Sanna Marin ja Venäjä

”Pääministeri Marinilta tiukka kannanotto: Venäjän on vapautettava Navalnyi välittömästi” (IL 18.1.2021).

”Sanna Marin vaatii: Venäjän tulee vapauttaa Navalnyi välittömästi” (Talouselämä 18.1.2021).

”Näkökulma: Sanna Marin hakee Navalnyi-ulostulollaan ulkopolitiikan johtajuutta ja katkoo suomettumisen perinteitä” (IL 18.1.2021).

”Polkom-kolumni: Pääministeri Marin pisti Venäjälle luun kurkkuun Twitterissä” (SK 12.2.2021).

Pääministeri Marin sai aikaan yhdellä vaivaisella twiitilla keskustelun, joka osoittaa pohjimmiltaan, kuinka vähän me olemme irrottautuneet ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme kylmän sodan ajasta.

Olemme edelleen kiinni kylmän sodan ajan kliseissä, joita aina vaan tietyt ulkopoliittiset tahot jaksavat vaalia, vaikka maailma on ympäriltämme muuttunut ja näyttää muuttuvat yhä kiihtyvämpään tahtiin.

Käsittelen tässä kirjoituksessa hieman Suomen Venäjä-suhteita, joita näytettäisiin nyt oltavan pääministeri Marinin johdolla asettamassa maltillisesti uuteen suuntaan.

Vai ollaanko sittenkään edes maltillisesti?

****

Ulkoministeri Pekka Haavisto tapaa maanantaina 15.2.2021 Pietarissa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin. Tapaaminen on perinteinen tapa aikajanalla. Edellisen kerran Haavisto tapasi Lavrovin Helsingissä vuosi sitten 3.3.2020. Myös ulkoministerin osalta perinteeksi Suomen ulkopoliittisessa johdossa on muodostunut tapaaminen per vuosi -agenda.

Mikään tuossa aika-agendassa ei oikeastaan ole muuttunut kylmän sodan kuumista vuosista. Samalla tapaamistahdilla mennään edelleen. Kerran vuodessa suurin piirtein.

Haaviston tapaamiselta odotetaan paljon.

Haavistoa edellinen Suomen ulkoministeri Timo Soini tapasi Lavrovin vastaavissa merkeissä neljän vuoden aikana viisi kertaa: Oulussa 14.10.2015, Moskovassa 6.6.2016, Porvoossa 4.5.2017 ja Helsingissä 16.7.2018 ja Moskovassa 12.2.2019.

Edellä on lueteltu vain ne Soini-Lavrov-tapaamiset, jossa ulkoministerit matkustivat Suomeen tai Venäjälle kahdenkeskiseen tapaamiseen. Esimerkiksi Lavrovin ja Soinin tapaaminen 4.5.2017 Porvoossa oli viides kerta Soinin ulkoministeriaikana, ja kaiken kaikkiaan Soini tapasi ulkoministerinä Sergei Lavrovin 14 kertaa.

Ulkoministeri Pekka Haaviston tapaaminen Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin kanssa maanantaina 15.2.2021 on itseasiassa jo toinen korona-aikaan, jos korona-aika katsotaan alkaneeksi suurin piirtein maaliskuussa 2020. Vuoden 2020 maaliskuisessa tapaamisessa käsidesinfiointiaineet olivat jo käytössä.

Venäläinen uutistoimisto Interfax julkaisi eilen Haaviston laajan haastattelun (Интерфакс 13.2.2021). Haaviston haastattelun perusteella Suomi on ottanut tehtäväkseen Venäjän ja EU:n jännittyneiden suhteiden liennyttämisen, vaikka kukaan ei Suomelta tuota tehtävää tilannut. Haaviston kannanotot EU:n ulkopolitiikan korkean edustajan Josep Borrellin Moskovan vierailusta olivat haastattelussa omituisia.

Ikään kuin Haavisto menee korjaamaan sitä, missä Borrell Suomen näkemänä epäonnistui. Jotenkin tuonkin haastattelun perusteella Suomi menee Haaviston johdolla pyytelemään Venäjältä anteeksi, että Venäjän ja EU:n suhteet ovat huonontuneet, mutta siitä huolimatta Suomi pyrkii hoitamaan hyviä suhteita Venäjään ohi EU:n.

****

Suomen presidentit, pääministerit ja ulkoministerit ovat pitäneet hyvin säännönmukaista tapaamisyhteyttä virkaveljiinsä Venäjällä. Tapa on vanha kylmän sodan aikainen, vaikka maailma ympäriltämme on muuttunut jo moneen kertaan. Edellisessä luvusta kävin läpi kahden viimeisen ulkoministerin tapaamistahtia.

Juha Sipilän hallitus oli vallassa 29.5.2015–6.6.2019. Pääministeri Sipilä tapasi kolmesti Venäjän pääministerin Dmitri Medvedevin kahden kesken jommankumman Suomeen tai Venäjälle matkustaen. Ensitapaaminen Pietarissa 29.1.2016, seuraavan kerran niin ikään Pietarissa 21.9.2017 ja vielä kertaalleen Helsingissä 26.9.2018. Sipilän tapaamistahti oli siis myös kutakuinkin kerran vuodessa, mutta toki vaalivuodet 2015 ja 2019 ovat vaikuttaneet tahtiin ja ajankohtaan.

Sipilän hallitusta ennen Alexander Stubbin hallitus oli vallassa 24.6.2014-29.5.2015. Pääministeri Stubb ei noin vuoden kestäneellä virkakaudellaan tavannut Venäjän pääministeriä kertaakaan. Stubb ei suostunut tapaamaan Venäjän pääministeriä Krimin tapahtumien vuoksi ja tuo päätös oli Stubbilta oikein.

Ilmeisemmin Stubbille ei kuitenkaan tullut tässä tapaamisasiassa Mäntyniemestä kehuja.

”Tällä hetkellä EU-suhteissa on selkeä määritelmä siitä, että korkean tason tapaamiset ovat ikään kuin pannassa. Se tarkoittaa sen tyyppisiä korkean tason tapaamisia, joissa mennään vaikkapa Moskovaan.” olivat pääministeri Stubbin sanat Ylen ykkösaamussa 20.12.2014 (IL 20.12.2014).

Venäjän pääministeri Medvedevin sijaan Stubb tapasi 1.4.2015 venäläisen öljy-yhtiön Jukosin perustajan Mihail Hodorkovskin Kesärannassa (VNK, tiedote 177/2015 1.4.2015). Hieman aikaisemmin Ruotsissa maaliskuun lopulla 2015 Hodorkovskin tapasi entisen ulkoministeri Carl Bildtin. Tiedämme Hodorkovskin tuolloisen ja myös nykyisen aseman Venäjällä. Sitä ei ole. Stubb osoitti tapaamispolitiikallaan mielipiteensä Venäjän toimille Ukrainassa.

Kataisen hallitus oli vallassa 22.6.2011-24.6.2014. Pääministeri Jyrki Katainen tapasi jo pian hallituksen astuttua valtaan 9.8.2011 pääministerin Vladimir Putinin Sotšissa. Seuraavaksi Katainen tapasi Medvedevin Helsingissä 14.11.2012 ja seuraavana vuonna vielä Moskovassa 31.10.2013.

Kolme kertaa kahden kesken Venäjällä tai Suomessa kuten Sipiläkin. Toki tapaamisia oli muullakin muissa yhteyksissä.

Tuo Moskovan tapaaminen 31.10.2013 oli Kataisen ja Suomen pääministerin viimeinen ennen Krimin tapahtumia, mikäli epämuodollisempaa tapaamista Sotšissa olympialaisissa 16.2.2014 ei lasketa mukaan.

Seuraava pääministeritapaaminen oli sitten Sipilä-Medvedev-tapaaminen Pietarissa 29.1.2016. Taukoa kertyi 27 kuukautta.

****

Noista säännönmukaisista ”pakkotapaamisista” tulee mieleen kylmän sodan aikaiset kommunikeaneuvottelut. Jäänne tapaamisten ajallisesta säännönmukaisuudesta on pitkälti kylmän sodan ajoilta. Nuo kaavamaiset pakkotapaamiset nykyaikana ovat kuin YYA-Suomen ja Neuvostoliiton välinen tarkkoja kliseitä noudattava tapaamisperinne kommunikeaneuvotteluineen. Ettei vaan mikään ole suhteissa muuttunut, josta varmenteena tapaamisten ajallinen säännönmukaisuus.

No, onneksi sentään kommunikeat ovat jo jääneet kauas historiaan.

Samaa rataa Suomen ulkopoliittinen johto tapaa siis edelleen Venäjän ulkopoliittista johtoa kuin kylmän sodan aikaan, kun YYA-Suomen ulkopoliittinen johto tapasi Neuvostoliiton ulkopoliittista johtoa ja ”Suomella on edelleen tietynlainen erityisasema Neuvostoliiton politiikassa” (esim. HS 8.10.1987, pääkirjoitus otsikolla ”Mutkattomat naapuruussuhteet”).

Kirjoituksen artikkelikuva on em. 8.10.1987 julkaistun Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulta. Presidentti Koivisto toisella valtiovierailulla Neuvostoliittoon Suomi ei kyennyt vielä samaan vierailukommunikeaan haluamaansa mainintaa Suomen puolueettomuudesta.

Puolueettomuus kylmän sodan aikaan, Nato-jäsenyys nyttemmin. Eiköhän samaan tyyliin kuin aikanaan on rukoiltu Neuvostoliiton myönteistä kannanottoa Suomen puolueettomuudesta, nyt on rukoiltu Venäjän myönteistä kannanottoa Suomen Nato-jäsenyydestä.

Tuo erityisasemaluulo on myrkyttänyt Suomen kehitystä aina näihin päiviin saakka. Suomessa edelleen luullaan, että Suomella olisi jokin erityisasema, jonka pohjalta Suomi voisi määritellä turvallisuuspoliittista asemaansa Pohjolassa erikseen kuin muut Pohjoismaat.

Sotilaallisessa tarkastelussa Suomella ei ollut tuota Suomen luulemaa erityisasemaa edes kylmän sodan aikaan, vaikka ei kuulutkaan itäblokkiin pakkokommunistisena valtiona.

****

Antti Rinteen hallitus aloitti toimintansa 6.6.2019. Sanna Marinin hallitus aloitti toimintansa 10.12.2019.

Medvedevin jälkeen Venäjän pääministeriksi nousi Mihail Mišustin 16. tammikuuta 2020.

Edellä kerrotusti monet Suomi-Venäjä-pääministeritapaamiset ovat olleet syksyllä. Ulkoministeritapaamisia on ehkä enemmän ollut keväällä. Presidentillä on myös omat tapaamiset suurin piirtein kerran vuodessa tahtiin.

Pääministeri Antti Rinne tapasi pääministeri Medvedevin Moskovassa 25. marraskuuta 2019. Mukana Moskovassa oli myös viestintä- ja liikenneministeri Sanna Marin, joka tapasi niin pääministeri Dimitri Medvedevin kuin liikenneministeri Jevgeni Ditrihinin.

Marin nyt ollut nyt pääministerinä 14 kuukautta. Perinteistä syksyn pääministeritapaamista ei ollut viime syksynä eikä Marin ole vielä tavannut Mihail Mišustinia.

Syytämme kaikesta yleensä koronaa. Koronasta ei ole kyse, kun katsoo Mišustinin tiivistä tapaamislistaa. Kyllä siihen yksi Suomen pääministeri olisi sopinut. Kyse taitaa olla, että Marinilla ei ole erityistä halukkuutta ja tarvetta pääministeritapaamisiin, kun ei ole olemassa tosiasiallista tarvetta.

Pääministeri Sanna Marin ei ole ollut valmis tapaamaan Venäjän päämisteriä eikä muutoinkaan pitämään yhteyttä Venäjän korkeimpiin päättäjiin. Hyvin on kuitenkin tultu toimeen ja kaikki on mennyt hyvin tuossa näkökulmassa.

Kyse on myös siitä, että pääministeri Marin ei ole presidentti Niinistön luottohenkilö Suomen Venäjä-suhteissa, mutta ulkoministeri Haavisto on. Siksi Niinistö ei ”päästä” Marinia Venäjälle. Samaa agendaa Niinistöllä oli Stubbin kanssa koko ajan ja Kataisen kanssa Krimin tapahtumien jälkeen.

Pääministerimme Sanna Marin näyttää kuitenkin rikkovan ulkopoliittisia tabujamme ja olen siitä tyytyväinen. Kyse ei ole mistään uhosta Venäjää kohtaan. Kyse on siitä, että kaikkia olemassa olevia vanhoja käytäntöjä ja niiden todellista tarvetta on tarkasteltava uudelleen.

****

”Suomelle on tärkeää pitää yllä toimivia suhteita Venäjän kanssa niillä aloilla, jotka ovat Suomen ja EU:n kannalta keskeisiä.” (Maanpuolustus 3.12.2020).

Tuo on hyvä määritelmä Marinilta Suomen ja EU:n Venäjä-suhteiden perustasta. Pidämme Venäjä-suhteita omista lähtökohdista ja niistä asioista, jotka ovat meille ja EU:lle tärkeitä. Siis meille ja EU:lle tärkeitä, ei välttämättä Venäjälle tärkeitä.

Jo tuossa joulukuisessa haastatetussa Marin korosti Venäjän ihmisoikeuksien tärkeyttä meille: ”Ihmisoikeuksien toteutuminen Venäjällä on asia, josta puhumme avoimesti.”

Marinin Venäjää koskeva osuus Marinin Maanpuolustus-lehden haastatetussa on kaikkiaan jämäkkä myös Suomen Nato-jäsenyyden kannattajan luettavaksi. Marinin Venäjä-suhteet on määritelty tosin kuin perinteisesti ”hyvät ja luottamukselliset suhteet naapurimaiden kanssa”, jota edelleen saamme kuulla muodossa tai toisessa kylmän sodan aikaisilta yli 70-vuotiailta poliitikoiltamme.

Onko kaikelle vanhalle enää erityistä tarvetta, jos asiat hoituvat muutoinkin? Kyse ei siis ole uhoamisesta Venäjälle, vaan normaalista asioiden hoidosta ilman, että Venäjälle myönnettäisiin sellaista etuoikeutta, joka saattaa itsemme hankalaan asemaan.

Olisi hyvä, että Suomi pääsisi viimein irti uuden nuoren pääministerin myötä näistä tapaaminen per vuosi -agendakliseistä, joita Suomella ei ole minkään muun maan kanssa kuin Venäjän kanssa. Ei Ruotsin, ei Norjan, ei Viron eikä Yhdysvaltojen kanssa.

Miksi kummassa harrastamme edelleen Venäjän kanssa sitä, mitä me emme minkään muun valtion kanssa harrasta?

Poliitikot tapaavat, kun tapaamiselle on vain todellista tarvetta. Ei enää kliseitä. Tapaaminen kerran kolmeen vuoteen tai vaikkapa neljä kertaa vuodessa, kun ja jo tapaamiselle on vain tarvetta. Pitää olla asiaa ratkaistavaksi, jotka eivät ratkea alemmalla tasolla virkamiesten kesken. Vanhoista kylmän sodan aikaisista kaavoista on siis päästävä eroon.

Tapaamiselle pitää asettaa päämäärät, jotka on saavutettava. Haaviston tapaamisen päämääräksi Suomen olisi Haaviston omien ennakkopuheiden perusteella asettava Navalnyin vapauttaminen (Yle 13.2.2021). Jos vapautusta ei tule, Suomi on epäonnistunut tapaamistavoitteissaan.

Jos nyt viimein päästäisin tuostakin eroon, kun yli 70-vuotiaiden jälkeen ulkopolitiikkaan on tulossa 30-vuotiaiden sukupolvi ja viimein kaikki kylmän sodan ajan kliseet voitaisiin heittää ikuisiksi ajoiksi romukoppaan.

Tavataan, kun on todellista tarvetta ja saadaan jotain konkreettista aikaan tapaamisen perusteella.