos-termiä on syytä käyttää Haavisto-tapauksesta puhuttaessa, ei esimerkiksi mistään lainvastaisesta menettelystä lieventämään rikoksen laatua.

Poliisi on tehnyt tehtävänsä, tästä eteenpäin loppu Haavisto-tapauksessa tulee olemaan pitkälti politiikkaa myös Raija Toiviaisen johtamassa valtakunnansyyttäjänvirastossa.

Valtakunnansyyttäjä Toiviainen on ottanut rajusti julkista kantaa, kun esitutkinnassa ovat olleet perussuomalaiset tai kristillisdemokraattiset kansanedustajat, mutta kun kyse on sosiaalidemokraattisista tai vihreistä kansanedustajasta, Toiviainen on ollut hiljaa. Syyttämistyö on sälytetty apulaisvaltakunnansyyttäjälle tai valtionsyyttäjälle. Valtakunnansyyttäjänvirastolla on tällä hetkellä poliittisen toimijan leimaa.

Kiitän jo nyt noita kymmentä kansanedustajaa ja Keskusrikospoliisia tehdystä työstä. Haavisto-tapauksen lopputulos ei ole ainakaan heistä kiinni.

****

Keskusrikospoliisin valmistunut ja valtakunnansyyttäjävirastolle luovutettu esitutkintapöytäkirja epäilee Haaviston syyllistyneen kahteen rikokseen kahden eri lain perusteella. Perustuslakivaliokunta saa aineiston maanantaina 13.7.2020 ja asia on esillä maanatain kokouksessa klo 14.00 (Esityslista PeVE50/2020 vp).

Rikokset ovat yhteistoimintavelvoitteen rikkominen (Laki yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa 30.12.2013/1233) ja rikoslain mukainen virkarikos (Rikoslaki 19.12.1889).

Rikoslain osalta Haaviston mahdollisista rikoksista kyse on 40 luvun pykälästä 7, 9 tai 10.

Virka-aseman väärinkäyttäminen on pykälässä 7.

Lain yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa osalta kysymys on laaja-alaisempi, kun ja jos nimetään lukuja ja pykäliä. Kyseisestä laista löytyy kyllä useita pykäliä, joihin Haaviston voidaan katsoa syyllistyneen. Keskeisin lienee 15 §.

Kysymys koko prosessissa on pohjimmiltaan siitä, miten Haavisto on kohdellut konsulipäällikkö Pasi Tuomista. Konsulipäällikkö Pasi Tuomisen kohtelu on se, mihin kaikki Haaviston toiminta mahdollisena rikoksina juurtuu. Pasi Tuomisen kohtelu on juuri myös epäilylle lain rikkomiselle konsulipäällikön virkajärjestelyissä.

****

Ministereitä on ollut ennenkin perustuslakivaliokunnan tutkittavina mahdollisissa väärinkäytöksissä. Ministereitä on ollut myös valtakunnanoikeudessa tuomittavana.

Haaviston tapaus poikkeaa kuitenkin esimerkiksi ministeri Matti Vanhasen lautakasatapauksesta tai ministeri Kauko Juhantalon koplauksista saada rahaa omille konkurssikypsille yrityksille. Noissa tapauksissa kyse oli rahasta ministeriasemassa pyytävälle, mutta Haaviston tapauksessa kyse ei ole rahasta. Kyse on vallan muusta ja mielestäni paljon raskauttavammasta. Mennään lainsäädännössä tavanomaisen rahan ja taloudellisen edun ulkopuolille pohjimmaisiin perusteisiin laillisessa ministeriön päätöksentekoprosessissa sekä ihmisten välisessä toiminnassa työelämässä.

Laki valtioneuvostosta (Laki valtioneuvostosta 28.2.2003/175) kirjoittaa: ”ministeri toimii ministeriön päällikkönä tai käsittelee ministeriöiden toimialaan kuuluvia asioita”.

Ministeri on siis ministeriön päällikkö ja on samalla työnantajan edustaja. Valtio on ministeriössä työnantaja. Valtio on puolestaan Suomen kansa. Me kaikki olemme Suomen valtio.

Rikoslakiin (47 luku 8 §) kirjatusti työnantajalla tarkoitetaan sitä, joka teettää työtä työsuhteessa taikka virka- tai siihen rinnastettavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa, sekä sitä, joka tosiasiallisesti käyttää työnantajalle kuuluvaa päätösvaltaa.

Juridisesti ei ole epäselvää, kuka kussakin ministeriössä edustaa valtiota työnantajana. Se on ministeri ministeriön päällikkönä, vaikka onkin poliittisesti valittu henkilö. Myös Pekka Haavisto on työnantajan edustaja ja tuo työnantajan edustajan asema on määritelty melko tarkasti lainsäädännössä. Poliittisten aktiviteettien rinnalla tuo on kunkin ministerin syytä muistaa. Siis se, että ministeri toimii myös työnantajan edustajana.

Työnantajan edustajana toimiminen on se ero, mikä erottaa Haaviston tapauksen edellisiin ministerien lainrikkomusepäilyihin ja oikeuskäynteihin. Haaviston tapauksessa kyse ei ole rahasta Vanhasen tai Juhantalon tapauksien tapaan, vaan muusta, joka liittyy pohjimmiltaan ministerin luonteenlaatuun, josta on seurannut mahdollinen rikos. Rikos on tapahtunut ja loppu on politiikkaa, miten tuomio tulee olemaan oikeudessa tai muutoin poliittisena prosessina.

****

”Käsitykseni mukaan ministerin päätös on myös lainvastainen. Päätöksessä ei ole esittelijää eikä siinä kerrota, mikä on ministerin toimivalta. Päätöksessä ei myöskään kerrota, millä perusteella ministeri voi ottaa lakisääteisen tehtävän virkamieheltä eli minulta pois.” (HS 6.12.2019).

Noin luonnehti konsulipäällikkö Pasi Tuominen Haaviston toimia viime itsenäisyyspäivänä.

Perustuslain 116 pykälä kirjaa:

”Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.”

Jokaiselle juristille on selvää, että Haavisto on toiminut tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta, koska hänelle on ennalta tehty virkamieskunnasta Tuomisen johdolla selväksi, että toimet ovat lainvastaisia ja niihin ei ministerin pitäisi ryhtyä. Tuon saman on nyt todennut Keskusrikospoliisi esitutkinnassaan. Tuosta huolimatta ministeri ryhtyi laittomiin toimiin ja oli siksi tahallista ja poikkeuksellisen moitittavaa. Haavistolle toimien lainvastaisuus oli tehty tiettäväksi jo lokakuussa ja siitä huolimatta hän toimi niin kuin toimi.

Haavisto on siis työnantajan edustajana käsitellyt työntekijäänsä kaltoin. Tuosta ei liene epäselvyyttä Keskusrikospoliisin esitutkinnan perustella siltä osin kuin mitä julkisuuteen on saatettu. Haavisto lienee prosessoinut myös al-Hol-päätöksenteon ulkoministeriössä lainvastaisesti. Kaltoinkoeteltu työntekijä on konsulipäällikkö Pasi Tuominen. Ministeri Haavisto Tuomisen esimiehenä on kohdellut Tuomista niin pahoin, johon harva yksityinen työnantaja samaan Suomessa syyllistyy. Tuo kaltoinkohtelija on siis ministeri Pekka Haavisto.

Katsotaan nyt, mitä eduskunta linjaa Haavisto-tapauksessa. Jos eduskunta linjaa Haaviston syyttömäksi esitettyihin rikoksiin, sama käytös sallittakoon kaikille työnantajalle suhtautumisessaan työntekijää kohtaan. Tuon käyttäytymisen Keskusrikospoliisi on todennut lakia rikkovaksi vähintään syytä epäillä -kantana, mutta poliittinen päätäntä tulee mahdollisesti toteamaan Haaviston toiminnan lailliseksi.

Tapauksesta tullee oikeuskäytännön viite tapauksessa, jossa Haavisto ei saa syytettä. Tämä tapaus on siis todellakin eri kuin esimerkiksi Vanhasen ja Juhantalon tapaukset. Kyse on toisaalta työnantajan edustajan käyttäytymisessä työntekijää kohtaan ja toisaalta päätöksentekoprosessoinnista ministeriössä. Jos Haaviston toiminta todetaan lainmukaiseksi, vastaava toiminta sallitaan jatkossakin.

****

Mielenkiintoista istuvassa hallituksessa on SDP:n ja Vasemmistoliiton suhteutuminen Haaviston työnantajan edustajana työntekijään kohdistuneisiin toimiin, jotka saivat ulkoministeriön koko työntekijäkunnan sekaisin.

Haaviston toiminta työntekijä Pasi Tuomista kohtaan oli kostotoimintaa, jota työnantajalle ei tule sallia etenkään valtiolla. Nähtäväksi jää, mikä on pääministeri Marinin nollatoleranssi tässä asiassa.

Salliiko etenkin SDP työntekijän kohtelua vastaavasti kuin mitä ministeri Pekka Haavisto on kohdellut konsulipäällikkö Pasi Tuomista? Todennäköisesti ei ainakaan periaatteellisesti, mutta todennäköisesti asia saa poliittisen luonteen ja SDP tukee Haaviston työntekijäkohtelua työnantajan edustajana. Antti Rinteen johtamalle SDP:lle työntekijäväestö olisi tuossa tapauksessa edelleen vain poliittinen käsikassara, jota käytetään sopiviin tarkoituksiin.

Jos SDP tukee tuollaista työnantajan laitonta käytöstä työntekijää kohtaan ylipäätään, sama työnantajan harjoittama työntekijään kohdistama toiminta sallittakoon muutoinkin. Valtiota vastaava työnantajakäytös sallittakoon myös yksityisille työnantajille.

Se lienee kaikille selvää, että Pekka Haavistosta ei voi tulla koskaan tuolla luonteenlaadulla ja tuontapaisella asioiden hoidolla Suomen presidenttiä eikä Suomen kansa todellakaan äänestä häntä presidentiksi.

Haavisto poliittinen ura on nyt joka tapauksessa ohi. Tähti on sammumassa.