SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin ja kunnallisveron progressiivisuus – Jo 20–30 tuhatta euroa ansaitseville rutkasti lisärasitusta

Artikkelikuva on vuodelta 2015 eduskunnan Vaski-palvelusta poimittuna (Asiantuntijalausunto EDK-2015-AK-17531, Kuntaliitto, Jukka Hakola). Valtiovarainvaliokunta pui tuolloin hallituksen esitystä eduskunnalle vuoden 2016 tuloveroasteikkolaiksi (esityslista VeJE 7/2015 vp).

Vuodesta 1998 vuoteen 2015 kuntien veroprosentti on nousut 17,5 prosenttiyksikön tasolta lähes kahdenkymmenen prosenttiyksikön tasolle. Verotulojen olisi pitänyt kasvaa veroprosenttikorotusten perusteella viitisentoista prosenttia ja prosenttiyksikköinä siis 2,5.

Efektiivinen veroprosentti on kuitenkin noussut 15,5 prosentin tasolta vain puolisen prosenttia. Esimerkiksi vuonna 2013 kunnallinen ansiotulojen nimellisveroprosentti oli 19,38 ja efektiivinen 14,71.

Efektiivinen veroaste tarkoittaa maksuun laitetun kunnallisveron suhdetta ansiotuloihin.

Kuinka noin on käynyt? Miksi hurja nimellisen veroprosentin nousu – 2,5 prosenttiyksikköä – vuosina 1998–2015 ei ole nostanutkaan todellista veroprosenttia?

Kyse on toisaalta veronkorotusten tehottomuudesta tuottaa lisätuloja, mutta ennen kaikkea kuntaverotuksen progression kiristämisestä.

Alla oleva kuva näyttää, että esimerkiksi vuonna 2015 täyttä keskimääräistä kunnallisveroprosenttia maksoivat ne tuloluokat, joiden tummanpunainen pylväs ei kasva siirryttäessä suurempiin tuloluokkiin. Heidän kunnallisveroansa on siis kiristetty vuodesta 1998 vuoteen 2015 noin kahden ja puolen prosenttiyksikön lisäyksellä, jonka kaikki yli 30–35 tuhatta euroa vuodessa ovat ansainneet palkkatuloina. Eläkepuolella vastaava raja on 25 tuhatta euroa. Heidän verotuksensa on niin ikään kiristynyt vuosina 1998–2015 noin kahdella ja puolella prosenttiyksiköllä.

Vuoden 2015 tuloveroprosentit ansiotuloryhmittäin. Tummanpunainen pylväs on kunnallisveroa. Pylväät osoittavat, että kunnallisveroprosenttien nostot vuosien mittaan ovat kiristäneet verotusta jo 25 tuhannen vuosiansioilla (eläketulot) ja 30 tuhannen vuosiansioilla (palkkatulot). Eläke- ja palkkatulojen poikkeama johtuu pitkälti kuntaverotuksen ansiotulovähennyksestä.

Vaikka tässä on tarkasteltu kunnallisen ansiotuloverotuksen kehitystä vain vuoteen 2015 saakka, sama veronkorotusmeininki on jatkunut myös vuoteen 2021.

Johtopäätös: kunnallisen ansiotuloveron roimat nimellisprosenttikorotukset eivät ole kasvattaneet efektiivistä veroprosenttia. Kaikkiin pienempiin alle 10–15 tuhatta ansaitseville ohjatut kunnallisveron helpotukset maksavat jo pienituloiset 20–25 tuhannen tulotasosta ylöspäin kiristyneellä verotuksella, koska nimellistä veroprosenttia on vuosien mittaan nostettu kuntataloudessa rutkasti.

Eipä siis mitenkään ihme, että jo 25–30 tuhannen euron työtulon tulotasosta ylöspäin ansaitsevat tavalliset duunarit äänestävät mieluummin perussuomalaisia kuin demareita, koska Marinin johtamat demarit ovat niin halukkaita verottamaan heitäkin henkihieveriin.

****

Tällä hetkellä se [kunnallisvero] on vain osittain progressiivista kunnallisten perusvähennysten kautta eli vain pienituloisille progressiivinen. Suurituloisemmat eivät ota isompaa vastuuta kuntien palveluiden rahoittamisesta, kun verotus ei ole kunnissa progressiivista.” totesi SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin torstaisessa Ylen vaalitentissä (Yle Areena 20.5.2021).

Tuolla lauseella Marinin haluama veronkorotuskeskustelu oli suomalaismediassa valmis. Ei ole ollut sellaista tiedotusvälinettä, joka ei olisi ottanut Marinin sanomaa agendalle toteuttaen samalla myös SDP:n vaaliagendaa (esim. IL 21.5.2021, IS 22.5.2021, Yle 21.5.2021, HS 22.5.2021 ja MTV Uutiset 22.5.2021).

Kyse tuossa Marinin heitossa oli vain SDP:n vaalityöstä omilleen saamaan kannattajansa uurnille, ei mistään muusta. Jostakin syystä suomalaismedia laidasta laitaan läksi toteuttamaan tuota SDP:n vaaliagendaa.

Mitäs se Mauno Koivisto aikanaan tammikuun 3. päivänä 1984 sanoikaan suomalismediasta ja sopulilaumoista?

****

Martti Korhonen: Kunnallisvero on jo progressiivinen”.

”Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Martti Korhonen tarttui heti sunnuntaina valtiovarainministeri Antti Kalliomäen (sd.) ehdotukseen, että kunnallisverotus muutettaisiin progressiiviseksi.” (HS 28.2.2005).

Kunnallisvero ei ole enää jakovero vaan progressiivinen. Suurempituloinen maksaa suurempaa veroa kuin pienituloinen.” Martti Korhonen (vas.) totesi Helsingin Sanomissa jo yli 15 vuotta sitten.

Demari-Kalliomäki oli esittänyt Turun Sanomissa sunnuntaina 27.2.2005 kunnallisveron saattamista progressiiviseksi (TS 27.2.2005). SDP oli neljä kuukautta aikaisemmin voittanut kunnallisvaalit.

Progressiivinen kunnallisvero kannattaa unohtaa” (Soininvaara 21.5.2021).

Noin puolestaan kirjoittaa Vihreiden Osmo Soininvaara tuoreessa blogissaan.

Mielenkiintoista siis on, että muut vasemmistopuolueet eivät ole olleet halukkaita kiristämään kunnallista ansiotuloverotusta lisäprogressiivisuudella SDP:n tapaan. Vasemmistoliitossa ja Vihreissä on ymmärretty, että progressio rokottaa veronmaksajaa jo hyvin pienistä tuloluokista lähtien. Seuraavassa luvussa kerrotusti vuodesta 2023 lähtien kuntavero on niin pieni vero, että sillä ei ole paljon todellista vaikuttavuutta, tekipä veron määräytymisperusteille mitä hyvänsä.

****

Suomella on tarkoitus siirtyä vuoden 2023 alusta maakunta-Suomen sote-aikaan. Siis jo puolentoista vuoden kuluttua, mutta varautuisin vielä kyllä aloituksen myöhästymiseen.

Maakunnille tulee aikanaan myös verotusoikeus, jotta maakunnat saisivat myllyynsä rahaa. Taas yksi uusi vero siis tulossa. Kuinkas muuten mikään tässä maassa toimisi kuin uusilla veroilla – tai velalla.

Sote-uudistuksen yhteydessä kuntien verotuloja siirretään valtiolle hyvinvointialueiden toiminnan rahoittamiseksi. Lokakuun 2020 arvion mukaan ansiotuloveroja siirtyy noin 12,8 miljardia euroa ja yhteisöveroja noin 0,6 miljardia euroa vuoden 2020 tasossa arvioituna.

Valtioneuvoston ylläpitämät Sote-uudistus-sivut kirjaa:

Ansiotuloverotuksen muutokset toteutetaan nykyisen verojärjestelmän sisällä. Kaikkien kuntien kunnallisveroprosentteja alennetaan lokakuun 2020 arvion mukaan 13,26 prosenttiyksiköllä ja valtion verotusta kiristetään vastaavasti.

Kunnallisveroista yli 13 prosenttiyksikköä – vanhan sanonnan mukaan siis veroäyriä – siirtyy valtion ansiotuloverotuksen piiriin ja myöhemmin maakuntien ansiotuloverotuksen piiriin.

Esimerkiksi Helsingissä nykyinen kunnallisveroprosentti 18,00. Jos tuo edellä mainittu keskimääräinen 13,26 kunnallisveroprosenttiyksikön osuus siirtyy valtion ansiotuloveroksi, Helsingin kunnallisveroprosentti olisi vain 4,74 prosenttia. Vuonna 2021 pienin kunnallisveroprosentti on Jomalan kunnassa (16,50 prosenttia) ja siellä kuntaveroprosentiksi jäisi enää 3,24 prosenttia (Vero, Dnro VH/8082/00.01.00/2020).

Seurakuntien tuloveroprosentit evankelisluterilaisessa kirkossa vaihtelevat 1,0 prosentista 2,0 prosenttiin ja ortodoksisessa kirkossa 1,75 prosentista 2,2 prosenttiin.

Seurakuntien ja kuntien veroprosenteilla ei siis ole tulevaisuudessa kovinkaan suurta eroa. Pienimmillään alle kaksi prosenttiyksikköä. Jäsenyys seurakunnissa on vapaaehtoista, mutta kunnissa ei.

Vaikka seurakuntiin kuuluminen ja seurakuntien tuloverojen maksaminen ovat vapaaehtoista, pitäisikö Sanna Marinin mielestä myös seurakuntille ansiotuloista maksetut verot olla progressiivisia? Eikös ole tavatonta, että aivan pienituloiset maksavat seurakunnille saman osuuden kuin enemmän ansaitsevat?

Marinille siis tiedoksi, että kunnallisverosta siirtyy parin vuoden päästä vähintään noin kaksi kolmasosaa valtion veroprogression piiriin. Helsingissä noin kolme neljäsosaa ja Jomalassa noin neljä viidesosaa.

Eipä taida olla enää paljon mahdollisuuksia SDP:lläkään kiristää verotusta tulevan kunnallisverotuksen kautta, ellei Suomessa veroja aleta keräämään aivan Pohjois-Korean tyyliin.

SDP on siis himoverottaja pahimmasta päästä. Vahinko vain, että noiden lisättyjen verovarojen tuottavuus hyvinvoinnille on ollut viime aikoina vähäistä. Verorahan käyttö on ollut tehotonta. SDP pyrkii edelleen elämään vanhenevan kannattajakuntansa tapaan siinä vanhassa maailmassa, jota ei enää ole olemassa. Vanha malli ei vain enää toimi hyvinvoinnin kasvattamiseksi tehokkaasti.

Tuosta enemmän seuraavissa luvussa.

****

Kuntatalousohjelman yhteydessä laadittujen kuntakohtaisten painelaskelmien perusteella talouden sopeutuspaine on lähivuosina suuri kaikissa kuntakokoryhmissä. Vuosina 2021–2022 toiminnan ja investointien rahavirran arvioidaan heikkenevän kaikissa kuntakokoryhmissä valtion tukitoimien pienentyessä. Heikkenevä toiminnan ja investointien rahavirta näkyy kuntien lainakannoissa sekä kasvavana paineena nostaa kunnallisveroprosentteja. Myös negatiivisen vuosikatteen ja alijäämäisten kuntien lukumäärän arvioidaan kasvavan lähivuosina.” (Valtioneuvosto 5.10.2020).

Kuntien tuloverotuloprosentit 1980–2015. Sama meno on jatkunut vuoden 2015 jälkeenkin. Kunnallinen ansiotuloverotus on nousut 35 vuodessa 16 prosenttiyksikön tasosta 20 prosenttiyksikön tasoon.

Miksi kuntaveroprosentit kasvavat ja kasvavat, ja lisäksi kunnille on tungettu hirvittäviä kasvavia summia valtionapuina?

Esimerkiksi vuonna 2020 kunnat saivat valtionosuuksia yhteensä noin 11,0 miljardia euroa, mikä oli 2,4 miljardia (27,2 prosenttia) enemmän kuin edellisenä vuonna. Kuntien verotulot kuitenkin samalla kasvoivat 0,9 miljardilla eurolla (4,0 prosenttia) 23,8 miljardiin euroon.

Kuntien tuloista lähes kolmannes on siis valtionosuuksia, joista osa on kerättyä valtion progressiivisella ansiotuloverotuksella.

Oheinen kaavio on Kuntaliiton sivuilta kirjoituksesta otsikolla Verot veroina ja valtionosuudet valtionosuuksina – kohti ymmärrettävämpää verorahoitusta (10.10.2018). Kyseessä on valtion kunnille jakamista varoista, joita ovat varsinaiset valtionosuudet sekä kompensaatiot verotulomenetyksistä.

Yllä oleva kuva osoittaa, että vuoden 2000 3,22 miljardin euron tasosta on valtion kunnille maksamia osuuksia on kasvatettu viime vuosikymmenen lopun noin 8,5 miljardin tasolle. 15 vuodessa valtion kunnille maksamat osuudet kunnille ovat lähes kolminkertaistuneet.

Marinin hallitus räjäytti viime vuonna valtion osuuspotin kunnille peräti 11,0 miljardin euron tasolle. Tälle vasemmistohallitukselle mikään miljardirahasumma jaettavaksi ei ole riittävän suuri, kun velkahanat voivat olla eurojäsenyyden mahdollistamana apposen auki. Samaan aikaan kuntasektori on kuitenkin korottanut myös veroprosentteja, mikä kuvaa, että yhtälö on jostakin syytä toimimaton.

Jos Suomella olisi euron sijaan valuuttana oma markka vastaavasti kuin Ruotsilla ja Tanskalla ovat omat kruunut, sama holtiton talousmeno ei enää onnistuisi. Suomi olisi ollut pakotettu tekemään rakenteellisia uudistuksia jo ajat sitten ilman, että toiminta perustuisi velkarahaan. Oma valuutta oli hyvä pakottaja, mutta enää tuota pakottajaa ei meillä ole.

Kunnallisverojen asukaskohtainen kehitys vuodesta 1993 vuoteen 2014. 1 500 euron tasolta on noustu lähes 4 000 euron tasolle ja veronkiristys on ollut runsaasti inflaatiovauhtia kiivaampaa. Kuntatalous ei ole edes vuoteen 2015 saakka perusteiltaan kunnossa puhumattakaan myöhäisemästä kehityksestä.

****

Kun mietin, mitä olen kunnalta saanut verorahoilleni vastinetta 1980-luvulla ja mitä saan nyt, niin taidan saada vähemmän. Ainakin terveyspalveluja saan vähemmän eivätkä kuntien vastuulla olevat tietkään ole siinä kunnossa kuin aikanaan.

Miten tässä on näin päässyt käymään, että jo pienistä 20–30 tuhannen euron vuotuisista palkkatuloista saamme maksaa kuntaveroa läkähdyksiin ja siitä huolimatta palvelut oikeastaan vain heikkenevät?

Kysymys kuuluu, onko tämä kuntavetoinen pienten yksiköiden palvelutuotanto tehokas tapa tuottaa palveluita ylipäätään? Suomessa on tällä hetkellä 309 kuntaa eikä tuolla yksikkömäärällä huomioiden pienempien yksiköiden asukasmäärä voi Suomessa tehokkaasti tuottaa palveluja. Saisiko samalla rahalla jollakin toisella tuotantomallilla palvelut tuotettua halvemmin ja tehokkaammin?

Aivan varmasti saisi.

Onko syypää demarivetoinen Verot ylös ja tuottavuus alas -talousmalli, jota Suomessa pitkälti noudatetaan?

Onko tosiaan kaikki ne lakisääteiset tehtävät, joita kansanedustajat mielellään kunnille asettavat – eivät siis valtiolle – ihan välttämättömiä ja sellaisia, että niihin kerätyt verorahat tuottavat todellista hyvinvointia tehokkaasti? Miksi valtiovallassa valtaa pitävät kansanedustajat haluavat sysätä kaikkea kunnan vastuulle eikä valtion vastuulle?

Verotuksessa tehokkuuden yksi perusmittari on, kuinka paljon veronkorotus tuottaa samalla veropohjalla kassaan lisää varoja. Jos esimerkiksi kahden prosenttiyksikön veronkotus ei tuo kassaan samalla veropohjalla sama määrää verorahaa, jokin veron nostossa on ollut toimimatonta. Kyse voi olla yliverotuksesta, joka supistaa taloudellista toimeliasuutta tai supistaa ainakin taloudellisen toimeliaisuuden kasvua.

Jotta talous voi toimia tehokkaasti, emme ihan voi sataa prosenttia tuloistamme maksaa veroina. Talous ei vain toimisi. Talouden luontaiset tehokkuuteen pyrkivät ohjausmekanismit eivät enää toimisi. Talous tukehtuisi veroihin.

Korkeasta verotusasteesta huolimatta Suomen valtio ottaa tänä vuonna noin 12 miljardia euroa velkaa kattaakseen 65,9 miljardin euron menot. Valtiolla joka viides menoeuro on velkaeuro.

Suomessa niin valtio kuin kunnat elävät rankasti yli varojensa. Me elämme nyt yli varojemme. Olemme eläneet poliitikkojemme valintana jo pitkään. Pidämme elintasoamme yllä velkarahalla ja samanaikaisesti vähäinen tuotantokoneistomme ruostuu käsiin investointien puutteessa emmekä uutta kykene luomaan. Uutta tehokasta tuotantoa emme osaa tällä demarivetoisella talousmallilla luoda.

Olisi hyvä jo vähitellen eduskunnassakin ymmärtää, että tämän nykyinen demarivetoinen suomalainen talousmalli ei vain enää toimi.

+8

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu