Presidentti Niinistön on syytä muistaa, että hallitus päättää EU:n ulkopolitiikasta, ei Suomen presidentti

”En näe suurempia ongelmia muuta kuin EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Eikä sekään ongelma ole hallituksen ja presidentin välinen, vaan se on EU:n uuden huippukokousmekanismin ja Suomen perustuslain välinen ongelma.” (HS 12.7.2020).

Noin totesi presidentti Sauli Niinistö Helsingin Sanomien tuoreessa haastattelussa tänään. Niinistön mielestä on ongelma, kun presidentin valtaoikeuksiin ei kuulu EU-asiat eikä siten myöskään EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Haastattelussa Niinistö toteaa, että presidentin valtaoikeuksien kohdalla ainoita ongelmia hänen mielestään ovat Euroopan unioni ja etenkin sen huippukokoukset.

Niinistön mukaan ongelmaksi voi muodostua esimerkiksi huippukokouksen illalliset, joissa saattaa jonkun ehdotuksesta syntyä EU:n yhteinen ulkopolitiikkaa koskeva lausuma.

”Silloin [huippukokouksen illallisella] meidän valtiosääntö on hiukan ongelmallinen, koska emme voi tähän tilanteeseen millään tavalla valmistautua.” Niinistö vuodattaa EU-ärtymystään Helsingin Sanomien haastattelussa.

****

Niinistöllä on karvas kokemus pääministeri Kataisen ajoilta keväällä 2014.

EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet kokoontuivat tuolloin Eurooppa-neuvostossa (kotisivut) kahdesti, 6.3.2014 ja 20.-21.3.2014. Venäjä oli hieman aikaisemmin vallannut Krimin niemimaan helmikuun lopulla. Noissa Eurooppa-neuvoston kokouksissa Suomesta mukana oli pääministeri Jyrki Katainen.

Maaliskuun 20.–21. päivänä 2014 pidetyssä kokouksessa Eurooppa-neuvosto mm. perui suunnitellun EU:n ja Venäjän huippukokouksen ja totesi myös, että jäsenvaltiot eivät järjestä säännöllisiä kahdenvälisiä huippukokouksia Venäjän kanssa.

Jo 3. maaliskuuta pidetyssä kokouksessa Eurooppa-neuvosto oli päättänyt Venäjän kanssa viisumiasioista ja uudesta sopimuksesta käytävien kahdenvälisten neuvottelujen keskeyttämisen.

”Jäsenvaltiot eivät järjestä säännöllisiä kahdenvälisiä huippukokouksia Venäjän kanssa.” (Päätelmät Ukrainasta, hyväksytty Eurooppa-neuvostossa 20.3.2014).

Tuo Eurooppa-neuvoston kahdeksan sanan päätös oli se, jota presidentti Niinistö ei hyväksynyt. Niinistö poltti pahoin päreensä, mikä heijasteli vuosien päähän hänen kannanotoissaan. Niinistö osoitti mieltään ja ärtymystään tuosta EU-päätöksestä todella pitkään. Sama asia pulpahti pintaan taas tänään.

Kyynisesti sanottuna Niinistö ei päässyt rikkomatta Eurooppa-neuvoston päätöstä osoittamaan alamaisuuttaan Venäjälle kahdenkeskisissä kokouksissa Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa.

Päätös tuosta edellä esitetystä kirjauksesta syntyi EU-maiden päämiesten illalliskokouksessa, jossa päämiehet sulkeutuivat erilleen ulkomaailmalta eikä puhelimilla pidetty yhteyttä edes avustajiin, saati sitten kotimaahan ja jonkin maan johonkin presidenttiin.

Pääministeri Kataisen soitto presidentille olisikin ollut tuossa tilanteessa naurettava ja olisi osoittanut pääministerin olevan vain presidentin sätkynuken.

Niinistö ja Putin tapasivat perjantaina 15.8.2014 Venäjän Sotšissa. Siis viiden kuukauden kuluttua siitä, kun Eurooppa-neuvostossa oli päätetty, etteivät jäsenvaltiot järjestä säännöllisiä kahdenvälisiä huippukokouksia Venäjän kanssa.

Niinistön Putin-tapaamiset ovat olleet säännöllisiä ja ovat sitä edelleen.

****

”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.” (Perustuslaki 11.6.1999/731, 93 §).

Kyse edellä on perustuslain kahdeksannesta luvusta, jossa säädetään kansainvälisistä suhteista. Juuri tuossa 93 pykälässä säädetään toimivallasta kansainvälisissä asioissa. Kenellä on toimivaltaa ja mihin.

Samassa 8 luvun 93 pykälässä kirjataan:

”Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Eduskunta osallistuu Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun sen mukaan kuin tässä perustuslaissa säädetään.”

On siis täysin selvää, että EU-asiat eivät kuulu presidentille vaan ne kuuluvat valtioneuvostolle. Suomea edustavat Eurooppa-neuvostossa täysvaltaisena päämiehenä pääministeri ja Euroopan unionin neuvostossa myös muut ministerit.

Eurooppa-neuvosto määrittää EU:n yleiset poliittiset linjaukset ja painopisteet. Eurooppa-neuvostossa EU-johtajat päättävät EU:n poliittisesta linjasta. Se edustaa EU-maiden välisen poliittisen yhteistyön ylintä tasoa.

Eurooppa-neuvosto määrittelee myös EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ottaen huomioon EU:n strategiset edut ja puolustusnäkökohdat.

Niinistö on kyllä päättävä taho yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa Suomen ulkopolitiikassa, mutta Niinistö ei ole ilmeisesti ymmärtänyt, ettei hän ole päättävä taho EU:n ulkopolitiikassa. EU:n ulkopolitiikassa päättäjä on Suomen pääministeri, ei presidentti.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka on siis kaksi eri asiaa ja niillä on Suomen osalta eri päättäjätahot.

On osattava erottaa edut. Mikä on Suomen etu ja mikä on EU:n etu. Suomessa haitalta aluksi tuntuva mutta Euroopalle jo aluksi eduksi tuntuva on lopulta Suomenkin etu.

****

Luojan kiitos, että pääministeri Katainen päätti niin kuin päätti Eurooppa-neuvoston kokouksessa 20.3.2014 eikä Niinistö päässyt säheltämään väliin omia Venäjä- ja Putin-juttujaan osoittamalla samalla Venäjälle Suomen uskollista alamaisuutta hajottamalla EU:n yhtenäisyyttä.

EU:ssa pitää suomalaisenkin poliittisen päättäjän osata päättää koko Euroopan osalta. Niinistö itsekin on peräänkuuluttanut yhtenäisyyttä, kun on haikaillut EU:n suurvalta-asemaa. Ettei katsottaisi asioita vain maakohtaisesti vaan laajemmin.

Suomi on ollut hajottamassa EU-yhtenäisyyttä, kun jokin asia on koskenut Venäjää. Niin ääliö ei Niinistökään varmaan ole, että vetäisi yhtäläisyysmerkit Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan välille, etenkin kun puhutaan ulkopolitiikan päätännästä.

Niinistön purkauksen jäljiltä ei mitään muutosta lainsäädäntöön eikä ulkopoliittisen päätöksenteon toimintamalliin tarvita. Muutos palvelisi Venäjän etua, kun asioita olisi helpompi hoitaa yhden henkilön kanssa. Tuo yksi henkilö olisi Suomen presidentti, joka tällä hetkellä on Sauli Niinistö.

On muistettava myös Venäjän toimintalogiikka. Venäjä pyrkii luomaan suhteita erityisesti autoritäärisiin johtajiin. Johtajiin, joilla on vahva ja jopa suvereeni asema maansa politiikassa. Tällä mittarilla Kekkonen oli erittäin autoritäärinen johtaja, johon Neuvostoliitto loi liian läheiset suhteet päästen syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan.

Sama virhe ei saa toistua. Niinistöllekin saa riittää nykyinen ulkopoliittinen asema, jota EU ja pääministeri tasapainottavat. Hyvä, ettei Niinistö ei ollut Brysselissä 20.-21.3.2014 tyhjentämässä illallislautasia ja tekemässä samalla sitä Venäjä-politiikkaa, mitä Putin halaa Suomen harjoittavan.

Pääministeri muovaa jatkossakin EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Suomen edustajana. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan pohjalta määrittäköön presidentti sitten Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Kahden lautasen illallisista päästiin eroon jo Ahtisaaren aikana, vaikka Halonen oli änkeämässä kovasti mukaan EU:n huippukokouksiin (Yle 27.11.2009). Tuota lautastyperyyttä ei pidä palauttaa, vaikka EU tulee hoitamaan jatkossa tiiviimmin EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Presidentti pysyköön vain visusti lestissään.