Taurus KEPD 350

Ruotsalaissaksalaisesta Taurus-risteilyohjuksesta on tullut Ukrainassa käytävän lännen ja Venäjän välisen sodan symboli. Ikään kuin ohjuksen tarina ja kohtalo kuvaavat lännen kyvykkyyttä tuottaa ja lähettää aseita pitkässä sodassa Ukrainan pitkälle sotarintamalle.

Tauruksesta on muodostettu melkeinpä eräänlainen sodan jumala. Mars tai Ares. Tauruksen myötä joko voitamme tai häviämme sodan. Jos Tauruksia ei nähdä Ukrainan sotarintamilla, se on syy häviöömme.

Taurus ei virallisesti tarkoita Härkää tähdistönä tai horoskooppimerkkinä. Sana on lyhenne englannin kielisestä määritteestä Target Adaptive Unitary and dispensor Robotic Ubiquity System, jota en edes yritä suomentaa.

Euroopassa on ollut harrastusta erilaisten aseiden ja niiden ominaisuuksien nimeämistä sanaleikeillä niin, että lyhenne muodostaa aivan toisessa yhteydessä olleen tutun käsitteen. Taurus on yksi sanaleikki. Myöhemmin tässä kirjoituksessa lisää tuota sanaleikkiä. On kerrottu, että Taurus-ohjus olisi saanut inspiraationsa nimelleen Monty Pythonin lehmäkatapultista ja Graalin maljasta (Holy Grail Cow-tapult).

Kirjoitan tässä pitkässä blogikirjoituksessa Taurus-ohjuksen tarinan ja sen merkityksen Ukrainan maaperällä käytävässä sodassa.

Taurus-ohjuksella ei missään nimessä ole ratkaisevaa merkitystä sodankäynnille Ukrainassa. Ei sitä merkitystä, mitä Euroopassa Saksan ulkopuolisten maiden poliitikot ovat antaneet Saksaa kovasti syyttäen ymmärtää. Ei sitä merkitystä, mikä läntinen tiedonvälitys on antanut Saksaa kovasti syyttäen ymmärtää.

Tauruksesta on tehty hyvä syyllinen sille, ettei lännen käymä sota Ukrainassa Venäjää vastaan ole ollut menestykäs. Jos Taurukset olisivat Ukrainassa, sota olisi jo voitettu.

On muistettava, ettei Taurus-ohjuksia ole käytetty kertaakaan missään sodassa. Me emme tiedä, kuinka hyviä tai huonoja ne olisivatkaan todellisessa sodankäynnin toiminnassa.

****

Saksan puolustusministeriö tilasi vuonna 2005 Taurus Systems GmbH:ltä (kotisivut) tasan kuusisataa Taurus-ohjusta noin 570 miljoonan euron hintaan. Saksalainen MBDA Germany GmbH (kotisivut) omistaa Taurus Systems GmbH:stä 67 prosenttia ja tuolloinen ruotsalainen Saab Dynamics AB (kotisivut, Org.nr: 556264-6074) 33 prosenttia.

Hankintaprosessi oli alkanut 8. elokuuta 2002, kun Puolustusteknologian ja hankinnan liittovaltiovirasto (tuolloin Bundesamt für Wehrtechnik und Beschaffung, BWB, nykyisin Puolustusvoimien aseistuksen, tietotekniikan ja sovellutusten liittovaltiovirasto, Bundesamt für Ausrüstung, Informationstechnik und Nutzung der Bundeswehr, BAAINBw) tilasi Taurus Systems GmbH:lta ohjuksen sarjatuotantototeutuksen. Maaliskuussa 2004 61. lento- ja ilmailutekniikan osasto (Wehrtechnischen Dienststelle 61, WTD 61) saksalaisviranomaisena suoritti Taurus-ohjuksen järjestelmäverifikaation Saksan ilmavoimille (Luftwaffe, kotisivut) Etelä-Afrikassa Overbergin testausalueella (Denel Overberg Test Range, kotisivut, 34°36’10.0″S 20°18’10.0″E).

Toimitukset Saksan ilmavoimille alkoivat virallisesti ensimmäisten Taurus-ohjuksien luovutuksella 33. hävittäjäpommittajalaivueelle (Jagdbombergeschwader 33, JaBoG 33) Büchelin lentotukikohdassa (Fliegerhorst Büchel, 50°10’25.8″N 7°03’48.0″E) 21. joulukuuta 2005. Tilauksen viimeiset ohjukset Taurus Systems toimitti Luftwaffelle marraskuussa 2010. Kuudensadan ohjuksen toimitukset kestivät noin viitisen vuotta. Tuotantovauhti 61 kuukauden periodilla oli siis noin kymmenen ohjusta kuukaudessa.

33. hävittäjäpommittajalaivue (Jagdbombergeschwader 33, JaBoG 33) on päivämäärästä 20.9.2013 ollut 33. ilmavoimien taktinen laivue (Taktisches Luftwaffengeschwader 33, TaktLwG 33). TaktLwG 33 on ainoa jäljellä oleva Luftwaffen lennosto, joka kykenee operoimaan Büchelin lentotukikohtaan Yhdysvaltojen varastoimia B61-ydinpommeja. Käsittelin noita Eurooppaan sijoitettuja hävittäjistä laukaistavia yhdysvaltalaisia ydinpommeja melko tarkasti lokakuussa 2022 julkaistussa kirjoituksessa (US-blogi 23.10.2022).

Büchelin lentotukikohta on tärkeä Saksan ilmavoimille. Myös Taurus-ohjusten käyttö (Zentrale Missionsplanung, ZMP, ZMP TAURUS) on Bunderwehrin Luftwaffessa sijoitettu Büchelin lentotukikohtaan, jonne Saksa tulee sijoittamaan myös F-35-hävittäjänsä.

Taurus on oikeastaan tietokone. Saksalaisten mukaan ohjuksen käyttö vaatii supertietokoneen, mikäli kaikkia ohjukseen suunniteltuja ominaisuuksia halutaan täysin hyödyntää. Siis sellaisen supertietokoneen, jollaisia oli silloin, kun ohjusta suunniteltiin 2000-luvun alkupuolella.

****

Hiljattain liittokansleri Olaf Scholz on antanut uuden syyn olla luovuttamatta Taurus-risteilyohjuksia Ukrainalle. Kyse olisi ohjuksen tarvitsemasta supertietokonekapasiteetista, jota Saksalla ei olisi Ukrainalle käytettäväksi, kun Bundeswehrillä on noita Taurus-ohjuksia pyörittäviä tietokonejärjestelmiä vain yksi kappale Büchelin lentotukikohtaan sijoitettuna. Tuo Büchelin tietokone otettiin käyttöön jo vuonna 2001 ja sen toimintoja laajennettiin vuonna 2004, kun ensimmäiset ohjukset luovutettiin Luftwaffelle joulukuussa 2005.

Asiaan liittyviä saksalaisongelmia on kertonut hyvin saksalainen t-online-uutisportaali (kotisivut) reilu viikko sitten (t-online 16.3.2024).

Nyt eletään vuotta 2024. Me kaikki tietotekniikkaan perehtymättömätkin tiedämme, miten tietotekniikka on kehittynyt huimasti vuosista 2001 ja 2004 vuoteen 2024.

Niitä saksan kielen taitoisia, joita kiinnostaa Taurus-ohjuksen toiminta ja etenkin tietotekninen toiminta, kehottaisin lukemaan tekniikan tohtori Timm Ohlhofin jo vuonna 2008 kirjoittaman tutkimusartikkelin otsikolla Zentrale Missionsplanung für die modulare Abstandswaffe TAURUS KEPD 350 (suom. Modulaarisen kaukolaukaistavan Taurus KEPD 350:n keskitetty tehtäväsuunnittelu). Timm Ohlhof toimi tuolloin saksalaisen Elektroniksystem- und Logistik-GmbH:n (ESG) palveluksessa. Tuo tutkimusartikkeli löytyy ResearchGaten (kotisivut) sivuilta (ResearchGate, Timm Ohlhof, January 2008, Zentrale Missionsplanung für die modulare Abstandswaffe TAURUS KEPD 350 9.2.2017).

Taurus-ohjuksen nimeen liittyvä KEPD on lyhenne sanoista Kinetic Energy Penetrator and Destroyer, suomeksi vaikkapa läpäisijä ja tuhoaja kineettisellä energialla. Kineettinen energia on liike-energiaa.

Tauruksen ZMP-järjestelmän eli keskitetyn tehtäväsuunnittelujärjestelmän Ohlhofin johdolla kehitti juuri ESG, joka sulautui puolustuselektroniikkayhtiö Hensoldtiin (kotisivut) vuoden 2023 lopussa. Ohlhofin tutkimusartikkeli on hyvin paljastava ja se on luettu tarkkaan varmasti myös Venäjällä. Tuosta ZMP-järjestelmästä tietoteknisine yksityiskohtineen voisi kirjoittaa oman pitkän kirjoituksen.

Timm Ohlhofin kirjoituksen otsikossa on saksankielinen termi Abstandswaffe. Kyse on kaukolaukaistavista aseista (eng. standoff weapon, saks. Abstandswaffe), jotka voidaan laukaista vihollistahon torjuntaetäisyyden ulkopuolelta. Siis aseista, joilla on pitkä kantama.

GeoBroker®: Landesvermessung und Geobasisinformation Brandenburg, LGB (kotisivut), Geobroker (kotisivut).

****

Taurus-ohjusten kunnostus- ja modernisointikausi on kymmen vuotta. Luftwaffe aloitti ensimmäisen suunnitellun Taurus-ohjusten modernisointi- ja kunnostustyöprojektin – siis peruskorjauksen – vuonna 2014 noin kymmenen vuoden käyttöiän jälkeen. Viimeiset vuosina 2005-2010 toimitetuista ohjuksista luovutettiin Saksan ilmavoimille peruskorjattuina vuonna 2020.

Tuo ensimmäinen peruskorjauskierros – ns. midlife-päivitys (Mid Life Upgrade, MLU) – käsitti puolet 600 ohjuksen arsenaalista. Päivitys käsitti perustoimenpiteenä rajoitetun käyttöiän omaavien komponenttien uusinnan. On muistettava, että Taurus ohjus on siis pitkälti tietokonekapistus. Peruskorjauksessa ohjuksiin asennettiin modernisointitoimena myös mm. parannellut häiriön kestävät GPS-vastaanottimet (verbesserter GPS-Empfänger).

Luftwaffe kertoi jo keväällä 2019, että seuraava peruskorjauskierros käsittää ainakin infrapunahakupäiden uusimisen sekä modernisointitoimena uudenaikaisen kuvankäsittelyjärjestelmän asentamisen (die Erneuerung des Infrarotsuchkopfes und die moderne Bildverarbeitung).

Taurus-ohjusten kokoonpano- (Montage), huolto- (Betreuung) ja peruskorjaustoimista (Überholung) on vastannut noin 40 työntekijän kokoonpano MBDA:n Saksan liiketoimintayksikössä (MBDA Germany GmbH, MBDA Germany) Schrobenhausenin alueella Baijerin osavaltiossa (48°34’15.5″N 11°12’49.2″E). MBDA:n muut liiketoimintayksiköt ovat Ranskan, Iso-Britannian, Italian ja Espanjan yksiköt (MBDA France, MBDA UK, MBDA Italy ja MBDA Spain).

MBDA on tehnyt yhteistyötä etenkin yhdysvaltalaisen Raytheonin kanssa jo yli 30 vuoden ajan. Raytheon työstää nyt uutta Patriot-ilmatorjuntaohjusten tuotantolinjaa Schrobenhausenissa. Se olisi toistaiseksi ainoa Patriot-ohjusten tuotantolinja Yhdysvaltojen ulkopuolella. Käsittelin asiaa melko tarkasti kirjoituksessa otsikolla Daavidin linko ja Suomi (US-blogi 12.1.2024).

****

Taurus-risteilyohjuksia on Saksan lisäksi vain Espanjalla ja Etelä-Korealla.

Espanjan hallitus päätti ministerineuvostokokouksessaan 24. kesäkuuta 2005 ostaa kokonaisuudessaan 43 ohjusta sekä 3 harjoitusohjusta 57,39 miljoonan euron hintaan. Espanja teki siis Taurus-kaupat suurin piirtein samaan aikaan kuin Saksa, vaikkei ollut mukana ohjuksen kehitystyössä. Ensimmäiset ohjukset Espanjaan toimitettiin syksyllä 2007 (esim. Cinco Días 1.7.2005).

Vuoden 2018 puolivälissä Espanjan hallitus hyväksyi 30 miljoonan euron sopimuksen ohjuksen modernisoimiseksi vuosina 2018-2020. Kyse oli samasta kymmenen vuoden välein tapahtuvasta MLU:sta, joka tehtiin Saksan omiin ohjuksiin vuosina 2015-2020. Tuossa vaiheessa Espanja kertoi ohjuksia olevan 39 kappaletta, mikä lukumäärä löytyy myös Saksan tilastoista vuodelta 2021 (BMWi, Bericht der Bundesregierung über ihre Exportpolitik für konventionelle Rüstungsgüter im Jahre 2021).

Huomatkaa kuinka paljon MLU maksoi alkuperäiseen kauppahintaan nähden. Kun Espanja maksoi ohjuksista 57,39 miljoonaa euroa vuoden 2005 sopimuksella, peruskorjauspäivityksestä Espanja maksoi 30 miljoonaa euroa vuoden 2018 sopimuksella. Jos kymmenen vuoden välein tapahtuva MLU maksaa lähes puolet ohjuksen alkuperäishinnasta, lysti ei ole halpaa.

Saabin kautta Ruotsista toisena Taurus-ohjuksia varmistavan yrityksen omistajana mainittakoon, että neljä espanjalaista F-18-hävittäjää testasi Taurus-ohjusta Ruotsissa Vidselin testausalueella (Vidsel Test Range, kotisivut, 65°52’50.3″N 20°06’59.5″E) 19.-30. syyskuuta 2016 kahden ohjuksen voimin. Testeissä kyse lienee ollut ohjusten MLU-hankkeesta, joka toteutettiinkin vuosina 2018-2020. Ohjuksen integrointi Horneteihin oli puolestaan testattu toukokuussa 2009 Etelä-Afrikassa Overbergin testausalueella ns. Cruz del Sur -operaatiossa (El Confidencial 28.5.2009).

****

Saksan hallitus hyväksyi vuonna 2015 Taurus-ohjuksien viennin Etelä-Koreaan. Eri lähteissä ohjusten kauppamäärä vaihtelee 170-177 ohjuksen välillä. Tarkkaa kauppahintaa ei julkistettu, mutta talousministeri Sigmar Gabrielin valtiosihteeri Matthias Machnig arvioi kirjeessään kansanedustaja Jan van Akenille noin 170 ohjuksen toimituksen Etelä-Korealle olevan arvoltaan 270 miljoonaa euroa. Saksa luovutti virallisesti ensimmäiset noin 170 Taurus KEPD 350K -risteilyohjuksesta Etelä-Korealle 14. lokakuuta 2016.

Vientiprojektin alku Etelä-Koreaan hieman viivästyi, koska ohjukseen kuuluvalle GPS-seurantajärjestelmäversiolle Saksa ei ollut saanut tarvittavaa jälleenvientilupaa Yhdysvalloilta. Jälleenvientiluvan saatuaan Saksa toimitti ohjukset suunnitellusti vuosina 2016 ja 2017.

Etelä-Korea päätti vuonna 2018 hankkia vielä 90 ohjusta lisää. Vuoden 2020 tilastojen mukaan Etelä-Koreaan toimitettu ohjusmäärä oli tuona vuonna 80 kappaletta (BMWi, Bericht der Bundesregierung über ihre Exportpolitik für konventionelle Rüstungsgüter im Jahre 2020). Vuoden 2019 tilastojen mukaan Etelä-Koreaan toimitettu ohjusmäärä 10 kappaletta (BMWi, Bericht der Bundesregierung über ihre Exportpolitik für konventionelle Rüstungsgüter im Jahre 2019). Vuoden 2017 tilastojen mukaan Etelä-Koreaan toimitettu ohjusmäärä oli 149 kappaletta (BMWi, Bericht der Bundesregierung über ihre Exportpolitik für konventionelle Rüstungsgüter im Jahre 2017). Vuoden 2016 tilastojen mukaan Etelä-Koreaan toimitettu ohjusmäärä 28 kappaletta (BMWi, Bericht der Bundesregierung über ihre Exportpolitik für konventionelle Rüstungsgüter im Jahre 2016). Sopimuskauden muille vuosille (v. 2018, BMWi, Bericht der Bundesregierung über ihre Exportpolitik für konventionelle Rüstungsgüter im Jahre 2018) ei ole merkintöjä.

Yhteensä siis 267 Taurus-ohjusta (80+10+149+28). Tavanomainen koulutus ja harjoitusohjuksien määrä on ollut Espanjan myynnin perusteella kolme kappaletta, niin Etelä-Korea olisi ehkä hankkinut yhteensä tosiaankin 270 ohjusta (267+3).

Saksalla, Espanjalla ja Etelä-Korealla on siis yhteensä 906 ohjusta (600+39+267) ilman koulutus- ja harjoitusohjuksia, mikäli Saksan tarkka lukumäärä on 600 kappaletta todelliseen käyttöön tarkoitettua ohjusta. Missään muualla maailmassa noita ohjuksia ei tiettävästi ole.

Mielenkiintoinen kysymys on, miksi kummassa ruotsalaiset ovat olleet Saabin kautta mukana Taurus-ohjuksen kehitys- ja valmistustyössä ja ohjuksia valmistavan yhtiön omistajana ottamatta ohjusta omaan käyttöön?

Edellä BMWi (aikasemmin Bundesministerium für Wirtschaft und Energie, BMWi, nykyisin Bundesministerium für Wirtschaft und Klimaschutz, BMWK, kotisivut) on yhtä kuin Saksan talous- ja energiaministeriö, nykyisin tarkemmin käännettynä Saksan talous- ja ilmastonmuutosministeriö.

Saksan talous- ja energiaministeriön vuosittaiset (im Jahre 2016, 2017, 2017 jne.) Bericht der Bundesregierung über ihre Exportpolitik für konventionelle Rüstungsgüter -julkaisut (suom. Liittovaltion hallituksen selonteko tavanomaisten puolustustarvikkeiden vientipolitiikasta) kertovat Saksan tavanomaisten aseiden vuosittaisesta viennistä muihin maihin. Nuo selonteot ovat erittäin hyviä selventämään yksityiskohtaisesti Saksan eri maiden kanssa käymää asekauppaa.

Noista selonteoista selviää myös Suomen ja Saksan välinen asekauppa. Vuosittaisten selontekojen tiedot ovat hyvin informatiivisia, mutta en lähde tässä kirjoituksessa tarkemmin analysoimaan noita tietoja, mutta Suomi on mukana kaikissa noissa vuotuissa selonteoissa.

Vuoden 2021 selonteosta löytyy maininta sivulta 136 Taurus-ohjuksista Suomeen liittyen alla olevassa kuvassa olevin tiedoin (BMWi, Bericht der Bundesregierung über ihre Exportpolitik für konventionelle Rüstungsgüter im Jahre 2021).

****

Taurus-ohjuksilla ei Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa ratkaista. Ohjuksella on tosin yksi ominaisuuskolmio, jota ei monelta muulta ohjustyypiltä löydy yhteen pakattuna. Tuon ominaisuuskolmion yhden kulman vuoksi Saksa ei salli ohjuksia vietävän Ukrainaan – eikä myöskään Yhdysvallat salli taustalla.

Etelä-Korealle syntyi tarve Pohjois-Korean ydinaseohjelman vuoksi hankkia bunkkereita murtavia pitkän kantaman ohjuksia. Etelä-Korean puolustushankintaohjelmien hallinto (Defense Acquisition Program Administration, DAPA) hyväksyi 19.6.2013 bunkkerin murtamiseen tarkoitettujen ilma-maa-ohjusten hankinnan armeijan F-15K-hävittäjiin (F-15K Slam Eagle) ohjuksen ollessa Taurus ja toimittajamaan ollessa Saksa. Tavoitteeksi Etelä-Korea asetti Pohjois-Korean betoni- ja kalliorakenteisten bunkkerien tuhoamisen Etelä-Korean ilmatilasta käsin ohjuksella, jolla on riittävä tuhoamiskyvykkyys kaukaa riittävän tarkasti.

Taurus KEPD 350 oli tuollainen ohjus. Pitkän kantaman ollessa 500 kilometriä, tarkan paikannuksen CEP-virheen (Circular Error Probable, CEP) ollessa 2-3 metriä ja suuren tunkeutumiskyvykkyyden ollessa neljästä jopa kuuteen metriin paksua teräsbetonia betonin laadusta ja rakenteen struktuurimallista riippuen.

Ominaisuuskolmio on siis riittävä kantama, riittävä tarkkuus ja riittävä kovan materiaalin tuhoamiskyky. Monella pommilla tai ohjuksella on yksi tai kaksi noista ominaisuuksista muttei kaikkia kolmea samassa paketissa.

Etelä-Korea ilmaisi kiinnostuksensa bunkkereita murtavien ohjusten hankintaan jo vuonna 2008. Kiinnostus oli ostaa Lockheed Martinin (kotisivut) JASSM-ohjuksia (Joint Air-to-Surface Standoff Missile, JASSM), joita on myös Suomella AGM-158A-tyyppinä.

”U.S. missiles were one of the options we were considering, but because it is difficult for them to be sold to Korea, the only option we have is the Taurus.” (Reuters 4.4.2013).

Vapaasti suomennettuna:

”Yhdysvaltojen ohjukset olivat yksi harkitsemistamme vaihtoehdoista, mutta koska niitä on vaikea myydä Korealle, ainoa vaihtoehto meillä on Taurus.”

Lausuja huhtikuussa 2013 oli Etelä-Korean puolustusministeri Kim Kwan-jin.

Yhdysvallat oli siis haluton toimittamaan 2000-luvun jälkipuolella ja 2010-luvun alkupuolella JASSM-ohjuksia Etelä-Korealle. Ei JASSM-ohjusten saaminen ollut vielä kymmenen vuotta sitten helppoa Suomellekaan, Puolalle ja Australialle, joilla noita ohjuksia on Yhdysvaltojen lisäksi. JASSM on Tauruksen tapaan ilmasta maahan laukaistava risteilyohjus.

JASSM-ohjuksissa kyse on juuri samoista erityisominaisuuksista, mitä Taurus-ohjuksillakin on, mutta arvoisin, että Tauruksella on paljon paremmat bunkkerintuhoajan ominaisuudet. Sitä emme tiedä, mikä oli Yhdysvaltojen kanta myydä ydinaseen laukaisemiseen liittyvä torjuntakyvykkyys ydinasetta kehittävän Pohjois-Korean naapurivaltiolle.

Jos minun pitäisi tuhota raskas betonibunkkeri lähes 500 kilometrin päässä, valitsisin tuhoamiseen ehdottomasti ensisijaisesti Taurus-ohjuksen enkä JASSM-ohjusta.

Etelä-Korea osti Taurus-ohjukset siis nimenomaan bunkkerintuhoajiksi (bunker buster). Bunkkereiden tuhoaminen edellyttää Taurus-ohjukseen 480 kilogrammaa painavaa Mephisto-kärkeä (Multi-Effect Penetrator High Sophisticated and Target Optimized). Etelä-Korea tilasi Taurus-risteilyohjukset juuri tuolla Mephisto-kärjellä. Nuo kärjet valmistaa TDW GMbH (kotisivut) niin ikään Schrobenhausenissa. TDW on MBDA Deutschland GmbH:n täysin omistama tytäryhtiö.

Mephisto-sana on Taurus-sanan tapaan sanaleikkiä myös. Mephisto (suom. Mefisto) on Marvel-kustantamon sarjakuvissa ja niiden johdannaisissa esiintyvä voimakas demoni.

On myös muistettava edellisessä luvussa kerrotusti, että Taurus-ohjuksen GPS-seurantajärjestelmän jälleenvientilupa Yhdysvalloilta myöhästytti ohjustoimitusten aloitusta Etelä-Koreaan. Yhdysvallat antoi kuitenkin lopulta vihreää valoa Taurus-ohjuksien toimittamiselle Etelä-Koreaan. Taurus-ohjusten toimitusten salliminen Etelä-Koreaan lienee ollut Yhdysvalloissa harkittava asia.

****

Raskaiden Taurus-ohjusten vienti kuuluu ohjusteknologian valvontajärjestelmän (Missile Technology Control Regime, MTCR) piiriin, jossa mukana on 35 valtiota mukaan lukien Saksa ja Etelä-Korea. Maat ovat sitoutuneet käsittelemään ohjusvientiä erityisen tiukasti, jos ohjuksien räjähdepaino on vähintään 500 kilogrammaa ja kantama yli 300 kilometriä. Etelä-Korealle toimitettujen Taurus KEPD 350K:den räjähdepaino (payload) on 480 kilogrammaa, mikä on mitoitettu MTCR:n 500 kilogramman rajan perusteella. Taurus-ohjus siis hivelee MTCR:n asettamia rajoja. Taurus-ohjuksen kantama on reilusti MTCR:n asettamaa rajakantamaa pidempi, mutta painon perusteella MTCR:n mukainen.

Myös Venäjä ja Ukraina kuuluvat MTCR:ään.

Iso-Britannia ja Ranska ovat jo toimittaneet Ukrainalle 1,35 tonnia painavia Storm Shadow- ja SCALP-EG-ohjuksia (Storm Shadow/SCALP-EG, MBDA), mutta niidenkään räjähdepaino ei ole yli 500 kilogrammaa ollen 400 kilogrammaa. Kantama noilla ohjuksilla on ollut 250 kilometriä niissä ohjuksissa, joita Iso-Britannia ja Ranska ovat luovuttaneet Ukrainalle. Ohjuksesta on saatavissa myös aina 500 kilometrin kantamaan yltäviä versioita.

Yhdysvaltojen ja Venäjän välisissä aserajoitussopimusten neuvotelluissa on ollut erityinen asia konventionaalisten ohjusten räjähdepaino ja kantama. Se on ollut aina erityinen kysymys. Erityisesti ohjuksissa, jotka voivat kantaa konventionaalisen kärjen lisäksi ydinkärkeä. Yhdysvallat miettinee ohjustoimituksissa Ukrainaan aina noiden aserajoitusasioiden sopimista tulevaisuudessa Venäjän kanssa.

****

”Россия не может допустить существование на своих границах государства, у которого задокументировано намерение использовать любые методы, чтобы отобрать у неё Крым, не говоря уже о территории новых регионов.” (Аргументы и Факты 22.3.2024).

Vapaasti suomennettuna nuo Kremlin tiedottaja Dmitri Peskovin tuoreet sanat:

”Venäjä ei voi sallia sellaisen valtion olemassaoloa rajoillaan, jolla on todistettavasti aikomus millä tahansa keinolla ottaa Krimin niemimaa pois Venäjältä, ​​uusista alueista puhumattakaan.”

Lännessä monet maat – kuten Yhdysvallat ja Saksa – ovat epäröineet Krimin kohtaloa ja sellaista aseapua, jolla Ukrainalle syntyisi todelliset mahdollisuudet sotilaalliseen toimintaan Krimillä. Pelätään Venäjän reaktiota Venäjän kovien puheiden pohjalta.

“Wir lassen einen Krieg zwischen Russland und Nato nicht zu.“ (Tagesspiegel 29.1.2023).

Vapaasti suomennettuna:

”Emme salli sotaa Venäjän ja Naton välillä.”

”Wir werden jede Eskalation vermeiden, die zu einem Krieg zwischen Russland und der Nato führt.” (Web.de 2.2.2023).

Vapaasti suomennettuna:

”Vältämme kaiken eskaloitumisen, joka johtaa sotaan Venäjän ja Naton välillä.”

Nuo olivat liittokansleri Olaf Scholzin lausumat jo toista vuotta sitten. Hänen ajatuksensa eivät ole muuttuneet yhtään vuoden takaisesta.

Miksi Saksa ei ole ollut halukas toimittamaan Ukrainalle Taurus-ohjuksia?

Käytännön syitä ja teknisiä syitä voi olla monia ilman ratkaisevaa merkitystä, mutta on vain yksi perustavaa laatua oleva syy.

Uskallan väittää, että Saksan takana on myös Yhdysvallat, mutta Saksa poliittinen johto joutuu nyt Taurus-kieltäytymisestä kantamaan täyden julkisen paineen ja vastuun.

On muistettava, että toistaiseksi Yhdysvallat on toimittanut Ukrainalle pitkäkantoisena aseena vain MGM-140 ATACMS -ohjuksia, mutta Yhdysvallat on kuristanut Ukrainaan toimitettavien ohjusten toimintasäteen 300 kilometristä 165 kilometriin. 165 kilometriä riittää juuri ja juuri Venäjän 24.2.2022 jälkeen valloittamille alueille huomioiden raketinheitinjärjestelmien turvaksi tarvittavat suojaetäisyydet rintamalinjoista, mutta Krimin niemimaalle 165 kilometrin kantama ei oikein riitä.

Yhdysvallat ja myös Saksa ovat jo tosiasiallisesti lukeneet Krimin niemimaan osaksi äiti-Venäjää, kun Venäjä on näin vahvalla uhmalla länteen viestittänyt. Venäjän liittämisprosessi on kestänyt jo kymmenen vuotta.

Toisin sanoen Venäjä puolustaa Krimin niemimaata viimekädessä vaikka ydinasein. Nyt sama Venäjän liittämisprosessi on menossa myös niillä alueilla, jotka se on onnistunut valtaamaan Ukrainalta mantereen puolelta. Pian, jos ei jo nyt, Venäjä puolustaa tarvittaessa noita alueita myös ydinasein. Venäjä huomasi, että mikä toimii lännen suuremmin reagoimatta Krimin niemimaan suhteen, toimii lopulta myös muiden valloitettujen alueiden suhteen. Pakolla otettu, mikä pakolla otettu, ja länsi on katsonut vierellä vain hiljaa noita Venäjän toimia ilman todellista tulosta tuottavaa reagointia.

Ainakaan Yhdysvallat ja Yhdysvaltojen myötä Saksa ei toimita enää Ukrainalle aseita, joilla olisi riittävää kantama ja räjähdekyky Krimin niemimaalle.

****

Yhdysvaltojen Ukrainalle toimittamat ATACMS-ohjukset eivät ole ballistisina ohjuksina läheskään yhtä tarkkoja kuin Taurus- ja Storm Shadow/SCALP-EG -risteilyohjukset. On myös teknisesti eri asia torjua ballistisia ohjuksia ja risteilyohjuksia.

Ukrainaan toimittujen Storm Shadow- ja SCALP EG -ohjusten kantama on 250 kilometriä.

Tällä hetkellä 250 kilometriä on se enimmäiskantama, mihin lännestä Ukrainaan toimitetuilla aseilla ylletään, mutta Yhdysvaltojen osalta enimmäiskantama on vain 165 kilometriä, Saksan osalta ei sitäkään.

Vielä elokuussa 2023 saksalaiset sanoivat olevansa valmiita antamaan Ukrainalle Taurus-ohjuksia, mikäli Yhdysvallat antaisi ATACMS-ohjuksia. Saksalaiset lienevät tarkoittaneet yhdysvaltalaisohjuksia 300 kilometrin kantamalla, koska Yhdysvallat oli jo toimittamassa ohjuksia rajoitetulla 165 kilometrin kantamalla. Yhdysvallat toimitti ATACMS-ohjuksia ilman julkista etukäteistiedottamista ensikerran lokakuussa 2023, päätös Valkoisessa talossa oli tehty syyskuun puolivälissä (CNN 18.10.2023).

Mikäli Yhdysvallat olisi valmis tarjoamaan Ukrainalle ATACMS-ohjuksia yli 300 kilometrin kantamalla, niin todennäköisesti pian myös saksalaiset uskaltaisivat toimittaa Taurus-ohjuksia. Saksaa ja Yhdysvaltoja hiertää ilmeisemmin MTCR:n 300 kilometrin kantamaraja, vaikka ohjuksen paino alittuisikin 500 kilogrammasta.

Saksalaiset eivät halua olla aloitteentekijöitä. Ei taistelupanssarivaunuissa eikä etenkään ohjuksissa. Saksa on valmis seuraamaan vain Yhdysvaltojen esimerkkiä, ei Ranskan eikä Iso-Britannian.

****

Kyse Taurus-ohjusten toimittamisessa on ennen kaikkea Krimin niemimaasta. Kyse on Kertšinsalmen silloista – venäläisittäin Krimin sillasta (Крымский мост), joita Ukraina on yrittänyt moneen otteeseen tuhota ja osittain onnistuenkin. Kirjoitan silloista monikossa tarkoittaen sekä Kertšinsalmen maatiesiltaa että rautatiesiltaa.

Taurus KEPD 350K -ohjukset kykenisivät nuo sillat tuhoamaan niin, että niiden korjaukset eivät ihan kuukaudessa tai kahdessa onnistuisi. Taurus-ohjuksilla tuhoaminen olisi täysin varmaa. Taurus on profiloitunut nimenomaan tarkaksi bunkkerintuhoajaksi, vaikkei sitä todellisessa sodassa ole käytettykään.

Kun tehdään isku koviin kohteisiin, kuten bunkkerien tai siltapilarien ja -kansien vahvojen teräsbetonirakenteiden statiikan perusteella heikoimmaksi tiedettyihin kohtiin, on suuren räjähdys- ja lävistyskyvykkyyden omaavan ammuksen tai ohjuksen osuttava tarkasti. Se onnistuu vain risteilyohjuksella, ei ballistisella ohjuksella. Lävistyskyvykkyys edellyttää ohjuksen kahta räjähdyspanosta toiminnaltaan tarkasti suunniteltuna, kuten Taurus-ohjuksen Mephisto-kärjellä on.

Yhdysvalloilla ja Saksalla on ilmeinen pelko, että siltojen tuhoaminen nimenomaan länsiohjuksilla olisi teko, johon Venäjän olisi pakko reagoida länttä vastaan. Pelkona niin Yhdysvalloissa kuin Saksassa on sodan laajeneminen Ukrainan ulkopuolelle ja lisäksi vielä kenties reagointipakko vastatoimena Venäjän uhkailuun ydinaseiden käytöllä.

Kahden sotavuoden jälkeenkään Naton jäsenmaat eivät ole vielä tällä hetkellä riittävän yhtenäisiä, että Nato kykenisi riittävän päättäväisesti vastaamaan Venäjälle edes Venäjän ydinaseuhkailuun. Yhdysvallat tietää tuon tarkasti. Siis, mihin Nato pystyy ja mihin se ei pysty yhtenäisyyden puolesta. Yhteinen päätöskyvykkyys on lännessä heikko eikä edes eri maiden pitkä jäsenyys Natossa ole sitä edistänyt.

Yhdysvaltoja ja Saksaa ei sen sijaan kiinnostaisi Taurus-ohjusten käyttö tuhoamaan Ukrainan mantereen puoleisella alueella olevia kohteita. Siis sillä alueella, jotka Venäjä on vallannut helmikuun 24. päivän jälkeen vuonna 2022.

On kuitenkin muistettava, että syksyllä 2023 Ukraina tuhosi Storm Shadow -ohjuksilla Venäjän Mustanmeren laivaston päämajan eikä Venäjä siihen liiemmin reagoinut (US-blogi 25.9.2023).

****

Taurus-ohjuksen alkuperä juontaa juurensa aina 1990-luvun alkuun ja Naton tuolloisen kunnianhimoiseen MSOW-ohjelmaan (Modular Standoff Weapon System, MSOW) ja sen kariutumiseen (Gage A. Bleakiey, Iternational Armaments Cooperation: A Case Study of the Modular Standoff Weapons, AFIT/GLM/LSM/88S-4). MSOW-ohjelman kariutuminen johti Raytheonin (kotisivut) Tomahawk-ohjuksen lähes täydelliseen monopoliasemaan läntisillä asemarkkinoilla ja myös Euroopassa.

Ongelma vain oli, että Yhdysvallat rajoitti varsin hyvin edistyneen Tomahawk-ohjuksen myyntiä myös Eurooppaan Nato-liittolaisille. Tomahawk-ohjuksia myytiin aluksi Euroopassa vain Yhdysvaltojen läheisimmälle Nato-liittolaiselle eli Iso-Britannialle.

Tuosta sai alkunsa oman standoff-ohjuksen kehitystyö Euroopassa, mutta kahteen leiriin jakautuneena. Saksa ja Ruotsi aloittivat Taurus-ohjuksen kehitystyön. Iso-Britannia ja Ranska aloittivat Storm Shadow/SCALP EG -ohjuksen yhteistyön APACHE AP -ohjuksen ja sen ranskalaisen SCALP EG -version pohjalta. APACHE AP -ohjuksen juuret yltävät Saksa-Ranska-yhteistyönä aina vuoteen 1983, mutta Saksa erkaantui hankkeesta vuonna 1988. Storm Shadow on tavallaan SCALP EG -ohjuksen versio, kun britit liittyivät ohjuskehittelyyn vuonna 1995. Kahden eri leirin syntymisen eurooppalaisen standoff-ohjuksen kehitystyössä aikataulutan jo vuoteen 1988, kun Saksa erkaantui Ranskasta APACHE AP -hankkeessa.

Standoff-aseissa eli kaukolaukaistavissa aseissa kyse on aseista, jotka voidaan laukaista torjuntaetäisyyden ulkopuolelta. Kantama on siis pitkä useita satoja kilometrejä.

Taurus on siis ruotsalaissaksalainen vastine brittiläisranskalaiselle Shadow/SCALP-EG -risteilyohjukselle.

Molempien ohjusten takana on kuitenkin sama asevalmistaja: eurooppalainen suuri aseteollisuusyritys MBDA (kotisivut). MBDA:n omistavat puolestaan eurooppalainen Airbus (kotisivut), brittiläinen BAE Systems (kotisivut) ja italialainen Leonardo (kotisivut). Yhtiö on yksi merkittävimmistä puolustusteollisuusyrityksistä Euroopassa.

Taurus, Storm Shadow ja SCALP-EG ovat sisaruksia tai oikeistaan kolmosia. Kaikki kolme ohjusta kehitettiin osana yhteistä projektia. Projektista tulee kuitenkin hyvin esille eurooppalainen sotilaallisen yhteistyön vaikeus. Jokainen maa ja toimija haluaa jääräpäisesti viimeiseen asti pitää kiinni pienistä omista yksityiskohdistaan kykenemättä katsomaan kokonaisuutta hiekkalaatikon ulkopuolelta.

Pääasiaksi muodostuu oman pään pitäminen ilman kompromissihalukkuutta ja kyttäily, saako toinen paremmin toteutettua omat asiansa kuin minä itse.

Eipä ihme, että aseita ostetaan Eurooppaan valtavat määrät Atlantin takaa Yhdysvalloista.

****

MBDA Deutschlandilla ei tällä hetkellä ole Taurus-ohjuksia tuotannossa. Tuotantolinjat on olleet käyttämättömiä vuodesta 2019, jolloin MBDA sai Etelä-Korean tilauksen päätökseen, mutta toki vanhat tuotantolinjat ovat edelleen olemassa. Tilauksia toteutettavaksi ei ole tullut vuoden 2019 jälkeen.

MBDA Deutschlandin toimitusjohtaja Thomas Gottschild on kertonut julkisuudessa, että Schrobenhausenin tuotantohallit olisivat valmiita Taurus-ohjusten tuotantoon. Gottschild on myös todennut, ettei MBDA Deutschlandilla ole Taurus-ohjuksia omissa varastossa, koska Saksan lainsäädäntö ei sitä salli. Maailmalla olemassa olevat ohjukset ovat siis vain Saksan, Espanjan ja Etelä-Korean puolustusvoimien varastoissa olevat ohjukset, joita on siis 906 kappaletta. Saksan lainsäädännön mahdollistaa ohjustuotannon Saksaan vain, jos Bundeswehr teettää ohjuksia Saksan liittopäivien päätöksillä.

Mikäli jokin taho tilaisi MBDA Deutschlandilta uusia Taurus-ohjuksia, yhtiö kykenisi niitä toimittamaan kahdessa tai kolmessa vuodessa. Pitkän ajan vaativat tuotantolinjojen käynnistäminen ja toimitusketjujen muodostaminen lukuisten alihankkijoiden ja -toimittajien kanssa. Taurus-ohjukset koostuvat lukuisista komponenteista ja osajärjestelmistä, joita MBDA Deutschland joutuu hankkimaan eri kansallisilta ja kansainvälisiltä valmistajilta ja toimittajilta. Ohjus on tosiaankin pikemmin monimutkainen tietokone kuin yksinkertainen räjähdelastin kuljettaja.

Eriskummallista tässä on myös se, että Saksa on luvannut Natolle hankkivansa varastoihinsa 1 000 ohjuksen arsenaalin, mikä edellyttäisi nykyisen ohjusmäärän kasvattamista vähintään 400 ohjuksella. Tuosta huolimatta Saksa ei ole tehnyt vielä tilausta uusita Taurus-ohjuksista.

MBDA Deutschland ilmoitti jo 2.11.2023, että Taurus-risteilyohjuksen tuotannon aloittaminen lyhyellä aikavälillä on mahdollista. Schrobenhausenin tehtailla tehdään nykyään vain myytyjen ohjusten kunnostustöitä, kun myös Saksan ja Espanjan peruskorjaustilaukset on saatu valmiiksi.

****

Taurus-ohjustilauksia ei siis ole ollut.

On kuitenkin ollut myös uutisia, että Etelä-Korea korvaisi Taurus-ohjukset, kun ohjukset ovat saavuttaneet yhden kymmenvuotisen peruskorjauskauden jälkeen noin kymmenen vuoden iän vuoden 2028 tienoilla. Hyvin monimutkaisena ja paljon tietotekniikkaa sisältävinä laitteina ohjusten elinkaari on siis rajallinen. Yhdellä tai kahdella peruskorjauksella ehkäpä 20-30 vuotta.

Etelä-Korea tulee varustamaan kotimaiset uuden sukupolven KF-21 Boramae -hävittäjät uusilla Etelä-Koreassa valmistetuilla Tauruksia vastaavilla ilmasta maahan laukaistavilla risteilyohjuksilla (Air-Launched Cruise Missile, ALCM). Tavoite on saada uusi bunkkerintuhoaja jo vuonna 2028 (The Korea Times 12.12.2022). Etelä-Korean puolustushankintaohjelmien hallinto DAPA on ilmoittanut investoivansa ohjuksen kehityshankkeeseen 145 miljoonaa dollaria (The Warzone 13.12.2022).

Tuo uusi ALCM-ohjus olisi vuonna 2021 julkaistujen tietojen mukaan nimeltään Cheonryong tai Celestial Dragon, korean kielellä 천룡 (Overt Defense.com 2.12.2021). 천룡 on Google-kääntäjän mukaan englanniksi ehkäpä sky dragon (heavenly dragon), suomeksi vaikkapa taivaallinen lohikäärme.

Marraskuussa 2020 Taurus Systems ilmoitti aloittavansa kehitystyön tehdä Taurus-ohjuksesta pienempi versio nimeltään Taurus KEPD 350K-2. Uusi ohjusversio olisi yhteensopiva Lockheed Martinin F-16– ja Korea Aerospace Industriesin (KAI) FA-50 -hävittäjien kanssa, joita KAI valmistaa yhteistyössä Lockheed Martinin kanssa. Taurus Systems esitteli ohjuksen prototyyppiä jo IDEX 2021 -messuilla (esim. IDEX 2025) Abu Dhabissa helmikuussa 2021 (GBP Aerospace & Defense 21.10.2021).

KEPD 350K-2:n paino olisi noin 900 kilogrammaa eli noin 500 kilogrammaa pienempi kuin KEPD 350K:n. Kantama olisi 400 kilometriä. TAURUS KEPD 350K -risteilyohjus ei kokonsa vuoksi sovellu käytettäväksi FA-50-hävittäjässä. Hanke vaikuttaisi olevan nyt menossa eteenpäin, kun Taurus Systems ja eteläkorealainen yritys LIG Nex1 (kotisivut) allekirjoittivat lokakuussa 2023 sopimuksen Soulissa pidetyssä Soul ADEX 23 -näyttelyssä risteilyohjuksen kehittämisestä ja integroimisesta FA-50-hävittäjään (Defence Security Asia 24.10.2023). Sopimus on kolmevuotinen.

Nähtäväksi jää, kuinka Etelä-Korean hankkeet etenevät ja mikä tulee olemaan saksalaisten bunkkerinmurtajien asema Etelä-Koreassa vuonna 2028. Joka tapauksessa näyttää siltä, ettei Etelä-Korea tee vanhoille Taurus-ohjuksille midlife-päivityksiä ja ohjusten elinaari olisi jäämässä varsin lyhyeksi.

Etelä-Korean puolustushankintaohjelmien hallinto DAPA julkaisi KF-21-hävittäjälentokoneiden tuotantosuunnitelmansa tämän vuoden alussa. DAPAn odotetaan allekirjoittavan ensimmäisen hävittäjäerätilauksen kesäkuussa (esim. Aviation Week 26.2.2024). Uusi hävittäjä on siis KF-21, johon bunkkerinmurtajaohjusehdokkaiden on syytä sovittautua.

KF-21-hävittäjät korvaavat Etelä-Korean ilmavoimien vanhentuneet McDonnell Douglasin valmistamat F-4 Phantom– ja Northrop Grummanin valmistamat F-5 Tiger -hävittäjät.

MBDA Germany GmbH:lla ja Taurus Systems GmbH:lla on ollut kaupan hierontaa Aasiassa Etelä-Korean lisäksi myös Japaniin.

Taurus-ohjuksia oli ajatus myydä myös Japaniin juuri silloin, kun Etelä-Korean ohjustoimitus oli saatu päätökseen, mutta noista ajatuksista ja suunnitelmista sekä niiden etenemisestä ei ole paljon tietoa. Taurus Systems GmbH valmisteli KEPD 350E Taurus -ohjusten integrointia Japanin ilmavoimille (Japan Air Self-Defense Force, JASDF) Mitsubishin (kotisivut) F-2– ja F-15J-hävittäjiin. F-15J-perustuu McDonnell Douglasin – siis nykyisen Boeingin – F-15C Eagle -hävittäjään. Etelä-Korean Taurus-ohjukset on puolestaan integroitu Boeingin F-15K Slam Eagle -hävittäjiin. Tuosta asiasta tuli tieto vuoden 2019 DSEI Japan -konferenssissa (kotisivut) 18.-20. marraskuuta Taurus Systems GmbH:n ilmoittamana. Japanilla oli sama tarve hankkia bunkkerintuhoajia kuin Etelä-Korealla: Pohjois-Korean ydinaseisiin liittyvät bunkkerit.

Aikanaan oli myös huhuja, että Saksa aikoisi myydä Taurus KEPD 350 -ohjuksia Intialle integroituna Suhoi Su-30 -hävittäjiin (Сухой Су-30). Intia on kuitenkin jatkanut BrahMos-risteilyohjusohjelmaansa.

****

Taurus-ohjus voidaan asentaa Tornado-, F-18- ja Eurofighter Typhoon -hävittäjiin kahden ohjuksen lastilla. F-18-integronti tapahtui Espanjan ohjusoston myötä. F-18-hävittäjien ja esimerkiksi Suomessa olevien F/A-18-hävittäjien integroinnissa tuskin on eroa. Etelä-Korean Taurus-ohjukset on puolestaan integroitu Boeingin valmistamiin F-15K Slam Eagle -hävittäjiin. F-15K Slam Eagle -hävittäjät pohjautuvat puolestaan F-15E Strike Eagle -hävittäjiin. Taurus-ohjus on suunniteltu käytettäväksi myös JAS 39 Gripen -hävittäjissä, mutta ilmeisemmin Gripen hävittäjää ei ole integroitu ohjukselle mahdollista suunnitelmaa pidemmälle.

Ihmettelen edelleenkin sitä, miksi Ruotsi ei ole hankkinut Taurus-ohjuksia puolustusvoimilleen.

Ukrainalla on kyvykkyys varustaa Suhoi Su-24- (Сухой Су-24) tai Suhoi Su-27 -hävittäjät (Сухой Су-27) Taurus-ohjuksilla. Storm Shadow/SCALP EG -risteilyohjukset on integroitu noin kymmeneen Suhoi Su-24 -hävittäjään ja Taurus-ohjusten integrointi olisi suurin piirtein valmis prosessi Storm Shadow- ja SCALP EG -ohjusten pohjalta.

Ukrainaiset sotilasasiantuntijat ovat arvioineet, että Taurus-risteilyohjusten integroiminen Ukrainan Suhoi Su-24M-hävittäjiin kestäisi kuusi kuukautta. Itse fyysinen työ hävittäjissä olisi nopeampaa noin kahden kuukauden puitteissa saatujen Storm Shadow/SCALP-EG-SU-24 -integrointikokemusten perusteella, mutta kaikki muu uuden ohjuksen käyttöönottoon liittyvä henkilöstökoulutuksineen on arvoitu vievän kuuden kuukauden ajan. Mikäli Ukrainalle toimitetaan luvatut F-16-hävittäjät, ohjusten integroimisen vaatimaksi ajaksi on arvioitu peräti 1,5 vuotta.

Kaikki asetekniikkaan liittyvät integrointityöt ovat siis paljon aikaa vieviä. Vuosi on lyhyt aika.

On muistettava, että kevyempi ja pienempi Taurus KEPD 350K-2 on tarkoitus ainakin vuoden 2021 tiedon mukaan integroida myös F-16-häviitäjiin, mutta KEPD 350K-2 -projektista ohjuksia ei saada käyttöön parhaimmassakaan tapauksessa ennen vuotta 2028, jolloin Etelä-Korealla tulee olla uudet tai uudistetut bunkkerintuhoajat vanhojen tilalle.

Yllä oleva kuva löytyy YouTube, The first official view on the French SCALP EG (Storm Shadow) missile on Ukrainian Su-24 6.8.2023 -videolta.

****

Saksalla on siis olemassa 600 Taurus-ohjusta, joista puolet on edellä kerrotusti peruskorjattu ns. midlife-päivityksellä vuoteen 2020 mennessä. 300 ohjusta on tilassa, jossa niitä ei voi käyttää. Ovat varastossa ilman sertifiointia ja vanhentuneita, mutta palautettavissa peruskorjauksella käyttövalmiiksi. 300 päivitetystä ohjuksesta puolestaan puolet on sellaisia, jotka Saksa kykenee välittömästi lastaamaan hävittäjiin. Ovat siis toimintavalmiustilassa.

Tunnustamaton tosiasia on, että Saksalla ei ole juurikaan toimintakuntoisia ohjuksia nopealla aikavälillä luovutettavaksi Ukrainalle Saksan oman Taurus-ohjuksiin liittyvän puolustuskyvyn kärsimättä, jos puhutaan 150 ja 300 ohjuksen määristä, joista nopean luovutuksen tulisi tapahtua.

Taurus-esimerkki kuvastaa yhtenä esimerkkinä, miten heikossa hapessa läntiset asejärjestelmät ovat, kun puhutaan nimenomaan kalustomääristä. Vähän ammuksia ja tykistökranaatteja, vähän panssarivaunuja, vähän ohjuksia. Ei noilla määrillä mitään sotaa voida ainakaan Venäjää vastaan käydä.

Siinä mittakaavassa, missä Saksa ja Espanja kykenisivät Taurus-ohjuksia Ukrainaan toimittamaan, ei ole sodankäyntiin suurta merkitystä. Ainoa merkitys olisi Kertšinsalmen siltojen tuhoaminen ja muutaman muun merkittävän sillan tuhoaminen Venäjän miehitysalueella, mikäli tuhoamistoimet olisi integroitu huolella muihin Ukrainan operatiivisiin sotatoimiin päämääriä tuottavaksi.

Niin läntisten poliitikkojen kuin myös läntisten tiedostusvälineiden vouhkaaminen Taurus-asialla on ollut ylimitoitettua. Ikään kuin olisi Saksan vika, kun emme pärjääkään sodankäynnissä Venäjälle.

Iso-Britannia vahvisti toukokuussa 2023, että se toimittaa Ukrainalle Storm Shadow -ohjuksia (BBC 11.5.2023). Kyse oli Ukrainan vastahyökkäyksen aseistamisesta. Milloin ohjukset olivat rintamakäytössä, niin siitä ei ole tarkkaa tietoa, mutta alkusyksystä joka tapauksessa.

Se on Iso-Britannia Baltian maiden ja Puolan ohella, joka on asettanut vähiten laadullisia rajoitteita Ukrainalle toimitettavassa aseavussa. Laadullisilla rajoitteilla tarkoitan aseavun nykyaikaisuutta ja edistyksellisyyttä vaikutusalueineen.

Iso-Britannia ja Ranska eivät ole kertoneet tarkasti, kuinka paljon ne ovat toimittaneet ohjuksia Ukrainalle. Julkisista lähteistä on kuitenkin arvioitavissa, että Ukrainalle olisi toimittu jopa 400-600 risteilyohjusta, mikä olisi jo merkittävä määrä. Toisaalta Ranskan toimittamien ohjusten määräksi julkisuudessa on ilmoitettu olevan vain noin 50 SCALP-ohjusta. Huomioiden Rankan aseavun määrä euroissa vielä helmikuussa 2024 (635 miljoonaa euroa, Ukraine Support Tracker, Total bilateral aid: Government commitments in billion €), kalliiden ohjusten pieni määrä saattaa olla ihan oikein arvioitu.

Presidentti Emmanuel Macron kertoi lehdistötilaisuudessa Elyseen palatsissa 16.1.2024, että Ranska toimittaisi Ukrainalle 40 SCALP-EG-ohjusta lähiviikkojen aikana.

Nähtäväksi jää, toimittaako ja milloin toimittaa.

Ukrainan jatkuvat pyynnöt uusista risteilyohjuksista johtuvat ensisijaisesti käytännön syistä, ei periaatteellisista syistä.

Jos oletetaan Ukrainan sodankäynnissä käyttöasteeksi 30-50 risteilyohjusta kuukaudessa, mikä sinänsä ei ole erityisen korkea käyttömäärä, voidaan olettaa, että Iso-Britannian ja Ranskan toimittamat ohjukset loppuvat hyvissä ajoin ennen tämän vuoden loppua. Ukrainan jatkuvat Taurus-ohjuspyynnöt johtuvat siis myös ihan käytännön syistä, mikäli Ranskasta ja Iso-Britanniasta ohjuksia ei olisi enää juurikaan lisää saatavissa.

****

Lyhyenä kirjoituksen loppuyhteenvetona ja johtopäätöksinä siis:

• mikäli Taurus-ohjuksia päätettäisiin Ukrainalle luovuttaa, pitäisi luovutusmäärien olla riittäviä vähintään 30-50 risteilyohjuksen kuukausikulutukselle yhdessä Storm Shadow/SCALP EG -ohjusten kanssa, ellei sitten Taurus-ohjustoimitusten erilliseksi päämääräksi aseteta vain huoltoyhteyssiltojen tuhoaminen yksittäisenä sotaoperaationa sodankäynnin tarkkaan tilannekuvaan sidottuna
• Saksalla ei ole suurta määrää nopeasti käyttöön otettavia Taurus-ohjuksia Ukrainaan luovutettavaksi Saksan oman Taurus-ohjuksiin liittyvän puolustuskyvyn kärsimättä
• mikäli Taurus-ohjusten luovutus Ukrainaan perustuisi pelkästään Taurus-ohjustuotannon uudelleenkäynnistämiseen, ensimmäiset ohjukset olisivat todennäköisesti käytössä vasta 2-3 vuoden kuluttua (ohjusluovutusten tulisi perustua Saksan merkittävään alkuluovutukseen ja Saksan ohjusvarastojen täydentämiseen ajan mittaan)
• Taurus-ohjusten käyttöönottoprosessi kestää lyhimmilläänkin puolisen vuotta Ukrainan Suhoi Su-24M -hävittäjiin integroituna
• mikäli integrointi tapahtuisi muihin mahdollisiin hävittäjätyyppeihin, olisi varauduttava jopa 1,5 vuoden aikatauluun (raskaiden ja kookkaiden Taurus-ohjusten integrointi ei onnistu joka hävittäjään)
• lännellä on paljon kiireellisempiä ja sodankäynnille hyödyllisempiä ase- ja ammustoimituksia kuin Taurus-ohjukset, jos Ukrainan halutaan pysyvän pystyssä.

F-16-hävittäjien saanti Ukrainaan kertoo paljon, missä aikataulussa vaativampaa sotakalustoa voidaan Ukrainaan toimittaa vielä sen jälkeen, kun aikaa vienyt päätöksenteko on saatu valmiiksi. Vuosi on lyhyt aika.

Lännen kyvykkyys käydä tällä hetkellä sotaa on erittäin heikko. Pitkä aika Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien valitulla politiikalla on tehnyt tehtävänsä ei vain Euroopassa vaan myös Yhdysvalloissa. Hienoja uusia asejärjestelmiä on kyllä kehitelty, mutta resursseista ja resurssien tuotantokapasiteeteista sotaan ja rintamille ei ole pidetty huolta. Sodan mahdollisuutta ja mahdollisuutta olla sodan osapuolena ei ole pidetty todellisena.

Toiseksi lännen kyvykkyys tehdä päätöksiä tarvittavalla nopealla aikataululla yhtenäisesti päättäen on myös heikko. Ala-arvoisen heikko. Heikkous ei koske vain Eurooppaa vaan myös Yhdysvaltoja.

Kolmanneksi lännen kyvykkyys muodostaa sotastrategiaa päämääräasetteluineen on heikko. Paremminkin tuota kyvykkyyttä ei ole ollenkaan. Kunhan toimitaan jotain päämääristä välittämättä. Kun ei ole haluttuun  lopputulokseen halutussa aikataulussa johtavaa strategiaa eikä strategian alaisia taktiikoita, toimenpiteiden vaikuttavuus on heikkoa tai vaikuttavuutta ei ole ollenkaan. Lopputuloksena hirvittävä rahan kuluttaminen ja Ukrainan väestön tapattaminen ilman mitään todellista tulosta. Lännessä ei osata tällä hetkellä sodankäynnin resurssimitoituksessa edes alkeita.

Taurus-ohjusprosessi on hyvä esimerkki, kun toimitaan ilman strategiaa ja strategian alaisia taktiikoita. Ei ole edes tietoa, mikä määrä ohjuksia tulisi toimittaa ja millä aikataululla, jotta ohjuksille asetettu tavoite sodankäynnissä olisi saavutettu. Niin, eipä taida olla paljon mietitty edes sitä, mikä päämäärä ohjuksilla pitäisi saavuttaa.

Taurus-ohjus on korostetusti bunkkerintuhoaja, mutta ohjusta ei pitäisi leimata erityiseksi bunkkerintuhoajaksi.

Taurus-ohjusten ensisijainen tehtävä olisi kulkuyhteyksien tuhoaminen niin, ettei Venäjä kykenisi tuhoja muutamassa kuukaudessa korjaamaan. Kyse olisi ensisijaisesti pääväylien rautatie- ja maantiesilloista. Sellaisista silloista, jotka ylittävät vesistöjä, jolloin kulkuyhteyden järjestäminen uudelleen vaatii pidemmän ajan. Sen sijaan raskasrakenteisia bunkkereita Ukrainalta vallatuille alueille Venäjä on rakentanut vähän.

Etenkin infrastruktuurin tuhoaminen pitää aina integroida muuhun sodankäyntiin, ei tuhoamistoimia pidä tehdä lyhytvaikutteisesti irrallisina toimina.

Kertšinsalmen sillat olisi myös jossain vaiheessa tuhottava, mikäli Ukrainalle vielä syntyy muun aseavun turvin mahdollisuus takaisinvaltaukseen. Yhtä tärkeää on tuhota kaikki sillat mantereen ja niemimaan välillä. Tuhoamista ei pidä tehdä silloin, kun siihen on kyvykkyys vaan silloin, kun siitä syntyy suurin hyöty ja kun toimi todella tukee tarkoin suunnitellusti sodankäyntiä ja sen päämääriä.

Jos Ukrainalle mahdollistettaisiin vaikkapa 10-20 keskeisemmän sillan tuhoaminen Taurus-ohjuksilla, nuo sillat olisivat varsin helppo määrittää Venäjän huoltoyhteyksien tuhoamiseksi. Tuhoaminen on aina tehtävä niin perusteellisesti, ettei kulkuyhteyttä ole otettavissa uudelleen käyttöön muutamassa kuukaudessa. Viidellä Taurus-ohjuksella siltaa kohden alkaa jo saada jotain tuhoa aikaan ohjukset tarkasti teräsbetonirakenteiden kriittisiin kohtiin suunnattuina.