Se on nyt varmaa, että länsimaat tulevat osapuoleksi Venäjän Ukrainassa käymään sotaan

Ukrainan satama 23.8.2019. Ukrainan laivaston lippulaiva, fregatti Hetman Sagaidachny nimen englannin kielisessä kirjoitusasussa (фрегат «Гетьман Сагайдачний»). Fregatti oli yleisön nähtävillä ja tuolloin itsekin siihen tutustuin Odessan reissullani. Oheinen kuva on siis itseni ottama. Fregatin peruskorjaus ja modernisointi alkoivat tämän vuoden alussa Mykolajivin laivanrakennustehtaan (Миколаївський суднобудівний завод) telakalla, jonne ukrainalaiset upottivat sen tarkoituksellisesti heti sodan alkupäivinä puolittain, jotta se ei joutuisi venäläisten haltuun tai sotatoimien kohteeksi. Olisiko seuraavat sota-alukset Odessan satamassa jo alkukesästä Nato-maiden aluksia turvaamassa viljakuljetuksia maailmalle?

Vuoden 1936 Montreux’n sopimus (the Montreux Convention) antaa Turkille mahdollisuuden säännellä meriliikennettä Bosporinsalmen ja Dardanellien salmen kautta Mustallemerelle niin rauhanoloissa kuin myös sodan aikaan.

Tuon vuonna 1936 solmitun sopimuksen virallinen nimi on Salmien hallintoa koskeva Montreux’n sopimus (the Montreux Convention Regarding the Regime of the Straits). Sopimusteksti löytyy esimerkiksi täältä.

Turkista tuli Naton jäsenmaa 18. helmikuuta 1952. Turkin asema Natossa on vahva juuri 9. marraskuuta 1936 voimaan astuneen Montreux’n sopimuksen vuoksi. Edes Kreikan ja Turkin välinen kiista Kyproksesta ja Turkin Kyproksen miehitys vuonna 1974 ei heikentänyt Turkin asemaa Natossa.

Se oli Kreikka, joka vetäytyi Naton ytimestä ja sotilaallisesta rakenteesta vuosiksi 1974–1980. Tuon ajan heikentyneistä Kreikka-Yhdysvallat-suhteista Naton puitteissa on kirjoitettu lukuisia tutkielmia (JSTOR, Vol. 9, No. 2, Fall 1981, Springer, Redefining Greek–US Relations, 1974–1980 ja Researchgate, Greece as a NATO Member in the Longue Duree esimerkkeinä).

Turkin Nato-jäsenyys takaa, että Natolla on pääsy sota-aluksilla Montreux’n sopimuksen puitteissa Mustallemerelle. Tuo on Turkin Nato-jäsenyyden ydin edelleen kuten se oli vuonna 1952, jolloin Turkki ja Kreikka yhdessä liittyivät Natoon.

Kreikan ja Turkin tulemisesta Naton jäsenmaiksi yhtä aikaa vuonna 1952 on paljon yhteistä Suomen ja Ruotsin vuoden 2022 Nato-jäsenyyksien kanssa. Kyse on maiden geopoliittisen aseman samankaltaisuudesta liittymishetkellä. Suomi ja Ruotsi ovat tosin läheisimmät kumppanit, kun Kreikka ja Turkki tosiaan eivät ole.

****

Turkki ja Kreikka muodostivat Naton SE Wingin (kaakkoissiiven). Kreikka oli etulinjassa oleva valtio, jolla on yhteinen raja kolmen sosialistivaltion kanssa. Vastaavanlainen tilanne Venäjän rajanaapurina on nyt Suomella suhteessa Venäjään, kun Ruotsi on hieman kauempana.

Suomi ja Ruotsi joutuvat nyt toimimaan juuri Turkin kanssa saavuttaakseen Nato-jäsenyytensä. Yhdysvallat ei auta Suomea ja Ruotsia niin kuten ei auttanut Kreikkaakaan 1970-luvulla niin, että Turkin jäsenyyden perusta vuodelta 1952 tulisi pätemättömäksi.

Tuosta peruslähtökohdasta Suomen ja Ruotsin on nyt toimittava. Turkilla ovat Bosporinsalmi ja Dardanellien salmi, Suomella ja Ruotsilla noita salmia ole.

Turkin historian toimintatavat tuntien en nyt liikaa uskoisi, että pelkällä viivyttämisellä aina Naton Madridin huippukokoukseen (NATO Summit 28.-30.6.2022) saakka asia tulisi ratkaistua itsestään. Eivät todellakaan tule. Asia ei ratkea ilman Suomen ja Ruotsin myönnytyksiä. Suomi ja Ruotsi eivät siis ole minkään sortin kuninkaantekijöitä hakiessaan Nato-jäsenyyttä.

Se oli Kreikka, joka jurnutti Natosta sivussa vuosina 1974-80, ei Turkki. Nato eli tuosta huolimatta omaa elämäänsä. Kreikka ei ollut mikään kuninkaantekijä, sen sijaa Turkki melkein aina on noilla salmillaan.

Suomella ja Ruotsilla on vielä varmaan paljon opettelemista Naton poliittista tavoista.

****

Britain is in discussion with allies about sending warships to the Black Sea to protect freighters carrying Ukrainian grain.” (The Times 24.5.2022).

Vapaasti suomennettuna:

Britannia keskustelee liittolaistensa kanssa sotalaivojen lähettämisestä Mustallemerelle suojelemaan ukrainalaista viljaa kuljettavia rahtialuksia.

Iso-Britannia on nyt viestittänyt, että se voisi lähettää sotalaivoja yhdessä Nato-liittolaisten kanssa pohjoiselle Mustanmerelle varmistamaan turvallisen kulkuyhteyden Odessan satamasta elintärkeälle viljan viennille ympäri maailmaa.

On puhuttu suojakäytävän (protective corridor) muodostamisesta Odessan satamasta. Britannian ulkoministeri Liz Trussin mukaan Liettuan ulkoministeri Gabrielius Landsbergis ja jotkin Nato-maat ovat tukeneet ajatusta (The European Times 27.5.2022). Naton ulkopuolisista maista mm. Ukrainan viljasta riippuvainen Egypti olisi valmis antamaan sotilaallista tukea saadakseen viljaa kansalleen.

Viljan kuljetusten turvaamisoperaatio tarkoittaisi, että sota-alukset puhdistaisivat Odessan sataman miinoista ja suojaisivat viljarahtilaivoja matkalla Mustanmeren yli. Iso-Britannian mukaan myös pitkän kantaman ohjuksilla tarvittaessa turvattaisiin viljarahtilaivojen kulkua.

Tällä hetkelle Venäjä hallitsee pitkälti merialuetta pohjoisella Mustanmerellä, mutta hallinta ei ole täydellistä. Ukraina on kyennyt mm. venäläisalusten tuhoamiseen, josta johtuen venäläisalukset ovat pyrkineet olemaan ukrainalaisten Neptune-meritorjuntaohjusten ulottumattomissa. Viljan kuljetus pitäisi tapahtua Venäjän suostumuksella, mutta toistaiseksi Venäjä ei ole alkuunkaan hyväksynyt ajatusta.

Venäjälle on vaikeaa hyväksyä, että sen omaa viljakauppaa hankaloittaa ja estää lännen asettamat pakotteet, mutta ukrainalainen vilja virtaisi maailmalle.

Venäjälle ei voi sallia kiristää Ukrainan viljakuljetuksilla lännen sotilasavun vähentämistä ja Venäjä-pakotteiden höllentämistä.

Miten asiaa saataisiin eteenpäin, siitä seuraavissa luvuissa. Kyse on Venäjälle asetettavasta maailmalaajuisesta paineesta – ei vain länsimaiden tai Naton ja EU:n asettamasta paineesta.

****

Ukrainan ja Venäjän osuudet maailman viljakaupasta ovat noin neljännes. Ukrainan ja Venäjän osuus vehnästä on lähes kolmannes, vaikka maiden vehnätuotanto on vain 14 prosenttia koko maailman vehnätuotannosta. Ukraina on Yhdysvaltojen, Argentiinan ja Brasilian ohella yksi maailman neljästä suurimmasta maissinviejästä. Maailman kaksi suurinta auringonkukkaöljytuottaja ovat Ukraina ja Venäjä.

Maailman auringonkukkaöljyn tuotanto (miljoonaa MT). Ukraina ja Venäjä hallitsevat enemmistövolyymillaan markkinoita. Auringonkukkaöljystä noin kuusi litraa kymmenestä on lähtöisin Ukrainasta ja Venäjältä. Kuva: Yhdysvaltain maatalousministeriö (U.S. Department of Agriculture, USDA).

Mikäli Venäjä saisi sotatoimillaan Ukrainan hallintaansa, Venäjällä olisi hyvin vaikutusvaltainen asema maailman maataloustuotannossa – etenkin viljoissa ja kasviöljyissä. Maakaasun ja raakaöljyn jälkeen Venäjän vaikutuskeinoksi tulisivat viljat ja öljykasvit.

Tuota ei monikaan osannut ajatella silloin, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan – siis kuinka tärkeää meille on pitää huoli, että Venäjä ei saa haltuunsa Ukrainaa ja mistä syystä. Tuskin Venäjä itsekään ajatteli tuolloin Ukrainan tärkeyttä maataloustuotannossa. Venäläiskaasusta ja -öljystä on meille ollut aivan riittävästi harmia, ei siihen päälle tarvita enää venäläistä vilja- ja ruokaöljytuotantoa, jota käytettäisiin poliittisten päämäärien ajamiseen.

Kun nyt EU:ssakin ollaan luopumassa venäläisestä raakaöljystä ja kaasusta, on samalla pidettävä huolta, ettei uutta riippuvuutta voisi syntyä mikään EU-jäsenmaan osalta Venäjän hallitsemaan maataloustuotantoon. Tuo tarkoittaa sitä, että Ukrainan on voitettava sota niin, ettei Venäjä voi millään muotoa hallita Ukrainaa.

YK:n elintarvikepäällikkö David Beasley varoitti YK:n turvallisuusneuvostoa jo maaliskuussa Venäjän Ukrainassa käymän sodan vaikutuksista Maailman elintarvikeohjelmaan (World Food Programme, WFP). WFP on ostanut puolet elintarvikeohjelman viljastaan ​​Ukrainasta. Sota uhkaa WFP:n kykyä ruokkia noin 125 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti (Reuters 30.3.2022).

YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on puolestaan todennut, että 36 maata on turvautunut Venäjän ja Ukrainan vehnään niin, että yli puolet tarvittavasta vehnästä tulee noista kahdesta maasta. Mukana on myös maailman köyhimpiä ja haavoittuvimpia maita, kuten Libanon, Syyria, Jemen, Somalia ja Kongon demokraattinen tasavalta.

****

On aivan selvää, että Odessa viljasatamana on saatava auki ja Ukrainassa varastoissa oleva vilja on saatava köyhien nälkää näkevien ihmisten lautasille. Varastot on saatava tyhjiksi ennen seuraavan sadon valmistumista reilun kahden kuukauden kukuttua.

Miten Venäjän pää saataisiin sitten käännytettyä?

EU on ollut Venäjän synnyttämän ruokakriisin pohjimmaisista ratkaisuista varsin hiljaa eikä ole tehnyt asialle yhtään mitään. EU:sta ei ole kuulunut käytännössä hiiskahdustakaan asian ratkaisemiseksi. Yhtään elettäkään ei ole tehty Ukrainan viljavarastojen saamiseksi köyhien ja nälkäisten ihmisten lautasille.

Ihmeen hiljaa ovat olleet myös he, jotka yleensä ajavat maailman köyhien asiaa ja ovat samalla pasifistisia. SDP:n Erkki Tuomiojakin on ollut tästä nyt tulemassa olevasta nälänhädästä poikkeuksellisesti täysin hiljaa. Tuomiojankin aika tainnut mennä muiden asioiden vastustamisessa. Tarkoitan Suomen Nato-jäsenyyttä.

Länsimaista se on EU:n ulkopuolinen Iso-Britannia, joka on vienyt viljakuljetusten asiaa eteenpäin. Siis vienyt eteenpäin ongelman todellista ratkaisua. Muilta EU:n suurvalloilta ei Iso-Britannia ole saanut ainakaan näkyvää tukea. Ei Saksalta eikä Ranskalta.

Tuossa sotavoiman käytössä kulkee raja, mihin EU uskaltaa Venäjän suhteen. Edes sanallista painetta Venäjälle ei uskalleta asettaa, kun kyse on sotavoimasta vaikkakin turvaamaan vain ruoka-ainekuljetuksia. Ei uskalleta haastaa Venäjää asiassa.

Sotavoimaa on uskallettava asettaa turvaamaan ruoka-ainekuljetuksia. Kyse ei ole sodankäynnistä missään muodossa.

Merikuljetusten turvaaminen on tuttua ainakin EU:lle. EU:n Atalanta-operaatiossa turvattiin merikuljetuksia ja jahdattiin merirosvoja Somalian rannikolla. Suomikin osallistui miinalaiva Pohjanmaalla ja 120 sotilaan voimalla.

Olisiko Atalanta-operaatiostakaan tullut mitään, jos turvattava merialue olisi ollut yhtään lähempänä Venäjää?

****

Viljan saamiseksi Ukrainasta maailman köyhimpien ja nälkäisimpien lautasille on lännen otettava mukaan juuri ne valtiot, jotka ovat riippuvaisia tuosta viljasta.

Vaatimusten esittämisen toiminta-areenaksi on otettava YK. Ne olisivat YK:n elimiä, jossa sodasta vapaita viljakuljetuksia Ukrainasta vaadittaisiin. Se olisi ensisijassa YK, jossa puitaisiin viljakuljetusten mahdollistamista ja kuljetusten suojaamisen edellyttämiä toimia. Vasta seuraavana olisivat EU tai Nato.

Se oli sitten vaikkapa Nato, joka turvaisi YK:n valtuuttamana viljakuljetukset Ukrainasta maailman köyhimpien ja nälkäisimpien lautasille. Ovat jotkin Nato-maat toimineet ennenkin YK:n mandaatilla, nimittäin  Libyan lentokieltoalueen perustamisessa ja ilmaiskujen sallimisessa vuonna 2011 (S/RES/1973 (2011)).

Jugoslavian pommituksille ​​Kosovon sodan aikana 1999 Nato ei sen sijaan saanut tuvallisuusneuvoston lupaa Kiinan ja Venäjän vastustaessa. Naton väliintulo nimettiin humanitaariseksi väliintuloksi.

Toki voitaisiin yrittää myös sopia, että kaikki se vilja, mitä Ukrainasta vietäisiin ulos YK:n päätöksenällä, olisi YK:n Maailman elintarvikeohjelman viljaa. Tarvittaessa tuota ohjelmaa voitaisiin laajentaa, kunhan kaikki vilja saataisiin vain ulos. Kyse tällöin olisi kaiken lisäksi suuresta humanitäärisestä PR-tapahtumasta, jonka länsimaat saivat aikaan.

On selvä, että Venäjä tuota vastustaisi ja käyttäisi ehkäpä jopa tarvittaessa veto-oikeuttaan turvallisuusneuvostossa, jos asia sinne etenisi.

Mutta vastustaisiko sittenkään, jos riittävä osa YK:n jäsenmaista kannattaisi viljakuljetusten turvaamisen sallimista vaikkapa humanitäärisin perustein. Haluaisiko Venäjä eristää itseänsä myös niistä maista, jotka sitä ovat tähän saakka tukeneet Venäjän Ukrainassa käymästä sodasta huolimatta? Nuo maat ovat köyhimpiä maita Afrikasta ja Etelä-Amerikasta.

Samat kysymykset vois asettaa myös Kiinalle. Olisiko Kiina valmis estämään viljakuljetusten turvaamisen maailman köyhimpien ja nälkäisimpien ihmisten lautasille?

Jos sitten asiasta YK:ssa ei tulisi mitään, länsimailla olisi täysi oikeus syyttää Venäjää maailman ruokakriisin synnyttämisestä.

Jos sitten kuitenkin kaikesta huolimatta Nato turvaisi viljakuljetukset Ukrainasta ilman turvallisuusneuvoston suostumusta, kyse olisi humanitäärisestä väliintulosta kuten Balkanilla vuonna 1999.

****

Länsimaat ovat joka tapauksessa tulossa osapuoleksi Venäjän Ukrainassa käymään sotaan.

Jotta Ukraina selviäisi sotilaallisesti, lännen on kiireen vilkkaa toimitettava Ukrainaa suuressa määrin kauaskantoista edistyksellistä aseistusta, jolla Ukraina kykenee iskemään Venäjän miehittämiä alueita koko syvyydeltä kaukaa rintamalinjan edestä. Lännen on toimitettava välineistöä, jolla tiedustelu ja sotilaskohteiden paikantaminen onnistuu koko miehitysalueella. Käsittelin asiaa jokin päivä sitten blogikirjoituksessa (US-blogi 22.5.2022).

Kyse on aikataulusta. Katukin on hyvä hiekoittaa ajoissa eikä vasta sitten, kun kymmen murtunutta jalkaa on jo odottamassa kipsaamista Töölön tapaturma-asemalla.

Tuo Ukrainan selviytyäkseen tarvitseman sota-avun laatu tekee lännestä tavallaan jo eräänlaisen sota-osapuolen. Kyse on nimenomaan siitä, että ilman tuota apua Ukraina ei selviäisi. Jos selviäisi, länsi ei olisi osapuoli.

Yhtä tärkeää kuin sotilasapu on lännelle saada Ukrainan viime vuoden runsas viljavarasto pikaisesti pois Ukrainasta ihmisten lautasille. Uusi viljasato valmistuu elokuussa. Ukrainalaiset ovat arvioineet, että sodan takia viljan ja öljykasvien sato tänä vuonna laskee noin kolmanneksen viime vuoden ennätyssadosta, mutta uudelle sadolle ei ole silti tilaa.

Uuden sadon valmistuminen vanhojen varastojen ollessa vielä kohtuullisen täynnä olisi Ukrainalle hirvittävä katastrofi kaiken muun ohella myös taloudellisesti. Elokuuhun sadonkorjuuseen aikaa vain reilut pari kuukautta. Nyt on toimittava kiireen vilkkaa, aikaa ei todellakaan ole hukattavaksi.

Lännen prioriteetit Ukrainassa ovat siis pitkän kantaman aseistuksen saaminen Ukrainaan ja varastoissa olevan viime vuotisen viljan ja muun varastoidun sadon saaminen maailmalle nälkäisten suihin. Mikäli satoa ei saada maailmalle YK:n avustuksella, sitten länsimaiden on otettava kovat sotilaalliset toimet laivakuljetusten turvaamiseksi, vaikka riskinä olisi yhteenotto merellä Venäjän kanssa.

Noilla kovilla sotilaallisilla toimilla mitattaisiin Venäjän tahtoa ja halukkuutta ottaa yhteen Naton ja Nato-maiden kanssa.

Sitä riskiä Venäjä ei ota tuon viljan takia. Ei ole Venäjällekään niin tärkeä asia.

Nyt lännen pitää siis toimia asettaa tarvittaessa kova kovaa vasten. Kyse on siis maailman ruokahuollon turvaamisesta, ei sotimisesta.

+19

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu