Putinin oligarkkijärjestelmän rahanpesu ja EU-pakotteet
Oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi vieraili Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnassa viime syksynä 25.11.2020. Vierailun aiheena olivat EU:n Venäjä-pakotteet. Navalnyi esitti ulkoasiainvaliokunnassa, mitkä olisivat hänen mielestään toimivat EU:n Venäjä-pakotteet.
”Ei ole mitään järkeä asettaa pakotteita eversteille tai kenraaleille tai ihmisille, jotka eivät todellakaan matkustele paljon. Heillä ei todellakaan ole paljon kiinteistöjä tai pankkitilejä Euroopassa.” Navalnyi totesi EU-parlamentaarikoille (esim. HS 27.11.2020 ja EUobserver 30.11.2020).
Navalnyin mielestä talouspakotteita tulisi asettaa presidentti Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluville oligarkeille eikä vain Putinin nykyhallinnon poliittisia käskyjä toteuttaville virkamiehille.
Myös Navalnyin liittolaispoliitikot Ivan Ždanov ja Leonid Volkov ovat kehottaneet EU-johtajia suuntaamaan pakotteita presidentti Vladimir Putinin lähellä oleviin oligarkkeihin (Politico 22.2.2021).
Toistaiseksi EU:n venäläiselle virkamieskunnalle asettamat henkilöpakotteet ovat olleet Venäjän toimintaan vaikuttamattomia. Henkilöpakotteilla ei ole ollut tehoa, koska ne on kohdistettu toisarvoisiin virkamiehiin. Asetetut henkilöpakotteet ovat olleet EU:lle lähinnä ”on sentään jotain tehty ” -hyvänolontunteen tuojia.
Venäläisvirkamieskuntaan kohdistettavista pakotteista on ollut helppo sopia EU-maissa juuri siksi, koska niillä ei ole todellista vaikutusta Venäjään. Ovat siis harmittomia Venäjälle.
Navalnyi on EU:n pakotepolitiikka-asiassa oikeassa. Navalnyi on oikeassa myös siinä, että Putinin aikana Venäjä on kehittynyt autoritarismista autoritaariseksi kleptokratiaksi.
Kleptokratiaa – siis valtiollista varastamista hallintojärjestelmän avulla – ei toteuteta Venäjällä verottamalla kansaa harvainvaltaisen oligarkkijärjestelmän hyväksi, vaan ohjaamalla valtion etenkin fossiilisesta hiilivetyenergiasta saatuja kymmenien ja satojen miljardien dollarien tulot pienen hallintoa tukevan ja ylläpitävän talouseliitin hyväksi.
Artikkelikuvassa oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa vuonna 2018. Venäjän oikeusministeriö nimesi 4.9.2019 Navalnyin Korruption vastaisen säätiön (Фонд борьбы с коррупцией, ФБК) ”ulkomaiseksi agentiksi”. Oikeusministeriön mukaan Navalnyita olisivat rahoittaneet Roberto Fabio Monda Cardenas Espanjasta ja Star-Doors.com-yritys Yhdysvalloista (Минюст России, 3000013150).
****
EU:n nykyinen Venäjä-pakotepolitiikka on todellakin tehotonta.
Se on ollut tehotonta sen jälkeen, kun uusia talouspakotteita ei ole kyetty saamaan aikaan vuoden 2014 jälkeen. Se on ollut tehotonta, koska henkilöpakotteet kohdistetaan lähinnä vain käskyjä toteuttavaan virkamieskuntaan.
EU:n Venäjä-pakotepolitiikka on yksi osoitus EU:n kyvyttömyydestä ratkoa ratkaisuja vaativia ongelmia.
Kahdenkymmenenseitsemän jäsenmaan on mahdotonta löytää yhteistä vaikuttavaa kantaa missään päätäntävaltaa vaativassa vaikeassa asiassa. Välistävetäjämaita riittää aina kovia Venäjää koskevia päätöksiä edellyttäessä – Suomi mukaan lukien.
EU:n ulkoministerit pääsivät maanantaina 22.2.2021 yhteisymmärrykseen pakotelistan valmistelusta Navalnyin tapaukseen liittyen. Kyse olisi taas kerran henkilöpakotteista.
Pakotelistalle päätyviä nimiä ei ole vielä julkistettu, mutta pakotelistalle on tulossa ainakin Venäjän federaation tutkintakomitean (Следственный комитет Российской Федерации, СК России) johtaja Aleksander Bastrykin (Александр Бастрыкин), Venäjän federaation kansalliskaartijoukkojen (Войска национальной гвардии Российской Федерации, Росгвардия) komentaja Viktor Zolotov (Виктор Золотов) sekä mahdollisesti myös muita alemman tason komentajia molemmista organisaatioista.
Listalle tulee ehkä myös Venäjän federaation yleisen syyttäjäviraston (Генеральная прокуратура Российской Федерации, Генпрок) päällikkö Igor Krasnov (Игорь Краснов) sekä niiden vankiloiden johtajat, joissa Navalnyita on säilytetty Saksasta palaamisen jälkeen. Siis ainakin Matrosskaja Tišinan vankilan (Матросская тишина, ФКУ Следственный изолятор №1 ФСИН, СИЗО 1) johtaja Juri Medvedev (Юрий Медведев).
Navalnyin nykyistä vankilapaikkaa ei ole julkistettu. Venäläislähteiden mukaan Navalnyin nykyinen vankilaolinpaikka olisi rangaistusleiri numero 2 (ФКУ Исправительная колония № 2 УФСИН, ФКУ ИК-2), joka sijaitsee Moskovan itäpuolella Pokrovissa (Покров). Rangaistuleirin johtaja on Aleksandr Muhanov (Александр Муханов), joka varmaankin asetetaan EU:n pakotelistalle, mikäli Navalnyi on siirretty kyseiselle rangaistusleirille.
****
Gennadi Timtšenko (Геннадий Тимошенко), Arkadi Rotenberg (Аркадий Ротенберг), Boris Rotenberg (Борис Ротенберг) ja Juri Kovaltšuk (Юрий Ковальчук).
Petr Kolbin (Петр Колбин), Vladimir Litvinenko (Владимир Литвиненко) ja Ilgam Ragimov (Ильгам Рагимов).
Sergei Roldugin (Сергей Ролдугин).
Roman Abramovitš (Роман Абрамович), Oleg Deripaska (Олег Дерипаска), Ališer Usmanov (Алишер Усманов) ja Suleiman Kerimov (Сулейман Керимов).
Sekä Kirill Šamalov (Кирилл Шамалов), Igor Putin (Игорь Путин), Vera Putina (Вера Путина), Mihail Putin (Михаил Путин) ja Mihail Šelomov (Михаил Шеломов).
Edellä on listattuna seitsemäntoista venäläistä nimeä. Venäläisiä oligarkkeja. Viisi viimeistä nimeä on Vladimir Putinin sukulaispiiriä, mutta kuitenkin saman venäläisen oligarkkivallan ydintä.
Kirill Šamalov oli Putinin Jekaterina tyttären (Екатерина Тихонова) aviomies ja jonka vuonna 1950 syntynyt isä Nikolai Šamalov (Николай Шамалов) on Putinin tuttu Pietarin vuosilta – kuinkas muuten. Vuonna 1953 syntynyt Igor Putin on Vladimir Putinin serkku ja vuonna 1967 syntynyt Mihail Putin on Vladimir Putinin serkun poika samoin kuin vuonna 1968 syntynyt Mihail Šelomov. Šelomov on Vladimir Putinin Maria-äidin (Мария) tyttösukunimi (Шеломова). Mihail Šelomov on siis Putinin äidin veljenpoika.
Vera Putina on puolestaan presidentti Putinin tytär.
Listaa voisi aina laajentaa. Putiniin sidoksissa olevat oligarkit eivät Venäjältä lopu, mutta edellä tärkeimmät nimet.
****
Timtšenko, Rotenbergin veljekset, Kovaltšuk, Kolbin, Litvinenko, Ragimov ja Roldugin.
Yhteistä tuolle 1950-luvun alkupuolella syntyneelle joukolle on, että he ovat vaikuttaneet nykyisin Pietarin nimeä kantavassa kaupungissa ja opiskelleet ja/tai työskennelleet Vladimir Putinin kanssa vuosia Putinin Leningradin/Pietarin elämänvuosina.
Joukolle on ominaista uskollisuus Putinia kohtaan, joka on syntynyt pitkälti Putinin Leningradin/Pietarin vuosina ja ihmisen niinä aktiivisina opiskelu- ja työelämän vuosina, jolloin suhteilla on tapana syntyä.
Hyvä esimerkki läheisistä suhteista on, että hädän ollessa suurimmillaan Arkadi Rotenberg kertoi venäläismedialle omistavansa Putinin ökypalatsin Idokopasin niemellä Mustanmeren rannalla (esim. Дождь 30.1.2021 ja РБК 30.1.2021).
Tämän blogikirjoituksen toisessa luvussa on mainittuna Navalnyi-tapaukseen liittyen Venäjän tutkintakomitean johtaja Aleksander Bastrykin ja Venäjän kansalliskaartijoukkojen komentaja Viktor Zolotov.
Myös he ovat vuonna 1952 syntyneen Putinin ystäviä Leningradin/Pietarin elämänvuosilta. Vuonna 1953 syntynyt Bastrykin valmistui Leningradin valtionyliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta 1975. Hän opiskeli samassa ryhmässä Putinin kanssa toimien ryhmänjohtajana (Коммерсантъ 22.6.2007).
Vuonna 1953 syntyneen Zolotovin työhistoria alkoi puolestaan KGB:n rajajoukoista. 1990-luvulla hänet palkattiin Pietarin pormestari Anatoli Sobtšakin (Анатолий Собчак) henkivartijaksi, jolloin hän tapasi myös Vladimir Putinin, joka toimi tuolloin Pietariin apulaiskaupunginjohtajana ja Sobtšakin aisaparina. Putinista ja Zolotovista tuli läheiset ystävät nyrkkeily- ja judoharrastusten merkeissä.
Julkaisin lähes kolme vuotta sitten 27.4.2018 blogikirjoituksen otsikolla ”Uusimmat Venäjän vastaiset talouspakotteet ovat tuottaneet jo hyvää tulosta” (US-blogi 27.4.2018).
Yhdysvaltojen 6.4.2018 asettamat pakotteet (U.S. Department of the Treasury 6.4.2018) koskivat 24 venäläishenkilöä, joista 12 voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä ja 12 presidentti Vladimir Putinin läheisenä valtion virkamiehenä. Nuo 24 nimeä on käsitelty melko tarkasti tuossa em. blogikirjoituksessa. Käsittelin tuossa kirjoituksessa hieman myös jo Zolotovia, Arkadi Rotenbergia ja Gennadi Timtšenkoa.
Edellä tässä kirjoituksessa mainituista nimistä Yhdysvaltain vuoden 2018 pakotelistalla ovat vain Oleg Deripaska ja Suleiman Kerimov. Sen sijaan Gennadi Timtšenko, Arkadi Rotenberg, Boris Rotenberg, Juri Kovaltšuk, Roman Abramovitš, Ališer Usmanov, Sergei Roldugin, Petr Kolbin, Vladimir Litvinenko ja Ilgam Ragimov eivät ole vuoden 2018 listalla Putinin oligarkkijärjestelmän ydinsisäpiiriläisenä.
Yhdysvalloillakin olisi siis vielä varaa kiristää pakotetoimilla Putinin lähintä oligarkkirinkiä. EU taitaa sen sijaan olla tähtivuosien päässä edes tästä vuoden 2018 Yhdysvaltojen kyvykkyydestä.
****
Yhdysvaltalainen talouslehti Forbes (kotisivut) on arvioinut, että sadan venäläismiljardöörin kokonaisvarallisuuden arvo on noin 400 miljardia dollaria.
Venäjän harvainvaltajärjestelmässä miljardöörejä siis riittää, mutta Putiniin suoremmin vaikuttavan ytimen nimilista on edellä. Kaikki tuolla nimilistalla olijat eivät ole Venäjän rikkaimpia miljardöörejä, mutta kyse on vaikutus- ja arvovallasta Putinin harvainvaltaisessa hallinnossa.
Yhdysvaltojen valtiovarainministeriö (U.S. Department of the Treasury) julkaisi vuoden 2018 alussa täydellisen listan Venäjän oligarkeista ja poliittisista henkilöistä, joilla on läheiset suhteet Kremliin (U.S. Department of the Treasury, Caatsa 241, 29.1.2018).
Kaiken kaikkiaan 210 nimeä käsittävä lista nimetty ”Putin-listaksi” (”Putin-list”). Valtiovarainministeriön listalle pääsy oligarkkitittelillä on edellyttänyt nettovarallisuudeksi vähintään miljardia dollaria.
Niin pitkään tuon oligarkkiydinjoukon edut ovat taattuja, Venäjän nykyhallinto säilyy. Nykyhallinnon olemassaoloa ei päätä kansa mielenosoituksissa eikä edes Venäjän asevoimat, vaan Putin ja Putinin luoman oligarkkijärjestelmän ydin. Venäjän nykyhallinnon säilymisen avain on tuon oligarkkijärjestelmän koossapysyminen.
****
Venäjällä suuret miljardiluokan rahavirrat kulkevat kaasuyhtiö Gazpromin kautta. Gazprom on oligarkkijärjestelmän tärkein avainyritys. Rahat järjestelmään tulevat pääosin kaasumyynnistä EU-alueelle. EU – siis EU-maat kollektiivisesti – on Venäjän autoritäärisen oligarkkijärjestelmän ja harvainvallan suurin yksittäinen rahoittaja ja ylläpitäjä.
EU:n Venäjä-politiikka on kaksinaismoralismin kurja ilmentymä.
Venäjältä on tapahtunut tasaista ja suurta pääoman ulosvirtausta länsimaihin aina vuodesta 1990 lähtien. Siis jo ajankohdasta, jolloin Neuvostoliitto oli hajoamassa ja maan piti olla konkurssikypsä. Nettomääräisesti ulosvirtaus ollut tähän päivään saakka noin 800 miljardia dollaria, ja tuon ulosvirtauksen suurin alkuperäislähde on ollut todellakin EU-alueen fossiiliset hiilivetyostot, joista Venäjän saamat rahavarat on siirretty pois Venäjän kansantaloudesta oligarkkijärjestelmän toimiessa edunsaajana.
Käsittelin EU:n fossiilisten hiilivetyostojen rahavirtoja blogikirjoituksessa otsikolla ”Venäjän kansantalouden huippuylijäämien rahoittaja on EU – Ja Venäjän kansa marssii samalla kaduilla kurjaa asemaansa” (US-blogi 31.1.2021).
Kymmenessä vuodessa EU:n kauppa Venäjän kanssa on ollut yhteensä 753,7 miljardia euroa alijäämäinen. Nuo kauppataseen alijäämät ovat syntyneet pääosin fossiilisista hiilivetyenergiaostoista.
Vuonna 2019 EU-maat ostivat Venäjiltä maakaasua ja raakaöljyä yhteensä 126,5 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta.
Voi vain kuvitella, kuinka monta kymmentä miljardia tuostakin summasta on mennyt Venäjän harvainvaltaiselle oligarkkijärjestelmälle tuomatta Venäjän kansalle mitään hyvää.
Raha siis kiertää länsimaiden ja Venäjän välillä suuntaan ja toiseen synnyttäen samalla monenlaista tuhoa ja ongelmaa yhteiskunnille niin lännessä kuin idässä.
****
Venäläisessä oligarkkijärjestelmässä rahan tuotolle ei ole asetettu erityisiä vaatimuksia. Kunhan rahavarallisuus on säilötty niin, että se olisi Venäjän nykyisen hallintojärjestelmän hajotessakin uuden vallan ulottumattomissa ja kunhan rahalla saa hoidettua myös asetettavia poliittisia tavoitteita. Hyvä esimerkki oligarkkijärjestelmän rahantuottotavoitteista on taloudellisesti järjetön sijoitus jääkiekkoseura Jokereihin.
Miksi kummassa Putinin johtama oligarkkijärjestelmä on siirtänyt ja siirtää satojen miljardien arvosta varoja ulkomaille ilman suurempia tuottotavoitteita?
Jos Vladimir Putin menettäisi valtansa Venäjällä, on olemassa vaara, että uudet vallanpitäjät ottaisivat valtaansa oligarkkijärjestelmän varat. Koska Venäjällä ei ole oikeusvaltioperiaatetta, on kyse poliittisesta tulkinnasta, mitkä varat olisivat laittomia ja mitkä laillisia.
Tuota samaa problematiikkaa kuvaa hyvin jokin aika sitten televisiosta tullut Ulkolinja-dokumentti nimeltä Gaddafin kadonneet miljardit (Yle Areena 15.2.2021).
Oligarkkijärjestelmään ja Venäjän talousetujen varmistamiseen länsimaissa kuuluu myös länsimaisten vaikutusvaltaisten toimijoiden värvääminen ajamaan venäläisiä talousetuja.
Värvääminen tapahtuu vanhojen KGB-oppikirjojen mukaisesti.
Tapa on vanha perivenäläinen. Tapa ostaa etuuksilla ihmisiä – ja myös valtioita – Venäjän käyttöön ja hallintaan.
Vasemmistopoliitikot ovat yleensä olleet persoimpia venäläisrahalle.
Paavo Lipponen (sd.) ja Gerhard Schröder (sd.) esimerkkeinä Gazpromin kautta. Esko Aho (kesk.) esimerkkinä Sberbankin kautta. Valtioista esimerkkinä Suomi kylmän sodan aikaan ja nyt tässäkin kirjoituksessa jäljempänä mainittava Kypros.
Kyse Venäjälle on yksipuolisten riippuvuussuhteiden luomisesta Venäjän eduksi. Poliittista päätäntää pitää siis länsimaissa ”voidella”.
****
Rahavirrat itäisestä naapuristamme länteen ovat kulkeneet perinteisesti Kyproksen kautta. Kyse on jo vuonna 1982 solmitusta Neuvostoliiton ja Kyproksen välisestä sopimuksesta, joka koski kaksinkertaisen verotuksen estämistä (Convention 26.11.1982). Venäjä ja Kypros uusivat sopimuksen vuonna 1997.
Itse asiassa Kyproksen ja Neuvostoliiton tiiviit kauppasuhteet alkoivat jo 1980-luvulla. Kypros salli nimettömän yritysomistajuuden, ja Kyproksella olivat erinomaiset rahoituspalvelut. Neuvostoliiton/Venäjän ja Kyproksen välisiin rahavirtoihin – ei todelliseen taloustoimintaan – perustuvalla talous- ja pankkisuhteilla on siis vanha perusta, johon venäläiset ovat voineet luottaa jo vuosikymmenten ajan.
Kypros on siis EU:n jäsenmaa ja samalla yksi keskeinen ongelmamaa EU:n Venäjä-suhteissa. Kypros on ollut hanakka myymään myös passeja venäläisille oligarkkiporukalle. Käsittelin asiaa kirjoituksessa otsikolla ”EU-kansalaisuus ja venäläisten vapaa pääsy EU-kansalaiseksi pelkällä rahalla” (US-blogi 24.11.2019).
Tyypillisesti venäläisvarat ovat kulkeneet aivan näihin päiviin saakka Kyproksen kautta muihin veroparatiisivaltioihin kuten Brittiläisille Neitsytsaarille ja sitten Caymansaarille. Pestävää venäläisrahaa piilotetaan offshore-pankkitoimintana ja ketjutetaan usein jopa 20–30 pöytälaatikkoyhtiön taakse. Omistus siis häivytetään.
Offshore-pankkitoiminnassa pankkitilit avataan sellaiseen maahan, jossa tilien avaajat ei asu eivätkä toimi liiketoiminnallisesti. Kyproksen lisäksi merkittäviä ensivaiheen rahanpesukanavia Venäjältä ovat olleet EU-maina Latvia, Viro ja Malta.
Latvia ja Viro ovat viime vuosina onnistuneet yhä paremmin estämään epäpäämääräisiä rahavirtoja idästä länteen. Rahaa on nyttemmin kierrätetty Venäjältä myös Moldovan kautta. EU:n rahanpesutoimien kiristyessä Venäjältä pestävän rahan virtoja on myös avattu EU:n ulkopuolelle, kuten Dubaihin.
Latvian epäilyttäviltä tileiltä jäädyttämät varat ovat nousseet aivan uudelle tasolle vuodesta 2019 (Yle 17.2.2021):
Kansainvälinen valuuttarahasto teki vuonna 2013 Kyproksen pankkikriisin jälkeen rikosteknisen analyysin havaiten, että Venäjän suorat ulkomaiset sijoitukset Kyprokseen olivat vain 14 miljardia dollaria, mikä on vain murto-osa Venäjän yksityisomaisuuden arvioidusta 800 miljardista dollarista ulkomailla. Pieni Kypros on siis vain läpikulkumaa venäläiselle oligarkkirahalle.
Suurin ongelma EU:lla on kuitenkin Luxemburg. Luxemburg on valtio, jonne venäläistä hämärärahaa parkkeerataan EU:ssa paljon ja pysyvämmin.
****
Yhdysvaltalainen talouslehti Forbes arvioi vuonna 2017 Putinin neljän em. läheisimmän ystävän – Gennadi Timtšenkon, Arkadi ja Boris Rotenbergin ja Juri Kovaltšukin – omaisuuksien arvoksi 21 miljardia dollaria.
21 miljardia dollaria on vielä venäläisessä oligarkkijärjestelmässä mitäänsanomaton taskuraha.
Yhdysvallat on asettanut kaikki edellä tässä blogikirjoituksessa mainitut neljä Putin läheisintä oligarkkiystävää pakotteiden piiriin, mutta EU hyväksynyt on pakoteiden piiriin vain Arkadi Rotenbergin ja Juri Kovaltšukin, koska Gennadi Timtšenkolle ja Boris Rotenbergille Suomi on typeryyttään ja ymmärtämättömyyttään myöntänyt Suomen kansalaisuuden Tarja Halosen Venäjä-myönteisellä aikakaudella.
Tuolla Suomi-passilla Gennadi Timtšenko ja Boris Rotenberg pääsevät vapaasti edistämään Putinin oligarkkijärjestelmää EU-alueella.
Venäjän talouden huippuasiantuntija ja ruotsalainen ekonomisti Anders Åslund on puolestaan arvioinut Forbesin lukuja Timtšenkon, Rotenbergien ja Kovaltšukin omaisuuksista aivan liian vähäisiksi. Åslundin mukaan nelikko olisi saanut Venäjän valtion kautta 15–25 miljardia dollaria vuodessa aina vuodesta 2006 lähtien. Kokonaissumman olisi peräti 195–325 miljardia dollaria, mikä vastaisi jopa 40 prosenttia Venäjältä peräisin olevan 800 miljardin dollarin offshore-varallisuudesta.
On aina muistettava, että tuon miljardiomaisuuden takana on aina viime kädessä Putin.
Yksityiskohtaisia tietoja yli 214 000 offshore-yrityksestä ja noiden yrityksien veroparatiiseihin sijoitetuista varoista sisältävät Panama-paperit tulivat julkisuuteen huhtikuussa 2016.
Panama-paperit paljastivat muun muassa, että kirjoituksessa aikaisemmin mainittu ja Putinin julkisesti tunnettu lapsuudenystävä, sellisti Sergei Roldugin oli saanut yli 2 miljardia dollaria offshore-tilivarallisuutta venäläisiltä oligarkeilta ja Venäjän valtiolta. Kyse tässäkin tapauksessa on varojen hallussapidosta Putinille.
Venäläisessä harvainvallassa miljardi dollaria on tosiaankin pieni rahayksikkö. Ei edes suolaraha.
****
Mitä EU:n tulisi tehdä, jos se haluaisi saada asettamansa Venäjä-pakotteet toimiviksi ja vaikuttaviksi päämääränä kenties koko harvainvalta- ja oligarkkijärjestelmän purkaminen? Siis sen kleptokraattisen järjestelmän purkamien, josta Venäjän kansa kärsii suuresti.
Nykyhallinto pysyy ja on koossa vain niin pitkään, kun tuon Putinin läheisimmän oligarkkijärjestelmän olemassa olo ja oikeutus on taattu länsimaissa venäläisomisteisina länsimaisina sijoituksina. Jos länsimaat haluavat tuon järjestelmän purkaa, se on purettavissa varsin nopeasti.
Raha ja omaisuus ovat tuon Putinin johtaman Venäjän oligarkkijärjestelmän koossa pitävä liima. Raha ja omaisuus, joka on pysäköity länsimaihin ja joka on rosvottu äiti-Venäjältä.
EU on tehnyt omaehtoisilla taloustoimillaan itsestään Venäjästä riippuvan, kun sen sijaan Venäjä ei ole tehnyt omaehtoisilla taloustoimillaan itsestään EU:sta riippuvaa. Kyse riippuvuudessa on venäläisestä fossiilisesta hiilivetyenergiasta. EU:n energiapolitiikkaa on ollut anteeksiantamattoman typerää ja EU:lle itselleen sangen vahingollista. Oikein todellisten ja sinisilmäisten ääliöiden aikaansaamaa typeryyttä kymmenien vuosien aikana.
Tähän saakka asetut henkilöpakotteet oligarkkijärjestelmän käskyjä toteuttavalle venäläisvirkamieskunnalle ovat olleet vain EU:n omaa mielenterveyttä. Venäjälle tuo EU:n harrastama pakotelinja on ollut mieluisa, koska sillä ei pyritä vaikuttamaan Venäjän toimintaan. EU ei ole yhtynyt kaikkiin niihin pakotteisin, joita Yhdysvallat on asettanut oligarkkiportaalle.
Vastaavia talouspakotteita, joita EU asetti Krimin tapahtumien seurauksena, EU ei enää kykene Venäjälle asettamaan. Olisi siis yritettävä keksiä jotain uutta.
****
EU:n kuten myös Yhdysvaltojen olisi pyrittävä taloustoimillaan hajottamaan oligarkkijärjestelmän korkein taso. Tuo tarkoittaisi asioiden ohjaamista niin, että presidentti Putin ja hänen luomansa oligarkkijärjestelmän korkeimman tason rahaliikenne länsimaihin ja länsimaissa tehtäisiin hankalaksi toteuttaa.
Kyse olisi Venäjän oligarkkijärjestelmän rahanpesutoimien estämisestä. Kyse on myös oligarkkijärjestelmän korkeimpaan tasoon kohdistettavista henkilöpakotteista, joita EU ei ole kyennyt asettamaan Yhdysvaltojen tapaan. Oligarkkijärjestelmän käskyjä toteuttavalle venäläisvirkamieskunnalle asetetut henkilöpakotteet olisivat kyllä toimivia, jos niitä uskallettaisiin asettaa oligarkkijärjestelmän korkeimmalle huipulle.
Oligarkkijärjestelmän korkein huippu on riippuvainen myös pääsystä EU- ja Schengen-alueelle, alempi virkamieskunta ei ole.
EU hyväksyi viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin kesällä 2018 (Directive (EU) 2018/843, 30.5.2018). Direktiivi on hyvä jatko ja alku, jos se vaan saataisiin käytäntöön kaikissa EU-maissa täysimääräisesti.
Esimerkiksi Kyproksen kautta Venäjältä virtaa pestävää rahaa länteen, mutta rahaparkkeerauksen ydinmaita ovat Yhdysvallat ja Iso-Britannia, EU:ssa Luxemburg.
Miksi EU ei kykene käsittelemään etenkin Luxemburgia? Tuo suurherttuakunta isännöi 55 000 offshore-yritystä ja 6 000 miljardin euron arvosta offshore-varallisuutta.
Kyproksen ja vastaavien muiden pienten läpikulkumaiden talouselämän koko ei riitä rahaparkkeeraukseen. Suuri raha tarvitsee suuret rahastot ja sijoituskohteet. Ajat ovat muuttuneet aivan toiseen mittakaavaan 2000-luvusta, jolloin Suomenkin kiinteistöihin parkkeerattiin hämärää venäläisrahaa.
****
Yhdysvallat ja Iso-Britannia sallivat suurinvestointeja nimettömiä. Tuo on ongelmallista, jos venäläisen oligarkkijärjestelmän varoja haluttaisiin paremmin kontrolloida ja saattaa rahanpesutoimien piiriin.
EU:n olisi tehtävä tiiviimpää yhteistyötä etenkin Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa. EU:n tulisi aina yhtyä Yhdysvaltojen asettamiin pakotteisiin. Transatlanttista suhdetta oli tiivistettävä pakote- ja rahanpesuoperaatiossa.
EU-komissiolla olisi kyllä halukuutta puuttua rahanpesuun, mutta jäsenmailla ei niinkään. Komission valmistelemat hankkeet eivät ole edenneet konkreettisiksi ja vaikuttaviksi. Euroopan pankkiviranomaiselle (European Banking Authority, EBA) ei ole saatettu työkaluiksi niitä valtuuksia, joilla ongelmia voitaisiin ratkoa.
Siis myös, millä Venäjä-ongelmaa voitaisiin ratkoa.
Yhdysvaltojen valtiovarainministeriö on arvioinut, että Yhdysvalloissa pestään rahavarallisuutta noin 300 miljardia dollaria vuodessa, Iso-Britannian kansallinen rikosvirasto on puolestaan arvioinut, että maassa pestään vuosittain noin 125 miljardia dollaria, josta Venäjältä peräisin oleva raha on merkittävä osa.
Venäläisen oligarkkijärjestelmän länsimaiden sijoituskohteiden hallitseva muoto on kiinteistöt. Muita sijoituskohteita ovat pääomarahastot, hedgerahastot ja Yhdysvaltojen valtion velkapaperit. Sen sijaan länsimainen vähittäispankkijärjestelmä ja tavalliset pörssit ovat jo hyvin säänneltyjä ja valvottuja.
Venäjällä ja Neuvostoliitossa vain kansa voi ja on voinut kaataa sortoa harjoittavan hallinnon. Reilun vuosisadan aikana Venäjän kansa on kaatanut hallinnon jo kahdesti. Länsimaiden ei ole syytä toimia niin, että Venäjän kansan kärsimyksiä pyritään tukemaan toimilla, jotka ylläpitävät ja vain vahvistavat vallitsevaa venäläistä harvainvaltaa.
Jos EU ei kykene hillitsemään venäläisen fossiilisen hiilivetyenergian ostoa, estäköön EU energiaostosta venäläisen harvavaltaisen oligarkkijärjestelmän ylläpitämiseen ja vahvistamiseen päätyvien varojen kleptokraattinen käyttö länsimaissa.
****
Kirjoituksen lähde:
Anders Åslund, Russia’s Crony Capitalism: The Path from Market Economy to Kleptocracy (Yale University Press, toukokuu 2019, ISBN: 030024309X)
Kiitos Ari. Sinun jutuissa on aina syvällistä asiaa!
Ilmoita asiaton viesti