Suomen Pekka Haavisto ja EU:n Josep Borrell – Venäjän hyvän ja pahan poliisin roolit on jo jaettu ja näytös on käynnissä

”Turvallisuuspoliittiset syyt olivat mielestäni se näkökohta, joka kaikkein voimakkaimmin puhui siihen suuntaan, että meidän piti EY:öön liittyä. Taloudelliset syyt olivat kuitenkin toisen luokan kysymyksiä”.

Noin kirjoitti presidentti Mauno Koivisto muistelmissaan syistä, miksi Suomi liittyi aikanaan Euroopan yhteisöön, nykyiseen Euroopan unioniin (Mauno Koivisto, Historian tekijät, Kaksi kautta II, Kirjayhtymä Oy, 1995, sivu 554).

EU on talousyhteisö. Suomi haki hätäpäissään turvallisuutta talousyhteisöltä eikä turvallisuusyhteisöltä. Suomi sekoitti yhteisöjen roolit.

EU on tosiaan vieläkin vain talousyhteisö. EU voi asettaa talouspakotteita, jos haluaa yrittää vaikuttaa jollakin tavoin unionin ulkopuoliseen maahan tai toimijaan. Muutapa EU ei voi juurikaan tehdä muodostaakseen politiikastaan uhkaamalla vaikuttavaa unionin ulkopuolelle. EU:lla ei ole yhteistä sotavoimaa.

Suomi liittyi EU:hun päivämäärällä 1.1.1995. Norja sanoi ei EU-jäsenyydestä 27. ja 28.11.1994 pidetyssä neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä. Suomin kuuluu EU:hun, muttei Natoon. Norja kuuluu Natoon, muttei EU:hun.

EU asettaa talouspakotteita, mutta Nato ei aseta talouspakotteita eikä mitään muitakaan pakotteita. Nato pitää yllä vain uskottavaa puolustuskykyä, jota kukaan ei liiemmin ole haastanut. Talouspakotteet eivät kuulu Naton toimivalikoimaan.

Minulle ei ole koskaan auennut se logiikka, miten Suomi päätyi EU:hun ja jäi Naton ulkopuolelle turvallisuusratkaisuna. Joku saisi selittää minullekin yksinkertaisena ihmisenä ymmärrettävästi tuon ajattelutavan logiikan.

Jos haluan metsästää, liityn metsästysseuraan. Jos haluan vain ampua, liityn ampumaseuraan.

Se taisi olla Venäjä, joka saneli Suomen omintakeisen turvallisuusratkaisun.

Norjalla ei ole niitä huolia, mitä Suomella on jo talouspakotteiden määräämisen kanssa. Tuoreimpana turvallisuutta lisäävänä toimena Norjassa Yhdysvallat toimittaa maahan neljä raskaan sarjan strategista B-1-pommittajaa pitämään Venäjän aggressioita kurissa, uutisoi Yhdysvaltain hallituksen tukema asevoimien julkaisu jo viikko sitten (Stars and Stripes 2.2.2021).

Presidentti Joe Bidenin hallinto on aloittanut turvallisuuspolitiikan uudet painotukset vauhdikkaasti. Niistä Venäjä näyttää tulevan saamaan ansaitun osansa.

****

”Presidentti @Niinisto: Kansainvälisessä politiikassa puheyhteyttä tarvitaan aivan erityisesti niiden kanssa, joiden kanssa olemme eniten eri mieltä. Kun omat näkemykset ovat vahvalla pohjalla, ei keskustelun käyminen tarkoita niistä luopumista.” (Presidentin kanslia, Twitter 3.2.2021 klo 14:08).

“Discussed today with EU Foreign Ministers #Russia & events around Alexey @navalny. Informed ministers of my upcoming visit to Moscow to discuss with Russian authorities all relevant issues and pass clear messages.” (Josep Borrell Fontelles, Twitter 25.1.2021 klo 14.12).

Vapaasti suomennettuna:

“Keskusteltiin tänään Venäjästä ja Navalnyista EU-ulkoministerien kanssa. Kerroin ulkoministerille tulevasta Moskovan vierailusta keskustellakseni venäläisviranomaisten kanssa ajankohtaista asioista ja antaakseni [Venäjälle] selkeän viestin.”

Noin twiittaili Euroopan unionin ulko­asioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell (73 v.) ennen kuin oli tehnyt perjantaina 5.2.2021 tapahtuneen Moskovan matkansa.

”Pass clear messages”, ”Antaakseni selkeän viestin”…

No joo…

“Thank you, HR/VP @JosepBorrellF, for a very good conversation. It is important that you visit Moscow next week. Dialogue is always needed.” (Sauli Niinistö, Twitter 26.1.2021 klo 18:30).

Vapaasti suomennettuna:

“Kiitos Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja @JosepBorrellF hyvästä keskustelusta. On tärkeää, että vierailet Moskovassa ensi viikolla. Puheyhteyttä aina tarvitaan.”

Noin twiittaili tasavallan presidentti Sauli Niinistö (72 v.) ennen kuin Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell oli tehnyt Moskovan matkansa.

Borrell ja Niinistö olivat siis käyneet keskinäisen keskustelun, ja aiheena lienee ollut Borrellin Moskovan vierailu. Niinistö on varmasti antanut Borrellille oman ”opastuksensa” vierailuille.

”Kiitos hyvästä keskustelusta”…

No joo…

Oliko koko Borrelin matka alkujaan Suomen ja Niinistön idea, jota Suomi olisi ajanut EU:ssa jo pidempään?

****

Kuten me kaikki hyvin tiedämme, Euroopan unionin ulko­asioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell tapasi siis perjantaina 5.2.2021 Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin Moskovassa.

Kautta koko Euroopan on todettu, että vierailu oli fiaskojen fiasko. Venäjä vei EU:ta kuin vierasta sikaa. Tuota vierailua ei olisi pitänyt toteuttaa.

Komissiota ja Borrellia oli kovasanaisesti varoitettu ennalta, ettei Venäjälle pidä nyt mennä. No, vierailu päättyikin katastrofiin. Varoittajien eturintamassa olivat kokeneet ja Venäjän hyvin tuntevat Itä-Euroopan maat.

No, katastrofiin vierailu päättyikin. Pahaan sellaiseen. Olisi Borrellin ehkä ollut syytä kuunnella neuvoja Itä-Euroopasta tarkemmin. EU ei saanut itselleen mitään hyödyllistä aikaan, mutta Venäjä sen sijaan taisi saada: osoitti, mikä on EU:n asema suhteessa Venäjään.

Ei millään pahalla enkä haluaisi harjoittaa ikäsyrjintää, mutta Euroopassa nämä yli 70-vuotiaat ulkopoliittiset henkilöt eivät taida olla enää parhaassa terässä hoitamaan turvallisuuspolitiikkaa.

Toivottavasti sentään Yhdysvaloissa ovat, niin kuin ensimmäiset merkit osoittavat.

****

Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto matkustaa presidentti Niinistön käskystä Pietariin ensi maanantaina 15.2.2021 tapaamaan Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin.

Kyse on Suomen osalta samasta ”tapaaminen Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon kanssa ilman mitään ehtoja” -politiikasta, jota Suomi ajaa myös EU:ssa ja josta esimerkkinä Josep Borrellin Moskovan matka 5.2.2021.

Pekka Haaviston matkasta oli sovittu hyvissä ajoin niin, että Venäjällä oli tiedossa sekä Borrellin että Haaviston matkat. Venäjä on voinut muodostaa strategiansa tuolta pohjalta.

Millaisen kohtelun Pekka Haavisto saa Pietarissa? Onko tulossa samanlainen nöyryytys kuin Josep Borrellille.

Ei ole. Päinvastoin.

Venäjä taitaa äärimmäisen hyvin strategian hajottamisesta ja hallitsemisesta.

Venäjälle yhteisyyteen ja kollegionaaliseen esiintymiseen pyrkivä EU on kauhistus. Siis se, että EU-maat kykenisivät yhtenäiseen vaikuttavaan politiikkaan suhteessa Venäjään. Venäjä pyrkii strategiallaan ajamaan EU-maita erilleen vetoamalla eri EU-maiden historiassa harjoittamaan politiikkaan, jota kunkin EU-maan on vaikea sovittaa EU:n yhteiseen kantaan.

Tuohon Venäjän strategiaan kuuluu Suomen suitsuttaminen ”hyvä naapuri” -agendalla ja kollegionaalisen  EU:n moittiminen ”paha naapuri” -agendalla. Venäjälle siis vanha YYA-Suomi on hyvä ja EU on paha. Venäjän rooli on olla hyvä tai paha poliisi.

Pahaan naapuriryhmään kuuluvat mm. Baltian maat, Puola ja Ruotsi. Hyvää naapuriryhmään ovat kuuluneet mm. Saksa ja Itävalta, mutta ennen kaikkea Suomi. Saksa on nyt pikkuhiljaa ehkä tulossa järkiinsä ja muuttamassa Venäjä-linjaansa realistisempaan suuntaan.

****

Pekka Haavisto saa maanantaina Pietarissa Lavrovilta ystävällisen kohtelun, oikeaa suitsutusta. Lavrovilta ei tule arvosteluna kuin ne perinteiset piikit, joita hänellä on ollut tapana antaa tapaamisissa päämääränä kysyä Suomelta, onko Suomi Venäjän hyvä naapuri Venäjän ehdoilla vai eikö ole Venäjän hyvä naapuri.

Haavisto tulee olemaan maireana tiedotustilaisuudessa. Lavrov toteaa Suomen suhteet hyviksi toisin kuin Venäjän EU-suhteet ja Venäjän suhteet lähes kaikkiin EU-maihin. Otetaan yhteisinä ponnisteluina ehkä esiin Hanhikiven ydinvoimala ja Fortumin ponnistelut Venäjän energiahuollossa.

Mäntyniemessäkin iloitaan: ”Huh, Venäjä pitääkin Suomea maan EU-jäsenyydestä huolimatta sittenkin hyvänä ystävänä eikä meillä olekaan mitään huolta!”.

Noin Venäjä pyrkii jakamaan ja hajottamaan EU:ta hyviin ja pahoihin. EU kollegiona komission johdolla edustettuna ei ole koskaan hyvä, koska se edustaa EU-maiden yhteistä kantaa.

Venäjä pyrkii aina sotkemaan EU:ta hoitamalla suhteita kahden kesken eri EU-maiden kesken. Suomi on otollisin kumppani tuolle Venäjän harjoittamalle politiikalle. Venäjä tietää sen ja käyttää siten Suomea hyväkseen.

Mitä Haaviston maanataisena vierailusta todennäköisemmin seuraa? Todennäköisesti EU-maissa Suomi nähdään Venäjän pelinappulana, johon Venäjä pitää hyviä suhteita osoittaakseen, millainen politiikka olisi Venäjä-suhteissa EU:n eduksi. Siis alistuminen Venäjän tahtoon.

Venäjän politiikka on siis hajota ja hallitse – ja siinä Suomen harjoittama nykyinen politiikka on hyvä työkalu. Se oli Suomi, joka pyysi Lavrovin tapaamista Haaviston kanssa, ei Venäjä pyytänyt Haaviston tapaamista Lavrovin kanssa.

Mitä helvettiä Haavisto menee oikein Pietariin Borrellin epäonnistuneen Moskovan matkan jälkeen? Osoittamaan, että me suomalaiset kyllä osaamme, mutta EU:ssa ei osata. Suomi ja Niinistö haluaa Venäjä-sulkia hattuunsa hinnalla millä hyvänsä.

Kerratkaapa lopuksi Ilta-Sanomien Venäjä-toimittaja Arja Paanasen hyvä juttu Haaviston ja Lavrovin edellisestä tapaamisesta:

”Arja Paanasen kommentti: Lavrov vei Haavistoa kuin litran mittaa – ja kuulijaa alkoi hävettää” (IS 4.3.2020).

Pietarin lehdistötilaisuudessa lienee pääosin venäläistoimittajia, kiitos koronarajoitusten.