Putin, Šoigu, Gerasimov ja Prigožin – Ja juuri tuossa järjestyksessä

Vladimir Vladimirovitš Putin (Владимир Владимирович Путин, биография), Sergei Kužugetovitš Šoigu (Сергей Кужугетович Шойгу, биография), Valeri Vasiljevitš Gerasimov (Валерий Васильевич Герасимов, биография) ja Jevgeni Viktorovitš Prigožin (Евгений Викторович Пригожин, биография).

Venäjän federaation presidentti, Venäjän federaation puolustusministeri, Venäjän federaation asevoimien pääesikunnan päällikkö ja yksityisen Wagner-palkka-armeijan johtaja.

Neljä keskeistä henkilöä, joilla on ollut merkitystä Venäjän sotatoimien onnistumisessa ja epäonnistumisessa Venäjän Ukrainassa käymässä sodassa.

Tai oikeastaan vain kolme keskeistä henkilöä.

Jevgeni Viktorovitš Prigožin ei ole keskeinen.

****

Kuka johtaa Venäjän sotatoimia Ukrainassa? Kuka päättää Venäjän sotatoimista Ukrainassa? Missä järjestyksessä johtaminen ja päättäminen tehdään?

Miksi Venäjällä ei ole Ukrainassa edelleenkään tosiasiallisesti yhtä ja yhteistä komentorakennetta?

Komentorakenteessa kyse on Venäjän puolustusministeriön (министерства обороны, МО) alla toimivista Venäjän asevoimista (Вооружённые силы Российской Федерации, ВС РФ). Toisaalta komentorakenteessa kyse on venäläisestä yksityisestä palkka-armeijasta (частная военная компания, ЧВК) nimeltään TŠVK Wagner (ЧВК «Вагнер»).

Venäjän asevoimien pääesikunta ja Prigožinin palkka-armeija eivät muodosta yhteistä komentorakennetta.

Prigožinin konflikti Šoigun ja Gerasimovin kanssa on ollut jo pitkäaikainen. Kuinka lopulta käy, sen näemme Ukrainan vastahyökkäyksen jälkeen.

Kesäkuun 24. päivänä 2022 Venäjän puolustusministeriö ilmoitti, että Sergei Vladimirovitš Surovikin (Сергей Владимирович Суровикин, биография) on vastuussa Venäjän joukoista Etelä-Ukrainan alueella. Lokakuun 8. päivänä 2022 puolustusministeriö puolestaan ilmoitti Surovikinin nimityksestä koko Ukrainassa käytävän sodan komentajaksi.

Lokakuun 8. päivään saakka Venäjällä ei ollut Ukrainassa käytävässä sodassa komentajaa.

Milloin Wagner sitten ilmestyi Ukrainaan taistelukentille?

Itseasiassa heti Venäjän hyökkäyksen alussa. Brittiläiset sanomalehdet The Times (kotisivut) ja The Independent (kotisivut) raportoivat jo helmikuun lopulla 2022, että jopa 400 Wagnerin palkkasotilasta oli ilmestynyt Kiovaan tarkoituksena valloittaa kaupunki ja tappaa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi (The Times 28.2.2022, The Times 5.3.2022).

Tuolloin sodan alkometreillä Wagner aloitti myös sotilaiden värväyksen Ukrainassa käytävään sotaan. Tuossa vaiheessa Wagnerille ei pääesikunnassa ollut kuitenkaan vielä mitoitettu erityistä roolia sodan päänäyttämöillä. Luonnollisestikaan ei ollut, koska Venäjä oletti kaiken olevan ohi muutamassa viikossa.

Wagnerin sotatoimien aloittaminen Bah’mutin alueella on asia erikseen.

Todenteolla Wagner ilmestyi Ukrainan taistelukentille vasta silloin, kun Venäjän hyökkäys pysähtyi ja kävi selväksi, ettei Venäjä kykene valtaamaan Kiovaa ja pitämään voitonmarssia Kiovassa. Sitä ennen Venäjän asevoimien pääesikunta aikoi ratkaista ongelman omilla voimillaan ja kyvyillään. Voitto kun olisi ollut asevoimille ja pääesikunnalle erityinen kunnia.

Šoigun ja Gerasimovin suunnitelmat voitonmarssista Kiovassa eivät siis kuitenkaan toteutuneet.

****

Maailman 22. suurin armeija puoli aseettomana pysäytti maailman toiseksi suurimman armeijan. Seurauksena alkoivat hyvin epämääräiset poliittiset liikkeet, joihin kuului myös Wagner-palkka-armeijan ilmestyminen Ukrainan maaperälle Venäjän jo valtaamille alueille idässä ja etelässä. Oli syntynyt aukko, jonka jonkun piti nopeasti täyttää.

Wagner asetettiin aukontäyttämistehtävään.

Venäjän lainsäädäntö kieltää Venäjän kansalaisia taistelemasta taloudellisen hyödyn saamiseksi maan rajojen ulkopuolella. Tuo lainsäädäntökirjaus huomioiden Prigožinilla oli mahdollisuus vahvistaa Wagnerin toimintaa Ukrainassa näkyvästi vasta, kun Venäjä oli virallisesti liittänyt valloittamansa alueet Venäjään.

Presidentti Putin allekirjoitti syyskuun lopulla 30.9.2022 julistukset siitä, että miehitetyt Donetskin, Luhanskin, Hersonin ja Zaporižžjan alueet oli liitetty osaksi Venäjää (Тасс 30.9.2022).

Alueliitokset  tavallaan legitimoivat Wagnerin toiminnan Ukrainassa niin, että Wagnerin taistelijoilla oli laillinen perusta sotimiseen taloudellisen hyödyn saamiseksi. Tätä ennen niin Prigožin kuin myös Venäjän hallitus eivät koskaan virallisesti olleet vahvistaneet wagnerilaisten läsnäoloa ulkomaisilla taistelukentillä.

Kumpi oli syy ja kumpi seuraus, sitä vaikea vielä nykyisillä käytössä olevilla tiedoilla varmistaa. Olivatko Venäjän hätäiset alueliitokset tarpeen, jotta Wagner voi myöntää laaja-alaisen toimimisen Ukrainassa ja aloittaa laaja-alaisen värväystoiminnan Venäjän vankiloissa? Asiaan liittyy myös syksyn 2022 osittainen liikekannallepano, mutta Wagnerin aukontäyttämistehtävä alkoi jo tätä ennen.

****

Venäjän sotiminen Ukrainassa on osoittanut, etteivät eri puolustushaarojen ja aselajien yhdistetyt sotilasoperaatiot onnistu venäläisiltä. Sotatoimia on vaikea saada tuloksellisiksi, jos eri puolustushaarojen yhdistetyt sotilasoperaatiot eivät onnistu saumattomalla yhteistoiminnalla. Ongelmia ei ole vain puolustushaarojen rajapinnoissa vaan koko järjestelmässä komentoketjuineen.

Venäjä ei ole kyennyt käyttämään Ukrainan ilmatilassa ilmavoimiaan tukemaan maankamaralla tapahtuvia sotilasoperaatioita. Eri puolustushaarojen ja aselajien yhdistetyt sotilasoperaatiot ovat huutaneet poissaoloaan. Eri puolustushaaroissa edes eri aselajit eivät kykene tulokselliseen yhteistoimintaan. Merivoimiakin Venäjä käyttää vain Kalibr-ohjusten laukaisualustoina. Ohjusristeilijä Moskvan upottamisen ja Käärmesaaren takaisinvaltauksen jälkeen Ukraina on kyennyt pitämään Venäjän merivoimat sivussa rannikkoalueiltaan ilman minkäänlaista laivastoa.

Kun Venäjän ilmavoimat ei kyennyt mukaan eri puolustushaarojen yhdistettyihin sotilasoperaatioihin ja kun Venäjän asevoimien omat miehistöreservit maavoimissa olivat huvenneet, jäljellä olivat maankamaralla tapahtuvissa taisteluissa Prigožin ja hänen Wagner-joukkonsa. Miehistöpulassa oli syntynyt aukko, joka piti täyttää ja joka myös täytettiin Wagnerilla.

On muistettava, että Prigožin on koulutukseltaan laborantti, jos ehkä edes sitäkään loppututkinnon mahdollisesti puuttuessa. Hän ei ole käynyt päivääkään armeijaa. Hän ottaa kovasti kantaa sodankäyntiin, mutta sotilaallista koulutustaustaa edes asevelvollisuuspalveluksen kautta ei hänellä ole.

Yhtenä äänekkäänä Wagner-palkka-armeijan tapaisena toimijana ovat Ukrainassa olleet myös Ramzan Ahmatovitš Kadyrovin (Рамзан Ахматович Кадыров, биография) johtamat tšetšeenitaistelijat.

Prigožin ja Kadyrov ovat samanlaisia rääväsuita, joiden poliittinen asema on kuitenkin toimia vain Kremlin renkinä Kremlin määräämillä ehdoilla. Uhoa tuntuu molemmilla herroilla jatkuvasti riittävän. Järkeä vähemmän. Kumpikaan herroista ei ole kyennyt hahmottamaan omaa asemaansa ja merkitystään Venäjän sodankäynnille oikein.

On myös muistettava, että Kadyrovin taistelijat eivät ole mikään armeija, vaan kansalliskaarti. Tšetšeenitaistelijoilla on kyllä sinänsä taistelukokemusta, mutta sissisodankäynti ja partisaanitoiminta on eri asia kuin eri aselajien yhdistetyt sotilasoperaatiot maavoimissa, joita niin Prigožinin kuin myös Kadyrovin joukot eivät joko kykene toteuttamaan tai sitten niille ei anneta eri aselajien ja puolustushaarojen tukea.

Kyse on ollut vain maajoukkojen tietyntyyppisistä taisteluista, joita Prigožinin ja Kadyrovin joukot ovat tosiasiallisesti toteuttaneet. Kyse on taisteluista, joissa sotilasmenetykset ovat olleet suuria.

****

Wagner voi hankkia aseita ja ammuksia vain puolustusministeriön kautta tai puolustusministeriön siunaamana.

Prigožin on uhonnut koko ajan sotiessaan Ukrainassa Šoigun johtamaa puolustusministeriötä ja Gerasimovin johtamaa pääesikuntaa. Prigožin on asettanut itsensä vastakkain Šoigua ja Gerasimovia vastaan. Nyt myös hieman Putinia vastaan, kun tilanne on käynyt Prigožinille ja Wagnerille yhä tukalammaksi Bah’mutin sotarintamalla. Toki Venäjällä on Bah’mutissa myös suoraan pääesikunnan alla olevia sotajoukkoja.

”Говно кипит, кровь бурлит, но вопросы, которые я задавал по боеприпасам, остаются не решенными.”

Vapaasti suomennettuna nuo jo 20.2.2023 Jevgeni Prigožinin lausumat sanat:

”Paska kiehuu, veri kuohuu, mutta ampumatarvikkeista esittämäni kysymykset ovat edelleen ratkaisematta.”

Prigožin marisi ammuspulasta helmikuussa 2023. Prigožin marisi ammuspulasta myös jo joulukuussa 2022, kun vielä Surovikin oli komentajana. Prigožinin ja Wagnerin palkkalistoilla olevat sotilaat julkaisivat joulukuun lopulla Valeri Gerasimovista erittäin loukkaavan YouTube, Каждому своё 26.12.2022 -videon kutsuen häntä homoksi (пидор) ja paholaiseksi (чёрт). Gerasimoville osoitetun ”Ты пидар и черт ебаный.” -lauseen voisi ehkä kääntää ”Olet homo ja vitun paskiainen.”

Jevgeni Prigožin käynnisti jo helmikuussa 2023 julkisen kampanjan erityisesti puolustusministeri Sergei Šoigua vastaan. Kampanjaväline Šoigua vastaan oli valitus ammusten vähäisyydestä. Julkisuudessa Prigožin yritti saada tukea myös erilaisilla vähemmän harkituilla populistisilla ehdotuksilla: Tšetšenia ihmisille, jotka ovat taistelleet Itä-Ukrainassa vuodesta 2014 lähtien.

Prigožinin ei siis ole käynyt armeijaa, mutta hän johtaa yksityistä palkka-armeijaa ja haukkuu sitä tahoa, joka on hänet palkannut.

****

Venäjän asevoimien pääesikunnan ja sen päällikön Valeri Gerasimovin vaikutus ja rooli ovat kasvaneet merkittävästi Venäjän koko puolustusjärjestelmissä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Gerasimovin vaikutusvallan kasvua on helpottanut yleinen linja Venäjän ulkopolitiikan militarisoimiseksi sekä Valeri Gerasimovin ja puolustusministeri Sergei Šoigun hyvä yhteistoiminta.

Sergei Šoigu ja Valeri Gerasimov tulevat hyvin toimeen keskenään. Kyse on henkilöiden samankaltaisuudesta ajatuksissa ja luonteenpiirteissä.

Gerasimovin ja Šoigun yhteisvoimalla toiminta sotilaallisin voimin vahvistui myös Venäjän siviilipuolelle. Pääesikunnan vaikutusvallan kasvu myös Venäjän sisäpolitiikassa näkyi muun muassa siinä, että vuonna 2014 sen alaisuuteen ilmestyi uusi rakenne: Venäjän federaation kansallinen puolustusvalvontakeskus NTSUO (Национальный центр управления обороной Российской Федерации, НЦУО РФ). Gerasimovin ansiosta ​​pääesikunta pystyi vahvistamaan vaikutusvaltaansa myös puolustushallinnon ulkopuolella.

Kansallinen puolustusvalvontakeskuksen toimisesta siviilipuolella on osoituksena mm. pääesikunnan osallistuminen metsäpalojen sammutusoperaatioihin ja covid-epidemian tiimoilta asetettujen kansalaisrajoitteiden prosessointiin.

Erityisesti Venäjällä on asevoimien pääesikunnan arsenaalissa monia passiivisia ja aktiivisia mahdollisuuksia vaikuttaa poliittisiin päätöksentekoprosesseihin ja ohjata niitä pääesikuntaa miellyttävään suuntaan. Kenraaliesikunta määrittää, mitä joukkoja ja mitä aseistusta on saatavilla tietyn päätöksen täytäntöönpanoon. Sotilasresurssien ohjaamisella kenraaliesikunnalla on mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin myös myöhemmin päätösten täytäntöönpanovaiheessa.

Armeijoilla on paljon poliittista valtaa myös vahvasti demokraattisissa valtioissa kuten Suomessa, ei vain Venäjällä. Suomen osalta Puolustusvoimien poliittinen valta on tullut esille erityisesti Ukrainan aseapupaketeissa. Leopard-taistelupanssarivaunuja ei luovuteta, vaikka poliittisella puolella olisi ollut siihen halukkuutta.

Lähde Ylelle: Suomi harkitsisi taistelupanssarivaunujen lahjoittamista Ukrainalle, mikäli useat maat aikoisivat samaa (Yle 10.1.2023).

Suomessa kansanedustaja Atte Harjanteen (vihr.),  kansanedustaja Anders Adlercreutzin (r.), pääministeri Sanna Marinin (sd.) sekä alkuvaiheessa puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Antti Häkkäsen (kok.) myönteiset kannanotot myös taistelupanssarivaunujen luovuttamisesta Suomesta Ukrainaan eivät riittäneet kääntämään Puolustusvoimien kantaa.

Etenkin Suomessa Puolustusvoimien kanta menee aina demokraattisen päätöksenteon kannan edelle.

Aina.

Puolustusvoimat vetoaa aina Suomen puolustuskyvyn heikkenemiseen ja tuota vetoomusta poliittinen päätäntä ei uskalla haastaa. Suomen Puolustusvoimat on poliitikoille pyhä lehmä, johon ei voida koskea millään muotoa.

Puolustusvoimat ei kuitenkaan ole mikään oikeuslaitos.

****

Gerasimovista tuli kenraaliesikunnan päällikkö vuonna 2012 päivämäärällä 9.11.2012. Muutama päivä sen jälkeen, kun Šoigusta oli tullut puolustusministeri päivämäärällä 6.11.2012.

Paita ja peppu. Majakka ja perävaunu.

Puolustusministerin ja pääesikunnan päällikön välillä on vallinnut tietty symbioosi ja tandemlogiikka: toisen asema vahvistaa toisen asemaa ja päinvastoin. Samaan aikaan Šoigun henkilökohtaiset suhteet ja monivuotinen uskollisuus Putinia kohtaan johtivat puolustusministeriön ja siten myös kenraaliesikunnan vaikutusvallan kasvuun.

Putinin ja Šoigun suhteet ovat puolestaan hyvät ja pitkäaikaiset. Putinin vapaamuotoista luottamusta Šoigua kohtaan on täydentänyt sotilaallisen vallan yhdistäminen Gerasimovilla.

Gerasimovin julkisen maineen myös lännessä toi hänen artikkelinsa vuonna 2013, jossa kuvattiin modernin hybridisodan menetelmiä, joihin kenraaliesikunnan päällikkö sisällytti mm. värivallankumousten valmistelun, oppositioiden rahoituksen sekä erilaiset erilliset toimijat kuten yksityiset palkka-armeijat.

Venäjän on toteuttanut noita Gerasimovin oppeja hyvin onnistuneesti aina helmikuun 24. päivään 2022 saakka.

Näen, että palkka-armeijoiden käyttö myös Venäjällä oli nimenomaan Gerasimovin idea. Yksityisiä palkkasotilaita oli toki mm. Yhdysvallat käyttänyt jo pidempään.

Puhuttiin Gerasimovin doktriinista («доктрина Герасимова»), jota käsittelin aikanaan hieman blogikirjoituksessa otsikolla Venäjä sotii jo minuuttiaikataululla, puolustuksessa nopeus on ratkaisevaa (US-blogi 27.1.2017). Gerasimovin doktriini perustuu hänen kirjoitukseensa Military-Industrial Kurier (Военно-промышленный курьер) -sotilaslehdessä vuotta ennen Krimin valloitusta (VPK 27.2.2013).

Putin, Šoigu ja Gerasimov -kolmikon yhteistyö mahdollisti Venäjän ulkopolitiikan suuntauksen Putinin näkemysten mukaiseksi. Kyse siis oli Venäjän ulkopolitiikan militarisoimisesta. Kun muutoin heikkenevä ja taantuva Venäjä ei enää saanut ulkopoliittisia päämääriään läpi, otettiin keinojen arsenaaliin sotavoima ja sillä uhkaaminen.

Pääesikunnan koordinoimat sotilasoperaatiot Syyriassa ja Ukrainassa aina helmikuuhun 2022 saakka ovat osoittautuneet hyödylliseksi ulkopolitiikan työkaluksi, mikä on auttanut vahvistamaan Moskovan asemaa kansainvälisillä areenoilla.

Sotilaallisen ulkopolitiikan käyttö on kuitenkin johtanut Venäjän talouden ja diplomatian vahingoksi, kun länsi on pikkuhiljaa alkanut ymmärtää Venäjän sotilaalliseen ulkopolitiikkaan perustuvaa agendaa ja kun länsi on viimein alkanut uskaltaa reagoida myös sotilaallisesti. Sotilaallisesta reagoinnista esimerkkinä on Ukrainan aseapu, joka on nyt reilun vuoden sodankäynnin jälkeen saamassa todellisia vaikuttavia muotoja pitkän kantaman täsmäaseina ja länsihävittäjinä.

Venäjän joutuu nyt Ukrainassa käymässä sodan myötä kehittämään uutta ulkopoliittista agendaa, joka ei voi perustua enää samanlaiselle ulkopolitiikan militarisoinnille kuin 2010-luvulla.

Vaikuttaa siltä, että heikkenevä ja taantuva Venäjä joutuu turvatumaan vahvistuvaan Kiinaan. Venäjän omat resurssit eivät riitä enää pitämään Venäjää edes pinnalla.

****

Venäjän hyökättyä Ukrainaan heräsi kuitenkin epävarmuus kenraaliesikunnan roolista sekä operaation suunnittelussa että joukkojen johtamisessa. Epävarmuus heräsi myös Putinissa, mutta vasta ajan myötä, ei hyökkäyksen alkuvaiheessa.

Vielä ensimmäisten kahdeksan kuukauden jälkeen hyökkäyksen alkamisesta Venäjällä ei ollut Ukrainassa komentajaa. Ei ollut, vaikka oli jo hyvissä ajoin keväällä selvää, ettei hyökkäys tuota paraatimarssia Kiovaan. Ajatus oli, että Ukrainan valloitus käy niin nopeasti, ettei sotatoimille Ukrainassa olisi tarvittu nimettyä komentajaa.

Syyskuun alussa 2022 kuvattu video kertoo, kuinka Putin ei kommunikoi Gerasimovin kanssa (Телеканал «Звезда» 6.9.2022). Katsokaapa tuo video. Säröä on selvästi havaittavissa. Ei vain Gerasimovin kanssa vaan myös Šoigun kanssa.

Pian tuon jälkeen lokakuun 8. päivänä 2022 sotajoukkojen päälliköksi Ukrainassa nimitettiin siis kenraali Sergei Surovikin, jota tuki voimakkaasti Jevgeni Prigožin. Prigožin oli jo tuolloin aloittanut kritiikkikampanjan Venäjän sotilasjohtoa kohtaan. Prigožin ja Surovikin suunnittelivat myös Bah’mutin lihamyllyn (план «Бахмутской мясорубки»).

Pääesikunnassa Prigožinin kanssa yhteistyötä tehneet henkilöt ovat pääesikunnan operatiivisen pääosaston päällikkö ja pääesikunnan apulaispäällikkö Sergei Fjodorovitš Rudskoi (Сергей Фёдорович Рудской, биография), pääesikunnan pääosaston päällikkö ja pääesikunnan apulaispäällikkö Igor Olegovitš Kostjukov (Игорь Олегович Костюков, биография) ja hänen sijaisensa Vladimir Stepano Stepanovitš Aleksejev (Владимир Степанович Алексеев, биография).

Lihamyllysuunnitelma on epätavanomainen hyökkääjälle. Yleensä tuollainen suunnitelma on puolustajan suunnitelma, kun yksiköt kaivautuvat maahan torjumaan vihollisen hyökkäyksiä. Nyt tuolle Prigožinin suunnitelmalle on paljastumassa hänen omaehtoiset vaikutteensa (Institute for the Study of War 17.5.2023).

****

Prigožin ja Surovikin ovat olleet hyvää pataa keskenään.

Sergei Surovikinin nimitysprosessi on mielenkiintoinen eikä siitä meillä siitä vielä tässä vaiheessa riittävästi tietoa. Kuin prosessi oikein meni? Kenen toimesta ja kenen päätöksellä? Mikä oli Prigožinin rooli?

Venäjän sotatoimet Ukrainassa saivat komentajan siis vasta, kun lähes kahdeksan kuukautta oli sodittu ja kun Venäjä joutui järjestämään osittaisen liikekannepanon sotilaiden loppuessa. Liikekannallepano julistettiin 21. syyskuuta 2022 presidentin ukaasilla (Указ Президента Российской Федерации от 21.09.2022 № 647 «Об объявлении частичной мобилизации в Российской Федерации»).

Prigožin oli jo levittäytymässä Luhanskin ja Donetskin kansantasavalloista uusille vallatuille alueille, vaikka Venäjän asevoimilla ei ollut Ukrainassa erillistä komentajaa. Tuo ei ollut Venäjän asevoimille hyvä asia. Epävarmuutta vahvisti avoin konflikti Venäjän ylimmän sotilasjohdon ja Jevgeni Prigožin välillä.

Surovikin sai potkut jo tammikuussa 2023 vain kolmen kuukauden pestin jälkeen. Puolustusministeriö ilmoitti Gerasimovin nimityksestä Ukrainassa olevien sotajoukkojen komentajaksi 11.1.2023 (Telegram, Минобороны России 11.1.2023).

Pääesikunnan uuden päällikön nimittäminen Venäjän Ukrainassa olevien sotajoukkojen komentajaksi osoitti, että Gerasimov säilytti edelleen kaikki resurssit ja valtuudet sotilaallisten päätösten täytäntöönpanossa. Gerasimovin nimityksen myötä myös Prigožinin poliittinen vaikutusvalta alkoi heiketä.

Pääesikunnan päällikön tehtävät ja Venäjän Ukrainassa käyvän sodan komentajan tehtävät samanaikaisesti samalla henkilöllä tekevät Gerasimovista vahvan vaikuttajan.

****

Muodollisesti Venäjän lainsäädännön mukaan Putin ylipäällikkönä ja Šoigu puolustusministerinä voivat antaa käskyjä mille tahansa sotilasyksikölle, mutta käytännössä nämä käskyt toteutetaan silti pääesikunnan päällikön kautta. Siis Jevgeni Gerasimovin kautta.

Venäjän Ukrainan hyökkäyksen alusta lähtien Venäjän asevoimien pääesikunnan ja Venäjän poliittisen johdon suhteissa on ollut vähintäänkin jonkin verran epävarmuutta. Asia tuli erityisesti esille Pentagonista hiljattain vuotaneista asiakirjoista. Valeri Gerasimovin väitettiin vastustaneen täysimittaista hyökkäystä ja hän olisi jopa yrittänyt estää sen. Gerasimov oli sotilaana esittänyt vastalauseensa hyökkäykselle (Deutsche Welle 13.4.2023).

Koska hyökkäysvalmistelut Ukrainaan olivat hyvin salaisia ja vain pienen piirin tiedossa, pääesikunnan oli turvauduttava ennalta vain muodollisten komentoketjujen luomiseen, jotta tieto todellisista hyökkäysvalmisteluista kyettiin pitämään vain harvoilla. Muodolliset ja toimimattomat komentoketjut ovat yksi syy Venäjän hyökkäyksen epäonnistumiseen.

Putinin kehyksessä Gerasimov yhdessä Šoigun kanssa ilmestyi julkisuuteen kolme päivää hyökkäyksen alkamisen jälkeen.

Putin antoi heille käskyn siirtää armeijan pelotejoukot (силы сдерживания российской армии) erityiseen taistelutoimintaan (Президент России 27.2.2022). Tarkoitushakuisesti Putin ei käyttänyt termiä Venäjän Strategiset pelotejoukot (Силы стратегического сдерживания России) tai Strategiset hyökkäysvoimat (Стратегические наступательные силы, СНС) tai Strategiset puolustusvoimat (Стратегические силы сдерживания, ССС), jolloin sanojen sisälle olisivat kuuluneet yksiselitteisesti myös ydinaseet.

Tuon ilmoituksen jälkeen länsi pelkäsi Venäjän ottavan ydinaseet käyttöön, mikäli lännen sotilasapu Ukrainalle Venäjän näkökulmasta sitä edellyttäisi. Venäjä oli onnistunut tarkoituksellisesti monitulkintaisella ilmaisulla hämmentämään länttä niin, että länsi oli alussa hyvin varovainen antamaan riittävästi tarvittavaa aseapua Ukrainalle.

****

Wagner-palkka-armeija nautti puolustusministeriön tuesta ja osallistui puolustusministeriön alla Syyrian sotatoimiin laajemmin vuosina 2015-2016. Melko pian Prigožinin ja ministeriön välillä alkoivat ongelmat. Venäjän puolustushallinto supisti Prigožinin kanssa solmittavia sotilassopimuksia jyrkästi. Prigožinin palkka-armeija osallistui Syyrian sotaan yhä enemmän Syyrian hallituksen kanssa tehdyillä sopimuksilla eivätkä Prigožinin Syyrian sotatoimet enää nauttineet Venäjän asevoimien ja sen pääesikunnan tukea.

Prigožinin sotatoimien kuva Syyriassa ei ole ihan sitä, miten me lännessä olemme ne yleensä tulkinneet.

Sotilastoimissa Syyriassa Yhdysvaltain johtaman koalitio ja Venäjän asevoimat pyrkivät välttämään keskinäisiä yhteenottoja.

Helmikuussa 2018 wagnerilaiset lähtivät hyökkäykseen Syyrian Deir ez-Zorin maakunnassa. Prigožinia ja wagnerilaisia kiinnostivat öljykentät, joita kontrolloivat Syyrian demokraattiset voimat (Syrian Democratic Forces), joka on etnisten miliisien ja kapinallisryhmien liittouma Pohjois- ja Itä-Syyriassa ja joka oli yhteydessä Yhdysvaltain johtamaan koalitioon mm. toimissa Isisiä vastaan.

Yhdysvaltain armeija otti yhteyttä Venäjän puolustusministeriöön selvittääkseen, oliko Venäjän asevoimat hyökkäämässä Syyrian demokraattisten voimien hallussa oleville öljykentille Deir ez-Zorin maakunnassa. Ei, ei, puolustusministeriö vastasi. Emme tiedä ollenkaan, ketkä siellä ovat hyökkäämässä.

Useita Nato-maiden hävittäjiä lensi paikalle. Se tuntematon sotilasryhmä, joka oli liikkunut kohti öljykenttiä, oli tuhottu. Länsilähteiden mukaan 200-300 hyökkääjää sai surmansa, mukana lukuisa määrä wagnerilaisia. Venäjä ei sen sijaan julkistanut tarkkaa kuolleiden Wagner-sotilaiden määrää.

Venäjä oli asiasta hiljaa. Venäjän puolelta kukaan ei lotkauttanut korvaa. Prigožinin porukka oli lähtenyt valloittamaan öljykenttiä ilmoittamatta asiasta Venäjän puolustusministeriöön, pääesikuntaan tai Venäjän Syyriassa toimivalle sotilasjohdolle.

Aikanaan arvuuteltiin, miksi Venäjä salli Wagnerin kyseisenlaisen toiminnan (esim. War on the Rocks, The Puzzle of Russian Behavior in Deir al-Zour 5.7.2018). Venäjällä ei siis ollut tietoa asiasta, koska komentoketju ja tiedonvälitys ketjussa eivät toimineet.

Tuo tapahtui siis helmikuussa 2018. Prigožin oli menettänyt suurimman osan sopimuksista puolustusministeriön kanssa jo aiemmin.

Prigožinin palkka-armeijan ensisijainen kannustin on saada sotatoimilla luonnonrikkauksia haltuun. Syyriassa öljyä, Afrikassa etenkin kultaa ja timantteja. Prigožinin ensisijainen kannustin ei ole toteuttaa Venäjän puolustushallinnon tavoitteita. Venäjän puolustushallinnon tavoitteet ovat vain välineen arvossa laborantti Prigožinille.

****

The Bell kirjoitti vuonna 2019 lähteisiinsä viitaten, että ajatus yksityisen palkka-armeijan luomisesta syntyi juuri pääesikunnassa – samoin kuin ajatus käyttää Jevgeni Prigožinia sen toteuttamiseen. Ensimmäiset ajatukset yksityisen palkka-armeijan luomisesta Venäjälle olivat jo vuonna 2010. Prigožin oli mukana heti alusta alkaen (The Bell 29.1.2019).

Venäjän hyökkäyksen epäonnistumiset Ukrainassa antoivat uuden sysäyksen jo kertaalleen Syyriassa nähdylle vastakkainasettelulle. Vastakkainasettelu on saavuttanut huippunsa Bah’mutista käytyjen veristen taistelujen aikana jo vuoden 2022 lopulla, jolloin Prigožin ja hänen taistelijansa syyttivät Venäjän sotilasjohtoa siitä, ettei se ollut antanut tulitukea ja että se pyrkisi ”tuhotuttamaan Wagnerin palkka-armeijan” («уничтожить ЧВК „Вагнер“»).

Prigožinin puheet ja syytökset ovat nyt vain kiihtyneet ja osansa on saanut myös presidentti Putin. Prigožin on aloittanut tavallaan mediasodan niin Gerasimovia, Šoigua kuin myös Putinia vastaan.

Veikkaisin, että Prigožin saa lähteä Ukrainasta viimeistään Ukrainan vastahyökkäyksen jälkeen, mutta hän saa jatkaa palkka-armeijatoimintaansa Afrikassa.

Putin on perustellut siirtomaavastaisella retoriikalla Wagnerin toiminnan Afrikassa ryöväämässä Afrikan luonnonvaroja. Siirtomaavastaisella retoriikalla on ollut hyvä kasvualusta Afrikan valtioissa. Samaa retoriikkaa on harrastanut myös Kiina.

Ei olisi myöskään suuri yllätys, että Prigožin hieman ”yllättäen” kuolisi sotatoimissaan Ukrainassa ja Wagneria alkaisi johtaa henkilö, joka tulisi paremmin toimeen Kremlin, puolustusministeriön ja pääesikunnan kanssa.

Venäläismediassa uutisoitiin toukokuun alkupäivinä puolustusministeriön entisen apulaispuolustusministeri Mihail Jevgenevitš Mizintsevin (Михаил Евгеньевич Мизинцев, биография) siirtymisestä Wagnerin palvelukseen (esim. Gazeta.ru 5.5.2023).

Näen Mizintsevin aseman hieman eri tavalla tässä kuviossa kuin mitä läntisessä mediassa on ylipäätään nähty. Millaiset olivatkaan loppujen lopuiksi Mizintsevin ”potkut” puolustusministeriöstä?

Tuotakaan emme vielä tiedä, mutta ehkäpä historiankirjoitus meitä hieman aikanaan valaisee.

Prigožinille on annettu pitkää liekaa, mutta samalla liealla hänet voidaan myös hirttää.

****

Venäjän Ukrainassa kokemien tappioiden seurauksena asevoimien kenraaliesikunnan oli turvauduttava muodollisiin komentoketjuihin ja armeijan perinteisten sotilaallisten instituutioiden ulkopuolisiin joukkoihin.

Taktiikka ei ollut Venäjälle sinänsä uutta. Vastaavaa taktiikkaa Venäjä oli jo käyttänyt Donetskin ja Luhanskin alueilla vuodesta 2014 sekä jo aikaisemmin kerrotusti Syyriassa, mutta noiden operaatioiden laajuutta ei voi verrata nykyiseen Ukrainan miehitetyillä alueilla. Sodan laajuus tuo osaltaan vahvasti esiin venäläisen komentorakenteen ja komentoketjujen ongelmat.

Venäjän asevoimat joutui Donetskin ja Luhanskin alueilla jo vuonna 2014 luopumaan ainakin komentoketjun alemmalla tasolla tehtyjen päätösten keskitetyn hallinnan mallista. Tuosta seurasi hallitsemattomia prosesseja, mistä esimerkkinä MH17-matkustajakoneen ampuminen alas Venäjältä tuodulla BUK-ilmatorjuntajärjestelmällä.

Prigožinin Syyriassa luoma tilanne oli periaatteeltaan samalainen kuin malesialaisen matkustajalentokoneen alasampuminen 17. heinäkuuta 2014 Itä-Ukrainassa. Erillinen komentorakenne eikä yhteistä komentorakennetta, josta seuraa myös tiedonkulun ongelmia.

Vaikka Venäjä kykenisikin käyttämään Ukrainassa puolustushaarojen kaikkia aselajeja hyökkäyksessään ja puolustuksessaan, yhteistoiminta Wagner-palkka-armeijan kanssa ei voisi toimia edes maataistelujen kaikissa aselajeissa. Yhteensovittaminen ei vain onnistu. Ei onnistunut Syyriassa eikä onnistu myöskään Ukrainassa. Venäjä voi käyttää Wagneria vain sillä tavoin kuin se käyttää sitä Bah’mutissa: erillisenä maajoukkona erilliseen tehtävään, joka voi olla pitkälti erillään sodankäynnin muusta komentorakenteesta ja jossa palkka-armeijan johdon mahdollinen sooloilu ei tuota ongelmia sodankäynnille laajemmin.

Gerasimovilta kesti vain hieman yli kaksi kuukautta riistää Prigožinin luoma vipuvaikutus. Gerasimovin suulla kiellettiin Wagnerin värvätä vankeja. Wagnerin sotilaiden suuret uhriluvut kuukausia kestäneissä epäonnistuneissa taisteluissa Bah’mutista ovat heikentäneet niin Wagnerin sodankäyntipotentiaalia kuin myös Prigožinin kyvykkyyttä poliittiseen vaikuttamiseen. Šoigu ja Gerasimov käyttävät tätä tilaisuutta hyväkseen tehdäkseen lopun wagnerilaisten ja Prigožinin poliittisista tavoitteista.

Bloomberg-verkkosivusto kertoi jo maaliskuussa, että tulevaisuudessa Wagner keskittyy jälleen toimintoihin Afrikassa (Bloomberg 23.3.2023). Nyt Prigožin tuhoaa Bah’mutissa omaa palkka-armeijaansa ja sitä, mitä siitä on vielä jäljellä. Vaikuttaa siltä, Prigožin ei vieläkään oikein ymmärrä, mistä oikein on kysymys. Se, ettei Venäjän asevoimien pääesikunta toimita riittävästi ammuksia Wagnerille, ei johdu pohjimmiltaan ammuspulasta. Venäjällä on toki niukkuutta ammuksista, mutta niiden toimitus Wagnerille on eri asia.

Toisaalta wagnerilaisten ammuspula johtuu osaltaan, ettei Venäjällä ole yhteistä komentorakennetta palkka-armeijasta riippumatta ratkomaan huoltoa ja logistiikkaa.

****

Lopuksi vielä muutama sana Bah’mutista.

Kuuluisaksi tullut Bah’mut (Бахмут, 48°35’19.7″N 38°00’12.6″E) on oma lukunsa Putin-Šoigu-Gerasimov-Prigožin-kuviossa. Bah’mut on nyt maan päältä pyyhitty kaupunki. Kaupungilla ei ole ollut eikä ole mitään strategista merkitystä. Ukrainalla on Bah’mutin takana hyvin tiivis Kramatorsk-Slavjanskin linnoitusalue (Краматорско-Славянский крепостной район), joka on koottu itseasiassa Nato-maiden avustaessa suunnittelua. Tuon takia Ukraina on uskaltanut ottaa myös hieman riskiä sotatoimissa Bah’mutissa. Venäjän läpimurto ei johtaisi pidemmälle.

Bah’mutin lihamylly on meille kaikille tutuksi tullut termi. Bah’mutin lihamyllysuunnitelma on Prigožinin itsensä julkistama termi. Prigožin paljasti lihamyllysuunnitelman yksityiskohtia kertomalla kuinka hän teki päätöksen yhdessä kenraali Sergei Surovikinin kanssa Bah’mutin valtausoperaatiosta (Telegram, Пресс-служба Пригожина 3.4.2023). Suunnitelman mukaan päätavoitteena oli Ukrainan asevoimien sotilaiden ja kaluston jauhaminen loppuun Bah’mutissa.

Siis Ukrainan asevoimien sotilaiden ja kaluston jauhaminen loppuun – että Ukraina olisi lyöty lopullisesti Bah’mutissa. Prigožin teki tuon Bah’mut-päätöksen melko puhtaasti omista lähtökohdistaan omaa etua tavoitellen.

Prigožin ja Wagnerin taistelijat olivat asettaneet itselleen tehtävän esittää voitto Bah’mutissa Voitonpäivänä 9.5.2023. Voittopäivämäärää Bah’mutin kukistamiselle ei asettanut Venäjän puolustusministeriö, ei Venäjän asevoimat eikä asevoimien pääesikunta. Se oli Prigožin, joka markkinoi Voitonpäivän rajapyykkiä Kremlin suuntaan. Ehkäpä hänen ideansa oli varmistaa tuolla prosessilla osaltaan ammusten saatavuutta, jotta hän saavuttaisi itse itselleen asettamansa päämäärät. Prigožinille ei kuitenkaan herunut lisää ammuksia niin, että Bah’mutin voittoa olisi voitu Venäjällä juhlia Voitonpäivänä.

Asettaa voittotavoitteelle tietty tarkka päivämäärä tulee Neuvostoliiton ajoilta ja toisesta maailmansodasta. Tavallaan voittopäivämäärän asettaminen on ihan hyvä perinne, jossa jokainen sotilas tietää, että tämän kaiken pitäisi päättyä ennalta määrättynä päivänä. Jos sotilas oli onnekas ja vielä elossa, hän saisi kauan odotetun levon ja palkkiontunteen voitosta.

Käsittelin Bah’mutia jo kertaalleen melko perusteellisesti kirjoituksessa otsikolla Bah’mut – Niin Venäjän kuin myös Ukrainan neuvostoaikainen tapa käydä sotaa vailla mitään järkeä (US-blogi 8.3.2023). Jevgeni Prigožinin ja hänen palkka-armeijansa merkitys on edelleen sama, mitä tuohon maaliskuiseen kirjoitukseen kirjasin. Prigožin ei tunnu edelleenkään ymmärtävän, kuinka Venäjän puolustusministeriön ja pääesikunnan korkein johto käyttää häntä hyväkseen.

Toisaalta vaikuttaa myös siltä, ettei Ukrainakaan oikein tiedä tai ei halua uskoa, mistä Bah’mutissa onkaan kysymys. Ukraina on avuliaasti tukenenut toiminnallaan Šoigua ja Gerasimovia. Šoigu ja Gerasimov ovat saaneet Ukrainalta oikeastaan tuplahyödyn, kun Ukraina on asettanut sotakalustoaan ja sotilaitaan suunnattomaan tuhoamismyllyyn.

Toivotaan nyt kuitenkin, että Ukraina kykenisi lävistämään kunnolla Bah’mutissa ja Venäjän puolustusrintama repeäisi.