Saksan puolustusbudjetti 2023 – Emähuijausko taas kerran?

Yksi Naton huippukokouksista pidettiin Walesissa syyskuun 4.-5. päivänä vuonna 2014 (Nato, Wales Summit Declaration 5.9.2014). Kokous oli ensimmäinen sen jälkeen, kun Venäjän oli hyökännyt Ukrainaan ja kun nykyinen pian yhdeksän vuotta käyty sota alkoi. Tuo Naton huippukokous oli monella tapaa käänteentekevä.

Walesissa ensimmäistä kertaa liittolaismaat lupasivat muodollisesti pyrkiä kohti aiemmin epävirallisena suuntaviivana ollutta päämäärää, jossa kukin jäsenmaa käyttäisi kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan ​​puolustukseen ja 20 prosenttia tuosta määrästä käytettäisiin uuteen sotilaskalustoon.

Epävirallisesti kahden prosentin tavoite oli asetettu jo Riian huippukokouksessa vuonna 2006 ennen kuin Venäjä oli hyökännyt Georgiaan. Yhdysvallat oli jo tuolloin hyvin huolestunut Euroopan sotilaallisen kyvykkyyden menetyksestä 1990-luvulta Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien. Yhdysvaltain näkemys oli jo tuolloin, että tuo kyvykkyyden menetys on luonut turvallisuustyhjiötä Eurooppaan (Carnegie Europe, The Politics of 2 Percent: NATO and the Security Vacuum in Europe 2.9.2015).

Vuonna 2015 viisi maata 28:sta Naton jäsenmaasta saavutti kahden prosentin tavoitteen. Vuoden 2018 alussa, kun Venäjän käymää sotaa Ukrainassa oli käyty jo neljä vuotta, 29 jäsenmaasta kahdeksan saavutti kutakuinkin kahden prosentin tavoitteen. Kuusi maata oli laatinut suunnitelmansa tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2024 mennessä.

Noiden kuuden maan joukossa ei ollut Saksa. Saksa ei ollut hyväksynyt omalta kohdaltaan kahden prosentin tavoitetta.

****

Yhdysvallat ja Saksa ovat olleet kautta aikain keskenään tukkanuottasilla siitä, kuinka paljon Saksan tulisi satsata puolustuskykyynsä Naton jäsenmaana. Kun puhutaan eurooppalaisten Nato-maiden sotilaallisen kyvykkyyden menetyksestä Euroopassa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, katseet on käännettävä erityisesti Saksaan, joka on Euroopan suurin talousmahti.

Kun Merkelin ensimmäisen hallituksen puolustusministeri kristillisdemokraattinen Franz Josef Jung vieraili Washingtonissa ensimmäisen kerran vuonna 2005 (19.12.2005), hänet otti Pentagonissa vastaan huonotuulinen Yhdysvaltojen puolustusministeri Donald Rumsfeld, joka moitti Jungia presidentti George W. Bushin puolesta saksalaisten puolustuspanostusten puutteesta (esim. Deutsche Welle 20.12.2005).

Robert Gates, joka toimi sekä George W. Bushin että Barack Obaman aikakaudella puolustusministerinä Rumsfeldin jälkeen, esitti jäähyväispuheessaan 10.6.2011 madonluvut Nato-liittouman kumppaneille, ennen kaikkea Saksalle (esim. Reuters 10.6.2011, The Washington Post 10.6.2011 jne.). Gates näki ”sumean, ellei synkän tulevaisuuden transatlanttiselle liitolle” (”a real possibility for a dim, if not dismal future for the transatlantic alliance”), jos eurooppalaiset eivät vihdoin ala panostaa puolustukseensa. Gatesin mukaan Natoa uhkaa ”kollektiivinen sotilaallinen merkityksettömyys” (“collective military irrelevance”), elleivät jäsenmaat ala kantaa enemmän vastuuta ja lisätä sotilasmenoja.

Yhdysvallat oli huomannut niin Iso-Britannian kuin Ranskan vähäisen ammus- ja ohjusmäärän Libyan johtajan Muammar Gaddafin joukkoja vastaan vuonna 2011 ​​tehtyjen ilmaoperaatioiden yhteydessä, kun Yhdysvallat oli joutunut paikkaamaan Iso-Britannian ja Ranskan vähäistä ammusmäärää. Niin Iso-Britannian kuin Ranskan hävittäjillä ei riittänyt aseistus jopa 300 lentoon päivässä. Vastaavia eurooppalaisten liittolaismaiden kyvyttömyyksiä Yhdysvallat oli havainnut myös Afganistanissa.

I said, y’know Angela, I can’t guarantee it. We’re protecting you, but it means a lot more to u than us. Germany wants protection from Russia, but they make a gas deal with Russia for billions & billions. And we’re the schmucks paying for it all.”(Fox News, Donald Trump, Montana 6.7.2018)

Suomennettuna nuo presidentti Donald Trumpin sanat hänen puheestaan kannattajilleen Montanassa 6.7.2018:

Sanoin, että tiedätkö Angela, en voi taata sitä [Yhdysvaltojen rahoitusta puolustukselle]. Suojelemme teitä [saksalaisia], ja se merkitsee teille paljon enemmän kuin meille. Saksa haluaa suojaa Venäjältä, mutta he tekevät kaasusopimuksen Venäjän kanssa miljardeista ja miljardeista. Ja me olemme paskiaisia, jotka maksavat tämän kaiken.

Saksalaisedustajien naurua presidentti Trumpille, kun Trump arvosteli kovin sanoin Saksaa Saksan kaasuriippuvuudesta Venäjästä. Trump piti tuon puheen YK:n yleiskokouksessa 2018. Vieläköhän saksalaiset nyt nauravat yhtä ivallisesti oikeassa olleelle Yhdysvaltojen presidentille? Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus YouTube-videonauhalta).

Yllä olevan kuvan nauhan pätkä löytyy YouTube.com 25.9.2018 -osoitteesta ja koko puhe täältä. Käykääpä kertauksena kuuntelemassa Trumpin YK:ssa lausumat sanat Saksaa koskien, jotka synnyttivät silloin hilpeyttä Euroopassa Suomea myöten, mutta tuskin enää:

Germany will become totally dependent on Russian energy if it does not immediately change course.” (Vox 25.9.2018).

Vapaasti suomennettuna:

Saksasta tulee täysin riippuvainen Venäjän energiasta, jos se ei heti muuta kurssiaan.

Eurooppa ei voi ainakaan väittää, etteikö sitä olisi varoitettu sotilaallisen varustautumisen laiminlyönneistä tai energiariippuvuudesta Venäjästä.

Rumsfeldista Trumpiin on varoitettu.

Sanoisin, että Eurooppa on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen aina näihin päiviin saakka hyväksikäyttänyt omaksi edukseen armotta ja säälittä Yhdysvaltoja ja Yhdysvaltojen vahvaa sodankäyntikykyä.

****

Me eurooppalaiset olimme sangen herkkähipiäisiä Trumpille ja hänen Eurooppaa koskeville puheilleen – siis  puheille Natosta, Euroopan puolustuskyvyn parantamisen tarpeesta ja Euroopan energiariippuvuudesta venäläisestä maakaasusta.

Trump kuten kaikki muutkin samoja asioita puhuneet yhdysvaltalaispoliitikot jo 2000-luvun alkupuolelta alkaen olivat oikeassa. Eivät eurooppalaiset kykene luonnonlakeja kumoamaan edes puolustukseen liittyen.

Nyt maksamme kovaa hintaa etenkin Venäjän Ukrainassa käymässä sodassa, kun emme uskoneet Yhdysvaltoja. Itse asiassa Yhdysvallat maksaa taas kertaalleen suurimman laskun, kun Eurooppa ei kykene tukemaan Ukrainaa siinä mitassa, kuin Euroopan pitäisi kyetä.

Eurooppa on asettanut taas kertaalleen Yhdysvalloille laskunmaksajan roolin, joka Yhdysvalloilla on ollut Euroopan suhteen toisesta maailmansodasta lähtien.

Yhdysvallat on ollut oikeassa ja Yhdysvallat on nytkin oikeassa. Yhdysvallat on aina ollut näissä asioissa oikeassa. Neuvostoliiton raunioista nousseen Venäjän suhteen Yhdysvallat on ollut oikeassa pian jo kahden vuosikymmenen ajan.

Kysyä pitääkin, nyt kun Venäjä on käynyt pian jo yhdeksän vuotta sotaa Ukrainassa, olisiko yhtään Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä Venäjän aloittamaa sotaa syttynyt Euroopassa, jos Eurooppa olisi uskonut Yhdysvaltoja eikä olisi lähtenyt synnyttämään Eurooppaan sotilaallista tyhjiötä purkamalla Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen aseistustaan. Euroopan heikennetty sotilaallinen kyvykkyys ja poliittinen haluttomuus muodostaa vastavoimaa Venäjää vastaan rohkaisi Venäjää sodankäyntiin.

Se ei ollut Yhdysvallat, joka ajoi Naton sisällä painopisteen siirtymistä kriisinhallintaan. Ne olivat jotkin eurooppalaiset maat, jotka lähtivät ajamaan Natoa kohti kriisinhallintaa. Hävettää olla eurooppalainen, joka osaa vain ruinata Yhdysvalloilta sotilaallisia voimavaroja siihen, mitä eurooppalaisten pitäisi kyetä itse omin voimin ratkaisemaan.

Euroopassa sotilaallisen turvallisuuden tosiasiallisessa rakentamisessa suurimmat ongelmamaat ovat olleet Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien Saksa ja Ranska. Ranska on aina ollut vastarannan kiiski, kun taas Saksalla on taipumusta pyrkiä elämään toisten kustannuksella ilman moraalisia pidäkkeitä. Niin puolustuspolitiikassa Naton sisällä kuin talouspolitiikassa EU:n sisällä yhteisvaluutan puitteissa Saksa on ajanut omaa etuaan ilman näkemystä olla edes eurooppalainen johtosuurvalta ilman omahyväisyyttä.

Euroopan turvallisuuskysymyksissä Saksa ja Ranska ovat olleet suurimmat ongelmamaat nimenomaan Natossa – ei suinkaan Turkki tai vaikkapa Unkari. Viittaan tuolla erityisesti Saksan ja Ranskan näkemyksiin Ukrainan ja Georgian Nato-jäsenyyksiin vuonna 2008, kun etujoukossa Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Puola ajoivat voimalla noiden kahden maan Nato-jäsenyyttä.

Tuolloin Venäjällä ei olisi ollut vielä varaa haastaa Naton laajennuspäätöstä sotilaallisesti.

Käsittelen tässä ylipitkässä kirjoituksessa seuraavissa luvuissa hieman pintapuolisesti Saksaa. Uinuuko Saksa Ranskan tapaan yhä horroksessa ymmärtämättä Venäjän edelleen Euroopalle tuomia vakavia turvallisuusongelmia?

Saksan erittäin vakavat turvallisuuspoliittiset ongelmat ovat tulleet konkreettisesti esille Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022.

****

Wir werden dafür ein Sondervermögen Bundeswehr einrichten, und ich bin Bundesfinanzminister Lindner sehr dankbar für seine Unterstützung dabei. Der Bundeshaushalt 2022 wird dieses Sondervermögen einmalig mit 100 Milliarden Euro ausstatten. Die Mittel werden wir für notwendige Investitionen und Rüstungsvorhaben nutzen. Wir werden von nun an Jahr für Jahr mehr als 2 Prozent des Bruttoinlandsprodukts in unsere Verteidigung investieren

 Eines will ich hinzufügen: Wir streben dieses Ziel nicht nur an, weil wir bei unseren Freunden und Alliierten im Wort stehen, unsere Verteidigungsausgaben bis 2024 auf 2 Prozent unserer Wirtschaftsleistung zu steigern. Wir tun dies auch für uns, für unsere eigene Sicherheit, wohl wissend, dass sich nicht alle Bedrohungen der Zukunft mit den Mitteln der Bundeswehr einhegen lassen. Deshalb brauchen wir eine starke Entwicklungszusammenarbeit.” (Bundesregierung 27.2.2022).

Vapaasti suomennettuna nuo Saksan liittokansleri Olaf Scholzin sanat päivämäärällä 27.2.2022, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan ja Saksa joutui seinää vasten asiassa, jota se ei ollut ratkaissut tiedettynä ongelmana vuodesta 2014:

Perustamme tätä varten erityisen Bundeswehr-rahaston, ja olen erittäin kiitollinen liittovaltion valtiovarainministeri [Christian] Lindnerille hänen tuestaan. Vuoden 2022 liittovaltion budjetissa tälle erityisrahastolle myönnetään sadan miljardin euron kertaluonteinen summa. Käytämme varat tarvittaviin investointeihin ja asehankintoihin. Jatkossa investoimme puolustukseen yli kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta joka vuosi

 Haluaisin lisätä vielä yhden asian: emme pyri tähän tavoitteeseen vain siksi, että olemme luvanneet ystävillemme ja [Nato-]liittolaisillemme, että nostamme puolustusmenomme kahteen prosenttiin bruttokansantuotteestamme vuoteen 2024 mennessä. Teemme tämän myös itsemme oman turvallisuutemme vuoksi tietäen hyvin, että kaikkia tulevia uhkia ei voida pidätellä vain Bundeswehrin resursseilla. Siksi tarvitsemme vahvaa yhteistyötä.

Saksassa Scholzin puheet on nimitetty ainakin Saksan liittohallituksessa käännekohdaksi, Zeitenwende saksan kielellä (Die Bundesregierung, Reden zur Zeitenwende).

Onko Saksa nyt tehnyt niitä toimia, joita liittokansleri Scholz lupasi niin saksalaisille kuin Saksan Nato-liittolaisille sodan alussa helmikuun 27. päivänä? Onko Saksalla todellakin käsillä Scholzin puheiden mukainen käännekohta puolustuspolitiikassa?

Tunteeko Saksa viimein hyvittäneensä Venäjälle tarpeeksi toisessa maailmansodassa aiheuttamastaan tuhosta? Nostaako Saksa puolustusbudjettinsa kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta jo vuonna 2024? Antaako Scholzin liittohallitus Saksan puolustusvoimille eli Bundeswehrille todella sadan miljoonan euron kertaluokkaisen summan täysimääräisenä Saksan rapakunnossa olevan puolustuskyvyn parantamiseksi?

Kaikki ei näytä enää olevan aivan sitä, mitä liittokansleri Scholz helmikuussa lupasi.

Saksalla puheet ja teot ovat aina olleet kaksi eri asiaa. Saksan tekemisiä on aina arvioitava vain faktisten toteutuneiden tekojen perusteella, ei missään tapauksessa koskaan puheiden perusteella.

Saksa on aina Saksa. Niin nytkin.

****

Keskeiset merkittävät saksalaiset asejärjestelmät ovat saaneet alkunsa jo liittokansleri Helmut Kohlin hallituskausien aina. Eurofighter-hävittäjä vuodesta 1985, Tiger-helikopteri vuodesta 1984, Leopard 2 -panssarivaunu vuodesta 1977 ja Panzerhaubitze 2000 -telahaupitsi vuodesta 1986. Kohlin ajan jälkeen on Saksasta tullut uusia toimivia asejärjestelmiä vähän.

Se mikä on tullut, on ollut toimimatonta. Saksa on menettänyt kyvykkyyden suunnitella ja valmistaa toimivia asejärjestelmiä. Saksa on puolustusteollisuutensa laiminlyönnillä osaltaan varmistanut, ettei Euroopasta ole maailmanluokan puolustusteollisuuden luojaksi, vaan meidän on turvauduttava yhdysvaltalaiseen aseistukseen. Iso-Britannia on nivoutunut vahvasti Yhdysvaltoihin, eikä Ranskasta ilman Saksaa ole eurooppalaisen puolustusteollisuuden uskottavaksi vetäjäksi. Kyse on taloudellista voimavaroista. Saksan talous on puolitoistakertainen Ranskan talouteen verrattuna.

Saksan aseteollisuuden asema on muodostunut heikoksi Saksan harjoittaman puolustuspolitikan seurauksena. Käytännössä siitä ei enää ole uskottavaksi. Tähän lukuun kirjatut seuraavat esimerkit kertovat osaltaan Saksan aseteollisuuden aseman surkeaa kohtaloa.

On edelleen epäselvää, mikä on tulevaisuus saksalaisranskalaisessa taistelukonehankkeessa (Eurofighter-hävittäjän korvaava FCAS) ja panssarihankkeessa (saksalaisen Leopard 2:n ja ranskalaisen Leclercin seuraaja). Nyt Euroopassa on virinnyt hanke, että saksalaista alkuperää olevia Leopard 2 -panssarivaunuja voitaisiin luovuttaa Ukrainan armeijalle.

On edelleen epäselvää myös se, haluavatko Pariisi ja Berliini pitää kiinni Saksan ja Ranskan yhdessä ilmoittaman yhteisen ilmataistelujärjestelmän luomisesta merelle. Saksan ja Ranskan konkreettisen puolustusyhteistyön kangertelun pohja on mielestäni Saksassa, minkä perusteet on kirjattu tähän ylipitkään blogiin.

Offenbar Totalausfall der Puma-Panzer bei der Bundeswehr (Zeit 18.12.2022).

Vapaasti suomennettuna tuon Die Zeit-lehden (kotisivut) uutisjutun otsikko:

Kieltämättä Bundeswehrin Puma-panssarivaunujen täydellinen epäonnistuminen.

Naton nopean toiminnan joukoille tarkoitetuista 18 modernista saksalaisesta Puma-rynnäkköpanssarivaunusta yksikään ei säilynyt ehjänä sotaharjoituksesta. Vikojen vuoksi yhdelläkään panssarivaunulla ei ollut harjoituksen kuluessa lopulta toimintavalmiutta.

Saksalaisen Puma-rynnäkköpanssarivaunun kehitystyö alkoi vuonna 2002. Sarjatuotanto on käynnissä ja sen on tarkoitus korvata vanhemmat Marder-rynnäkköpanssarivaunut vuosien 2010–2020 aikana. Vanhoja Marder-rynnäkköpanssarivaunuja Saksa on nyt työntämässä Ukrainaan.

Als Superfregatte wurde die F125 angekündigt, dann wurde sie wegen beispielloser Mängel an die Hersteller zurückgegeben. Nun hat die Marine das übergewichtige Schiff doch noch abgenommen.” (Stern 17.6.2019).

Vapaasti suomennettuna saksalaisen Sternin (kotisivut) uutisjuttuun sisältyneet lauseet:

F125 julkistettiin ensiksi superfregattina, minkä jälkeen se palautettiin valmistajille ennennäkemättömien vikojen vuoksi. Nyt laivasto on kuitenkin hyväksynyt ylipainoisen aluksen.

Saksan liittohallituksen ja Saksan merivoimien jo vuonna 2007 tilaamista neljästä Baden-Württemberg-luokan (F125-luokan) fregatista ei yksikään ollut täysin toimintakunnossa vielä kesällä 2022, kun viimeinen fregatti luovutettiin heinäkuussa 2022. Myöhästyneen ja kustannukset ylittäneen fregattiluokan pienempien ongelmien lisäksi aluksista tuli ylipainoisia, ja alusten elektroniikka oli toimimatonta.

On todennäköistä, että Suomen puolustusvoimien tilaamilla Laivue 2020 -fregateilla (ei siis korveteilla) on edessään aivan samanlainen souvi kuin saksalaisfregateilla. Jos jossakin maassa aseita ei valmisteta ja aseiden suunnittelu- ja tuotantokyky on menetetty tai sitä ei ole alun perin ollutkaan, tiedossa ei ole muuta kuin ongelmia ja rahan hukkaa. Jos asevalmistuksen riittäviä perinteitä ei ole omassa maassa, aseet kannattaa suosiolla ostaa liittolaismaista. Olkoon edellä lausuttu ohje niin Saksalle kuin Suomelle.

****

Leere Munitionsdepots gefährden Einsatzfähigkeit der Truppe (Reuters 8.7.2016).

Vapaasti suomennettuna tuo Reutersin (kotisivut) uutisotsikko jo vuodelta 2016:

Tyhjät ammusvarastot vaarantavat joukkojen toimintakyvyn.

Juttu jatkaa:

Der frühere Nato-Standard war Gefechtsmunition für 30 Tage. Wir sind jetzt eher bei zwei Tagen.

Vapaasti suomennettuna:

Aiempi Naton standardi määrääsi taisteluammukset 30 päiväksi. Meillä ei ole nyt enempää kuin kahdeksi päiväksi.”

Lausuja oli liittopäivillä puolustusvoimien parlamenttikomissaarina (Der Wehrbeauftragte) toiminut sosiaalidemokraatti Hans-Peter Bartels.

Saksassa on termi NATO-Vorgabe, mikä on suomeksi Naton vaatimus. Saksa edelleen peilaa ammusvarastojaan 30 päivän tarpeen ja vanhan Nato-standardin pohjalta.

Niin Saksassa kuin muissakaan Nato-maissa ei enää käytetä taistelupäivien laskentaa eikä 30 päivän ammusvaraston luomista enää käytetä ammusten tarjontatasoja laskettaessa. Nyttemmin vähimmäisvarastot perustuvat Naton vaatimuksiin, jotka on määritelty erikseen kullekin asejärjestelmälle. Noihin ammusmäärien laskentaohjeisiin sisältyvät operaatiotarpeet, tehtävät, jatkuvat operaatiotehtävät, tehtävän kaltaiset toimeksiannot, koulutus ja harjoitukset.

Venäjän Ukrainassa käymän sota on osoittanut, että ammusvarastojen tulee olla valtavat, jos käydään samanlaista sotaa kuin mitä Venäjä Ukrainassa käy. Vaikka Naton vanha standardi ammusvarastoista 30 päiväksi ei enää ole voimassa, eivät ammusvarastot 30 päivän sodankäynnille riitä alkuunkaan. Venäjä on ampunut päivässä jopa 50-60 tuhatta ammusta, rakettia tai ohjusta. Nähtäväksi jää, miten Nato tulee määrittelemään tulevaisuudessa niitä ammusvarastoja, joita kullakin jäsenmaalla olisi oltava. Nykyinen Nato-määrittely ei enää vastaa joka tapauksessa todellisuutta. Nykyisen määrittelyn mukaisilla ammusvarastoilla ei selvitä kovinkaan kummoisesta sodasta.

Bundeswehrillä ei ole enää edes ammuksia. Ei ollut vuonna edellä mainitun lehtiartikkelin mukaisesti vuonna 2016 eikä ole vuonna 2022. Bundeswehrillä on ollut sama ongelma kuin Suomella: asejärjestelmiä on hankittu mutta ilman sellaista ammusten määrää, jolla voitaisiin käydä sotaa. Osaltaan on ajateltu, että ammuksia hankittaisiin vasta sitten, kun ja jos sota alkaisi. Venäjän Ukrainassa käymä sota on osoittanut, ettei tuo ajatusmalli ole ollenkaan toimiva.

Bundeswehrin nykyinen tarve noin 20 miljardia euroa Naton määrittelyjen mukaisten ammusten varastointiin.

20 miljardin vajaus pelkästään ammuksissa on hirvittävä, kun puhutaan valtiosta, jonka pitäisi olla Euroopan ja EU:n veturi myös puolustuksessa.

****

Vuodesta 2014 lähtien Saksan puolustusministeriö on laatinut liittopäiville vuosiraportteja, jotka koskevat Bundeswehrin sotilaskaluston tilaa. Virallinen nimi on Liittovaltion puolustusministeriön raportti asevarusteluasioista (Bericht des Bundesministeriums der Verteidigung zu Rüstungsangelegenheiten). Raportit on jaettu julkiseen (offenen) osaan  1 (Teil 1) ja salaiseen osaan 2 (Teil 2), jotka olivat aluksi luokiteltu luokiteltuina tietoinavain virkakäyttöön (Verschlusssache – nur für den Dienstgebrauch), kunnes puolustusministeri Ursula von der Leyen – nykyinen Euroopan komission puheenjohtaja – päätti viime 2018 luokitella raportin salaiseksi (geheim). Nuo kaikki julkiset asevarusteluraportit, joita on laadittu yhteensä 16 kappaletta aikavälillä maaliskuusta 2015 marraskuuhun 2022, löytyvät puolustusministeriön sivuilta (BMVg, Rüstungsberichte).

Vuodesta 2015 lähtien noiden vuosiraporttien salaiset osat (Teil 2) ovat kertoneet saksalaispoliitikoille, kuinka heikko on Bundeswehrin sotilaallinen toimintavalmius sotilaskaluston suhteen.

Spiegel (kotisivut) julkaisi 18.11.2019 jutun, jossa kerrottiin karua kieltä Bundeswehrin eri asejärjestelmien toimintavalmiudesta (Spiegel 18.11.2019). Kyse oli puolustusministeri Annegret Kramp-Karrenbauerin liittopäiville joulukuussa 2019 esittelemästä puolustusministeriön asevarusteluasiaraportista, josta Spiegel oli saanut tietoja:

  • Bundeswehrin NH90-helikopterien suhteen 75 helikopterista toimintakuntoisia syksyllä 2019 oli vain 44 kappaletta, loput ovat teollisuuden korjaus- tai huoltotyökuntoisia (Reparaturen oder Wartungsarbeiten bei der Industrie). Salaisen raporttiluettelon mukaan 44 helikopterista vain yhdeksän oli todella toiminnassa, kun vuonna 2018 toimintakuntoisia oli 17 kappaletta.
  • Bundeswehrin Tiger-helikopterien suhteen 53 taisteluhelikopterista toimintakuntoisia syksyllä 2019 oli 36 kappaletta. Niin sanotussa selkeässä tilassa (im sogenannten Klarstand) koptereita oli vain kaksitoista ja siten todellisuudessa lentokelpoisia ja valmiita taistelutehtäviin.
  • Bundeswehrin CH53-helikopterien suhteen 71 kuljetushelikopterista saatavilla olevia syksyllä 2019 oli 48 kappaletta, joista vain 18 kappaletta oli lentokuntoisia.
  • Bundeswehrin Tornado-hävittäjiensuhteen 93 hävittäjästä toimintakuntoisia syksyllä 2019 oli vain 57 kappaletta.
  • Bundeswehrin A400M-kuljetuskoneiden suhteen 31 kuljetuskoneesta saatavilla olevia vuonna 2019 oli keskimäärin vain 19 kappaletta, mutta lentämään pystyi vain 8 kappaletta.
  • Bundeswehrin Puma-rynnäkköpanssarivaunujen suhteen 284 panssarivaunusta saatavilla olevia vuonna 2019 oli 191 kappaletta ja toiminnassa vain 67 kappaletta.

Bundeswehrin sotilaskalusto on siis todellakin ollut sangen huonokuntoista. Vaikka Saksalla olisikin halukkuutta suurempaan Ukrainan auttamiseen, käyttökelpoista kalustoa ei välttämättä löytyisi.

****

Jos Saksalla on ollut ongelmia sotilaskaluston suhteen, on sillä ollut ongelmia myös sotajoukkojen suhteen.

Wir verfügen derzeit über keine komplette deutsche Brigade, die sofort und ohne längere Vorbereitungszeit in der Lage wäre, einen Kampfauftrag über mehrere Wochen durchzuführen.” (Focus 11.11.2022).

Vapaasti suomennettuna:

Meillä ei ole tällä hetkellä täydellistä saksalaista prikaatia, joka pystyisi suorittamaan useita viikkoja kestävän taistelutehtävän välittömästi ja ilman pitkää valmistelujaksoa.

Nuo sanat ovat kenraaliluutnantti Alfons Maisin sanat marraskuussa 2022. Alfons Mais on yksi harvoista niistä saksalaisupseereista Bundeswehrissä, jotka ovat uskaltaneet avata viimein suunsa.

Noin siis viimein Saksassa, jossa myös ammattiupseerit ovat alkaneet uskaltaa julkisesti nostaa Saksan puolustuskyvyn ongelmia julkiseen keskusteluun.

Kun Bundeswehr alkoi kompastella Merkelin kaudella yhä enemmän, syntyi termi hiljaiset kenraalit (schweigenden Generalität). Hiljasilla kenraaleilla tarkoitettiin sitä, että Bundeswehrin noin kahdensadan kenraalin ja amiraalin olisi pitänyt kapinoida Saksan puolustusvoimien romahtamista vastaan ja pelastamisen puolesta, mutta he eivät uskaltaneet tehdä niin, koska poliittisina virkamiehinä heidät voitiin erottaa milloin tahansa perustelematta eroa.

Välihuutona kysyn, onko Suomen Puolustusvoimissa yhtään palvelussuhteessa olevaa upseeria, joka uskaltaisi julkisuudessa käsitellä kriittisesti Puolustusvoimien asioita ilman pelkoa seuraamuksista? Myös suomalaisten ammattiupseereiden on uskallettava nostaa Puolustusvoimia koskevia asioita ja heikkouksia julkisuuteen pelkäämättä asemansa menetystä. Saksa on nyt mennyt meidän edellemme. Saksa on pikkuhiljaa sallimassa ammattiupseereille Bundeswehrin ja liittovaltion puolustusbudjetin arvostelun ilman pelkoa upseereiden joutumisesta sivuraiteille.

Ilman julkista kriittistä käsittelyä mitään asiaa ei voida ratkaista oikein. Ei myöskään Suomen Puolustusvoimissa. Saksa ja Venäjä ovat hyviä esimerkkejä tuppissuisuuden epäonnistumisesta. Ruotsi myös. Saksassa ja Ruotsissa puolustusvoimille sallittiin puolustuskyvyn lähes täydellinen menetys ilman että ammattiupseeristo pääsi ääneen. Venäjän asevoimien todellinen kyvykkyys on puolestaan selvinnyt meille nyt Venäjän Ukrainassa käymässä sodassa.

Suomessa ei ole keskusteltu Venäjän Ukrainassa käymän sodan pohjalta, millainen merkitys drooneilla tulisi olla Suomen puolustamisessa. Suomessa ei ole keskusteltu, millainen merkitys ilmapuolustuksessa korkeatorjuntakyvyllä ja ballististen ohjusten torjuntakyvyllä tulisi olla Suomen puolustamisessa.

Suomessa yksikään ammattiupseeri ei ole missään vaiheessa kyseenalaistanut vähäisiä ammus- ja ohjusvarastoja, joita nyt ollaan täydentämässä vauhdilla niiden kokemusten pohjalta, jotka ovat valjenneet meillekin Venäjän Ukrainassa käymässä sodassa.

****

Neljän edellisen luvun esimerkit osoittavat osaltaan, että Saksan Bundeswehrin historia ja nykytila ovat surkeita. Bundeswehr ei ole enää oikein edes paperitiikeri. Venäjälläkin on tiedossa Bundeswehrin sangen heikko kunto ja sen vaikutukset Naton toimintakykyyn eurooppalaisen pilarin osalta ja ennen kaikkea Naton päätöksentekokykyyn Saksan osalta.

Bundeswehrin nykytila ​​näyttää, mitä tapahtuu, jos puolustuskyvystä ei ole pidetty huolta vuosiin: asevoimilla ei ole suurelta osin toimintavalmiutta, sotilailta puuttuu henkilökohtaisia ​​varusteita, ammusvarastot ovat rajusti Naton vaatimusten alapuolella, joukoilta puuttuu kuljetusajoneuvoja, tankkeja ja helikoptereita.

Jos Venäjä olisi hyökännyt Saksaan vastaavasti kuin mitä se hyökkäsi Ukrainaan, Bundeswehr ei olisi kyennyt torjumaan hyökkäystä.

Bundeswehrin alasajo alkoi heti liittokansleri Kohlin aikakauden jälkeen, kun sosiaalidemokraattien liittokansleri Gerhard Schröder astui valtaan. Schröderin linjaa jatkoi Kohlin puoluetoveri Angela Merkel. Kohl oli liittokansleri risteyskohdassa, jossa Neuvostoliitto hajosi ja tilalle tuli Venäjä. Jos Kohl olisi ollut vallassa myöhemmin, tuskin hänen linjansa olisi eronnut Schröderin ja Merkelin linjasta.

Vaikka Merkeliä kehuttiin aikanaan Suomessakin maasta taivaaseen Euroopan yhtenäisyyden vaalijana ja Euroopan rakentajana, minun on ollut vaikea nähdä Merkelin aikaansaannoksissa mitään hyvää. Olen haukkunut Merkelin alimpaan helvettiin monessa blogissa vuodesta 2014 alkaen.

Merkelin aikakaudella Saksan johdolla Euroopasta tuli Venäjän talutusnuorassa kulkeva käskyläinen. Nyt tuosta käskyläisroolista irti pääsemisen hinta nousee Euroopalle biljoonaluokkaan. Biljoona on siis tuhat miljardia. EU-maat ovat jo esimerkiksi tehneet energiakriisin vuoksi jo yli 600 miljardilla eurolla erilaisia tukitoimia (Yle 6.1.2022).

Merkelin aikakaudella Venäjä näki tilaisuuden hankkia maa-alueita ja vaikutusvaltaa sotimalla. Saksan ja Ranskan linjaamana – Merkelin ja Sarkozyn/Hollanden linjaamana – Ukrainan ja Georgian jättäminen Naton ulkopuolelle vuonna 2008 oli käänne Putinille. Putin sai tahtonsa läpi pelkällä räyhäämisellä Naton Bukarestin huippukokouksessa huhtikuussa 2008 (Nato, Bucharest Summit Declaration 3.4.2008, US-blogi 13.3.2016). Nyt Merkelin politiikan hinta näkyy kymmeninä tuhansina itäisen Euroopan sodissa kuolleina ja lisäksi esimerkiksi Euroopan energiakriisinä.

Mitään tuota ei olisi tapahtunut, jos Saksan toiminta olisi ollut puolustuspolitiikassa vastaavaa kuin vaikkapa Iso-Britannian tai Yhdysvaltojen toiminta.

****

Saksan puolustusbudjetti vuonna 2014 oli 32,4 miljardia euroa (1,10 prosenttia BKT:stä), vuonna 2015 puolustusbudjetti oli 33,0 miljardia euroa (1,09 prosenttia BKT:stä), vuonna 2016 puolustusbudjetti oli 34,3 miljardia euroa (1,09 prosenttia BKT:stä), vuonna 2017 puolustusbudjetti oli 37,0 miljardia euroa (1,13 prosenttia BKT:stä), vuonna 2018 puolustusbudjetti oli 38,5 miljardia euroa (1,14 prosenttia BKT:stä), vuonna 2019 puolustusbudjetti oli 43,2 miljardia euroa (1,34 prosenttia BKT:stä) ja vuonna 2020 puolustusbudjetti oli 45,1 miljardia euroa (1,32 prosenttia BKT:stä).

Vuonna 2021 Saksan puolustusbudjetti oli puolestaan 46,9 miljardia euroa (1,30 prosenttia BKT:stä). Vuoden 2022 puolustusbudjetin suuruudeksi Saksan liittopäivillä on hyväksytty 50,4 miljardia euroa (tarkasti 50 404 828 tuhatta euroa).

Vuoden 2022 Saksan bruttokansantuotteen suuruus ei vielä ole tiedossa. Saksan talousasiantuntijaneuvosto on arvioinut Saksan BKT:n kasvavan 1,8 prosenttia vuonna 2022 ja 3,6 prosenttia vuonna 2023. Vuoden 2023 Scholzin hallitukselta liittopäiville menneessä talousarvioesityksessä puolustusbudjetin suuruudeksi oli kirjattu 50,1 miljardia euroa (tarkasti 50 104 875 tuhatta euroa). Noilla bruttokansantuotteen kasvuarvioperusteilla puolustusbudjetti olisi 1,29 prosenttia BKT:stä vuonna 2022 ja 1,24 prosenttia BKT:stä vuonna 2023.

Saksa ei ole käytännössä kyennyt lähestymään ollenkaan seisemässä vuodessa Naton Walesissa huippukokouksessa vuonna 2014 epävirallisesti asetettua kahden prosentin puolustusmenojen bruttokansantuoteosuutta vuoteen 2024 mennessä. Esimerkiksi vuonna 2021 puolustusbudjetin olisi pitänyt olla 25,1 miljardia euroa suurempi kahden prosentin tavoitteeseen.

Kun lukuisten eri vuosien vajetta summataan yhteen, sata miljardia alkaa näyttää varsin vähäiseltä summalta.

Edes kymmenessä vuodessa Saksa ei kyennyt saavuttaman mitään, kun ei halunnut saavuttaa mitään.

Saksan vuoden 2023 puolustusbudjetti on siis pienempi kuin vuoden 2022 puolustusbudjetti. Saksan kohuttu sosiaalidemokraattinen puolustusministeri Christine Lambrechtin ensimmäisessä puolustusbudjetissa puolustusmenot pienenevät 287,4 miljoonaa euroa vuoteen 2022 verrattuna. Liittopäivillä budjettivaliokunta kasvatti puolustusbudjettia vain 12,6 miljoonaa euroa hallituksen esityksestä.

Sholzin em. 27.2.2022 antamat puolustusbudjettilupaukset huomioiden kysymys nyt kuuluu, onko Saksa tosiasiallisesti kasvattamassa Saksan puolustusbudjetteja Scholzin lupaamalla Bundeswehrin erityisrahastolla (Sondervermögen Bundeswehr), jonka suuruudeksi Scholz mainitsi helmikuun 27. päivänä 100 miljardia euroa.

****

Puolustusbudjetti on saksalaisessa järjestelmässä budjetin erillinen suunnitelma 14 (Einzelplan 14), joka koskee puolustusministeriötä (Bundesministerium der Verteidigung, BMVg). Vastaavasti esimerkiksi erillinen suunnitelma 01 (Einzelplan 01) käsittää liittovaltion presidentin ja presidentin kanslian (Bundespräsident und Bundespräsidialamt).

Olaf Scholzin hallitus julkisti budjettiehdotuksensa 8.8.2022 (Entwurf eines Gesetzes über die Feststellung des Bundeshaushaltsplans für das Haushaltsjahr 2023 5.8.2022). Kyse on budjettilaista 2023 (Haushaltsgesetz 2023). Tuo budjettiehdotus kokonaisuudessaan on 3289-sivuinen mammutti. Puolustusbudjetti eli erillinen suunnitelma 14 alkaa sivulta 2154 ja käsittää 183 sivua. Jos nuo 183 sivua viitsii käydä läpi, pääsee melko hyvin selville Saksan puolustusvoimista ja siitä, mitä olisi aikomus Saksan puolustusvoimille vuonna 2023 tehdä.

Ote erillisen suunnitelman 14 (siis puolustusbudjetin) sivusta 5 (2158/3289), johon kirjattu mm. esitys puolustusbudjetin suuruudesta vuonna 2023 (50 104 875 tuhatta euroa) ja vuoden 2022 budjetti (50 404 828 tuhatta euroa). Scholzin hallitus esitti puolustusbudjetin pienentämistä 299 953 tuhatta euroa eli 300 miljoonaa euroa. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus budjettilakiesityksestä 2023, sivu 2158/3289).
Ote erillisen suunnitelman 14 sivusta 68 (2221/3289), jossa on esitys Bundeswehrin erityisrahaston liiketoimintasuunnitelmasta (Wirtschaftsplan des Sondervermögens ”Bundeswehr”). Vuonna 2023 erityisrahastosta käytettäisiin yhteensä 8 495 522 tuhatta euroa eli 8,5 miljardia euroa. Sotilaalliset hankinnat, tilahankinnat jne. (Militärische Beschaffungen, Anlagen usw.) ovat 8 187 489 tuhatta euroa ja velanhoitokulut (Schuldendienst) 308 033 tuhatta euroa eli 308 miljoonaa euroa. Vuonna 2023  erityisrahaston velkapääoma olisi 67 280 004  tuhatta euroa eli 67,3 miljardia euroa eikä Scholzin puhumaa 100 miljardia euroa. Budjettilakiesityksestä ei löydy mainintaa, onko erityisrahaston pääomaa jossakin vaiheessa tarkoitus korottaa 100 miljardiin euroon, mihin pääomaa tarvittaisiin 32,7 miljardia lisäeuroa (32 719 996 tuhatta euroa). Lisäksi erityisrahaston puolustushankintojen hyväksi käytettävää rahasummaa pienentää se, että käytettävästä rahasummasta vähennetään velanhoitokulut eli lähinnä velan korot. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus budjettilakiesityksestä 2023, sivu 2221/3289).

****

Scholzin liittohallitus oli varannut Bundeswehrille vuodelle 2023 yhteensä 58,6 miljardia euroa (58 600 397 tuhatta euroa), josta puolustusbudjetin osuus oli 50,1 miljardia euroa (50 104 875 tuhatta euroa) ja erityisrahaston osuus 8,5 miljardia euroa (8 495 522 tuhatta euroa) velanhoitokuluineen.

58,6 miljardia euroa olisi 1,54 prosenttia vuoden 2023 bruttokansantuotteesta, jonka suuruudeksi on arvioitu 3 798,6 miljardia euroa. Ollaan siis vielä kaukana kahden prosentin tavoitteesta. Kaksi prosenttia tarkoittasi noin 76 miljardin euron puolustusbudjettia vuonna 2023. Erityisrahastosta pitäisi käyttää noin 17,4 miljardia enemmän 8,5 miljardia euro sijaan – siis yli 26 miljardia euroa.

Jos Saksa tosissaan pyrkisi kahden prosentin tavoitteeseen, ei sata miljardia, josta on koottu budjettikirjanpitoon vasta tosin vain kaksi kolmasosaa, riitä moneksikaan vuodeksi. Budjettiesityksessä useita vuosia kestäviin hankkeisiin oli maksusitoumusmäärärahoja esitetty toistaiseksi 67,3 miljardia euroa eikä vielä sataa miljardia euroa.

Erityisrahaston varoilla rahoitettuja hankkeita ei siis rahoiteta varsinaisesta budjetista, vaan erillisellä luottoluvalla, jonka limiitti on 100 miljardia euroa.

Scholzin Saksa on ottanut linjakseen olla kasvattamatta puolustusbudjettia ja siirtää menoja Bundeswehrin erityisrahastolle. Bundeswehrin erityisrahastosta on tarkoitus rahoittaa muun muassa Saksan F35-hävittäjien hankinta, raskaiden Boeing CH-47 Chinook -kuljetushelikopterien hankinta, Puma-rynnäkköpanssarivaunujen hankinta sekä neljän Fregatti 126 -luokan (F126) fregatin hankinta.

Itse puolustusbudjetti ilman erityisrahasto-osuutta vuodelle 2023 on karua luettavaa. Budjettiesityksen mukaan menot sotilashankintoihin, tiloihin ja vastaaviin ovat 18,67 miljardia euroa, kun vuonna 2022 ne olivat 20,42 miljardia euroa eli 1,75 miljardia suuremmat. Vastaavasti vuoden 2023 henkilöstömenot olisivat 20,63 miljardia euroa, kun vuonna 2022 ne olivat 19,88 miljardia euroa eli 0,75 miljardia pienemmät. Aineelliset hallintomenot vuonna 2023 olisivat 8,61 miljardia euroa, kun vuonna 2022 ne olivat 8,39 miljardia euroa eli 0,22 miljardia pienemmät. Määrärahat ja avustukset vuonna 2023 olisivat 2,35 miljardia euroa, kun vuonna 2022 ne olivat 2,1 miljardia euroa eli 0,25 miljardia pienemmät. Investoinnit vuonna 2023 olisivat 433,68 miljoonaa euroa, kun vuonna 2022 ne olivat 357,77 miljoonaa euroa eli 75,91 miljoonaa pienemmät.

Noin puoli vuotta Scholzin julistaman käännekohdan jälkeen hallituskoalitio näyttää palanneen samaan Bundeswehrin alirahoituksen status quoon kuin mitä Saksassa harjoitettiin kaikkien puolueiden kesken ennen Venäjän hyökkäyssotaa, ainakin mitä tulee budjettiesityksen puolustusmenoihin. Bundeswehrin erityisrahastoa ei voi ainakaan vielä tässä vaiheessa verrata budjettipäätöksen puolustusmenoihin. Sata miljardia voi jäädä ainutkertaiseksi rahamääräksi Ukrainan sotaan liittyen, joka ei kasvata pitkällä aikavälillä Saksan puolustusbudjetteja lähemmäksi kahden prosentin bruttokansantuoteosuutta.

Sata miljardia tuntuu meistä suurelta summalta, mutta Saksan kokoisessa maassa se ei vielä ole suuri summa. Scholzin 27.2.2022 lausumat sanat sadasta miljardista Bundeswehrille ei ole vielä ole oikein mitään, vaikka lisäsatsausta on maailmalla ja Suomenkin medioissa kovasti hehkutettu. Ei todellakaan ole kysymys vielä mistään lopullisesta varmasta muutoksesta saksalaisessa puolustuspolitikassa.

Tosiasia on, että Saksan puolustusbudjettien taso lähtee niin alhaalta, että sata miljardia kertasuorituksena on varsin pieni raha.

Liittopäiville Scholzin liittohallituksen esitys kelpasi. Puolustusbudjetin rahamäärää lisättiin vain 12,6 miljoonaa euroa. Oppositiossa unionistit eli Saksan kristillisdemokraattinen unioni ja Baijerin kristillissosiaalinen unioni (CDU/CSU) eivät esittäneet todellista vaihtoehtoa Sholzin hallituksen puolustusmenobudjetille. Liittopäivien päätös ammusvarastojen kasvattamisesta liittohallituksen esitykseen nähden oli positiivinen muutos.

****

Saksan taloustieteen instituutti (Instituts der Deutschen Wirtschaft, IW) on selvittänyt Bundeswehrin erityisrahaston sataa miljardia ja sitä, onko sillä saavutettavissa kahden prosentin Nato-tavoitetta (Zeitenwende für die Verteidigungswirtschaft? 15.8.2022).

Instituutin mukaan tavoitetta ei saavuteta, vaan siinä on jo vuodella vuodelle 2023 ”hieman alle 18 miljardin euron ero” (”Lücke von etwas unter 18 Milliarden Euro”). Seuraavina kolmena vuotena vuoteen 2026 saakka nykyisen hallituksen laatimat talousarvioaikeet saavuttaisivat lähes kahden prosentin tavoitteen, mutta hallituksen varaamat sata miljardia ei taida siihen vielä riittää.

Kuvassa on esitetty Saksan puolustusbudjetit harmaina pylväinä (miljardia euroa) ja Bundeswehrin erityisrahaston käyttö vaalean ruskeina pylväinä. Puolustusmenojen kahden prosentin raja bruttokansantuotteesta on esitetty mustalla viivalla. Saksan puolustusbudjetin harmaat pylväät ovat saman korkuisia vuodesta 2022 alkaen. Ruskeiden pylväiden yhteenlaskettu rahamäärä vuosina 2023-2026 on yli Scholzin lupaamat sata miljardia. Onko riski, että erityisrahasto on vain väliaikainen ja keinotekoinen järjestely, ja Venäjän Ukrainassa käymän sodan jälkeen Saksa palaa vanhalle alibudjetoituihin puolustusbudjettien linjalle ilman erityisrahastoja? Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus Zeitenwende für die Verteidigungswirtschaft? -asiakirjasta, Abbildung 2-4, Instituts der Deutschen Wirtschaft).

Miksi Saksa sitten perusti erityisrahaston puolustusmenoille?

Erityisrahasto on ensinnäkin vapautettu niin sanotusta velkajarrusta, joka koskee valtion menoja. Erityisrahastolla on oma 100 miljardin euron kertaluonteinen luottovaltuutus, joten liittovaltion budjetista ei tarvita määrärahoja. Erityisrahaston perustaminen edellytti Saksan perustuslain muutosta, jonka myös osavaltiot hyväksyivät vaaditulla kahden kolmasosan enemmistöllä, kun liittopäivät oli hyväksynyt opposition tuella perustuslakimuutoksen ensiksi 10.6.2022. Lisäksi liittoneuvosto (Bundesrat, kotisivut) hyväksyi myös liittovaltion asevoimien rahoitus- ja erityisrahastolain (BwFinSVermG), joka tarvittiin tuon erityisrahaston perustamiseksi.

Laki Bundeswehrin toimintavalmiuden kestävästä vahvistamisesta (Gesetz zur nachhaltigen Stärkung der personellen Einsatzbereitschaft der Bundeswehr, BwEinsatzBerStG) vuodelta 2019 pyrkii osaltaan poistamaan asejärjestelmien toimintavalmiutta koskevia rajoituksia.

Kun erityisrahaston luottovaltuutus on käytetty kokonaan viimeistään 1.1.2031 mennessä, on sijoitusrahaston ottamat lainat maksettava takaisin kohtuullisessa ajassa.” (BwSVermG, § 2, 5. § 8 Absatz 2).

(2) Erityisrahaston avulla kerätään puolustusmenoihin Naton kriteerien mukaiseesti usean vuoden keskiarvona 2 prosenttia bruttokansantuotteesta enintään viiden vuoden ajan perustuen hallituksen nykyiseen ennusteeseen.” (BwSVermG, § 1).

****

Vaikka Saksa on vähät välittänyt pitää osaltaan huolta Natonkin käyttöön sidotusta jäsenvaltion sotilaallisesta voimavarasta, on Saksa saanut paljon Natolta. Toinen uusi komentokeskus (Joint Support Enabling Command, JSEC) rakennettiin Ulmiin Saksan puolustusministerin Ursula von der Leyenin esityksestä. Toinen komentokeskus sijaitsee Yhdysvaltojen Norfolkissa (Joint Force Command – Norfolk, JFC-NF) ja sen tehtävä on suojata meriliikennettä ja meriliikenneyhteyksiä Pohjois-Amerikan ja Euroopan välillä. Ulmin komentokeskus on puolestaan suunniteltu helpottamaan joukkojen nopeaa liikkumista kansallisten rajojen yli Euroopassa.

Yhdysvallat on joutunut luomaan ja vahvistamaan toisen maailmansodan tapaan sotilasyhteyksiä yli Atlantin, koska Euroopalla ei olisi ollut riittäviä resursseja käydä sotaa Venäjää vastaan. Venäjän Ukrainassa kokemat menetykset ovat toki tasapainottaneet tilannetta.

Nato tilasi Madridin huippukokouksessa kesäkuussa 2022 (Nato, Madrid Summit Declaration 29.6.2022) Saksalta konkreettisia puolustussuunnitelmia, joiden painopiste on Baltian maissa. Saksa jo valmistelee joukkoja tuohon, vaikka ei ole tiedossa liittovaltion puolustusministeriön selvityksen tulosta asiasta.

Mielenkiinnolla odotan tietoja tuosta Saksassa laadittavasta puolustussuunnitelmasta, koska se varmasti koskettaa myös Suomea.

****

Angela Merkel oli ja on luonteeltaan pasifisti. Merkelin pitkä pasifistinen kausi Saksan johdossa loi Venäjälle otollisen mahdollisuuden siihen, mitä Venäjä on Euroopassa tehnyt vuosista 2008 ja 2014 alkaen.

Merkelin harjoittama turvallisuuspolitiikka on osoittautunut Euroopalle ja ennen kaikkea Ukrainalle kaikin puolin katastrofaaliseksi.

Merkel asetti Yhdysvaltojen asettamassa paineessa tavoitteeksi käyttää vähintään 1,5 prosenttia bruttokansantuotteesta puolustukseen vuoteen 2024 mennessä. Kahden prosentin tavoitetta Merkelin Saksa ei koskaan hyväksynyt. Merkelin Saksa antoi myös Euroopan unionille lupauksen ”kasvattaa säännöllisesti reaalisia puolustusmenoja sitoumusten täyttämiseksi” (”die Verteidigungsausgaben regelmäßig real zu erhöhen, um die Verpflichtungen einzuhalten”), mutta mitään konkretiaa lupauksen takana ei ollut.

Vuoden 2023 osalta huomioiden Bundeswehrin erityisrahasto, Saksa käyttää aiemmin tähän blogikirjoitukseen kirjatusti ja tämän hetkisten laskemien perusteella 1,54 prosenttia BKT:stä puolustukseen. Kaikesta huolimatta en löisi vetoa siitä, että edes liittokansleri Angela Merkelin vähimmäistavoite kuluttaa vähintään 1,5 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT) puolustukseen vuoteen 2024 mennessä ylitettäisiin reilusti.

Merkelin neljäs hallitus, jossa varaliittokanslerina ja valtiovarainministerinä toimi Olaf Scholz, luopui Naton Walesin huippukokouksessa käsitellystä puolustusmenojen kasvattamisesta kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuonna 2018. Saksa höllensi tavoitetta neljänneksellä 1,5 prosenttiin.

Merkelin neljännen hallituksen puolustusministeri Ursula von der Leyen ilmoitti Naton Brysselissä 11.-12.7.2018 pitämässä huippukokouksessa (Nato, Brussels Summit Declaration 11.7.2018), miten liittohallitus lisää puolustusmenoja, mutta kuitenkin vain 1,5 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2025 mennessä.

Samassa tilaisuudessa Merkel jeesusteli omiaan tavoitteena vain ostaa aikaa ja siirtää tavoitetta kauemmaksi: ”Kylmän sodan aikana liittotasavalta antoi 2,3 prosenttia bruttokansantuotteesta puolustukseen valittamatta, joten tästä syystä vaatimus käyttää kaksi prosenttia uudelleen puolustukseen jossain vaiheessa ei ole täysin kaikkien ajattelukyvyn ulkopuolella.”. Merkelin oli kertonut tuon saman Bundeswehrille jo toukokuussa 2018 (Rede von Bundeskanzlerin Merkel bei der Bundeswehrtagung am 14. Mai 2018 in Berlin 14.5.2018).

Vuonna 2018 Merkel vakuutti pääsevänsä 1,5 prosentin tavoitteeseen vuoteen 2024 mennessä, mikä olisi ollut tuolloin Bundeswehrille noin 18 miljardia euroa aiemmin suunniteltua enemmän. Silloinen liittovaltion valtiovarainministeri Olaf Scholz suhtautui asiaan hyvin skeptisesti. Scholzin kielteinen kanta puolustusrahoituksen lisäämiseen tuli hyvin esille esimerkiksi perjantaina 6.7.2018 Berliinissä hänen pitämässään puheessa.

Tuolloin vuonna 2018 valtiovarainministeri Scholz vastusti tuota kaikkea, mikä olisi merkinnyt Saksan puolustusmenojen kasvua. Budjettineuvotteluissa Olaf Scholzin kanssa puolustusministeri Ursula Von der Leyen oli vaatinut kaksi miljardia euroa vuodessa enemmän kuin Scholz oli valmis antamaan. Scholzin suunnitelmansa mukaan puolustusmenot nousisivat 43,85 miljardiin euroon vuoteen 2022 mennessä eikä yhtään enempää.

Koska bruttokansantuotteen odotettiin kasvavan hallituksen varovaisia ennusteita nopeammin, puolustusmenojen osuus putoaisi takaisin 1,23 prosenttiin huolimatta vuoden 2019 kasvatetusta 1,3 prosentista. Edellä kerrotusti vuoden 2019 osalta puolustusmenojen BKT-osuus oli 1,34 prosenttia ja vuoden 2022 osalta näillä näkymin noin 1,29 prosenttia, mikäli vuoden 2022 BKT-arvio pitää paikkansa.

Tuo kaikki edellä kerrottu kuvastaa sitä, millaisen roolin Saksa on halunnut ottaa omasta ja Euroopan puolustuksesta Venäjän varalle: ei minkäänlaista eikä vähäisintäkään roolia.

Vuoden 2022 puolustusmenot oli budjetoitu vuonna 2021 laaditussa talousarviossa 50,4 miljardiin euroon, joten Saksa kuitenkin kasvatti puolustusbudjettia nopeammin kuin mitä Scholz oli vuonna 2018 ajatellut. Yhdysvaltojen ja presidentti Trumpin kova painostus lienee osaltaan saanut aikaan muutosta.

Älkää vielä luottako, että Saksa olisi muuttanut linjaansa sadasta miljardista huolimatta. Saksan linjan mahdollisesta muutoksesta kertovat totuuden aikanaan vain toteutuneet tilastot. Toistaiseksi Saksan linja ei tosiasiallisesti ole muuttunut Ukrainan avustamisessa ja Ukrainalle luovutettavien Marder-rynnäkköpanssarivaunujen myötä. Saksan seuraava koetinkivi on, kykeneekö se tekemään poliittisen linjauksen Leopard 2- panssarivaunujen luovuttamisesta Ukrainaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu