Presidentti Niinistön ETY-juhlakokousehdotus ja maailmanpolitiikan realiteetit

Yhdysvalloissa vaihtui presidentti ja maan ulko- ja turvallisuuspoliittinen hallinto tammikuun 20. päivänä.

Valtaan astui ulko- ja turvallisuuspolitiikan vanha konkari Joe Biden. Presidentti Barack Obaman varapresidentti ja Yhdysvaltain senaatin ulkosuhteiden puheenjohtaja jo kahden vuosikymmenen takaa. Joe Biden on siis todellakin ulko- ja turvallisuuspolitiikan vanha konkari.

Biden believes Putin is a ‘killer’: ‘The price he’s going to pay, you’ll see shortly'” (Independent 17.3.2021).

Oheista lausetta ei tarvitse suomentaa edes vapaasti. Biden totesi ABC Newsin televisiohaastattelussa Putinin olevan tappajan (ABC News 17.3.2021). Biden myös totesi, että Venäjä maksaa hinnan sekaantumisesta Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaaleihin.

Venäjä kutsui Washingtonin-suurlähettiläänsä takaisin Bidenin televisiohaastattelussa esittämien kommenttien jälkeen varoittaen samalla suhteiden peruuttamattomasta heikkenemisestä (Embassy of the Russian Federation in the USA 17.3.2021).

Venäjä ilmoitti maaliskuun jälkipuolella, ettei se pidä mitään suhteita pakotteita määräävään EU:hun, mutta sen sijaan EU:n jäsenmaihin erikseen Venäjä vielä pitää (Известия 23.3.2021, Euractiv 24.3.2021).

Biden on ottanut nopeasti tiukan linjan sekä Venäjään että Kiinaan. Kiinan suhteen Biden jatkaa presidentti Trumpin linjaa. Sama tiukka mutta asiallinen linja näyttäisi paalaavan nyt myös Yhdysvaltain Venäjä-politiikkaan.

Myös EU-Euroopan suhteissa Kiinaan on havaittavissa säröilyä.

Suomi kutsui Kiinan suurlähettilään ’keskusteluihin’ pakotekiistan takia” (IL 26.3.2021).

Uusi maailmanvaltaa jakava prosessi on menossa ja olemme vasta prosessin alkuvaiheissa. Maailmanvaltaa jakaa uudelleen Kiinan taloudellinen nousu eivätkä suurvalta-asemat ole ollenkaan vakiintuneet.

Kykenevätkö demokraattiset länsimaat Yhdysvaltojen johdolla yhdistymään estäen kommunistista ja autoritääristä hallintoa edustavan Kiinan nousua maailman johtajaksi ohi länsimaisten demokratioiden?

Kykenevätkö demokraattiset länsimaat Yhdysvaltojen johdolla pitämään Venäjän sotilaallisen vahvistumisen puitteissa, ettemme olisi sotilaallisesti uhattuna?

Kun maailmanvaltaa koskevia aloitteita tehdään, pitää ajankohdan olla oikea. Ensiksi tulee ajoitus, toiseksi tulee ajoitus ja kolmanneksi tulee ajoitus. Kaikkien osapuolten sopimushalukkuus pitää olla samalla tasolla, muuten sopimuksia ei synny.

Tuo halukkuus koskee myös tilanteita, joissa toinen osapuoli on ylivoimainen ja voi sanella sopimusehdot. Pieni maa ei voi tehdä ehdotuksia mistään kokouksista, jos pienellä maalla ei ole tiedossa kaikkien merkittävien sopijaosapuolten positiivista kantaa kokouksen pitämiseen.

****

Sauli Niinistö on luonteeltaan itsepäinen. Hän on jopa jääräpäinen. Hänellä on pätemisen tarvetta ja suurta asioihin puuttumisen tarvetta. Hän on edelleen luonteensa vanki vanhoilla päivilläänkin.

Marinin hallituksen aikana presidentti Niinistöllä on ollut halukkuutta tulla hallituksen tontille, johon pääministeri Marin on vastannut ottamalla vuorostaan ulkopolitiikan agendalle siinä laajuudessa, kuin Suomen lainsäädäntö maan hallitukselle pääministerin johdolla mahdollistaa.

 Suurlähettiläskokouksessa 20.8.2019 pitämässään puheessa presidentti Niinistö oli valmis jakamaan presidentin voimassa olevaa ulkopoliittista valtaa EU:lle. Suomen lainsäädäntö huomioiden tuo tarkoittaa samalla ulkopoliittisen vallan jakamista Suomea EU:ssa edustavalle pääministerille.

Sanottakoon nyt selvästi: kannatan voimakkaasti EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista, silläkin uhalla, että se vähentäisi tasavallan presidentin valtaoikeuksia. Yhteisen eurooppalaisen äänen, yhteisten eurooppalaisten tekojen eteen meidän on syytä ponnistella niin puheenjohtajana kuin rivijäsenenä.” (TPK 20.8.2019).

EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistaminen merkitsee todellakin suurempaa ulkopoliittista valtaa Suomen pääministerille presidentin kustannuksella.

No, kuinka sitten kävikään, kun pääministeri Marin käytti ulkopoliittista valtaa – ja tällä kertaa vain tiedostusvaltaa – EU:n puitteissa sovitussa Navalnyi-asiassa. Kyse on pääministeri Sanna Marinin Twitter-viestistä (Twitter, Sanna Marin 18.1.2021).

Niinistö älähti todella pikkusieluisesti:

Minä pidän tietysti kiinni perustuslaista, jossa varsin selvästi ulkopolitiikka ja sen johtaminen yhteistoiminnassa säädetään. Meillä ei ollut minkäänlaista etukäteiskeskustelua [Marinin kanssa].” (IS 21.1.2021).

Niinistö on todellakin luonteensa vanki. Pikkusieluisuus eikä omaan napaan tuijottaminen ole presidentin viranhoidossa hyväksi.

****

Niinistöllä näyttäisi oleva suuri tarve tulla tavalla tai toisella kirjatuksi historian kirjoihin tavalla, josta hänet muistettaisiin. Tuokin kuvaa hyvin hänen luonteenlaatuansa.

Niinistö on uskollinen – jopa jääräpäinen – agendalleen suurvaltatapaamisen järjestämisen Suomessa. Hän hakee tuota suurvaltatapaamista nyt jo toistamiseen. Ensimmäisellä kerralla se ei onnistunut.

Huoli arktisesta turvallisuudesta oli ilmastonmuutoksen ohella toinen syy pyrkimyksillemme järjestää Arktisten maiden huippukokous aiemmin tänä vuonna. Oma valmiutemme kokouksen isännöimiseen oli ulkopolitiikkamme keinoja, ei päämäärä itsessään. Vaikkei kokouksen koollekutsuminen suurvaltajännitteistä johtuen ole vielä onnistunut, ei sen tarpeellisuus ole mihinkään kadonnut.” (TPK 20.8.2019).

Niinistön ehdotus Arktisten maiden huippukokouksesta oli huonosti harkittu ja onneton heitto, johon etenkään Yhdysvalloilla ei ollut halukkuutta.

Tuloksia tuovaan Arktisten maiden huippukokous ei onnistu niin kauan, kun alueen sotilaallista voimatasapainoa ei ole saavutettu. Arktinen alue on liian kovassa suurvaltaliikkeessä kokouksen pitämiselle.

Niinistön itsepäisyyttä kuvaa se, että hän jurnutti vielä vuonna 2019 Suomessa suomalaisten kaavailemaa Arktista huippukokousta (TPK 9.4.2019). Ensimmäistä Arktista huippukokousta ei järjestetä Suomessa, jos sitä ylipäätään järjestetään koskaan.

Rovaniemen huippukokous sai tyrmäävän lopun: Yhteistä loppujulistusta ei synny ensimmäistä kertaa Arktisen neuvoston historiassa” (HS 7.5.2019).

Yhdysvallat varmisti, ettei yhteistä loppujulistusta varmasti tule.

Arvostelin kovin sanoin jo neljä vuotta sitten vuonna 2017 Suomen pyrkimystä Arktisen kokoukseen järjestämiseen Suomessa Suomen omista lähtökohdista (Yhdysvallat-Venäjä-tapaamiset Suomessa, mikä nyt taas meni Suomella pieleen, US-blogi 31.3.2017). Suomi oli aloittamassa toukokuussa 2017 kaksivuotista puheenjohtajakautta Arktisessa neuvostossa Yhdysvaltojen jälkeen.

Kirjoitin siis jo ennen Suomen puheenjohtajakautta, että Suomen kaavailema huippukokous ei tule onnistumaan.

Suomen virhe presidentti Niinistön johdolla oli ajaa kuin käärmettä pyssyyn huippukokousta Yhdysvaltojen puheenjohtajakaudella jo ennen Suomen omaa puheenjohtajuutta.

Tuo toimintatapa oli kuin märän ja jääkylmän rätin läimäys Yhdysvaltojen kasvoille. Diplomaattisen toiminnan pohjanoteeraus.

****

Arktinen alue tullaan jakamaan myös sotilaallisesti ja tuossa prosessissa olemme vasta alussa. Yhdysvallat on tällä hetkellä takamatkalla suhteessa Venäjään ja niin pitkään kuin takamatkaa on, Yhdysvalloilla ei ole halukkuutta sopimaan reviireitä Arktisella alueella. Kokous olisi Venäjän ehdoilla, jolla on tällä hetkellä suurin sotilaallinen voima Arktisella alueella.

Onko kyse tuossakin Arktisen alueen toiminnassa Suomen eduista vai presidentti Niinistön omakohtaista edusta, joista hän katsoisi tulevan muistetuksi historian kirjoissa presidentti Urho Kekkosen tapaan?

Pääministeri Esko Aho muistetaan Suomen viemisestä EU:hun. Presidentti Martti Ahtisaari muistetaan presidentti Jeltsinin ja presidentti Clintonin tapaamisesta Helsingissä vuonna 1997. Tuo tapaaminen aukaisi itäisen Euroopan maiden Nato- ja EU-jäsenyystien. Kokouksen tulokset ovat edelleen luettavissa.

Presidentti Mauno Koivisto muistetaan hyvistä Suomen sisäpolitiikan demokratisoinnin lisäksi hyvistä suhteista Yhdysvaltojen presidentti Georg H. W. Bushiin.

Mistä muistamme presidentti Tarja Halosen?

Emme mistään erityisestä.

Mistä muistamme presidentti Sauli Niinistön?

Ehkäpä emme mistään erityisestä. Muistetaanko presidentti Trumpin ja presidentti Putinin tappamisesta Helsingissä kesällä 2018? Tuskinpa, koska kokous oli fiasko etenkin Yhdysvalloille. Kokouksen tuloksia ei ole luettavissa.

Jos Suomen presidentti haluaa varmuudella itsensä historiankirjoihin, se onnistuisi viemällä Suomi Nato-jäsenyyteen.

Ei ole näköpiirissä, että yhdelläkään Suomen tulevalla presidentillä olisi siihen kyvykkyyttä. Siihen yhdenkään Suomen tulevan presidentin taidot suhteessa Venäjään eivät riitä.

****

Presidentti Niinistö puhui EU:sta suurvaltana suurlähettiläskokouksessa 20.8.2019:

Huomattavasti [Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän] kolmiota mieluummin piirtäisin maailmanpolitiikan kuvan nelikulmiona. Sellaisena, jossa Euroopan unioni olisi tasavertainen globaali toimija muiden suurvaltojen kanssa. Osana vaikutusvaltaisempaa unionia omakin asemamme vahvistuisi. Ikävä kyllä EU:n geopoliittinen ja turvallisuuspoliittinen painoarvo ei kuitenkaan toistaiseksi vastaa sen taloudellista voimaa.” (TPK 20.8.2019).

Pääministeri Sanna Marin oli Ylen Radio Suomen haastateltavana pääministerin haastattelutunnilla viime sunnuntaina (Yle Areena 28.3.2021).

Haastattelutunnun alussa (ajankohta 1:06–2:55) käsiteltiin presidentti Niinistön aloitetta ETYK:n 50-vuotisjuhlan järjestämiseksi Helsingissä (HS 28.3.2021).

Jaan kyllä presidentin huolen siitä, että suurvaltojen välit ovat kiristyneet ja ovat olleet kiristymään päin jo pidemmän aikaa, ja tämä tuottaa myös Euroopalle omat haasteensa näiden suurvaltojen puristuksessa. Me olemme lähtökohtaisesti pyrkineet Eurooppana viemään asioita eteenpäin rakentavasti ja näemme, että meillä on paljon sellaisia globaaleja haasteita, joita meidän pitää kyetä yhdessä ratkaisemaan.” (ajankohta 2:07-2:34).

Niin Marinin puheessa kuin Niinistön kirjoituksessa minua riepoi se, että käsiteltiin suurvaltoja tavalla, että Suomi ei kuuluisi suurvaltaan eikä siis Euroopan unioni olisi suurvalta. Marinin sanoista sai käsityksen, että Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä ovat suurvaltoja, mutta EU ja sen jäsen maat eivät ole.

Miksi Suomi ei näe EU:ta suurvaltana ja sellaisena suurvaltatoimijana ja sellaisena päättäjänä, jolla olisi asema maailmanpolitiikan määrittelyssä ja päätöksenteossa.

Miksi Suomi pyrkii sooloilemaan eikä aja tuon laatuisia suurvalta-asioita suurvalta-EU:n sisällä ja suurvalta-EU:n kautta? Miksi Niinistö ei hankkinut etukäteen edes EU:n tukea ETYK:n 50-vuotisjuhlan järjestämiseksi Helsingissä?

Miksi Niinistö teki esityksensä ETY-juhlakokouksesta juuri nyt, kun suurvaltasuhteet ovat huononemassa eikä esityksellä ole juuri tällä hetkellä jatkoedellytyksiä?

EU on suuri taloudellinen suurvalta. Yhdysvallat on ykkösenä (BKT 20 513 miljardia USD vuonna 2017), Euroopan unioni kakkosena (BKT 18 769 miljardia USD vuonna 2017) ja Kiina kolmantena (BKT 13 457 miljardia USD vuonna 2017). Vuonna 2017 Yhdysvallat ja EU vastasivat 46,3 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

Ehkä EU ei vielä ole suurvalta heikon aseelliseen kyvykkyyden vuoksi, mutta taloudellinen suurvalta EU on.

****

Tuskinpa Suomenkaan on enää syytä presidentti Niinistön ja pääministeri Marinin johdolla hakea kylmän sodan aikaista roolia suurvaltaan kuulumattomana ulkopuolisena. Olisi viimein syytä jo Suomessakin alkaa elää kylmän sodan historian sijaan nykyaikaa. 72-vuotiaan Niinistön kannan ymmärrän hänen ikänsä puolesta, mutta 35-vuotiaan Marinin kantaa en ymmärrä hänen ikänsä puolesta.

Ajatuksellinen lähtökohta Euroopassa tulee olla, että EU on suurvalta ja EU:n jäsenmaat muodostavat suurvallan. Suurvallan, joka neuvottelee yhtenäisenä maailmanpolitiikasta Yhdysvallat kumppaninaan Venäjän ja Kiina kanssa.

Tuo Suomen jatkuva pyrkiminen takaisin kylmän sodan aikaiseen asemaan on hieman rasittavaa. Eikö Suomi pääse koskaan irti ikävästä historiastaan edes uusien sukupolvien myötä? Suomen olisi jo pikkuhiljaa syytä siirtyä pois leikkimästä omalta hiekkalaatikolta isompien poikien kanssa.

Tämän kirjoituksen artikkelikuva on kuvakaappaus Helsingin Sanomista päivämäärällä 29.5.1963 (HS Aikakone 29.5.1963). Presidentti Urho Kekkonen esitti ydinaseettoman vyöhykkeen muodostamista Pohjolaan puheessaan 28.5.1963 Paasikivi-Seuran kokouksessa.

Kekkosen esitys ydinaseettoman vyöhykkeen muodostamisesta Pohjolaan ei ollut Suomen etujen mukaista ja osoitti Suomen tietämättömyyttä maailmanpolitiikan realiteeteista ja tuona ajankohtana maailmanpolitiikkaan vaikuttavista tekijöistä. Suomi leimautui Neuvostoliiton sanasaattajaksi ja sinisilmäiseksi mitään tietämättömäksi toimijaksi.

Yksikään länsimaa ei Kekkosen ehdotusta kannattanut. Toistaiseksi yksikään länsimaan johtaja eikä edes Venäjä ole kannattanut Niinistön ehdotusta 50-vuotisjuhlan järjestämiseksi Helsingissä.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu