Saksan suunnitelma palauttaa Uniper Fortumilta Saksan hallintaan etenee kuin juna

Sipilä lupasi ”panna valtion taseet töihin” – politiikan muotikäsite on jäänyt epäselväksi (HS 25.5.2015).

Tuolloin toukokuun lopulla 2015 Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä oli vasta hallitusneuvottelujen vetäjä, ei vielä pääministeri. Sipilän hallituksen ensimmäinen työpäivä koitti neljä päivää myöhemmin 29. toukokuuta.

Sipilän luoma pannaan valtion taseet töihin -ilmaisu ei alun perin tarkoittanut ihan sitä, miten suomalaiset sen nyt kokevat vaikkapa Fortum Oyj:n (kotisivut) kohdalla – että valtion omistukset pörssiyhtiöissä tuottaisivat suurta tulosta ja suurta osinkoa valtion kassaan.

Joka tapauksessa suomalaiset ovat oikeassa siinä, että Sipilän hallituksen aikana Fortumin toimien tarkoitus Uniper-prosessissa oli tuottaa rahaa Fortumin ja samalla valtion kassaan. Fortumin johdolla oli noille suuria riskejä tiedetysti sisältäville miljardiluokan Uniper-toimille Sipilän hallituksen poliittinen siunaus.

Ehkäpä peräti kehotus?

Poliittiset vastuut ja seuraamukset ovat edelleen täysin selvittämättä.

Tuo on perin suomalainen tapa, varsinkin jos jokin menee pieleen.

Selvityksiä ei tehdä eikä syyllisiä etsitä.

****

”Fortumin tytäryhtiö Uniper on tänään julkaissut pörssitiedotteen (’ad hoc’), jossa yhtiö päivittää näkymiään positiivisella tulosvaroituksella vuodelle 2021. Uniperin mukaan positiivisen tuloskehityksen taustalla on pääasiassa hyödykehintojen jatkuva ja voimakas nousu – erityisesti Euroopan kaasu- ja sähkömarkkinoilla, joilla Uniperin Global Commodities -liiketoiminnalla on merkittävää kaasun välitykseen ja varastointiin liittyvää liiketoimintaa (gas mid-stream business).” (Fortum 21.10.2021).

Noin Fortum tiedotti Uniper SE:n (kotisivut) myönteisistä näkymistä ja myönteisestä tulosennusteesta vuodelle 2021 päivämäärällä 21.10.2021.

Kuinkas sitten kävikään?

Kävin katsomassa hieman tietoja Fortumista ja Uniperista saksalaiselta boerse.de -sivustolta, jota ylläpitää boerse.de Finanzportal GmbH. Sivusto on vuonna 1994 perustettu talousportaali – hyvä sellainen, joka uutisoi etenkin Saksan pörssiä (Gruppe Deutsche Börse).

Uniperin liikevaihto tilikaudella 2021 oli 163,98 miljardia euroa ja vuositappio 4 169 miljoonaa euroa. Taseen loppusumma oli 128,40 miljardia euroa ja omavaraisuusaste 4,91 prosenttia (Uniper Aktie, Fundamentale Kennzahlen).

Uniper oli velkainen yhtiö omavaraisuusasteen perusteella. Omavaraisuusaste mittaa yrityksen vakavaraisuutta, tappionsietokykyä sekä kykyä selviytyä sitoumuksista pitkällä tähtäimellä. Tunnusluvun arvo kertoo, kuinka suuri osuus yhtiön varallisuudesta on rahoitettu omalla pääomalla. Mitä korkeampi yrityksen omavaraisuusaste on, sitä vakaammalle pohjalle yrityksen liiketoiminta rakentuu.

Fortumin liikevaihto tilikaudella 2020 oli 49,015 miljardia euroa ja vuosivoitto 1 823 miljoonaa euroa. Taseen loppusumma oli 57,810 miljardia euroa ja omavaraisuusaste 22,41 prosenttia (Fortum Aktie, Fundamentale Kennzahlenrse).

Noita Fortumin vuoden 2020 tunnuslukuja ei Fortum Aktie, Fundamentale Kennzahlenrse -sivulla ole itse asiassa laskettu, mutta löytyvät taulukoista noin kirjattavaksi.

Jo vain nuo muutamat luvut kertovat kaiken, mikä Suomelta meni pieleen Uniper-sopassa jo lähtökohtaisesti sekä myös perusteiltaan. Mitään muuta noista kahdesta yrityksestä ei tarvitse oikeiden johtopäätöksien tekemiselle tietää.

Vain Suomessa tuollainen Uniper-soppa oli mahdollista keittää, ei missään muussa maassa. Fortumin ja Uniperin perusfundamentit ovat sellaiset, ettei missään muussa Suomen kokoisessa maassa vastaavaa Uniper-soppaa olisi edes harkittu lähdettävän keittämään.

Kyse on yritysten liikevaihdoista ja taseista. Uniperin liikevaihto tilikaudella 2021 oli 164 miljardia euroa, kun Fortumilla vuonna 2020 vain 49 miljardia. Uniperin liikevaihto oli siis 3,35-kertainen Fortumin liikevaihtoon nähden. Uniperin tase tilikaudella 2021 oli 128 miljardia euroa, kun Fortumilla vuonna 2020 vain 58 miljardia. Uniperin tase oli siis 2,20-kertainen Fortumin taseeseen nähden.

Missään muussa maassa kuin Suomessa ei ole kyvykkyyttä tehdä sellainen yltiöriskipäätös, että ostetaan itseä 2-3 kertaa suurempi heikolla omavaraisuusasteella varustettu yhtiö määräysvaltaan. Ei kuulu normaalin talouskäyttäytymisen perusteisiin. Ostoksessa ei ollut siis jo lähtökohdiltaan talousjärkeä suhteessa ostoksen suuruuden tuomiin riskeihin.

Suomessa vastaavia virheitä on tehty ennenkin. Fortum-Uniper-tapaus ei ole ensimmäinen. Rahan kiilto silmissä taitaa saada suomalaiset varomattomiksi eikä ennakoitavissa olevia todennäköisiä suurriskejä kaihdeta.

****

Päivämäärällä 31.12.2020 Fortumin markkina-arvo (market cap, Marktwert) oli 17 499 miljoonaa euroa ja Uniperin 10 335 miljoonaa euroa. Fortumin markkina-arvo oli 1,70-kertainen Uniperiin nähden.

Markkina-arvo on ihmisen arvioon perustuva yrityksen ja sen osakkeen arvosta sekä yrityksen tulevista tuottomahdollisuuksista. Pörssinoteeratussa osakkeessa yhdessä päivässä arvo saattaa hävitä täysin, jos usko yhtiöön on mennyt. Markkina-arvo ei ole sama kuin tase, liikevaihto tai tulos, joiden laskenta on pitkälle matemaattista ilman liiammin ihmisen arvioon perustuvaa.

Sokaisiko Fortumin ja Uniperin markkina-arvon vertailu suomalaispoliitikot niin, että Fortumin annettiin toteuttaa täysin järjetön Uniper-ostopäätös? Ostoanalyysit on syytä pohjimmiltaan tehdä yhtiöiden todellisten kokojen perusteella, ei markkina-arvojen perusteella.

Fortumin kokonaisomistusosuus Uniperistä oli 73,4 prosenttia päivämäärällä 31.3.2020 ja 76,1 prosenttia päivämäärällä 31.12.2020. Suomen valtion omistusosuus Fortumista oli vastaavasti noina ajankohtina 50,76 prosenttia. Saksalaisessa yrityslainsäädännössä 75 prosentin äänienemmistö on raja, joka takaa kaikkein vapaimmat päätöksentekomahdollisuudet.

Pohjimmainen kyse Fortum-Uniper-tapauksessa oli ja on edelleen siitä, ettei pienemmällä ostajalla ole resursseja pitää yllä suurempaa ostettavaansa, jos huonoja aikoja koittaa ja tappiollista toimintaa on näköpiirissä. Miljardi on liikevaihdoltaan 164 miljardin euron ja taseeltaan 128 miljardin euron yrityksessä tappioiden kattamiseen pieni summa, kuten nyt olemme tänä vuonna nähneet. Omistajalla pitää olla rutkasti euroja takataskussa myös pahan päivän varalle.

****

Uniperin liiketoiminnot omistaneesta E.ON:sta (kotisivut) oli tarkoitus rakentaa pari vuosikymmentä sitten globaali pelaaja silloisen liittokansleri Gerhard Schröderin suojeluksessa. Venäjä-yhteys oli globaalin pelaajan rakentamisprosessissa erittäin tärkeä. E.ON:n Venäjä-yhteyksiin Gerhard Schröderin suojeluksessa ei kuulunut vain hiili- ja kaasuvoimaloiden toiminta, vaan Siperiasta rakenteilla olleen Nord Stream -kaasuputken (NS1) kautta tulevan halvan maakaasun kauppa. Ensin NS1 ja sitten NS2, joilla kaasun välityskapasiteetti Venäjältä suoraan Saksaan nostettaisiin 110 miljardiin kuutioon vuodessa. Suunnitelma oli Saksan ja Venäjän yhteinen, jossa Suomella oli eräänlainen kätilön rooli.

Elettiin siis uuden vuosituhannen ensimmäistä vuosikymmentä. Gerhard Schröder toimi Saksan liittokanslerina 27.10.1998-22.11.2005.

Energiatuotannon muutos ja irtautuminen fossiilillisista energialähteistä alkoi edistyksellisimmissä energiayhtiöissä jo tuolloin vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä tai toisen vuosikymmenen alkupuolella. Energiainvestoinnit ovat pitkäkestoisia, missä kymmenen vuotta ei ole mikään aika. Fossiilillisista energialähteistä irtautuminen kannattavasti on yhtiöille todella pitkä prosessi.

E.ON:n Venäjä-yhteys Gerhard Schröderin suojeluksessa ei kuitenkaan kestänyt ikuisesti, kun yhtiö oli nukkunut energiasiirtymän toisen vuosikymmenen alkupuolella. E.ON:n globaalin pelaajan rakentamisprosessi ei käsittänyt energiasiirtymää pois hiilivetyenergiasta vielä tuolloinkaan.

Vasta vuonna 2016 E.ON:n johto ja omistajat käänsivät strategian nurin ja perustivat roskalavaksi yrityksen nimeltä Uniper. E.ON niputti Uniperiin toimintaa, joka ei ollut enää E.ON:iin tervetullutta: ydinvoimalat ja fossiilisella energialla toimivat voimalaitokset ulkomailla.

Uniperin roskalavaan piti olla myös jotain sellaista ”vihreää”, että paketti saataisiin myös myytyä. Tuolloin analyytikot puhuivat Uniperiin viitaten E.ON:n ”huonosta pankista” (”bad bank”), johon kerättiin kaikki luovutettava energiatuotantopaska. Tuon vanhan termin toi Financial Times taas esiin heinäkuussa (FT 15.7.2022).

Tuo huono pankki kelpasi hyvin Suomen valtion enemmistöomistamalle Fortumille.

Ei muille.

Suomen valtion määräysvallassa oleva Fortum osti Uniperin enemmistön juuri Venäjä-yhteyksien vuoksi. Ei esimerkkisi Pohjoismaissa olevan päästöttömän vesivoiman vuoksi. Fortum itse oli myös jo aloittanut hääräämisen Venäjällä aiemmin.

Kyse Suomelle oli Venäjä-Suomi-Saksa-kuviosta, jonka isä Suomessa oli Paavo Lipponen ja Saksassa Gerhard Schröder. Nuo Venäjän käsikassarat.

Kyse oli, että Uniperin osakkeenomistajat olisivat hyötyneet Venäjän mahdollistaman halvasta kaasuliiketoiminnan synnyttämistä voitoista. Noilla voitoilla oli siis poliittinen perusta. Mitään riskejä tuossa toiminnassa ei haluttu nähdä. Kaikki tehtiin etenkin Suomessa dollarin – tai paremminkin ruplan ja euron – kiilto silmissä.

****

Juuri vahva Venäjä-keskittyminen on heikentänyt Uniperin suorituskykyä nyt niin paljon, että Saksan liittohallitus joutui pelastamaan yrityksen romahdukselta heinäkuun lopussa vakautuspaketilla, jonka kokonaisvolyymi liittovaltion osalta on noin 15 miljardia euroa. Aika kävi Uniperin osalta heinäkuussa todella vähiin. Kyse olisi ollut kassakriisistä.

Uniperin toimitusjohtaja Klaus-Dieter Maubach joutui kertomaan keskiviikkona 17.8.2022 Uniperin osavuosikatsauksessa 12,3 miljardin euron tappion ensimmäisellä vuosipuoliskolla (Uniper, Halbjahresbericht Geschäftsergebnisse).

Koska Nord Stream 2 -kaasuputkilinjaa ei enää oteta koskaan käyttöön, Uniper joutui kirjaamaan siitäkin 2,7 miljardin euron arvonalennukset.

Lisäksi Uniperillä on Venäjällä Putinin ohjauksen alla voimalaitoksia, joiden kokonaisteho on noin 11 235 megawattia, mikä vastaa noin yhtätoista noin tuhannen megawatin ydinvoimalaa. Tuo energiatuotantokapasiteetti on siis valtava.

Pidän todennäköisenä, että nuokin arvokkaat raha- ja energiatuotantomäärältään suuret investoinnit päätyvät pian venäläisomistukseen Uniperin saadessa vain nimelliskorvauksen vastaavasti kuin Fortum Venäjällä omistamistaan voimalaitoksista.

Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan Uniperillä oli suunnitelma helmikuussa juuri ennen hyökkäyksen aloittamista myydä venäläinen Unipro (ПАО «Юнипро»), josta Uniper omistaa 83,73 prosenttia. Yhtiö ei sinänsä ole toukokuisten tietojen mukaan vielä luopunut tuosta suunnitelmastaan.

Nuo viisi myytävää lämpövoimalaitosta ovat 5 657 megawatin Surgutin lauhdevoimalaitos nro 2 (Сургутская ГРЭС-2), 2 400 megawatin Berejozovskin lauhdevoimalaitos (Березовская ГРЭС), 1 500 megawatin Šaturan lauhdevoimalaitos (Шатурская ГРЭС), 630 megawatin Smolenskin lauhdevoimalaitos (Смоленская ГРЭС) ja 1 048 megawatin Jaivan lauhdevoimalaitos (Яйвинская ГРЭС). Yhteensä siis kapasiteettiä 11 235 megawattia.

Kun Fortum laskee omat Venäjän lämpövoimalansa, joista myös pitäisi päästä jollakin tavoin eroon, miljardi on taas kerran pieni summa kuvaamaan uudelleen tappioiden suuruutta Fortumin ja Uniperin taloushistoriassa.

Fortumin Venäjällä omistamia voimalaitoksia alueellisten energiatuotantoyhtiöiden (территориальная генерирующая компания, ТГК) kautta kirjasin kaksi ja puoli vuotta sitten hieman kirjoitukseen otsikolla Fortum ja Uniper – Fortumin Venäjä-vaikeudet ja turvallisuuspolitiikka (US-blogi 10.2.2020).

Jo tuolloin kaksi ja puoli vuotta sitten ainakin minulle oli selvää, miten valtavat riskit Fortumilla ja Uniperillä on Venäjä-yhteyksistään ja että ne tulevat jossakin vaiheessa melko varmasti laukeamaan.

****

Uniper on edelleen hiilenmusta energiatuottaja. Uniper tuottaa vain vajaat 13 prosenttia sähköstään uusiutuvista lähteistä, yli puolet maakaasulla ja lähes neljäsosa hiilellä ja noin kymmenen prosenttia ydinenergialla. Uniper sitoutui hiilivetyenergiaan, koska uskoi Saksan valtiona sitoutuvan venäläiseen hiilivetyenergiaan vielä vuosikymmeniksi eteenpäin.

Uniper ei ole tehnyt mitään niitä energiatuotannon todellisia uudistoimia, joita jokaisen energiayhtiön olisi tehtävä ilmastomuutoksen luomassa haasteessa. Uniper on luottanut venäläiseen maakaasuun. Suuret katteet ovat sokaisseet.

Uniper on Saksan suurin kaasun tuoja. Ylivoimaisesti suurin. Omien lausuntojensa mukaan Uniper teki yli 60 miljoonan euron tappiot päivässä Venäjän kaasun toimitusmäärien supistumisen jälkeen kesäkuun puolivälissä. Päivittäiset tappiot olivat jo tuolloin ajoittain jopa yli 100 miljoonaa euroa, kuten Uniperin toimitusjohtaja Klaus-Dieter Maubach totesi keskiviikkona 17.8.2022 Düsseldorfissa, kun yhtiö esitteli puolivuotistuloslukujaan. Kesäkuun 15. päivän ja elokuun 17. päivän välisenä aikana (63 päivän aikana) tappiot olivat yhteensä 3,8 miljardia euroa.

Tuo tarkoittaa keskimäärin 60,3 miljoonaa euroa tappiota päivässä. Lokakuun alkuun mennessä vastaavalla päiväkohtaisella tappiosummalla lisätappio tästä päivästä lähtien olisi noin 2,7 miljardia euroa.

Uniperin toimitusjohtaja Klaus-Dieter Maubach arvioi 22.7.2022 korvaushankintavolyymien kustannuksiksi elokuun loppuun mennessä 4,5 miljardia euroa ja syyskuu loppuun vielä 1,7 miljardia euroa lisää eli yhteensä 6,2 miljardia euroa. Arviota voi pitää rohkeana ja epäuskottavana, kun katsotaan Venäjän toimittamia kaasumääriä 22.7.2022 jälkeen jäljempänä tässä kirjoituksessa olevan valokuvan kuvaajasta.

Jos tappio olisi tästä eteenpäin noin 100 miljoonaa euroa päivässä, lokakuun alkuun kertyisi 4,5 miljardin euron lisätappiot.

Eikä Uniperissä tappion tekeminen todellakaan lopu lokakuun alkuun.

Kaikki nuo tappioluvut ovat hurjia lukuja. Suomalaisessa talousmittakaavassa luvut ovat ennätyksellisen käsittämättömiä. Kun on iso yritys, niin myös luvut ovat isoja – tappioissakin.

Uniperiin nähden pieneltä Fortumilta loppui rahkeet jo viimeistään heinäkuussa. Fortum on myöntänyt Uniperille enintään 8 miljardin euron suuruisen konsernin sisäisen rahoituksen heti uuden tilikauden alkaessa tämän vuoden alussa (Fortum 4.1.2022). Miljardit Fortumin kassassa ja taseessa eivät enää heinäkuussa riittäneet, Saksan liittohallitus tarvittiin apuun. Rahkeiden loppuminen on selvää, kun katsoo aikaisemmin kirjattuja molempien yhtiöiden yhtiötunnuslukuja. Fortum on kääpiö Uniperiin nähden. Kääpiö ei voi hallita jättiläistä.

Se oli Uniper, joka haki valtiontukea Saksan valtiolta estääkseen yrityksen kaatumisen.

****

Fortum on nyt heikoilla tuossa 17.8.2022 sovitussa pelastuspaketissa. Uniperin suhteen Fortum on muiden varassa ja siksi yhtiö on helposti myös hyväksikäyttävissä. Jos ei ole rahaa laittaa likoon, ei myöskään ole todellista päätäntävaltaa. Vaikka Fortum edelleen omistaakin Uniperistä enemmistön ilman Uniperin omistajilta vaadittavaa sijoitusta, Fortumilla ei ole enää todellista päätäntävaltaa yhtiössä vaan se on Saksan liittovaltiolla. Uniperiin nyt kipattava raha määrää todellisen päätäntävallan.

Tuon kaiken tietää hyvin etenkin Saksan liittovaltio. Saksa tulee ottamaan Uniperin myös nimelliseen omistukseensa, ja heinäkuun lopun pelastuspaketti oli vain osa tuota suunniteltua haltuunottoprosessia. Tavallaan Uniper saatetaan haltuunottokuntoon, jossa lokakuun alkuun kestävä vaihe on prosessin alku. Haltuunotto tarkoittaa Uniperin asemassa sellaista, ettei muita mahdollisia vaihtoehtoja enää ole.

Tuo Saksan liittovaltion omistukseen ottaminen koskee vain Uniperiä, ei muita Saksaan kaasua tuovia yrityksiä. Muilla yrityksillä ei ole sitä ratkaisevaa suurta kokoa kaasun maahantuojina kuin Uniperillä. Pienten maahantuojien kaatumiset eivät ole uhka Saksan maakaasun jakelulle. Omistukseen ottaminen tarkoittaa sitä, kuka tekee päätökset ja kuka vastaa päätösten kustannuksista.

Saksan intressissä ei ole pitää Fortumia pystyssä, mutta Suomen valtiolla on.

****

Lokakuun 1. päivästä alkaen Uniper ja muut toimitushäiriöistä kärsineet kaasun maahantuojat voivat periä enimmillään 90 prosenttia korvaavista hankintakustannuksistaan ​​asiakkailtaan. 90 prosenttia tuntuu isolta luvulta, mutta 10 prosenttia on iso luku, kun se muutetaan tappioeuroiksi volyymiltaan valtavassa Saksan kaasukaupassa.

Kustannuksia siirretään kaikille kaasun kuluttajille niin sanotun kaasumaksun (Gasumlage) kautta. Tuo kaasumaksu on arvonlisäverottomalta hinnaltaan 2,419 senttiä kilowattitunnilta (Deutscher Bundestag 15.8.2022).

Kaksitoista kaasun maahantuojaa on vaatinut huhtikuun 2024 alkuun mennessä 34 miljardin euron odotetut kustannukset. Uniperin osuus tuota summasta olisi yli 50 prosenttia eli yli 17 miljardia euroa.

Maakaasun maahantuojat Uniperin johdolla tekevät kaasulla lokakuun alun jälkeenkin edelleen järkyttävän suuria miljarditappioita, mikäli Venäjältä ei tule edes nykyistä enempää kaasua.

Pidän todennäköisenä, että Venäjä sulkee kaasuhanat täysin siinä vaiheessa ensi talvena, kun kaasutilanne Saksassa on äärimmäinen varastojen huvetessa ja kaasuhanojen sulkemisella saadaan aikaan suurin mahdollinen vahinko.

Kaasumaksun tuoma lisäkustannus kuluttajalle vaikuttaa pieneltä huomioiden maakaasun todellinen hinta kaasua kuluttaville. 20 000 kWh vuodessa kuluttava maksaisi todennäköisesti vain noin 520 euron lisämaksun. Joku muu kustantaa lopun. Se on joko kaasua myyvä energiayhtiö tai Saksan liittovaltio.

Kun katsoo viimeaikaisia maakaasuhintoja vaikkapa saksalaiselta boerse.de-sivustolta, niin nyt maakaasu maksaa kaasun maahantuojille nettona pörssinoteerattuna hinta kutakuinkin 9,00 €/MMBTU eli 3,07 snt/kWh (boerse.de, Erdgas 19.8.2022). Pari kuukautta sitten maakaasun hinta esimerkiksi kerrostalotalouksille oli keskimäärin kokonaishintana 13,26 senttiä/kWh (23degrees.io., Erdgaspreis für Haushalte in Mehrfamilienhäusern). Sähkön hinta Saksassa on nyt uusissa sopimuksissa puolestaan jo reilusti yli 40 snt/kWh.

Energiamäärässä yksi MMBTU vastaa 0,293071 MWh. BTU (British thermal unit) on vanha brittiläinen energian yksikkö. MBTU vastaa tuhatta BTU:ta ja MMBTU miljoonaa BTU:ta. Netistä löytyy yksikköjen konvertointiohjelmia (esim. muunna.info).

Kaasumaksulla on tarkoitus tukea kaasuntoimittajia, jotka joutuvat nyt ostamaan kaasua muualta huomattavasti korkeammalla hinnalla Venäjän tiukasti rajoitetun kaasuntoimitusten vuoksi. Jos Venäjä sulkee kaasuntulon kokonaan, maksu ei todellakaan riitä alkuunkaan kattamaan Uniperinkään jatkotappioita.

Analyysini Saksan liittovaltion Uniper-toiminnasta on, että imetään Fortumin osuudet Uniperistä kutakuinkin kuiviin, jonka jälkeen kirjataan Uniper saksalaisomistukseen alhaiseen nimellishintaan. Fortum ei tule samaan edes Uniperin jalokiviä eli päästötöntä vesivoimaa, koska Saksa kuittaa ne omikseen omien miljardisijoitustensa perusteella. Fortum näkee tappionsa omistuksiensa arvojen menettämisinä.

Kyse on siis yrityksen vanhojen omistajien imemistä kuiviin ennen kuin Saksan liittovaltion veronmaksajia asetetaan todellisiksi maksumiehiksi. Saksan liittovaltion veronmaksaja ei rahoita, jos ei saa maksulleen vastiketta omistusosuuksina.

Periaate on perusteiltaan oikea saksalaisen veronmaksajan näkökulmasta. Ei vastikkeetonta avustamista.

****

Uniper/Fortum – Noch keine ziemlich besten Freunde (Reuters 6.2.2019).

Vapaasti suomennettuna:

Uniper/Fortum – Ei vielä[kään] ihan parhaita ystäviä.

Pieni Fortum osti itseään kolme kertaa suuremman Uniperin, joka ei kuitenkaan halunnut tulla pienemmän ostetuksi. Uniper näki asian aivan oikein, ettei Fortum olisi sille hyvä omistaja. Nyt on helppo ymmärtää, miksi. Fortumilla ei yksikertaisesti vain ole riittävästi resursseja noin isoon omistukseen.

Saksan liittohallitus, Fortum ja Uniper sopivat perjantaina 22.7.2022 kattavan kolmipilarisen pelastuspaketin, jossa Saksa kokoaa 15 miljardin euron vakauspaketin, jossa Saksa saa noin 30 prosentin omistussiivun Uniperistä ja jossa kaasunkäyttäjät osallistuvat korkeampien hintojen kautta kaasun hintakustannuksiin.

Kun edellisessä luvussa kirjoitin, ettei Saksan liittovaltion veronmaksajia ei maksa, jos ei saa maksulleen vastiketta omistusosuuksina, niin nyt ensimmäinen 30 prosentin omistussiirto tapahtuu.

Tuota pelastuspakettisopimusta ei ole julkistettu asiakirjana.

Saksan valtio, Uniper ja Fortum sopivat ottavansa haltuunsa osakkeet merkintähintaan 1,70 euroa osakkeelta ilman osakkeenomistajien merkintäoikeuksia. Uniperille tuo osakemerkintä tarkoitti 267 miljoonan euron pääomankorotusta. Fortumin omistusosuus laskee osakemerkinnällä noin 56 prosenttiin ensimmäisellä pääomasijoituksella.

Pelastuspakettisopimuksen mukaisia pääomasijoituksia tulee varmasti lisääkin, jolloin Fortumin omistusosuus laskee vastaavasti.

Katsokaa vain, mitä Fortum on maksanut aikanaan Uniperin osakkeista. Uniperin päätöskurssi päivää ennen torstaina 21.7.2022 oli 10,56 euroa. Maaliskuusta 2020 lähtien Uniperin enemmistöomistaja on ollut Fortum miljardisijoituksillaan. Tuolloin maaliskuussa 2020 Uniperin pörssikurssi oli reilusti yli 20 euroa. 22.7.2022 pelastuspakettiin kirjattu hinta on siis vastaavasti 1,70 euroa osakkeelta.

Kun 267 miljoonan euron pääomakorotus ei luonnollisestikaan riitä, liittohallitukselle pitää laskea liikkeelle ns. pakollinen 7,7 miljardin euron vaihtovelkakirjalaina. Nuo vaihtovelkakirjalainapaperit ovat korollisia papereita, jotka on vaihdettava osakkeiksi viimeistään vaihtovelkakirjalainan juoksuajan loppuun mennessä. Tuolla taataan Uniterin parempi luottokelpoisuus, jonka tavallaan takaa varakas Saksan liittovaltio, ei köyhempi Fortum enemmistöomistajana.

Mistään en löytänyt tuon vaihtovelkakirjalainan sovittua juoksuajaa, mutta se voisi olla vuodelle 2024. Juoksuaikaa ei ehkä ole määrättykään, eli asia olisi auki, kunnes Saksan maakaasun saanti olisi vakaata ja ennustettavaa.

Saksan valtiolle osoitetut joukkovelkakirjat lasketaan liikkeeseen erissä Uniperin likviditeettitarpeiden edellyttämällä tavalla. Osakkeiksi vaihdettaessa Saksan valtio saa lopulta 25-50 prosentin alennuksen pörssihinnasta per osake. Tuossakin järjestelyssä lopullinen maksaja on pitkälti Fortum, jonka omistus ja omistuksen arvo tippuu.

****

Kun liittokansleri Scholz totesi tiedotustilaisuudessa 22.7.2022, että usean miljardin euron pelastuspaketti voi olla menestystarina veronmaksajille, hän viittasi juuri Uniperin osakkeiden alennettuun ostohintaan ja käytti esimerkkinä Lufthansan pelastuspakettia (Die Bundesregierung, Pressekonferenz von Bundeskanzler Scholz zu aktuellen Fragen der Energiepolitik am 22. Juli 2022).

Pelastuspaketti on siis sellainen, että Saksan valtio tulee kyllä samaan omansa toisin kuin me suomalaiset Fortumin kautta. Saksan valtio on varmistanut saamisensa vastikkeellisesti edulliseen hintaan. Muiden pakettineuvottelijoiden oli pakko myöntyä tuohon edulliseen hintaan Saksalle siirtyvään omaisuuteen, kun rahallisia pelimerkkejä ei ollut vastustamaan ja ajamaan omaa etua.

Edelleen pelastuspakettisopimuksessa määrätään, että liittohallitus on valmis antamaan lisätukea, jos maakaasun korvausostoista aiheutuvat tappiot ylittävät seitsemän miljardia euroa ja jos tappioita ei voida kompensoida Uniperin muiden liiketoiminta-alueiden liikevoitolla – siis esim. hyvin tuottavan vesivoiman tai ydinvoiman sähkönmyyntivoitoilla.

Johtopäätös: Fortumin enemmistöomistaman Uniperin hyvin tuottavien puhtaan sähköntuotannon tuotoilla kustannetaan saksalaisen kaasunkäytön tappioita pitkälle tulevaisuuteen. Tuo tarkoittaa, että Fortumin on turha odottaa rahavirtoja omaan kassaan Uniperin puhtaasta energiasta.

“Wir wollen nicht als Staat Unternehmer werden.”

Vapaasti suomennettuna:

”Emme halua ryhtyä valtiona yrittäjiksi.”

Nuo olivat liittokansleri Olaf Scholzin sanat 22.7.2022 tiedotustilaisuudessa. Yrittäjänä oleminen ja omistaminen on kaksi eri asiaa. Nuo Scholzin sanat on kuultu monta kertaa aiemmin monen saksalaispoliitikon suusta lähtöjään jo vuosikymmen aiemmin.

Ei tarvitse olla kovin kaksinen talousasiantuntija, kun tajuaa että jo tuon heinäkuisen pelastuspaketin aikana tulee Fortumin omistusosuus laskemaan Uniperissä riittävän suurella varmuudella reilusti alle 50 prosentin ja Saksan liittovaltiosta tulee yrityksen suurin omistajataho, joka päättää yrityksestä joko omistusosuuden perusteella tai tappioiden rahoittajana muutoin.

Fortumin aika Uniperissä tulee päättäjänä olemaan enää lyhyt. Fortum ei tosiasiassa voi enää nytkään kysyä itseltään, mitä se haluaa tulevaisuuden Uniperistä, vaan päättäjä 22.7.2022 alkaen on ollut tosiasiallisesti Saksan valtio. 15 miljardia toi tuon päätäntävallan 22.7.2022, kun Uniperin kassassa pohja oli alkanut jo näkyä.

****

Suomessa niin Marinin hallitus kuin Fortumin hallitus tiesivät jo pelastuspakettineuvotteluissa, mikä tulee olemaan lopullinen lopputulos Uniperin suhteen. Saksan liittohallituksen, Fortumin ja Uniperin välinen sopimus 22.7.2022 sovittuna oli ensihoitoa, jolla potilas pidetään vain hengissä. Sopimus on juuri niin solmittu, että potilas pysyy Saksan liittovaltion rahaletkuilla hengissä, muttei tervehdy.

Tuossa ensihoidossa Fortum joutuu pelastuspakettisopimuksessa sovitun perusteella pääomittamaan Uniperiä vielä jopa neljällä miljardilla eurolla, mikäli haluaisi olla Uniperin suurin omistaja yli 50 prosentin osuudella.

Noilla pelastuspakettiin liittyvillä lisäsatsauksilla vähin mahdollinen tarvittava on saavutettu, jotta potilas pysyisi kutakuinkin hengissä venäläiskaasutoimitusten päättyessä.

Uniperin tervehdyttäminen edellyttäisi yrityksen koko energiatuotantostrategian uusintaa ja Venäjä-yhteyksien käsittelyä loppuun. Tuohon ei näytä kenellekään Uniperin omistajista olleen halukkuutta aiemmin eikä edes nyt. Vanhalla tuotantorakenteella raskailla Venäjä-yhteyksillä höystettynä yhtiö ei kiinnosta varmasti yhtään yksityistä sijoittajaa. Yhtiö perustui Venäjään ja etenkin venäläiskaasun välitykseen. Tuota perustaa ei enää ole. Tuo yrityksen perusta on nyt elinkelvoton. Vanhalla strategialla Uniper ei takuulla kelpaa kenellekään ja siitä tulee Saksan valtion omistama ja hallinnoima.

Fortumille on täysin järjetöntä olla enää mukana tuollaisessa yrityksessä. Fortumin on luovuttava Uniperistä niin nopeasti kuin suinkin ilman miljardiluokan lisäsatsauksia. Lisävahinkojen syntymistä suomalaiselle veronmaksajalle ei voida enää sallia.

Kyse on nyt kuitenkin aivan aluksi akuutissa tilanteessa siitä, että vasta lokakuun alusta saksalaiset kaasunkuluttajat osallistuvat kallistuneen kaasun kustannuksiin ja toiseksi siitä, ettei senkään jälkeen kaasutoimittajat voi myydä kaasua kustannuksia vastaavalla hinnalla, vaan kattavat osan poliittisten päätösten synnyttämistä tappioista. Tietoisesti poliittisilla päätöksillä synnytetyt tappiot Uniperille, mitä syntyy, Saksan liittovaltio kuittaa kasvavilla omistusosuuksilla Uniperistä. Liittovaltio ei edes tässäkään tilanteessa anna ilmaista rahaa Uniperin tappioiden kattamiseksi.

Saksalaisessa energiakaupassa markkina- ja hintamekanismit eivät toimi kaasun hinnan muodostumisessa. Järjestely muistuttaa enemmän sosialistista tavarahinnoittelua Neuvostoliitossa kuin kapitalistista hinnanmuodostusta. Tuollaisessa toimintaympäristössä Fortuminkaan ei pidä olla toimijana. Toimintaympäristö ei vastaa sitä, missä kilpailu ja hinnanmuodostus toimisi länsimaisten talousoppien mukaisesti.

Fortum joutuu – ja on parempikin joutua – nyt kyllä lopulta luopumaan step-by-step-periaatteella Uniperistä, eikä Venäjä tule helpottamaan Euroopan kaasutilannetta pitkään aikaan lisäämällä kaasutoimituksia. Niiden varaan Fortumkaan ei voi kaavailla Uniper-tulevaisuuttaan.

****

Fortumin toilailut tulevat nyt Suomelle kalliiksi. Jokainen suomalainen tulee näkemään tulevaisuudessa nuo Fortum-toilailut energian hinnoissa. Jollakin tappioratkaisut on vain Fortumin katettava.

Vaikka Suomi on jo päässyt eroon venäläisenergiasta, on Suomen rooli EU:n ja etenkin Saksan Venäjän hiilivetyenergian riippuvuussuhteen luomisessa merkittävä. NS1-kaasuputkea ei olisi koskaan rakennettu ilman Suomen myönteistä asennetta. Myös Suomen on nyt kannettava vastuunsa noista virhelinjauksistaan.

Kysymys kuuluu, kuka kantaa pohjimmaisen poliittisen vastuun, kun päätökset ovat pohjimmiltaan olleet poliittisia Fortumin toimiessa toimeenpanijana Venäjä-Suomi-Saksa-kolmiodraamassa, joka perustui Venäjän hiilivetyenergiaan.

Onko se Paavo Lipponen? Onko se Tarja Halonen? Onko se Sauli Niinistö? Onko se Juha Sipilä?

Joku Venäjä-Suomi-Saksa-kolmiodraaman kiihkeimmistä kannattajista ja päätöksentekijöistä on kuitenkin vastuussa.

Vielä tämän kirjoituksen viesti ja neuvo lyhyesti kolmella lauseella:

Fortumin on lähdettävä Uniperistä niin pian kuin mahdollista ja niin pienin kustannuksin kuin mahdollista. Fortumin Uniper-seikkailu kaatui Venäjään eikä Fortum ole ratkaissut vielä omaakaan Venäjä-sotkuaan. Fortumilla ei vain riitä varat kahden Venäjä-sotkun ratkaisemiseen samanaikaisesti.