Presidentti Niinistön hiljaisuus – Putinin henkilökohtainen uhkailu on tuottanut Venäjälle hyvän tuloksen

Presidentti Niinistön presidenttikausi alkoi 1.3.2012. Niinistö pelaamassa jääkiekkoa Venäjällä presidentti Putinin kanssa 20.–22. kesäkuuta 2012. Venäjä aloitti vaikuttamisen heti Suomen uuteen presidenttiin muun muassa näin. Kyse on henkilökohtaisesta vaikuttamisesta yhteen henkilöön, mitä on aina demokraattisessa maassa seurattava tarkasti.

Miksi presidentti Niinistö on ollut julkisuudessa hiljaa Venäjän viimeaikaista toimista ja uhkailusta? Ei sanan sanaa suomalaismedialle eikä muullekaan medialle brittiläiselle The Sunday Times -julkaisulle annetun haastattelun jälkeen joulukuun alussa (The Sunday Times 4.12.2021).

Kansainvälisessä lehdistössä tuon The Sunday Timesin jutun julkaisun jälkeen ja Niinistön Kreikka-Yhdysvallat-Venäjä-EU-puhelinkierroksen jälkeen Niinistöä on nimitetty Suomen Putinin ”kuiskaajaksi”, englannin kielellä  Finland’s ”Putin whisperer” viitaten hevoskuiskaajaan (esim. Euractiv 15.12.2021).

Hevoskuiskaaja on ammatinharjoittaja, joka pyrkii vähentämään hevosten kokemaa stressiä ja saamaan niihin psyykkisen kontaktin käyttämällä apuna niiden omaa elekieltä.

Miksi Niinistö ei ole antanut haastatteluja suomalaismedialle, vaikka niitä on varmasti ahkerasti pyydetty?

Venäjän tuoreet toimet rajanaapurimaittensa päätösvallan kaventamiseksi ovat Niinistölle ilmeisen vaikea pala nieltäväksi. Nyt tapahtuneeseen kehityskulkuun Niinistö eikä Suomen nykyinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ole ollenkaan varautunut.

Asia on Suomelle myös varsin nolo, kun Suomi ei ole Natoon kuulumattomana itse päättämässä itseään koskevia asioita. Suomi ei käytä sille itselleen kuuluvassa asiassa mitään päätösvaltaa kuten Yhdysvaltojen johtama Nato ja sen 28 eurooppalaista jäsenmaata.

Nähtäväksi jää, onko Niinistöllä Venäjän ukaaseista ja uhkaavista konkreettisista toimista mitään mainintaa edes ylihuomisessa tasavallan presidentin uudenvuodenpuheessa. Tuskinpa mitään konkreettista siitä syystä, että Suomea itseään koskevan asian ratkaisuun Suomi ei voi itse enää vaikuttaa, vaan joutuu odottamaan ensivuoden toisella viikolla tapahtuvia Yhdysvaltojen ja Naton linjauksia asiassa ja toivomaan vain parasta.

Suomi on siis saattanut itsensä tilanteeseen, jossa se on muiden armoilla.

No, tuohan ei ole Suomelle mitään uutta. Suomi on ennenkin saattanut itsensä vastaavaan tilanteeseen. Tuossa vastaavassa tilanteessa aikanaan Suomi on joutunut maksamaan vääristä johtopäätöksistään ja niistä syntyneistä virheistä korkean hinnan.

****

Kuinka Putin on oikein saanut presidentti Niinistön niin pelokkaaksi? (US-blogi 25.1.2015).

Ruotsalaistutkijan huomio kiinnittyi presidentti Niinistön Nato-hiljaisuuteen: ”Liittymisen yrittäminen voisi olla hyvin vaarallista” (IS 28.12.2021).

Noiden kahden kirjoituksen välillä on lähes seitsemän vuotta, mutta mikään ei ole muuttunut.

Kysymys kuuluu edelleen seitsemän vuoden jälkeen: mikä on se konkreettinen tapahtuma ja milloin, millä presidentti Putin on saanut presidentti Niinistön toimimaan niin kuin Niinistö on nyt toiminut Suomen Nato-jäsenyysasiassa?

On selvä, että Putin on tehnyt jossakin henkilökohtaisessa tapaamisessa Niinistölle selväksi Venäjän toimet, jos Suomi on aikeissa liittyä Natoon. Suomea on todennäköisesti uhkailtu, koska muutoin Niinistön ja sitä mukaa Suomen käyttäytymien ei olisi ollut sitä Nato-asiassa, mitä se nyt on ollut vuosikymmenen ajan.

Tuosta asiasta suomalaismedia ei ole ollut kiinnostunut eikä asiasta ole laitettu Niinistöä koville. Siis missä, milloin ja miten Putin on saanut Niinistön niin pelokkaaksi.

On selvää, että on jokin kahdenkeskinen tapahtuma Niinistön ensimmäisellä presidenttikaudella, jossa Putin on tehnyt Niinistöä uhkaillen selväksi, mitä seuraa Suomen mahdollisesti liittyessä Natoon.

Lopullisen vastauksen tuohon kysymykseen saamme tietää vasta, kun presidentti Niinistön presidenttikausien arkistot avautuvat kokonaisuudessaan tutkijoille hakemuksesta 25 salassapitovuoden jälkeen päivämäärällä 1.3.2049 tai päivämäärällä 1.1.2050 vuoden 2024 vuoden osalta kokonaisuudessaan.

On toki mahdollista, ettei Niinistö saata arkistoonsa Venäjä- ja Nato-asioiden suhteen kaikkea, mitä Putinin kanssa on käyty suusanallisesti läpi. Siis esimerkiksi, kuinka mahdollisesti on uhkailtu. Tai paremminkin niin, että Putinin sanat on voitu tulkita uhkailuksi.

Tuo muodossa tai toisessa tapahtunut uhkailu on toiminut. Niinistö on pitänyt Suomen linjan Venäjän hyväksyttävänä. Nato-jäsenyys ei ole ollut Suomen todellinen vaihtoehto missään tilanteessa. Nato-optio oli feikkiä eikä Suomen todellinen vaihtoehto. Feikki on paljastunut kaikille viimeistään nyt. Varoiteltu kyllä on.

****

Kylmän sodan Suomi, Suomettumisen aika maailmansodan lopusta 1990-luvulle (Yle Areena, jaksot 1–8).

Niin, onkohan tuossa Jari Tervon juontamassa dokumenttisarjassa käsitelty suomettuminen vielä ohi? Onko suomettuminen itse asiassa pahempaa nyt kuin kylmän sodan aikaan, kun pohjimmaista perustaa oikein tarkasti analysoidaan.

Venäjä on tehnyt Suomeen vaikuttamisen itselleen helpoksi. Venäjän ei ole tarvinnut saada kuin Suomen presidentti hyväksymään ja jopa ajamaan Venäjän tavoitteita. Viittaan vaikkapa Niinistön aikaansaamaan transponderihässäkkään, josta kirjoitin aikaankaan (US-blogi 14.8.2016 ja US-blogi 24.8.2016).

Tuon henkilökohtaisen vaikuttamisen toimintamallin Suomessa itänaapurimme totesi toimivaksi jo Neuvostoliiton ja Kekkosen aikaan. Riitti, että Suomen presidentti ymmärsi itäisen naapurin tavoitteet ja toimi niiden mukaisesti maansa sisällä.

Sen jälkeen on kaikki ollut Venäjälle helppoa.

Suomessa presidentti sitten on pitänyt huolen, että koko poliittinen päätäntä on presidentin linjoilla sitä haastamatta. Venäjälle on riittänyt vain yhden miehen saaminen ymmärtämään Venäjän etuja.

Suomen presidentille ulko- ja turvallisuuspoliittisia haastajia ei nyky-Suomessa ole ollut. Asiaa on osaltaan helpottanut se, ettei kovan luokan ulkopoliittisia tietäjiä ja taitajia ole eduskunnassa montakaan. Ulkopoliittiset asiat on Suomen poliittisessa järjestelmässä haluttu ulkoistaa presidentille, ne eivät ole kiinnostaneet laajempaa poliitikkokuntaa.

Tilanne on itseasiassa nyt huonompi kuin Kekkosen ja kylmän sodan aikaan. Tuolloin Suomen poliittisissa piireissä oli sentään muutama silloisen ulkopoliittisen linjan arvostelija, Tuure Junnila ja Georg C. Ehrnrooth esimerkkeinä. Miehet saivat hieman kunniaansa vasta Neuvostoliiton hajottua ja Suomen hieman avauduttua.

Nyt ei poliitikoissa yhtään arvostelijaa, ei sitä ensimmäistäkään. Niinistö on saanut Suomen poliittisen järjestelmän Venäjän taakse helpommin ja paremmin kuin mitä Kekkonen sai Neuvostoliiton taakse.

Välillä kysyn itseltäni, onko Suomessa vain minä ja Pasi Majuri sellaisia henkilöitä, jotka uskaltavat arvostella Suomen nykyisin harjoittamaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka ei kykene näkemään Venäjää oikein Suomen turvallisuuden kannalta.

Tosiasia on, ettei suomalaisen politiikan eikä tutkimuksen piirissä ainakaan ole henkilöitä, jotka katsoisivat tarpeelliseksi arvostella Suomen nykyisin harjoittamaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Osa tuota Niinistön kehittämää toimintatapaa on presidentin ja puolueiden väliset tapaamiset Mäntyniemessä. Vaatii puolueelta tuollaisissa tapaamisissa paljon haastaa koko muu osallistujakunta jossakin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa asiassa. Kyse on tavallaan joukkopsykoosista ja sen yhdestä muodosta.

****

Otan lopuksi vielä yhden melko tuoreen ulko- ja turvallisuuspoliittisen esimerkin, josta selviää Suomen Venäjän etuja myötäilevä linja. Esimerkki osoittaa Suomen poikkeavan ulko- ja turvallisuuspoliittisella toiminnallaan koko muusta läntisestä Euroopasta.

Kyse on yhdysvaltalaispommittajien mahdollisuudesta käyttää Suomen ilmatilaa vastaavasti kuin mitä Itä-Euroopassa Nato-maat ovat sallineet ja kuin mitä myös Natoon kuulumattomat Ruotsi ja Ukraina ovat sallineet vuosina 2020 ja 2021.

Vain Suomi on Itä-Euroopassa kieltänyt yhdysvaltalaispommittajilta Suomen ilmatilan käytön Valko-Venäjän lisäksi. Tai oikeastaan ei Valko-Venäjän ei ole tarvinnut edes kieltää, kun eivät yhdysvaltalaispommittajat ole edes tuon maan ilmatilaan ole olleet menossa.

Suomi on siis hyvässä seurassa ainoana Itä-Euroopan maana Valko-Venäjän kanssa. Venäjä varmasti tykkää tuosta kyllä.

Käsittelin pommittaja-asiaa tarkemmin kirjoituksissa otsikoilla Yhdysvaltojen B-1B-pommittajat – Suomen kieltäytyminen ja Suomen Venäjä-pelko (US-blogi 25.5.2020), Avoin kysymys Suomen puolustushallinnolle: Miksi Suomi ei harjoittele yhdysvaltalaisten B-1-pommittajien kanssa Ruotsin tapaan? (US-blogi 10.3.2021) ja Suomen ilmatilan kieltäminen yhdysvaltalaispommittajilta erottaa Suomen muista Pohjoismaista ja koko Euroopasta (US-blogi 3.4.2021).

Yhdysvaltalaishävittäjien mahdollisuutta käyttää Suomen ilmatilaan on käsitelty presidentti Niinistön ja eduskunnan puolustusvaliokunnan välisessä tapaamisessa Mäntyniemessä päivämäärällä 25.4.2017. Linjauksia on siis tehty jo tuolloin niiden ollessa yhä voimassa. Kyse tuolloin keväällä 2017 oli sotaharjoituksesta Lapissa, johon yhdysvaltalaispommittajien olisi pitänyt osallistua.

Kysyin tuosta tapaamisesta laadittua muistiota presidentin kansliasta, mutta tuloksetta. Muistio on saatavissa julkisesti vasta vuonna 2049 tai 2050.

Asiaa on käsitelty myöhemmin myös tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (TP-UTVA) kokouksessa, mistä on kirjoittanut myös Iltalehdessä toimittaja Lauri Nurmi (IL 29.11.2021). Minun ja Nurmen tietolähteet lienevät samat.

Presidentin kanslian vastaus tietopyyntööni. Asiakirjaa ei luovuteta.

Se, että Suomi ei ole sallinut ilmatilansa käyttöä yhdysvaltalaispommittajille on yksi esimerkki Suomen harjoittamasta myöntyväisyyspolitiikasta Venäjälle presidentti Niinistön aikana.

Venäjä ei varmaan ole edes vaatinut yhdysvaltalaispommittajien lentokieltoa Suomen ilmatilassa, mutta ehkäpä Niinistö on miettinyt sen tarpeelliseksi ikään kuin ennakkosensuurina. Tuohon Venäjä politiikallaan juuri pyrkii, kun sen politiikka perustuu henkilökohtaisiin suhteisiin laajempien instituutioiden sijaan.

Instituutioiden mielipiteitä on hankalampi kääntää. Siksi Venäjä pyrkii hoitamaan asiat yhden miehen kautta.

Venäjä pyrkii ennakkovaikuttamiseen ja itselleen myönteisiin tuloksiin, olipa kyseessä Suomen presidentti Venäjän ulkopolitiikassa tai Venäjän oikeuslaitos sisäpolitiikassa.

Kun Niinistö vannoo henkilökohtaisiin suhteisiin ja yhteydenpitoon Putinin kanssa ja kun lopputulos on tämä, tuo politiikkaa on viimeistään nyt osoittanut kaikille pätemättömyytensä.

Nyt varmasti on jokaiselle suomalaiselle selvää, että tuo Suomen harjoittama myöntyväisyyspolitikka on ollut Suomelle tuloksetonta ja jopa haitallista. Pysyviä hyötyjä myöntyväisyyspolitiikasta ei ole ilmennyt, vaan päinvastoin.

Nyt varmasti on jokaiselle suomalaiselle selvää, että tuo Suomen harjoittama myöntyväisyyspolitikka on ollut Suomelle tuloksetonta ja jopa haitallista. Pysyviä hyötyjä myöntyväisyyspolitiikasta ei ole ilmennyt, vaan päinvastoin. Tuon harjoitetun politiikan seurauksena olemme taitaneet menettää nyt reaaliset mahdollisuudet liittyä Natoon, mikä on sääli Suomen etujen kannalta.

+11

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu