Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö – Varmaa tukea Suomen on turha odottaa sotatilanteessa Ruotsista

”Lagen om operativt militärt stöd mellan Sverige och Finland”.

Vapaasti suomennettuna:

”Laki operatiivisesta sotilaallisesta tuesta Ruotsin ja Suomen välillä”.

Kyse on 15.10.2020 voimaan tulleesta ruotsalaislaista (2020:782), jossa säädetään sotilaallisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta Suomen ja Ruotsin välillä. Laki on varsin lyhyt, vain 6 pykälää.

Lain etenemiseen Ruotsin valtiopäivillä voi käydä tutustumassa täällä.

Laista ja sen sisällöstä on jo uutisoitu Suomessa (mm. Verkkouutiset 22.11.2020, IS 23.11.2020 ja IS 23.11.2020). Noissa jutuissa laki on nähty ongelmalliseksi Suomelle, koska käytännössä lain kirjausten perusteella Ruotsin ei olisi mahdollista edes antaa apua Suomelle todellisessa sotatilanteessa.

Saman suuntaisia tulkintoja on esitetty myös Ruotsissa. Yksi tulkinta on ruotsalaisen Frivärld-julkaisun (kotisivut) artikkeli, joka on emeritusprofessori Hain Rebasin kirjoittama (Frivärld 20.11.2020).

Ajatushautomo Frivärld on keskittynyt ulko- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Emeritusprofessori Rebas toimi Viron puolustusministerinä 1992–1993 ja hän on Virosta sodan jälleen Ruotsiin sotapakolaisena paenneen perheen lapsi omaten sekä Ruotsin että Viron kansalaisuuden.

****

Käsittelen tässä kirjoituksessa Suomen ja Ruotsin välistä puolustusyhteistyötä, joka on saanut Ruotsin osalta yhden virallisen rajan tuolla 15.10.2020 voimaan astuneella lailla. Laki määrittelee Ruotsin auttamismahdollisuuksia sotatilanteessa ja sotaa edeltävässä tilanteessa.

Ei ole näköpiirissä, että muuta konkreettista laki- tai sopimusmuotoista olisi Ruotsista tulossa koskien puolustukseen liittyviä toista maata koskevia Ruotsin velvoitteita. Ruotsin sotilaallisen yhteistyön tiivistäminen Suomen kanssa toki edelleen jatkuu, mutta ilman pakottavia velvoitteita.

Olen seurannut Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyön kehittymistä monissa blogikirjoituksissa vuodesta 2015 alkaen ja tuskinpa tämäkään kirjoitus on viimeinen.

Olen arvostelut ajoittain ankarasti noissa kirjoituksissa Suomen sinisilmäisiä näkemyksiä Suomen ja Ruotsin välisen sotilaallisen avun mahdollisuuksissa. Onko Suomen ulkopoliittisessa johdossa unohdettu alun alkaenkin tutkia riittävällä huolellisuudella Ruotsin pitkää turvallisuuspolitiikan historiaa lähtien ajasta aina ennen toista maailmansotaa?

Kyse on siitä, mihin Ruotsi on valmis ennalta virallisesti sitoutumaan.

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön alkamisajankohdaksi olen määritellyt päivämäärän 12.1.2014. Tuo ajankohta tammikuun 12. päivänä vuonna 2014 oli siis ennen kuin Venäjä oli aloittanut Krimin valloitustoimet. Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyön pohjimmainen perusta ei siis ollut Venäjän vuoden 2014 toimissa.

Presidentti Sauli Niinistö lausui Sälenin Rikskonferens -seminaarin puheessaan Ruotsissa 12.1.2014:

 ”Olemme siis lähellä toisiamme [Suomi ja Ruotsi]. Eikä vain maantieteellisesti. Sillä on merkitystä, nyt kenties enemmän kuin moniin vuosikymmeniin. On siksi tärkeää, että pohdimme asioita yhdessä. Haluan tuoda esiin näkemykseni siitä, millaisessa kansainvälispoliittisessa ympäristössä elämme.

 Nämä seikat [mm. Pohjoismaiden eriävät perusratkaisut] luovat tilausta Suomen ja Ruotsin kahdenvälisen puolustusyhteistyön kehittämiselle. Mutta on muitakin syitä. Talouden realiteetit puhuvat kovaa kieltään, myös tulevaisuudessa. Meidän onkin ennakkoluulottomasti kysyttävä, mikä on järkevämpää tehdä yhdessä kuin yksin? Tähänastiset tulokset ovat olleet myönteisiä. Oli sitten kyse meri- ja ilmavoimien koulutus- ja harjoitusyhteistyöstä tai tilannekuvatoiminnasta.

Minusta on perusteltua lähteä yhdessä pohtimaan ja suunnittelemaan yhteistyömme edelleen vahvistamista. Esimerkiksi puolustusmateriaali- ja suorituskyky-yhteistyön tiivistäminen tarjoaisi paljon mahdollisuuksia. Suuri kysymys on, miten voisimme paremmin sovittaa yhteen puolustusmateriaalin hankintoja kummassakin maassa? Yhteistyön tiivistäminen edellyttäisi, että Suomen ja Ruotsin olisi ajateltava toisiaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.” 

Suomessa maan ulkopoliittinen johto on satsannut runsaasti arvovaltaa Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyöhön. Suomen ulkopoliittinen johto ole paljonkaan kuunnellut, mitä pitkin matkaa Ruotsin yhteistyöpyrkimyksistä Suomen kanssa on viestitetty niin puolustusministeri Peter Hultqvistin kuin myös pääministeri Stefan Löfvenin suulla kahden eri hallituksen aikana.

****

Tuo tuore kuusi pykälää sisältävä Ruotsin Suomi-sotilastukilaki on mielenkiintoista luettavaa. Suomen kannalta keskeisin sisältö on kirjattu kolmeen ensimmäiseen pykälään (1 §, 2 § ja 3 §):

1 §   Regeringen får, under förutsättning att Sverige inte är i krig och det inte råder en väpnad konflikt på finskt territorium, på begäran av Finland sätta in svenska väpnade styrkor för att i enlighet med internationell rätt stödja Finland med att hindra kränkningar av finskt territorium.

 2 §   Regeringen får, om Sverige är i krig eller krigsfara, begära stöd av Finland i form av militära styrkor för att i enlighet med internationell rätt möta ett väpnat angrepp mot Sverige. Regeringen får för detta ändamål överlåta förvaltningsuppgifter till Finland.

 3 §   Regeringen får begära stöd av Finland i form av militära styrkor för att i enlighet med internationell rätt hindra kränkningar av svenskt territorium i fred eller under krig mellan främmande stater. Regeringen får för detta åndamål överlåta förvaltningsuppgifter till Finland.

Vapaasti suomennettuna:

1 §   Hallitus voi edellyttäen, ettei Ruotsi ole sodassa eikä Suomen alueella ole aseellista yhteenottoa, sijoittaa kansainvälisen oikeuden mukaisesti Suomen pyynnöstä Ruotsin asevoimia tukemaan Suomea estämään Suomen alueen loukkauksia.

 2 §   Jos Ruotsi on sodassa tai sodan vaarassa, hallitus voi pyytää kansainvälisen oikeuden mukaisesti Suomelta sotilasvoimatukea vastatakseen Ruotsiin kohdistuneeseen aseelliseen hyökkäykseen. Tätä varten hallitus voi siirtää johtotehtävätoimintoja Suomeen.

 3 §   Hallitus voi pyytää kansainvälisen oikeuden mukaisesti Suomelta sotilasvoimatukea estämään Ruotsin alueen loukkauksia rauhan tai [Ruotsin ulkopuolisten] ulkomaiden välisen sodan aikana. Tätä varten hallitus voi siirtää hallinnollisia tehtäviä Suomeen.

****

Noista kolmesta pykälästä vain ensimmäinen koskee Ruotsin sotilaallista apua Suomelle, kaksi muuta Suomen apua Ruotsille. Kyse on siitä, mitä Ruotsi voi päättää maan hallituksen puitteissa.

Ruotsin mahdollisuutta antaa sotilasapua Suomelle ja ottaa sotilasapua Suomesta ei ole määritelty samoin kriteerein. Voitte lukea pykäläteksteistä, kumpi on tehty Ruotsille vaikeammaksi. Avun antaminen totta kai on säädetty vaikeammaksi.

Suomennetaanpas, mitä tuo lailla säädetty oikein tarkoittaa.

On myös muistettava, että nykyaikana on hieman rajanvetoa, milloin maa on sodassa (”Sverige inte är i krig”) , sotaa kun ei enää ole tapana julistaa.

Ruotsin apu Ruotsin hallituksen päättämänä edellyttää kahden eri ehdon olemista olemassa samanaikaisesti, jotta Ruotsi voisi avustaa Suomea sotilaallisesti: Ruotsi ei saa olla sodassa eikä Suomen alueella saa olla aseellista yhteenottoa.

On syytä erikseen korostaa, että nuo kaksi ehtoa pitää olla voimassa samanaikaisesti, jotta Ruotsi voisi avustaa sotilaallisesti Suomea maan hallituksen päätöksellä.

Ensimmäinen pykälä on siis tärkein ja Ruotsin auttamismahdollisuuksia rajoittava. Ruotsi ei voi olla sodassa eikä Ruotsi voi siis olla Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen kohteena, jotta Ruotsi voisi auttaa Suomea lainsäädäntönsä pohjalta halituksensa päätöksellä.

Myös Suomi ei voi olla Venäjän sotatoimien kohteena aseellisen yhteenoton tasolla, jotta Ruotsi voisi auttaa sotilaallisesti Suomea lainsäädäntönsä pohjalta maan hallituksensa päätöksellä.

Laki tarkoittaa siis sitä, että Ruotsi voi avustaa säätämänsä lain ja hallituksen päätöksen puitteissa sotavoimalallansa Suomea vain tilanteessa, jolloin Suomeen ja Ruotsiin ei ole vielä hyökätty ja vain kun korkeintaan sodan uhka on olemassa.

Laki operatiivisesta sotilaallisesta tuesta Ruotsin ja Suomen välillä on laadittu niin, että sen tarkoitus on nostaa hyökkäyskynnystä tilanteessa, jolloin jompikumpi maa ei vielä ole joutunut sotilaallisen toiminnan kohteeksi. Sen tarkoitus ei ole enää auttaa Suomea sotilaallisesti tilanteessa, kun sotatoimet ovat jo alkaneet. Sotatoimet ovat siis käytännössä Venäjän sotilaallinen hyökkäys Suomen alueelle ja/tai Ruotsin alueelle.

Venäjä on kyllä lukenut ruotsalaislainsäädännön tarkkaan ja tietää, että lainsäädäntö on hyvä Venäjän kannalta. Venäjä myös tietää, että Ruotsi kyllä noudattaa pilkulleen säätämäänsä lainsäädäntöä. Jos Venäjä on jo hyökännyt Suomeen, ruotsalaiset eivät enää tule apuun ainakaankaan hallituksen päättämänä sen jälkeen, kun sotatoimet ovat alkaneet.

Mutta voiko joku muu taho kuin Ruotsin hallitus päättää enemmän Ruotsin sotilaallisesta avusta Suomelle? Kuinka Ruotsin valtiopäivät eli Riksdagen? Onko Riksdagenilla lakeja säätävänä elimenä asettaa enemmän Ruotsin velvollisuuksia auttaa Suomea?

****

Ilkka Kanerva (kok.) kommentoi Ilta-Sanomissa lakia operatiivisesta sotilaallisesta tuesta Ruotsin ja Suomen välillä (IS 23.11.2020). Kanerva on eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ja asemansa perustella hänen pitäisi olla täysin perillä Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyön asioista, mistä hänen IS-kannanottonsa eivät kuitenkaan anna ainakaan täydellisiä viitteitä.

Ilta-Sanomat Kanervan mietteistä:

”Kanerva ei usko, että kriisitilanteessa toimenpiteitä pohdittaisiin ainoastaan sen mukaan, mitä lakiin on kirjattu.”

”Kanerva perustelee tätä sillä, että Rebas on jättänyt kirjoituksessaan huomioimatta erään tärkeän seikan. Vaikka Ruotsin laki kertookin hallituksen toimivaltuuksista, voi maan valtiopäivät päättää tukea Suomea sotilaallisesti ohi hallituksen tehtävien ja toimivaltuuksien, Kanerva kertoo.”

”– Vähän samaan tapaan kuin Suomessa, jossa sodasta ja rauhasta päättää eduskunta. Minusta tämä tasapainottaa Rebasin arviota, Kanerva sanoo.”

Ensinnäkin ruotsalaiset pohtivat aina toimenpiteensä niin, että lainsäädäntöä varmuudella noudatetaan.

No, mitä Riksdagen voi Suomen eduskuntaa vastaavana lainsäätäjänä päättää Suomen sotilaallisesta avusta silloin, kun tilanne on niin sanotusti päällä?

Siis tilanteessa, jossa niin Suomi kuin samalla todennäköisesti myös Ruotsi on joutunut Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi eikä Ruotsin hallituksella ole enää toimivaltuuksia 15.10.2020 voimaan astuneen lain perustella auttaa sotilaallisesti Suomea.

Nykysodassa nopeudella on avainasema. Jos sotilaallisen avun saaminen on avustajamaan lainsäädännön takana, sen tietää ajan kulumista. Nato-maiden kesken prosessi on jo etukäteen kirjattu perussopimukseen, jonka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet. Lakeja ei enää säädellä vaan kaikki on tarkasti prosessoitua.

****

Ruotsalaisessa lainsäädännössä yksi tarkka määrite on, onko valtakunta sodassa tai sodan vaarassa (riket är i krig eller krigsfara). Tuo määrittää myös päätäntävaltaa jo silloin, kun sotatoimet eivät ole vielä alkaneet, mutta maa on sodan vaarassa. Sodan vaarassa tarkoittaa, että sota on todennäköinen ja lähes täysin varmaa.

Jos jotain lukijaa kiinnostaa mikä on Ruotsin valtiopäivien asema sodassa ja sodan vaarassa, löytyy perustietoa Riksdagenin kotisivuilta (Riksdagens roll vid krig och krigsfara). Kyse on hallitusmuodosta (regeringsformen) ja valtiopäiväjärjestyksestä (riksdagsordningen), missä asiaa on lakipykälinä säädelty.

Hallitusmuodon (1974: 152) luvussa 15 on säädetty sodasta ja sodan vaarasta.

Ruotsalaissäädännössä mielenkiintoinen valtiollinen elin on sotavaltuuskunta (krigsdelegationen). Sota-aikaan tai jo sodan uhatessa Ruotsi voi korvata 349 paikkaisen Riksdagenin toiminnan puhemiehen ja 50 kansanedustajan muodostamalla sotavaltuuskunnalla päätöksenteon sujuvuuden varmistamiseksi sotatilanteessa.

Jos olosuhteet sitä edellyttävät, sotavaltuuskunta voi korvata Ruotsin valtiopäivät eli Riksdagenin. Ulkoasiainvaliokunnan jäsenet ja pääministeri päättävät yhdessä, että sotavaltuuskunta korvaa valtiopäivät. Sotavaltuuskunnalla on samat valtuudet kuin valtiopäivillä lukuun ottamatta parlamenttivaaleja koskevia päätöksiä, jos ja kun Ruotsi on sodassa.

Jos maa on sodassa, sotavaltuuskunta korvaa valtiopäivät eikä olosuhteiden edellytyksiä enää arvioida.

Ruotsin tämän hetkisen sotavaltuuskunnan 48 kansanedustajan nimet löytyvät täältä.

Mitä sitten valtiopäivät ja sotavaltuuskunta tai hallitus voi päättää esim. ruotsalaisten asejoukkojen sijoittamisesta Ruotsin ulkopuolelle? Siis esimerkiksi Suomeen, joka ei ole mikään poikkeus, vaan on ruotsalaislakien perusteella samassa arvossa kuin vaikkapa Naurun tasavalta silloin, kun ei puhuta nyt syksyllä voimaan astuneesta 2020:782-laista.

Asiasta on kirjauksia hallitusmuodon (regeringsformen) 15 luvun (Sota ja sodan vaara) 16 pykälässä (Asejoukkojen sijoittaminen) ja sielläkin toimija on Ruotsin hallitus:

Insättande av väpnade styrkor

16 §   Regeringen får sända svenska väpnade styrkor till andra länder eller i övrigt sätta in sådana styrkor för att fullgöra en internationell förpliktelse som har godkänts av riksdagen.

 Svenska väpnade styrkor får i övrigt sändas till andra länder eller sättas in om

1. det är medgett i lag som anger förutsättningarna för åtgärden, eller

2. riksdagen medger det i ett särskilt fall. Lag (2010:1408).

Vapaasti suomennettuna:

Asevoimien sijoittaminen

16 §   Hallitus voi lähettää Ruotsin asevoimia muihin maihin tai muutoin sijoittaa tällaisia ​​voimia valtiopäivien hyväksymän kansainvälisen velvoitteen täyttämiseksi.

Muutoin Ruotsin asevoimat voidaan lähettää tai sijoittaa muihin maihin, jos

1. se on lain sallimaa, jossa määritetään toiminnan edellytykset, tai

2. valtiopäivät sallii sen erityistapauksessa. Laki (2010:1408).

****

”Krisberedskapen i grundlagen Översyn och internationell utblick” (Expertgruppsrapport 2008)

”Regeringens befogenheter att sända väpnad styrka till andra länder” (FOI-R–1681–SE 9/2005).

Oheiset asiakirjat esimerkkinä, kuinka Ruotsi on pohtinut muiden maiden sotilaallista avustamista jo 2000-luvulla. Suomessa ei vastaavaa pohdintaa tuolloin käyty.

Jälkimmäisen Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen tutkimuslaitoksen (Totalförsvarets forskningsinstitut FOI) laatiman asiakirjan otsikko vapaasti käännettynä:

”Hallituksen valtuudet lähettää asevoimia muihin maihin”.

Ruotsi on käsitellyt sotilaallisen avunannon ja -saannin kysymyksiä sekä asevoimien lähettämistä toisiin maihin jo yli vuosikymmen sitten, eikä ruotsalaisessa peruskatsannossa noista ajoista oikeastaan ole mikään muuttunut, vaikka sotilaallista yhteistyötä onkin tiivistetty Suomen kanssa.

****

Jos sanotaan suoraan, Ruotsin lainsäädännössä ei ole mitään muuta Suomen avustamisesta sodassa tai sodan uhatessa koskevaa lainsäädäntöä kuin tänä syksynä voimaan astunut 2020:782-laki, joka ei siis anna Ruotsin hallitukselle mahdollisuutta avustaa sotilaallisesti Suomea, jos tilanne on päällä.

Mitään muuta ei siis ole säädettynä. Asia tulee vieläkin selvemmäksi, jos lukee ulkoasian- ja puolustusvaliokunnan 28-sivun perustelua (2019/20:UFöU5).

Ilkka Kanerva siis tokaisi, että ”… voi [Ruotsin] valtiopäivät päättää tukea Suomea sotilaallisesti ohi hallituksen tehtävien ja toimivaltuuksien”.

Totta kai Ruotsin valtiopäivät voi tehdä päätöksen lainsäädäntönsä pohjalta Suomen sotilaallisesta avustamisesta, mutta mitään jo valtiopäiviä itseään koskevaa lakia Suomen tai minkään muun maan sotilaallisesta avunantamisesta ei ole vielä olemassa eikä tule olemaan.

Ruotsin lainsäädäntö kyllä viittaa tällaisen lain olemassaolon mahdollisuuteen, jossa sitten olisi Ruotsin valtiopäivillä jo valmis valtuutus päätöksellä avustamiseen ilman, että itse lakia alettaisiin sodan keskellä rustaamaan.

Itse lakia tai lainsääntöä vastaavaa päätösmallia, jossa Riksdagen antaisi itselleen oikeudet avustaa Suomea, ei ole ennalta olemassa. Eikä tuon lain tai päätöksen syntyminen ole ihan helppoa sotatilanteessa, kun tiedetään esimerkiksi Venäjän kyvykkyys sotilaalliseen painostukseen. Ruotsin olisi asetettava vastakkain oma turvallisuus ja Suomen auttaminen. Siitä Venäjä osaa pitää huolen, kumpi olisi Ruotsille tärkeämpää.

Mikäli Venäjällä olisi sotatoimia Suomessa, on selvää, että Venäjä kyllä osaa tuolloin sotilaallisesti painostaa Ruotsia niin, ettei Ruotsi uskaltaisi puuttua tilanteeseen tullen itse vedetyksi sotaan. Ruotsi toiminta olisi Suomen suhteen eri kuin Baltian maiden suhteen, koska Baltian maiden takana on Nato ja Yhdysvallat, mikä pidättelee Venäjää uhata Ruotsia, vaikka Ruotsi toimisi Nato-joukkojen kauttakulkumaana Baltiaan.

Tätä on tätä samaa ongelmavyyhtiä, kun mitään ei ole sovittu sitovasti ennalta vastaavasti kuin esim. Nato-maiden kesken perussopimuksessa.

Muille maille kuin Suomelle tuo Ruotsin tämän vuoden syksyllä säätämän lain merkittävyys olisi nollaluokkaa. Ei mitään todellista merkitystä. Suomelle tuo laki lienee merkittävä, vaikka käytännössä siinä ei ole mitään sisällä.

****

Suomi sääti lain sotilaallisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta jo vuonna 2017. Heinäkuun 1. päivänä 2017 voimaan astunut kuusipykäläinen laki on nimeltään Laki kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta (418/2017).

Laki koskee Suomen kansainvälisen avun antamista toiselle valtiolle, Euroopan unionille tai kansainväliselle järjestölle.

Päätöksen avun antamisesta tai pyytämisestä tekee valtioneuvoston yleisistunto asianomaisen ministeriön esittelystä ja mahdollisesti osittain presidentti eikä sitä ole ehdollistettu niin kuin Ruotsissa nyt tänä syksynä.

Suomessa sotilaallisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta on suoraviivaisempi kuin Ruotsissa, kun päätöksen tekee hallitus.

Mielenkiintoista suomalaislaissa kuitenkin on, keneltä Suomi voi pyytää apua.

Avun antamismahdollisuus on kirjattu melko laaja-alaisesti Pohjoismaista Euroopan unioniin, mutta avun pyytämiselle on suppeammat mahdollisuudet kuuden ehdon mukaisesti. Avun antamista määräävät EU:n ulkopuolella Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja (1/1956): ”… kansainvälisen avun pyytämistä niiltä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan (SopS 1/1956) päämäärät ja periaatteet sekä muut kansainvälisen oikeuden säännöt huomioon ottaen, …”.

Jos Suomi joutuu pulaan Venäjän hyökkäyksen seurauksena, ainoa todellinen ja Venäjälle uskottava auttaja meille voi olla Yhdysvallat. Toistaiseksi ei ole muita Venäjän toimintaan vaikuttavia auttajatahoja.

Yhdysvallat on ainoa taho, jolla vielä tällä hetkellä on merkitystä Venäjän sotilaallisten toimien mitoitukselle Suomessa. Yhdysvaltojen ei tarvitse välttämättä tuoda edes ensimmäistäkään sotilasta Suomeen, kun Venäjällä Yhdysvaltojen toimet ja sanomiset noteerataan. Tuo on myös se, mihin vielä tällä hetkellä koko Euroopan turvallisuus perustuu.

Suurvalta on vain suurvalta. Vain suurvalta voi tehdä vaikutuksen toiseen suurvaltaan tai sellaiseksi uskovaan.

Miksi Suomen sotilaallisen avun pyyntölaki ei nimeä jollakin kirjauksella esimerkiksi Natoa avun pyyntökohteena ja sitä kautta tai muutoin erikseen Yhdysvaltoja mitenkään muutoin kuin myös kaikkia muita YK:n jäsenmaita peruskirjan mukaisesti?

Ruotsissakin oppositio (Maltillinen kokoomus, Keskustapuolue, Kristillisdemokraatit ja Liberaalit) arvosteli demarijohtoisen hallituksen 2020:782-lakia siitä, ettei se koske Nato-maita eikä edes EU:ta:

”I I betänkandet finns en reservation (M, C, KD, L) och ett särskilt yttrande (M, C, KD, L). I reservationen föreslås att regelverket för operativt militärt stöd mellan Sverige och Finland ska utvidgas till att omfatta EU och Nato samt samtliga deras medlemsländer.” (Sammansatta utrikes- och försvarsutskottets betänkande 2019/20:UFöU5).

Vapaasti suomennettuna:

”Mietintö sisältää varauksen (M, C, KD, L) ja erillisen lausunnon (M, C, KD, L). Varauksessa ehdotetaan Ruotsin ja Suomen välisen operatiivisen sotilaallisen tuen määräysten laajentamista koskemaan EU:ta ja Natoa ja kaikkien niiden jäsenmaiden toimintaa.”

****

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö on siis osaltaan presidentti Niinistön keksintöä osana laajempaa ja Pohjoismaiden ulkopuolella hyväksyttävämpää pohjoismaista puolustusyhteistyötä.

Tuossa ei ole mitään pahaa, mutta tuon Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyön hedelminä Suomen ei ole syytä luottaa ainakaan sotilaallisen  avun saantiin sotatilanteessa Ruotsista. Tällöin kyse olisi epätoivoisen maan epätoivoisesta puolustuspolitiikasta, jossa tartutaan jokaiseen kelluvaan oljenkorteen, ettei vain tarvitsisi liittyä Natoon.

Venäjä tietää tänään Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyökuvion ja sen sisällön vaikutukset tasan tarkkaan. Venäjä ei ole paljon asiaa kommentoinut, kun se tietää Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyökuvion todellisten hedelmien vaikuttavuuden.

Venäjä tietää myös, että kyse on niiden vasemmistolaisten suomalaispiirien korvikeyrityksestä Natolle, joille Suomen Nato-jäsenyys on täysin poissuljettu vaihtoehto. Tuolla perusteella Venäjä tietää myös Suomen eräänlaisen epätoivoisuuden hakemisissa turvaa Venäjän varalta. Kaikki kelpaa Suomelle EU:sta ja eurosta lähtien.

On viestitetty selkeästi myös Ruotsista, että puolustusliitto puolustusvelvoitteineen ei ole mahdollinen:

”Kysymys ei kuitenkaan ole [Ruotsin ja Suomen välisestä] puolustusliitosta. Päätökset käytännön yhteistoiminnasta kriisitilanteissa tehdään erikseen, jos sellainen tilanne syntyy.”, totesi Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist Suomen vierailullaan 25.9.2015 (US-blogi 25.12.2015).

Pääministeri Stefan Löfven (IS 19.6.2016): ”Yhteistyö Suomen kanssa ei ole [puolustus]liitto, eikä sellaista peräänkuuluteta.” (US-blogi 19.6.2016).

Statsminister Stefan Löfven (Folkbladet 19.6.2016): ”Allians med Finland inte aktuell.” (US-blogi 19.6.2016).

Suomella on ollut enemmän innokkuutta puolustusliittoon kuin Ruotsilla. Suomen kosioreissut eivät ole toistaiseksi tuottaneet tulosta – eivätkä tuota.

Oikeastaan viimeisin lopputulos nähtiin nyt syksyllä, ja tiivistyvän puolustusyhteistyön lisänä ei tullut Ruotsista minkään sortin auttamisvelvoitteita, vaikka hyväksytty laki koski nimenomaan Suomea eikä mitään muuta maata.

Nuo Kanervankin horinat 23.11.2020 Ilta-Sanomissa ovat sitä lapsellista sinisilmäisyyttä, jolloin puolustuksessa ei uskalleta tehdä todellisia ratkaisuja ja kun vaan etsitään aina vain epätoivoista korviketta todellisen ratkaisun ympärillä.

Ruotsi puolustuspolitiikan idea on, että Ruotsi sallii aluettaan käytettävän vahvojen sotilasvoimien – siis Naton ja Yhdysvaltojen – kauttakulkuun saaden samalla todellista sotavoimavastinetta omalle turvallisuudelleen, mutta tosiasiallisia lainsäädännöllisiä puolustussitoumuksia Ruotsi ei tee itsensä vertaisten maiden kanssa, vaikka ne olisivat rajanaapureita.

Ei myöskään Suomen kanssa.