Suomen tie Natossa – Yhdysvaltojen Norfolk vai Hollannin Brunssum?

Ollako vai eikö, siinä pulma.

Norfolk vai Brunssum, siinä pulma.

Tulisiko Suomen kuulua Naton komentorakenteessa Yhdysvalloissa sijaitsevan Norfolkin vai Hollannissa sijaitsevan Brunssumin yhteisoperaatioesikuntaan?

Suomalaispoliitikkojen ja Suomen ulkopoliittisen johdon keskuudessa on ilmeistä halukkuutta, että Suomen tulisi kuulua Norfolkin yhteisoperaatioesikuntaan. Suomessa oleellisin taho eli Puolustusvoimat ei ole ottanut virallisempaa kantaa asiaan julkisuudessa.

Toistaiseksi Suomi kuuluu Brunssumin yhteisoperaatioesikunnan alaisuuteen Naton Euroopan-joukkojen komentaja kenraali Christopher G. Cavolin esityksestä, jonka mukaan päätös on myös tehty. Vastaavasti myös Ruotsi tulee kuulumaan Brunssumin yhteisoperaatioesikuntaan, kun liittymisprosessi on saatu maaliin.

”Suomi on lähtenyt siitä, että komentorakenteen pitäisi olla mahdollisimman hyvin koordinoituna muiden Pohjoismaiden kanssa. Silloin tietysti sillä, että Norja ja Tanska ovat jo siellä Norfolkin yhteydessä, on merkitystä. Mutta katsotaan, mitä Nato itse näistä päättää ja pysyvätkö nämä rakenteet muuten samanlaisena, kun tulee kaksi uutta [Suomi ja Ruotsi] jäsentä.” (Demokraatti 29.3.2023).

Oheiset sanat lausui ulkoministeri Pekka Haavisto, kun Suomesta oli tulossa kuuden päivän kuluttua Naton täysivaltainen jäsen päivämäärällä 4.4.2023. Haavisto liputti noilla sanoilla Suomen kuulumista Norfolkin alaisuuteen.

Puolustusvoimat ei siis ole ilmaissut julkista kannanottoa, mutta toivomus olisi silläkin Suomen kuuluminen Norfolkin alaisuuteen. Puolustusvoimien näkemys ja toivomus on tullut esille Norjan kautta:

”Me Pohjoismaiden puolustusvoimien komentajat olemme ehdottaneet, että saisimme esikunnan Pohjois-Eurooppaan. Norja on nostanut esiin Bodøn esikunnan mahdolliseksi sijaintipaikkakunnaksi” (Yle 17.7.2023).

Oheinen Ylen lainaus on Norjan puolustusvoimien komentaja Eirik Kristoffersenin sanomisista norjalaiselle Klassekampen-lehdelle (Klassekampen 12.7.2023). Kristoffersenin mukaan Pohjoismaiden puolustusvoimien komentajat ovat ehdottaneet yhteisen uuden esikunnan saamisesta Pohjoismaihin, mutta ei välttämättä juuri Norjan Bodøøn.

Tuo norjalaislähtöinen yhteisehdotus tarkoittaa käytännössä, että Pohjoismaista etenkin Norja, Ruotsi ja Suomi olisivat saman yhteisoperaatioesikunnan alaisuudessa. Vaikka muut Pohjoismaat kuuluisivat Brunssumin yhteisoperaatioesikuntaan, Norja ja Islanti kuuluvat aina Norfolkin alle tavalla tai toisella, kuten ovat kuuluneet jo ennen Naton edellisiä komentorakenteen uudistuksia.

Norjalaisehdotus, johon Suomen ja Ruotsin puolustusvoimat ovat yhtyneet, tarkoittaisi siis Suomen ja Ruotsin siirtoa Norfolkin alaisuuteen, ettei esikuntaketjusta tulisi ihan hassua.

Olisiko tuossa mitään järkeä Suomen ja Ruotsin kannalta ja erityisesti Naton kannalta kollektiivisessa puolustusliitossa?

Komentorakenteet pitää aina määritellä suoraan kylmien sotilaallisten preferenssien pohjalta, ei poliittisten preferenssien pohjalta.

Nato suunnittelee parhaillaan uutta komentorakennetta, nykyisen rakenteen pohja luotiin Neuvostoliiton hajottua. Suomen ja Ruotsin liittyminen ei ole luonut painetta komentorakenteen pikaisille uudistamiselle. En ole ihan varma, että Venäjän aggressiivinen käyttäytyminen loisi etenkään sellaista painetta, jonka lopputulos olisi kylmän sodan aikainen rakenne. Sekavuutta taitaa olla jo nyt aivan riittävästi, kun tätä nykyä 31 jäsenmaalle pitäisi kaikille saada jotakin.

****

Kuinka Naton rakenteet on organisoitu siviili- (civilian structure) ja sotilasrakenteeksi (military structure), on esitetty hyvin Naton kotisivuilla (NATO Organization).

Yksi tärkeä osanen sotilasrakennepuolen komentorakenteessa on Allied Command Operations (ACO).

Mikäs kumma tuo ACO on? Suomeksi ehkäpä Liittoutuneiden operaatiokomento – siis Naton operaatiokomento. Liittoutunut (allied) on paras kääntää suomen kielessä Natoon liittyvissä lyhenteissä suoraan Natoksi. Command-sana puolestaan voidaan nähdäkseni yleensä kääntää komennoksi tai päämajaksi. ACO on nähdäkseni komentorakenteen tärkein osanen. Ikään kuin kovan sodankäynnin organisoinnin ydin Natossa.

ACOssa kyse on siitä, miten sotilaspuolen komentorakenteet on muodostettu. Suomessa tuota komentorakennetta tulisi kaikkien poliitikkojen ainakin hieman opiskella, jotta Suomi osattaisiin sijoittaa edes oikealle loogiselle paikalle tuossa komentorakenteessa.

ACO vastaa Natossa kaikkien sotilasoperaatioiden suunnittelusta ja toteuttamisesta. ACO on suunnittelun ja toteuttamisen korkein päättävä elin.

ACO vastaa Naton Euroopan-joukkojen komentajan (Supreme Allied Commander Europe, SACEUR) alaisuudessa puolustusliiton kaikkien sotilasoperaatioiden suunnittelusta jo toteuttamisesta. ACO toimii SACEURin kautta Pohjois-Atlantin neuvoston (North Atlantic Council, NAC) ohjeiden mukaisesti.

Korkeimmalla tasolla Pohjois-Atlantin neuvosto NAC koostuu jäsenmaiden poliittisista pääministeri- tai presidenttitason päättäjistä. Tuolloin Suomea NAC:ssä edustaa tasavallan presidentti. Asioista riippuen Pohjois-Atlantin neuvosto NAC voi kokoontua myös ulko- tai puolustusministeritasolla tai suurlähettilästasolla (permanent representatives).

Naton Euroopan-joukkojen komentaja SACEUR on puolestaan ACO-organisaation ja ACOn päämajan päällikkö. Tuo päämaja on nimeltään Nato-joukkojen Euroopan-komentokeskus (Supreme Headquarters Allied Powers Europe, SHAPE). Naton Euroopan-joukkojen komentaja on Naton ylin sotilaskomentaja.

Naton Euroopan-joukkojen komentaja on edellisessä luvussa mainittu Christopher G. Cavoli (Supreme Allied Commander Europe, General Christopher G. Cavoli, Biography, Christopher G. Cavoli). Hän käytännössä päättää, minne Suomikin Natossa kuuluu.

Naton Euroopan-joukkojen komentaja on aina myös Yhdysvaltojen Euroopan-joukkojen komentaja (United States European Command, EUCOM). Puolustusvoimat on nimennyt tuon yksikön Yhdysvaltojen Euroopan voimaryhmäksi. Erilaisia käännöksiä Natoon liittyvistä yksikkönimistä löytyy vaikka kuinka paljon nettiä selaamalla.

ACO toimii kaikilla kolmella liittokunnan suunnittelun ja toteutuksen tasolla: strategisella, operatiivisella ja taktisella tasolla.

En tiedä, miten noita englanninkielisiä organisaationimiä pitäisi oikein suomentaa, kun kaikille nimille ei tunnu olevan vakiintunutta käytettyä suomennosta. Olisi ehkä hyvä, jos vaikka Kotimaisten kielten keskus (kotisivut) yhteistyössä puolustushallinnon kanssa määrittelisivät viralliset Natoon liittyvät organisaationimet. Puolustusvoimilla ja puolustushallinolla ovat omat suomennoksensa, mutta ne eivät tee nimistä vielä mitään virallista. Puolustusvoimista ja puolustushallinosta poikkeavia termejä voi jokainen käyttää – kuten minäkin käytän hyvin ahkerasti.

****

Käydään vielä hieman tarkemmin läpi edellisessä luvussa esitettyjä komentorakenteita. Naton komentorakenne NCS (NATO’s Command Structure, NCS) toimii Sotilaskomitea MC:n (Military Committee, MC) alaisuudessa. Sotilaskomitea on Naton korkein sotilaallinen päättäjä ja se koostuu kaikkien jäsenmaiden puolustusvoimien päälliköistä. MC on siis nimenomaan sotilaallinen päättäjä.

Suomessa on ymmärrettävä Puolustusvoimien komentajan kasvava rooli Suomen puolustusasioissa Natoon liittyen, millä on merkitystä myös poliittiseen päätäntään puolustuksen alalla.

Naton komentorakenne NCS koostuu siis kahdesta erillisestä strategisesta komennosta: edellä mainitusta Naton operaatiokomento ACOsta (Allied Command Operations, ACO) ja Naton transformaatiokomento ACT:stä (Allied Command Transformation, ACT). ACT:n päämaja on suomalaiselta nimeltään vaikkapa Naton ylin transformaatiokomentokeskus SACT (Supreme Allied Command Transformation Headquarters, SACT).

ACO on puolestaan organisoitu yhteisoperaatioesikunnaksi eli JFC:ksi (Allied Joint Force Command, JFC), joita on tätä nykyä yhteensä kolme kappaletta, mikäli Norfolk lasketaan täysimääräiseksi. JFC:t sijaitsevat Napolissa Italiassa ollen Napolin yhteisoperaatioesikunta (JFC Naples, JFCNP), Brunssumissa Hollannissa ollen Brunssumin yhteisoperaatioesikunta (JFC Brunssum, JFCBS) ja Norfolkissa Yhdysvalloissa ollen Norfolkin yhteisoperaatioesikunta (JFC Norfolk, JFCNF).

Suomessa Allied Joint Force Command (JFC) on käännetty yhteisoperaatioesikunnaksi, kun käännös voisi olla myös vaikkapa Nato-joukkojen yhteiskomento. Englanninkielinen termi ei sisällä operaatio-sanaa, mutta JFC:n toiminta kylläkin.

Nato-joukkojen Euroopan-komentokeskus SHAPE sijaitsee Belgian Monsissa. Edellisessä komentorakenteessa vuoteen 2022 saakka Hollannin Brunssumissa sijaitsevalla yhteisoperaatioesikunnalla ja Italian Napolissa sijaitsevalla yhteisoperaatioesikunnalla oli Naton mukaan kyvykkyys toimia suureessa yhteisessä operaatiossa myös esikunnan alueen ulkopuolella (”joint operation capable headquarters out of area”). Nyt Nato ei enää kirjaa noin Norfolkin muodostaessa kolmannen yhteisoperaatioesikunnan.

ACO on organisoitu myös kolmeen taktisen tason komentoon eli ilmaoperaatioita johtavaan Naton ilmakomentoon (Allied Air Command, AIRCOM), maaoperaatioita johtavaan Naton maakomentoon (Allied Land Command, LANDCOM) ja merioperaatioita johtavaan Naton merikomentoon (Allied Maritime Command, MARCOM). Kaikilla noilla kolmella komennolla on kullakin oma päämaja. AIRCOMin päämaja on Saksan Ramsteinissa, LANDCOMin päämaja on Turkin Izmirissä ja MARCOMin päämaja on Iso-Britannian Northwoodissa. ACOn komentoina ovat myös Naton viestintätietopalveluryhmä NCISG (NATO Communication and Information Systems Group, NCISG) ja Pysyvä yhteinen logistiikkatukiryhmä SJLSG (Standing Joint Logistics Support Group, SJLSG).

Suomessa on syytä huomioida tarkasti Turkki LANDCOMin päämajana.

Kun ACOssa organisoidaan sodankäynnin ydintä, ACT:n päätehtäviin kuuluu puolestaan koulutus, harjoitukset ja yhteentoimivuuden edistäminen koko liittokunnassa. Se ikään kuin vastaa liittokunnan muutoksista ja kehityksestä (transformation).

En tiedä, miten ACT pitäisi kääntää suomen kielelle. Käänsin sen Naton transformaatiokomennoksi, joka on Naton ylin transformaatiokomentokeskus SACT:n (Supreme Allied Commander Transformation, SACT) johdettavana ja joka sijoitettu Yhdysvaltojen Norfolkiin (HQ SACT). Sanakirjan mukaan englannin kielen transformation-sana tarkoittaa muutosta ja muuttumista, ehkäpä myös kehittymistä paremmaksi.

ACT:n tehtävä on ylläpitää myös Portugalin Lissabonissa Yhteinen analyysi- ja opetuskeskus JALLC:tä (Joint Analysis and Lessons Learned Center, JALLC), Puolan Bydgoszczissa Yhteinen puolustuskoulutuskeskus JFTC:tä (Joint Force Training Center, JFTC) ja Norjan Stavangerissa Yhteinen sotilasoperaatiokeskus JWC:tä (Joint Warfare Center, JWC).

ACT:n tehtävä ainakin siinä komentoranteessa, joka Natolla oli ennen nykyistä, oli pitää yllä ja vahvistaa Naton toiminnan kannalta elintärkeää transatlanttista yhteyttä Euroopan ja Pohjois-Amerikan välillä. Yhteys Norfolkiin oli vain ACT:n kautta, ei ACOn kautta.

****

Nykyisessä vuonna 2018 Brysselin huippukokouksessa (Brussels Summit Declaration 11.7.2018) päätetyssä ja vuonna 2022 käyttöönotetussa komentorakenteessa on kirjattuna kolme yhteisoperaatioesikuntaa: JFC Brunssum (JFCBS), JFC Napoli (JFCNP) ja JFC Norfolk (JFCNF). Brysselissä päätettiin perustaa siis Norfolkin yhteisoperaatioesikunta. Aikaisemmin esikuntia oli vain kaksi. Kaikki kolme yhteisoperaatioesikuntaa raportoivat Eurooppaan Naton Euroopan-joukkojen komentajalle eli kenraali Christopher G. Cavolinille.

Yhdysvallat perusti tuolloin vuonna 2018 Norfolkiin myös 2. laivaston (U.S. 2nd Fleet). Yhdysvallat oli lakkauttanut tuon laivaston vasta vuonna 2011, kun se joutui Venäjän ja Naton kasvaneiden jännitteiden vuoksi perustamaan laivaston uudestaan jo seitsemän vuoden kuluttua. 2. laivasto ei kuitenkaan vastaa koko Atlantista vaan vain Pohjois-Amerikan puoleisen osan ja senkin vain osittain.

Vara-amiraali Douglas G. Perry (biography) on sekä Yhdysvaltojen 2. laivaston että Norfolkin yhteisoperaatioesikunnan komentaja.

Yhdysvaltojen 2. laivaston tehtävissä korostetaan toimintaa Pohjois-Atlantin lisäksi Arktisella alueella (Commander, U.S. 2nd Fleet, Mission). Norfolkin nimeämisessä yhteisoperaatioesikunnaksi kyse oli osaltaan Yhdysvaltojen ja Naton varautumisesta toimimaan myös Arktisella alueella, jossa Venäjän oli edennyt voimakkaasti myös sotilaallisesti.

“NATO’s new Atlantic Command was declared operational in a ceremony in Norfolk, Virginia on Thursday (17 September 2020). Joint Force Command Norfolk, established to protect sea lanes between Europe and North America, is the first NATO headquarters dedicated to the Atlantic since 2003.” (Nato 17.9.2020).

Vapaasti suomennettuna:

”Naton uusi Atlantin komento julistettiin toimintavalmiiksi seremoniassa Norfolkissa, Virginiassa torstaina (17.9.2020). Norfolkin yhteisoperaatioesikunta, joka perustettiin suojelemaan Euroopan ja Pohjois-Amerikan välisiä meriväyliä, on ensimmäinen Naton esikunta, joka on omistettu Atlantille sitten vuoden 2003.”

Norfolkin yhteisoperaatioesikunnan tehtävät operatiivisessa toiminnassa on määritetty tarkasti. Sen tehtävä on turvata transatlanttiset strategiset viestintälinjat ja lisätä turvallisuutta Pohjois-Atlantilla ja arktisella alueella sekä varmistaa meriliikenne Pohjois-Atlantilla Pohjois-Amerikan ja Euroopan välillä. Sen tehtävä ei ole suojata vaikkapa Suomen itärajaa maavoimilla.

Natossa on koettu ongelmalliseksi Norfolkin yhteisoperaatioesikunnan perustamiseen jälkeen kahden eri laivaston keskinäinen asema. Yhdysvalloilla on Napolissa 6. laivasto (U.S. 6th Fleet) liittyen Napolin yhteisoperaatioesikuntaan. Jaettu komento kahdelle yhteisoperaatioesikunnan komennolle sekä Naton laivaston isku- ja tukijoukot -komennolle eli STRIKFORNATOlle (Naval Striking and Support Forces Nato, STRIKFORNATO) komennossa ja ohjuksessa eli C2:ssa (Command and Control, C2) on ilmeisen haastavaa. STRIKFORNATOa komentaa 6. laivaston komentaja vara-amiraali Thomas E. Ishee (biography).

JFC Norfolkin tehtävät ovat siis täysin merellisiä liittyen itse meriin että niiden rannikoihin. Merivoimat ja merijalkaväki siis. Yhdysvaltojen toimija Norjankin rannikolla on Yhdysvaltojen merijalkaväki (United States Marine Corps), joka hallinnoi myös Yhdysvaltojen Norjan kallioon louhittuja laajoja ase- ja kalustovarastoja (US-blogi 4.2.2024).

Huomatkaa edellisessä luvussa esitetystä Naton komentorakennekuvasta, kuinka ACOn puolella JFC Norfolk sekä Saksassa sijaitsevasta JSEC ovat erillään JFC Brunssumista ja JFC Napolista. JFC Norfolk ja JSEC eivät ole samalla tasolla JFC Brunssumin ja JFC Napolin kanssa, vaan ne ovat erotettu ACO:ssa katkoviivalla ikään kuin erilleen. Noissa Naton kaavioissa katkoviivalla osoitetaan usein yhteensovittamista tai tukemista (coordination or support). Katkoviiva ei osoita niin suurta yhteyttä kuin yhtenäinen viiva.

Nato ei ole kirjannut missään kohtaa sivuillaan, mitkä valtiot kuuluvat minkin noiden kolmen yhteisoperaatioesikunnan (JFC Brunssum, JFC Napoli ja JFC Norfolk) alaisuuteen. Virallista tietoa on vaikea löytää nykytilanteesta.

“On 3 March 2000 Headquarters AFCENT stood down and the new JFC HQ Brunssum assumed command. The JFC HQ Brunssum area of responsibility includes the land areas of Belgium, the Czech Republic, Denmark, Germany, Luxembourg, The Netherlands, Norway, Poland, the United Kingdom and the sea areas of the Irish Sea, the English Channel, the North Sea, the Norwegian maritime flank and the Baltic Sea and Approaches, less national waters.” (United Kingdom Joint Support Unit JFC HQ Brunssum 2/2012)

Vapaasti suomennettuna:

”Maalikuun 3. päivänä 2000 Afcent-esikunta lakkautettiin ja uusi Brunssumin yhteisoperaatioesikunta astui johtoon. Brunssumin yhteisoperaatioesikunnan vastuualueeseen kuuluvat maa-alueina Tšekki, Tanska, Saksa, Luxemburg, Hollanti, Norja, Puola, Iso-Britannia ja merialueina Irlanninmeri, Englannin kanaali, Pohjanmeri, Norjan merellinen sivusta ja Itämeri sekä lähestymisreitit [kyseisille merialueille], vähemmän kansallisia vesiä.”

Pohjois-Atlantti ei siis kuulunut, mutta Norjan rannikkoseudut kuuluivat Brunssumin yhteisoperaatioesikuntaan.

Tuo oli tilanne ennen kuin Norfolkin yhteisoperaatioesikunnan käyttöönottoa vuonna 2022, mutta Norja kuului jo tuolloin Islannin ohella myös Norfolkin alaisuuteen Naton transformaatiokomento ACT:n alla. Kuinka tilanne nyt on, siitä ei oikein löydy tietoa. Miten kukin maa on halunnut ja miten Natossa Nato-joukkojen Euroopan-komentokeskus SHAPE on päättänyt. Joka tapauksessa merialueita Pohjois-Amerikan ja Euroopan välillä on siirtynyt Norfolkin yhteisoperaatioesikunnan alle. Siirto on ikään kuin ACT-Norfolkista ACO-Norfolkiin.

Tanska ei kuulunut aikaisemmin ACT:n alle, vaikka Tanskalla on Atlantilla Grönlannin saari.

****

Suomi jostakin syystä halajaa kovin ahkerasti Norfolkin yhteisoperaatioesikunnan. Nuo jotkut syyt ovat muodostaa eräänlainen pohjoismainen klikki Naton sisälle.

Onko se Norja omista eduistaan lähtien, joka on toiminut päällepäsmärinä höykyttäen etenkin Suomea?

Alueellinen sotilaallinen yhteistyö kuuluu Naton sisälle, mutta klikkien muodostumien ei. Klikit hajottavat Naton yhtenäisyyttä. Erilaisten kuppikuntien syntyä EU:n tapaan ei Natossa sallita.

Suomen pitää valita myös komentokeskuksensa siinä laajuudessa kuin valinta on ylipäätään mahdollinen puhtaasti uhkakuvien ja niiden parhaan torjumisen näkökulmasta. Valinta on vaikea, koska meillä on samanlaiset intressit niiden kanssa, jotka pitävät huolta Pohjois-Atlantin turvallisuudesta kuin myös niiden kanssa, jota pitävät Euroopan maa-alueiden ja sisämerien turvallisuudesta.

Norfolk kuului Naton edellisessä komentorakenneversiossa siis vain ACT-linjaan, ei ACO-linjaan, joka on se varsinainen sodankäynnin operatiivinen ja taktinen toimija Euroopassa. Nykyisessä komentorakenteessa Norfolkille on muodostettu myös yhteisoperaatioesikuntarooli, mutta se keskittyy vain Pohjois-Atlanttiin ja Arktiseen alueeseen.

Tuleeko Suomen keskittyä yhtenä Pohjoismaana, yhtenä Arktisien alueen maana ja yhtenä etulinjan maana Venäjän vastaisella rajalla turvallisuuden puolesta ensisijaisesti maavoimilla turvattavaan itärajaan vai merivoimilla turvattavaan Pohjois-Atlanttiin?

Kummassa yhteisoperaatioesikunnassa Suomi ajaa enemmän omaa sotilaallista turvansa? Brunssumissa vai Norfolkissa?

Suomi on lähtenyt komentokeskusmieltymyksessään liikenteeseen pohjoismaisesta sotilasyhteistyöstä. Siitä, että kaikki Pohjoismaat kuuluisivat samaan yhteisoperaatioesikuntaan. Nykyisessä yhteisoperaatioesikunnassa Norja ja Islanti kuuluvat Norfolkin alle ja ehkäpä myös Tanska, mutta Tanskan kuulumisesta ei löydy oikein muuta faktaa kuin entisen ulkoministeri Pekka Haaviston toteamus.

Katsotaanpa karttoja. Alla olevassa kartassa on esitetty Naton kaksi tärkeintä aluetta, joilla toisaalta turvataan Venäjän pääsemisen estäminen keskiseen Eurooppaan toisaalta sotilasvoimavarojen siirto yli Atlantin. Alue, jonka takana on valtaosa Nato-Euroopan väestöstä ja taloustuotannosta (Puolan alue) ja alue, jonka takana on meriyhteydet Pohjois-Amerikan ja Euroopan välillä (Pohjoismaiden kalottialue). Pohjoismaiden kalottialue on hyvä lähtökohta myös Naton toiminnalle Arktisella alueella.

Jos Suomen turvallisuus määräytyisi vain Pohjoismaiden kalottialueen perusteella, Suomen olisi hyvä kuulua Norfolkin alle. Mutta kun Suomen pitää puolustaa myös keskisen ja eteläisen Suomen alueita Oulun korkeudelta alaspäin sekä Itämeren yhteyksiä, Norfolk ei ole se oikea yhteisoperaatioesikunta.

Noita Oulun alapuolisia alueita puolustetaan erityisesti maavoimilla vahvistettuna ilmavoimilla, ei merivoimilla. Itäraja pidetään ylittämättömänä maavoimilla. Norfolkia ei ole perustettu maavoimien armeijoita varten. Brunssumin on perustettu maavoimien armeijoita varten ja pitämään koko Nato-Euroopan maa-alueet Venäjän ulottumattomissa.

Mielestäni Suomen olisi hyvä pysyä Brunssumin alla. Mielestäni Ruotsin olisi myös hyvä pysyä Brunssumin alla samoin kuin Tanskan, ellei Grönlanin asema tuo jotain uutta. Norjan ja Islannin sen sijaan on hyvä pysyä Norfolkin alla, kuten ovat jo aiemminkin pitkän aikaa olleet ACT:n kautta. Pohjoismaiselta yhteistyöltä ei suinkaan viedä pohjaa siltä, että maat kuuluvat kahteen eri yhteisoperaatioesikuntaan.

****

PS:n kansanedustaja: Suomeen pitää saada tällainen Naton esikunta (IL 29.9.2023).

Tuo Naton esikuntaa Suomeen haikaileva Perussuomalaisten kansanedustaja oli Sanna Antikainen. Antikainen ehdotti, että Orpon hallituksen tulisi harkita toimia, joilla Suomeen saataisiin hänen määrittelemänään Naton NFIU-suunnitteluesikunta, virallisemmin Nato-joukkojen integraatioyksikkö (Nato Force Integration Unit, NFIU).

Sanna Antikainen teki eduskunnassa NFIU-asiassa kirjallisen kysymyksen Orpon hallitukselle ja puolustusministeri Antti Häkkäselle (Asian käsittelytiedot KK 151/2023 vp 24.11.2023). Kysymys oli hyvin laadittu eikä asiavirheitä ollut havaittavissa.

Häkkäsen vastaus oli mitään sanomaton eikä sillä perusteella Orpon hallitus ole aktiivisesti edistämässä Nato-esikunnan saantia Suomeen (Vastaus kirjalliseen kysymykseen KKV 151/2023 vp 17.11.2023).Teknisesti Häkkäsen vastaus oli myös heikosti valmisteltu. NFIU-yksikköä ei ole Tšekissä toisin kuin Häkkänen väittää.

Mikä on Nato-joukkojen integraatioyksikkö NFIU (Nato Force Integration Unit)?

NFIU:hun liittyy Koillisen monikansalliset joukot (Multinational Corps Northeast, MNCNE), jonka päämaja perustettiin Luoteis-Puolassa Szczecinin kaupunkiin 18. syyskuuta 1999 Tanskan, Saksan ja Puolan yhteisellä poliittisella päätöksellä. MNCNE muodostettiin entisistä saksalais-tanskalaisista LANDJUT-joukoista (NATO, Allied Land Forces Schleswig-Holstein and Jutland, LANDJUT), jotka puolestaan kuuluivat Naton Pohjois-Euroopan joukkoihin (Allied Forces Northern Europe, AFNORTH).

Tanskan, Saksan ja Puolan puolustusministerit allekirjoittivat MNCNE-joukkojen yleissopimuksen vuonna 1998, jolloin Puola ei vielä ollut Naton jäsen. Puolasta tuli Naton täysjäsen päivämäärällä 12. maaliskuuta 1999. Vaikka MNCNE on Natoon liittyvä sotilasmuodostelma, joukkojen yleissopimus on kolmen maan kolmikantainen sopimus. MNCNE:n perustaminen oli ensimmäinen toimi, jolla uusia Naton jäsenmaita integroitiin Nato-rakenteisiin.

Koillisen monikansallisiin joukkoihin kuuluu tätä nykyä 25 valtiota (22 + Tanska, Saksa ja Puola). Ruotsi liittyi MNCNE:hen syksyllä 2014, Suomi seurasi Ruotsia seuraavana vuonna. Suomi ei olisi liittynyt, jos Ruotsi ei olisi liittynyt ensiksi.

Miten sitten MNCNE liittyy NFIU:hun?

MNCNE on komentohierarkiassa NFIU-yksiköiden johtoyksikkö. NFIU-yksiköitä on tällä hetkellä kahdeksan (NFIU Estonia, NFIU Latvia, NFIU Lithuania, NFIU Poland, NFIU Slovakia, NFIU Hungary, NFIU Romania ja NFIU Bulgaria).

NFIU-yksiköiden ensisijainen tehtävä on edistää kunkin mukana olevan Naton jäsenmaan kansallisten joukkojen sekä Naton nopean toiminnan joukkojen että Naton erittäin nopean toiminnan joukkojen (NATO Response Force, NRF ja Very High Readiness Joint Task Force, VJTF) välistä yhteistyötä sotilaallisten kriisien ja sodan aikana. NFIU-yksiköiden tehtävä yleisellä tasolla on tarjota suunnittelutukea helpottamaan puolustusliiton joukkojen nopeaa sijoittamista liittokunnan itäosiin ja tukea laaja-alaista kollektiivista puolustussuunnittelua. NFIU-yksiköt yhteistyössä isäntämaiden kanssa työstävät sodankäyntiin liittyvää logistiikkaa ja kuljetusreittejä sekä sodankäyntiä tukevaa infrastruktuuria. Siihen Suomi tarvitsee NFIU:ta.

Suomessa on nimellisesti suuret maajoukkojen reservit, mutta asepalvelusarmeija liikekannellepanoineen ei ole erityisen nopeasti käyttöönotettava suuressa mittakaavassa. Suomen on syytä varmistaa NRF- ja VJTF-joukkojen tulo maahan suuressa mittakaavassa. Infrastruktuurin ja ennen kaikkea siirtoyhteyksien volyymien on oltava kunnossa.

Miksi NFIU-maat ovat kahden eri yhteisoperaatioesikunnan alla? Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia ja Unkari ovat Koillisen monikansallisten joukkojen ja Brunssumin yhteisoperaatioesikunnan alla, kun taas Romania ka Bulgaria ovat Kaakon monikansallisten joukkojen (Multinational Corps Southeast, MNCSE) ja Napolin yhteisoperaatioesikunnan alla.

Kyse on taasen uhkakuvista, joita vastaan puolustaudutaan. Romanialla ja Bulgarialla ei ole maarajaa itään päin, mutta sen sijaan valtiot ovat Mustanmeren rannalla ja siten Napolin yhteisoperaatioesikunnan merellisellä toiminta-alueella. Kyse on siis siitä, mihin varaudutaan ensisijaisesti maavoimilla ja mihin merivoimilla. Kuudella muulla NFIU-maalla puolestaan on itärajan takana Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina, toisin sanoen maat ovat eturintamamaita niin pitkään, kun Ukraina ei ole Naton jäsenmaa.

Suomikin on eturintamamaa Naton maiden pisimmällä Venäjän vastaisella rajalla.

Suomen on syytä tosiaankin hankkia itsellemme muiden eturintamamaiden tapaan NFIU-esikunta erityisesti Naton nopean toiminnan ja erittäin nopean toiminnan joukkojen hallinnan varmistamiseksi. Joukkojen on syytä kyetä todellakin tulla maahan nopeasti ja asettua maahan nopeasti.

Ruotsiin tulee hetimmiten NFIU-esikunta, kun jäsenyys on varmistunut ja Ruotsi tulee pysymään Brunssumin alla. Ruotsin kohdalla kyse osaltaan on siitä, että se haluaa varmistaa, kuten jo kylmän sodan aikaan, Itämeren itärannan turvallisuutta Ruotsille. Siitä on myös kyse, kun Ruotsi ilmoitti Naton jäsenenä lähettävänsä heti 800 sotilasta Latviaan (Dagens Nyheter 10.1.2024). Itämeri on sisämeri Brunssumin yhteisoperaatioesikunnan alla. Itämeren rantavaltioiden paikka on Brunssumissa.

NFIU-MNCSE-kuvio osaltaan puoltaa, että olisimme Brunssumin yhteisoperaatioesikunnan alla. Norfolkissa olisimme yksinäinen kummajainen, joka ei olisi kyennyt analysoimaan uhkakuviaan oikein ja varautumaan niihin oikeilla tavoilla. Meidän ensisijainen uhkamme on Venäjän itäisen maarajan takana ja siihen varautuminen edellyttää vahvaa maavoimien toimintaa, jota Norfolkilla ei luontaisesti ole. Vahva maavoimien toiminta Suomessa varmistaa myös sitä tehtävää, joka Norfolkilla on Norjan rannikolla.

Kun Tanska on Saksan ja Puolan ohella MNCSE:n perustajavaltio, niin ihmettelen, jos se on nyt siirretty Norfolkin alaisuuteen, vaikka Tanskassa ei luonnollisesti NFIU-esikuntaa olekaan.

Kansanedustaja oli Sanna Antikainen oli täysin oikeassa vaatiessaan NFIU-esikuntaa Suomeen.

****

”Virossa odotettiin Suomea Natoon lähes euforiassa, mutta Suomi alkoikin korostaa pohjoismaisuuttaan.

 Jo kättelyssä Suomi ilmoitti pyrkivänsä Naton komentorakenteessa Yhdysvalloissa sijaitsevan Norfolkin alaisuuteen yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa.

Baltian maat kuuluvat Hollannissa sijaitsevan Brunssumin alaisuuteen Itämeren rantavaltioiden kanssa. Sinne Suomikin pyrkimyksistään huolimatta päätyi, ainakin toistaiseksi.”

Oheinen lainaukset ovat toimittaja Kaja Kunnaksen Helsingin Sanomien hyvästä kirjoituksesta otsikolla Suomi on Virolle viileä kaveri Natossa (HS 5.2.2024).

Ilmeisesti siis kaikki Natoon kuuluvat Itämeren rantavaltiot myös Tanska mukaan lukien kuuluvat Brunssumin alaisuuteen.

Kunnas on täysin oikeassa. Suomi on vähätellyt ja vähättelee edelleen niitä Naton ja EU:n niitä jäsenvaltioita, jotka ovat aikanaan kuuluneet Neuvostoliittoon tai Varsovan liittoon. Ikään kuin Suomen YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa olisi tehnyt meistä paljon enemmän paremman ja vapaamman sotilaallisesti. Tuo on suuri harhailluusio.

Tuo vähättely on käynyt Suomelle kalliiksi ja oli käydä kohtalokkaaksi, kun Suomesta ei ollut liittyjäksi Natoon ajallaan.

****

Ensimmäisessä luvussa kerroin Norjan puolustusvoimien komentaja Eirik Kristoffersenin esityksestä saada uusi yhteinen – englannin kielellä joint – esikunta Pohjoismaihin, siis Norjaan, Ruotsiin tai Suomeen.

Operatiivisen tason komennot ovat siis Brunssumin, Napolin ja Norfolkin yhteisoperaatioesikunnat. Taktisen tason komennot ovat Naton ilmakomento AIRCOM, Naton maakomento LANDCOM ja Naton merikomento MARCOM.

Toimiva komentorakenne edellyttäisi seuraavalla tasolla kaikkien kolmen Pohjoismaan kuulumista samaan esikuntaan, siis joko Norfolkin tai Brunssumin yhteisoperaatioesikuntaan. Norjan ei missään nimessä pidä kuulua muualle kuin Norfolkin alle. Mielestäni Ruotsin ja Suomen olisi uhkakuvien ja niihin varautumisen perusteella parempi kuulua Brunssumin yhteisoperaatioesikuntaan, jossa maavoimilla on erityinen rooli.

Suomen ja Ruotsin osalta mikään ei ole muuttunut kylmän sodan ajoista torjuntasuunnitelmissa itää vastaan. Nato-sidonnaisten maavoimien vahva asema Suomessa on myös Norjan, Ruotsin ja Suomen kalottialueen turvallisuuden kannalta ensiarvoista.

Rankkojen sotatoimien esikunta Suomen ja Ruotsin osalta on siis paras olla Brunssumissa.

Tulisiko Pohjoismaiden alle perustaa vastaava esikunta kuin mikä Puolaan perustettiin vuonna 1999 Koillisen monikansallisina joukkoina eli MNCNE:nä? Ei, koska Pohjoismaita on vaikea saada järkevästi yhden ja saman esikunnan alle, koska eri Pohjoismaiden uhkakuvat ja järkevä varautuminen niihin poikkeaa niin suuresti toisistaan. Kyse on siis sodankäynnin organisoinnista uhkakuvien perusteella.

Maantiede kuin vain on niin erilainen Islannille ja Norjalle versus Suomelle. Pelkkä yksi vilkaisu karttaan kertoo kaiken.

Yhdysvallat pitää tahollaan huolen, ettei Norfolk astu Brunssumin varpaille. Vara-amiraali Douglas G. Perry ei astu kenraali Christopher G. Cavolin varpaille. Nuo asiat sovitaan pienessä piirissä sopuisasti, mutta aina analyyttisin perustein. Norfolk on Nato-joukkojen Euroopan-komentokeskus SHAPEn alaisuudessa, ja SHAPEa johtaa kenraali Christopher G. Cavoli.

Naton komentorakenne (NATO Organization) ei tunnista tällä hetkellä esikuntia Norfolkin yhteisoperaatioesikunnan alla. Yksikköjä toki on, mutta ne ovat eri asia kuin komentorakenteen ydin. Brunssumin yhteisoperaatioesikunnan alla on ollut vain Resolute Support Mission (RSM) Afganistanissa vuosina 2015-2021 (Resolute Support Mission in Afghanistan 2015-2021).

Jos Norja, Ruotsi ja Suomi haluavat täysin uuden esikunnan, sellaisen saaminen saattaisi olla helpompaa ACT:n alle kuin ACOn alle. Ei siis ACOn operatiiviseen toimintaan. Lähtisin kauppaamaa uuden kolmen Pohjoismaan yhteisen esikunnan ajatusta Natolle tärkeästä Arktisesta alueessa, johon liittyvää esikuntaa Norfolkin alla Natolla ei vielä ole. Esikunta tulisi luonnollisesti Norjaan samoille seuduille pohjoiseen, missä on Norjan maavoimien päämaja. Kovaa sotimista esikunta ei palvelisi.