Suomen sodan ajan joukkojen riittävyys – onko lopulta jäljellä vain Nato-jäsenyys?

”Suomi parantaa koko maan puolustuskykyä tehostamalla nykyiseen 230 000 sotilaan vahvuuteen kuulumattomien joukkojen käyttöä. Sodan ajan perustamisorganisaatio liitetään osaksi paikallisjoukkoja ja riittävän koulutustason saavuttaneita varusmiehiä käytetään valmiuden kohottamisen ja kriisiajan tehtäviin. Vahvuuteen sisällytetään myös kriisitilanteessa tarvittaessa puolustusvoimiin liitettävät rajajoukot. Näin ollen sodan ajan joukkojen määrä on noin 280 000 sotilasta.” (Valtioneuvoston puolustusselonteko 5/2017).

Oheinen on lainaus vuonna 2017 valmistuneesta puolustusselonteosta, jossa sodan ajan joukkojen määrää nostettiin 50 tuhannella sotilaalla 230 tuhannesta 280 tuhanteen.

Vai nostettiinko?

No ei nostettukaan. Kaikki oli feikkiä.

Kyseessä oli puolustusministeri Jussi Niinistön silmänkääntötemppu. Niinistö teki paljon hyvää Suomen puolustukselle ministerikaudellaan, mutta tuo sodan ajan joukkojen määrän ”nosto” oli tyhjänpäiväinen teko puoluepoliittisilla tarkoitusperillä höystettynä.

”Suomi on suuri maa. Suunniteltu 230 000 sotilaan sodan ajan reservi ei riitä mahdolliselle hyökkääjälle uskottavaksi pelotteeksi, saati tositilanteessa pidäkkeeksi. Lukemasta 350 000 tulee pitää kiinni, mikäli haluamme puolustaa koko maata. Suurella reservillä viestitämme ulospäin, että tänne on turha hyökätä, täällä asuu puolustustahtoinen kansa. Suurta, hajautettua reserviä ei täsmäiskuin lamauteta.” on kirjattuna Jussi Niinistön blogiin otsikolla ”Puolustusvoimauudistus on vastuuton” kahdeksan vuotta sitten karkauspäivänä (Jussi Niinistö 29.2.2012).

Perussuomalainen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Niinistö epäili, että puolustusvoimien uudistamisella Kataisen hallituksen idea oli viedä Suomi Natoon.

****

Vuoden 2017 puolustusselonteon perusteella Suomella ei ole mitään 50 000 uutta sotilasta muualla kuin kirjanpitopapereissa. Siirretään sotilaskoulutuksen saaneita Excel-tauloissa sarakkeesta toiseen ja hupsis, Suomella olisi 50 000 uutta sotilasta sodan ajan joukkona taistelemaan sotatilanteessa venäläisiä vastaan.

Puolustusselonteon mukaan 50 000 uutta sotilasta tulisi siis kolmesta erillisestä toimenpiteestä:

1. Sodan ajan perustamisorganisaatio liitetään osaksi paikallisjoukkoja.
2. Riittävän koulutustason saavuttaneita varusmiehiä käytetään valmiuden kohottamiseen ja kriisiajan tehtäviin.
3. Kriisitilanteessa puolustusvoimiin liitetään rajajoukot.

Suomen puolustushallinnossa kukaan ei ole vielä kertonut, kuinka 50 000 uutta sodan ajan valmiuden sotilasta jakautuu noille kolmelle erilliselle toimenpiteelle.

Kukaan ei tiedä – ei edes Suomen puolustuksen johtavat asiantuntijat –, mitä oikein tarkoittaa tosiasiallisesti sodan ajan perustamisorganisaatio miehistöresurssina. Kuinka siinä toimivat eivät vielä olisi sellaisia sotilashenkilöitä, jotka jo toimisivat tosiasiallisesti sodan ajan joukoissa ja jotka jo tosiallisesti olisi jo nyt sodan ajan vahvuutta.

Turvallisuuskomitean asiakirja vuodelta 2014 kirjaa perustamisorganisaation näin:

”Perustamisorganisaatio vastaa joukkojen perustamisesta, ja siihen kuuluu perustamiskeskuksia ja niiden alaisia perustamispaikkoja.” (Turvallisuuskomitea, Turvallinen Suomi, Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta 2014).

Olen tiedustellut monelta sotilasasiantuntijalta, mikä on heidän näkemyksensä ja miten perustamisorganisaation liittäminen lisää sodan ajan joukkojen määrää. Kaikki tuntuvat olevan hieman ymmällään.

Tasavallan presidentti päättää valtioneuvoston esityksestä puolustusvoimien liikekannallepanosta. Liikekannallepanossa perustetaan sodan ajan joukot. Tämä edellyttää käytännössä puolustustilalain (22.7.1991/1083) voimaan saattamista.

Ketkä suorittavat liikekannallepanon perustamisorganisaatiossa, jos heitä ei ole laskettu jo aikaisemmin sodan ajan joukkojen määrään? Onko heillä riittävä sotilaskoulutus toimia alueellisten joukkojen sotilaallisissa tehtävissä? Onko kyse vain kirjurisihteereistä?

Jos joku tietää, voisi selvittää tätä minulle kommentointipalstalla.

****

Kolmesta erillisestä toimenpiteestä toisena on riittävän koulutustason saavuttaneiden varusmiesten käyttö valmiuden kohottamiseen ja kriisiajan tehtäviin.

Jussi Niinistö laskee siis myös varusmiespalvelusta suorittavia varusmiehiä sodan ajan joukkojen määrään.

Noin tai hieman alle 12 500 alokasta aloittaa varusmiespalvelun kahdesti vuodessa. Määrä on tätä nykyä hiemaan päälle 20 000 varusmiestä vuodessa, kun huomioidaan palveluksensa keskeyttäneet.

Mitä tarkoittaa konkreettisesti ”valmiuden kohottaminen ja kriisiajan tehtävä”, joihin varusmiehiä voitaisiin käyttää? Onko valmiuden kohottaminen ja kriisiajan tehtävät määrätty lainsäädännössä sodanajan joukoille, jotka perustetaan liikekannallepanossa?

Miksi puhutaan kriisiajan tehtävistä, kun kyse on sota-ajasta ja sodan ajan joukkojen kasvattamisesta? Kriisi ja sota on kaksi eri asiaa. Korona-virus tai pakolaisaalto yli itärajan voi olla kriisi, mutta Venäjän hyökkäys on aina sota.

Miten valmiuden kohottamiseen ja kriisiajan tehtävään osallistuvat varusmiehet kasvattavat sodan ajan joukkoja, kun esimerkiksi asevelvollisuuslakiin (28.12.2007/1438) ei ole tehty muutoksia varusmiesten velvollisuuksien suhteen sen jälkeen, kun Jussi Niinistö nosti sodan ajan joukkojen määrää 230 000 sotilaasta 280 000 sotilaaseen. Mitä varusmiehet voivat sotilaallisesti tehdä nyt, mitä he eivät aiemmin ole voineet tehdä?

Kuinka suuren osuuden 50 000 uudesta sodan ajan vahvuuden sotilaasta muodostaa varusmiehet? Uusia varusmiehiä on suorittamassa asepalvelustaan vuodessa hieman päälle 20 000 ja puolet määrästä kerrallaan tulleina.

Jos joku tietää, voisi selvittää tätä minulle kommentointipalstalla.

****

Kolmesta erillisestä toimenpiteestä kolmantena on kirjattu, että kriisitilanteessa puolustusvoimiin liitetään rajajoukot.

Rajajoukot on määritelty rajavaltiolaissa (15.7.2005/578) ja rajajoukot ovat rajavartiolaitoksen hallintolain 2 §:ssä (15.7.2005/577) säädettyjä joukkoja.

Taas puhutaan kriisitilanteesta. Mikä on kriisitilanne, jolloin sodan ajan joukot ovat käytössä ja liikekannallepano on suoritettu?

On varsin poikkeuksellista tähän saakka noudatetun käytännön perusteella, jos puolustusvoimat ei ole lukenut Suomen Rajavartiolaitoksen joukkoja sodan ajan joukkojen vahvuuteen, vaikka rajajoukoilla on siihen lainsäädännössä rajavartiolaitoksen hallintolain lisäksi rajavartiolakiin kirjattu velvollisuus:

”25 § Sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävät

Rajavartiolaitos osallistuu valtakunnan puolustamiseen ja antaa tässä tarkoituksessa henkilöstölleen ja rajavartiolaitoksen palvelukseen määrätyille asevelvollisille samoin kuin vapaaehtoisesti asepalvelusta suorittamaan otetuille naisille sotilaskoulutusta sekä ylläpitää ja kehittää puolustusvalmiutta yhteistoiminnassa puolustusvoimien kanssa.

 Puolustusvalmiuden vaatiessa rajajoukot tai niiden osia voidaan tasavallan presidentin asetuksella liittää puolustusvoimiin.”

Kyse on käytännössä tasavallan presidentin päättämästä liikekannallepanosta, jossa rajajoukot voidaan liittää puolustusvoimiin.

Mitä lain määrittämät rajavartiomiehet voivat sotilaallisesti tehdä nyt Jussi Niinistön nostettua sodan ajan joukkojen määrää 230 000 sotilaasta 280 000 sotilaaseen, mitä he eivät aiemmin ole voineet tehdä?

Laissa rajavartiolain muuttamisesta (9/2019) ja sen 32c §:n perustella ei rajavartiomiehiä sen kummemmin kuin ennenkään voida enemmän laskea sodan ajan joukkojen määrään.

Rajavartijat ovat aina mielletty osaksi Suomen puolustusvoimien ammattisotilaita. Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos ovat naimisissa keskenään. Rajavartiolaitos on sotilasorganisaatio.

Turvallissuukomitea kirjasi jo vuonna 2014 seuraavasti:

”Rajavartiolaitoksen valmiudesta käskee sisäministeriö. Rajavartiolaitoksen valmiutta kohotetaan, jos laitoksen päätehtävien toteutus tai sotilaallisen puolustusvalmiuden kohottaminen sitä vaatii ja se voi tapahtua erillisenä tai osana puolustusvoimien valmiuden kohottamista. Rajavartiolaitoksen valmiuden kohottaminen ja joukkojen perustaminen sovitetaan puolustusvoimien valmiuden kohottamiseen.” (Turvallisuuskomitea, Turvallinen Suomi, Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta 2014).

****

”Usein unohdetaan, että vahvuuden kasvattaminen on vain hallinnollinen päätös. Sen verran voin sanoa, vaikka valmiudellisista asioista puhutaan, että sodan ajan joukoille riittää kivääri ja tarvittaessa myös vararynnäkkökivääri ja vielä jää jotain kalustoa varastoon.” (TS 23.2.2016).

Noin totesi puolustusministeri Jussi Niinistö neljä vuotta sitten helmikuussa 2016.

Niinistön mukaan 50 000 sotilaalle on varusteena varattu kivääri (rynnäkkökivääri on siis vain varalla) ja sillä ilmeisesti pärjätään.

”Suomessa ei ole kunnon aseistusta nykyiselle 230 000 miehelle, niin ei sitä tietenkään ole myöskään 50 000 miehelle lisää.” (IS 16.2.2017).

Noin totesi Pauli Järvenpää, joka on sotilasasiantuntija ja entinen Suomen Afganistanin-suurlähettiläs. Nykyisin Järvenpää toimii tutkijana virolaisessa puolustusministeriön rahoittamassa kansainvälisessä tutkimuskeskuksessa (ICDS).

Nykyaikana 50 000 sotilasta varusteenaan jokaisella kivääri tai rynnäkkökivääri ei paljon puolustuskyvykkyyttä kasvata sen enempää kuin Pohjois-Koreankaan armeijassa, jonka vahvuus on 1 190 000 sotilasta. Talvi- ja jatkosodassa varmaankin asia olisi ollut aivan toinen, muttei enää.

Vuonna 2007 yhdysvaltalaisen sotilaan varustaminen maksoi Pentagonin mukaan 17 500 dollaria ollen sata kertaa kalliimpaa kuin toisen maailmansodan aikaan (NBC News 2.7.2007). Toisin kuin Suomen armeijan sotilasta, Yhdysvaltojen armeijan sotilasta ei varusteta vain pelkästään kiväärillä.

Vuonna 2007 Yhdysvalloille 50 000 sotilaan varustaminen todellisen taisteluvalmiuteen eikä vain tilastotäytteeksi olisi maksanut 875 miljoonaa dollaria. Suomi otti valmiuskäyttöön 50 000 lisäsotilasta ilman, että yhtään eurosenttiä oli noille sotilaille varattu lisää vuoden 2018 puolustusbudjetissa.

****

”Tutkijan kova väite: Suomen armeija heikommassa kunnossa kuin ennen talvisotaa” (SK 17.3.2010).

Oheinen otsikko oli Suomen Kuvalehdessä keväällä 2010 mielipidekirjoituksessa, jonka oli kirjoittanut valtiotieteen tohtori Markku Salomaa. Salomaa toimi tuolloin Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön (kotisivut) johtajana. Nykyisin hän toimii Itä-Suomen yliopiston sotahistorian dosenttina. Salomaata on pidettävä yhtenä sota- ja puolustusasioiden asiantuntiajana Suomessa.

Salomaa arvostelee kirjoituksessa kovin sanoin vuonna 2009 eduskunnassa hyväksyttyä turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, jossa sodan ajan joukkojen kokonaisvahvuutta lasketaan 358 000 sotilaasta 230 000 sotilaaseen (Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 2009, 23.1.2009).

Puolustuspoliittisia selontekoja muodossa tai toisessa yhdessä ja erikseen on Suomessa tehty lukuisia vuosien varrella (esim. Selonteko 1995, Selonteko 1997, Selonteko 2001, Selonteko 2004, Selonteko 2009, Selonteko 2012 ja Selonteko 2017).

”Suomen puolustus on ajautumassa supistusten takia uskottavuuskriisiin. Suomen puolustukseen on syntymässä pahoja aukkoja, joita edes liikkuvuuden ja tulivoiman kasvulla ei voida paikata. Noin viisisataa kilometriä pitkä Pohjanmaa muodostaa jo käytännössä sotilaallisen tyhjiön, missä rauhanajan sotilaallinen voima perustuu vapaaehtoisiin maakuntajoukkoihin. Vaikka Suomi on vauraampi kuin koskaan, emme saisi enää kokoon edes talvisodan kenttäarmeijaa.” Salomaa lateli Suomen Kuvalehdessä vuonna 2010.

Niin. Onko Suomella enää tarvetta talvisodan tapaan yli 300 000 sotilaaseen tai jatkosodan tapaan yli puoleen miljoonaan sotilaaseen? Jatkosota on hyökkäyssota yhdessä 220 000 saksalaissotilaan kanssa, ei puolustussota.

Suomella on pitkä itäraja Venäjän kanssa, 1 340 kilometriä. Ukrainalla on pitkä itäraja Venäjän kanssa, 1 576 kilometriä. Natoon kuulumattomat Suomi ja Ukraina ovat kohtalon veljiä. Toinen omasta halusta, toinen pakosta. Muita vastaavia valtioita Euroopassa ei ole, jotka tätä asiaa joutuivat pähkäilemään. Baltian maat, Puola ja Norja Venäjän maarajanaapureina ovat jo Natossa.

Olemme saattaneet itsemme omilla päätöksillämme hankalaan asemaan eikä helpommaksi näytä käyvän. Pitkä maaraja edellyttää aina varautumista myös Venäjän maavoimien iskuun harvaan asutulle ja heikon puolustuksellisen infrastruktuurin omaaville alueille. Kainuun soita ja Lapin tuntureita on helppo vallata päämääränä vaikuttaa Suomen poliittisiin päätöksiin ja sodankäynnin kulkuun muualla kuin Kainuun tai Lapin asumattomilla kolkilla.

Suomi potee edelleen Saksa-syndroomaa toisen maailmansodan tapahtumista. Euroopassa näitä potevia on jäljellä enää vain kaksi valtiota: Suomi ja Saksa. Ikään kuin olisimme edelleen jotain velkaa Venäjälle liitolaisuudesta Saksan kanssa. Tuosta Saksa-syndroomastamme emme kykene pääsemään eroon. Emme sitten millään.

****

Eikö Salomaan tai Venäjän sotakäyntitapa ole muuttunut yhtään 70-80 vuodessa? Tarvitseeko Suomi edelleen suuria sotilasreservejä puolustaakseen itseään?

Mitä sotajoukkoja Suomi tarvitsee nyt ja tukevaisuudessa alueensa puolustamiseen ja tuottaako yleinen asevelvollisuus riittävästi nuo joukot?

Onko Suomen liityttävä tulevaisuudessa Natoon, jolloin koko Suomen puolustuskuvio muuttuisi ja ennaltaehkäisevä pelote saisi toisenlaisen ja todellisen paremmin nykyaikaan sopivan merkityksen? Hyökkäys Suomea vastaan olisi hyökkäys koko 30 valtion liittokuntaa vastaan. Hyökkäys Suomea vastaan olisi hyökkäys ydinasevaltiota vastaan.

Suomen pelote numero 1 Venäjää vastaan ei enää olisi pohjoiskorealaiseen tapaan mammuttikokoinen miehistöarmeija vaan ydinaseet. No, Pohjois-Koreakin on hankkimassa pelotteekseen ydinaseita. Mammuttikokoinen miehistöarmeija ei taida olla enää Pohjois-Koreallekaan oikein riittävä pelote.

Suomi on markkinoinut itseään Natolle varmana lenkkinä suuren tykistön ja kenttäarmeijan voimalla, ettei Venäjä hyökkää Baltian maihin Suomi-sivustan kautta. Tuota tulkintaa Nato ei ole suuremmin pyytänyt, mutta tuota tulkintaa Suomi on tyrkyttänyt perusteena nykyisin valitulle Nato-jäsenyyden kieltävälle linjalle.

Muistatan tässä kohtaa vielä kertaalleen, että pitkä maaraja edellyttää varautumista myös Venäjän maavoimien iskuun harvaan asutulle ja heikon puolustuksellisen infrastruktuurin omaaville alueille, mutta Nato-jäsenyys nostaisi myös tuon venäläistoimenpiteen kynnystä. Läpi koko itärajan tapahtuvaa tunkeutumista olisi pidettävä mahdollisena vain siksi, koska Suomi ei ole Nato-maa ja Suomen laaja puolustuskyvykkyyden liikkeellelähtö on hidasta.

”Military Balancen helmikuussa ilmestynyt raportti kertoo, että Pohjois-Korea luottaa vahvuuksiinsa: tykistöön, suureen sotilasmäärään ja sukellusveneisiin.” (IS 19.4.2017).

”Meillä on ylivoimaisesti Euroopan suurin tykistö.” kehui maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Petri Hulkko Helsingin Sanomissa (HS 12.2.2020).

Suomella ja Pohjois-Korealla näyttäisi oleva jotain samaa. Suuri maavoimien kenttäarmeija ja tykistö, joihin molemmat maat luottavat. Sukellusveneitä Suomella ei tosin ole kuten ei syvää mertakaan ympärillään. Niin, maavoimien kenttäarmeijan ja tykistön lisäksi Suomella ja Pohjois-Korealla on sama puolustuksellinen ajatusmalli ydinaseita lukuun ottamatta.

Olisiko tuollainen Nato-jäsenyyteen perustuvan ajatustavan muutos Suomessa puolustuksemme ylläpitämiseksi ylipäätään mahdollista, kun tulevaisuuden sotia ei käydä sotilailla vaan tietokoneiden ohjaamilla aseilla?

Ratkaiseeko Suomen liittymisen Natoon tietokoneen ääressä liikaa viihtyvät nuoret miehet, jotka eivät halua pitää sotareservejä sillä tasolla, jolla suomalaispoliitikot ja Suomen puolustusvoimat haluaisivat reservien olevan? Lukupelotteena paperilla, ei todellisena sotakyvykkyyttä osoittavana sotavoimana.

Missä vaiheessa meidän on uskallettava luottaa myös muihin itsemme lisäksi? On selvä, ettei meistä ole sotilaallisesti huolehtimaan itsestämme ilman muiden apua. Asia vain nyt sattuu olemaan näin Venäjän vierellä.

****

”Sodan ajan organisaatio pienenee 140 000 sotilaalla, ollen 350 000 sotilasta vuonna 2008. Sodan ajan organisaatiosta poistetaan etupäässä sellaisia joukkoja, joiden kalustosta ollaan ikääntymisen myötä luopumassa.”

Oheinen lainaus on puolustusministeriön ja selvitysmies Arto Rädyn laatimasta selvityksestä otsikolla ”Puolustusvoimien varuskuntarakenteen kehittämisestä” vuodelta 2004 (FI.PLM.6967, 1008/4610/2004).

Arto Räty oli tuolloin vuona 2004 puolustusministeriön prikaatikenraali. Myöhemmin Räty nousi puolustusministeriön kansliapäälliköksi ja Jukka Juusti syrjäytti hänet Jussi Niinistön valitsemana. Räty toimii nykyisin Fortumin viestinnästä ja yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana.

Tuon lauseen mukaan vuonna 2004 sodan ajan organisaatio olisi ollut 490 000 sotilasta (350 000 + 140 000 sotilasta) ja vuonna 2008 vuoden 2004 suunnitelman mukaan 350 000.

Vuoden 1997 selontekoa laadittaessa sodan ajan vahvuus oli vielä yli puoli miljoonaa sotilasta (540 000 sotilasta), josta vahvuutta alennettiin alle 500 000 sotilaaseen (Euroopan turvallisuuskehitys ja Suomen puolustus VNS 1/1997. 17.3.1997).

Puolustushallinnon laatimissa asiakirjoissa on eroavaisuuksia 485 000 sotilaasta 490 000 sotilaaseen ja samaa asiaa tarkoittavat eri luvut ovat välillä yhtä sekamelskaa. Selonteon sivulle 70 on puolestaan kirjattu: ”Puolustusvoimien sodan ajan vahvuudeksi jää noin 430 000 sotilasta.”

Eipä taida puolustushallinnossakaan olla tietoa eikä käsitystä, mikä onkaan heidän sodan ajan joukkojen todellinen vahvuus, kun luvut noin heittelevät. Kaikki käy, kunhan luku on iso.

Vuoden 1997 myös selontekoon on kirjattu:

”Sodan ajan joukkojen kokonaismäärä mitoitetaan edelleen laajamittaisen hyökkäyksen torjuntaa varten.”

Siis laajamittaisen hyökkäyksen varalle.

Onko tuo edelleen peruste sodan ajan joukkojen mitoitukselle, että Venäjä hyökkäisi laaja-alaisesti yli itärajan? Jos ei ole, mikä on mitoitusperuste 280 000 sotilaan sodan ajan joukoille vuonna 2020?

Vertailuna: Yhdysvalloilla on suuruusluokkana noin 1,3 miljoonaa sotilasta ja Venäjällä noin 900 000 sotilasta vuoden 2018 tilastoissa (Military Balance 2018).

Venäjä reservi on 2,6 miljoonaa sotilasta, kun Suomen reservi on Jussi Niinistö ilmoittamana noin 0,9 miljoonaa sotilasta.

Niin, ja Pohjois-Korealla oli  1 190 000 sotilasta ja lisäksi 600 000 sotilasta reservissä vuoden 2017 tilastoissa.

****

Suomen puolustusvoimia uudistettiin vuosina 2012-2015 Suomen Ruotsalaisen kansanpuolueen Carl Haglundin toimiessa puolustusministerinä.

Pääesikunnan suunnitteluosaston laatimassa puolustusvoimauudistuksen loppuraportissa on hyvin selvitty tuota uudistusta ja sen tuloksia (Puolustusvoimauudistuksen loppuraportti 28.10.2016) . Raportista löytyy myös oheinen taulukko:

Puolustusvoimauudistuksessa sodan ajan joukkojen kokonaisvahvuutta vähennettiin vuoden 2015 alussa noin 230 000 sotilaaseen.

Jos uudistuksen aikaan ei olisi ollut RKP:n puolustusministeriä, olisiko Jussi Niinistö vain poliittisista syistä heijannut sodan ajan vahvuutta 280 000 sotilaaseen?

Tuskinpa.

****

”Varusmiesten keskuudessa törmätty yllättävään mielenterveysongelmaan, jolla on invalidisoivia vaikutuksia – ylilääkäri: ’Tykyttelee, pärisee, huimaa, pissattaa’” (MTV Uutiset 8.9.2019).

”Jo joka kolmas mies jättää armeijan käymättä – Maavoimien mukaan yhdessä asuminen ahdistaa osaa miehistä” (Yle 12.2.2020).

Ylen jutussa maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Petri Hulkko totesi:

”Syyt [varusmiespalveluksen suorittamatta jättämiseen] ovat moninaisia. Mutta monesti syyt kulminoituvat yhdessä asumiseen, tekemiseen. Nukutaan, asutaan samassa tuvassa. Koetaan ahdistavaksi käydä samassa vessassa, samoissa suihkutiloissa. Kaikki ne samat asiat, jotka ahdistavat koulunuoria. Mielenterveyteen liittyvät haasteet ovat suurimmat keskeyttämisen syyt. Koetaan ahdistusta. Sama karsinta on kutsunnoissa.”

Palataan artikkelikuvaan, jossa on kuvattu asevelvollisuuden miehistöreservejä vuosina 2000-2018 (Tilastokeskus, Findikaattori 6.3.2019). Tilastokeskuksen sivuilta löytyy Excel-taulukko, jossa on luetteloitu varusmiespalvelukseen tulleet miehet, varusmiespalvelukseen tulleet vapaaehtoiset naiset, varusmiespalveluksen keskeyttäneet ja kertausharjoituksissa koulutetut.

Tuon Excel-taulukon tiedoista voi piirtää oheiset kuvaajat:

Kun vähennetään varusmiespalvelukseen tulleista miehistä ja naisista keskeyttäneet, saadaan varusmiespalveluksen päätökseen saaneet. Kun vuonna 2001 varusmieskoulutuksen suoritti 28 166 henkilöä, niin 17 vuotta myöhemmin enää 20 867 henkilöä (21 083 henkilöä vuonna 2017, 20 791 henkilöä vuonna 2016 ja 21 516 henkilöä vuonna 2015).

On huomattava, että varusmiespalveluksen keskeyttäneiden määrä on ollut vuosina 2000-2018 vakio keskimäärin noin 4 300 henkilön määränä. Esimerkiksi 4 140 henkilöä vuonna 2001 ja 4 006 henkilöä vuonna 2018.

Komentaja Hulkon viestiä, että ”koetaan ahdistavaksi käydä samassa vessassa, samoissa suihkutiloissa” ja tuon takia armeija jätettäisiin kesken, ei saa tukea tilastoista. Keskeyttäneiden määrä on ollut siis melko vakio ilman mitään kasvavaa kehitystrendiä.

Niiden henkilöiden määrä ikäryhmästä, jotka eivät sitä ensimmäistäkään askelta kasarmille, on toki eri asia. Kyse on palveluksesta vapautetuista, jota eivät käy sitä ensimmäistäkään kertaa  kasarmin samassa vessassa ja samoissa suihkutiloissa.

Puolustusvoimat laskee varusmiespalveluksen suorittamisprosentin, kun ikäluokka on täyttänyt 30 vuotta. 30 vuotta on ikä, johon mennessä varusmiespalvelu tulee suorittaa.

Kun 1980 syntyneet miehet täyttivät 30 vuotta vuonna 2010, heistä 77,4 prosenttia oli suorittanut varusmiespalveluksen. Vuonna 1983 syntyneistä miehistä puolestaan 76,5 prosenttia on suorittanut asepalveluksen vuoteen 2013 mennessä. Vuonna 1988 syntyneistä miehistä enää 67,2 prosenttia on suorittanut varusmiespalveluksen kolmikymppisinä vuoteen 2018 mennessä.

Tosia asia on, että vapauttamisperusteiden soveltamista on höllennetty viime vuosina. Höllentäjä on ollut nimenomaan puolustusvoimat. Puolustusvoimat on aika pitkälle luopunut ajatuksesta, jonka mukaan koko miespuolinen ikäluokka pitäisi kouluttaa sotilaallisesti. Kasarmeille otetaan vain ne, joilla on asiaan riittävä motivaatio.

****

Kuinka sitten syntyvien poikalasten määrä on kehittynyt vuosina 2000-2018? Oheinen taulukko on laadittu Tilastokeskuksen sivuilla olevista syntyvyysluvuista vuosina 2000-2018 (Tilastokeskuksen PxWeb-tietokannat).

2000-luvulla eniten on syntynyt uusia lapsia vuonna 2010, jolloin 60 216 syntyneestä 31 309 oli poikia. Kahdeksan vuota myöhemmin vuonna 2018 syntyneitä poikia oli enää 24 630, siis 6 679 vähemmän.

Otetaan insinöörimäinen yksinkertaistettu laskuesimerkki suunnan selvittämiseksi. Oletetaan positiivisesti, että 70 prosenttia syntyneistä poikavauvoista käy 20 vuotiaana varusmiespalveluksen ja tuo luku pätisi myös 30 vuotiaisiin 10 vuotta myöhemmin. Lisäksi oletetaan, että naisista vapaaehtoisen varusmiespalveluksen suorittaisi vuosittain 500 henkilöä (vuosien 2000-2018 tarkka keskiarvo on 481 naista vuosittain).

Vuonna 2030 näin laskettuna olisi varusmiespalveluksen suorittaneita 22 416 henkilöä (= 31 309 x 0,7 + 500) ja kahdeksan vuotta myöhemmin 17 741 henkilöä (24 630 x 0,7 + 500) vuonna 2038. Jos 70 prosentin sijaan prosenttiluku olisi 60, vastaavat luvut olisivat 19 285 ja 15 290 varusmiestä ja -naista. Kymmenen prosentin muutos merkitsisi 3 131 ja 2 451 varusmiehen vähennystä.

Alle 5 000 sotilasta ei ole kovin dramaattinen luku sinänsä, jos sodan ajan kokonaisvahvuus on edelleen yli 200 000 sotilasta.

Noin 20 vuoden iässä olevien varusmiespalvelukseen astuvien määrä tulee laskemaan vuodesta 2030 lähtien siis myös syntyvyysmuutoksen seurauksena. On todennäköistä, että varusmiespalveluksen suorittaneiden määrä laskee pitkällä aikavälillä pysyvästi jopa alle 15 000 henkilön, jos nykyiset trendit jatkuvat.

****

”Puolustusministerin [Jussi Niinistön] mukaan reservi säilyttää vahvuutensa, jos armeija kouluttaa joka vuosi noin 21 000 varusmiestä.” (Radio Sun 6.12.2018).

Oltaisiin pian siis rajalla, jossa Suomi ei entisen puolustusministerin sanoihin viitaten kykene enää pitämään reservin vahvuutta.

”Komentaja Lindberg painottaa, että koulutettavien [22 000 varusmiehen] määrä riittää täyttämään sodan ajan miesvahvuuden, joka on ensi vuodesta lähtien 230 000.” (Keskipohjanmaa 13.10.2014).

Riittääkö 21 000 varusmiehen ja tulevaisuudessa jopa alle 15 000 varusmiehen kouluttaminen 280 000 sotilaan sodan ajan joukoille? Ilman muutoksia varusmiesten määrä tulee tulevaisuudessa joka tapauksessa tippumaan alle 20 000 ja trendi on kohti 15 000 varusmiehen määrää.

Puolustusvoimien olisi syytä saattaa julkisuuteen tieto, paljonko he oikein tarvitsevat varusmiehiä vuosittain lain asettamien velvoitteiden täyttämiseksi.

Kun katsoo artikkelikuvaa, yksi käyrää seikkailee aivan miten sattuu vailla järkeä. Se on turkoosin värinen viiva, joka kuvaa kertausharjoituksissa koulutuksen saaneita.

Kun puhutaan Suomen todellisesta sodan ajan kyvykkyydestä ja juuri sodan ajan joukkojen kyvykkyydestä, niin onko parempi pitää 50 000 extrasotilaan tilastoreserviä vai kouluttaa kertausharjoituksissa 37 733 sotilasta (vuosi 2004) 17 616 sotilaan (vuosi 2018) sijaan?

Vuosia 2004 ja 2018 verrattaessa kertausharjoituksissa koulutettavien reserviläisten määrä on pudonnut alle puoleen. Vuonna 2004 koulutettiin kertausharjoituksilla 20 117 sotilasta enemmän kuin vuonna 2018. Tuon rinnalla varusmiesten määrän putoamien muutamalla tuhannella vuosikymmenten saatossa on pieni asia.

Miksi helvetissä asiat on hoidettu näin typerästi, ettei kuntoisuutta pidetä yllä kertaamalla?  Asevelvollisuus on lakiin kirjattu, mutta kertausharjoitukset määränä ei. Kertausharjoituksista on siis helppo leikata, kun ei ole rahaa pitää yllä puolustuskykyä.

Velvollisuus pitää yllä reservin kyvykkyyttä sodan ajan valmiuteen tulisi kirjata tarkasti lakiin, jolloin siitä ei voitaisi laistaa poliitikkojen esityksestä.

Suomen on nyt syytä myös miettiä, pitääkö Suomen muuttaa koko uhkakuvien ennakkotorjuntaa täysin. Siis pitääkö muuttaa sotilaallisten uhkien ennaltaehkäisyä. Kyse on siis vihollistahon hyökkäyskynnyksen nostamisesta.

Nostammeko vihollisen hyökkäyskynnystä yhdellä Euroopan suurimmalla reserviarmeijalla vai olisiko Nato-jäsenyys parempi ja uskottavampi tapa pitää vihollisen hyökkäyskynnys riittävän korkealla? Suomenkin puolustus perustuisi tällöin korkeimmalla tasolla 29 muun Nato-maan tapaan ydinasepelotteeseen.

Nyt nimettävä asevelvollisuuden kehittämistä pohtiva parlamentaarisen työryhmän on mietittävä taas kertaalleen myös tuota vaihtoehtoa.

Annetaanko reservien ja sodan ajan joukkojen määrän kehittyä niin kuin ne luonnollisesti kehittyvät ja ennaltaehkäisykeino numero yksi olisi Suomen Nato-jäsenyys.

Suomen kansa saa kuihtua, jos on kuihtuakseen.