Sodan suurkuva – Onko länsi sen häviämässä, vaikka Ukraina nyt menestyykin sotakentällä?

“We want to see Russia weakened to the degree that it can’t do the kinds of things that it has done in invading Ukraine.” (esim. The Washington Post 25.4.2022, The Guardian 25.4.2022, BBC 25.4.2022 jne.).

Vapaasti suomennettuna:

“Haluamme nähdä Venäjän siinä määrin heikentyneenä, ettei se voi tehdä sellaisia asioita, joita se on tehnyt hyökätessään Ukrainaan.”

Oheiset sanat olivat Yhdysvaltojen puolustusministeri Lloyd Austinin, kun hän vieraili ulkoministeri Antony Blinkenin kanssa Kiovassa tasan kaksi kuukautta sodan alkamisen jälkeen 24.-25.4.2022 (U.S. Department of Defense 25.4.2022). Tuolloin huhtikuun lopulla oli syntynyt täysi varmuus, ettei Ukraina kaadu Venäjän hyökkäyksen alkumetreille vaan kykenee taistelemaan tehokkaasti Venäjää vastaan.

Ukraine war: US wants to see a weakened Russia (BBC 25.4.2022).

Oheinen BBC:n otsikko kertoo, mikä oli Yhdysvaltojen ja lännen aseavun ykköstavoite vielä huhtikuussa: heikentää Venäjän sotilaallista kyvykkyyttä ja tehdä Venäjästä sotilaallisesti heikompi niin, ettei Venäjällä olisi enää kykyä vastaavaan hyökkäys- ja valloitussotaan, jota se käy nyt Ukrainassa.

Tavoite ei tuolloin ollut ajaa Venäjää pois Ukrainasta. Julkisuuteen lausuttu tavoite ei sinänsä siis ollut edes Ukrainaa koskeva vaan vain Venäjää koskeva.

Tuo asetettu tavoite on pitkälti saavutettu. Venäjän sotilaallisen kyvykkyyden heikkeneminen yhä vain jatkuu sodan kuluessa. Brittitiedustelun mukaan Venäjä oli menettänyt jo toukokuun puolivälissä kolmanneksen maataisteluvoimastaan (UK Ministry of Defence, Twitter 14.5.2022).

Nyt, kun sodan alkamisesta on kulunut tasan viisi kuukautta, on syytä kysyä, onko tuo huhtikuussa asetettu tavoite enää riittävä. Uusia tavoitteita ei ole asetettu, vaikka vanha tavoite on jo kutakuinkin saavutettu.

Uusi tavoite olisi asetettava viimeistään nyt ennen alkavaa talvea. Ukrainan vapauttaminen Venäjän miehityksestä ja Venäjän sotavoiman työntäminen pois Ukrainan alueelta. Ukrainan täydellinen vapauttaminen siitä Venäjän vaikutusvallasta, joka tällä hetkellä perustuu maan eteläosan miehitykseen – ei siis maan itäosan miehitykseen.

Jos tavoite asetetaan, myös resurssit ja toimenpiteet pitää mitoittaa tavoitteisiin pääsemiseksi. Kyse olisi edelleen pitkälti sotilaallisista tavoitteista.

Onko lännestä edelleen toimijaksi Venäjän aloittaman sodan saattamiseksi päätökseen? Tuleeko sodasta pitkäaikainen ja vain eräänlainen Venäjää hyödyttävä Krim-Donbas 2 -konflikti?

****

Marinin hallituksen aikana Suomen ulkopoliittisessa päätöksenteossa on tapahtunut myönteisiä henkilövaihdoksia.

Erkki Tuomioja (sd.) on viimein siirtynyt lopullisesti pois ulkoministerin tehtävistä, mutta istuu edelleen eduskunnan ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnissa.

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi nimitetty Jussi Halla-aho (ps.) on ollut hyvä henkilövaihdos Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Sanna Marin (sd.) pääministerinä Antti Rinteen (sd.) jälkeen on ollut myös hyvä henkilövaihdos Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Suomen Nato-jäsenyydestä suurin kiitos kuuluu Sanna Marinille. Niin Halla-ahon kuin Marinin Ukrainaa ja Venäjää koskevat kannanotot ovat olleet hyvin sopivia Suomen Nato-jäsenyyden myötä muuttuneeseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme.

Vaikka SDP ja Perussuomalaiset eivät sovi samaan hallitukseen, niin Halla-aho ja Marin sopisivat samaan hallitukseen Suomea koskevissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa, ainakin kun kyse on Venäjästä.

Mikäli Perussuomalaiset ovat seuraavassa hallituksessa, Jussi Halla-ahosta tulee ehkä ulkoministeri. Perussuomalaisten EU-kannatkin on jo taputeltu Suomen kansan enemmistön tahdon mukaiseksi.

****

Jussi Halla-aho julkaisi mielenkiintoisen 20-osaisen Twitter-kirjoituksen heinäkuun puolivälissä (Jussi Halla-aho, Twitter 16.7.2022). Kirjoitus uutisoitiin myös iltapäivälehdissä (IL 17.7.2022 ja IS 17.7.2022).

Voi tietysti kysyä, onko yli 4 000 merkin ja 866 sanan kirjoituksen oikea julkaisukanava Twitter, vaikka Twitter onkin ehkä poliittisten kannanottojen seuratuin somekanava.

Tapa esittää pitkiä kirjoituksia Twitterissä  on rantautumassa maailmalta nyt myös Suomeen. Twitter on kuitenkin vain 280 merkin lyhytviestikanava eikä mikään esseekanava. En ole erityisen ilahtunut tuosta laajojen asioiden lyhytviestiesittämistavasta jakamalla pitkä kirjoitus tilkkutäkiksi. Ei ole miellyttävä pitkien kirjoitusten lukukokemus.

Halla-aho totesi kirjoituksessaan aivan oikein, että Venäjän hyökätessä Ukrainaan länsi teki virheen julistaessaan avoimesti ennakolta, mitä länsi ei aio sotilaallisesti tehdä, kuten ettei Ukrainaan lähetetä joukkoja tai Venäjälle yltäviä pitkän kantaman ohjuksia. Venäjälle ei olisi ollut syytä ilmoittaa etukäteen, mihin askeliin lännessä ollaan valmiita ja mihin ei olla.

Uhkaukset ja pelotteet sen sijan pitää aina tehdä vastapuolelle selväksi tavoitteena estää asioiden huono kehityskulku.

Jussi Halla-ahon kirjoituksen merkittävin analyysi oli kuitenkin Stalinin toiminnan ja talvisodan yhtäläisyydet Putinin toimintaan ja Venäjän sotatoimiin Ukrainassa, mikäli länsi toimisi oikein.

Stalinin puna-armeija kärsi Suomessa suuria tappioita, mutta se ei ratkaissut talvisodan lopputulosta. Stalin ei tehnyt rauhaa maaliskuussa 1940 suurien sotatappioiden vuoksi, vaan koska länsivalloista Iso-Britannia ja Ranska olisivat liittymässä Suomen puolelle sotaan ja lähettäisivät joukkoja Suomeen.

Stalinilla olisi kyllä sotavoimaa ja -kalustoa riittänyt, vaikka niiden käyttö ei ollut yhtä tehokasta kuin Suomen. Ennemmin tai myöhemmin Suomen kamelin selkä olisi kuitenkin katkennut. Pienen maan resurssit olisivat vain loppuneet. Niin sotilaalliset resurssit kuin myös taloudelliset resurssit. Stalin olisi näivettänyt Suomen, jos muu ei olisi auttanut.

Kun Suomessa jatkuvasti edelleen marmatetaan etenkin Ruotsia osoittaen, ettei meitä kukaan oikein auttanut talvisodassa, niin ei asia ole ihan noin mustavalkoinen.

Iso-Britannian ja Ranskan liittyminen talvisotaan olisi sotkenut sen kuvion, jonka Stalin ja Hitler olivat sopineet Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa tulevasta. Myös Saksalla oli suuri tarve tulevaisuuden Neuvostoliitto-suunnitelmat huomioiden, ettei Iso-Britannia ja Ranska liity tuossa vaiheessa sotaan ja että Stalin lopettaisi talvisodan sodankäynnin laajenemismahdollisuuden vuoksi hyökkäämättömyyssopimuksen salaisesta lisäpöytäkirjasta huolimatta.

Talvisodan aikaan tuota Iso-Britannian ja Ranskan värittämää Neuvostoliitto-Saksa kuvioita Suomessa eivät poliitikot oikein hallinneet. Myös Saksan ajankohtaan sidottuja päämääriä suhteessa Neuvostoliittoon tulkittiin hieman väärin.

Suomi taisteli talvisodassa urheasti ylivoimaista vihollista vastaan. Vastaavasti Ukraina taistelee nyt urheasti ylivoimaista vihollista vastaan. Urheus ei vain ratkaise sodan lopputulosta, vaikka mielemme niin näemmekin. Ei urheus Suomen kohdalla ratkaissut eikä Ukrainan kohdalla ratkaise. Urheus ja sen tuoma sotamenestys saattaa hieman värittää suurta kuvaa, mutta suurta kuvaa se ei kuitenkaan ratkaise.

Halla-ahon talvisotaan liittyvä tulkinta on siis täysin oikein ja yleisesti hyväksytty.

****

Luottoluokitusyhtiöt: Ukraina askeleen päässä maksukyvyttömyydestä (HS 23.7.2022).

Riittääkö länsimaiden nykyinen sotilaallinen materiaaliapu lopettamaan sodan ja auttaako länsimaiden nykyinen sotilaallinen materiaaliapu Ukrainaa valtaamaan takaisin Venäjän valtaamat alueet riittävän ajoissa?

Ei riitä.

Venäjällä ja Putinilla on aikaa, sen sijaan Ukrainalla ei ole. Venäjälle riittää kutakuinkin nykyiset vallatut alueet pitämään Ukrainan epävakauden tilassa ja näivettyneenä vaikka vuosikausia. Ukrainan länsi-integraatio olisi torpattu.

Aika tekee Venäjälle ilmaiseksi varmaa työtä. Aika on Venäjän puolella ja on Venäjän merkittävin sotavoima.

Huhtikuussa lännen asettamat sotatavoitteet on siis kutakuinkin jo saavutettu. Venäjän sotilaallista voimaa on tuhottu siinä määrin, ettei Venäjän hyökkäyksestä Nato-maihin ole pelkoa, jos pelkoa tähänkään asti on ollut. Venäjällä ei ole kyvykkyyttä uhata länttä sotilaallisesti nyt eikä pitkälle tulevaisuuteen.

Uudeksi tavoitteeksi on lännen nyt asettava Ukrainan vapauttaminen Venäjän miehityksestä. Pelkkä materiaalinen aseapu ei tuossa päämäärässä riitä. Tarvitaan hieman muutakin.

Kun Halla-aho julkaisi 20-osaisen Twitter-kirjoituksen 16.7.2022, tunnettu venäläinen poliitikko ja Aleksei Navalnyin vuonna 2011 perustaman ja vuonna 2021 Venäjän hallinnossa lakkautetun Korruption vastaisen säätiön (Фонд борьбы с коррупцией, ФбК) puheenjohtaja Leonid Volkov (Леонид Волков, биография) julkaisi 17.7.2022 26-osaisen Twitter-kirjoituksen Vladimir Putinin strategiasta murtaa Ukrainan vastarinta ja saada Ukraina Venäjän hallintaan (Leonid Volkov, Twitter 17.7.2022).

Kirjoitus oli julkaistu aluksi venäjän kielellä Наш дом -sivustolla (Kotimme-sivustolla) otsikolla Putinin seuraava (ja viimeinen) taistelu (Следующая (и последняя) битва Путина, Наш дом 17.7.2022).

Se, mitä kirjoitin jokin aika sitten useissa blogikirjoituksissa (US-blogi 12.6.2022 ja US-blogi 19.6.2022) Venäjän olemassa olevasta ja tulevasta strategiasta Ukrainassa ja mitä se jatkossa länneltä vaatii, on nyt saamassa samoin ajattelevia maailmalta.

Leonid Volkovin lisäksi Garnegie Endowment for International Peace -ajatushautomon (kotisivut) vieraileva tutkija Tatjana Stanovaja (biography, Татьяна Становая, биография) kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin New York Times -lehteen Venäjän olemassa olevasta ja tulevasta strategiasta Ukrainassa (The New York Times 18.7.2022). Kirjoitusta on referoitu myös Suomessa (esim. HS 22.7.2022 ja IL 21.7.2022).

****

Mitä nyt lännen tulisi seuraavaksi tehdä, että Venäjän Ukrainassa käymä sota saataisiin päätökseen ja Ukraina nousisi viimein jaloilleen läntiseen maailmaan tukeutuneena?

Aika pelaa siis tällä hetkellä vahvasti Venäjän pussiin. Joka ikinen päivä, joka ikinen kuukausi ja joka ikinen vuosi pelaavat Venäjän pussiin. Vuoden tai useammankin vuoden tauko sotimisessa ei ole Venäjälle ongelma, kunhan Ukraina pysyy länteen ajautumatta epävakaana ja näivettyy puusta alas tippuvana omenana.

Aika pelaa Venäjän pussiin myös läntisen Euroopan poliittisessa ilmastossa. Italia oireilee jo pahoin ja Saksa on oireillut koko ajan. Venäjän vipu on nyt maakaasu. Venäjä on rajoittanut maakaasun virtausta noin 40 prosenttiin ja kuolion merkkejä on jo havaittavissa etenkin Saksassa. Venäjä rajoittaa kaasun virtausta edelleen, mutta vasta silloin, kun tilanne on todella kriittinen ja Venäjän täysin hallinnassa päämäärien saavuttamisen suhteen.

Läntisessä Euroopassa on syytä rukoilla taas kerran lauhaa talvea (US-blogi 8.8.2021).

Himars-raketinheittimet ovat jo muuttaneet sodankäynnin luonnetta ja voimatasapainoa. Himarsit eivät lopulta tätä sotaa ratkaise, vaikka ovatkin aivan ehdottoman elintärkeitä Ukrainalle. Ilman Himarseja ja muuta vastaavaa kehittyneiden aseiden apua Ukraina ei selviäisi, mutta nyt lännessä on ajateltava jo seuraavia vaiheita.

Venäjän sotastrategia on nyt ollut tykistötuleen perustuvaa poltetun maan taktiikkaa, mutta sotakaluston ja -voiman ehtyminen on saanut Venäjän hakemaan hyökkäyksen hengähdystaukoa. Venäjä tarvitsee hengähdystauon nykyisen status quon turvaamiseksi. Ukraina on tilannetta hyödyntäen aloittanut vastahyökkäystoimia maan eteläosissa.

Tuo ei kuitenkaan ratkaise sodan lopputulosta, vaan tarvitaan enemmän. Aselepo Venäjän esittämänä ja lännen tukemana olisi Ukrainan kuolinilmoitus. Demarkaatiolinjaa ei todellakaan voida vetää Ukrainan sisälle. Saksan ja Ranskan ajamat Minskin sopimukset ovat osoittaneet, mihin Ukraina ja länsimaat eivät voi enää ikinä suostua, kun vastapuolella on Venäjä.

****

Ensin on asettava päämäärät ja sen jälkeen on aina asetettava riittävät resurssit, joilla päämäärät saavutetaan. Tuossa poliitikot lännessä eivät yleensä ole olleet hyviä. Päämääriä on kyllä osattu asettaa, muttei riittäviä resursseja.

Venäjä on ollut Ukrainassa käytävässä sodassa aloitteentekijä ja länsimaat ovat olleet reagoijia. Himars-raketinheittimet ovat osoittaneet, että tilanne voidaan kääntää myös päinvastaiseksi – että länsi olisikin aloitteentekijä ja sodankulun viitoittaja.

Niin Leonid Volkov kuin myös Tatjana Stanovaja kirjoittavat molemmat samasta asiasta, että Putin tulee käyttämään hyväkseen sekä länsimaiden että Ukrainan väestön kasvavaa tyytymättömyyttä johtajiaan vastaan. Energiapula ja inflaatio läntisessä Euroopassa, sotaväsymys ja toivottomuus Ukrainassa.

Kysymys on siitä, hajoaako länsi lopulta Ukrainan kysymyksessä. Joka tapauksessa on nyt päästy pidemmälle kuin vuoden 2014 tapahtumien jälkeen, mutta Ukrainan tilannetta ei vielä ole ratkaistu, vaan lisää vaikeita päätöksiä ja resursseja tarvitaan.

Sotatarvikeavun antamista on aluksi vahvistettava. Avun päämääräksi on asetettava, että Ukrainalla on kyvykkyys vallata Venäjän valtaamat alueet takaisin. Tuohon tarvittava aseistus on valtava, mutta lännessä sotilaat osaavat kyllä tuon avuntarpeen mitoittaa. Poliitikkojen olisi sitten vain tehtävä päätökset avun toimittamisesta. Vaikka sotilaita lännestä ei Ukrainaan lähetettäisi, länsimaiden on syytä tehdä Venäjälle tiettäväksi, että lännestä on tulossa sodan osapuoli.

Kyse ei olisi mistään julistuksesta sodan osapuoli -termiä käyttäen, vaan sitoutumisesta tavoitteisiin ja siihen tarvittaviin voimavaroihin:

Nimetyt länsimaat asettavat Ukrainan päämääräksi vallata takaisin Venäjän valloittamat alueet Ukrainan maaperällä ja nuo nimetyt länsimaat ovat valmiit aseistamaan Ukrainaa riittävin voimavaroin tämän päämäärän saavuttamiseksi.

Venäjä kyllä ymmärtäisi tuolla viestillä, että länsimaista olisi tulossa tosiasiallinen sodan osapuoli.

Lännellä on sotilaallista voimaa ja se on nyt otettava järjestelmällisesti käyttöön päämääriin pääsemiseksi. Tähän saakka Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian ulkopuolelta tuleva sotilasapu on ollut pitkälti sitä, mitä kukin maa on voinut katsoa omista lähtökohdistaan mahdolliseksi luovuttaa. Apua ei ole annettu Ukrainan ehdoilla eikä Ukrainan tarpeiden mukaan.

Eräänlainen ilmoitus sodan osapuolena olemisesta vastaisi suurin piirtein sitä, mitä tieto Ranskan ja Iso-Britannian mahdollisesta liittymisestä talvisotaan saivat Stalinin muuttamaan mieltään.

Venäjä on tällä hetkellä sotilaallisesti niin heikko, ettei ole olemassa pelkoa Nato-maita vastaa kohdistuvaan sotilasiskuun.

****

Sodan osapuoleksi asettuminen merkitsi kaasutoimitusten katkeamista läntiseen Eurooppaan, mutta ehkäpä ne katkeavat joka tapauksessa. Riippuvuus venäläiskaasusta osoittaa sinänsä, miten Venäjä on luonut vuosikymmenten kuluessa vahvan hallinta- ja vaikuttamisjärjestelmän läntiseen Eurooppaan.

Sotamenestyksestä riippumatta Venäjä voi ottaa käyttöön energia-aseen EU:n lisäksi myös Ukrainaa vastaan. Tuo on itse asiassa sodan ratkaisemisessa ehkäpä kaikkein kriittisin asia. Tuontikaasun osuus Ukrainan kaasunkulutuksesta on ollut noin kolmannes ja tuo tuontikaasu on ollut pääosin venäläistä alkuperää. Ukraina on nyt tuontikaasunsa suhteen riippuvainen EU-alueen kautta tulevasta kaasusta, olipa tuo kaasu venäläistä tai jotain muuta. Suoritettujen mallinnuksien mukaan mahdollisuus vakaaseen kaasun tuontiin Ukrainaan säilyy vain, jos Venäjän kaasutoimitukset EU-alueelle säilyvät (Entsog, Summer Supply Outlook 2022 11.4.2022).

Ukrainalla on valtavat 31 miljardin kuution maanalaiset kaasuvarastotilat, jotka olisi hyvä saada EU:ssa venäläisestä kaasusta luovuttaessa myös EU-Euroopan käyttöön (US-blogi 8.8.2021). Huhtikuun alusta lähtien Ukraina ei ole käytännössä tuonut kaasua maahan. Kun kaasua ei tule suoraan Venäjältä, Ukraina voi saada kaasua vain lännestä putkea pitkin. Mustanmeren kautta LNG:nä ei ole sota-aikana mahdollinen vaihtoehto.

Tuleva lämmityskausi on vaikea sekä EU:lle että Ukrainalle. Todennäköisesti Venäjä tulee kiristämään kaasuasettaan, mikäli Ukraina olisi sotilaallisesti menestyvä loppukesän ja syksyn takaisivaltauksissa. Venäjä tekee tuon tiettäväksi etenkin Saksalle. Venäjä tulee käyttämään Venäjälle myöntyvää Saksaa kiristysvälineenä.

Saksa on kaiken pahan alku näissä meitä nyt koettelevissa ongelmissa siinä missä Venäjäkin. Saksan pahan on myös Suomi saanut viime aikoina tuta. Uniper joutuu maksamaan Saksan halvan kaasunkäytön vielä lokakuun alkuun saakka. 67 täyden tappion päivää huomisesta alkaen.

Lännessä on nyt tarvetta vaihtaa vaihdetta hieman suurempaan, jotta Ukrainan asiaa saataisiin lopullisesti ratkaistua. Nyt on hyvä aika painaa kaasua ja vaihtaa vaihdetta, kun Venäjän sotakone yskii pahasti. Ensi talvella ajokelit saattavat olla puolestaan niin kylmiä, ettei vanha polttomoottori lähde edes käyntiin. Tällöin keväällä vaihteita ei enää olisi vaihdettavaksi, kun kone on hyytynyt kylmään talveen ilman riittävää polttoainetta.

Ensi talvea on korkea aika miettiä jo myös sodankäynnin kannalta. Kumpi on parempi talvisodankäynnissä ja kummalla on paremmat talvisodankäyntiin sopivat aseet lennokeista ja miehistövarusteista lähtien.

Tuossa Suomella olisi varmasti paljon Ukrainalle annettavaa syksyn aikana.