Presidentti Niinistö on oikeassa, vihervasemmisto ei ole

A nation that cannot control its borders is not a nation”.

Kansakunta, joka ei hallitse rajojaan, ei ole mikään kansakunta”.

The New York Times, maaliskuun 17. päivä vuonna 1986, Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan. Hän ei ollut ensimmäinen tuon iskulauseeksi muodostuneen totuuden lausuja, mutta hänen nimiinsä tuo totuutta puhuva lause on kirjattu.

Reaganin sanat tuolloin The New York Timesissa liittyivät Nicaraguaan, jossa kyse oli Reaganin sanojen mukaan ”Neuvostoliiton liittolaisesta Yhdysvaltojen mantereella, joka on vain kahden tunnin lentomatka omista rajoistamme.”

Niin, onkohan mikään muuttunut Nicaraguan suhteen neljännesvuosisadassa? Eipä ole. Venäjä on vain korvannut Neuvostoliiton synnyttäen edelleen samaa harmia Nicaraguan kansalle.

Nyt Suomessa kysytään, annetaanko Kreikalle mahdollisuus hallita rajojaan kansainvälisten sopimusten perusteella.

Nyt Suomessa kiistellään, annettaisiinko Suomelle mahdollisuus hallita rajojaan kansainvälisten sopimusten perusteella, jos meitä vastaan hyökättäisiin tulevaisuudessa vastaavasti kuin mitä Kreikkaa vastaan on nyt hyökätty.

Suomeen on syntynyt kaksi vastakkaista ryhmittymää. Ne, joiden mukaan Suomella tulee olla aina oikeus hallita omia rajojaan ja ne, joiden mukaan Suomella ei ole oikeutta hallita omia rajojaan, jos Suomen solmimat valtiosopimukset eivät sitä salli. Toisella puolella ovat porvaripuolueet presidentti Niinistön johdolla ilman Keskustaa ja RKP:tä. Vastakkaisella puolella ovat Suomen vihervasemmisto RKP:llä ja Keskustalla höystettynä.

Käsittelen tässä kirjoituksessa turvapaikkaoikeuksia käsitteleviä keskeisiä kansainvälisiä sopimuksia ja sitä, miten ne vaikuttavat kunkin maan omien rajojen hallintaan.

****

Itäraja olisi pitänyt sulkea heti, kun Venäjältä alkoi vuonna 2015 saapua pakolaisia – ’kannattaa käyttää yleistä järkeä’” (IS 4.4.2019).

Suomen valtionjohto toimi tässä hieman hitaasti.”

Noin lausui Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto itärajan turvapaikanhakijainvaasiosta, jonka Venäjän valtiovalta järjesti Suomelle nelisen vuotta sitten vastaavasti kuin mitä Turkin valtiovalta on nyt järjestänyt Kreikalle.

Haavisto ei näe, että nopeampi ratkaisu oli ollut ongelmallinen Geneven pakolaissopimuksen valossa.”, Ilta-Sanomat kirjoittaa.

Ja Haavisto jatkoi viisaita sanoja:

Näissä kannattaa käyttää yleistä järkeä, katsoa mistä näissä on kysymys pohjimmiltaan. Eli olisin antanut sen saman ohjeen, joka sitten tulikin meidän ministeriöstä, että puomi pannaan kiinni, [turvapaikanhakijoiden] vastaanotto keskeytetään toistaiseksi. Kun näemme järjestettyä pakolaistoimintaa, joka ei täytä humanitäärisiä periaatteita, ilman muuta suhtaudumme kielteisesti sellaiseen. Venäjän kohdalla kyse oli järjestetystä asiasta ja siinä oli poliittinen vaikutustarkoitus.

Teen tietoisen virheen, kun irrotan yksittäisiä Haaviston sanomia lauseita lehtijutusta, mutta nuo lauseet kuvastavat hyvin Haaviston ajatusmaailmaa siitä, mistä Eurooppaa tuolloin kohdanneesta maahantulijoiden pyrkimyksissä oli kysymys Suomen itärajalla. Tuohon samaan ajatusmaailmaan tässä asiassa on ainakin minun helppo yhtyä.

Nyt Vihreät ovat tehneet 180 asteen käännöksen Haaviston aikaisemmista lausunnoista. Minkä entinen puheenjohtaja Pekka Haavisto olisi sallinut Suomen kohdalla Geneven pakolaissopimuksesta viis veisaten, se ei käy enää Vihreiden uudelle puheenjohtaja Maria Ohisalolle Kreikan kohdalla.

Ota tuosta vihreydestä nyt jotain selvää.

****

Maahanmuuttovirta Eurooppaan, myös Suomen osalta, on paljolti kansainvaellusta, siis muuta kuin välitöntä hätää pakenevaa.

Tiedossa on, että pakolaisia käytetään hyväksi.

Tulen nyt lähemmäs keskeistä kysymystä. On tehty kansainvälisiä sopimuksia, EU-direktiivejä ja kansallisia lakeja, ja on ajateltu kauniisti ja oikein – että kaikkia hädässä olevia autetaan.

 Käytännössä se toteutuu niin, että jokainen, joka osaa sanoa sanan ”asylum”, turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen, sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja. Vailla mitään oikeaa perustettakin saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan, ja pystyy sen jälkeen välttämään pakkotoimia, elleivät turvapaikan edellytykset täytykään, ja siis jäämään sinne, minne väärin perustein tuli.

Useimpia, ellei lähes kaikkia, rajoitustoimia on epäilty kansainvälisen oikeuden ja sopimusten vastaiseksi. Siitä seuraa, ettei voida tehdä sitä, mitä välttämättä monien mielestä pitäisi tehdä.

 On väläytelty myös kansainvälisten pakolaissopimusten muuttamista. Se tie on hidas ja tuskin tuottaa ratkaisua akuuttiin tilanteeseen.

 Kansainväliset säännökset ovat syntyneet ja niiden tulkinta on kehittynyt aivan toisenlaisissa olosuhteissa. Olen varma, että jos kansainvälisiä ja niihin perustuvia kansallisia säädöksiä tehtäisiin vasta nyt, niiden sisältö olisi olennaisesti tiukempi, mutta ne silti pitäisivät kiinni ihmisoikeuksista ja auttaisivat hädässä olevia.

Ei siis ole hyviä vaihtoehtoja. Joudumme pohtimaan, suojellaanko eurooppalaisia arvoja ja ihmisiä ja todella hädässä olevia, vai suojataanko ahtaan tarkasti kansainvälisiä velvoitteita muista seuraamuksista välittämättä.

Nuo ovat yksittäisiä irrotettuja lausekokonaisuuksia kukin omassa lainausmerkissä tasavallan presidentti Sauli Niinistön puheesta valtiopäivien avajaisissa 2.2.2016 (Presidentti 3.2.2016).

Käykää ehdottomasti lukemassa kertauksena tuo puhe. Nyt on hyvä aika asian kertaukselle.

Teen tietoisen virheen, kun irrotan yksittäisiä lauseita kokonaisuudesta, mutta nuo lauseet kuvastavat hyvin Niinistön ajatusmaailmaa siitä, mistä Eurooppaa tuolloin kohdanneesta maahantulijoiden pyrkimyksissä oli kysymys. Tuohon samaan ajatusmaailmaan tässä asiassa on ainakin minun helppo yhtyä.

Niinistön ajatusmaailma kuva hyvin tämänhetkistä porvarillista ajatustapaa Suomessa. Se on nyt tullut taas todistettua kuluneella viikolla.

****

Niinistön puhe kirvoittaa kritiikkiä: Eurooppalaisiin arvoihin kuuluu auttaa” (Helsingin Uutiset 4.2.2016).

Helsingin Uutiset jatkaa tuon otsikon takana jutussaan:

Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg on tyrmistynyt tasavallan presidentin Sauli Niinistön valtiopäivien avajaisissa tiistaina pitämästä puheesta.

Professorit arvostelevat Niinistön puhetta: ’Ei sovi Suomen paikkaan kansainvälisessä yhteisössä’” (HS 4.2.2016).

Helsingin Sanomat jatkaa tuon otsikon takana jutussaan:

Kansainvälisen oikeuden professorien Martin Scheininin ja Martti Koskenniemen mukaan Niinistö vaikuttaa tarkoittavan, että Suomi voi jättää solmimansa kansainväliset sopimukset noudattamatta – että Suomen sanaan ei enää voi luottaa.

Puhe sai siis kriittisen vastaanoton Suomen kansainvälisen oikeuden oikeusoppineiden keskuudessa. Martin Scheininin ja Martti Koskenniemen eturintamassa.

Meillä kaikilla on varmaan hyvä käsitys, mitä poliittista linjaa kyseiset professorit ovat edustaneet kaikessa siinä, mitä julkisuudessa tai eduskunnassa ovat lausuneet sotesta lähtien.

Niin, ja myös vihervasemmisto jyrähti Niinistölle, mihin jyrähtelyyn myös Ruotsalainen kansanpuolue yhtyi tässä rajahallinta-asiassa vuonna 2016:

Rkp kritisoi presidentti Niinistön valtiopäiväpuhetta” (TS 6.2.2016).

Turun Sanomat jatkoi tuon otsikon takana jutussaan:

’Ollaan vaarallisella tiellä, kun keskustellaan siitä, että Suomi voisi poiketa kansainvälisistä sopimuksista’, [kansanedustaja Mats] Nylund sanoi Kokkolassa, jossa Rkp:n puoluevaltuusto oli koolla.

Minusta se[, että subjektiivinen oikeus turvapaikan hakemiseen olisi vanhentunut,] on huolestuttava viesti tilanteessa, jossa on enemmän pakolaisia sotien ja konfliktien takia kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen.” totesi kansanedustaja Hanna Sarkkinen (vas.) presidentti Niinistön puheesta Vihreiden äänenkannattajan sivuilla (Vihreä lanka 3.2.2016).

Se [puuttuminen pakolaissopimukseen] on ai­ka vaa­ral­lis­ta, kos­ka se on edel­leen­kin ai­van eh­dot­to­mas­ti vält­tä­mä­tön ja tär­keä. On­gel­ma­han syn­tyy mei­dän omis­ta puut­teis­tam­me ja ka­pa­si­tee­tis­ta kä­si­tel­lä näi­tä tur­va­paik­ka­ha­ke­muk­sia.” totesi kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) presidentti Niinistön puheesta (Suomenmaa 4.2.2016).

Tuomiojan viesti on siis tuon vuoden 2016 lausuman perusteella se, jos Kreikkakaan ei kerkeä käsitellä kymmeniä tuhansia turvapaikkahakemuksia, se on Kreikan oma resurssiongelma.

Se oli ensimmäinen kerta, kun tasavallan presidentin puheesta tuli hämmentynyt olo. On tärkeää, että hän jälkikäteen tarkensi kohtaa kansainvälisten sopimusten noudattamisesta.” totesi SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne MTV3:n haastattelussa (MTV Uutiset 6.2.2016).

Niinistö sai tukea puheelleen Sipilän hallituksesta ja oppositiossa Kristillisdemokraateilta. Vihervasemmistolta ei RKP:llä höystettynä Niinistö ei saanut mitään tukea – vain moitteita.

****

Nyt olemme täällä Suomessa jälleen samassa poliittisessa riitatilanteessa, jossa oltiin vuonna 2016 presidentti Niinistä valtiopäivien avajaispuheen jälkeen.

Nyt tilanne on vain tosi eikä EU:n alueella vain kuivaharjoitella. Kreikka on toiminut EU:n jäsenmaana tavalla, josta presidentti Niinistö puhui vuonna 2016 ratkaisuna EU:n alueelle pyrkivän ihmisvirran saamiseksi hallintaan.

Samat jakolinjat ovat Suomessa edelleen kuin vuonna 2016. Porvarileiri tulee Niinistöä, vihervasemmisto ei. Nyt tosin Keskusta on siirtynyt vihervasemmistoon porvariblokista. RKP oli jo vuonna 2016 vihervasemmistossa.

On pakko lainata tähän kohtaan muutama tuore kannanotto viikon varrelta kuvaamaan samaa Suomen poliittista asemaa kuten vuoden 2016 tapaan edellä.

Totesin, että vuonna 2015 takana oli ihmissalakuljetusta, nyt voi olla hybridivaikuttamista. Minä puhuin vain siitä, että väkeä liikkuu. Ellei Kreikka olisi pannut täysiä jarruja, varmasti näkisimme juuri samaa mitä 2015 nähtiin.” (IS 4.3.2020).

Noin presidentti Niinistö totesi Ilta-Sanomissa vierailleessaan Parolannummen varuskunnassa muutama päivä sitten.

Saman asiasisällön presidentti Niinistö totesi itse asiassa jo kaksi päivää aiemmin Ylelle (Yle 2.3.2020).

EU joutuu vakavasti puntaroimaan, otetaanko kaikki turvapaikka­hakemukset vastaan” Niinistö totesi puolestaan Helsingin Sanomissa (HS 3.3.2020).

Kuinkas sitten vihervasemmistossa? Millaista ymmärrystä Kreikka saa sulkiessaan Turkin vastaiset rajat kuukaudeksi?

Vihervasemmiston äänitorvi on ollut sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.). Ohisalo puhuu toista Suomen edustajana EU:ssa ja toista Suomessa vihervasemmiston edustaja siitä, hyväksyykö Suomi Kreikan toimet sulkea rajat turvapaikanhakemuksista kuukaudeksi.

Sisäministeri Maria Ohisalo: Kreikka toimii väärin, turvapaikkahakemukset pitäisi käsitellä” (Yle 6.3.2020).

Verratkaapa tuota Ohisalon sanomista Haaviston sanomisiin vajaa vuosi sitten.

Sisäministeri Ohisalolle tiedoksi, ettei nyt kuluneella viikolla ole turvapaikkahakemuksia jätetty Kreikassa Turkin vastaisella rajalla, koska raja on kiinni. Ei siis ole lisähakemuksia, mitä käsitellä.

Kreikka tekee väärin, kun se kieltäytyy ottamasta kuukauden ajan vastaan turvapaikkahakemuksia”. Noin Ohisalo totesi puolestaan Helsingin Sanomissa (HS 6.3.2020).

Myös muut vihervasemmiston edustajat ovat antaneet samansuuntaisia kannanottoja (HS 5.3.2020):

Kansain­väliset sopimukset ja niiden noudat­taminen muodostavat pohjan EU-valtioiden toiminnalle, eikä näistä sopimuksista voi irrottautua määrä­ajaksi.”, SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman (sd.).

Kansain­välisen oikeuden ja sopimusten mukaan sen maan, johon turvapaikan­hakija tulee, tulee myös käsitellä turvapaikka­hakemus. Julkisten tietojen perusteella Kreikan päätös on aika kyseenalainen.”, kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas.) totesi samassa Helsingin Sanomien jutussa.

Voi mitä pikkusieluista omaan napaan tuijottamista Arhinmäeltä. Arhinmäki toitottaa samaa kuin Tuomioja vuonna 2016: Kreikan tulee käsitellä yksinään kymmeniä tuhansia turvapaikkahakemuksia ja avata rajat sepposen selälleen.

****

Mennäänpäs nyt itse asiaan. Siis noihin kansainvälisiin sopimuksiin ja mitä niihin on kirjattu turvapaikka-asioista ja turvapaikan hakumahdollisuudesta, kun niihin suomalaispoliitikot vasemmalla laidalla niin kovasti vetoavat. Suomen kannalta kyse on valtiosopimuksista ja Wienin yleissopimuksesta.

Poliitikoille tuo Wienin yleissopimus oli hyvä välillä kerrata (33/1980).

Uskallan väittää, että 99 prosenttia suomalaispoliitikoista ei ole lukenut yhtä niistä keskeisimmistä kansainvälisistä sopimuksista, jotka määrittelevät pakolaisten ja turvapaikan hakijoiden asemaa ja oikeuksia.

Mennäänpä aluksi siihen, mihin Kreikka ja Kreikan pääministeri Kyriákos Mitsotákis on vedonnut rajavalvontatoimissaan (Twitter, Mitsotákis 1.3.2020). Kyse on EU:n yhden perustamissopimuksen – tai paremminkin muun sopimuksen tai pöytäkirjan – 78 artiklan 3 artiklan 3 kohdasta vuodelta 2012 (”78.3 of the TFEU”, TFEU = Treaty on the Functioning of the European Union).

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto, Euroopan FI unionin virallinen lehti C 326/4, 26.10.2012:

Jos kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukoittainen maahantulo aiheuttaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa hätätilanteen, neuvosto voi komission ehdotuksesta hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä kyseisen yhden tai useamman jäsenvaltion hyväksi. Neuvosto tekee ratkaisunsa Euroopan parlamenttia kuultuaan.

Konsolidointi on yhtä kuin yhteen kokoamista. Tuo konsolidoitu toisinto on siis vuodelta 2012.

Tarkasti noudattaen väliaikaisissa toimenpiteissä, kuten esimerkiksi rajan osittaisesta tai täydellisestä sulkemisesta, kyse on Eurooppa-neuvoston hyväksynnässä komission ehdotuksesta. Komissio on avainroolissa laatimalla ehdotuksen EU-maiden päämiesten hyväksyttäväksi. Neuvoston pitäisi vielä kuulla Euroopan parlamenttia, mutta kuuleminen ei toki ole päättämistä. Parlamentti ei ole päättävä elin.

Tuohon samaiseen C 326/4-asiakirjaan on kirjattu turvapaikan hakemisesta seuraavaa:

Unioni kehittää turvapaikka-asioita sekä toissijaista ja tilapäistä suojelua koskevan yhteisen politiikan, jonka tarkoituksena on antaa asianmukainen asema kaikille kansainvälistä suojelua tarvitseville kolmansien maiden kansalaisille ja varmistaa palauttamiskiellon periaatteen noudattaminen. Tämän politiikan on oltava pakolaisten oikeusasemasta 28. päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyn pöytäkirjan sekä muiden asiaan liittyviensopimusten mukaista.

Sama on kirjattu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (2016/C 202/02) 18 artiklaan, jonka otsikko on Oikeus turvapaikkaan:

Oikeus turvapaikkaan taataan pakolaisten oikeusasemaa koskevan 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja pakolaisten oikeusasemaa koskevan 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyn pöytäkirjan määräysten sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin  toiminnasta tehdyn  sopimuksen, jäljempänä  ’perussopimukset’, mukaisesti.

EU perustaa siis turvapaikka-asian unionissa ensisijaisesti pakolaissopimukseen, kun puhutaan kansainvälisistä sopimuksista.

****

Pakolaisista ja turvapaikka-asioista kyseen ollen, on olemassa kaksi kansainvälistä asiakirjaa, joita voidaan pitää keskempinä EU-maiden perustamissopimuskirjausten lisäksi, mutta joista vain toinen on sopimusasiakirja. Muut kirjaukset ovat saman asian toistoa tai muutoin vähemmän merkityksellisiä. Tämä on luonnollisesti vain minun mielipiteeni.

  1. Yhdistyneiden kansakuntien pakolaissopimus 28.7.1951 ja 31.1.1967 (Convention Relating to the Status of Refugees). Sopimus löytyy suomenkielisenä Finlexista (77/1968).
  2. Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusjulistus 12.1948 (General Assembly resolution 217 A). Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ei ole valtioita oikeudellisesti velvoittava asiakirja eikä sitä siten löydy myöskään Suomen lainsäädännöstä, siis esimerkiksi Finlex-sivustosta. Kyse ei siis ole valtiosopimuksesta.

Kaiken kaikkiaan YK:ssa on hyväksytty 9 ihmisoikeussopimusta, lisäpöytäkirjoineen yhteensä 18 kansainvälistä sopimusta. Kyseiset asiakirjat turvaavat ihmisoikeuksiksi noin 40 perusoikeutta, jotka kuuluvat jokaiselle ihmiselle kaikkialla maailmassa.

Noihin sopimuksiin vedotaan herkästi ainakin politiikkojen puheissa, kun puhutaan turvapaikkaoikeudesta, mutta oikeastaan on aika vähän yksityiskohtaisia kirjauksia turvapaikka-asioista, jos turvapaikka-asioista on ylipäätään mitään mainittuna.

YK:n ihmisoikeusjulistuksen 14 artikla suomen kielellä on kutakuinkin:

Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa.

Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys tosi epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä.

Alkuperäinen teksti englanniksi:

Everyone has the right to seek and to enjoy in other countries asylum from persecution.

 This right may not be invoked in the case of prosecutions genuinely arising from non-political crimes or from acts contrary to the purposes and principles of the United Nations.

Muuta suoraan toisen valtioon kohdistuvaa ei ole ihmisoikeusjulistukseen kirjattu.

Oikeus olisi ihmisoikeusjulistuksen mukaan siis vain vainon kohteeksi joutuneilla, ei muilla. Julistus ei siis ole valtioita oikeudellisesti velvoittava, ei sopimus eikä sitä siis näin ollen löydy myöskään Suomen lainsäädännöstä, jos juridiikkaa puidaan.

Euroopan ihmisoikeussopimus (63/1999) ei tunnista turvapaikka-sanaa eikä pakolainen-sanaa ollenkaan.

Pakolaissopimus tuntee turvapaikka-sanan vain kertaalleen, mikä on ymmärrettävä sopimuksen solmimisajankohta toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1951:

Korkeat Sopimuspuolet, katsoen, että turvapaikkaoikeuden myöntäminen saattaa asettaa kohtuuttoman raskaan taakan tietyille maille ja että kysymyksen, jonka kansainvälisen merkityksen ja luonteen Yhdistyneet Kansakunnat on tunnustanut, tyydyttävään ratkaisuun ei voida päästä ilman kansainvälistä yhteistyötä, ovat sopineet seuraavasta:

Pakolaissopimuksen keskeisin sana on pakolainen, eikä sopimuksessa sen sopimusajankohta huomioiden luonnollisesti ole määritelty erityisemmin turvapaikka- ja suojeluaseman hakemisprosessia. Sopimus on luonteeltaan pakolaisten oikeusasemaa koskeva sopimus, kuten se on Suomen lainsäädännössä nimettykin. Sopimuksen ajatus mielestäni oli, että suuri toimintavastuu pakolaisasioissa olisi YK:lla eikä ehkä niin suurta roolia jäsenvaltioilla. Nyt asiat ovat menneet toisin.

Kaikki nuo sopimukset on tehty toisen maailmansodan jäljiltä toisen maailmansodan kokemusten pohjalta. Ajatukset sopimusta laadittaessa olivat ne koettelemukset, mitä natsi-Saksa toimillaan Euroopan kansoille synnytti. Olen käsitellyt hieman laajemmin pakolaisopimusta edellisessä blogikirjoituksessa otsikolla ”Frontex ja Kreikan rajatilanne” (US-blogi 3.3.2020).

Pakolaissopimuksen I luvun 9 artikla (Tilapäiset toimenpiteet) on mielenkiintoinen:

Mikään tämän yleissopimuksen määräyksistä ei estä sopimusvaltioita sodan aikana tai muiden vakavien poikkeuksellisten olosuhteiden vallitessa ryhtymästä tiettyyn henkilöön nähden väliaikaisiin toimenpiteisiin, joita tämä valtio pitää valtion turvallisuuden kannalta välttämättöminä odotettaessa selvitystä sanotun valtion toimesta, onko asianomainen todella pakolainen ja onko hänen tapauksessaan toimenpiteiden jatkaminen valtion turvallisuuden kannalta välttämätöntä.

Tuon kappaleen kirjaus on vaikeaselkoinen. Tuo tarkoittaa mielestäni sitä, että esim. Kreikka voisi ryhtyä tiettyä henkilöä tai tiettyjä henkilöitä koskeviin toimenpiteisin ja kysyä tietoja kyseisen henkilön kotimaasta, jos henkilöllä tai henkilöillä on pyrkimys pakolaisiksi, onko asianomaisella todelliset edellytykset pakolaisasemaan.

****

Kun Kreikka on nyt sulkenut rajansa, mihin se onkaan syyllistynyt ja minkä kansainvälisen sopimuksen mukaisesti?

Ainakaan minulle tuo asia ei ole selvinnyt.

En tarkoita nyt Kreikan omaa kansallista lainsäädäntöä enkä myöskään EU:n kansallista lainsäädäntöä jäsenmaita velvoittavana.

En tarkoita siis esimerkiksi yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää (Common European Asylum System, CEAS), jonka perusta on kuitenkin pakolaissopimus. Ei EU-jäsenvaltiot ole muutoinkaan noudattaneet EU-lainsäädäntöä turvapaikkasioissa eikä etenkään Dublin-menettelyä. Miksi sitten Kreikan tulisi noudattaa EU-lainsäädäntöä ottaa vastaan turvapaikkahakemuksia maan rajan ollessa suljettuna, kun kukaan mukaan ei noudata EU-lainsäädäntöä turvapaikka-asioissa?

Jos noudatetaan, noudatetaan sitten kaikki ja kirjaimellisesti.

Se, miten Kreikka mahdollisesti rikkoo EU:n sopimuksia ja kansainvälisiä turvapaikanhakijoiden oikeuksia määrittäviä sopimuksia, ratkeaa lopulta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.” sisäministeri Ohisalo viritteli eilen Kreikkaa oikeudella uhmaten (HS 6.3.2020).

Ohisalolle tiedoksi, että valittaminen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen onnistuu Haaviston johtaman ulkoministeriön sivulta (UM, Valittaminen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen). Onnea vaan Ohisalolle valituksen laadinnassa, valituskaavakkeet löytyvät täältä.

Samassa Helsingin Sanomien jutussa Ohisalo toteaa:

Kun katsomme kansainvälisiä velvoitteita, niin totta kai, turvapaikkahakemuksia pitäisi ottaa käsittelyyn.

Mitä kansainvälisiä velvoitteita hän tarkoittaa? Mitä valtiosopimuksia hän tarkoittaa? Moraalisia velvoitteita vai juridisia velvoitteita?

YK:n ihmisoikeusjulistus ei siis ole juridinen sopimus eikä sitä ole viety myöskään Suomen lainsäädäntöön. Se ei siis ole kansainvälisen oikeuden alainen. Valtiosopimusta tai muuta kansainvälistä velvoitetta, jota ei ole saatettu asianmukaisesti Suomessa voimaan, ei pidetä muodollisesti Suomen sisäisen oikeusjärjestyksen osana.

Onko turvapaikanhakuoikeus jollakin ulkorajaosuudella maata velvoittava pakottava oikeus (ius cogens)? Ei todellakaan ole, eikä Suomessa etenkään vihervasemmiston ole syytä sellaista yrittää esittää edes Martin Scheininin tai Martti Koskenniemen voimalla.

Kansainvälisten sopimusten voimaansaattaminen Suomessa perustuu niin sanottuun dualistiseen järjestelmään, mikä tarkoittaa, että sopimus viety Suomen lainsäädäntöön omalla lailla tai asetuksella. Asia on kirjattu myös Suomen perustuslain (11.6.1999/731) 93, 94 ja 95 pykälään.

Suomikin voi ihan kansallisen lainsäädännön tasolla päättää, että maalla on oikeus keskeyttää turvapaikkahakemusten vastaanotto rajoilla. Käytännössä tuo olisi syytä toteuttaa niin, että vain suljetulla osalla rajaa turvapaikkahakemuksia ei oteta vastaan, mutta muualla avoimella rajalla kyllä.

Suomella tuo suljettu rajaosuus olisi todennäköisemmin Schengen-ulkoraja eli itäraja Venäjää vastaan, kun ja jos vedotaan Suomen kansalliseen turvallisuuteen rajan sulkemispäätöksessä. Kreikalla on puolestaan itäraja Turkkia vastaan. Schengen-sisäraja puolestaan voisi toimia normaalisti. Tällöin siis maat edelleen ottaisivat vastaan turvapaikkahakemuksia tuolla avoimella rajalla, eikä turvapaikanhakumenettelyä olisi keskeytetty vaan pelkästään rajoitettu.

Kokoomus on oikeassa. Suomen kansallista lainsäädäntöä on muutettava niin, että Suomi voi tarvittaessa sulkea itärajan tai osan siitä. Se olisi ollut oikein jo vuoden 2015-16 itärajan turvapaikanhakijoiden tulvassa. Seuraavalla kerralla Suomen rajavirkailijoiden on voitava laittaa raja kiinni ja jättää ottamatta vastaan suljetulla rajaosuudella turvapaikkahakemuksia.

Tuohon ei kenellekään pitäisi olla valittamista. Ei edes vihervasemmistolla.

Pekka Haavistokin totesi itärajan sulkemisesta aivan oikein: ”Itäraja olisi pitänyt sulkea heti, kun Venäjältä alkoi vuonna 2015 saapua pakolaisia ’kannattaa käyttää yleistä järkeä’” (IS 4.4.2019). Sen jälkeen hänen suustaan ei olekaan kuultu enää mitään järkevää – eikä vihervasemmiston laajemminkaan.

Kysymys siis Marinin hallitukselle ja muille vihervasemmiston edustajille: mitä valtiosopimusta ja sen kohtaa Kreikan hallitus ei noudata? Mitä solmimaansa kansainvälistä sopimusta ja sen kohtaa Kreikan hallitus rikkoo?

Eli juridinen vastaus kehiin, Marinin hallitus Ohisalon johdolla!

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu