Suomalaisnorjalaisen Nammon tykistöammuksia aletaan valmistaa Ukrainassa, mutta Nammo on jo nyt auttamattomasti myöhässä

”Regjeringen har åpnet for at norsk forsvarsteknologi kan overføres til Ukraina, og Norge bidrar med finansiering for å få dette til. Artillerigranater utviklet av Nammo kan dermed produseres i Ukraina.” (Regjeringen.no 23.8.2024).

Vapaasti suomennettuna tuo Norjan hallituksen sivuilla perjantaina 23.8.2024 julkaistu tiedote:

”[Norjan] hallitus on sallinut siirtää norjalaista puolustusteknologiaa Ukrainaan ja Norja osallistuu [myös] tämän toteuttamisen rahoitukseen. Nammon kehittämiä tykistöammuksia voidaan siis valmistaa Ukrainassa.”

Tiedotteen otsikko oli Ukraina får produsere norske artillerigranater, mikä on suomeksi kutakuinkin Ukraina saa valmistaa norjalaisia ​​tykistöammuksia.

Norjan hallituksen mukaan Nammo on solminut ukrainalaisen puolustusalan yhtiön kanssa sopimuksen, joka mahdollistaa kyseiselle yhtiölle 155 mm:n tykistökranaattien lisenssituotannon perustamisen Ukrainaan. Tuo ukrainalaisyritys on Ukroboronprom (АТ «Укроборонпром», kotisivut).

Nammo ei vielä tätä blogia kirjoittaessa ollut tiedottanut tuosta Norjan hallituksen päätöksestä. Sopimus on siis jo tehty, mutta siitä yhtiö ei ole tiedottanut.

****

Nammo AS (kotisivut, 979 984 731) on suomalaisnorjalainen puolustusalan yritys, jonka pääkonttori on Norjan Raufossissa (60°43’51.0″N 10°36’15.7″E). Nammo AS:n organisaationumero (organisasjonsnummer) on siis 979 984 731 ja edellä olevasta 979 984 731-linkistä löytyvät Brønnøysundin rekisteriin (Brønnøysundregistrene) kirjatut tiedot. Brønnøysundregistrene (kotisivut) on Norjan kauppa- ja kalastusministeriön alainen valtion virasto, joka ylläpitää monia maan tärkeimmistä rekistereistä.

Brønnøysund kirjaa muun muassa, että yrityksen hallituksen puheenjohtaja on Esa Heikki Elias Rautalinko. Hallituksessa suomalaisniminä ovat Ville Petteri Jaakonsalo, Nora Pauliina Steiner-Forsberg ja Petri Mikael Kontola.

Esa Rautalinko on Patrian toimitusjohtaja ja Millog Oy:n (kotisivut, 2051859-5) hallituksen puheenjohtaja. Ville Jaakonsalo on Patrian talousjohtaja ja Millog Oy:n hallituksen jäsen. Nora Pauliina Steiner-Forsberg oli puolestaan Fortumin johtoryhmän jäsen ja lakiasiainjohtaja, mutta eroaa Fortumin tiedotteen mukaan noista tehtävistä viimeistään tämän vuoden lopussa siirtyäkseen toisen työnantajan palvelukseen (Fortum 28.6.2024). Steiner-Forsberg siirtyikin Wärtsilän palvelukseen jo heinäkuussa (Wärtsilä 19.7.2024). Petri Kontola on puolestaan Nammo Lapua Oy:n palveluksessa ohjelmajohtajana (program manager). Kantolalla oli myös omaa yritystoimintaa vuoteen 2006 saakka (1665953-9).

Nammo AS on Suomen puolustuksen yksi keskeinen toimija, jolla on suuri määrä tietoa mm. suunnitelluista Suomen Puolustusvoimien materiaalisaatavuuksista sodan aikana. Nammo Oy:llä on huippusalaista tietoa Suomen puolustukseen liittyen. Mitä helvettiä Wärtsilän lakiasiainjohtaja Steiner-Forsberg, jolla ei ole pienintäkään tietämystä puolustuksesta ja sodankäynnistä sekä sotakaluston ja ammusten liittymisestä tuohon kokonaisuuteen, tekee oikein Nammo AS:n hallituksessa? Onko hän siellä vain ruotsin kieltä hyvin puhuvana suomalaistulkkina?

****

Nammo syntyi vuonna 1998 norjalaisen Raufoss ASA:n, ruotsalaisen Celsius AB:n (eli Saab AB:n) ja suomalaisen Patria Industries Oyj:n sulautuessa.

Vuodesta 2005 Nammon ovat omistaneet tasan puoliksi Patria Oyj (kotisivut, 2334159-6) ja Norjan valtio, kun ruotsalaiset luopuivat omistuksestaan. Patria Oyj:stä Suomen valtio omistaa puolestaan 50,1 prosenttia (13 948 786 osaketta ja ääntä 27 841 889 osakkeen ja äänten kokonaismäärästä) ja norjalainen Kongsberg Defence & Aerospace (kotisivut, 978 614 582) 49,9 prosenttia (13 893 103 osaketta ja ääntä 27 841 889 osakkeen ja äänten kokonaismäärästä). Suomen valtio omistaa Patrian kautta siten 25,05 prosenttia Nammosta. Nammolla on Suomessa kaksi yhtiötä ja kaksi tehdasta, nimittäin Nammo Lapua Oy (kotisivut, 1491132-3) ja Nammo Vihtavuori Oy (kotisivut, 1492223-3), jotka sijaitsevat samalla paikalla Vihtavuoressa (62°22’18.5″N 25°52’25.2″E) ja Nammo Lapua Oy myös Lapualla (62°56’12.6″N 23°02’37.2″E). Nammo Lapua Oy:llä on Suomen ainoa kranaatteja valmistava tehdasyksikkö Sastamalassa (kotisivut, 61°21’19.2″N 22°53’02.6″E). Ilmeisemmin Nammo Vihtavuori Oy:n ja Nammo Lapua Oy:n omistusjärjestelyt menevät Nammo AS:n mukaisesti.

Noiden koordinaattien lähiympäristö on Venäjän suunnitelmissa taatusti ohjusiskujen kohteita, mikäli Suomi ja Venäjä olisivat sodassa keskenään.

Käsittelin Kongsberg Defence & Aerospace -yhtiötä Patrian ja Nammon suhteen omistusrakenteineen melko tarkasti Suomen F-35-hankintaan liittyen kirjoituksessa otsikolla Suomen Patria ja Norjan Kongsberg – Nuo valtioiden yritykset ja F-35-hävittäjät (US-blogi 3.10.2019). Suomi julkisti F-35-hävittäjäostoksen kuitenkin vasta kaksivuotta myöhemmin 10.12.2021.

****

Jos joku on ajatellut, että historialliset Vihtavuoren ja Lapuan ammus- ja ruutituotannot olisivat suomalaisomistuksessa, se pitää vain 25-prosenttisesti paikkaansa. Norjalaiset omistavat Nammon kautta 74,95 prosenttia ja suomalaiset 25,05 prosenttia. Olemme pitäneet tuota historiallista ammusteollisuutta suomalaisten omana, mitä se ei siis enää ole.

Vaikka muut Pohjoismaat ovat meidän läheisimpiä kumppaneitamme, olisin pitänyt sotatilanteessa riskinä sitä, että emme omista ammustehtaitamme. Koskaan ei ole voitu olla varmoja siitä, mitä Venäjä oikein saa aikaan naapureissamme, kuten olemme nähneet toisen maailmansodan aikaan ja sen jälkeen. Vasta Suomen Nato-jäsenyys on nuo riskit kutakuinkin poistanut.

****

On erittäin hyvä asia, että Nammon tykistöammustuotantokyvykkyyttä myydään nyt Ukrainaan. Asiasta päättivät siis kuitenkin norjalaiset, eivät suomalaiset. Se oli ja on Norjan hallitus, joka sallii norjalaissuomalaisten tykistöammusten valmistuksen Ukrainaan.

Hyvä, että sallii.

Lisenssioikeuden lisäksi Norjan hallitus teki päätöksen myös myötää varoja tykistöammustuotannon aloittamiseksi Ukrainassa. Rahoitus tapahtuu Nansen-ohjelmalla.

Lisenssioikeuksiin liittyen Nammo Raufoss AS:n nimissä on ainakin kahdeksan patenttia, mutta vain yksi taitaa liittyä tykistöammustuotantoon, muut lähinnä raketti- ja ohjustuotantoon (Justitia Patents, Patents Assigned to Nammo Raufoss AS). Nammo Lapua Oy:lla on puolestaan yksi patentti vuodelta 2011 (Patent number: D644437) sekä 16 muuta patenttia suurimmaksi osaksi luoteihin liittyen (FI127331B-FI20021196A0).

Nansen-ohjelmalla (Regjeringen.no 26.6.2024) Norja tarjoaa tukea Ukrainalle viiden vuoden ajan. Ohjelman kokonaisarvo on 75 miljardia Norjan kruunua, mikä vastaa Norjan kruunun nykykurssilla noin 6,4 miljardia euroa (1 EUR = 11,7298010 NOK). Nansenin siviili- ja humanitaarinen tuki tapahtuu Norjan kehitysyhteistyövirasto Noradin (kotisivut) alla ja sotilaallinen tuki puolustusministeriön (kotisivut) alla.

Ruotsilla, Tanskalla ja Norjalla on monivuotinen ohjelma vuosiin 2027 ja 2028 saakka Ukrainan tukemisesta, mutta Suomella ei ole. Suomi ei siis ole tuossa asiassa muiden Pohjoismaiden tasolla.

Miksi ei ole? Käsittelin asiaa jokin aika sitten (US-blogi 25.2.2024).

****

Norjalaisten myöntämä Nammon tykistöammuslisenssi 155 mm:n kaliiberille ei ole ensimmäinen Ukrainan saama. Ukraina sai ensimmäisen lisenssin ranskalaissaksalaiselta KNDS-yhtiöltä (kotisivut). KNDS perusti Ukrainaan tytäryhtiön virallisesti 7.6.2024. Yrityksen kautta tapahtuu myös Ukrainaan luovutettujen Caesar-haupitsien huolto. Aiesopimus allekirjoitettiin Ranskassa niin ikään 7.6.2024 (BFMTV 7.6.2024).

Ranskalaissaksalaisen KNDS-yhtiön lisäksi myös saksalainen Rheinmetall AG (kotisivut) on ollut eurooppalaisena puolustustuotannon suuryrityksenä eturintamassa puolustusteollisuuden etabloinnissa Ukrainaan.

Rheinmetall  ja Ukrainan valtion omistama Ukrainian Defense Industry JSC eli UDI (kauppanimella Ukroboronprom) perustivat yhteisyrityksen nimeltään Rheinmetall Ukrainian Defense Industry LLC (kotisivut) Kiovaan jo viime lokakuussa (Rheinmetall 24.10.2023). Rheinmetallin omistusosuus yrityksestä on 51 prosenttia ja UDIn eli Ukrainan valtion 49 prosenttia.

Rheinmetall tiedotti torstaina 14.3.2024, että se aikoo perustaa ainakin neljä puolustustarviketehdasta Ukrainaan. Tehtaat ammusten, sotilasajoneuvojen, ruudin ja ilmatorjunta-aseiden tuotantoon. Sotilasajoneuvo on laaja käsite maastokuorma-autoista panssarivaunuihin.

‎Rheinmetall ilmoitti jo helmikuussa ukrainalaisen puolustusalan yrityksen kanssa solmitusta sopimuksesta tykistöammustuotannon rakentamisesta Ukrainaan (Rheinmetall 19.2.2024). Hanke on nimetty Ukrainian Competence Center for Ammunition -termillä ja tavoite on valmistaa Ukrainassa kuusinumeroinen määrä 155 mm:n tykistökranaatteja vuodessa. Rakennettavan tehtaan sijaintia tai rakennettavien tehtaiden sijainteja ei ole kerrottu, mutta aikatauluksi on kirjattu rakentaminen ja ammustuotannon aloitus 24 kuukauden sisällä.

Rheinmetall on asettanut tavoitteeksi lisätä yrityksen tykistöammusten tuotantoa peräti 700 000 ammukseen vuodessa laajentamalla tuotantokapasiteettia ja rakentamalla uusia tehtaita Liettuaan ja siis myös Ukrainaan.

Tuon kaiken lisäksi Rheinmetall voitti huhtikuussa nimeämättömän Nato-maan kilpailutuksen Ukrainaan toimitettavista tykistöammuksista arvoltaan 142 miljoonaa euroa (Rheinmetall 12.4.2024).

Venäjä reagoi Rheinmetallin ja Ukrainan tiivistyvästä puolustusyhteistyöstä Rheinmetallin toimitusjohtaja Armin Pappergerin murhasuunnitelmalla, joka ei kuitenkaan onnistunut, kiitos Yhdysvaltojen tiedustelupalvelutoimien (esim. The Guardian 11.7.2024).

****

Ukrainan strategisen teollisuuden ministeri Oleksandr Kamyšinin (Олександр Миколайович Камишін, біографія) totesi Norjan hallituksen tiedottaessa päätöksestään 23.8.2024, että neuvottelut suomalaisnorjalaisen Nammon kanssa kestivät pitkään (esim. Радіо Свобода 23.8.2024). Neuvottelut lienevät olleet myös vaikeita.

Miksi kestivät pitkään? Milloin neuvottelut oli aloitettu? Miksi suomalaisnorjalaisessa kokoonpanossa ei pysytty KNDS:n ja Rheinmetallin vauhdissa? Oliko vika suomalaisissa vai norjalaisissa vai molemmissa? Oliko kyse poliittisen päätännän vaikeudesta?

Kävi ilmeisesti niin, että Ukraina aloitti neuvottelun usean eri valtion ja usean eri kranaattivalmistajan kanssa samaan aikaan, mutta ainakaan Nammo ei ollut ensimmäisenä maalissa.

Käykö nyt niin, että Ukraina ei enää ala tiiviimpää yhteistyötä Nammon kanssa, vaan tyytyy KNDSään tai Rheimetalliin?

Euroopassa on nyt paljon tykistökranaattituotannon uudelleen järjestelyjä, joissa pienempi Nammo on hieman jäämässä suurempien jalkoihin, mikäli ei kykene järjestämään asioita oikein riittävällä ripeydellä. Pieni voi pärjätä suuria paremmin juuri ripeydellä. Onko Nammo Suomen ja Norjan valtiollisen puolustushallinnon päätännässä liian ”valtiollinen” pärjätäkseen puolustusteollisuuden kovassa kilpailussa, jossa kaksi valttitekijää ovat nopeus ja uskallus.

Nammo on myös pieni toimija verrattaessa vaikkapa KNDSään tai Rheimetalliin. Onko liian pieni?

Vaikka sota jatkuu, jo nyt ollaan jakamassa Ukrainan puolustusteollisuuden tulevat runsaat puolustustarviketuotannot ja niistä saatavat voitot.

Rheinmetall on paljon muita edellä. Omassa luokassaan edellä. Pienin riskinotto nyt tulee tuottamaan tulevaisuudessa suuren tuoton. Rheinmetallin omistavat institutionaaliset ja yksityiset omistajat ollen yksityisomisteinen yritys ja olematta liian ”valtiollinen” yritys (Rheinmetall, Aktionaersstruktur 31.12.2023), mutta totta kai puolustusalan yrityksenä on Saksan hallituksen kontrolloima.

Myös yhdysvaltalainen puolustusteollisuusyritys Northrop Grumman (kotisivut) aikoo aloittaa keskikaliiperin ammusten tuotannon Ukrainassa, mistä uutisoitiin jo kesäkuussa (Breaking Defense 18.6.2024). Yhteistuotantosopimus oli jo tuolloin kesäkuussa allekirjoitettu.

Yhdysvaltalaiset puolustusalan yritykset ovat jääneet Ukraina-valloituksessaan jälkeen suurista eurooppalaisista puolustusalan yrityksistä, mutta ovat kuitenkin melko selkeästi pohjoismaisia yrityksiä edellä.  ​​

Suomi on hieman tuhertanut aikaillen myös Patrian etabloitumisessa Ukrainaan (US-blogi 17.9.2023).

****

Mielenkiintoinen kysymys on, mikä on se ukrainalainen puolustusalan yritys Ukroboronpromin alla, mikä alkaa valmistaa ja missä nammolaisia tykistöammuksia Ukrainassa. Sama kysymys on asetettava myös Rheinmetallin ja KNDS:n sekä Northrop Grummanin kautta tapahtuvan ammustuotannon suhteen.

Tuo kiinnostaa luonnollisesti myös Venäjää. Jos sota jatkuu vuosia ja tehtaita alkaa valmistua sodan aikana, Venäjä pyrkii ne tuhoamaan.

Turvallisinta olisi sijoittaa tehtaat maan alle kallioon. Ei voida luottaa siihen, etteikö venäläinen tiedustelu kykenisi selvittämään tehtaiden sijainteja. Suurin osa sotakalustosta on siirrettävissä, mutta tehtaat ovat aina samalla paikallaan.

Ukrainan sosialistisella neuvostotasavallalla oli neuvostoaikaan merkittävä Neuvostoliiton sotateollisuus. Neuvostoliiton hajottua ja Ukrainan itsenäistyttyä tuon teollisuus pikkuhiljaa ajautui alas – tai paremminkin ajettiin alas. Ukrainalla olleet suuret neuvostoaikaiset asevarastot myytiin pikkuhiljaa ulkomaille paikkamaan Ukrainan valtiontaloutta. Kaikkea tuota toimintaa puolustusteollisuuden alasajossa leimasi neuvostoajoilta peritty korruptio. Välistä vetäjiä todellakin riitti. Rahaa valui suuret määrät mieron tielle.

Vuoden 2014 jälkeen Ukraina on joutunut rakentamaan puolustusteollisuuttaan lähes tyhjästä. Korkeatasoinen asiantuntemus, jota Ukrainalla oli neuvostoperintönä, oli jo pitkälti kuihtunut. Asiantuntijoiden tietämys ei siirtynyt tuleville asiantuntijasukupolville.

Myös neuvostoaikainen ammusten tuotanto pienikaliiberista ammuksista suurikaliiberisiin hukattiin. Jotain on kuitenkin säilynyt, ja sitä tullaan varmasti hyödyntämään luodessa nyt ammus- ja kranaattituotantoa ylös.

****

”Ми почали виробляти артилерійські боєприпаси, але, як і по інших позиціях, їх ніколи не буде достатньо вироблятись в Україні. Скільки б ми не виробляли і як би ми не збільшували власні спроможності, ми будемо й далі залежати від постачання ззовні.” (esim. Укрінформ 6.5.2024).

Vapaasti suomennettuna nuo strategisen teollisuuden ministeri Oleksandr Kamyšinin toukokuussa monessa eri ukrainalaisjulkaisussa lausumat sanat:

”Aloitimme valmistaa tykistöammuksia, mutta kuten muitakin tuotteita, niitä ei Ukrainassa tule koskaan olemaan tarpeeksi. Riippumatta siitä, kuinka paljon tuotamme ja kuinka paljon lisäämme omia kykyjämme, olemme jatkossakin riippuvaisia ulkoisista toimituksista.”

Ukraina aloitti oman 155 mm:n tykistöammusten tuotannon viime keväänä, mutta tarkka ajankohta ei ole tiedossa eikä se, missä ammuksia aloitettiin valmistaa.

Sodan sytyttyä 2014 Ukraina aloitti tiettävästi 152 mm:n neuvostokaliiberin tykistökranaattien valmistuksen uudelleen vasta vuonna 2018. Ilmeisemmin Ukraina tykistöammusvarastot olivat riittäviä tuonne asti, mutta Venäjä onnistui tuhoamaan noina vuosina suuren määrän ammusvarastoja niin Ukrainassa kuin itäisen Euroopan Nato-maissa (US-blogi 9.3.2024). Kirjasin tuohon blogiin kuusi Ukrainan sisällä Venäjän suorittamaa ammusvarastoräjäytystä aikavälillä 20.3.2014-9.10.2018. Nuo räjäytykset söivät merkittävästi ammusvarastoja koko Itä-Euroopassa.

Україна почала серійне виробництво снарядів калібру 152 мм (LB.ua 9.8.2018).

Vapaasti suomennettuna tuo ukrainalaisen LB.ua-julkaisun (kotisivut) uutisotsikko elokuulta 2018:

Ukraina aloitti 152 mm:n ammusten sarjatuotannon.

152 mm on neuvostokaliiberi, 155 mm on Nato-kaliiberi.

Ammuksia valmistava yritys oli Artem (ДАХК «Артем») ja valmistus tapahtui Kiovassa. Yritystä ei enää ole olemassa tuolla nimellä eikä sen verkkosivuja (https://www.artem.ua/ua/). Yrityksen toiminnot kuuluvat nykyään Ukroboronpromiin. Yrityksen vuotuinen tuotantokapasiteetti tuolloin syksyllä 2018 oli kuitenkin vain noin 18 tuhatta ammusta. Helmikuun 2022 jälkeen valtaosa Kiovan tuotantokapasiteetista on siirretty muille paikkakunnille, mitä Venäjä on onnistunut tuhoamaan.

Ukraina teki Ukrainan kansallinen turvallisuus- ja puolustusneuvoston (Рада національної безпеки і оборони України eli РНБОУ, kotisivut) puitteissa päätöksen heinäkuussa 2017 rakentaa Ukrainaan uusi ammustehdas (LB.ua 10.7.2017). Sijaintipaikkaa ei ilmoitettu.

Armeija sai ensimmäiset Ukrainassa valmistetut 152 mm:n ammukset vuonna 2019. Ammuksia, joiden varastot olivat jo tuolloin Ukrainan armeijan niukimmat. Ammuksia, joita Ukrainan armeija käytti tehokkaimpaan neuvostoaikaiseen pitkän kantaman vedettävään Giatsint-kenttätykkiin (2А36 «Гіацинт-Б»). Ammukset oli tarkoitus valmistaa Artemissa. Tuokin hanke oli yhtä tuskien taivalta, ammuksia valmistettiin Artem-kaavailun jälkeen yrityksessä nimeltä Rubin-2017 («Рубін-2017»), mutta laatuongelmat kuvasivat hyvin Ukraina kyvykkyyttä valmistaa tykistökranaatteja (Радіо Свобода 2.3.2020).

Muita vanhoja ukrainalaisia tykistöammustuotantoon liittyviä yrityksiä ovat siis olleet em. Artem (ДАХК «Артем») ja Rubin-2017 («Рубін-2017») ja kuorimateriaalia valmistava Dniprospetsstal («Дніпроспецсталь», kotisivut) sekä jo miehitetylle Luhanskin alueelle jääneet Luhanskin patruunatehdas eli LPZ (Луганський патронний завод, ЛПЗ) sekä räjähdysaineiden rikkipohjaisten tuotteiden valmistaja Zorja (ТОВ «НВП «Зоря»). Venäjän haltuun jäänyt LPZ oli Ukrainan ainoa tehdas, joka valmisti ampumatarvikkeita sotilasaseisiin. Ammustuotantoon liittyy lisäksi Tjuringizmus (ТОВ «Тюрінгізмус») ammusten kehitys- ja testaustoimissa. Nykyään kaikki jäljellä olevat ammustuotantoon liittyvät yritystoiminnot kuuluvat Ukrainassa Ukroboronpromiin.

****

Kun nyt Ukrainassa nostetaan tykistöammustuotantoa ylös uusilla länsimaisilla tuotantolaitoksilla, ei niitä perusteta sellaisille alueille, joissa ei ole mitään tuotantoperinteitä eikä asiaa osaavaa henkilökuntaa tai tuotantoon liittyvää infrastruktuuria.

Venäjä tietää hyvin Ukrainan tykistökranaattituotannon historian, ovathan molemmat kuuluneet aikanaan Neuvostoliittoon. Sotilastiedustelulle uusien paikallaan pysyvien liikkumattomien ammustehtaiden perustaminen ei ole erityisen vaikea selvittää.

Jos olisin Venäjän palveluksessa tiedustelutehtävissä, selvittäisiin aluksi vanhojen ukrainalaisyritysten ammustuontalaitosten sijaintipaikkakunnat, onko paikkakunnille syntynyt uusia tuotantolaitoksia uusiin tai vanhoihin rakennuksiin. Esimerkiksi Rheinmetall on ilmoittanut, että uusia tuotantolaitosrakennuksia rakennetaan.

Olisi siis suotavaa, että infrastruktuuri olisi turvassa kallioon louhittuna niin, että ohjukset ja pommit ei sitä kykene missään olosuhteissa tuhoamaan.