Suomen itsenäinen Nato-jäsenyyspäätös – Tekeekö sen nyt Venäjän sijaan Ruotsi?
”Turvallisuuden, suvereenin päätöksenteon, liikkumatilan ja yhteiskunnan toimintakyvyn takaaminen korostuvat [muuttuneessa turvallisuustilanteessa]. Suomi tekee ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa itsenäisesti.” (Ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta, Valtioneuvoston julkaisuja 2022:18, 13.4.2022).
Suvereeni on yhtä kuin täysivaltainen, riippumaton, itsenäinen (Kielitoimiston sanakirja, suvereeni).
Noin siis sekä pääministeri Sanna Marinin hallitus ja Suomen eduskunta päättivät huhtikuussa, että Suomella on suvereeni päätöksenteko Nato-asiassa ja että Suomi tekee ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa itsenäisesti. Päätökset tekisi siis Suomi eikä naapurimaamme Ruotsi tai Venäjä.
Sekä poliitikot että ulkoministeriön korkeat virkamiehet toistivat tuota samaa viestiä Suomen korkeinta ulkopoliittista päätöksentekoporrasta tasoa myöten. Siis, että Ruotsi ei päätä Suomen Nato-jäsennyyttä.
”Suomi ja Ruotsi tekevät kuitenkin ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa itsenäisesti.” (Valtioneuvosto, Ulkoministeriö 21.4.2022).
Noin lausui Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto em. ajankohtaisselonteon lähetekeskustelussa eduskunnassa.
”Meille on tärkeää, että Suomi ja Ruotsi pyrkivät tekemään ratkaisuja samansuuntaisesti ja mikäli mahdollista, samankaltaisella aikataululla. Mutta Suomi, aivan kuten Ruotsikin, tekee ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa itsenäisesti.” (KD-Lehti 14.4.2022).
Noin lausui Suomen itsenäisestä päätöksenteosta ilman Ruotsia ulkoministeriön poliittisen osaston osastopäällikkö, ulkoasiainneuvos Piritta Asunmaa. Asumaa on aiemmin toiminut Suomen Nato-suurlähettiläänä Brysselissä.
”Molemmat maat [Suomi ja Ruotsi] tekevät kuitenkin totta kai omat ratkaisunsa itsenäisesti, eikä Suomen päätös riipu Ruotsin ratkaisusta tai sen aikataulusta. Pohjoismaisen yhteistyön tiivistäminen entisestään on kaikkinensa tärkeää myös aikanaan NATOn jäseninä.” (Saara Sofia Sirén, Blogi 12.5.2022)
Noin puolestaan kirjoitti Kokoomuksen kansanedustaja Saara Sofia Sirén, joka on eduskunnassa suuren valiokunnan jäsen.
”Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on tehnyt selväksi sen, että Suomi tekee ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa itsenäisesti.” (Iltalehti 27.12.2021).
Siis, että Suomen turvallisuuspoliittista ratkaisuista eivät päätä naapurimaamme – ei Venäjä eikä Ruotsi.
Niin, Ruotsin tai Ruotsin Nato-kohtalon ei pitäisi päättää Suomen Nato-jäsenyyttä.
****
Eduskunnan puhemies Keskustan Matti Vanhanen ilmoitti Ylen Ykkösaamussa 21.5.2022, että Suomi ja Ruotsi etenevät Nato-jäsenyysasiassa yhtä aikaa ja liittyvät Natoon yhtä aikaa (Yle Areena, Ykkösaamu 21.5.2022). Jos Ruotsi ei pääse Natoon, ei Suomikaan liity.
”Emme tässä hylkää kumppaniamme.”, Vanhanen totesi Ykkösaamussa Ruotsin hylkäämisestä.
Turkki on arvostellut kovasanaisemmin Ruotsia kuin Suomea. Vanhasen mukaan Suomi ei kuitenkaan jättäisi Ruotsia siinä tapauksessa, että Turkki hyväksyisi Suomen hakemuksen käsittelyn Ruotsin hakemusta nopeammin ja Suomi voisi liittyä Natoon Ruotsia aikaisemmin.
Suomi on siis kuitenkin nyt tosiasiallisesti luovuttanut suvereniteettiaan maan ulkopuolelle, kun on sitonut Nato-jäsenyytensä Ruotsin Nato-jäsenyyteen. Viimeksi asia tuli varmaksi presidentti Niinistön suusta Kultaranta-keskusteluissa.
Niin, Ruotsin tai Ruotsin Nato-kohtalon ei pitäisi päättää Suomen Nato-jäsenyyttä. Nyt se kuitenkin päättää, kun Suomi on sen selvästi ilmoittanut.
Ainoana järkevänä poliitikkona juuri tässä asiassa on ollut perussuomalainen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho, joka totesi 27.5.2022 A-studiossa (Yle Areena, A-studio 25.5.2022), että Suomi tekisi Nato-jäsenyysratkaisun erillään Ruotsista eikä sitoisi jäsenyyttään Ruotsiin (nauhan kohta 12:07-12:55).
Halla-aho mm. totesi:
Siltä osin, kun se [Suomen Nato-jäsenyyspäätös] on Suomen omissa käsissä – en tosin usko, että se tulee olemaan Suomen omissa käsissä, mutta sikäli kuin se on, niin mielestäni suomalaisten ei pidä tehdä sellaista ratkaisua, että me hirttäytyisimme johonkin muuhun tässä prosessissa.
Ja aivan oikein Halla-aho totesi huhtikuussa päätetyn linjan mukaisesti. Suomi ei voi hirttäytyä Ruotsiin. Valitun ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan pitää pysyä muuttumattomana enemmän kuin vain kuukauden päivät.
Samassa ohjelmassa puolestaan SDP:n kansanedustaja ja tiedusteluvalvontavaliokunnan puheenjohtaja Mika Kari sitoi Suomen Nato-jäsenyyden Ruotsin Nato-jäsenyyteen (nauhan kohta 11:38-12:07):
Vaikea kuvitella, että Suomi ja Ruotsi, jotka ovat yhdessä sopineet yhtisestä aikataulusta ja yhdessä sitoutuneet myös tämän pohjoisen Itämeren vakauden rakentamiseksi puolustusliiton jäsenenä, niin menisi [Nato-]ovesta eri aikaan sisään.
Mutta Ruotsin kanssa yhtä aikaa edetään maaliin saakka.
Suomi ja Ruotsi ovat siis sopineet Itämeren vakauden rakentamisesta puolustusliiton jäsenenä. Tuo on sinänsä jo uutinen. Varsinaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen himmelin ovat Suomi ja Ruotsi taitaneet yhdessä rakentaa. Kuten Suomen ulko- ja turvallispolitiikassa yleensäkin, kaikkia kehityskulkuvaihtoehtoja ei käydä läpi eikä punnita.
Mika Karin sanoin Suomi on siis sitonut oman ulko- ja turvallisuusratkaisunsa Ruotsiin. Jos näin on, miksi tätä asiaa ei kerrottu huhtikuussa, vaan puhuttiin ihan päinvastaista? Se on nyt Ruotsi tai paremminkin Ruotsin kohtalo, joka päättää ja Suomen Nato-jäsenyydestä ja yhtä aikaa ja jalkaa mennään, jos mennään.
****
Halla-ahon rinnalle löytyy minun lisäksi ainakin yksi henkilö, joka ei pidä hyvänä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sitomista Ruotisiin. Hän on Ulkopoliittisen instituutin (FIIA) johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak (C Salonius-Pasternak, Twitter 13.6.2022 klo 10:01 ja C Salonius-Pasternak, Twitter 13.6.2022 klo 10:02).
Käsittämättömän huonosti hoidettua on nyt tämä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Jotenkin valheellista, kun vertaa huhtikuun sanomisia touko- ja kesäkuun sanomisiin.
Halla-aho on siis ainoa poliitikko, joka on pitänyt huhtikuussa valitun Nato-jäsenyyslinjan eikä sido Suomen suurinta ulko- ja turvallisuuspoliittista ratkaisua muiden maiden päätöksiin ja asioihin. Kyse on siitä, tekeekö Suomi päätöksensä itse omista turvallisuuslähtökohdista vai sitooko Suomi päätöksensä muiden maiden päätöksiin ja kohtaloon.
Onko Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasa järkevää sitoa omat turvallisuuspoliittiset päämäärät muiden maiden kohtaloon? Kysymys on ennen kaikkea periaatteellinen. Onko Suomen linja kovinkaan pysyvä vai muuttuko se kaiken maailman tuulten ja tapahtumien mukaan.
Jos Suomi sitoi jo eduskuntakäsittelyssä Nato-jäsenyytensä Ruotsiin, se olisi pitänyt julkisesti sanoa julkisesti jo tuolloin huhtikuussa ja toukokuun alussa.
Suomella on turvallisuushuoliensa johdosta jonkinlaista halua uskoa Natoon pysyvänä ja pitkän linjan instituutiona.
Näyttää siltä, että koko Nato on osoittautumassa fiaskoksi. Vain vajaa vuosi sitten Nato oli sekaisin. Yhdysvallat petti liittokunnan vetäytymällä omista lähtökohdistaan johtuen Afganistanista.
Ukrainan sodan myötä Yhdysvallat on pyrkinyt palauttamaan johtajuutta Naton keskuudessa. On puhuttu, että Nato ja läntinen maailma olisi yhtenäinen Venäjän uhkan edessä.
Naton piti pitää huippukokouksensa, jossa Yhdysvallat palaa johtajana areenalle. Sikäli Suomen ja Ruotsin tuominen Natoon olisi vahvistanut Bidenin hanketta elvyttää Natoa Afganistanin munausten jälkeen. Tältä kannalta katsottuna Biden lienee ollut aloitteentekijä Suomen ja Ruotsin Nato-hankkeessa.
Suomi tempautui tähän hurmahenkiseen hankkeeseen. Nyt kävikin toisin. Nato kokoontuu sekavassa tilanteessa. Kaksi Nato maata – Kreikka ja Turkki – riitelevät pahemmin kuin vuosikymmeniin. Unkarin ja Puolan välillä on jännitteitä. Turkki torppaa uusia jäsenhakemuksia.
Tästä Bidenin hallinnon pyrkimyksestä johtaa Natoa uuteen kukoistukseen on tulossa pannukakku.
Tulee vain mieleen, että riittääkö USA:lla pidemmällä tähtäimellä kiinnostusta Suomen ja Ruotsin Natoon liittymisasiassa. Siellä aletaan käydä vaaleja ja Ukrainan sota eikä Nato liene tässä tilanteessa hyviä teemoja. Jääköhän koko Naton laajeneminen kohta unholaan siellä?
Sikäli myös USA:n kannalta Suomen jäsenyys ilman Ruotsia ei näytä miltään suurelta harppaukselta tai Afganistanin tappion kumoamiselta. Puhuuko Niinistö siis yhteisestä Natoon liittymisestä Ruotsin kanssa USA:n näkökulmasta käsin? Jos Turkki jakaisi Suomen ja Ruotsin eri kategoriaan, olisi se nöyryytys Yhdysvalloille. Suomi profiloituisi maaksi, jolle ihmisoikeudet ja kurdireppanat eivät ole mikään kynnyskysymys. Kuka uskoo, ettei kulissien takana olisi suostuttu kaikkiin Turkin vaatimuksiin. Siinä olisi seuraava suomettumiskeissi, jossa Suomi selittää ”tarkoitus pyhittää keinot”- linjaansa
Ilmoita asiaton viesti
Myönnän, että Salonius-Pasternakin ja Pesosen pelot huvittavat.
Ilmoita asiaton viesti
Pesonen toteaa: ”Onko Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasa järkevää sitoa omat turvallisuuspoliittiset päämäärät muiden maiden kohtaloon? Kysymys on ennen kaikkea periaatteellinen. Onko Suomen linja kovinkaan pysyvä vai muuttuko se kaiken maailman tuulten ja tapahtumien mukaan.”
Minusta tuo kysymys on hyvä, kenties teistäkin? Itsekin olen hämmästellyt tuollaista kytköstä. Eikö Suomi ole vieläkään vapautunut kansakuntana infantiilista toiveesta että Ruotsi ja ruotsalaiset rakastaisivat meitä?
– olemme suhteessa Ruotsiin kun silmä mustana kulkeva perheväkivallan uhri, jossa uhri toteaa ”kun vielä vähän petraan…”.
Historiallisesti Suomi on yksisuuntaisesti sitonut tai joutunut sitomaan kohtaloaan Ruotsiin. Ruotsin intressi Suomeen päin on ollut kolonialistinen sekä välineellinen.
– viimeksi presidentti Koivisto loukkaantui sydänjuuriaan myöden kun Ruotsi ei edes välittänyt informoida meitä siitä, että oli jättänyt Eu -hakemuksen.
Näyttää Niinistö ja ministerikunta palauttaneen Suomen ja suomalaisten pitkän ja kansan sisäiseen olemukseen liittyvän ”sven dufvamaisuuden” turva- ja puolustuspolitiikan prinsiipiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Vuorisen kanssa tässä asiassa samaa mieltä – vaikka hakemuksen käsittely venyisi kuukausia, ei Suomella ole hätää. Suomella on vahvat puolustusvoimat, viimeinen paikka jonne Venäjä nyt hyökkäisi on nimenomaan koillisraja. Ei riitä miehet, ei kalusto ja jos sen virheen tekee, puolustusvoimat selviää kyllä yksinkin – joskin olen varma, että JEF porukka on täällä alta viikon tukena.
En ymmärrä tätä hosumista asian ympärillä.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjällä riittää niin sotilaita kuin kalustoa, jos julistavat omalta kannaltaan sodan. Saavat silloin reservit ja varusmiehet käyttöön. Silloinkaan sen armeijan taso ei kuitenkaan ole kovin hääppöinen, mutta saavat aika paljon vahinkoa aikaiseksi Suomelle, jos tänne jostain syystä hyökkäävät. Itse en pidä tuota edes hypoteettisena mahdollisuutena, mutta mahdollista vihollista ja sodan hirveyksiä ei tule aliarvioida. Se on tietenkin totta, että Suomen puolustusvoimat ovat hyvällä mallilla. Ja laajennettu sota aiheuttaisi Venäjän talouden vielä nykyistäkin suuremman heikkenemisen.
Tässä tuosta Ukrainan sodasta ja Venäjän puutteet sen osalta selitetään laajasti ja selkokielellä. Siinä käy myös rivienvälistä selville miten liikekannallepano olisi muuttanut Venäjän sotilaallista kykyä Ukrainassa. https://www.youtube.com/watch?v=AKewF8_SiIs
Ilmoita asiaton viesti
Asialla on puolensa ja puolensa. Ihmetyttää kuitenkin miksi Suomen liittyminen Natoon nähtäisiin Ruotsin hylkäämisenä tai kaverin jättämisenä. Saahan Ruotsi perässä tulla eikä Suomen Nato-jäsenyys Ruotsin puolustukselle huono asia olisi.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, eikös Suomella olisi parhaat mahdollisuudet edistää Ruotsin jäsenhakemusta, kun itse on jo jäsenenä?
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on hirmuista! Lukekaa Paasikiveä!
Ilmoita asiaton viesti
Virhe on jo tehty. Suomi on alusta alkaen tehnyt Ruotsille selväksi, että yhdessä mennään Natoon. Kaikenlaista yhteistyötä ja valtiovierailuja on tehty. Kun Erdogan sekoitti pakan, asia monimutkaistui. Jos pääsisimme Natoon ilman Ruotsia, olisi se ruotsalaisille selkään puukottamiseen verrattavissa oleva tapahtuma, emmekä saisi sitä ”koskaan” anteeksi. Suomi erkaantuisi lisää Pohjoismaista.
Kun Ruotsi jossakin vaiheessa tulisi Naton jäseneksi, ruotsalaiset eivät kokouksissa mielellään keskustelisi suomalaisten kanssa. Saksan, Tanskan, Norjan, Islannin seura olisi heille luontevampaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se välttämättä noin menisi. Ensinnäkin muut Pohjoismaat ovat tuon logiikan mukaan jo aikoja sitten ”puukottaneet selkään” Ruotsia liittyessään Natoon. Miksi ne olisivat Suomea mukavampia keskustelukumppaneita?
Eikä turvallisuuspoliittisissa kuvioissa ole kanttia toimia tunteiden pohjalla tyyliin ”murjotetaan nyt Suomelle”, kun Suomi on sentään se Naton rajavartija idässä ja edelleenkin Ruotsin puskuri.
Jos tilanne muodostuu sellaiseksi, että Suomi voisi Natoon mennä ennen Ruotsia, niin asia ymmärretään Ruotsissakin ja toki Ruotsin valtiojohdon kanssa siinäkin tapauksessa asia yhteisymmärryksessä kommunikoidaan hyvässä hengessä, kuten kaikki muutkin asiat.
Ilmoita asiaton viesti
Avaan ihan lyhyesti: Saksa miehitti Norjan ja Tanskan, ja ne liittyivät Natoon keväällä 1949. Eivät luottaneet Ruotsi ehdottamaan skandinaaviseen puolustusliittoon. Tämän jälkeen Ruotsi on jyrkästi vastustanut Natoon liittymistään, kunnes tuli 24.2.2022.
Norja ja Tanska eivät luvanneet Ruotsille mitään sellaista, että olisivat joutuneet syömään sanansa jälkeenpäin. Suomi on: yhdessä mennään Natoon.
Tässä logiikka, eikä se petä.
Ilmoita asiaton viesti
Logiikka oli ihan hyvä lähtökohta, mutta kun tilanne muuttuu – Suomesta riippumattomista syistä – niin Ruotsinkin kannattaa ajatella uudessa tilanteessa mikä sen oma etu on. Eikä Suomen pysyminen Naton ulkopuolella toisi Ruotsille mitään etua verrattuna siihen, että Suomi olisi Naton jäsen. Ei Ruotsi pahoillaan Baltiankaan Nato-jäsenyydestä ole ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän näkökannan. Jopa niin pitkälle, että turvallisuus on meille a & o, ja sen vuoksi Suomen olisi liityttävä Natoon vaikka ilman Ruotsia.
Mutta me onnettomat olemme menneet lupailemaan, että yhdessä mennään. Sanojen syönti on vierasta suomalaisille (lukuun ottamatta kepulaisia ja poliittista eliittiä).
Jos Suomi vastoin puheitaan liittyisi Natoon ilman Ruotsia, ja Ruotsi hyväksyttäisiin jäseneksi vaikkapa 12 kk kuluttua, suhteemme Ruotsiin olisivat hyvinkin viileät pitkään, eikä suomalaisiin enää luotettaisi oikeastaan missään..
Ilmoita asiaton viesti
En ole tuosta aivan samaa mieltä. Tuollainen ”pelko” kuvastaa nimenomaan sitä suomalaista selkärankaisuutta sanotun pitämisessä, mitä ruotsalaisilla itsellään tunnetusti ei ole lainkaan samassa mitassa.
Ja nimenomaan tässä Nato-kysymyksessä niin perin juurin moni politiikan nokkamies on pyörtänyt kantansa 180 astetta useammankin kerran. Sanna Marin sanoi, ettei Suomi hänen aikanaan liity Natoon (tosin voi sattumalta olla ollut oikeassakin) ja Niinistökin antoi hyvin varauksellisia kantoja Nato-jäsenyyspyrkimyksiin vielä tämän vuoden alkukuukausina.
Ilmoita asiaton viesti
”Sanojen syönti on vierasta suomalaisille ”
Joo, eihän tässä vielä olla siinä tilanteessa kuin Suomi oli kesällä 1944, jolloin Ryti teki äärimmäisen kovan henkilökohtaisen päätöksen. Se päätöshän vei hänet jälkeen laaditun lainsäädännön perusteella sodan jälkeen vankilaan ja pelasti Suomen. No silloinen Saksahan ei enää päässyt enää ”rokottamaan” Suomea aseavun sopimuksen ehtojen kuvioiden täyttämättä jättämisestä.
Kyllä minä näen, että parempi meidän on pysyä rinta rinnan Ruotsin kanssa kuin lähteä turkkilaisen Erdon pillin mukaan hyppimään ja sooloilemaan. Jos Erdon Turkki hallitsee Mustanmeren portin avaimia, niin kyllähän Suomella ja Ruotsilla on omat geostrategiset valttinsa Naton ja erityisesti Iso-Britannian sekä USA:n silmissä. ( ks. tuo alla oleva kommenttini, #3687558 ).
Ilmoita asiaton viesti
Ennakkovalmistelut taisivat olla hätäilyä ja oikeastaan Turkki tekee venäjän suosiolla omaa politiikkaansa. Nato on näyttänyt heikkoutensa ja naapuri myhäilee.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi ja Ruotsi liittyvät toki Naton jäseniksi itsenäisesti. En kuitenkaan pidä järkevänä, että ryhtyisimme kilpailemaan Erdoganin suosiosta antamalla periksi oikeusvaltioperiaatteistamme ja ilmaisunvapaudestamme. Olen ollut havaitsevinani tällaista ajattelua.
Suomella ja Ruotsilla on ollut yhtenäinen linja koskien henkilöiden luovuttamista Turkkiin tuomittavaksi ja tiedotusvalineiden vapaudesta kritiikkiin Turkkia kohtaan. Tässä mielessä olemme samalla viivalla. Kun emme anna sen enempää Venäjän kuin Ruotsin tehdä päätöksiä puolestamme, niin miksi antaisimme Turkin tehdä? Seisoisimme kiltisti porstuassa odottaen kumman, Suomen vai Ruotsin, Erdogan suvaitsee kutsua ensin sisään?
Erdoganille on asiallisesti tehty selväksi että emme tue terrorismia, mutta emme myöskään luovu oikeusvaltioperiaatteistemme emmekä tiedotusvälineiden vapaudesta. Jos ja kun tämä ei ole herraa vakuuttanut, niin mielestäni puheet on nyt pidetty. Naton jäsenmaiden piirissä ja erityisesti Yhdysvalloissa on varmasti tajuttu, että Turkin toiminta halvaannuttaa Naton päätöksentekoa. Turkki tullaan jollain aikavälillä ajamaan Natossa sivuraiteelle ja viidennen artiklan mukaiset turvatakuut hoituvat meille jollain järjestelyllä.
En ole ollenkaan huolissani, aika hoitaa. Typerintä mitä voisimme nyt ruveta Ruotsin kanssa tekemään, olisi ryhtyä hosuen kilpailemaan tuon basaarikauppiaan ja pikkudiktaattorin suosiosta periaatteitamme myymällä. Niiden periaatteiden, joiden varaan koko Nato on rakennettu.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä oli kaikki tarpeellinen. Näinä aikoina selviää, kuka tarkoittaa mitä sanookin, puhuessaan liittymisestä tähän(kin) demokraattisten maiden yhteisöön.
Ilmoita asiaton viesti
Selvää on, ettei oikeusvaltioperiaatteista neuvotella. Nyt on sellaista ajattelua ilmassa, että kytky on periaatteellista laatua. Jos ollaan jostain käsittämättömästä syystä kytketty eteneminen Ruotsin etenemiseen, ei erillisratkaisua silloin edistetä. Jos eriaikaisuuteen ollaan valmiita, tehdään työtä myös sen vaihtoehdon puolesta.
En keksi mitä hyötyä on jäädä kiinni samanaikaisuuteen, kun varsinaista hyötyä Suomi ei siitä saa. Ruotsi on jo ilmoittanut haluavansa liittyä jäseneksi.
Ilmoita asiaton viesti
On tietysti mahdollista, että Suomen ja Ruotsin liittymisaikatauluissa voi tulla pieniä eroja eri syistä. Mutta oleellista mielestäni on, että Turkin ei anneta niitä määritellä. Olemme jo tuoneet Turkille esiin sen, että emme hyväksy terrorismia emmekä tue sitä. Jos Turkki esittää vaatimuksia ihmisten luovuttamisesta pelkkien mielipiteiden takia, lainsäädännön muuttamisesta, riippumattoman tiedonvälityksen suitsimisesta jne. niin noille vaatimuksille pitää viitata kintaalla.
Näyttää siltä, että Turkin kanssa neuvottelu asiasta on hyödytöntä, meidän pitää edistää ehdokkuuttamme muilla keinoin. Yhdysvallat tuskin katsoo hyvällä Turkin toimintaa Natossa, sotatoimia Syyriassa ja veljeilyä Venäjän kanssa eikä Yhdysvaltain kongressi varmaankaan pidä epäluotettavaksi koetun liittolaisen vaatimuksista hävittäjäkauppoihin liittyen. Turkki joutunee sivuraiteelle Natossa venkoilunsa (eikä siis pelkästään tähän jäsenyysasiaan liittyvän) takia ja kun Yhdysvalloilla ja Britannialla on vahva halu vahvistaa Natoa Itämerellä ja Pohjois-Euroopassa, niin näiden kanssa neuvotellen saamme kyllä järjestettyä täysin viidettä artiklaa vastaavat turvatakuut vaikka emme jäseniä vielä olisikaan.
Viidennen artiklan takaamat turvatakuuthan ovat itse asiassa melko epämääräiset. Yhdysvalloilta ja Britannialta on mahdollista saada paljon konkreettisemmat ja tulisimme olemaan turvassa vaikka jäsenyytemme Natossa lykkääntyisi jopa vuosilla. Hakemuksia ei tietenkään pidä vetää pois, kyllä jäsenyys toteutuu joka tapauksessa aikanaan. Makedoniaa on turha käyttää esimerkkinä, sen merkitys Euroopan turvallisuudelle on puhdas nolla, Suomen ja Ruotsin merkitys Itämeren alueen ja Baltian puolustuksessa hyvinkin suuri.
Ilmoita asiaton viesti
Suomihan on hakenut Nato -jäsenyyttä.
Kun Nato aikanaan ilmoittaa, että Suomi on hyväksytty jäseneksi ja Nato-maiden parlamentit ovat sen vahvistaneet, emme kai sano ”Ahäkutti, emme tulekaan, jos Ruotsia ei myös oteta jäseneksi”. Sehän olisi täydellistä idiotismia ja kansallisen turvallisuuden vakavaa vaarantamista.
Ilmoita asiaton viesti
Niinistön lausunto todella ihmetyttää. Mielestäni hän ylitti siinä selkeästi oman mandaattinsa.
Ilmoita asiaton viesti
Päätöstä Suomen Nato-jäsenyydestä ei tule tekemään Ruotsi, sillä sen on jo tehnyt Turkki.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ei pidä hirttäytyä Ruotsin Nato-kantaan. Jos Ruotsi peruuttaa Nato-aikomuksensa tai ei sinne pääse, Suomen on silti pyrittävä jäseneksi. Toisin kuin pres. Niinistö esittää, Suomen ilman Ruotsin jäsenyyttäkin Natosta saama turva on parempi, kuin se olisi Naton ulkopuolella (Ruotsin kanssa).
Tietenkin paras ratkaisu Suomen kannalta olisi mennä samaa tahtia sisään Ruotsin kanssa. Mutta: paras on hyvän vihollinen.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi Suomi antaisi Erdoganin pompotella, kun ei antanut Putininkaan määräillä. Suomi näyttää hienosti poliittista voimaa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi ja Ruotsi ovat itsenäisesti eri hakemuksilla menemässä Natoon. Tämä on selvä asia. Suomi ja Ruotsi ovat edenneet tässä yhtä jalkaa ja hyvä niin.
Päätös Nato-jäsenyydestä ei välttämättä tulisi yhtä aikaa molempien maiden kanssa. Ruotsissa asuu noin 100 000 kurdia ja meillä heitä on noin 16 000. Tämä ero saattaa edesauttaa Suomen pääsemistä helpommin Naton jäseneksi kuin Ruotsin. Kurdit tuntuvat olevan ”kivi” kengässä” Erdoganille.
Suomen ja Ruotsin yhtäaikaisen tai eriaikaisen jäsenyyden ratkaisee viime kädessä Nato-jäsenvaltiot. Tähän on tyytyminen.
Ilmoita asiaton viesti
Niinistö palasi vanhalle linjalleen eli Venäjän etujen edistäjäksi. Luonnollisesti Suomen etu mielessä. Kuinkas muuten.
Jos Turkki hyväksyisi Suomen ilman Ruotsia, oman etenemisen jarruttaminen Erdoganin vihan viemänä, on yhtä typerää toimintaa, kuin Naton vastustaminen periaatteellisista syistä on ollut.
Jos Suomi on jäsen, Erdoganin neuvotteluvoima heikkenee ja Turkin todellisen vastapuolen neuvotteluasema paranee. Jos Suomi periaatteellisuussyistä kytkee etenemisensä Ruotsiin, tilanne on päin vastainen.
En usko kyseessä olevan vain viikkojen tai kuukausien viive, vaan mahdollisesti useamman vuoden pattitilanne. Kaiken aikaa hallitukset vaihtuvat Naton-jäsenmaissa ja vanhat lupaukset nousevat pöydälle uudelleen arvioitavaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikesta huolimatta en usko monen vuoden pattitilanteeseen. Vaikka asiaa ei julkisuudessa kovin paljon haluta korostaakaan kyllä tässä on nyt niin isot pyörät pyörimässa, ettei Turkin anneta niitä pysäyttää. Miten tuo sitten toteutuu on eri asia eikä mielikuvitukseni siihen toistaiseksi aivan yllä.
Ilmoita asiaton viesti
Biden on sotkenut asiat vähän joka suunnalla. Suomen Nato jäsenyys ei ole ykkösprioriteetti. Suurempi ongelma hänen ja demokraattisen puolueen vaalimenestystä ajatellen on polttoaineen hinta ja inflaatio. Biden on suututtanut Saudi-Arabian, joka ei keskustele öljyn lisäpumpppaamisesta, mutta voi korkeintaan kutsua Bidenin kylään keskustelemaan alueen asioista ml. Saudi-Israel suhteet tms muuta.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä kauemmin Turkki jarruttaa, sitä nihkeämmin Turkin saama ymmärtämys sen lähestyvän taloudellisen katastrofin korjaamisessa etenee ainakin Nato-maiden osalta. Tuskin Turkin toiminta lämmittää myöskään mitenkään suhteita USA:n suuntaan ja parantaa mahdollisuuksia hankkia mm. hävittäjiä USA:sta.
Erdolla tuntuu olevan edelleen taipumus laittaa liian monta rautaa yhtä aikaa tuleen. Ennen kuin hän ehtii niitä kaikkia takomaan, ne ovat jo jäähtyneet tai sitten sulaneet ahjon pohjalle.
Tulee mieleen, että perinteisestihän Ruotsi on ollut melko taitava neuvottelemaan asioita kulissien takana. Usein taitavampi kuin me sinisilmäiset rehelliset ja vilpittömät suomalaiset. Ei nyt suhmuroida tätä Ruotsin asiaa, sillä se on myös meidän asia ja meidänkin etumme.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Suomen , Ruotsin ja Naton ( ml. Iso-Britannia ja USA ) geostrategista kuvaa tarkastelee kartan ääressä ( mieluummin karttapallon tai Google Earthin, pallopinnan vaikutus ) , niin huomaa, mikä rooli Ruotsilla on Naton ja Suomen idän suunnan puolustusjärjestelyissä.
Presidenttihän viittasi tässä juuri siitä, että meillä Suomessa on hyvä olla selkämme takana muutakin kuin tyhjää.
Ruotsi ja Suomi muodostavat Naton Norjan alueen suunnalle puolustuksellista syvyyttä. Tällä hetkellähän Norjan puolustus on puristettu äärimmäisen ohuelle alueelle Pohjois-Atlantin rannalle. Pohjois-Atlantin Norjan rannaltahan on pääsy mm. transatlanttisille yhteyksille ilmassa. meren pinnalla, meren pinnan alla sekä merenpohjassa. Puhumattakaan lähiavaruudesta, jonka kautta mm. idän ja lännen mannertenväliset ballististen ohjusten reitit kulkevat. Tuon alueen ohuuden haavoittuvuushan tuli juuri konkreettisesti esiin, kun Pohjois-Norjassa olevan yhden sillan kantavuuden kanssa tuli ongelmia. Kiertotie Pohjois-Norjan ja Etelä-Norjan välillä kulkee Suomen kautta.
Suomen alueen ja sen pitkän rajan puolustamisen kannalta Ruotsi muodostaa meille merkittävän tukialueen, joka on suurelta osin suojassa mm. Venäjän Iskander-ohjusten kantaman ulkopuolella puhumattakaan Venäjän ilmavoimien toimintaetäisyyksistä.
Naton Baltian maiden puolustuksen kannalta Ruotsin mantereen ja Gotlannin saaren alueet muodostavat samoin tärkeän tukialueen. mm. Naton merivoimille ja ilmavoimille.
Sehän lienee jo kaikille selvää, että Suomelle elintärkeiden meriyhteyksiemme turvaamisessa Ruotsi on avainasemassa.
Mutta, jos Ruotsi ei ole mukana Natossa, niin silloin on suuri vaara, että meidän selkämme takana on sitä puolustuksemme kannalta ”tyhjää aluetta” johon me emme voi tukeutua. Silloin olemme täällä Euroopan pohjoisen pussin perällä melko yksin, vaikka kuinka kuuluisimme Natoon. Että kyllähän tässä samassa veneessä taidetaan olla Ruotsin kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Tunnen perusteet, miksi Ruotsin kuuluminen Natoon on Suomen etu. Suomen jääminen ulkopuolelle Ruotsin vuoksi, ei ole Suomen etu. Kahdestaan ulkopuolella oleminen on Suomelle huonompi vaihtoehto, kuin olla Natossa ilman Ruotsia. Suomen jarruttelu ei edistä Ruotsin jäseneksi pääsyä.
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen analyysi Arilta. Allekirjoitan.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/olli-pekkasalminen/pitaako-suomi-nato-jasenyyshakemusprosessissa-katseen-pallossa/
Ilmoita asiaton viesti