Suomi kertoi Neuvostoliitolle jo 10.6. ja 11.6.1941 Saksan Barbarossa-hyökkäyksen aloitusajankohdan
Aloitin blogikirjoituksieni julkaisemisen tällä palstalla Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan vuonna 2014. He, jotka ovat seuranneet säännöllisemmin blogikirjoituksiani, ovat huomanneet historiaa käsittelevissä kirjoituksissani minun käyttävän tietolähteenä melko runsaasti eri maiden virallisia asiakirjoja.
Kun lueskelen suomalaisten historiantutkijoiden tuotoksia tutkielmina, väitöskirjoina tai vaikkapa dokumenttikirjoina, niissä korostuu hyvin suppea perisuomalainen näkemys ja suppeat perisuomalaiset lähteet.
Antaisinkin historiasta kirjoittaville ohjeeksi, että käykääpäs tutkittavassa asiassa tarkastelemassa myös muiden maiden keskushallintojen eri organisaatioissa tuotettuja asiakirjoja. Väitän, että se avartaa ja muuttaa käsityksiä asioista, joita olemme pitäneet itsestäänselvyyksinä omista lähtökohdistamme.
Asioita pitäisi siis kyetä tarkastelemaan aina hiekkalaatikon ulkopuolelta.
Kun Suomessa monet historian tapahtumien aiheet liittyvät läheisesti myös Neuvostoliittoon ja Venäjään, myös arkistoja itärajan takaa olisi syytä tarkasti tutkia.
****
Kirjaan seuraavaan lukuun joitakin hyödyllisiä asiakirjalinkkejä etenkin Yhdysvalloista, koska yhdysvaltalaisasiakirjoista löytyy mielenkiintoista tietoa myös Suomeen liittyvistä asioista.
Kun kehun Yhdysvaltoja, on syytä moittia suuresti Suomea. Suomi on vanhojen valtionhallinnossa tuotettujen asiakirjojen saannin suhteen todellinen maailman takapajula. Ruotsiin verrattuna Suomi elää arkistomateriaalin julkisuudessa vielä kivikautta. Suomi on Venäjääkin takapajuisempi.
Suomessa valtionhallinnon arkistointijärjestelmä on niin saatanan hajautettu ja jokaisella toimijalla on omat omituiset virityksensä. Arkistointijärjestelmät ovat Suomessa maailman byrokraattisimmat. Ne ovat työläitä arkistomateriaalin luojille, ne ovat työläitä arkistomateriaalin jakajille ja ne ovat työläitä arkistomateriaalin käyttäjille.
Valtiohallinnon eri organisaatioissa historia-asiakirjojen saattaminen yleiseen käyttöön ei saisi maksaa mitään eikä pienitäkään tietopyyntöä toteuta julkisen vallan palveluna lyttäämättä kouraan kymmenien ja satojen eurojen maksua sekä ilman kirjautumista vahvalla tunnisteella johonkin kauheaan hullunmyllyyn, josta kuvaavin esimerkki on Kansallisarkiston (kotisivut) umpivanha, vaikeatoiminen ja nykyaikaa palvelematon Astia-palvelu.
Kun hain esimerkiksi Kansallisarkiston Astian Hae Kansallisarkiston aineistoista -sivulta Rangellin hallituksen (3.1.1941-5.3.1943) asiakirjoja (Astia, Rangellin hallitus), eivät ne olleet saatavissa miltään osin:
”Käyttörajoitettu, Käyttö arkistolaitoksen pääjohtajan luvalla” (Astia, Dc Rangellin hallitus (1940-1943)).
On aika mielivaltaista, että Suomen yhden hallituksen asiakirjoja lähes 85 vuoden takaa voidaan tarkastella vain kansallisarkiston pääjohtajan henkilökohtaisella luvalla.
Olisin ollut kiinnostunut Rangellin hallituksen 9.6.1941 pitämän istunnon pöytäkirjasta.
Kun Yhdysvalloista asiakirjan saa netin kautta muutamassa minuutissa ilmaiseksi, Suomessa aineiston saantiin pitää varautua päiviin ja viikkoihin ja vielä lisäksi maksuun. Ikään kuin kaikki pitää tehdä vittuuksiaan niin helvetin vaikeaksi ja helvetin byrokraattiseksi niin itselle kuin asiakkaalle.
****
Yhdysvalloissa historiaa tutkiville presidenttien arkistot ovat hyvä asiakirjalähde. Esimerkiksi vaikkapa Clintonin digitaalinen kirjasto (Clinton Digital Library, kotisivut) ja sen asiakirjahakutoiminnot (Search the Collection). Esimerkiksi Finland-hakusanalla löytyy 1 058 tulosta (Search the Collection, Finland).
Samanlainen kirjasto löytyy muistakin tuoreimmista presidenteistä, tosin en ole mennyt Franklin D. Rooseveltiä pidemmälle (FDR Library, Digital Collections, haku esim. National Archives Catalogin kautta). Esimerkiksi Finland-hakusanalla löytyy National Archives Catalogista 2 847 sellaista tulosta, jossa asiakirja on saatavissa suoraan verkosta (National Archives Catalog, Finland).
Yhdysvaltain kansallisarkiston (The National Archives and Records Administration, NARA) tietueita voi hakea laajemmin Research Our Records -sivun kautta, josta pääsee koko Yhdysvaltojen arkistomaailmaan.
NSA:n (National Security Archive, kotisivut) virtuaalisesta lukusalista (Virtual Reading Room -haku) löytyy Finland-hakusanalla löytyy puolestaan 232 osumaa. Jos hakee esimerkiksi vain ajankohdan perusteella ja rajaa vaikkapa ajaksi 30.5.1941-30.6.1941, löytyy enää 18 osumaa, jotka kaikki sattuvat olemaan venäjänkielisiä. Monia Neuvostoliitosta peräisin oleva asiakirjoja löytyy myös Yhdysvalloista.
Suomen kansallisarkiston olisi syytä ottaa mallia Yhdysvaltain kansallisarkistosta siinä, miten arkistointiasiat pitäisi asiakkaille oikein järjestää: kattava digitalisointi ja asiakkaan vapaa asiakirjahaku netin kautta.
Yhdysvaltojen ulkoministeriön ylläpitämässä FSI:n (kotisivut) Office of the Historian -sivustolla (kotisivut) löytyy hyvin mielenkiitoista aineistoa. Viimeisimmät julkaisut koskevat vuosia 1977-1980 (Foreign Relations of the United States, 1977-1980, Volume IV, National Security Policy), 1981-1988 (Foreign Relations of the United States, 1981-1988, Volume X, Eastern Europe) ja 1958-1960 (Foreign Relations of the United States, 1958–1960, Volume III, National Security Policy; Arms Control and Disarmament, Microfiche Supplement). Jos käyttää Office of the Historian -sivuston hakutoimintoa (Office of the Historian, Search) ja syöttää Finland-hakusanan, löytyy 3 435 osumaa (Office of the Historian, Finland).
CIA:n sähköisessä lukusalissa (CIA; FOIA Electronic Reading Room) löytyy Finland-hakusanalla vastaavasti 7 174 osumaa: CIA, FOIA, Finland.
Jotta haku onnistuu kerralla oikein, hakusanat on syytä miettiä tarkasti, jotta hakuosumien määrä olisi rajallinen mutta kuitenkin riittävän oikea.
Venäjällä puolestaan käytän runsaasti Venäjän historiallisen seuran (Российское историческое общество, kotisivut) ylläpitämää Historiallisten asiakirjojen elektronisen kirjastoa (Электронная библиотека исторических документов, kotisivut). Kirjaston asiakirjahakupalvelussa löytyy Финляндия-hakusanalla (Suomi) tasan 10 000 osumaa (ЭБИД. Финляндия). Muita venäläisiä hakualustoja – ei niinkään asiakirjojen vaan julkaisujen – ovat mm. Venäjän valtion julkinen historiallisen kirjaston (Государственная публичная историческая библиотека России, kotisivut) elektroninen GPIB-kirjasto (Электронная библиотека ГПИБ, haku: ГПИБ Поиск) peräti 8 540 195 julkaisun voimalla. Финляндия-hakusanalla löytyy 119 julkaisuosumaa (ГПИБ, Финляндия).
Jos esimerkiksi tiedustelupalvelu FSB:hen liittyvät julkaisut kiinnostavat, niitä löytyy rajatusti Venäjän valtion julkinen historiallisen kirjaston Venäjän federaation FSB:n keskusarkiston eli TSAFSB:n (Центральный архив ФСБ РФ, ЦАФСБ) alle kirjattuna, tosin vain 25 linkillä (ГПИБ, ЦАФСБ).
Venäjällä on paljon myös pienempiä eri asiakirjojen ja tietojen elektonisia kirjastoja. Esimerkkinä Neuvostoliiton valtion turvallisuuselinten henkilöstökokoonpano 1935-1939 (Кадровый состав органов государственной безопасности СССР 1935−1939). Tuolta sivulta löytyy hyvin kaikkea Neuvostoliiton sisäasioiden kansankomissariaattia eli NKVD:tä (Народный комиссариат внутренних дел СССР, НКВД СССР) koskevaa asiaa, kuten esimerkiksi määräykset henkilötiedoilla (Приказы НКВД СССР).
Jos KGB ja KGB:ssä työskennelleet henkilöt kiinnostavat, kehotan tutustumaan Valentin Mzareulovin (Валентин Мзареулов) ylläpitämään Органы госбезопасности СССР -sivustoon.
Kun hain venäläistä arkistolähteistä erinäisiä asiakirjoja, tarttui silmääni yksi ehkäpä meitä suomalaisia kiinnostava ja suomalaisia koskeva Neuvostoliiton tiedustelun toisen maailmasodan aikainen huippusalaisen (совершенно секретно) asiakirjan merkinnät, joiden sisältöä käsittelen tässä kirjoituksessa.
Tuon asiakirjan juttu ei kuitenkaan ole millään tavalla uusi eikä tiedossa olematon.
****
Записка зам. наркома госбезопасности СССР Б.З. Кобулова И.В. Сталину, В.М. Молотову и Л.П. Берия с агентурным сообщением о решимости Германии вовлечь Финляндию в войну против СССР. 11 июня 1941 г. (ЦА ФСБ, ф. 3ос, оп. 8, д. 58, л. 1846 11.6.1941).
Vapaasti suomennettuna tuo edellisessä luvussa mainitun Venäjän historiallisen seuran (Российское историческое общество, kotisivut) ylläpitämän Historiallisten asiakirjojen elektronisen kirjaston (Электронная библиотека исторических документов, kotisivut) sivuilta löytyvän kirjaotteen otsikko:
Neuvostoliiton valtion turvallisuuden kansankomissariaatin sijaisen B. Z. Kobulovan muistio tiedusteluraportista I. V. Stalinille, V. M. Molotoville ja L. P. Berialle Saksan päättäväisyydestä ottaa Suomi mukaan sotaan Neuvostoliittoa vastaan, 11. kesäkuuta 1941.
Tuon elektroniseen kirjastoon säilötyn kolmesivuisen kirjaotteen teksti venäjän kielellä on seuraava:
В этот же день, вечером, в подвальном помещении посольства сжигались архивные документы посольства.
Заместитель народного комиссара
государственной
безопасности СССР
Кобулов
ЦАФСБ [Центральный архив ФСБ], ф.Зос, оп.8, д.58, л.1846.
Отпуск.
N 67. ЗАПИСКА ЗАМ. НАРКОМА ГОСБЕЗОПАСНОСТИ СССР Б.З. КОБУЛОВА И.В. СТАЛИНУ, В.М. МОЛОТОВУ И Л.П. БЕРИЯ С АГЕНТУРНЫМ СООБЩЕНИЕМ ОРЕШИМОСТИ ГЕРМАНИИ ВОВЛЕЧЬ ФИНЛЯНДИЮ В ВОЙНУ ПРОТИВ СССР
N 2200/М
11 июня 1941 г.
Совершенно секретно
Направляем агентурное сообщение, полученное НКГБ СССР из Хельсинки.
Зам. народного комиссара
государственной
безопасности СССР
Кобулов
Основание: сообщение из Хельсинки N 118 от 10.VI.41r.
Сообщение из Хельсинки
Министр финансов Мауно Пеккала сообщил нашему агенту следующее:
1. На заседании финляндского правительства 9 июня президент Рюти заявил, что по требованию немцев Финляндия должна в ближайшие дни провести частичную мобилизацию и что в ближайшие же дни в Финляндию начнут прибывать в большом количестве немецкие войска. Одновременно немцы потребовали от финляндского правительства немедленного удаления из Финляндии, и в первую очередь из Петсамо и других северных районов, всех англичан и поляков.
Рюти заявил, что финны вынуждены выполнить эти требования немцев, так как другого выбора нет. Война Финляндии не улыбается, но такова ситуация. Англия помочь не может, Швеция отказалась от союза с Финляндией, и, таким образом, никакой защиты от советской агрессии финны не имеют.
Далее Рюти сказал, что вопрос о том, будет ли война между Германией и СССР или нет, разрешится 24 июня. Может быть, войны еще не будет, так как Гитлер и Риббентроп против войны с СССР, но ее желают немецкие генералитет и генштаб. Военные приготовления Германии против СССР Рюти объяснил опасением немцев, что СССР пытается захватить Нарвик и выйти к Атлантическому океану, что это стремление доказано требованием Советского Союза построить железную дорогу Сало – Кемиярви.
Финляндское правительство приняло решение всех поляков из Финляндии удалить, бывших английских добровольцев отправить в Швецию, а вопрос об остальных англичанах остался открытым до следующего дня, так как против удаления англичан высказалось много членов правительства.
Министр финансов Пеккала заявил правительству, что Финляндия должна отклонить немецкие требования, так как финский народ воевать не будет. Его поддержали министр социальных дел социал-демократ Фагерхольм и министр снабжения аграрий Арола.
При обсуждении заявления Рюти реваншистских настроений в правительстве не было проявлено, но подчеркивалось, что в случае нападения немцев на СССР Финляндия будет втянута в войну.
2. Германский посланник в Финляндии Блюхер заявилмининделу Витгингу, что решение СССР продать финнам 20 000 т хлеба принято по требованию немцев.
3. Немцы перебросили свой воздушный флот из Сицилии к советской границе.
4. Правительство предложило Пеккала поехать посланником в Москву или перейти на пост министра торговли и промышленности, с тем чтобы на его место можно было назначить Таннера. На посту министра торговли и промышленности Таннеру пришлось бы соприкасаться с СССР, а, будучи министром финансов, он не будет иметь дел с СССР.
От поста посланника Пеккала отказался. Вопрос о его переходе в другое министерство и назначении Таннера будет обсуждаться 10 июня на правлении социал-демократической партии.
Начальник 1-го Управления
НКГБ СССР
Фитин
ЦА ФСБ, ф.Зос, оп.8, д.58, л. 1847-1850.
Заверенная копия.
N 68. ЗАПИСКА ЗАМ. НАРКОМА ГОСБЕЗОПАСНОСТИ СССР Б.З. КОБУЛОВА И.В. СТАЛИНУ, В.М. МОЛОТОВУ И Л.П. БЕРИЯ С АГЕНТУРНЫМ СООБЩЕНИЕМ О ЗАВЕРШЕНИИ ПОДГОТОВКИ ГЕРМАНИИ К ВОЙНЕ С СССР И ОБ ИСПОЛЬЗОВАНИИ ТЕРРИТОРИИ ФИНЛЯНДИИ В ВОЕННЫХ ЦЕЛЯХ
N 2207/М
11 июня 1941 г.
Совершенно секретно
Направляется агентурное сообщение, полученное НКГБ СССР из Хельсинки.
Зам. народного комиссара
государственной
безопасности СССР
Кобулов
Основание: телеграфное сообщение из Хельсинки N 120 от 10.VI.41 г.
Tuon elektroniseen kirjastoon säilötyn kolmesivuisen kirjaotteen teksti suomen kielelle vapaasti suomennettuna on seuraava:
Saman päivän iltana, kun [Neuvostoliiton Suomen-]suurlähetystön arkistoasiakirjat poltettiin suurlähetystön kellarissa.
kansankomissaarin sijainen
Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu
Kobulov
TSA FSB [FSB:n keskusarkisto], f.Zos, op.8, d.58, l. 1846.
I 67. NEUVOSTOLIITON VALTION TURVALLISUUDEN KANSANKOMISSAARIN SIJAISEN B. Z. KOBULOVAN MUISTIO TIEDUSTELURAPORTISTA I. V. STALINILLE, V. M. MOLOTOVILLE JA L. P. BERIALLE SAKSAN PÄÄTTÄVÄISYYDESTÄ OTTAA SUOMI MUKAAN SOTAAN NEUVOSTOLIITTOA VASTAAN, 11. KESÄKUUTA 1941.
I 2200/M
11. kesäkuuta 1941
Huippusalainen
Lähetämme Helsingistä Neuvostoliiton NKGB:n vastaanottaman tiedusteluviestin.
kansankomissaarin sijainen
Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu
Kobulov
Asia: Viesti Helsingistä I 118 10.6.1941.
Viesti Helsingistä
Valtiovarainministeri Mauno Pekkala kertoi agentillemme seuraavaa:
1. Presidentti Ryti totesi Suomen hallituksen kokouksessa 9. kesäkuuta, että Suomen on saksalaisten pyynnöstä toteutettava lähipäivinä osittainen mobilisaatio ja että Suomeen alkaa saapua suuria määriä saksalaisia joukkoja. Samaan aikaan saksalaiset vaativat Suomen hallitusta karkottamaan välittömästi kaikki britit ja puolalaiset Suomesta, ensisijaisesti Petsamosta ja muilta pohjoisilta alueilta.
Ryti sanoi, että suomalaisten on pakko täyttää nämä saksalaisten vaatimukset, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Sota Suomessa ei hymyilytä, mutta tilanne on tämä. Englanti ei voi auttaa, Ruotsi hylkäsi [puolustus]liiton Suomen kanssa, joten suomalaisilla ei ole suojaa Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan.
Ryti kertoi edelleen, että kysymys Saksan ja Neuvostoliiton välille syttyvästä sodasta ratkaistaan 24. kesäkuuta. Ehkä sotaa ei vielä tule, sillä Hitler ja Ribbentrop vastustavat sotaa Neuvostoliittoa vastaan, mutta saksalaiset kenraalit ja kenraaliesikunta haluavat sodan. Ryti selitti Saksan sotilaallista valmistautumista Neuvostoliittoa vastaan saksalaisten pelolla, että Neuvostoliitto pyrkii valloittamaan Narvikin ja saavuttamaan Atlantin valtameren, mistä osoituksena Neuvostoliiton vaatimus rakentaa rautatie Salon ja Kemijärven välille.
Suomen hallitus päätti [9.6.1941] karkottaa kaikki puolalaiset Suomesta, lähettää vapaaehtoisina Suomessa olleita englantilaisia Ruotsiin. Kysymys jäljellä olevista briteistä jäi avoimeksi seuraavaan päivään [10.6.1941], koska monet hallituksen jäsenet vastustivat brittien karkottamista.
Valtiovarainministeri Pekkala sanoi hallitukselle, että Suomen tulee hylätä Saksan vaatimukset, sillä suomalaiset eivät taistele. Häntä tukivat sosiaalidemokraattinen sosiaaliministeri Fagerholm ja kansanhuoltoministeri Arola.
Keskusteltaessa Rytin ilmoituksesta hallituksessa ei näkynyt revansistisia tunteita, mutta korostettiin, että jos Saksa hyökkää Neuvostoliittoon, Suomi vedetään sotaan.
2. Saksan Suomen-lähettiläs Blücher kertoi [ulko]ministeri Wittingille, että Neuvostoliiton päätös myydä 20 000 tonnia viljaa suomalaisille tehtiin saksalaisten pyynnöstä.
3. Saksalaiset siirsivät lentolaivastonsa Sisiliasta Neuvostoliiton rajalle.
4. Hallitus ehdotti, että Pekkala lähtisi lähettilääksi Moskovaan tai siirtyisi kauppa- ja teollisuusministerin pestistä, jotta Tanner voitaisiin nimittää hänen tilalleen. Kauppa- ja teollisuusministerinä Tannerin täytyisi olla yhteydessä Neuvostoliittoon, mutta valtiovarainministerinä hänen ei tarvitsi olla tekemisissä Neuvostoliiton kanssa.
Pekkala kieltäytyi lähettilään paikasta. Asiaa hänen siirtymistään toiseen ministeriöön ja Tannerin nimittämisestä käsitellään 10. kesäkuuta sosiaalidemokraattisen puolueen hallituksessa.
Neuvostoliiton NKGB:n 1. osaston päällikkö
Fitin
TSA FSB [FSB:n keskusarkisto], f.Zos, op.8, d.58, l. 1847-1850.
Varmennettu kopio.
I 67. NEUVOSTOLIITON VALTION TURVALLISUUDEN KANSANKOMISSAARIN SIJAISEN B. Z. KOBULOVAN MUISTIO TIEDUSTELURAPORTISTA I. V. STALINILLE, V. M. MOLOTOVILLE JA L. P. BERIALLE SAKSAN PÄÄTTÄVÄISYYDESTÄ OTTAA SUOMI MUKAAN SOTAAN NEUVOSTOLIITTOA VASTAAN, 11. KESÄKUUTA 1941.
I 2207/M
11. kesäkuuta 1941
Huippusalainen
Neuvostoliiton NKGB:n Helsingistä vastaanottama tiedusteluviesti välitetään eteenpäin.
kansankomissaarin sijainen
Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu
Kobulov
Aihe: lennätinviesti Helsingistä I 120 10.6.1941.
****
Edellisen luvun aineistossa mainittu Bogdan Kobulov (Богдан Захарович Кобулов, НКВД-биография) oli turvallisuuskomission Neuvostoliiton sisäasioiden kansankomissariaatin eli NKVD:n (Народный комиссариат внутренних дел СССР, НКВД СССР) komissaarin sijainen. Ensimmäiseksi varakomissaariksi (Комиссар государственной безопасности 2-го ранга) hänet nimitettiin 4.2.1943. Turvallisuuskomission komisaari oli tuolloin kesällä 1941 Lavrenti Berija (Лаврентий Павлович Берия, НКВД-биография).
Kobulov oli varsin kovaotteinen Stalinin ja Berijan politiikan järjestäjä ja toteuttaja, mutta sai kuolemantuomion vuonna 1953 Stalinin kuoltua.
Neuvostoliiton valtion turvallisuuden kansankomissariaatti eli NKGB (Народный комиссариат государственной безопасности СССР, НКГБ СССР) oli vielä alkukesällä 1941 varsin tuore keskushallinnon uusi Neuvostoliiton sisäasioiden kansankomissariaatin eli NKVD:n (Народного комиссариата внутренних дел СССР, НКВД СССР) pohjalle luotu elin. NKGB oli erillään NKVD:stä kuitenkin vain 3.2.1941-20.7.1941 välisen ajan. NKVD:tä seurasi Neuvostoliiton valtion turvallisuusministeriön eli MGB:n (Министерство государственной безопасности СССР, МГБ СССР) kautta KGB (Комитет государственной безопасности СССР, КГБ СССР) vuonna 1954, kun Stalin oli kuollut vuotta aikaisemmin.
Edellisen luvun aineistossa mainittu Pavel Fitin (Павел Михайлович Фитин) oli puolestaan ulkomaan tiedustelua harjoittavan Valtion turvallisuuden pääosaston eli GUGB:n (Главное управление государственной безопасности, ГУГБ) päällikkö. GUGB oli yksi NKVD:n rakenneyksikkö eli 5. osasto. Tarkasti ottaen juuri kesällä 1941 suurin piirtein samana ajankohtana kun NKVD ja NKGB olivat lyhyen aikaa erillään, GUGB oli likvidoituna, mutta jo heinäkuussa NKGB organisoitiin uudelleen Neuvostoliiton NKVD:n valtion turvallisuuden pääosastoksi eli GUGB:ksi.
****
Mielenkiintoista tuossa Helsingistä Moskovaan NKGB:lle lähetetyssä tiedusteluviestissä on muutama yksityiskohta:
”Министр финансов Мауно Пеккала сообщил нашему агенту следующее:”.
Vapaasti suomennettuna:
”Valtiovarainministeri Mauno Pekkala kertoi agentillemme seuraavaa:”.
Sekä:
”Далее Рюти сказал, что вопрос о том, будет ли война между Германией и СССР или нет, разрешится 24 июня.”
Vapaasti suomennettuna:
”Ryti kertoi edelleen, että kysymys Saksan ja Neuvostoliiton välille syttyvästä sodasta ratkaistaan 24. kesäkuuta.”
Oliko Mauno Pekkalan viesti neuvostoagentille tarkoin harkittu kertomalla vain se, mikä hyödytti Saksaa ja Suomea? Oliko viesti jotain sellaista, mitä ei oli saanut kertoa neuvostoliittolaisille?
Sodan alkamisen ratkaisupäivämääräksi oli kirjattu 9.6.1941 päivän tietojen pohjalta seuraavana päivänä juuri päivä 24.6.1941, eikä tuo 24.6.1941-päivämäärä ollut siis mikään takaraja vaan juuri tuo päivä.
Saksa ja Suomi aloittivat hyökkäyksen Neuvostoliittoon Barbarossa-operaatiolla 22.6.1941 eli kahta päivää aikaisemmin kuin mitä presidentti Ryti oli ilmoittanut sodan syttymisen ratkaisemispäiväksi hallituksen kokouksessa 9.6.1941. Tuon päivämäärän kertoi siis neuvostoagentille tuolloin SDP:tä edustanut ja myöhemmin Suomen Kansan Demokraattista Liittoa edustanut valtiovarainministeri Mauno Pekkala.
Tietäen Mauno Pekkalan neuvostosympatiat, pidän todennäköisenä, ettei hänellä ollut mitään lupaa kertoa mitään neuvostoliitolaisille 9.6.1941 hallituksen pitämästä kokouksesta. Mauno Pekkalan toimi oli harkittu ja Neuvostoliittoa palveleva.
Mauno Pekkalasta tuli 29. lokakuuta 1944 perustetun SKDL:n kommunistina heti sodan jälkeen Suomen pääministeri (26.3.1946-29.7.1948) Neuvostoliiton avustamana. Näin Neuvostoliitto ikään kuin palkitsi kullanarvoista tietoa saatuaan.
****
Helsingissä Neuvostoliiton tiedustelupäällikkönä toimi tuolloin kesällä 1941 valtion turvallisuuden luutnantti (лейтенант государственной безопасности, лейтенант ГБ) Jelisei Sinitsyn (Елисей Тихонович Синицын, НКВД-биография), peitenimeltään Jelisei Jelisejev (Елисей Елисеев). Oliko hän tai joku hänen alaisistaan se agentti, jolle Pekkala avautui hallituksen 9.6.1941 pitämästä kokouksesta, ei ole vahvistettua tietoa.
Koska kyseessä oli ministeri, johon Jelisei Sinitsynillä olivat hyvät suhteet, tuo Pekkalan kanssa keskustellut ja I 67 -tiedusteluraporttiin (N 67) kirjattu agentti ja Helsingistä I 118 -viestin (N 118) lähettäjä lienee ollut Sinitsyn itse.
Neuvostolähteet kirjaavat, että 11. kesäkuuta 1941 suomaislähde ilmoitti vielä lisäksi Sinitsynille Saksan ja Suomen välisten sopimusten allekirjoittamisesta ja Suomen osallistumisesta sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Oliko tuo lähde Pekkala, siitä en löytänyt venäläislähteiden varmistusta. Arkaluontoisia lähteitä ei välttämättä kirjattu tiedusteluraportteihin. Tuo ilmoitus on siis eri kuin Pekkalan päivää tai kahta aikaisemmin kertoma, josta I 118 -viestillä Helsingistä informoitiin NKGB:tä 10.6.1941.
”В срочном донесении резидента разведки НКГБ в Финляндии Елисея Тихоновича Синицына 11 июня 1941 года была названа точная дата начала агрессии. Резидентурой были получены сведения о подписании 11 июня в Хельсинки тайного соглашения между Германией и Финляндией об участии финских вооруженных сил в предстоящей войне, и прямо указан срок вторжения.” (Национальная оборона 21.6.2021).
Vapaasti suomennettuna:
”Suomessa residenssinä toimivan NKGB:n tiedustelupalvelun Jelisei Tihonovitš Sinitsynin kiireellisessä raportissa 11.6.1941 nimettiin hyökkäyksen tarkka alkamispäivä. Residenssi sai tiedon Saksan ja Suomen välisen salaisen sopimuksen allekirjoittamisesta Helsingissä 11. kesäkuuta Suomen asevoimien osallistumisesta tulevaan sotaan, ja hyökkäyksen päivämäärä mainittiin suoraan.”
Tuo osaltaan vahvistaa yhdistettynä Helsingistä 10.6.1941 lähetettyyn tiedusteluraporttiin, että Jelisei Sinitsyn ja todennäköisemmin juuri Mauno Pekkala ovat olleet yhteydessä, eikä Sinitsyn ollut pelkästään tiedusteluraportin lähettäjä Moskovaan. Kun Suomi ja Saksa olivat allekirjoittaneet salaisen sopimuksen 11.6.1941, se lienee ollut Pekkala, joka kertoi sopimuksesta Sinitsynille. Moskovaan menneiden tiedusteluraporttien ajankohtien perusteella allekirjoituspäivämäärä on voinut olla myös 10.6.1941, mikäli raportti olisi lähetetty vasta seuraavana päivänä.
Nürnbergin oikeudenkäynnin aikana julkisiksi tulleet asiakirjat vahvistavat, että operaatio Barbarossan ajoitus oli kutakuinkin valmis 10.6.1941, kun aikataulu oli lähetetty Wehrmachtin maavoimien johdolle huippusalaisella viestillä. Viestissä 18.6.1941 oli kirjattu viimeiseksi päivämääräksi, jolloin voidaan antaa käsky lykätä hyökkäyksen alkamista paljastamatta päähyökkäyksen suuntaa. Hyökkäyspäivämäärä oli siis 22.6.1941. Ajankohta 21.6 klo 13:00 oli kirjattu tiedon lähetysajankohdaksi hyökkäykselle. Ehdollinen salasana ”Dortmund” tarkoittaisi, että hyökkäys tapahtuu suunnitellusti 22. kesäkuuta. Ehdollinen salasana “Altona” tarkoittaisi hyökkäyksen alkamisen viivästymistä. 22.6 klo 3:30 oli määrä tapahtua maavoimien hyökkäys ja lisäksi rajanylityksen alku ilmavoimilla. Maavoimien suoritus alkaisi lentokoneiden lentoonlähdöstä riippumatta, koska lähtö voisi viivästyä sään vuoksi (Содержание: Сроки операции «Барбаросса»).
****
Pekkala oli informoinut jo aikaisemmin Sinitsyniä siitä tilannekatsauksesta, jonka presidentti Risto Ryti esitti Rangellin hallitukselle 31. toukokuuta 1941. Tilannekatsaus koski Saksaa sekä Suomea ja Saksaa.
Neuvostoliitossa ja edelleen myös Venäjällä on oltu suuresti kiitollisia Sinitsynille, kun hän ilmoitti ensimmäisenä natsi-Saksan Neuvostoliittoon kohdistuneen hyökkäyksen tarkan päivämäärän reilua viikkoa ennen sodan alkamista. Kiitollisuutta on suuresti myös Mauno Pekkalaa kohtaan, niin paljon hän teki Neuvostoliiton hyväksi Suomessa.
Sinitsyn itse kirjoittaa omassa kirjassaan nimeltä Residenssi paljastaa:
”Сегодня утром в Хельсинки подписано соглашение между Германией и Финляндией об участии Финляндии в войне гитлеровской Германии против Советского Союза, которая начнется 22 июня.” (Резидент свидетельствует, ISBN: 5-85589-028-7).
Vapaasti suomennettuna:
”Tänä aamuna [11.6.1941] Helsingissä allekirjoitettiin Saksan ja Suomen välinen sopimus Suomen osallistumisesta Hitlerin Saksan sotaan Neuvostoliittoa vastaan, joka alkaa 22. kesäkuuta.”
Moskovaan menneiden tiedusteluraporttien ajankohtien perusteella allekirjoituspäivämäärä oli siis 11.6.1941 eikä niinkään 10.6.1941, mikäli raportti on lähetetty 11.6.1941. Sinitsyn ja Pekkala pitivät Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ensimmäinen pääsihteeri Josif Stalinin, ulkoministeri Vjatšeslav Molotovin ja sisäasioiden kansankomissaari Lavrenti Berijan kiireisinä Moskovassa 10.6. ja 11.6.1941.
Rangellin hallitus lienee tehnyt päätöksen – ainakin poliittisen päätöksen – Suomen osallistumisesta Saksan rinnalla sotaan Neuvostoliittoa vastaan jo kahta päivää aiemmin 9.6.1941. Asiakirjaa, jossa oli allekirjoitukset ja jossa sovittiin Suomen ja Saksan yhteistyötä, ei taida enää olla olemassa. Se lienee hävitetty hyvissä ajoin.
****
Osaltaan mielenkiintoinen Helsingistä Moskovaan NKGB:lle lähetetyssä tiedusteluviestissä on myös maininta: ”Ruotsi hylkäsi liiton Suomen kanssa” (”Швеция отказалась от союза с Финляндией”).
Jo aikaisemmin mainitussa Yhdysvaltain ulkoministeriön ylläpitämässä Foreign Service Instituten eli FSI:n (kotisivut) Office of the Historian -sivustolla (kotisivut) löytyy hyvin mielenkiitoista asiaan liittyvää aineistoa.
1. Relations between Finland and the Soviet Union, the Winter War and the Peace of Moscow -osio käsittää yhteensä asiaa koskevaa 109 dokumenttia (dokumentit 238-346).
Dokumentissa numero 290 ([290] The Ambassador in the Soviet Union (Steinhardt) to the Secretary of State 20.3.1940), 292 ([292] The Ambassador in the Soviet Union (Steinhardt) to the Secretary of State 26.3.1940), 293 ([293] The Minister in Finland (Schoenfeld) to the Secretary of State 28.3.1940), 294 ([294] The Minister in Sweden (Sterling) to the Secretary of State 28.3.1940), 296 ([296] The Minister in Finland (Schoenfeld) to the Secretary of State 2.4.1940), 297 ([297] The Minister in Finland (Schoenfeld) to the Secretary of State 4.4.1940) ja 326 ([326] The Minister in Finland (Schoenfeld) to the Secretary of State 5.9.1940) on Yhdysvaltojen Suomen-suurlähettiläs Hans Frederick Arthur Schoenfeldin ja Yhdysvaltojen Neuvostoliiton-suurlähettiläs Laurence Adolph Steinhardtin Suomen, Ruotsin ja Norjan puolustusliittoa koskevia viestejä Washingtoniin.
Esimerkiksi dokumentti numero 290 ([290] The Ambassador in the Soviet Union (Steinhardt) to the Secretary of State 20.3.1940) kirjaa:
”I am informed by the Swedish Minister that he went to see Molotov at the latter’s request day before yesterday concerning the reports of a defensive pact between Norway, Sweden, and Finland, and that Molotov had inquired as to the truth of these reports, to which the Minister had replied that Norway might be threatened by England and Sweden by Germany and that was the reason for the consideration which was being given to the possibility of a defensive alliance between the northern countries.”
Vapaasti suomennettuna:
”Ruotsin ministeri [ulkoministeri Christian Günther] ilmoitti minulle [suurlähettiläs Steinhardtille], että hän meni tapaamaan Molotovia viimeksi mainitun pyynnöstä toissapäivänä koskien raportteja Norjan, Ruotsin ja Suomen välisestä puolustussopimuksesta ja että Molotov oli tiedustellut näiden raporttien todenperäisyyttä. Ministeri oli vastannut, että Englanti saattaa uhata Norjaa ja Saksa saattaa uhata Ruotsia, mikä oli syynä siihen, että pohdittiin pohjoisten maiden puolustusliiton mahdollisuutta.”
Esimerkiksi dokumentti numero 292 ([292] The Ambassador in the Soviet Union (Steinhardt) to the Secretary of State 26.3.1940) kirjaa:
“The Minister said that he had endeavored to persuade Molotov that the proposed alliance was not in conflict with article III of the Soviet-Finnish peace treaty and that it was exclusively intended to insure the security of the three countries concerned ‘as much against England as the Soviet Union.’ He said that Paasikivi had subsequently seen Molotov and that somewhat to his surprise Molotov in his talk with Paasikivi had raised no objection to the proposed alliance nor made any reference thereto.”
Vapaasti suomennettuna:
”Ministeri [Ruotsin ulkoministeri Christian Günther] sanoi yrittäneensä saada Molotovia vakuuttuneeksi siitä, että ehdotettu liitto ei ole ristiriidassa Neuvostoliiton ja Suomen välisen rauhansopimuksen III artiklan kanssa ja että sen tarkoituksena on yksinomaan varmistaa asianomaisten kolmen maan turvallisuus ’yhtä paljon Englannin varalle kuin Neuvostoliiton varalle.’ Hän sanoi, että Paasikivi oli myöhemmin nähnyt Molotovin ja että jokseenkin yllätykseksi Molotov ei ollut keskustelussa Paasikiven kanssa vastustanut ehdotettua liittoumaa eikä viitannut siihen.”
Ruotsi siis hylkäsi lopulta tuon puolustusliiton, mikäli Mauno Pekkalaa ja Jelisei Sinitsyniä on uskominen. Ja juuri niinhän se asia myös oli. Ruotsin sotilasviranomaiset kannattivat puolustusliittosuunnitelmaa kovasti, mutta lopulta hanke kaatui poliittiseen vastustukseen. Puolustusliittoa koskevassa suunnitelmassa Suomen itärajalla Ruotsi olisi vastannut pohjoisista alueista Suomen keskittyessä etelään.
Varsin vähäisen sotilaallisen voiman tuo kolmen Pohjoismaan puolustusliitto olisi muodostanut, kuten noista joistakin suurlähettiläiden Yhdysvaltoihin lähettämistä viesteistä ilmenee. Väinö Tanner kirjaa, että neljännen Pohjoismaan Tanskan Saksa olisi joka tapauksessa miehittänyt.
No, nyt meillä on viimein tuo puolustusliitto Naton muodossa ja kolme Pohjoismaata tekevät viimein tiivistä puolustusyhteistyötä yhteiseksi hyväksi.
****
Vahvoista tiedustelutiedoista – niin Sinitsynin kuin muidenkin välittämistä tiedoista – huolimatta Stalin ei kuitenkaan täysin uskonut Saksan hyökkäykseen. Valmistautumista ei oikein tapahtunut kuin vasta hyökkäys oli jo alkanut. No, lopputuloksen me nyt kuitenkin tiedämme.
Opetus tuostakin poliitikoille: ottakaa tiedusteluraportit aina vakavasti, vaikka kuinka hulluilta ne vaikuttavatkin ensi lukemalta.
Ari: ”Saksa ja Suomi aloittivat hyökkäyksen Neuvostoliittoon Barbarossa-operaatiolla 22.6.2024”
Vuosiluku on tietysti ”panovirhe”, mutta asiasisältöönkin on pakko puuttua.
Nimenomaan Venäjä aloitti Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan. Venäjä hyökkäsi ENSIN, alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli Erillissota:
https://jput.fi/Kello_6_05_alkaen.htm
Kukaan ei ole esittänyt todisteita siitä, että Suomi olisi hyökännyt Venäjän alueelle ennen 22.6.1941 kello 6.05.
Jatkosodan alusta pitkä ja perusteellinen artikkeli tarkoin lähdeviittein löytyy täältä:
https://jput.fi/Jatkosodan_alku.htm
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista on se, kuinka Suomen omassakin historiankirjoituksessa näkee usein Suomen esitettävän Jatkosodan aloittavana osapuolena.
Mistähän tämä kertoo?
Tämä viesti on uponnut sekä dokumentaristeihin että draaman tekijöihin. Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan filmatisoinnin alussa on tiivistetty Jatkosodan tausta näin:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/wp-content/uploads/2024/08/IMG_3191.png
Ei sanaakaan siitä että NL hyökkäsi Suomeen.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä se useimmiten esitetään niin, että NL:n ilmahyökkäysten jälkeen Ryti totesi Suomen olevan jälleen sodassa.
Putkinen on oikeassa siinä, että vihollisuudet aloitti NL. Mutta toinen puoli on se, että me olisimme joka tapauksessa hyökänneet, vaikka NL ei olisi pommittanut suomalaisia kohteita. Ei meillä eli hallituksella ollut muuta vaihtoehtoa, olimme tämän sopineet Saksan kanssa hyvissä ajoin.
Ilmoita asiaton viesti
Juha: ”Mutta toinen puoli on se, että me olisimme joka tapauksessa hyökänneet, vaikka NL ei olisi pommittanut suomalaisia kohteita.”
Tiedoksi, että silloinkin Suomessa sodasta päätti Suomen Eduskunta. Ilman Eduskunnan suostumusta Suomi ei olisi voinut hyökätä mihinkään. Tutkimuksen mukaan Suomen Eduskunta ei olisi suostunut hyökkäyssotaan.
Kun Venäjä hyökkäsi ENSIN, niin Suomen Eduskunta totesi 25.6.1941 yksimielisesti, että Suomi on jälleen sodassa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiset suometettiin ihan perusteelisesti. Historia piti saada näyttämään Venäjän kannalta hyvänä ja suomalaiset itse syyllisinä sotiin.
Suomalaisen elokuvan Tali-Ihantala 1944 alussa historia valehdeltiin myös ihan perusteellisesti:
https://jput.fi/Tali-Ihantala_elokuva.htm
Ilmoita asiaton viesti
Plässyn plässyn! Artikkeli häipyi heti (ei JP:n) kun tuli heitettyä kehiin, että mitäs se Stuka Gruppe touhusi Suomen valtakunnan alueelta käsin Muurmanskin suunnalla jo ennen 20. kesäkuuta 1941.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos. Panee miettimään arkistojen käytettävyyttä. Ehkä ne ovat Suomessa piilotettu vaivojen taakse.
– Erillissotaa emme käyneet vaan olimme elimellinen osa Itärintamaa. Yksi todiste lisää.
Oli vain yksi Itärintama mahtavalla Saksan valtakunnalla.
Ilmoita asiaton viesti
Von Finnland bis zum Schwarzen Meer, laulettiin tuolloin Saksassa-Suomesta Mustalle merelle. Innokkaimmat kuten Pekka Toveri haluaisivat tämän asetelman uusiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi kävi nimenomaan Erillissotaa – puolustautui kun Venäjä ENSIN hyökkäsi Suomen kimppuun, lue artikkelit – tietysti tarkoin lähdeviittein:
https://jput.fi/erillissota.htm
Suomi asetti selvästi ehdon sotaan lähdölle:
https://jput.fi/ehto_sotaan_lahdolle.htm
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista! Nyt ei äkkipäätä tule mieleen, onko jatkosodan syntyä koskevissa tutkimuksissa tullut esille Pekkalan rooli NL:n informanttina juuri kesäkuussa 1941. Se taas lienee selvää, että Pekkala oli välirauhan aikana kääntynyt Moskovan mieheksi ja siinä roolissa pysyi koko loppuelämänsä.
Ilmoita asiaton viesti
Muistan kyllä opiskeluaikana, kun Rautkallion ja Vihavaisen kirjoituksissa puhuttiin agentti ”Timosta”, millä viitattiin joko Kekkoseen tai Pekkalaan. (Mutta tarkoitettiinko Mauno vai Eino Pekkalaa, oli pohdintojen kohde silloin.) Polvinenhan on muistaakseni melko suoraan osoittanut, että Paasikivi pisti Kekkosen YYA-valtuuskuntaan vahtimaan Pekkalan edesottamuksia. Ja surkuhupaisinta minusta sotkussa on se, että Mauno Pekkala julkisesti ilmaisi ihailevansa päätöksentekijöistä A.K. Cajanderia. Eli sotkuista on.
Ilmoita asiaton viesti
Minä muistan nuo spekulaatiot Kekkosesta, en kummastakaan Pekkalasta. Mauno P. taisi kuolla jo 50-luvun alussa.
Ollaan nähtävästi opiskeltu samoihin aikoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Bror Laurla: Helsingissä 3.6.1941 käydyissä neuvotteluissa: ”saksalaisille myönnettiin oikeus Kemin ja Helsingin (Malmin) lentokenttien käyttämiseen. Nyt myönnettyyn käyttöoikeuteen liitettiin ehto, jonka mukaan kenttiä ei ilman Suomen hallituksen lupaa saanut käyttää operatiivisiin lentoihin.[xii] Kinzelin sähke 5.6 näistä neuvotteluista ”vihollisuuksia Neuvostoliittoa vastaan ei aloitettaisi suomalaisten taholta tai Suomen valtioalueelta.”[xiii]
Hans Peter Krosbyn kirjan Nikkelidiplomatiaa Petsamossa 1940-1941 mukaan (viite 82) saksalaiset antoivat käskynsä ensimmäiseen pommi-iskuunsa Suomen alueelta vasta 25.6 klo 11 jälkeen (Muurmannin radalle Stukilla). Eli jopa sen jälkeen kun Venäjä oli tehnyt 25.6 suurpommitukset Suomen alueelle.
Lainaus: ”22.6. klo 6.05 ja klo 6.45 venäläiset lentokoneet pommittivat suomalaisia aluksia Sottungan luona ja Korppoon vesillä. Klo 6.15 neljä konetta pommitti Alskärin linnaketta, missä syttyi vähäisiä tulipaloja. Samana päivänä venäläinen tykistö ampui klo 6.50 Hangon vuokra-alueelta, ja illalla klo 20.55 ammuttiin suomalaisia vartiomiehiä rajan takaa Imatran itäpuolella. — Seuraavana päivänä neuvostoliittolaiset loukkasivat Suomen aluetta lentämällä kolmessa eri kohdassa rajan yli, ja seuraavana päivänä vastaavat tapaukset uusiutuivat. Sotamarsalkka Mannerheim torjui jatkuvasti kenraali Erfurthin pyynnöt maastotiedustelun sallimisesta rajan yli tai Saksan ilmavoimien toiminnasta Suomen alueelta käsin.”[xiv]
Saksan ilmavoimilla oli kielto hyökätä Suomen alueelta:
Lainaus: ”Saksalaiset alistuivat tosiasiaan.169 OKW pyysi 23.6. sähkeellä oikeutta suorittaa ilmahyökkäyksiä Neuvostoliittoon Suomen alueelta, koska Neuvostoliittokin oli jo loukannut Suomen aluetta. Suomalaiset harkitsivat pitkään ja lupasivat vasta illalla sen, silloinkin keskiyöstä 24./25.6. alkaen, siis yli vuorokautta myöhemmin.”[xv]
Suomi antoi viimein luvan saksalaisille hyökätä Suomen alueelta 25.6.1941.
Lainaus: ”Neuvotteluissa sovittiin Suomen päämajan ja Saksan Norjan-armeijan väliseksi rajaksi Oulun-Oulunjärven-Lentiiran-Sorokan linja. Saksan Norjan-armeijalle alistettaisiin liikekannallepanon jälkeen Pohjois-Suomeen muodostuva III Armeijakunta, johon kuuluisi mm. kaksi divisioonaa, yhteensä noin 40 000 miestä. Saksan ilmavoimien käyttöön luovutettaisiin Kemijärven ja Helsingin lentokentät. Ajankohta, jolloin saksalaiskoneet nousisivat ilmahyökkäyksiin suomalaiskentiltä, päätettäisiin myöhemmin. Suomalaiset antoivat sittemmin lentotoiminnan aloittamisluvan alkaen 25.6.1941 kello 00.00.”[xvi]
”Suomen hallitus joutuikin 25.6. toteamaan eduskunnalle, että maa oli sodassa. Saksalaisille annettiin samana päivänä virallinen oikeus aloittaa tiedustelu ja lentotoiminta Suomen alueelta.”[xvii]
”24.6. Suomi oli suostunut antamaan saksalaisten lentokoneiden lähteä operaatioihin Neuvostoliittoa vastaan Suomen maaperältä sekä sallinut Norjan-armeijan yksiköiden suorittaa maatiedustelua Suomen ja Neuvostoliiton välisen rajan poikki keskiyöstä lähtien. (Verbindungsstab Nord, I a, 77/41, an AOK Norwegen, Bef. St. Finnland, in AOK. Norwegen, K. T. B., Anlagenband I. AOK 20 19070/2)“ (Ziemke)[xviii]
”OKW:n antaman ohjeen mukaisesti Erfurth tiedusteli nyt saisivatko saksalaiset toimia Suomen alueelta käsin sen jälkeen kun Neuvostoliitto olisi loukannut Suomen aluetta. Tämän kysymyksen Heinrichs lupasi alistaa Mannerheimille. Myöhemmin samana iltana Heinrichs ilmoitti, että sekä maastontiedustelu että ilmatoiminta olivat AOK N:n alueella sallittuja aamusta alkaen kesäkuun 25 päivänä.”[xix]
Lähdeviitteet täällä:
https://jput.fi/Jatkosodan_alku.htm
Ilmoita asiaton viesti
1941 Kommando Luonetjärvi Germans received their permission to use Finnish airfields Utti, Luonetjärvi and Malmi (in Helsinki) already a few days before The Operation Barbarossa officially began on 22.6.1941. Already in the spring 1941 secret high altitude photography reconnaissance missions had been carried out over Soviet Union by Fernaufklärungsgruppe Oberbefehlshaber der Luftwaffe (Aufkl.Gr.(F) Ob.d.L) or more likely its Versuchstelle Höhenflüge using Junkers Ju 86P and Dornier Do 215A long-range high-altitude reconnaissance aircraft.
Ilmoita asiaton viesti
Eli saksalaisten sallittiin lentää tiedustelulentoja – ei taistelulentoja.
Ilmoita asiaton viesti
Sodan aloitti Neuvostoliitto toimillaan. Me olimme valmiina starttaamaan kun näin käy ja näin kävi.
Mitkään Tuntemattomat sotilaat ja muut elokuvat ei kerro kuin sen että tiedettiin että Neuvostoliitto hyökkää Suomeen kun Saksa aloittaa hyökkäyksen Neuvostoliittoon.
Tottakai siinä vaiheessa Saksan rinnalla lähdimme hakemaan vallattuja ja paperilla anastettuja maita takaisin.
”Hyvästi paloaukee!”
Ilmoita asiaton viesti
Pesosella on enimmäkseen hyvin asiantuntevia dokumentteihin perustuvia blogeja, mutta kehottaisin joko tiivistämään niitä tai laittamaan pitkiin blogeihin yhteenvedon joko heti alkuun tai lopuksi. Sitten jokainen voisi valita lukeeko blogissa esitetyt perustelut ja faktat. Useimmat eivät näin pitkiä ulostuloja lue – varsinkin, jos lukevat kännykän varassa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin mielenkiintoinen blogi. Perinteisestihän Stalinin informanttina Barbarossasta on pidetty Richard Sorgea Tokiosta, mutta tämän tiedot Stalin olisi kompromenttoinut.
Ilmoita asiaton viesti
Stalin oli täysin varma siitä, että Venäjän liittolainen Saksa ei hyökkää Venäjälle, joten Venäjä kaikessa rauhassa valmistautui hyökkäämään Maailmanhistorian suurimmin joukoin länteen Heinäkuussa 1941.
https://jput.fi/Stalin_oli_varma_ettei_Saksa.htm
Ilmoita asiaton viesti
Edelleenkään kukaan ei ole esittänyt todisteita siitä, että Suomi, tai edes Suomen alueelta, olisi hyökätty Venäjän alueelle ennen 22.6.1941 klo 6.05, josta alkaen Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli Erillissota. Venäjä on todistetusti Jatkosodan aloittaja, eli syyllinen jatkosotaan.
https://jput.fi/Jatkosota.htm
Tiedustelulento ei ole sotatoimi, kaikki osapuolet tekivät tiedustelulentoja. Kovaa faktaa Venäjän rajaloukkauksista Suomen alueelle ennen Jatkosotaa: https://jput.fi/Rajaloukkaukset_ennen_Jatkosotaa.htm
Venäjä yritti Talvisodassa valloittaa koko Suomen, mutta epäonnistui yrityksessään surkeasti. Välirauhan aikana Venäjä valmistautui hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun ja harjoitti Suomea kohtaan törkeää painostusta, puuttuen Suomen sisäisiin asioihin.
Osana valmistautumista ja painostusta Venäjä loukkasi Suomen rajoja ja ilmatilaa jatkuvalla syötöllä.
”V. 1941 oli kesäkuun 21. päivään mennessä merkitty suomalaisten kirjoihin 109 neuvostoliittolaisten suorittamaa rajaloukkausta, lähinnä partioiden ja tiedustelijain rajanylityksiä, ammuntaa rajan takaa yms. Lentokonein olivat venäläiset loukanneet Suomen ilmatilaa vastaavana aikana 85 kertaa.”[i]
”Pitkin vuotta 1941 venäläiset olivat MBR-2-lentoveneillään valvoneet erityisesti Suomen pitkiä rannikkoja ja tällöin tehneet ainakin 59 kirjattua rajanloukkausta. Venäläisten ilmassa suorittamia rajanloukkauksia luetellaan tammikuussa 8, helmikuussa 5, maaliskuussa 19, huhtikuussa 5, toukokuussa 13 ja kesäkuussa 8. Kaikista näistä oli rajavaltuutettujen kautta huomautettu venäläisille, mutta harvoin saatu mitään vastausta.”[ii]
Vastaavat tilastot rajaloukkauksista löytyy julkisista asiakirjoista. Rajaloukkauksista tehtiin Suomen rajavaltuutettujen toimesta viralliset ilmoitukset Venäjän viranomaisille.[iii]
Bror Laurla on analysoinut rajaloukkauksia: ”Ilmatilan loukkauksia tapahtui samana aikana 85 joista 58 eli 68.2 % vuoden 1941 tammikuun 1. päivän ja 45 eli 47.9 % kaikista maaliskuun 1. päivän jälkeen. Tämä kertoo siitä, miten ilmatiedustelun avulla hankitun aineiston tarve kasvoi lähestyttäessä vuoden 1941 kesää.”[iv] Venäjä hankki tiedustelutietoja hyökätäkseen uudelleen Suomen kimppuun – ja hyökkäsi alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan, joka oli erillissota.
Niinpä se, että esimerkiksi jotkut suomalaiset pakolaiset kävivät omin lupinsa noutamassa kotiensa luokse kätkemiään arvoesineitä ja siten muka loukkasivat Venäjän rajaa ei ollut suinkaan yksipuolista toimintaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kansainvälisen merialueen miinoittaminen Tallinnan edustalla sekä Utön eteläpuolella yhdessä Saksan kanssa oli sotatoimi. Se tapahtui 21.6. 1941.
– Lisäksi Saksan koneet hyökkäsivät Suomen kentiltä. Ja joukot etenivät rajan ylitse pohjois-Suomesta.
Tuo kaikki tapahtui ennen kuin Neuvostoliitto käynnisti hyökkäyksensä Suomen alueelle.
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttisi on valhetta. Huomautan, että Uuden Suomen sääntöjen mukaan valheiden levittäminen on kiellettyä.
Suomi miinoitti Venäjän miehittämänä olevaa Viron rannikkoa, Viron kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti – sen jälkeen kun Venäjä oli jo hyökännyt Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05. Lainaus, pitkin suorin lainauksin ja tarkoin lähdeviittein arkistolähteisiin:
https://jput.fi/Suomi_miinoitti_Viron_rannikkoa.htm
Internetfoorumeilla on väitetty nimimerkkien takaa, että suomalaiset sukellusveneet olisivat miinoittaneet Viron rannikkoa jo ennen kuin Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05.
Jopa Suomen puolustusvoimien kotisivulla nimettömänä pysyttelevä kirjoittaja antaa asiasta harhaanjohtavaa tietoa. Virheellisten tietojen oikaiseminen – totuuden kertominen – on tärkeätä. On mieletöntä ylläpitää kuvaa Suomesta syyllisenä Jatkosotaan ja/tai Jatkosodan aloittajana. Niinpä tätä asiaa kannattaa tarkastella omassa artikkelissaan perusteellisesti antaen tiedoille tarkat lähdeviitteet.
Miksi miinoitettiin?
Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto oli varma siitä, että Venäjä hyökkää Suomen kimppuun.
Venäjän laivasto oli Suomen laivastoon (ja myös Saksan laivastoon) nähden täysin ylivoimainen. Esimerkki: Saksaa pidetään sukellusveneiden suurvaltana Toisen Maailmansodan aikana, mutta todellisuudessa Venäjällä oli 21.6.1941 valtava ylivoima Saksaan nähden myös sukellusveneissä. Venäjällä oli 21.6.1941 212 valmista sukellusvenettä, joista Itämerenlaivastossa 68.[i] Lisäksi noin 100 sukellusvenettä oli rakenteilla.[ii] Valitettavasti Saksan sukellusveneiden tarkka lukumäärä juuri 21.6.1941 ei ole tiedossani, sillä niitä sekä valmistui, että upotettiin sodan aikana. Saksalla oli 1.9.1939 kaikkiaan 57 sukellusvenettä, joista 22 valtamerikelpoisia. Vuonna -39 valmistui lisää 19 ja vuonna 1940 54 kpl. Vuonna -39 niistä tuhoutui 9 ja vuonna -40 26 kpl.[iii] On huomattava, että Saksan heikko laivasto oli sidottuna lähes kokonaan sotaan lännessä Englannin mahtavaa laivastoa vastaan, joten Itämerelle ei liiennyt mitään merkittäviä taistelualuksia. Jopa Hitlerin huvijahti oli otettu rahtaamaan miinoja.
Siksi erilaisilla merimiinoituksilla oli tarkoitus häiritä Venäjän laivaston toimintaa. Yksi tärkeä syy miinoituksiin oli Suomen strategisesti erittäin tärkeä Ahvenanmaa. Se ei saanut joutua Venäjän haltuun. Siksi oli suunniteltu (ja toteutettiin 22.6.1941) miinoitusten lisäksi myös mm. Operaatio Kilpapurjehdus, jossa Suomen piti ennättää valmistautua puolustamaan Ahvenanmaata ennen kuin Venäjä hyökkää sinne.
Näitä miinoituksia suunniteltiin ja harjoiteltiin jo ennen Talvisotaa yhteistyössä Ruotsin, Viron ja Suomen kanssa. Tästä on kirjoitettu hyvä kirja.[iv]
Kun Venäjä sitten miehitti Viron ennen Jatkosotaa, niin Suomen puolustautumismahdollisuudet heikkenivät entisestään (Venäjällä oli suuria laivastotukikohtia Viron alueella). Niinpä miinoitustarve edelleen korostui.
Hyvänä esimerkkinä tästä puolustautumistarpeesta Venäjää vastaan on se, että Saksa laski täysin puolustuksellisen miinoituksen Memelistä (Klaipeda) Öölantiin 18-21.6.1941 ”tarkoituksena venäläisten tunkeutumisen estäminen Saksan rannikon suuntaan.”[v]
Venäjän uhkasta Ahvenanmaalle voisi vielä lainata Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian professori Ohto Mannista: ”Talvisodan aikana, tammikuussa 1940, neuvostolaivasto laati Ahvenanmaan miehityssuunnitelman, joka olisi edellyttänyt noin 20 000 miehen siirtämistä Ahvenanmaalle Virosta ja Latviasta. Perusajatuksena oli maavoimien hyökkäyksellä Oulun korkeudella katkaista Suomi ja laivaston hyökkäyksellä Ahvenanmaalle riistää Suomelta myös sen meriyhteydet. Ahvenanmaalle sijoitettaisiin kevyiden laivastovoimien, sukellusveneiden ja lentokoneiden tukikohdat.
– –
Tarkemmassa Ahvenanmaan valtaussuunnitelmassa (10.9.1940) operaation kohteena olivat Eckerö, varsinainen Ahvenanmaa ja Lemland. Sitten piti vallata muut Ahvenanmaan saariston saaret. – – Isku oli suoritettava nopeasti ja riittävän voimakkaasti, jotta Ruotsista Suomelle tulevat apuvoimat eivät ehtisi paikalle. Yllätyksen onnistuminen oli mahdollisuuksien rajoissa, koska Suomi syksyllä 1940 pakotettiin purkamaan Ahvenanmaan talvisodanaikaiset puolustusjärjestelyt.”[vi]
Puolustusvoimien kotisivulla valehdellaan
Lainaus 14.2.2007:
”Suomen Merivoimien sukellusveneet olivat Jatkosodan aattona 21.6.1941 Emäsalon selällä. Saman päivän iltana saivat veneet Merivoimien Esikunnalta käskyn aloittaa miinoitustoiminta suunniteltuihin kohteisiin Viron rannikon edustalla. Veneisiin lastatut miinat olivat saksalaisvalmisteisia, jottei miinanlaskijoiden kansallisuus selviäisi Neuvostoliitolle miinoitteen mahdollisesti paljastuessa. Suomihan ei vielä virallisesti ollut sodassa Neuvostoliiton kanssa. Miinoitteiden laskeminen alkoi kello kahdeksan illalla 21.6.1941, ja 22.6.1941 mennessä olivat kaikki kolme sukellusvenettä kukin laskeneet 20 miinan miinalastinsa.”[vii]
Kerrataan. Puolustusvoimien kotisivulla valehdellaan suomalaisten sukellusveneiden aloittaneen miinoitteiden laskemisen jo 21.6.1941 kello 20.
Sotahistoriallinen kirjallisuus
Iku-Turso suoritti miinanlaskun 22.6.1941 klo 08.15-09.06 ja Vetehinen (nopein) klo 07.38-08.26.[viii] Professori Mauno Jokipii esittää tutkimuksessaan Jatkosodan synty näiden molempien sukellusveneiden päälliköiden kertomukset kyseisistä matkoista ja pitää kertomuksia aitoina. Hän myös haastatteli kommodori Kalervo Kijasta, joka oli silloin sukellusveneen Vesihiisi päällikkö. Kalervo Kijanen on kirjoittanut kirjan Sukellushälytys, jossa hän selostaa tätä miinoitusmatkaa hyvin yksityiskohtaisesti. Siten ei ole mitään epäilystä siitä, etteivätkö kyseiset kelloajat pitäisi paikkaansa. Mainittakoon tässä, että Kijasen Vesihiisi lähti Emäsalon Glosholmasta 22.6.1941 kello 02.30 ja palasi miinoituksen jälkeen Vaahterpään ankkuripaikalle 22. 6. klo 19.45.[ix]
Lainaan Per-Olof Ekmanin Sukellusvenesotaa Itämerellä: ”Vetehinen lähestyi päämääräänsä Kundaa. Miinat laskettiin kello 07.38-08.26 Louna-Uhtin ja Kundan lahden itäniemen Letipään väliin. — Iku-Turso laski miinansa kello 08.15-09.06 Mohnin saaren luo ja Vesihiisi omansa 09.05-10.25 Vaindlon ja Kalgrundin väliin. Matkan aikana ei havaittu mitään mielenkiintoista ja 22. 6. illalla kummatkin olivat palanneet tukikohtaansa.”[x] Mainittakoon sekin, että Per-Olof Ekmanin vanhemmassa kirjassa Meririntama on painovirhe kello-ajassa: ”Vetehinen lähti liikkeelle Hamnholmista 21.6. kello 22.00 ja laski seuraavana aamuna kello 01.38-08.26 miinansa Viron puolella Kundan edustalle.”[xi] Että kyseessä on todella painovirhe selviää pienellä loogisuustarkastelulla kun verrataan saman tekijän myöhemmässä kirjassa olevaan tietoon (01.38-08.26 / 07.38-08.26). Myöskin aikalaskelma osoittaa mahdottomaksi, että Vetehinen olisi ennättänyt Hamnholmista Kundan edustalle kolmessa ja puolessa tunnissa (ja sitten laskenut miinoja noin 7 tuntia kun todellisuudessa veneet laskivat miinansa suuruusluokkaa yhdessä tunnissa).
Sota-arkiston dokumentit
Kyseiseen miinoitusoperaatioon osallistuivat kaikki kolme Suomen miinoituskykyistä sukellusvenettä. Niiden päälliköt saivat käskyn kirjoittaa matkoistaan taistelukertomukset. Ne taistelukertomukset kirjoitettiin käsin välittömästi matkan jälkeen ja liitteenä on peitepiirrokset, joista selviää sukellusveneiden reitit mennen tullen sekä miinoitusten tarkat paikat. Peitepiirroksissa on myös kello-ajat siitä milloin kyseinen miinanlasku alkoi ja päättyi. Annan jokaiseen taistelukertomukseen tarkan viitetiedon. Jokainen halukas voi tilata Sota-arkistosta kopiot kyseisistä dokumenteista itselleen tai käydä tutustumassa niihin arkistossa.
Sukellusvene Iku-Turson päällikkönä oli silloin kapteeniluutnantti Kauko Pekkanen. Kertomuksen tekstissä on selvästi ajat 08.15 ja 09.06 jonka välisenä aikana miinanlasku tapahtui. Samat kelloajat esiintyvät peitepiirroksessa. Hänen esimiehensä komentajakapteeni Kivikuru on vahvistanut allekirjoituksellaan nähneensä taistelukertomuksen 23.6.1941.[xii]
Sukellusvene Vetehisen päällikkönä oli silloin kapteeniluutnantti Kaarlo Pakkala. Kertomuksen tekstissä on selvästi ajat 07.38 ja 08.26 jonka välisenä aikana miinanlasku tapahtui. Samat kelloajat esiintyvät peitepiirroksessa. Hänen esimiehensä komentajakapteeni Kivikuru on vahvistanut allekirjoituksellaan nähneensä taistelukertomuksen 22.6.1941.[xiii]
Sukellusvene Vesihiiden päällikkönä oli silloin kapteeniluutnantti Kalervo Kijanen. Kertomuksen tekstissä ei mainita kelloaikoja, jonka välisenä aikana miinanlasku tapahtui, vaan sanotaan, että ”Miinat laskettiin oheisten piirrosten mukaisesti”. Kelloajat 09.05 ja 10.25 esiintyvät peitepiirroksessa. Kijanen on allekirjoittanut kertomuksensa emälaiva Sisulla 22.6.1941. Hänen esimiehensä komentajakapteeni Kivikuru on vahvistanut allekirjoituksellaan nähneensä taistelukertomuksen 22.6.1941.[xiv]
Yhteenveto
Siten suomalaiset sukellusveneet suorittivat Venäjän miehittämänä olleen Viron rannikon miinoituksen alkaen 22.6.1941 kello 07.38, eli sen JÄLKEEN kun Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05. Siten nimenomaan Venäjä aloitti Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan. Venäjä on siten myös syyllinen Jatkosotaan.
Ei olisi ollenkaan pahitteeksi, että puolustusvoimat korjaisivat kotisivullaan esiintyvän virheellisen tiedon. Se virheellinen tieto ei suinkaan ole omiaan parantamaan puolustusvoimien arvovaltaa – suomettumisen ajan on aika päättyä myös puolustusvoimissa.
Jos suomalaiset sukellusveneet tai edes yksi niistä olisi ollut miinoittamassa Viron rannikkoa jo 21.6.1941 kello 20 (kuten plv:n kotisivulla väitetään), niin ne/se ei olisi mitenkään ennättänyt enää takaisin Suomeen noutamaan uutta miinalastia ja sitten laskemaan uusia miinoitteita yllä olevien taistelukertomusten mukaisesti. Suomalaiset sukellusveneet olivat tavallisia hitaita sukellusveneitä (normaali nopeus neljä solmua[xv], lyhytaikainen maksiminopeus yhdeksän solmua sukelluksissa), eikä mitään ”lentosukellusveneitä”.
Ilmoita asiaton viesti
”Lisäksi Saksan koneet hyökkäsivät Suomen kentiltä”
Puhtaasti venäjämielistä ja Suomenvastaista valhetta.
Esimerkki:
https://jput.fi/lentotoiminnasta_Utissa_22061941.htm
Internetin keskustelupalstoilla jotkut nimimerkillä kirjoittajat ovat väittäneet, että saksalaiset pommikoneet hyökkäsivät Suomen alueelta Venäjän alueelle ennen 22.6.1941 kello 6.05 alkaen, jolloin Venäjä hyökkäsi Suomen alueelle pommittaen ja tulittaen tykistöllä ja siten aloitti Jatkosodan Suomea vastaan.
Todisteena väitteelleen he ovat esittäneet otteita suomalaisista sotapäiväkirjoista, kuten Kenttälentovarikko 1:n Utin työryhmältä.
Lainaan Sota-arkistosta hankkimastani valokopiosta kyseisestä sotapäiväkirjasta 22.6.1941 kohdasta:
”Utin työryhmässä:
Aamuyöllä n. klo 2,00 tienoilla alkoi saapua saksalisia [kirjoitan virheineen pilkulleen niin kuin kopiossa on – jp] pommikoneita suuri määrä, ehkä siinä satakunta konetta, laskeutuen Utin kentälle.
N.klo 3,30 suoritettiin hiljainen hälyytys, koska Saksa oli aloittanut sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan.
Varhain aamulla lähtivät saksalaiset koneet Utista sotaretkelleen.
Työtilanteessa ei paljon poikkeusta normaalista. Pääasiassa vieraiden avustusta siirrossa ja majoituksessa.
Mieliala kaikkialla korkealla.”
Mauno Jokipii
”Uttiin jätetyn suomalaisen kentänhuoltojoukkueen sotapäiväkirja sanoo 22.6.: »Aamuyöllä n. klo 2.00 tienoilla alkoi saapua saksalaisia pommikoneita suuri määrä, ehkä siinä satakunta konetta, laskeutuen Utin kentälle» … »Varhain aamulla lähtivät saksalaiset koneet Utista sotaretkelleen.» Tiedämme jo, että jälkimmäinen lause ei pidä paikkaansa, vaan pommituksensa jo suorittaneet koneet lähtivät tankattuaan tyhjinä paluulennolle Itä-Preussiin. Jos noin 50 koneen lasku yöllä ja nousu aamuyöllä lasketaan yhteen, saataisiin näköhavaintojen em. ylen korkea määrä. Silloin eri suunnilta110 tulleet tiedot voitaisiin auttavasti yhdistää.”[i]
Suomi oli kieltänyt saksalaisia hyökkäämästä Suomen alueelta
Suomi oli kieltänyt saksalaisia hyökkäämästä Suomen alueelta ennen kuin Venäjä ENSIN hyökkää Suomen kimppuun.
Lainaus: ”Saksan ilmavoimien käyttöön luovutettaisiin Kemijärven ja Helsingin lentokentät. Ajankohta, jolloin saksalaiskoneet nousisivat ilmahyökkäyksiin suomalaiskentiltä, päätettäisiin myöhemmin. Suomalaiset antoivat sittemmin lentotoiminnan aloittamisluvan alkaen 25.6.1941 kello 00.00.”[ii]
Lisää tästä hyökkäyskiellosta löytyy täältä.
Mark Solonin
Dokumenteissä [Venäjän – jp] ei ole jälkeäkään siitä, että venäläiset olisivat epäilleet käytetyn Suomen lentokenttiä 22.6. heitä vastaan. Se, että koneet miinojen laskemisen jälkeen laskeutuivat Uttiin tankkaamaan ei todennäköisesti ollut edes tiedossa.[iii]
Johtopäätöksiä
1. Sotapäiväkirjassa esitetty luku satakunta on selvästi liioiteltu;
2. Sotapäiväkirjassa esitetty väite, että koneet olisivat lähteneet Utista ”sotaretkilleen” on vain oletus, joka ei pidä paikkaansa. Koneet lensivät Utista ilman pommikuormaa Saksan Itä-Preussiin;
3. ”Jos … saataisiin … Silloin tiedot voitaisiin auttavasti yhdistää”;
4. ”Aamuyöllä n. klo 2.00 tienoilla alkoi saapua” – Mistähän niitä koneita oikein saapui n. kello 2? Eihän silloin ollut vielä Barbarossassa vielä pommitettu mitään kohteita. Siten nämä koneet eivät voineet saapua Uttiin pommitettuaan/miinoitettuaan Venäjällä olevia kohteita. Koneita ei myöskään laskeutunut Uttiin pommilastissa, eikä startannut pommilastissa;
5. Jos kello kahdesta alkaen Utin pienelle kentälle olisi todella laskeutunut satakunta kaksimoottorista konetta ja ne olisi siellä tankattu ennen lentoonlähtöä, niin minkään järjellisen aikalaskelman mukaan ne eivät olisi voineet startata Utista ”aamuyöllä”, tai ”varhain aamulla”, kuten on väitetty. Koneet vaativat sekä nousussa, että laskussa aikaporrastuksen, ne eivät voi laskeutua yhteen kasaan, eikä nousuja ja laskuja voinut tapahtua samanaikaisesti.
Ja tällaisia sotapäiväkirjoihin kirjoitettuja sepustuksia jotkut sitten kehtaavat väittää todisteiksi! 😀
Mielestäni on suhteellisen hyvin näytetty toteen, ettei Utista noussut yksikään kone hyökkäämään Venäjän alueelle ainakaan ennen 22.6.1941 kello 6.05, jolloin Venäjä aloitti hyökkäykset Suomen alueelle – ja siten Jatkosodan Suomea vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Asiavirhe: ”Suomi kertoi Neuvostoliitolle”
Suomi ei kertonut, vaan maanpetturi-kommunisti kertoi.
Ilmoita asiaton viesti
Mauno Pekkala oli Sosialistisen Yhtenäisyyspuolueen jäsen sodan jälkeen, SYP taas kuului SKDL:ään. Hän ei ollut kommunisti.
Ilmoita asiaton viesti
Sinänsä tuo on sanoilla kikkailua. Kyllä aikalaisille SKDL:n porukka oli yksiselitteisesti kommunisteja. Koko pulju pykättiin juuri siksi, että kommunismilla oli melkoinen painolasti, mikä ei nyt ollut mikään ihme ja käytännössä SKDL oli kommunistien työkalu ”edistyksellisten piirien” houkuttelemiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Oliko Ele mielestäsi myös kommunisti? SYP muuten erosi SKDL:stä 50-luvulla. SKDL:n perustamisvaiheessa kyse toki oli taktikoinnista, mutta aleniuslaiset, joihin itse kuuluin, olivat myöhemmin hyvinkin itsenäisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Minä tarkoitan nimenomaan sodan jälkeistä tilannetta 1944. Tuolloin SKP sai toimintavapauden, mutta yksin jo puolueen nimi vieroitti monia, joita ”uusi suunta” kiinnosti. Siksi piti luoda SKDL.
Alennus ei ollut varsinaisesti kommunisti ja kansandemokraatteihin harrastusten monenlaista väkeä.
Ilmoita asiaton viesti
SKDL oli kommunistien peitejärjestö – täysin kommunistien vallassa.
Ilmoita asiaton viesti
Miksikähän sitten NL uhkasi suoraan Ele Aleniuksen henkeä?
Ilmoita asiaton viesti
Missä, milloin, miksi, kenen toimesta ja miten NL uhkasi suoraan Ele Aleniuksen henkeä?
Ilmoita asiaton viesti
NL:n suurlähetystössä joku henkilökuntaan kuuluva antoi ymmärtää, että olisi syytä lopettaa T-slovakian miehityksen arvostelu, tai… Ele katsoi viisaimmaksi olla asiasta ihan hiljaa.
Tällaisia vihajauksia esitettiin aikanaan muissakin yhteyksissä. Vieläkin epäillään, että Mauri Ryömän kuolonkolari oli sabotaashi. Kyllä NL teki selväksi, että viisainta totella, kun on puolensa valinnut. Olin aikanani itse SKDL: n jäsen, kyllä nämä asiat tiedettiin.
Ilmoita asiaton viesti
Pekkalan toimintahan on ollut tiedossa jo aikaisemmin, kts. Apunen, Osmo & Wolff, Corinna: Pettureita ja patriootteja. Taistelu Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta 1938–1948, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2009, s. 118–119..
Muistaakseni muuten Ziemken kirjassa Saksalaisten sotatoimet pohjolassa kerrottiin, että saksalaisia joukkoja tuli Petsamoon heti puolen yön jälkeen, Venäjän konsulitoimisto otettiin haltuun, ja saksalaiset aloittivat väkivaltaisen tiedustelun rajan yli.
Ilmoita asiaton viesti
Petsamo oli Suomen laillista aluetta ja saksalaiset tulivat sinne suojelemaan nikkelikaivoksia, jotka olivat Saksalle elintärkeitä. Saksan pohjoisten joukkojen kaikkein tärkein tehtävä (Hitlerin määräämänä) oli suojella Petsamon nikkelikaivoksia. Sitä ei saanut vaarantaa millään muulla toiminnalla.
Lue artikkeli tarkoin lähdeviittein luotettaviin lähteisiin:
https://jput.fi/Saksan_surkea_menestys_pohjoises.htm
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista. Tai tietysti vain jos on asioista kiinnostunut. Olet Ari muutenkin kirjoittanut erinomaisia blogeja mutta olen samaa mieltä Juha Kuikan kanssa että näihin pitkiin kirjoituksiin olisi hyvä saada tiivistelmä ja mieluimmin alkuun. Monelta lukijalta loppuu mielenkiinto kun blogi on pirun pitkä ja alustus vielä pidempi.
Ilmoita asiaton viesti
Olette, arvoisa Juhani Putkinen, kenties aikoinanne sattunut poimimaan lähteitä, joita piditte ainoina oikeina ja asiallisina. Sen jälkeen esiin tulleet lähteet ja päätelmät ovatkin mahdollisesti olleet teille lähinnä hyökkäyksiä ajatteluanne kohtaan?
– Aloittelevia tutkijoita ohjatessani törmäsin usein tuon kaltaiseen tilanteeseen. Ja taisinpa siihen itsekin syyllistyä tutkijanurani varhaisimmassa vaiheessa (1982-1986).
= Olette joutuneet mielenkiintoiseen välikäteen. Teidän mukaanne Puolustusvoimien kotisivuilla valehdellaan. Ohessa lainaus aiemmasta kommentistanne.
_________________________________________________________
Puolustusvoimien kotisivulla valehdellaan
Lainaus 14.2.2007:
”Suomen Merivoimien sukellusveneet olivat Jatkosodan aattona 21.6.1941 Emäsalon selällä. Saman päivän iltana saivat veneet Merivoimien Esikunnalta käskyn aloittaa miinoitustoiminta suunniteltuihin kohteisiin Viron rannikon edustalla. Veneisiin lastatut miinat olivat saksalaisvalmisteisia, jottei miinanlaskijoiden kansallisuus selviäisi Neuvostoliitolle miinoitteen mahdollisesti paljastuessa. Suomihan ei vielä virallisesti ollut sodassa Neuvostoliiton kanssa. Miinoitteiden laskeminen alkoi kello kahdeksan illalla 21.6.1941, ja 22.6.1941 mennessä olivat kaikki kolme sukellusvenettä kukin laskeneet 20 miinan miinalastinsa.”[vii]
Kerrataan. Puolustusvoimien kotisivulla valehdellaan suomalaisten sukellusveneiden aloittaneen miinoitteiden laskemisen jo 21.6.1941 kello 20.
___________________________________________________________
Ilmoita asiaton viesti
Jatkosodan pikakivärimiehenä käynyt isäni s.-22 totesi lyhyesti minulle, että ”sodasta eniten harmitti sodassa menetetty nuoruus ja taistelu Hitlerin rinnalla” että se siitä erillisodasta.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi ei kuulunut akselivaltoihin, joten se kävi ERILLISSOTAA. Akselivallat olivat Saksa, Italia, Japani, Bulgaria, Unkari ja Romania. Oikeutta käytiin sodan jälkeen voittajan oikeudella.
Käsitykseni mukaan liittolaisuus perustuu valtioiden välisiin sopimuksiin. Suomella ja Saksalla ei ollut valtioiden välistä sopimusta, jonka silloinen eduskunta olisi aikanaan hyväksynyt. Se, että Saksa liitti Suomen mukaan operaatio Barbarossaan jo 18.12.1940, ei tarkoita sitä, että Suomi valtiona olisi hyväksynyt liittolaisuuden.
Itse Ohje n:o 21 Tapaus Barbarossa oli salainen komentoasia (Geheime Kommandosache!) ja se oli tarkoitettu vain saksalaisupseerien käyttöön (Chef Sache Nur durch Offizier). Suomalaisilla ei ollut mitään tietoa tästä ohjeesta n:o 21 Tapaus Barbarossa 18.12.1940. Tietoa mahdollisesta saksalaisten hyökkäyksestä Neuvostoliittoon saatiin vasta 25.5.1941. Saksan yleisesikunnan päällikkö kenraalieversti Franz Halder kirjoittaa päiväkirjassaan 14.5.1941 ”Neuvottelut suomalaisten kanssa eivät ole vielä alkaneet.” (Heinrichs: Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa II, huomautus sivulla 230).
Ohjeessa n:o 21 sen kohdassa II mainitaan todennäköiset liittolaiset ja heidän tehtävänsä. Siinä mainitaan Romania ja Suomi. Tässä kannattaa huomioida sana ”todennäköiset” (Voraussichtliche)
https://www.1000dokumente.de/index.html?c=dokument_de&dokument=0009_bar&object=facsimile&pimage=1&v=100&nav=&l=de
Ilmoita asiaton viesti
Saksassa käytettiin ilmaisuja im Bunde ja im Verein. Im Bunde on kyllä selkeästi liittoutumista tarkoittava termi, im Verein kevyempi, se tarkoittaa esim. kuulumista samaan organisaatioon tai joukkueeseen.
Miksi sitä ei nyt voida reilusti myöntää, että Suomi lähti sotaan Saksan rinnalla, vaan pitää selitellä? Siinä tilanteessa se oli erittäin ymmärrettävää, ja ilmeisesti suomalaisten enemmistön sen hyväksyi.
Ilmoita asiaton viesti
Ohto Manninen ja Kauko Rumpunen ovat toimittaneet kirjan ”Risto Rytin päiväkirjat 1940-1944.” Sen kansilehdellä jo lukee ”Käymme omaa erillissotaamme.” Kirja on erittäin arvokas dokumentti viime sotien ajalta.
Risto Rytin päiväkirja 4.7.41
”Schoenfeld oli luonani esittäen promemorian ja tiedusteli asennettamme. Sanoin, että olimme valitettavasti joutuneet Venäjän uuden hyökkäyksen kohteeksi ja pakotettuja parhaamme mukaan puolustamaan vapauttamme ja elämäämme. Onneksi oli Venäjä joutunut sotaan Saksan ja eräiden muiden valtioiden kanssa, mikä tällä kerralla talvisotaan verraten suuresti huojensi asemaamme.
Sch. kysyi, oliko meillä poliittisia sopimuksia Saksan ja sen liittolaisten kanssa. Vastasin, ettei meillä ollut mitään poliittisia sopimuksia paremmin Saksan kuin sen liittolaisten kanssa. Sotilasjohtomme on ollut kosketuksissa Saksan sotilasjohdon kanssa sotatoimien koordinoimisesta, mutta olemme niiden kanssa vain cobelligerentejä faktillisen tilanteen vuoksi. Käsitämme sotamme erilliseksi puolustussodaksi, emmekä halua sekaantua suurvaltojen välisiin suuriin välien selvittelyihin, joihin varamme ja voimamme eivät riittäisikään, eivätkä ne meitä kiinnosta. Meidän kohdallemme on kysymyksessä vain oma elämämme ja turvallisuutemme vapaana itsenäisenä kansana.”
Arthur Hans Fredrik Schoenfeld oli Yhdysvaltain Helsingin-lähettiläs, jonka kanssa Ryti oli tiiviissä kosketuksessa sodan aikana, kun hän oli Suomessa. Kirja sisältää myös Schoenfeldin raportteja.
Ilmoita asiaton viesti
Jatkosodan syistä ja syyllisistä voi tietenkin vääntää juttua ja kinata loputtomasti. Tärkeämpää kuin sodan syy ja syypäät sotaan ovat kuitenkin sodan loppulos.
Sodan lopputulos oli Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta vapaasti ja muistinvaraisesti se että ”Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto voitti sodan, mutta pieni ja sinnikäs Suomi tuli heti toiseksi”.
Tämä on se totuus jonka kanssa on eletty ja tullaan elämään, kunnes tulevat sodat ratkaisevat kohtalomme uudestaan.
Se että menneillä spekuloidaan on ehkä kivaa, mutta sillä ei ole merkitystä, vain sillä lopputuloksella on.
Toivottavasti nykyisillä ja tulevilla hallitsijoillamme on viisautta menetellä viisaammin kuin niillä jotka johdattivat meidät jatkosotaan.
Mutta sehän ei ole meistä muista kiinni miten viisaita tai Stubb, Orpo, Valtonen, Häkkänen ja kumppanit ovat, ne ovat vain niin viisaita kuin ovat.
Itse en luota muiden kuin Valtosen viisauteen, mutta toivottavasti olen väärässä ja sitä viisautta löytyy muistakin kuin Valtosesta, mutta enpä oikein usko. Niinistö olisi ollut parempi kuin Orpot ja Stubbit ja Häkkäset, mutta hän on jo eläkkeensä ja leponsa ansainnut.
Ilmoita asiaton viesti
”Sosialististen Neuvostotasavaltain Liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni sisukas Suomi”.
Kevennys: Prahassa pidettiin autokilpailut, vastakkain Skoda ja Ford. Vm. voitti. Prahan lehdet kirjoittivat: Skoda sijoittui toiseksi, Ford viimeistä edelliseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kukas Tuntemattoman roolihahmoista olikaan se joka tämän kuolemattoman ajatuksen esitti.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä en muista, vaikka yksityiskohdat jäävät helposti mieleeni. Vähän kuten kollega Lecterillä, joka käytti nk. muistipalatsitekniikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vanhala.
Ilmoita asiaton viesti
”Vanhala.”
Minä olisin veikannut Määttää.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä lentävä lause on peräisin heti sodanjälkeiseltä ajalta.
Väinö Linna tallensi taitavasti kaikki sodan aikana kuulemansa kansan ja sotilaiden suussa jo laajalle levinneet sutkautukset ja sanomiset Sotaromaaniin ja sijoitti ne kirjansa henkilöiden sanomisiksi.
Kustantamon (WSOY) palkkaamat murreasiantuntijat sitten muokkasivat alkuperäisen Sotaromaanin repliikit sellaiseksi reheväksi kieleksi millaisina repliikit nyt tunnetaan Tuntemattomassa sotilaassa.
Juuri nämä lukijoille jo ennestään tutut lentävät lauseet ja sutkautukset loivat aikanaan teokselle osaltaan sen uskottavuuden mistä Tuntematon sotilas (1954) sotakirjana on saanut kiitosta.
P.S. Sotaromaani eli Väinö Linnan kustantajalle lähettämä alkuperäinen teos julkaistiin vuonna 2000.
Ilmoita asiaton viesti
Vanhala on komppaniassaan täsmälleen samassa asemassa kuin Linna sodan todellisuudessa. Emme ehkä muista Linnaa hihittäjänä, mutta yleisesti ottaen hän kuvaa Vanhalassa itseään ja Honkajoessa ”sotilaallista” ihannettaan.
Ilmoita asiaton viesti
Oliko Linna huumorimies samaan tyyliin kuin Tuntemattoman Vanhala? Minulle Linna näyttäytyy melkoisen vakavana persoonana, ei Vanhalan tavoin sodan todellisuudesta leikkiä laskevana huuliveikkona.
Ilmoita asiaton viesti
No, Linna kertoi suosikkihenkilökseen Honkajoen ja puoluekannakseen Myssyt.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tekemistä Linnan kaunokirjallisella teoksella kuvitteellisine henkilöhahmoineen on tieteellisesti tutkitun / tutkittavan sotahistorian kanssa?
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tekemistä Neuvostoliiton tai putinistien laatimalla ”tutkitulla”
sotahistorialla ja totuudella?
Ei mitään.
Meilläkin sisällissodan historian laativat voittajat. Siitä voi päätellä jotain sen ”tutkitusta” totuudellisuudesta.
Luultavaa on että kaikki ”tutkitut” sotahistoriat ovat samaa tasoa, eli politiikan ja politikkojen ehdoilla tehtyjä väärennöksiä historiasta, tai ihan vain sepitteellisiä tarinoita.
Vapaiden kirjailijoiden näkemykset ovat niitä joihin ehkä voimme luottaa, vaikka tapahtumat olisivatkin kirjojen levikin varmistamiseksi dramatisoituja.
Ilmoita asiaton viesti
Pekkala ei ole Suomi. Kaiken huipuksi tämä Pekkalan antama tieto oli vielä ”vettä hanhen selkään” Stalinille. Stalin ei uskonut Hitlerin hyökkäävän ja näin hänet yllätettiin.
Totuus on myös se, että Stalinin armeija oli varustettu hyökkäyssotaa varten, joka olisi toteutettu hyökkäyksellä Saksaa vastaan ennen pitkää, mutta Hitler ehti ensin.
Edvard Radzinski tuo tämän esille kirjassaan ”STALIN.” Radzinski pääsi käsiksi Staliniin liittyviin tietoihin arkistojen hetkeksi avauduttua glasnostin ja Jeltsinin ”suojasään” aikana. Silloin olivat arkistoissa ”avoimien ovien päivät.”
Sivulla 510 on väliotsikko ”STALIN OLI AIKONUT HYÖKÄTÄ ENSIMMÄISENÄ.”
Sivut 510-515 käsittelevät tätä asiaa. Vuoden 1939 kenttäohjesäännössä todettiin, että ”puna-armeija tulee olemaan kaikkien aikojen armeijoista hyökkäyskykyisin” (sivu 511).
Puhuessaan puna-armeijan akatemian upseerien valmistujaistilaisuudessa 5. toukokuuta 1941 Stalin sanoi avoimesti, että ”maa on menossa kohti sotaa, jossa vihollisemme on Saksa” (sivu 512).
Mitä Suomen armeijaan tulee, niin liikekannallepano käynnistettiin 17.6.1941 ja se saatiin valmiiksi 29.6.1941. Armeija oli ryhmitetty puolustusvalmiuteen ja tämän vuoksi hyökkäysoffensiivi alkoi Laatokan Karjalaan 10. heinäkuuta ja Karjalan kannakselle vasta 22. elokuuta 1941.
Mannerheim oli kieltänyt hyökkäämästä ensin Kannakselle, jotta Stalin ei olisi saanut päähänsä sitä virhepäätelmää, että Suomi pyrkisi valtaamaan Leningradia (Pietaria). Tämä tulee esille Mannerheimin muistelmissa osassa II sivulla 324.
Ilmoita asiaton viesti
Jotakuta nuorempaa saattaa ihmetyttää ”vaatimus rakentaa rautatie Salon ja Kemijärven välille”.
”Salo” merkitsi tuohon aikaan Raahen keskustan liepeillä olevaa teollisuusaluetta. Nimi kuului jo keskiaikana isolle pitäjälle. Saloisten kunta liitettiin Raaheen vuonna 1973.
Ilmoita asiaton viesti
Onko kyseessä kirjoitusvirhe tarkoitettaessa Sallaa?
Ilmoita asiaton viesti
Se vaikuttaisi järkevältä selitykseltä.
Ilmoita asiaton viesti
Merkittävän työn Pesonen on tehnyt kirjoituksensa eteen. Yhdyn niihin, jotka suosittelevat lyhyempää tyyliä. Kirjoitan itsekin ylipitkiä juttuja ja tyylilajiaan on vaikea muuttaa. Ehdotan, että esimerkiksi ulkomaankieliset pitemmät kohdat voisi laittaa viitteiksi jutun loppuun. Tämänkin jutun lukijoista kovinkaan moni ei osaa venäjää.
Minulle oli täysin uutta, että meillä on ollut tällainen vakooja (informantti on liian lievä ilmaisu) ja vieläpä hallituksen keskuudessa. Minulle jäi epäselväksi, että onko Pekkalan toiminta tiedetty Suomessa, ketkä ovat tienneet ja missä vaiheessa?
Kirjoituksessa on kopio asiakirjasta, jonka mukaan operaatio Barbarossan hyökkäys aloitetaan 22.6.1941 klo 3.30. Wikipedian mukaan näin myös tapahtui 15 minuutin tarkkuudella: ”Sunnuntaiaamuna 22. kesäkuuta 1941 kello 03.15 operaatio Barbarossa alkoi akselivaltojen lentokoneiden pommitettua Neuvostoliiton hallussa olevia puolalaisia kaupunkeja.”
Putkinen kirjoittaa kommentissaan, että NL hyökkäsi Suomen rajan yli 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli Erillissota.
Muodollisesti NL aloitti myös Jatkosodan. Koska NL tiesi jo viimeistään 11.6.41 Pekkalan toimesta Suomen tekemän sopimuksen Saksan kanssa, niin arvioin NL:n olleen tietoinen tulevan hyökkäyksen ajankohdasta. Nyt jälkiviisaudella riippuu minkäväristen silmälasien läpi asiaa tarkastelee. NL tietysti katsoi Suomen tulevan hyökkäämään rajan yli Suomen Saksan kanssa tekemän sopimuksen mukaan, mutta NL ehti ensin.
Kaiken kaikkiaan Suomen suoritus sekä Talvisodassa että Jatkosodassa oli erinomainen ja vailla vertaa. Olimme ainut sotaa käytävä maa Euroopassa NL:n ja Britannian ohella, jonka pääkaupunkia ei vieraat valtiot vallanneet. Jälkiviisaudellakaan se ei olisi voinut mennä paremmin neljän miljoonan maan valtakunnalta. Kunnia suomalaisille sotilaille ja poliitikoille, jotka sen mahdollistivat.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Suomen johto jostain oli jyvällä, niin siitä, että kun ”suurten” (lue: Saksa + Neuvostoliitto) loppuottelu aikanaan alkaa, Suomi ei voi jäädä ”kädet ristissä tappamistaan odottamaan”.
Passiivisuus olisi johtanut perikatoon, todennäköisesti maan joutumisesta taistelukentäksi. Venäjä ei jäisi Rajajoen taakse odottamaan. Saksa ei häikäilisi edetä itään Suomi ”rinnallaan” tai Suomi ”allaan”.
Pienen kansan oli valittava puolensa: poliittisesti ja muutenkin ruton ja koleran väliltä. Rankka valintatehtävä, mutta täysin selvä: Ei ainakaan NL:n puolella.
Tosiasiat todistavat 1930-luvun punamulta-Suomesta: ei saksalaisuudella ollut merkittävää tosiasiallista kannatusta, eikä varsinkaan MR-sopimuksen 23.8.1939 ja Talvisodan jälkeen! Mutta vihollisesi vihollinen kyllä käy ”ystävästä”, – kun parempaakaan ei kertakaikkiaan ole.
Nyt toteutuneessa historiassa vain tämä Stalinin pidättely ja paranoi`inen empiminen jäätävänselvien tiedustelu- ja paljastustietojen [Saksan hyökkäyksestä] keskellä muutti alkuasetelmaa, mutta vain hetkeksi. Asiaan olisi suurvaltapoliittisesti ”kuulunut” Neuvostoliiton ”ennaltaehkäisevä” hyökkäys Suomen alueelle, luomaan sille edullisempia asetelmia Saksan hyökkäyksen varalta.
Saksan edun mukaista oli saada itärintamavahvuuteen mukaan Suomen 560.000 miehen motivoitunut (välirauha, Karjalan ym. menetykset), Talvisodan jälkeen vahvistunut armeija. Jos Suomi ei olisi valinnut puoltaan, Saksa olisi iskenyt meille ilmoittamatta ja meidän kohtalosta piittamatta. Tähän sopii kuin nenä päähän vanha toteamus: Suurvalloilla ei ole ystäviä, niillä on vain intressejä.
Ilmoita asiaton viesti