Suomen F-35-hävittäjähankinta – 10 miljardista eurosta vain 1,6 miljardia on sellaista, jolla voidaan jotain venäläistä tuhota

Suomi on ostanut yhteensä 64 F-35-häivehävittäjää. Lukumäärä on mittava. Satsaus on suuri viiden ja puolen miljoonan asukkaan harvaan asutulle maalle, muttei suuri huomioiden Suomen maantieteellinen koko ja sijainti. Hävittäjähankkeen yhteisesti päätetyn 10 miljardin euron hinta jo ehkäpä ylitetty niillä ohjuksiin liittyvillä ostoilla, joista vuonna 2021 ei puhuttu mitään hanketta hyväksyttäessä. Viittaan AMRAAM-ohjuksiin liittyvään ostoon PVPAR 2022 -tilausvaltuutuksen puitteissa arvoltaan 170 miljoonaa euroa.

Tyhjillä ja aseettomilla hävittäjillä – olivatpa ne kuinka hienoja tahansa – emme kuitenkaan tee yhtään mitään.

Venäjän Ukrainassa käymä sota on osoittanut, että muutama sata tai tuhatkaan ohjusta eikä muutama tuhat pommia ole määränä enää yhtään mitään. Esimerkiksi tammikuun 9. päivänä 2024  yhden päivän aikana Venäjä laukaisi Ukrainaan 50 yliääni- ja risteilyohjusta. Tarkkana lukuna Ukrainan laskujen mukaan 51 ohjusta. Reilua viikkoa aikaisemmin 29.12.2023 Venäjä laukaisi Ukrainaan yhden päivän aikana 122 ohjusta.

Niin Ukraina kuin Suomi ovat laajoja pitkärajaisia maita kiinni Venäjässä, joissa Venäjän hyökkäyssodankäynti alueiden valloittamiseksi olisi samantyyppistä.

Reuters uutisoi helmikuussa 2024, että Venäjä on laukaissut sodan aikana Ukrainaan yli 8 000 ohjusta ja 4 630 droonia (Reuters 22.2.2024), kun vastaavat luvut joulukuussa olivat 7 000 ja 3 700 (Reuters 21.12.2023). Toukokuussa 2023 ohjusmäärä oli puolestaan hieman yli 5 000 ohjusta (Breaking Defense 10.5.2023).

Huomatkaa, että Venäjä on moukaroinut Ukrainaa enemmän ohjuksilla kuin taisteludrooneilla.

Toukokuussa 2023 Ukrainan tiedustelupalvelu arvioi, että Venäjä kykeni tuolloin valmistamaan kuukausittain noin 25 Kalibr-risteilyohjusta (ОКР «Калибр»), 35 Kh-101-risteilyohjusta (Х-101), 2 hypertonista ballistista Kinzhal-ohjusta (9-А-7660 «Кинжал») ja 5 ballistista Iskander-M:n (Комплекс 9К720 «Искандер-М») 9M723-ohjusta (9М723). Venäjän ohjusvalmistusmäärät ovat vuoden takaisesta vain kasvaneet.

Käsittelen tässä kirjoituksessa Suomen F-35-hävittäjähankintaa ja etenkin hävittäjäkalustoon sopivia ohjus- ja pommihankintoja. Drooneihin verrattuna edistyneet länsimaiset ohjukset ja pommit ovat hirvittävän kalliita. Puhutaan helposti yli miljoona dollaria tai euroa maksavista vempeleistä. Lähtökohtaisesti ei ole kannattavaa tuhota kalliilla ohjuksella ja pommilla kohteita, joiden arvo olisi pienempi kuin ohjuksen tai pommin arvo. Toki vihollisen tulivoimaa tuhottaessa on kannattavuuslaskelma hieman toisenlainen.

Ovatko Suomen ohjus- ja pommihankinnat näillä näkymin sellaisia, että niillä voidaan todellisuudessa vastata tehokkaasti Venäjän mahdollisiin sotatoimiin Suomea vastaan? Ovatko ohjus- ja pommihankintamme F-35-hävittäjiin määrältään ja laadultaan riittäviä? Päästäisiinkö vähintäänkin samaan tai jopa parempaan lopputulokseen jollakin muulla halvemmalla järjestelyllä niiden esimerkkien pohjalta, mitä sodankäynti Ukrainan maaperällä on jo nyt osoittanut. Korvaisiko määrä kuitenkin laadun, kun sotaa käydään nimenomaan Venäjää vastaan?

Käsittelen noita kysymystä tässä blogikirjoituksessa hieman pintapuolisesti ja yksioikoisesti.

Onko Suomi samassa kymmenellä miljardilla eurolla todellista tulivoimaa vaan vain 64 kallista hävittäjää täyttämään kallioluolia Pirkkalassa, Siilinjärvellä ja Rovaniemellä?

****

Marinin hallitus julkisti Suomen ilmavoimien seuraavan hävittäjän perjantaina 10.12.2021 (Puolustusministeriö, Tiedote 10.12.2021). Suomen valinta oli Lockheed Martinin (kotisivut) F-35A Lightning II -monitoimihäivehävittäjä.

Puolustusministeriön tiedote kirjaa, että HX-hankkeen eli hävittäjäuusintahankkeen kokonaisrahoitus on 10 miljardia euroa. Eduskunta on hyväksyi hävittäjähankkeelle 9,4 miljardin euron tilausvaltuuden sekä myös 579 miljoonan euron viisivuotisen siirtomäärärahan.

Suomen poliittiset päättäjät olivat asettaneet puolustushallinnolle ehdoksi, että hävittäjähankkeen investoinnit kokonaisuudessaan aseineen ja ammuksineen saavat maksaa korkeintaan 10 miljardia euroa ja tuolla rahamäärällä on saattava kaikki.

Kymmen miljardia euroa maksavan F35A-hävittäjäjärjestelmäinvestoinnin rahoitussuunnitelma, hankinnalle myönnetyn rahoituksen kohdentuminen. Kuva: vapaa lähde (Hankintapäätös 10.12.2021, Liite 1 -asiakirja).

Marinin hallitus teki hävittäjäostopäätöksen valtioneuvoston yleisistunnossa niin ikään 10.12.2021 (Valtioneuvoston yleisistunto, Pöytäkirjanote 10.12.2021).

Päätös käsitti:

  • F-35A- monitoimihävittäjien hankintasopimuksen (Letter of Offer and Acceptance FI-D-SAB & FI-P-QAI)
  • AMRAAM-ohjusten hankintasopimuksen (Letter of Offer and Acceptance FI-D-YAK)
  • Sidewinder-ohjusten (AIM-9X SIDEWINDER) hankintasopimuksen (Letter of Offer and Acceptance FI-P-AAS)
  • puolustusministeriön allekirjoitusvaltuutuksen teollisen yhteistyön sopimuksesta Lockheed Martinin sekä Pratt & Whitneyn (kotisivut) kanssa.

Tarjous- ja hyväksymiskirjelmä eli LOA (Letter of Offer and Acceptance, LOA) on hallitusten välinen sopimus, joka yksilöi puolustustarvikkeet ja -palvelut, jotka Yhdysvaltojen hallitus myy täyttääkseen pyynnön eli LOR:n (Letter of Request, LOR). LOA on hyvin vakiomuotoinen asiakirja. Kirjaan tässä blogissa noita tarjous- ja hyväksymiskirjelmiä LOA-asiakirjoina. Jos Suomi on puolestaan hyväksynyt kirjelmän, kirjaan sen hankintasopimuksina. Hyväksytty hankintasopimus ei suinkaan tarkoita, että koko LOA-asiakirjan sisältö olisi ostettu ja hankittu.

Kuvakaappaus DSCA:n laatimasta tarjous- ja hyväksymiskirjelmän eli LOA:n (Letter of Offer and Acceptance, LOA) yhdestä sivusta, jossa on maksusuunnitelma. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus DSCA:n laatimasta LOA-asiakirjasta).

Mitä tuo LOA-koodi pitää sisällään? Siis esimerkiksi em. Suomea koskevat FI-D-SAB-, FI-P-QAI-, FI-D-YAK- ja FI-P-AAS-koodit.

Nuo koodit ovat kolmiosaisia kirjainyhdistelmiä eli aakkoskoodeja ajatusviivalla eroteltuna. Ensimmäinen aakkoskoodiosa on SC-asiakaskoodi (SC Customer Code). Kaksikirjaiminen koodi, joka edustaa ostomaata tai -organisaatiota. FI tarkoittaa Suomea (Finland). Koodit löytyvät SAMM:sta (Security Assistance Management Manual) taulukosta C4.T2 ja taulukosta C15.T2 (DSCA Table C4.T2a ja DSCA Table C15.T2).

Keskimmäinen osa tarkoittaa täytäntöönpanoviraston (tai palvelun) koodia (Implementing Agency (or service) Code). Käytännössä pääsääntöisesti täytäntöönpanovirastoja on kolme kappaletta eli Yhdysvaltojen maavoimat (U.S. Army), jonka koodi on B, ilmavoimat (U.S. Air Force), jonka koodi on D ja merivoimat (U.S. Navy), jonka koodi on P. FI-D-SAB:ssa ja FI-D-YAK täytäntöönpaneva virasto on siis Yhdysvaltojen ilmavoimat D-koodilla, FI-P-QAI:ssa ja FI-P-AAS:ssa Yhdysvaltojen merivoimat P-koodilla.

Kolmiosaisen kirjainyhdistelmän eli aakkoskoodin viimeinen osuus on tapaustunnus (Case Designator) kolmella kirjaimella, joka on täytäntöönpanoviraston (Implementing Agency, IA) määrittelemä koodi yksilöiden tarjouksen ja hyväksynnän sisältöä. Tuo koodi identifioi ostajalle tarjottavan tavaran tai palvelun. Ensimmäinen kirjain määrittelee tavaran tai palvelun kategorian. Toinen ja kolmas koodi yksilöi ja tarkentaa kategoriaa, jotta voidaan erottaa ostajamaan erilliset FMS-tapaukset (Foreign Military Sales, FMS) samalle tuote- tai palvelukategorialle.

Edellä kirjattu SAMM-asiakirja on vuodelta 2003 (DoD 5105.38-M), mutta edelleen asianmukainen. Jos tarjous- ja hyväksymiskirjelmä eli LOA koodistoineen ja sisältöineen kiinnostaa jotakuta lukijaa enemmän, kehotan tutustumaan DSCA:han liittyvän Puolustusturvallisuuden yhteistyöyliopiston (Defense Security Cooperation University, DSCU) ns. vihreään oppikirjaan (DSCU, Security Cooperation Management, Edition 40, 5/2020). Esimerkiksi tapaustunnuksen (Case Designator) ensimmäisen kirjaimen merkitys löytyy taulukosta 6-1 (Table 6-1) sivulta 164 (6-8).

Esimerkiksi FI-D-SAB-merkinnässä S tarkoittaa ilmavoimien (D) osalta lentokonejärjestelmän myyntiä (Aircraft System Sale), FI-P-QAI merkinnässä Q tarkoittaa merivoimien (P) tai paremminkin NGA:n (National Geospatial-Intelligence Agency, NGA) osalta geo[sotilas]tiedustelun tuotteita ja palveluja (Geointelligence Products and Services). FI-D-YAK-merkinnässä Y tarkoittaa ilmavoimien (D) osalta ohjusmyyntiä (Missile System Sale) ja FI-P-AAS-merkinnässä A tarkoittaa merivoimien (P) osalta ampumatarvikkeita ja räjähteitä (Ammunition and Explosives).

Geosotilastiedustelua (geointelligence) tarvitaan Suomessakin, jotta olisi tietoa, minne F-35-hävittäjät voivat ohjuksin ja pommein iskeä.

LOA:n pohjalta solmitussa FI-D-SAB & FI-P-QAI -hankintasopimuksessa Suomi on siis ostanut myös geotiedustelun tuotteita ja palveluja (Geointelligence Products and Services). Yhdysvaltojen puolelta täytäntöönpanovirasto FI-P-QAI:ssa on merivoimat eli P, FI-D-SAB:ssa täytäntöönpanovirasto on ilmavoimat eli D.

****

Suomen FI-D-SAB & FI-P-QAI-, FI-D-YAK- ja FI-P-AAS-hankintapäätökset käsittävät 64 kappaletta F-35A-monitoimihävittäjiä, mutta ostettavien AMRAAM- ja Sidewinder-ohjusten määrää ei hankintapäätöksiin sen sijaan ole kirjattu. FI-D-SAB & FI-P-QAI -hankintapäätös ei siis käsitä ohjuksia (missile system), ampumatarvikkeita (ammunition) eikä räjähteitä (explosives). FI-D-YAK- ja FI-P-AAS-hankintapäätökset käsittävät ilmatorjuntaohjuksien (AMRAAM ja Sidewinder) ostoa 754,6 miljoonan euron edestä.

Hankintojen valtioneuvoston hyväksymä indeksisidonnainen enimmäishinta Yhdysvalloille on tarkalleen yhteensä 10 167 764 754,18 dollaria, mikä vastaa 8 378 184 537,06 euroa (alv 0 %) laskettuna lopullisen tarjouspyynnön päivämäärän 29.1.2021 muuntokurssilla (1,00 EUR = 1,21360 USD) sekä arvonlisäveron 2 010 764 288,89 euroa (alv 24 %). Yhteensä siis 10 388 948 825,95 euroa (sis. alv 24 %).

Noita hintoja on parempi käsitellä arvonlisäverottomilla hinnoilla, sillä valtiohan maksaa arvonlisäveron itselleen eikä sen rahoitusasema siten muutu. Jatkossa tässä kirjoituksessa ilmoitetut hinnat ovat arvonlisäverottomia.

F-35A-monitoimihävittäjien päähankintasopimus (FI-D-SAB & FI-P-QAI) Yhdysvaltojen kanssa on dollarimääräinen ja sen indeksisidonnainen enimmäishinta on 9 251 995 392,18 dollaria, mikä vastaa 7 623 595 412,14 euroa (alv 0 %).

AMRAAM-ohjusten hankintasopimus (FI-D-YAK) Yhdysvaltojen kanssa on dollarimääräinen ja sen indeksisidonnainen enimmäishinta on 748 935 377,00 dollaria, mikä vastaa 617 118 801,09 euroa (alv 0 %).

Sidewinder-ohjusten hankintasopimus (FI-P-AAS) Yhdysvaltojen kanssa on dollarimääräinen ja sen indeksisidonnainen enimmäishinta on 166 833 985,00 dollaria, mikä vastaa 137 470 323,83 euroa (alv 0 %).

Yhteensä nuo kolme hankintasopimusta ovat tosiaankin 10 167 764 754,18 dollaria (9 251 995 392,18 + 748 935 377,00 + 166 833 985,00 USD) eli 10,2 miljardia dollaria, mikä vastaa 8 378 184 537,06 euroa (7 623 595 412,14 + 617 118 801,09 + 137 470 323,83 EUR) eli 8,4 miljardia euroa. Kolmella desimaalilla eli miljoonan euron tarkkuudella ilmoitettuna 8,378 miljardin euron summassa itse monitoimihävittäjien osuus on 4,703 miljardia euroa, muu osuus sisältäen tilatut AMRAAM- ja Sidewinder-ohjukset on 3,675 miljardia euroa.

Tuo noin 8,4 miljardin euron (8,378 miljardin euron) summa sisältää 64 hävittäjän (4,703 miljardia euroa) lisäksi myös järjestelmään liittyviä ohjelmistoja, tarvikkeita ja palveluja, käyttöönottoon ja käyttämiseen tarvittavia muita tuotteita ja palveluja sekä järjestelmän kunnossa- ja ylläpidon vuosina 2025-2030 mukaan lukien varaosat sekä Yhdysvaltojen hallinnon palvelut sekä myös AMRAAM- ja Sidewinder-ohjukset, jotka FI-D-SAB & FI-P-QAI -päähankintasopimukseen ja FI-D-YAK- ja FI-P-AAS-ohjushankintasopimuksiin on sisällytetty (kaikki tuo yhteensä siis 3,675 miljardia euroa). Kun FI-D-YAK- ja FI-P-AAS-ohjushankintasopimukset ovat arvoltaan 0,755 miljardia euroa (617 118 801,09 EUR + 137 470 323,83 EUR = 754 589 124,92 EUR), jää muun ”krääsän” arvoksi 2,920 miljardia euroa (3,675 mrd. EUR – 0,755 mrd. EUR = 2,920 mrd. EUR).

Eduskunnan hyväksymän vuoden 2021 talousarvion mukaan valtiolle aiheutuvat menot saavat olla lopullisen tarjouspyynnön lähettämisajankohdan hintatasolla enintään 9,4 miljardia euroa lisättynä valuutta- ja kustannustasomuutoksilla. Hankintasopimusten mukaiset indeksimenot ovat yhteensä 1 365 694 817,75 euroa. Lisäksi hävittäjänhankinnan kuluiksi Suomen sisällä on kirjattu 777 miljoonaa euroa sisältäen esim. kiinteistörakentamisen ja johtamisjärjestelmien yhteensovittamisen.

Koko hävittäjähankinnan kustannukseksi on kirjattu 10 miljardia euroa, johon sisällytetty vielä myöhemmin tehtäviä hankintoja Yhdysvalloista (ilmasta maahan aseistus ohjuksina ja pommeina) sekä sopimusmuutoksia 823,8 miljoonan euron edestä (999,8 milj. USD).

F-35A-monitoimihävittäjien hankintasopimuksen (FI-D-SAB & FI-P-QAI -sopimus) 7 623 595 000 euron (tarkasti 7 623 595 412,14 EUR) jakautuminen valtion budjettimenoihin vuosina 2022-2030. Yli miljardin euron erät maksetaan vuosina 2023-2028. Huomatkaa indeksisidonnaisen hinnan ja enimmäishinnan ero, joka on 1 265 318 000 euroa (1,26 mrd. EUR). Tuo on se, kuinka paljon pahimmassa tapauksessa Suomi joutuu hävittäjistä maksamaan ikään kuin lisää 7 623 595 000 euron päälle. Kuva: vapaa lähde (Hankintapäätös 10.12.2021, Liite 1 -asiakirja).
AMRAAM-ohjusten hankintasopimuksen (FI-D-YAK-sopimus) 617 119 000 euron (tarkasti 617 118 801,09 EUR) jakautuminen valtion budjettimenoihin vuosina 2022-2030. Suurimmat erät maksetaan käytännössä vuosina 2026 ja 2027. Enimmäishintaerät ovat 136 032 000 ja 148 067 000 euroa. Kuva: vapaa lähde (Hankintapäätös 10.12.2021, Liite 1 -asiakirja).
Sidewinder-ohjusten hankintasopimuksen (FI-P-AAS-sopimus) 137 470 000 euron (tarkasti 137 470 323,83 EUR) jakautuminen valtion budjettimenoihin vuosina 2022-2030. Ohjukset maksetaan käytännössä vuotena 2026 (84,0 prosenttia kokonaishinnasta). Kuva: vapaa lähde (Hankintapäätös 10.12.2021, Liite 1 -asiakirja).

Edellä olevien kolmen taulukon mukaisesti hävittäjähankinnan (FI-D-SAB & FI-P-QAI-, FI-D-YAK- ja FI-P-AAS-sopimukset) suurimmat maksuerät ovat vuosina 2026 ja 2027. 1 670 398 000 euroa (1,67 mrd. EUR) vuonna 2026 ja 1 504 224 000 euroa (1,50 mrd. EUR) vuonna 2027. Noilla summilla poliitikot eivät voi selittää valtion budjetin vuotuisia alijäämiä.

Kun Suomen hävittäjähankinnan kustannukset ovat 10 miljardia euroa, niin kuinka paljon tuolla rahalla Suomi saa tuhovoimaa. Tarkoitan kilotonneja, joilla Suomi voisi tuhota venäläistä sotavoimaa.

10 000 miljoonan euron hankinnasta ohjuksia ja pommeja on vain 1 578,4 miljoonan euron arvosta (617,1 + 137,5 + 823,8 milj. EUR), jos sopimusmuutosten hinnaksi arvioidaan 0 euroa. Siis 16 prosenttia kokonaiskustannuksista saadaan todellista tuhovoimaa. Pelkät hävittäjät eivät sisällä yhtään kiloa tuhovoimaa. Ilman ohjuksia ja pommeja ne olisivat kuin kaivinkone ilman kauhaa.

Onko 1,6 miljardia 10 miljardista paljon vai vähän? Onko se riittävästi pitämään yllä uskottavaa pelotetta tuhovoimallamme Venäjää vastaan? Onko ohjusten ja pommien määrä 1 578,4 miljoonan euron arvosta riittävä määrä Suomelle, kun katsomme Venäjän sotatoimia Ukrainassa, jossa tuhatkin ohjusta vaikuttaa varsin vähäiseltä määrältä.

****

Yhdysvaltojen asekaupoista ulkomaille vastaa DSCA-virasto (Defense Security Cooperation Agency, DSCA), joka julkaisi 9.10.2020 tiedotteen Yhdysvaltain ulkoministeriön hyväksynnästä F-35-hävittäjien mahdollisesta myynnissä Suomen hallitukselle mukaan lukien ilmasta ilmaan -ohjukset ja tarkkuusohjatut ilmasta maahan -pommit liittyvine laitteineen (DSCA, News Release 9.10.2020, Transmittal No. 20-66). Tuona ajankohtana Suomen hävittäjäpäätös oli vielä valmistelussa päätöksen tapahtuessa vasta reilun vuoden kuluttua 10.12.2021.

Mikä on tässä tapauksessa transmittal?

Se läheteasiakirja, johon on koottu eräänlaisena pakkausluettelona ne tavarat, palvelut ja tuotteet, joiden myynnille DSCA on antanut hyväksynnän. Transmittal sisältää vain kokonaishinnan, jota ei ole jaettu osahintoihin. Osahinnat on toki kirjattu LOA:aan, joka toimitetaan tarjouksen pyytäjälle.

DSCA:n Transmittal No. 20-66 -hyväksyntään on kirjattu 64 hävittäjää sekä lisäksi seuraavat ohjus- ja pommihankinnat ikään kuin ”kovana rautana”:

  • sata (100) AGM-154C-1 Joint Stand Off Weapon (JSOW-C1) taktista liitopommia (AGM-154C-1 Joint Stand Off Weapon (JSOW-C1) Tactical Missiles)
  • kaksisataa (200) AGM-158B-2-ohjusta (JASSM-ER) (Joint Air-to-Surface Standoff Missile-Extended Range (JASSM-ER))
  • satakaksikymmentä (120) KMU-556 JDAM -ohjaussarjaa GBU-31-pommille (KMU-556 JDAM Guidance Kits for GBU-31)
  • kolmesataa (300) FMU-139D/B-sytytintä (FMU-139D/B Fuzes)
  • kolmekymmentä (30) KMU-557 JDAM -ohjaussarjaa GBU-31-pommille (KMU-557 JDAM Guidance Kits for GBU-31)
  • sataviisikymmentä (150) KMU-572 JDAM -ohjaussarjaa GBU-38/54-pommille (KMU-572 JDAM Guidance Kits for GBU-38/54)
  • satakaksikymmentä (120) yleiskäyttöistä BLU-117-pommia (BLU-117, General Purpose Bombs)
  • kolmekymmentäkaksi (32) yleiskäyttöistä BLU-109-pommia (BLU-109, General Purpose Bombs)
  • sataviisikymmentä (150) yleiskäyttöistä BLU-111-pommia (BLU-111, General Purpose Bombs)
  • kuusi (6) MK-82-inerttipommia (MK-82, Inert Bomb)
  • viisisataa (500) GBU-53/B Small Diameter Bomb II (SDB II) All-Up Round -muodossa (AUR) (GBU-53/B Small Diameter Bomb II (SDB II) All-Up Round (AUR))
  • sataviisikymmentä (150) Sidewinder AIM–9X Block II+ (Plus) taktista ohjusta (Sidewinder AIM-9X Block II+ (Plus) Tactical Missiles).

Suluissa oleva kursiiviteksti on englanninkielinen lainaus läheteasiakirjasta (transmittal). Suomennettuna tuo luettelo tarkoittaa sataa (100) AGM-154 JSOW -liitopommia, kahtasataa (200) ilmasta maahan ohjautuvaa JASSM-ER-risteilyohjusta, viittäsataa (500) ilmasta-maahan ohjautuvaa SDB II -liitopommia ja sataa viittäkymmentä (150) Sidewinder-ilmataisteluohjusta. Loput ovat muihin pommeihin liittyviä. Kolmesataa (300) ohjaussarjaa GBU-pommeille, joilla pommeista tehdään tarkkuuspommeja JDAM-tekniikalla (Joint Direct Attack Munition, JDAM). FMU-139D/B-sytyttimiä on niin ikään kolmesataa (300). Eri tyyppisiä BLU-pommeja on kirjattu kolmesataa kahdeksan (308) kappaletta mukaan lukien MK-82-pommit. Pommihankintana lista sisältää karkeasti yhdeksääsataa pommia (100 + 500 + 300) ja kolmesataa viisikymmentä ohjusta (200 + 150).

Hyväksyntään on kirjattu suuria määrä kaikkea muuta harjoitusohjuksista varaosiin ja koulutukseen ”krääsänä”, mutta edellä oleva luettelo on se, mitä Venäjä voi kohdata taivaalta käsin, jos Suomi olisi ostanut Transmittal No. 20-66 -hyväksynnän sisällön kokonaisuudessaan. Kutsun sitä itse hävittäjien ohella ”kovaksi raudaksi”. On huomattava, ettei DSCA:n Transmittal No. 20-66 sisällä AMRAAM-ohjuksia, joista Suomi kuitenkin teki FI-D-YAK-hankintapäätöksen 10.12.2021.

Tässä blogikirjoituksessa ”kovaksi raudaksi” on siis kirjattu taivaalle nousevat F-35-hävittäjät ja kaikki ne ohjukset ja pommit, mitä niihin voidaan lastata. ”Krääsä” on kaikkea muuta, mitä noiden saattaminen taivaalle kuitenkin jossain muodossa edellyttää. ”Krääsä” ei missään nimessä ole hyödytöntä ja tarpeetonta, vaan päinvastoin.

****

Edellisessä luvussa kirjattu DSCA-viraston 9.10.2020 julkaiseman tiedotteen ja Transmittal No. 20-66 -hyväksynnän sisältö on julkaistu myös Liittovaltion rekisteri -lehden (Federal Register, FR) asemyynti-ilmoituksiin (Federal Register, Arms Sales Notification).

Federal Register on Yhdysvaltain liittovaltion hallituksen virallinen lehti, joka sisältää mm. valtion julkisia ilmoituksia. Tuota virallista lehteä pitää yllä, kokoaa ja julkaisee Liittovaltion rekisteritoimisto (Office of the Federal Register, OFR) yhteistyössä Yhdysvaltojen kansallisarkiston kanssa (National Archives and Records Administration, NARA). Kun kirjoitan FR-lehdestä, tarkoitan Federal Register -lehteä (FR). Kun kirjoitan OFR:stä tai OFR-toimistosta, tarkoitan Liittovaltion rekisteritoimistoa (Office of the Federal Register, OFR).

Federal Register -lehti on suurin piirtein vastaava kuin ​Euroopan unionin virallinen lehti (EUVL).

FR-lehden Suomen F-35-hävittäjäostoksen sisältö Transmittal No. 21-0D -hyväksynnässä on hieman eri muotoon kirjattu kuin DSCA:n Transmittal No. 20-66 -hyväksyntään kirjattu. FR-lehti on enemmän tietoa sisältävä. Sen takia on DSCA:n sivujen lisäksi on syytä käydä FR-lehden sivuilla, jos vaikkapa asekaupat kiinnostavat syvällisemmin.

Mielenkiintoista ovat OFR:n Transmittal No. 21-0D – ja DSCA:n Transmittal No. 20-66 -hyväksyntöjen erot.

****

Lokakuun 9. päinä 2020 DSCA:n julkaisemaan Transmittal No. 20-66 -hyväksyntään sisällytetyn paketin kokonaiskustannusarvioksi on kirjattu 12,5 miljardia dollaria. Tuon päivän eurokurssilla paketti olisi maksanut noin 10,56 miljardia euroa (1 EUR = 1,1829 USD). Kokonaiskustannusarviossa MDE-osuus on 8,4 on miljardia dollaria ja ei-MDE-osuus siten 4,1 miljardia dollaria (8,4 mrd. USD + 4,1 mrd. USD =  12,5 mrd. USD).

Mikä sitten on MDE?

MDE tarkoittaa merkittäviä puolustustarvikkeita (Major Defense Equipment, MDE), jotka on määritelty Yhdysvaltojen lainsäädännössä (Title 22 Code of Federal Regulations, section 121.1, 22 CFR 121.1). Pykälä 121.0 sisältää Yhdysvaltain sotatarvikeluettelon kuvauksen ja määritelmät (§ 121.0 United States Munitions List description and definitions). Kyse on merkittävästä puolustustarvikkeesta, jos sen kertaluonteiset tutkimus- ja kehityskustannukset ovat yli 50 miljoonaa dollaria tai kokonaistuotantokustannukset yli 200 miljoonaa dollaria (22 U.S.C. 2794(6)). MDE-määrittelyllä on merkitystä mm. julkiseen ilmoittamiseen ilmoituskynnysten ylittyessä.

MDE-käsitteen lisäksi on myös mm. SME-käsite, jolla tarkoitetaan merkittäviä sotilasvarusteita (Significant Military Equipment, SME). Kyse on sotilastarvikkeista, joille vaaditaan erityistä vientivalvontaa, koska ne ovat sotilaallisesti hyödyllisiä tai valmiita (22 U.S.C. 2794(9)).

Tämän kirjoituksen ensimmäiseen lukuun kirjatusti Suomen ostama paketti kokonaisuudessaan (FI-D-SAB & FI-P-QAI-, FI-D-YAK- ja FI-P-AAS-hankintasopimukset) on 8,4 miljardia euroa (8,378 mrd. EUR), mikä vastaa 10,2 miljardia dollaria ja josta itse monitoimihävittäjien osuus on Suomen ilmoittamana 4,703 miljardia euroa (5,708 miljardia USD Suomen hankintapäätökseen kirjatulla muuntokurssilla 1 EUR = 1,21360 USD). Muu osuus siis 4,5 miljardia dollaria (10,2 mrd. USD – 5,7 mrd. USD = 4,5 mrd. USD). Itse ohjusten ja pommien osuus – siis millä voidaan sodassa tehdä jotain todellista tuhoa – on dollareissa vain 1,9 miljardia dollaria (1,916 mrd. USD).

Hävittäjien 4,703 miljardin euron hinta on kirjattu 10.12.2021 Marinin hallituksen tekemän hankintapäätöksen liitteeseen 2 (Muistio otsikolla F-35A -hävittäjäjärjestelmän hankinta, 10.12.2021) sekä mm. myös Ilmavoimien tiedotteeseen (Ilmavoimat, Tiedote 10.12.2021).

Tuossa em. Ilmavoimien tiedotteessa hävittäjähankintaan liittyvät ohjus- ja pommikaupat koskevat Yhdysvaltojen tarjouksen muodossa:

  • AMRAAM-ohjuksia (ilmasta ilmaan -ohjus, ilmataisteluohjus)
  • Sidewinder-ohjuksia (ilmasta ilmaan -ohjus, ilmataisteluohjus)
  • SDB I ja II -liitopommeja (GBU-pommi, GBU = Guided Bomb Unit, ts. SDB-pommi, SDB = Small Diameter Bomb)
  • JDAM-täsmäpommeja
  • JSM– ja JASSM-ER-risteilyohjuksia (ilmasta maahan -risteilyohjus).

AMRAAM- ja Sidewinder-ohjukset ovat FI-D-YAK- ja FI-P-AAS-sopimuksissa. SDB I ja II -liitopommit, JDAM-täsmäpommit ja JSM- ja JASSM-ER-risteilyohjukset eivät kuulu FI-D-SAB & FI-P-QAI -sopimukseen, vaan todennäköisesti niille varattu rahasumma on se, mikä on kirjattu em. hankintapäätöksen liitteeseen 823,8 miljoonan euron arvoiseksi summan sisältäen myös mahdolliset sopimusmuutokset. Siis SDB I ja II, JDAM, JSM ja JASSM-ER, joita tarkoitus on enimmillään hankkia 823,8 miljoonan euron arvosta.

Suomen tarkoitus on siis ostaa 10.12.2021 päätöksellä F-35-hävittäjien uudeksi aseistukseksi:

  • AMRAAM-ohjuksia 617,1 miljoonan euron arvosta
  • Sidewinder-ohjuksia 137,5 miljoonan euron arvosta
  • SDB I ja II -liitopommeja, JDAM-täsmäpommeja, JSM- ja JASSM-ER-risteilyohjuksia enimmillään 823,8 miljoonan euron arvosta.

****

SDB-liitopommikauppa oli siis tapetilla jo silloin, kun Suomi oli ostamassa F-35-hävittäjät, mutta aseostoja Puolustusvoimat ei tuolloin yksilöinyt julkisuuteen.

Vaikka Suomi allekirjoitti GBU-53 -liitopommien (SDB I -pommien) hankintasopimuksen vasta 29.2.2024 (Puolustusministeriö, Tiedote 1.3.2024, Ilmavoimat, Tiedote 1.3.2024), pommit olivat asiakirjamerkintöinä jo 9.10.2020, 19.3.2021, 25.2.2022 ja 3.3.2022 (Transmittal No. 21-0D). Suomi osti 29.2.2024 SDB I -pommien lisäksi myös JDAM-pommeja vuosille 2024-2030. Kauppa oli kokonaisarvoltaan 79 112 982,04 euroa vuoden 2021 hintatasossa laskettuna (96 011 515,00 USD, 1 EUR = 1,21360 USD).

Mikä on 79 112 982,04 euron kaupassa SDB I -pommien ja JDAM-pommien osuus, sitä puolustushallinto ei ole kertonut Suomessa ulos.

Transmittal No. 21-0D -linkistä jokainen voi kuitenkin käydä lukemassa F-35-kaupanteon Suomen ajattelemat eri ohjus- ja pommityyppien (Sidewinder AIM-9X Block II+ (Plus), AIM-120C-8 Advanced Medium Range Air-to-Air Missiles (AMRAAM), GBU-39 Small Diameter Bomb Increment 1 (SDB I), FMU-139D/B fuzes, KMU-57 JDAM Guidance Kits for GBU-31, KMU-572 JDAM Guidance Kits for GBU-38/54, BLU-109 general purpose bombs ja BLU-111 general purpose bombs) enimmäiskappalemäärät mahdollisessa kaupassa ja hinnat siltä osin kuin eivät ole Transmittal No. 20-66:ssa (esim. Sidewinder: 50 kpl, AMRAAM: 600 kpl, SDB I: 1 500 kpl, BLU-109: 20 kpl, BLU-111: 275 kpl). Transmittal No. 21-0D -hyväksyntään kirjattu kokonaisarvo optioineen 14,08 miljardia dollaria (12,5+1,5+0,08), josta MDE-osuus (major defense equipment, MDE) 9,9 miljardia dollaria (8,4+1,5). Transmittal No. 21-0D:ssä tarjoussumma siis 1,58 miljardia dollaria suurempi kuin Transmittal No. 20-66:ssa ja ”kovan raudan” osuus 1,5 miljardia dollaria.

Suomi on siis tehnyt päätöksen ostaa noita SDB I -pommeja (GBU-53-pommeja) ja JDAM-pommeja F-35-hävittäjilleen 28.2.2024. Tuon Puolustusvoimien SDB I -pommiostoksen tiedotti Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta FI-D-YAB-hankintasopimuksella (Letter of Offer and Acceptance FI-D-YAB) koskien ilmasta-maahan vaikutuskykyä F-35-hävittäjille. Tuo valtioneuvoston hankintapäätös on PLM/2023/46 (Puolustusministeriön muistio, ei pvm.). FI-D-YAB-hankintapäätöksestä ei siis tehty vielä silloin, kun Suomi teki päätöksen FI-D-YAK- ja FI-P-AAS-hankintasopimuksista 10.12.2021. FI-D-YAB-hankintapäätös on siis eri kuin FI-D-YAK-hankintapäätös. FI-D-YAB-koodissa D vastaa Yhdysvaltojen ilmavoimia ja Y vastaa ohjusmyyntiä (Missile System Sale).

Mielenkiintoista on, että  Suomi hyväksyi hallituksensa päätöksellä jo 1.6.2023 noin 35 miljoonan euron (tarkasti 34 997 772,74 EUR vastaten 42 473 297,00 USD) hankintasopimuksen koskien GBU-liitopommeja tyypiltään GBU-53/B eli SDB II. Siis SDB II, ei SDB I.

Kyse oli siitä, että Yhdysvaltojen ilmavoimat tilasi FA8681-23-C-B001-sopimuksen muutoksella 344 619 301 dollarilla Raytheonilta lisää GBU-53/B SDB II -pommeja kaikkine tukipalveluineen, joista se DSCA:n ylläpitämän FMS-prosessin (Foreign Military Sales, FMS) kautta on tarkoitus myydä pommeja Norjalle, Saksalle, Italialle ja Suomelle. Yhdysvaltojen lisäkauppa Raytheonin kanssa käsittää yhteensä 1 500 pommia ja toimitus kestää 30.8.2028 saakka (U.S. DoD, Contracts For Dec. 29, 2023, 29.12.2023).

344 619 301 dollarin arvoisesta GBU-53/B SDB II -pommiostoksesta 101 394 424 dollaria ja 183 097 105 dollaria maksaa Yhdysvaltojen ilmavoimat vuosien 2023 ja 2024 budjetista, 58 009 800 dollaria maksaa merivoimat vuoden 2024 budjetista ja FMS-myynti Norjalle, Saksalle, Italialle ja Suomelle on vain 2 117 972 dollaria. Yhteensä siis 344 619 301 dollaria. FMS-myynniksi on kirjattu järkyttävän pieni osuus – vain 2,1 miljoonaa dollaria, joten Norjalle, Saksalle, Italialle ja Suomelle toimitettaneen pommeja muutoin kuin DSCA:n FMS-prosessin kautta niin, että myöskään uutta Transmittal-ilmoitusta emme näe.

Alun perin Pentagonin vuotta 2024 koskevassa budjettipyynnössä oli ilmavoimille SDB II -pommeja 920 kappaletta, kun vuonna 2023 niitä oli 1 214 kappaletta ja 976 kappaletta vuonna 2022.

Norja oli saanut kesällä 2023 DSCA:lta hyväksynnän 600 (580+20 kpl) GBU-53/B SDB II -pommin oston 293 miljoonalla dollarilla (DSCA, News Release 28.3.2023, Transmittal No. 23-41). Yhden pommin hinnaksi tulisi huikeat 0,49 miljoonaa dollaria, kun pommi pitäisi saada alle puoleen hintaan tuosta. Tuolla perusteella jos Suomi ostaisi GBU-53/B SDB II -pommeja 35 miljoonalla eurolla (noin 42,5 miljoonalla dollarilla), kappalemäärä olisi vain noin 90.

Italialla on puolestaan hyväksyntä 150 miljoonan dollarin ostolle käsittäen 173 GBU-53/B SDB II AUR -pommia ja 14 GBU-53/B SDB-II CCRT -pommia (DSCA, News Release 15.2.2024, Transmittal No. 24-14).

Saksan GBU-pommiostoksen hyväksyntä on tehty jo 28.7.2022, jonka kokonaisarvo 35 F-35-hävittäjän ohella oli 8,4 miljardia euroa (DSCA, News Release 28.7.2022, Transmittal No. 22-53).

****

Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunnan kirjaama FI-D-YAB-tarjous- ja hyväksymiskirjelmä Suomelle löytyy myös Liittovaltion rekisteritoimiston eli OFR:n Federal Register -lehdestä eli FR-lehdestä (Arms Sales Notification Notice 11.12.2020, Transmittal No. 20-66). Kyse on Yhdysvaltojen puolustusministeriön 11.12.2020 julkaisema ilmoitus aseiden myynnistä päätöspäivämäärällä 8.12.2020. Kyse on DSCA:n Transmittal No. 20-66:sta, mutta OFR:n Federal Register -lehdestä löytyvät mielenkiintoiset LOA-asiakirjakoodit, joita on yhteensä kuusi kappaletta, joista yksi on em. FI-D-YAB.

Tuon takia tosiaankin kannattaa katsoa asekauppoja myös OFR:ssä eikä vain DSCA:ssa.

Tuo Arms Sales Notification Notice 11.12.2020, Transmittal No. 20-66 on kaikkein tarkin asiakirja, jossa on selostettu melko yksityiskohtaisesti, mitä Suomelle on tarjottu hyväksynnällä ostettavaksi ja kuinka paljon. Tuon on Venäjäkin lukenut varmasti hyvin tarkkaan.

Nuo kuusi LOA-asiakirjakoodia ovat (Arms Sales Notification Notice 11.12.2020, Transmittal No. 20-66, iv-luku):

  • FI-D-SAB (Yhdysvaltojen ilmavoimien alla lentokonejärjestelmän myyntiä, on yhtä kuin ”puolet” FI-D-SAB & FI-P-QAI -hankintasopimuksesta, johon kuuluu F-35-hävittäjät)
  • FI-D-YAB (Yhdysvaltojen ilmavoimien alla ohjusmyyntiä, on yhtä kuin GBU-pommien hankintasopimus)
  • FI-D-YAE (Yhdysvaltojen ilmavoimien alla ohjusmyyntiä, ei ole tarkemmin tiedossa kyseisen LOA:n sisältö ja onko Suomi tehnyt siitä hankintapäätöksen)
  • FI-D-YAJ (Yhdysvaltojen ilmavoimien alla ohjusmyyntiä, ei ole tarkemmin tiedossa kyseisen LOA:n sisältö ja onko Suomi tehnyt siitä hankintapäätöksen)
  • FI-P-AAQ (Yhdysvaltojen merivoimien alla ampumatarvikkeita ja räjähteitä, ei ole tarkemmin tiedossa kyseisen LOA:n sisältö ja onko Suomi tehnyt siitä hankintapäätöksen)
  • FI-P-AAS (Yhdysvaltojen merivoimien alla ampumatarvikkeita ja räjähteitä, on yhtä kuin Sidewinder-ohjuksien hankintasopimus).

Mitä sisältävät FI-D-YAE, FI-D-YAJ ja FI-P-AAQ, siitä ei siis ole tietoa. Kyseisä koodeja ei löydy Suomen hallituksen tekemistä päätöksistä.

FI-D-YAB-tarjous- ja hyväksymiskirjelmä löytyy myös Arms Sales Notification Notice 11.12.2020, Transmittal No. 20-67 -asiakirjasta, joka koski hävittäjähankinnassa Boeingiin (kotisivut) F/A-18 Super Hornet -hävittäjätarjousta (DSCA, News Release 9.10.2020, Transmittal No. 20-67).

****

Puolustusministeriö tiedotti 11.5.2023 AMRAAM AIM-120C8 -ilmapuolustusohjuksien hankinnasta (Valtioneuvosto, Puolustusministeriö, Muistio 11.5.2023). Hankinnalla lienee tarkoitus varmistaa vanhojen AMRAAM AIM-120 -ohjusten käytettävyys ilmapuolustukseen sekä hävittäjä- että NASAMS-järjestelmissä. Hankinnan kokonaishinta on 170 000 000 euroa eli 170 miljoonaa euroa, toimitus vuoden 2027 loppuun mennessä. Hankinnan dollarimääräiseksi hinnaksi on kirjattu 181 611 000 dollaria 2.1.2023 päivän kurssilla. Kauppa maksetaan PVPAR 2022 -tilausvaltuutuksen puitteissa (Puolustuskyvyn parantaminen 2022, PVPAR 2022).

F-35-hävittäjähankinnan yhteydessä tehdyssä FI-D-YAK-päätöksessä AMRAAM-ohjusten hankintaan oli varattu rahaa 617 118 801,09 euroa (748 935 377,00 USD), mutta tuo 170 miljoonan euron hankinta on eri ja olisi kummallista, että muistion kirjauksesta huolimatta se käsittäisi muuta kuin vanhojen ohjusten päivitystä. AMRAAM-ohjukset Horneteille hankittiin jo kauan sitten (DSCA, News Release 11.7.2008, Transmittal No. 08-43).

Tuo DSCA-hyväksyntä päivämäärällä 11.7.2008 käsitti AIM-120C-7 AMRAAM -ohjuksia 300 kappaletta hintaan 435 miljoonaa dollaria eli 1,45 miljoonaa dollaria per kappale. Suomi ei ostanut ohjuksia 300 kappaletta, mutta verratkaa nyt tapahtuvaa 181 611 000 dollarin hintaa siihen, mitä 300 ohjusta olisi maksanut vuonna 2008. Päivitys olisi lähes puolet alkuperäisestä arvosta.

Ohjukset ovat siis todella kalliita sotavempeleitä hankkia ja ylläpitää.

Mielenkiintoista on, onko tuo tilaus tehty sen vuoksi, että vanhat AMRAAM-ohjukset saataisiin päivitettyä sopiviksi F-35-hävittäjiin. Jos on näin olisi, kirjaukset PVPAR 2022 -tilausvaltuutuksen puitteissa ei ehkä olisi oikein.

****

Suomessa harva seuraa asekauppoihin liittyen DSCA:n Transmittal-ilmoitusten ohella OFR:n ja FR-lehden tietoja asekaupoista.

DSCA:n sivuilla olleeseen Transmittal No. 20-66 -hyväksynnän lisäksi Federal Registerin Transmittal No. 21-0D -hyväksynnän iv-lukuun on kirjattu MDE-lisäosina seuraavat ohjus- ja pommihankinnat ”kovana rautana”:

  • viisikymmentä (50) Sidewinder AIM-9X Block II+ (Plus) -taktista ohjusta (Sidewinder AIM-9X Block II+ (Plus) tactical missiles)
  • kuusisataa (600) AIM-120C-8 Advanced Medium Range Air-to-Air (AMRAAM) ohjusta (AIM-120C-8 Advanced Medium Range Air-to-Air Missiles (AMRAAM))
  • tuhat viisisataa (1 500) GBU-39-pommia (SDB I) (GBU-39 Small Diameter Bomb Increment 1 (SDB I) munitions)
  • kolmesataa (300) FMU-139D/B-sytytintä (FMU-139D/B fuzes)
  • kaksikymmentä (20) KMU-556 JDAM -ohjaussarjaa GBU-31-pommille (KMU-557 JDAM Guidance Kits for GBU-31)
  • kaksisataa seitsemänkymmentäviisi (275) KMU-572 JDAM -ohjussarjaa GBU-38/54-pommille (KMU-572 JDAM Guidance Kits for GBU-38/54)
  • kaksikymmentä (20) BLU-109 yleiskäyttöistä pommia (BLU-109, general purpose bombs)
  • kaksisataa seitsemänkymmentäviisi (275) BLU-111 yleiskäyttöistä pommia (BLU-111, general purpose bombs).

Noiden arvoksi on kirjattu 1,58 miljardia dollaria, josta MDE-osuus on 1,5 miljardia dollaria ja ei-MDE-osuus 0,08 miljardia dollaria eli 80 miljoonaa dollaria. Noita ei siis ole sisällytetty Transmittal No. 20-66 -hyväksyntään.

Transmittal No. 20-66 -hyväksynnän sisältö kokonaisuudessaan on kirjattu Transmittal No. 21-0D -hyväksynnän iii-lukuun.

Suomen SDB I -pommiostoksessa ja JDAM-ohjusostoksessa 79 112 982,04 euron (96 011 515,00 USD) arvosta SDB I -pommiostos lienee toteutettu Transmittal No. 21-0D -hyväksynnän pohjalta. Luetteloon on kirjattu 1 500 SDB I -pommia, mutta tuota määrää Suomi ei ole ostanut. JDAM-ohjusten määräksi Transmittal No. 20-66- ja Transmittal No. 21-0D -hyväksyntään on kirjattu yhteensä 320 kappaletta (300+20). Ostos lienee tehty Transmittal No. 20-66 -hyväksynnän pohjalta.

OFR:n Transmittal No. 21-0D -hyväksyntään on kirjattu suuria määrä kaikkea muuta harjoitusohjuksista miehistökoulutukseen vastaavasti kuin DSCA:n Transmittal No. 20-66 -hyväksyntään, mutta edellä oleva luettelo on se, mitä Venäjä voisi kohdata taivaalta käsin, jos Suomi olisi ostanut Transmittal No. 21-0D -hyväksyntään iv-lukuun kirjatun MDE-lisäosan kokonaisuudessaan.

****

Suomi ei ole hankintapäätöksisään kirjannut ostamiensa ohjusten ja pommien määriä. Yhdysvalloista ostettavien ohjusten ja pommien enimmäismäärät on kirjattu Transmittal-hyväksyntöihin, joista selviää ainakin ne enimmäismäärät, mitä Suomella on ollut tai olisi ollut mahdollista ostaa.

Yhdysvaltojen myymien ohjusten ja pommien yksikköhinnat ovat kuitenkin kohtuudella tiedossa toisaalta eri maille tehtyjen Transmittal-hyväksyntöjen perusteella, toisaalta Yhdysvaltojen budjettiasiakirjoista, kun kyse on ohjusten ja pommien ostamisesta yksityisiltä puolustusyrityksiltä Yhdysvaltojen omaan käyttöön. Nuo hinnat poikkeavat suuresti toisistaan. Ensinnäkin Yhdysvaltojen ei useimmissa tapauksissa tarvitse välttämättä ostaa itselleen ”krääsää” vaan vain ”kovaa rautaa” ilman oheispalveluja kasvattamaan vain varastoja. Totta kai Yhdysvallat tekee ulkomaan asemyynnillä erinomaista katetta – jopa rahastusta – etenkin sellaisilla edistyksellisillä asejärjestelmillä, joita kukaan muu vielä valmista tai jotka ovat sidoksissa Yhdysvaltojen aikaisemmin toimittamiin järjestelmiin.

Suomella ei ollut 10.12.2021 tehtyyn hävittäjätilaukseen liittyen AARGM-ER-ohjusten hankintaa. Kyse on tutkaan hakeutuvasta ohjuksesta, jolla tuhotaan vihollisen ilmatorjuntaa. Tuonkin ohjustyypin tarpeellisuus on tullut esille Venäjän Ukrainassa käymässä hyökkäyssodassa. Suomi esitti viime syksynä ostopyynnön 150 ohjuksesta sekä niihin liittyvistä palveluista ja tarvikkeista (DSCA, News Release 23.10.2023, Transmittal No. 23-74). DSCA on kirjannut 150 ohjuksen arvoksi 500 miljoonaa dollaria, jolloin yksikköhinnaksi tulee 3,33 miljoonaa dollaria. Millä summalla Suomi tulee noita ohjuksia ostamaan, ei vielä ole tiedossa.

AARGM-ER-ohjukset eivät siis olleet Suomen listoilla, kun hävittäjähankinta tehtiin. Olisi ehkä pitänyt olla, kun ohjusten hinnat eivät ole ainakaan laskussa. Jos poliitikot arvelivat, että hävittäjäaseistus saataisiin pitkälle valmiiksi 10 miljardilla dollarilla, niin väärässä olivat. Uutta kauppaa tehdään jo kymmenien jos ei peräti satojen miljoonien arvosta, vaikka yhtään hävittäjää ei taivaallamme vielä lennä. Joka tapauksessa tuo AARGM-ER-ostos on syytä sisällyttää siihen 823,8 miljoonan euron varaukseen, joka on nimetty ilmasta maahan aseistukselle ja josta Marinin hallitus teki päätöksen 10.12.2021.

Kysymys kuitenkin kuuluu, kuinka paljon Suomi saa ja on saanut ohjuksia ja pommeja, kun 10.12.2021 tehtyjen päätösten hankinnat ovat:

  • AMRAAM-ohjuksia 617,1 miljoonan euron arvosta (617 118 801,09 EUR)
  • Sidewinder-ohjuksia 137,5 miljoonan euron arvosta (137 470 323,83 EUR)
  • SDB I ja II -liitopommeja, JDAM-täsmäpommeja, JSM- ja JASSM-ER-risteilyohjuksia enimmillään 823,8 miljoonan euron arvosta, ja mistä Suomi on jo tehnyt ostopäätökset SDB I -liitopommien ja JDAM-täsmäpommien 79,1 miljoonan euron (79 112 982,04 EUR) arvosta sekä SDB II -liitopommien osalta 35,0 miljoonan euron (34 997 772,74 EUR) arvosta.

Tuohon luettelon viimeiseen osioon pitää lisätä myös AARGM-ER-ohjukset.

Edellä kirjattu SDB I -liitopommien ja JDAM-täsmäpommien ostos 79,1 miljoonan euron (79 112 982,04 EUR) ostosten jälkeen 823,8 miljoonan euron varaussummassa on vielä paljon varaa ohjus- ja pommihankintoihin, mutta esimerkiksi AARGM-ER-ohjuksia Suomi ei kykene ostamaan 300 kappaletta maksaen 500 miljoonaa dollaria.

JSM- ja JASSM-ER-risteilyohjuksista Suomi ei vielä ole tehnyt tiedossa olevia kauppoja. JSM-ohjukset Suomi tulee todennäköisesti ostamaan Norjasta Kongsbergilta (kotisivut, Kongsberg, JSM), ei Yhdysvalloista.

Kun hävittäjähankinnasta Marinin hallitus oli tehnyt päätökset ja kun hankinnasta tiedotettiin joulukuussa 2021, Suomen puolustushallinto oli tätä ennen edellä tässä blogikirjoituksessa esitetysti esittänyt Yhdysvalloille halukkuutensa ostaa mm. AGM-158 JASSM -risteilyohjuksia (JASSM-ER) 200 kappaletta, raskaita BLU-sarjan pommeja yli 300 kappaletta sekä AGM-154C-1 Joint Stand off Weapon -ohjuksia 100 kappaletta.

Yhdysvallat ei siis laadi Transmittal-asiakirjoja kuin vain siitä, mistä asiakasvaltio haluaa ja pyytää.

****

Koska Transmittal No. 20-66 ei sisällä AMRAAM-ohjuksia kuudensadan kappaleen eränä, Suomi tehnee AMRAAM-ohjusten FI-D-YAK-hankinnan Transmittal No. 21-0D -hyväksynnän pohjalta.

Haarukoidaan hieman noiden Suomen ostamien ja Suomen ostettavaksi haluamien ohjusten ja pommien hintoja.

Eri lähteiden perusteella AIM-120 AMRAAM -ohjuksen kappalehinta Yhdysvaltojen itsekin ostamana on toista miljoonaa dollaria. Esimerkiksi Yhdysvaltojen budjettivuonna 2024 (FY2024, 1.10.-30.9.) budjettikirjaan kirjattu hinta Yhdysvaloille itselleen oli 1,37 miljoonaa dollaria. Vuonna 2023 (FY2023) hinta oli vastaavasti 1,07 miljoonaa dollaria ja vuonna 2022 (FY2023) hinta oli 1,01 miljoonaa dollaria. Jos nuo erinäiset luvut kiinnostavat jotakin lukijaa tarkemmin, niitä voi käydä tarkastelemassa myös puolustusministeriön vuosittaisista budjettiesityksistä. Esim. vuoden 2023 osalta Department of Defense, Fiscal Year (FY) 2023 Budget Estimates, April 2022 -asiakirjasta.

Mielenkiintoista on, että noiden budjettikirjojen mukaan Yhdysvallat ei ostaisi itsellekään noita ohjuksia hirvittävästi. Vuonna 2022 kappalemääräksi on kirjattu 395, vuonna 2023 kappalemääräksi on kirjattu 608 ja vuonna 2024 kappalemääräksi on kirjattu 831.

Yhdysvallat antoi kesällä 2023 hyväksyntänsä myydä Ruotsisille 250 kappaletta AMRAAM-ohjuksia AIM-120C-8-tyyppinä 605 miljoonaan dollariin eli 2,42 miljoonaa dollaria kappaleelta (DSCA, News Release 7.7.2023, Transmittal No. 23-33). Syksyllä 2020 Yhdysvallat antoi hyväksyntänsä myydä Espanjalle 100 kappaletta AMRAAM-ohjuksia AIM-120C-7/8-tyyppeinä 248,5 miljoonaan dollariin eli 2,48 miljoonaa dollaria kappaleelta (DSCA, News Release 2.9.2020, Transmittal No. 20-57). Unkarin ollessa ostamassa vuonna 2019 AIM-120C-7-ohjuksia, hyväksynnässä 180 ohjusta on kirjattu 500 miljoonan dollarin arvoiseksi eli 2,78 miljoonaa dollaria kappaleelta (DSCA, News Release 27.8.2019, Transmittal No. 19-25).

Kun Suomi osti vuonna 2008 AIM-120C-7-ohjuksia, hyväksynnässä 300 ohjusta on kirjattu 435 miljoonan dollarin arvoiseksi eli 1,45 miljoonaa dollaria kappaleelta (DSCA, News Release 11.7.2008, Transmittal No. 08-43).

Noihin hintoihin ja niiden vertailuihin on aina suhtauduttava varauksella, koska jokainen DSCA-myyntihyväksyntä on sisällöltään omansa. Suuruusluokkia ne kuitenkin haarukoivat.

Jos Suomen osalta 748 935 377,00 dollaria (617 118 801,09 EUR) jaetaan Transmittal No. 21-0D -hyväksyntään kirjatulle 600 ohjuksen enimmäismäärälle, olisi kappalehinta 1 248 225,63 dollaria, mikä olisi hyvin alhainen hinta, jolla Yhdysvallat ei itsekään saa Raytheonilta. Yhden ohjuksen hinta on syytä olettaa olevan 2,5 miljoonan dollarin tietämillä ±200 000 dollaria.

On syytä arvioida, että 617,1 miljoonaan euron AMRAAM-kaupalla Suomi saa korkeintaan kolmisen sataa ohjusta, kun Yhdysvallat myy ulos yhden AMRAAM-ohjuksen karkeasti noin kahden ja puolen miljoonan euron hintaan. Jos ohjuksia ostetaan 300 kappaletta, 617 118 801,09 euron summalla kappalehinta olisi 2,47 miljoonaa dollaria. DSCA:n hyväksynnässä Ruotsille oli myytävissä 250 kappaletta AMRAAM-ohjuksia 605 miljoonalla dollarilla, niin Suomelle 748 935 377,00 dollarilla kutakuinkin 300 kappaletta.

Kun Venäjä analysoi noiden asekauppojen perusteella Suomenkin ohjusvarastoja vastaavasti kuin kaikkien muiden maiden ohjusvarastoja asekauppojen perusteella, sille riittää tieto, että Suomi on ostanut kolmisen sataa AMRAAM-ohjusta ±50 ohjusta. Ohjusreserviksitiedoksi tuo tarkkuus riittää, ja 600 uutta ohjusta olisi kaikissa tapauksissa ehdoton yläraja. Kun sotatoimia suunnitellaan ja mitoitetaan, on ennakkolaskelmia syytä tehdä myös äärimmäisten enimmäismäärien pohjalta – ja sen Venäjä kyllä osaa tehdä.

****

Entä sitten Suomen ostamat Sidewinder-ohjusten määrä FI-P-AAS-hankintasopimuksen mukaisesti, jonka arvoksi on kirjattu 166 833 985,00 dollaria (137 470 323,83 EUR).

DSCA:n tuorein AIM-9X Sidewinder Block II -ohjusta koskeva hyväksyntäpäätös on maaliskuulta 2024. Italialla on mahdollisuus ostaa 66 Sidewinder-ohjusta 90,6 miljoonan dollarin hintaan eli 1,37 miljoonaa dollaria per kappale (DSCA, News Release 15.3.2024, Transmittal No. 24-18).

DSCA:n hyväksyntäpäätös 10 vuotta vuonna 2014 Israelille käsitti 600 AIM-9X-2 Sidewinder Block II -ohjusta 544 miljoonan dollarin hintaan eli 0,91 miljoonaa dollaria per kappale (DSCA, News Release 14.7.2014, Transmittal No. 14-31).

Nuo kaksi DSCA-päätösesimerkkiä eivät kuitenkaan ole hyviä kuvaamaa ohjuksen yksikköhintaa. Edustavin lienee Taiwanin 100 AIM-9X Block II Sidewinder -ohjuksen ostovaltuutus 85,6 miljoonan dollarin hinnalla eli 0,86 miljoonaa euroa per ohjus (DSCA, News Release 2.9.2022, Transmittal No. 22-46).

Yhdysvaltojen vuoden 2021 puolustusbudjetissa (Department of Defense, Fiscal Year (FY) 2021 Budget Estimates, February 2020) AIM-9X-ohjusten hinta Yhdysvaltojen laivastolle oli 430 000 dollaria ja ilmavoimille 472 000 dollaria. Yhdysvaltojen vuotuisia puolustusbudjettimateriaaleja voi käydä tarkastelemassa myös mm. täältä. Yhdysvaltojen laivasto saa aina ohjuksia ja pommeja halvemmalla kuin ilmavoimat.

On syytä olettaa, että tuolla 166,8 miljoonan euron summalla Suomi on saanut korkeintaan 200 Sidewinder AIM–9X Block II+ -ohjusta, jolloin kappalehinta olisi noin 0,83 miljoonaa per ohjus. Todennäköisesti määrä on hieman pienempi.

Venäjän hyökkäyssodan myötä kaikki sodankäyntiin liittyvä varustaminen on kallistunut hurjasti. Niin ammukset, ohjukset ja pommit.

****

Kysymys kuuluu, tulisiko Suomen ostaa nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa turvakseen ohjuksia ja pommia yli sen määrän, mistä Suomi on 10.12.2021 tehnyt jo FI-D-YAK- ja FI-P-AAS-hankintasopimukset AMRAAM-ohjusten ja Sidewinder-ohjusten suhteen? Tulisiko Suomen ostaa lisää ohjuksia esimerkiksi 1,5 miljardin dollarin arvosta, jota on kirjattu OFR:n Transmittal No. 21-0D -hyväksynnän MDE-lisäosana?

On muistettava, että Suomen Horneteihin ostama aseistus on osaltaan käypää myös F-35-hävittäjiin. Kirjasin edellä 170 miljoonaa euroa maksavan vanhoihin AMRAAM-ohjuksiin liittyvän hankinnan, jossa kyse lienee päivityksestä ainakin pääosin.

Listataan hieman tuota uutta aseistusta:

  • AMRAAM-ohjuksia 617,1 miljoonan euron (617 118 801,09 EUR) arvosta vastannee kutakuinkin 300 ohjusta
  • Sidewinder-ohjuksia 137,5 miljoonan euron (137 470 323,83 EUR) arvosta vastannee kutakuinkin 200 ohjusta.

Lisäksi varatusta 823,8 miljardin euron potista, mikäli tuo summa voidaan käyttää täysin ohjus- ja pommiostoihin, on jo tehty ostopäätökset 114,1 miljardin euron arvosta (34 997 772,74 EUR + 79 112 982,04 EUR = 114 110 754,78 EUR):

  • SDB II -liitopommien osalta tilaus 35,0 miljoonan euron (34 997 772,74 EUR = 42 473 297,00 USD) arvosta vastannee kutakuinkin 200 pommia, kun pommin järkevä kappalehinta pyörii parin sadan tuhannen dollarin tienoilla (Norjaa koskevassa DSCA-hyväksynnässä hinta oli peräti 0,49 miljoonaa dollaria per pommi)
  • SDB I -liitopommien ja JDAM-täsmäpommien osalta tilaus 79,1 miljoonan euron (79 112 982,04 EUR = 96 011 515 USD) arvosta vastannee kutakuinkin 0-2 400 kappaleen haarukkaa SDB I -liitopommeina (kappalehinnan ollessa noin 40-45 000 dollaria) tai 0-3 200 JDAM-täsmäpommia (kappalehinnan ollessa ilmavoimille noin 30-35 000 dollaria, laivastolle noin 20-25 000 dollaria) riippuen määräjakautumisesta SDB I -liitopommien ja JDAM-ohjusten kesken.

JSM- ja JASSM-ER-risteilyohjuksia, AARGM-ER-ohjuksia sekä SDB II -liitopommeja lisää Suomi voisi vielä ostaa enimmillään 709,7 miljoonan euron arvosta (823,8 – 114,1 = 709,7), mikäli 823,8 miljoonan euron varaus voitaisiin käyttää täysin F-35-hävittäjien ohjus- ja pommiostoihin.

Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä, millaiset ohjus- ja pommivarannot Suomella on 10 miljardin euron satsauksena Venäjän hyökkäyksen varalta. Oma mielipiteeni tulee varmasti selväksi, etteivät ne ole vielä riittävät peilaten sitä massiivista kulutussodankäyntiä, jota Venäjä harjoittaa Ukrainassa. Venäjä on siis laukaissut sodan aikana Ukrainaan jo yli 8 000 ohjusta.

Toinen kysymys keskustelun pohjaksi myös on, onko ylipäätään kalliisiin asejärjestelmiin ja kalliisiin ohjuksiin ja pommeihin perustuva sodankäyntitapa harvalukuisena ja vähäisenä räjähdysvoimana se, jolla Venäjää vastaan pärjätään. Kun halvimmatkin kalliisiin lentokoneisiin lastatavat pommit maksavat useita kymmeniä tuhansia dollareita.

Kysymys on siis siitä, minkä verran satsataan toisaalta kalliisiin ohjusten ja pommien kuljetuslaitteisiin ja niiden kalliiseen ylläpitoon sekä niillä kuljetettaviin kalliisiin ohjuksiin ja pommeihin ja toisaalta halpoihin kertakäyttöisiin taisteludrooneihin. Kummalakin on paikkansa, mutta millainen?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu