U-2-tiedustelukone Suomen ilmatilassa 3.1.2024 – U-2:lle Suomen ilmatila oli tuttua jo kylmän sodan aikaan

U-2 Dragon Lady -valvontakone valokuvattiin korkealla Savonlinnan yllä 3. tammikuuta 2024 (Lentoposti 4.1.2024).

Suomen yllä kuvattiin suurella varmuudella kylmän sodan kuuluisin vakoilulentokone (HS 4.1.2024).

Lentoposti: Legendaarinen tiedustelukone lensi Suomen ilmatilassa (IS 4.1.2024).

Lentoposti: Tiedustelukoneiden kuningas U-2 havaittiin Suomen yllä (KL 5.1.2024).

Yhdysvaltalainen U-2-valvontalentokone – lempinimeltään Lady Dragon – valokuvattiin korkealla Savonlinnan yllä 3. tammikuuta 2024. Kuvaaja oli kerimäkeläinen Jussi Kirmanen.

U-2:n lempinimi Dragon Lady alias Madam Deal viittaa 1930-luvun yhdysvaltalaiseen sarjakuvahahmoon Milton Caniffin (biography) Terry and the Pirates pirates -sarjakuvassa. U-2:ssa U-kirjain tarkoittaa puolestaan hyödyllisyyttä (utility).

****

Yhdysvaltojen ilmavoimien Bealen tukikohdassa (Beale Air Force Base, kotisivut, 39°08’10.0″N 121°26’11.0″W)  Kaliforniassa 9. tiedustelulennoston (9th Reconnaissance Wing, kotisivut) 99. tiedustelulentue (99th Reconnaissance Squadron) ja 940. ilmatankkauslennosto (940th Air Refueling Wing, kotisivut) suorittivat 4.1.2024 ns. norsukävelyn (elephant walk).

Tuo Yhdysvaltojen ilmavoimien käyttämä termi – elephant walk – kuvastaa monien sotilaskoneiden rullaamisesta yhtä aikaa kiitotiellä juuri ennen lentoonlähtöä, kun ne ovat vähimmäisvälin lentoonnousun kokoonpanossa.

Tuossa Bealen tukikohdan norsukävely käsitti yhteensä kahdeksan Lockheed U-2 -tiedustelukonetta, joista kuusi oli U-2S-konetta ja kaksi TU-2S-harjoittelukonetta (U-2S/TU-2S). U-2S on yksipaikkainen, TU-2S kaksipaikkainen kone. Lisäksi mukana oli yhdeksän Northrop T-38 Talon -koulutuslentokonetta sekä kaksi Boeing KC-135 Stratotanker -ilmatankkauskonetta.

Norsukävely ja koneiden lentoonlähtö tapahtui siis 4.1.2024, kun yksi U-2-kone nähtiin Suomen taivaalla päivää aiemmin 3.1.2024.

U-2:n lento Suomen ilmatilassa liittyi tavallaan tuohon Bealen tukikohdassa nähtyyn. Beale on kotikenttä Yhdysvaltojen ilmavoimien kaikille 27 U-2-koneelle, jotka Yhdysvalloilla tällä hetkellä on.

Vaikka Bealen tukikohta on U-2:n kotikenttä, on Yhdysvallat kierrättänyt noita koneita maailmanlaajuisesti eri kohteissa. Vakiintuneempia paikkoja ovat Edwardin lentotukikohta niin ikään Kaliforniassa (Edwards Air Force Base, 34°54’20.0″N 117°53’01.0″W), Andersenin lentotukikohta Guamissa (Andersen Air Force Base, 13°34’34.0″N 144°55’28.0″E), Osanin lentotukikohta Etelä-Koreassa (Osan Air Base, 37°05’26.0″N 127°01’47.0″E) ja Britannian ilmavoimien Akrotirin lentotukikohta Kyproksella (RAF Akrotiri, 34°35’25.0″N 32°59’16.0″E).

Yhdysvaltojen U-2-laivasto on suunniteltu jäävän eläkkeelle vuonna 2026. Nykyisten suunnitelmien mukaan U-2-koneista luopuminen alkaisi vuoden 2025 lopulla ja päättyisi vuoteen 2027 mennessä.

Pikkuhiljaa miehittämätön tiedustelulentokone nimeltään RQ-4 Global Hawk on ottanut elinkaarensa aikana U-2-tiedustelukoneen tehtäviä, mutta nyt Yhdysvallat on luopumassa myös Hawkista.

RQ-4 Global Hawkin käyttö on puolestaan tarkoitus lopettaa vuotta myöhemmin kuin U-2:n käyttö. Yhdysvallat on siis luopumassa kahdesta keskeisestä ISR-alustasta (ISR = Intelligence, Surveillance, Reconnaissance) melko samaan aikaan.

Yhdysvallat ei kuitenkaan vielä ole tehnyt lopullista julkistettua päätöstä, millä se tulee korvaamaan U-2:n ja Global Hawkin tiedustelukyvykkyydet, mutta Yhdysvaltojenkin tiedustelu siirtyy joka tapauksessa yhä enemmän avaruuteen (US-blogi 27.3.2023). Avaruuden alapuolella yksi tiedusteluapparaatti mahdollisesti on Northrop Grummanin (kotisivut) miehittämätön RQ-180-häivetiedustelukone.

Kuriositeettina mainittakoon, että presidentti Dwight D. Eisenhower teki päätöksen 30 korkealla lentoon kykenevän tiedustelukoneen hankkimisesta 24.11.1954 (Memorandum of Conference with the President 24.11.1954). Päätöksestä syntyi Lockheed U-2. Yhdysvaltojen ilmavoimien käytössä U-2 on ollut vuodesta 1956. Prototyypin ensilento tapahtui vuonna 1955 ja sarjan viimeinen kone rakennettiin vuonna 1989.

Vanhat U-2-koneet modernisoitiin 1980-luvulla.

Nyt uudistetutkin tiedustelukoneet ovat tulossa tiensä päähän 40 käyttövuoden lähestyessä. U-2-hankkeen taru on kokonaisuudessaan päättymässä 70 vuoden jälkeen.

****

Yhdysvallat suoritti vuodesta 1950 alkaen 1960-luvun loppuun noin 20 tuhatta tiedustelulentoa Neuvostoliiton ja sen liittolaisten alueiden yli.

Yksi lento tapahtui 1.5.1960.

Operation Grand Slam, suomeksi vaikkapa Operaatio suuri pamaus.

Vapun 1960 lento jäi U-2-koneen viimeiseksi Neuvostoliiton ilmatilaan. Kyseessä oli U-2:n 51. lento vieraan valtion ilmatilaan Neuvostoliiton ja Kiinan johtamien kommunistiblokkien alueella, joista ensimmäinen tapahtui 20.6.1956 ja viimeinen siis 1.5.1960 (CIA memo listing overflights of the Soviet Bloc 18.8.1960). 51 lennosta 26 lentoa ulottui Neuvostoliiton ilmatilaan. U-2-koneiden ylilennot syvälle Neuvostoliiton alueelle (ns. deep-penetration overflights) päättyivät vappuna 1960.

Joissakin lähteissä on mainittu tapahtuneen 24 lentoa Neuvostoliiton ilmatilaan (esim. astronauticsnow.com, Origins of the U-2 Program), mutta on syytä luottaa enemmän tuohon CIA:n presidentti Eisenhowerin hallinnolle laatimaan ja päivämäärällä 18.8.1960 päivättyyn muistioon, jossa lentoja on yhteensä 26.

Lentäjä Francis Gary Powersin U-2-tiedustelukone ylitti Neuvostoliiton rajan Kirovabadista (Кировабад, nykyisin Dušanbe Tadžikistanissa, Душанбе, Таджикистан) kaakkoon 18-21 kilometrin korkeudessa nopeudella 720-780 km/h kello 5.36 Moskovan aikaa. Myöhemmin elokuussa 1960 tiedustelukoneen lentokorkeudeksi varmistui rajalta putoamispaikkaan 20 000 metriä.

Lento oli suunniteltu tapahtuvan Neuvostoliiton alueen yli reitillä Stalinabad (Сталинабад, nykyisin Dušanbe Tadžikistanissa, Душанбе, Таджикистан, 38°34’23.0″N 68°47’11.0″E) – Araljärvi (Аральское море, 44°48’47.2″N 59°36’55.1″E) – Tšeljabinsk (Челябинск, 55°09’00.0″N 61°24’00.0″E) – Sverdlovsk (Свердловск, nykyisin Jekaterinburg, Екатеринбург, 56°49’60.0″N 60°34’60.0″E) – Kirov (Киров, 58°36’00.0″N 49°39’00.0″E) – Arkangeli (Архангельск, 64°33’00.0″N 40°31’60.0″E) – Severodvinsk (Северодвинск, 64°34’00.0″N 39°51’00.0″E) – Kantalahti (Кандалакша, 67°09’25.0″N 32°24’42.0″E) – Murmansk (Мурманск, 68°58’00.0″N 33°04’60.0″E). Laskeutuminen oli suunniteltu Norjan Bodøn lentotukikohtaan (Авиабаза Будё, 67°16’09.0″N 14°21’55.0″E).

Venäläiset ampuivat koneen alas erilaisten kirjavien vaiheiden jälkeen S-75 Dvina -ilmatorjuntaohjuksilla (С-75 «Двина») kello 8.53 Moskovan aikaa lähellä Degtjarskin kaupunkia (Дегтярск, 56°42’00.0″N 60°06’00.0″E) Sverdlovskin alueella (Свердловская область).

Neuvostoliitto tiesi 1960-lukua lähestyttäessä Yhdysvaltojen hyvin korkealla noin 20 kilometrissä suorittamat lennot hyvissä ajoin niiden lähestyessä Neuvostoliiton rajaa, mistä esimerkkinä jäljempänä tässä blogikirjoituksessa käsiteltävä CIA-dokumentin kirjaus Suomen rajan läheisyydessä ”[U-2-]ilma-alus oli kohteena Neuvostoliiton 23 epäonnistuneelle pysäytysyritykselle” (”the aircraft was the target of 23 unsuccessful Soviet intercept attempts”).

Kyse oli siitä, että S-75:ssä Neuvostoliitto kykeni pääsemään U-2:n lentokorkeuksiin Desna-versiolla (С-75 «Десна»), joka otettiin käyttöön toukokuun 22. päivänä 1959. Desnaa korkeammalle kykenevä S-75 Dvina -ilmatorjuntaohjus on puolestaan tuttu myös Suomessa ItOhj79:n aluetorjuntaohjuksena. Powersin U-2-koneen Neuvostoliitto ampui alas kuitenkin vanhojen neuvostolähteiden mukaan Dvina-ohjuksilla ja hieman ehkä myös onnella, kun Bowersin kone oli todennäköisesti hieman alempana kuin 20 kilometrissä tultuaan Suhoi Su-9- (Сухой Су-9) ja MiG-17-hävittäjien (МиГ-17) häiritsemäksi.

Seuraavan yhdysvaltalaisen tiedustelukoneen Neuvostoliitto ampui alas Desna-ohjuksella 27. lokakuuta 1962 Kuubassa. Kyse oli niin ikään U-2-tiedustelulentokoneesta, joka kuvasi Neuvostoliiton ballististen ohjusten sijainteja . Tuo tapahtuma osaltaan kärjisti sitä ydinasekriisiä, mikä on ollut vakaviin sitten ydinaseiden ensikäytön vuonna 1945.

Yllä olevassa kuvassa huomioikaa sotilasyksikköjen kokoonpanojärjestys Neuvostoliiton ja Venäjän maavoimissa ja ilmapuolustuksessa. Prikaati on ennen divisioonaa silloin, kun divisioonalla tarkoitetaan pataljoonaa (армия > корпус > дивизия > бригада >полк > дивизион/батальон > рота/батарея > взвод > отделение). Ei siis pidä sotkea дивизия-sanaa (divizija, suom. divisioona) дивизион-sanaa (divizion, suom. patteri, ei niinkään divisioona), joka on syytä etenkin ilmapuolustuksessa suomentaa patteristoksi.

****

Tuosta vakoilulennosta ja ennen kaikkea sen alasampumisen yhteydessä paljastuneista tiedoista kehittyi diplomaattinen selkkaus, jossa mukana oli myös Suomi. Käsittelen tämän blogikirjoituksen loppupuolella tuota selkkausta Suomen kannalta.

Referoin tässä blogikirjoituksessa yhdysvaltalaisdokumentteja lähinnä CIA:n arkistosta, jotka ovat olleet aikaan eriasteisesti salattuja, mutta nyt jo pidemmän aikaa julkisia.

Vapun 1960 alasampumistarinassa Yhdysvaltojen ensi vaiheen selitys oli, että korkealla lentävän säälentokoneen lentäjä meni tajuttomaksi toimintahäiriön vuoksi, minkä seurauksena kone ajautui pois kurssilta ja päätyi Neuvostoliiton alueelle.

1950-luvulla Iso-Britannia teki salaista yhteistyötä Yhdysvaltain tiedustelupalvelun kanssa U-2-operaatioiden suorittamiseksi Neuvostoliiton yli. Kun RAF ja CIA solmivat 28. lokakuuta 1958 U-2-lentoja koskevan yhteistyösopimuksen koodinimellä Oldster, britit ottivat käyttöön peitetarinan: U-2:ta oli tarkoitus käyttää meteorologisiin tutkimuksiin.

Tuo selitysmalli oli mietitty jo ennalta, jos syntyy tarve ilmatilaloukkauksia jollakin tavoilla selittää.

Niin brittiläisiä kuin yhdysvaltalaisia lentäjiä oli kuitenkin ohjeistettu mahdollisesti kiinnijäädessään Neuvostoliitossa kertomaan totuus heti, jotta pahemmalta vältyttäisiin. Noin Powerskin toimi, kun hänet oli ammuttu alas.

Brittien ”meteorologiaa” U-2-lentoihin liittyen on käsitellyt tarkemmin Key Aero -sivusto (Key Aero, Inside Britains U-2 Operations During the 1950s 16.10.2021, Key Aero, Inside the RAF’s Secret U-2 Detachment 12.12.2022).

****

Yllä oleva kuva on asiakirjasta otsikolla The CIA and the U-2 Program, 1954-1974 (C01462740), joka on 392-sivuinen hyvin perusteellinen U-2-ohjelmaa käsittelevä opus. Suomeksi kirjan otsikko on kutakuinkin CIA ja U-2-ohjelma 1954-1974. Yllä oleva kuva löytyy sivulta 182. Asiakirja on ollut aikanaan salattu (secret), mutta sittemmin tullut julkiseksi (noforn, declassification 2014). Noforn (Not Releasable to Foreign Nationals) tarkoittaa, että asiakirjaa ei luovuteta ulkomaalaisille. Nyt asiakirja on täysin vapautettu, mutta siitä on häivytetty osia peittoon.

Kuva näyttää, että Powersin lento operaatiossa Grand Slam 1.5.1960 olisi ylittänyt myös Suomen pohjoisimpia osia Suomen Lapissa, kun lennossa olisi ollut viimeinen vaihe Neuvostoliiton Murmanskista Norjan Bodøn lentotukikohtaan.

Em. 392-sivuisesta CIA-asiakirjasta löytyy kaksi kohtaa ja siis kaksi lentoa, jotka viittaavat U-2-tiedustelukoneen mahdollisesti olleen Suomen ilmatilassa ennen päivämäärää 1.5.1960.

Ensimmäinen merkintä löytyy sivulta 151:

“Later that year Norway agreed to provide an airfield for the United States to conduct U-2 flights that did not violate Soviet airspace. On 15 September 1958, a Detachment B staging party arrived at Bodo Air Force Base. [25X1, E.O.13526, salattu osuus] was followed by an ELINT collection flight over international waters (the Kara Sea) on 25 October. On 6 November, the U-2 returned to Adana by conducting a lengthy ELINT collection flight along the borders of the Soviet Union and East Germany. During the initial portion of the mission, when the U-2 flew along the Soviet-Finnish border and then turned cast over the Gulf of Finland to come within 60 miles of Leningrad (while remaining over international waters), the aircraft was the target of 23 unsuccessful Soviet intercept attempts.”

Vapaasti suomennettuna:

”Myöhemmin samana vuonna Norja suostui tarjoamaan Yhdysvalloille lentokentän U-2-lentojen suorittamiseksi, jotka eivät loukkaa Neuvostoliiton ilmatilaa. 15. syyskuuta 1958 B-osaston valmisteluryhmä saapui Bodøn lentotukikohtaan. [25X1, E.O.13526, salattu osuus] seurasi ELINT-[tieto]keräyslento kansainvälisten vesien (Karanmeren) yli 25. lokakuuta. Marraskuun 6. päivänä U-2 palasi Adanaan suorittamalla pitkän ELINT-[tieto]keräyslennon Neuvostoliiton ja Itä-Saksan rajoja pitkin. Tehtävän alkuvaiheessa, kun U-2 lensi pitkin Neuvostoliiton ja Suomen rajaa ja sitten kääntyi Suomenlahden yli päästäkseen 60 mailin etäisyydelle Leningradista (ja pysyi kansainvälisten vesien yläpuolella), ilma-alus oli kohteena Neuvostoliiton 23 epäonnistuneelle pysäytysyritykselle.”

Adana on kaupunki Turkissa (37°00’00.0″N 35°19’16.8″E). ELINT (electronic intelligence) on elektronista tiedustelua eli elektronisilla antureilla tapahtuvaa tiedustelutiedon keräämistä. U-2-tiedustelukoneet keräsivät tietoa erillisille keskuksille, joissa tiedot analysoitiin. Tuosta 6.11.1958 tapahtuneesta lennosta en löytänyt tarkempaa tietoa, miten se on tapahtunut Suomen ja Neuvostoliiton välistä rajaa pitkin (”along the Soviet-Finnish border”). Sen ei ole tarvinnut lentää Neuvostoliiton puolella, koska tiedustelu tapahtui nimenomaan elektronisilla antureilla eikä kamerakuvauksena. Kun ja jos lento ei ulottunut Neuvostoliiton ilmatilaan (”flight along the borders of the Soviet Union and East Germany”) ja koska sitä ei ole kirjattu listaan, jotka Yhdysvallat suoritti itäblokin alueelle termillä U-2 Overflights over Soviet Bloc (CIA memo listing overflights of the Soviet Bloc 18.8.1960), on siis syytä olettaa, että lento olisi tuolta osalta tapahtunut Suomen puolelta.

Toinen merkintä löytyy asiakirja sivulla 341 olevasta taulukosta D (appendix D), johon kerätty U-2-lentoja aikaväliltä 4.7.1956-1.5.1960 (U-2 Overflights of the Soviet Union 4 July 1956-1 May 1960):

”Date: 13 October 1957, Mission: 2040, Pilot: Stockman, Airfield: Giebelstadt, Unit: A, Payload: A-2, Route: Norway, Finland, Murmansk, Kandalaksha.”

Vapaasti suomennettuna:

”Päivämäärä: 13. lokakuuta 1957, Tehtävä: 2040, Lentäjä: Stockman, lentokenttä: Giebelstadt, Yksikkö: A, Varustus: A-2, Reitti: Norja, Suomi, Murmansk, Kantalahti.”

Gicbelsradtin lentokenttä sijaitsee Saksassa (49°38’52.8″N 9°57’56.9″E).

Asiakirjaan otsikolla The CIA and the U-2 Program, 1954-1974 (C01462740) on liitetty taulukko D (appendix D), johon merkitty 24 lentoa yli Neuvostoliiton (U-2 Overflights of the Soviet Union) aikaväliltä 4.7.1956-1.5.1960. Tuo taulukko poikkeaa CIA:n laatimasta asiakirjasta päivämäärällä 18.6.1960 (CIA memo listing overflights of the Soviet Bloc 18.8.1960), jossa Neuvostoliiton alueelle Venäjälle on merkitty tapahtuneeksi 26 lentoa aikavälillä 2.7.1956-1.5.1960. Noihin kahteen lähteeseen on kirjattu hieman eri asioita (the Soviet Union, the Soviet Block, Russia), mutta joka tapauksessa tiedoissa on joitain ristiriitoja lentomäärien ja ajankohtien suhteen koskien ensisijaisesti vuotta 1957 ja yhden lennon osalta vuotta 1960 lentopäivän suhteen (lentopäivämäärämerkinnät 5.2.1960 ja 10.2.1960).

Alla olevan kuvan mukaisesti 13.10.1957 tapahtunut lento Wiesbadenin lentotukikohdasta Saksasta ei ehkä ole käynyt Suomen ilmatilassa – ei ainakaan suunnitellusti ole käynyt –, vaikka reitille (route) Suomi onkin kirjattu.

****

Ote CIA-asiakirjalinkistä otsikolla Gary Powers (Finns refute Powers testimony at trial – Sodankyklae airfield to be us, suomeksi Gary Powers (Suomalaiset kiistävät Powersin todistuksen oikeudenkäynnissä Sodankylän lentokentän olla meidän…) (CIA 4.8.1985/3.7.1960, CIA Reading Room 0000022362). Ote linkkiin liittyvästä asiakirjasta otsikolla Suomalaiset kiistävät Francis Powersin todistuksen (Finns refute Francis Powers’ testimony), lähetetty Helsingistä 9.8.1960 klo 20:00 Greenwichin aikaa (Helsinki, Finnish Home Service, Aug. 9, 1960, 2000 GMT — L (Unclassified)), keräyslista päivämäärällä 10.8.1960 (SCANDINAVIA, Aug. 10, 1960).

Oheisen asiakirjalinkin otsikko ei ole kirjattu englanninkielisenä loppuun, koska otsikolle varattu merkkimäärä on otsikkokirjoittajalta ylittynyt. Siksi tuo englanninkielinen otsikko on vaillinainen.

“(Summary) according to TASS, Francis Powers during interrogations in Moscow said that he was told that in an emergency he could make a landing on Sodankylae airfield in Finland. The Sodankylae airfield was destroyed by the Germans during the war in Lapland. The airfield was completed just before the war and Finnish airlines used this airfield for some time before the outbreak of the winter war. After the war the airfield was rebuild. It is unlikely that its 900-meter runway, which has a gravel surface, would offer the Lockheed U-2 piloted by Powers a good change of a successful emergency landing. During the past 15 years the field was sometimes used by small aircraft.”

Vapaasti suomennettuna:

”(Yhteenveto) TASS:n mukaan Francis Powers sanoi kuulusteluissa Moskovassa, että hänelle kerrottiin hänen voivan laskeutua hätätilanteessa Sodankylän lentokentälle Suomessa. Saksalaiset tuhosivat Sodankylän lentokentän Lapin sodan aikana. Lentokenttä valmistui juuri ennen sotaa ja suomalaiset lentoyhtiöt käyttivät kenttää jonkin aikaa ennen talvisodan alkamista. Sodan jälkeen lentokenttä rakennettiin uudelleen. On epätodennäköistä, että sen 900 metrin sorapäällysteinen kiitotie tarjoaisi Powersin ohjaamalle Lockheed U-2:lle hyvän mahdollisuuden onnistuneeseen hätälaskuun. Viimeisen 15 vuoden aikana kenttä on ollut joskus pienlentokoneiden käytössä.”

Ote CIA-asiakirjalinkistä otsikolla Gary Powers (Text of incident), suomeksi Gary Powers (Tapahtuman kulku) (CIA 4.8.1985/2.7.1960, CIA Reading Room 0000022360). Ote linkkiin liittyvästä asiakirjasta otsikolla Vakoojalentäjä Powersin syyteteksti (Text of indictment  spy pilot Power), lähetetty 9.8.1960 RTTY-kaukokirjoituksena klo 11:10 Greenwichin aikaa (Moscow, TASS, Radioteletype in Russian USSR Press, Aug. 9, 1960, 1110 GMT — M), keräyslista päivämäärällä 9.8.1960 (USSR INTERNATINAL AFFAIRS, Aug. 9, 1960).

“(All there?) circumstances have been ascertained by Powers’ evidence, the itinerary map found on him, and other proofs. The instructions received by Powers also proved for the possibility of violating the sovereignty of others states. Concerning this question powers testified: ‘ In case I was short of fuel to fly Murmansk according to the itinerary, I could, before reaching Kandalaksha turn left and fly – – over Finland – – to Norway, toward Bodoe airfield.’”

Vapaasti suomennettuna:

”(Kaikissa?) olosuhteissa on varmistettu Powersin todistamana, häneltä löytyneellä reittikartalla ja muilla todisteilla. Powersin saamat ohjeet osoittivat myös mahdollisuuden loukata muiden valtioiden suvereniteettia. Tästä kysymyksestä Powers todisti: ’Jos minulla olisi pulaa polttoaineesta lentääkseni matkasuunnitelman mukaan Murmanskiin, voisin ennen saapumista Kantalahdelle kääntyä vasemmalle ja lentää Suomen yli Norjaan, kohti Bodøn lentokenttää.’”

Ote CIA-asiakirjalinkistä otsikolla Gary Powers (Text of incident), suomeksi Gary Powers (Tapahtuman kulku) (CIA 4.8.1985/2.7.1960, CIA Reading Room 0000022360). Ote linkkiin liittyvästä asiakirjasta otsikolla Vakoojalentäjä Powersin syyteteksti (Text of indictment  spy pilot Power), lähetetty 9.8.1960 RTTY-kaukokirjoituksena klo 11:10 Greenwichin aikaa (Moscow, TASS, Radioteletype in Russian USSR Press, Aug. 9, 1960, 1110 GMT — M), keräyslista päivämäärällä 9.8.1960 (USSR INTERNATINAL AFFAIRS, Aug. 9, 1960).

“The instructions given to Powers provided for the possibility of landing, in needed, on airfield in Finland or Sweden. Powers said of this matter: “(Words indistinct) situated along the line marked with green pencil – – the line marked on the flight map — means that I (could?) make on landing on Sodankyla airfield in Finland. Colonel Shelton told me, however, that this airfield was bad, and that I could use it only in case of extreme necessity, but that it was better than to land somewhere on Soviet territory. He also said that it would be better to land in Sweden or Norway, but preferably in Norway.”

Vapaasti suomennettuna:

“Powersille annetut ohjeet tarjosivat laskeutumismahdollisuuden tarvittaessa Suomen tai Ruotsin lentokentälle. Powers sanoi asiasta: ”(Sanojen epäselvyys) sijaitsevat vihreällä lyijykynällä merkityn viivan varrella – lentokarttaan merkitty viiva – tarkoittaa, että (voisin?) laskeutua Sodankylän lentokentälle Suomessa. Eversti [Thomas] Shelton kuitenkin kertoi minulle, että tämä lentokenttä oli huonokuntoinen ja että voisin käyttää sitä vain äärimmäisessä pakossa, mutta on parempi kuin laskeutua jonnekin Neuvostoliiton alueelle. Hän sanoi myös, että olisi parempi laskeutua Ruotsiin tai Norjaan, mutta mieluiten Norjaan.”

****

Powersin oikeutta käytiin 17.-19.8.1960 Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegiossa (Военная коллегия Верховного суда СССР, ВКВС) Moskovassa.

Kolme päivää kestäneen oikeudenkäynnin asiakirjatekstit löytyvät verkosta venäläiseltä Khronos-sivustolta (Хронос) kattavana (Судебный процесс по уголовному делу американского летчика-шпиона Френсиса Гарри Пауэрса, 17.-19.8.1960). Päivien 17.-19.8.1960 istuntotekstit on jaettu sivustolla eri päiville neljään osaan (Судебный процесс 17.8.1960 (утреннее), Судебный процесс 18.8.1960 (утреннее), Судебный процесс 18.8.1960 (вечернее) ja Судебный процесс 19.8.1960).

Teksteistä löytyvät myös merkinnät, jotka koskevat Suomea ja jotka löytyvät myös CIA:n dokumentoidusti edellisen luvun mukaisesti. Kuulusteluissa kohtaamistaan painostustoimenpiteistä huolimatta ei ole syytä epäillä niitä Powersin lausumia Suomea koskien, jotka on tähän lukuun kirjattu ja jotka on myös oikeudenkäyntipöytäkirjoihin kirjattu.

Syyttäjä Roman Rudenkon (Роман Андреевич Руденко, биография) ja vastaaja Gary Powersin lausumat suullisessa käsittelyssä.

Kokoontuminen 17. elokuuta aamulla (Судебный процесс 17.8.1960 (утреннее)):

”Руденко: Был ли отмечен какой-нибудь аэродром на территории Финляндии?

 Пауэрс: Я не помню точно названия, сейчас посмотрю. Он упоминается в обвинительном заключении. Не могу сейчас найти его.

 Руденко: Именно тот самый, который упоминается в обвинительном заключении?

 Пауэрс: Да, я имею в виду тот самый, который упоминается в обвинительном заключении.”

Vapaasti suomennettuna:

”Rudenko: Merkittiinkö [lentokarttaan] Suomen alueelle jokin lentokenttä?

 Powers: En muista tarkkaa nimeä, katson sen nyt. Se mainitaan syytteeseenpanossa. En löydä sitä nyt.

 Rudenko: Täsmälleen sama, joka syytteessä mainitaan [Sodankylän lentokenttä]?

 Powers: Kyllä, tarkoitan syytteessä mainittua.”

Kokoontuminen 18. elokuuta aamulla (Судебный процесс 18.8.1960 (утреннее)):

”Руденко: Подсудимый Пауэрс, я хочу уточнить вопрос о запасном аэродроме в Финляндии. Какой аэродром назвал Вам полковник Шелтон во время полета 1 мая?

Пауэрс: Мне придется поискать название аэродрома. Это тот же аэродром, который упоминается в обвинительном заключении, – Соданкюля.”

Vapaasti suomennettuna:

”Rudenko: Vastaaja Powers, haluan selventää kysymystä vaihtoehtoisesta lentokentästä Suomessa. Minkä lentokentän eversti Shelton kertoi sinulle lennon aikana 1. toukokuuta?

 Powers: Minun täytyy etsiä lentokentän nimi. Tämä on sama lentokenttä, joka mainitaan syytteessä – Sodankylä.”

Руденко: Через какие страны пролегал маршрут, обозначенный коричневым карандашом?

 Пауэрс: Я пересек бы территорию Советского Союза, Финляндии, Швеции, Норвегии.”

Vapaasti suomennettuna:

”Rudenko: Minkä maiden läpi ruskealla kynällä merkitty reitti kulki?

  Powers: Ylittäisin Neuvostoliiton alueen, Suomen, Ruotsin, Norjan.”

Lentokartalla eri väriset lyijykynämerkinnät (ruskea ja vihreä viiva) näyttävät lentoreitin Pakistanin Peshawarista Afganistanin kautta Stalinabadiin, Araljärven itärannikolle, Tšeljabinskiin, Sverdlovskiin, Kiroviin, Arkangeliin ja Kantalahdelle. Sitten reitti haarautuu kahteen eri lentomahdollisuuteen. Vihreän viivan reitti oli piirretty Murmanskin kautta Skandinavian niemimaata pitkin Norjan alueelle Bodøn tukikohtaan. Ruskean viivan reitti oli piirretty Kantalahdesta länteen Suomen ja Ruotsin kautta Norjan Bodøøn.

Harmin paikka, ettei Neuvostoliitto eikä Venäjä ole julkaissut autenttista kuvaa tuosta Powersilla mukana olleesta lentokartasta.

Syyttäjän loppulausuntoon syyttäjä Rudenko oli liittänyt oheisen kappaleen (Судебный процесс 19.8.1960):

”Подсудимый Пауэрс показал, что, когда самолеты ”У-2” совершали разведывательные полеты вдоль границ Советского Союза, им указывались в качестве запасных аэродромы Мешхед и Тегеран в Иране. При полете 1 мая Пауэрс мог использовать в качестве запасного любой аэродром в Норвегии, Пакистане и Иране. Он мог также произвести посадку на аэродроме Соданкюля (Финляндия). Однако полковник Шелтон предупредил его, что этот аэродром плохой и им следует воспользоваться только в случае крайней необходимости, так как это будет все-таки лучше, чем садиться где-либо на советской территории. Шелтон добавил, что лучше сесть в Швеции или в Норвегии, но желательнее в Норвегии.”

Vapaasti suomennettuna:

”Vastaaja Powers todisti, että kun U-2-koneet suorittivat tiedustelulentoja pitkin Neuvostoliiton rajoja, he ilmoittivat Mašhadin ja Teheranin lentokentät Iranissa vaihtoehtoisiksi lentokentiksi. Lentäessä 1. toukokuuta Powers saattoi käyttää vaihtoehtona mitä tahansa lentokenttää Norjassa, Pakistanissa ja Iranissa. Hän voisi laskeutua myös Sodankylän lentokentälle (Suomeen). Eversti [Thomas] Shelton kuitenkin varoitti häntä, että tämä lentokenttä oli huono ja sitä tulisi käyttää vain hätätapauksissa, koska se olisi silti parempi kuin laskeutua minne tahansa Neuvostoliiton alueelle. Shelton lisäsi, että on parempi laskeutua Ruotsiin tai Norjaan, mutta mieluiten Norjaan.”

Eversti Thomas A. Shelton (biography) oli Powersin yksikön päällikkö Turkissa. Häntä ei pidä sotkea kenraali William Thomas Sheltoniin.

Powersin lennon pituus riippui loppumatkan osalta jäljellä olevasta polttoaineesta. Jos polttoainetta oli riittävästi, lennon oli määrä kiertää Kantalahdesta Murmanskiin (vihreä viiva). Jos polttoainetta ei ollut riittävästi, Kantalahdesta lento oikaistaan suoraan Suomen ja Ruotsi läpi Norjan Bodøøn (ruskea viiva). On selvää, että molemmat reitit olivat jo ennalta merkitty lentokarttaan eikä Powers raapustellut ruskeaa reittiä enää koneessa Sheltonin ohjeiden mukaan, vaikka niin hän oikeudessa kertoi.

Oikeudenkäynnissä Powers mainitsisi neuvostovenäläisille vain Sodankylän lentokentän, mutta ei Etelä-Suomen kenttiä, jotka on mainittu edellisessä luvussa englanninkielisellä southern Finnish airfield -termillä CIA:n asiakirjassa (CIA 4.8.1985/2.7.1960, CIA Reading Room 0000022368).

****

Powersin lentämästä vappuna 1960 Neuvostoliiton alasampumasta koneesta syntyi diplomaattinen selkkaus, joka kosketti myös Suomea. Diplomaattisen selkkauksen synnytti oikeudenkäynnissä esille tulleet asiat lentokenttien mahdollisesta käytöstä Suomessa, selvimmin Sodankylän lentokentän käytöstä.

Suomen osalta kyse oli Suomi-Neuvostoliitto-Yhdysvallat-kolmiodraamasta. Tapahtui noottien vaihtoa Suomen ja Yhdysvaltojen välillä, mikäli CIA-dokumenttien tiedot pitävät paikkansa.

Neuvostoliitolla oli 1950-luvun loppupuolella hyvin tiedossa sen alueelle korkeassa korkeudessa tapahtuneet tiedustelulennot, mutta sillä ei ollut vielä kyvykkyyttä eliminoida noita lentoja. Jo ennen vappua 1960 Neuvostoliitossa kysymyksenä mietittiin aikaisempien kokemusten perusteella, missä määrin Suomi tai vaikkapa Ruotsi ovat sallineet joko aktiivisesti sopien tai hiljaisesti hyväksyen noita lentoja niin, että maiden ilmatilaa voidaan lennoilla käyttää hyväksi.

Oliko sovittu ilmatilojen käyttömahdollisuudesta lennoilla ylipäätään? Oliko sovittu hätälaskupaikkojen käyttömahdollisuudesta, jos ei ilmatilojen käyttömahdollisuudesta ylipäätään? Olivatko lennot Suomessa tai Ruotsissa tiedossa, mutta niiden annettiin jatkua, vaikka ilmatilaa olisi loukattu. Jos jotain tiedustelulentoihin liittyen oli sovittu, oliko sovittu sotilaallisella tasolla poliittisen johdon tietämättä vai peräti poliittisella tasolla?

****

Ote CIA-asiakirjalinkistä otsikolla Gary Powers (Finns refute Powers testimony at trial – Sodankyklae airfield to be us), suomeksi Gary Powers (Suomalaiset kiistävät Powersin todistuksen oikeudenkäynnissä Sodankylän lentokentän olevan meidän…) (CIA 4.8.1985/3.7.1960, CIA Reading Room 0000022362). Ote linkkiin liittyvästä asiakirjasta otsikolla Suomalainen tarkkailija Powersin oikeudenkäynnissä (Finnis observer at Powers’ trial), lähetetty Helsingistä 9.8.1960 klo 04:30 Greenwichin aikaa (Helsinki, Finnish Home Service, Aug. 9, 1960, 0430 GMT – L (Unclassified)), keräyslista päivämäärällä 10.8.1960 (SCANDINAVIA, Aug. 10, 1960).

“(Text) Professor Goeran von Bonsdorff from Finland has received an invitation to attend the trial starting in Moscow on Tuesday of Captain Francis Powers, pilot of the American aircraft shot down in the Soviet Union early in May. Professor Von Bonsdorff will be present at the trial during the first three or four days.”

Vapaasti suomennettuna:

”(Teksti) Professori Göran von Bonsdorff Suomesta on saanut kutsun tiistaina Moskovassa alkavaan Neuvostoliitossa toukokuun alussa alasammutun amerikkalaisen lentokoneen ohjaajan kapteeni Francis Powersin oikeudenkäyntiin. Professori von Bonsdorff on läsnä oikeudenkäynnissä ensimmäisten kolmen tai neljän päivän aikana.”

Mikä henkilö on suomenruotsalainen professori Göran von Bonsdorff, ja keneltä hän oli saanut kutsun (”has received an invitation”) saapua seuraamaan Powersin oikeudenkäyntiä Moskovaan?

Von Bonsdorff oli Suomi-Neuvostoliitto-Seuran puheenjohtaja vuosina 1961–74. Von Bonsdorff oli liittynyt seuraan pian sotien jälkeen. Von Bonsdorff oli mukana myös kansainvälisessä rauhanliikkeessä, ja monet pitivät häntä Neuvostoliiton myötäilijänä myös tuon rauhantyön kautta. Hän oli Suomen Rauhanliiton (kotisivut) pitkäaikainen puheenjohtaja ja kunniapuheenjohtaja. Vuonna 1993 Göran von Bonsdorff julkaisi kirjan otsikolla Päämääränä rauha: Suomen Rauhanliitto 1920-1979 (esim. Antikvaari, Päämääränä rauha: Suomen Rauhanliitto 1920-1979).

25.2.1956 perustetun Helsingin venäläisten koulujen kannatusyhdistyksen yksi jäsen oli von Bonsdorff.

Puoluepolitiikassa Bonsdorff toimi Suomen ruotsalaisessa kansanpuolueessa ja oli jäsenenä 1930-luvulta sekä RKP:n Helsingin piirin puheenjohtaja 1972–1975. Vuoden 1988 presidentinvaaleissa hän oli Paavo Väyrysen valitsijamiesehdokkaana.

Tuolloin vuonna 1960 maata johti Sukselaisen II hallitus, jonka ulkoministeri oli RKP:n Ralf Törngren. Mielenkiintoinen on Ralf Törngrenin ja Göran von Bonsdorffin suhde tuohon aikaan. Sekä presidentti Paasikivi että hänen uskottunsa RKP:n entinen puheenjohtajan Ralf Törngren olivat sotien jälkeen kehottaneet porvaristoa hakeutumaan Suomi-Neuvostoliitto-Seuraan estämään kommunisteja saamasta liikaa valtaa seuran hallinnossa.

Urho Kekkonen, Ralf Törngren ja Göran von Bonsdorff olivat Suomen Neuvostoliiton-suhteissa tuolloin samaa pataa. On hyvinkin mahdollista, että Urho Kekkonen ja Ralf Törngren ovat pestanneet von Bonsdorffin Moskovaan seuraamaan Powersin oikeudenkäyntiä ja järjestäneet kutsun, mutta tuota asiaa en selvittänyt. Asia selviäisi varmasti ulkoministeriön vuoden 1960 asiakirjoista, mutta niiden tarkastelemiseen ei minulla ollut tällä kertaa ajallista mahdollisuutta.

****

Ote CIA-asiakirjalinkistä otsikolla Gary Powers (Finns demand why Powers had order to land Finnish airfield), suomeksi Gary Powers (Suomalaisten tivaus, miksi Powersilla oli käsky laskeutua suomalaiselle lentokentälle) (CIA 4.8.1985/2.7.1960, CIA Reading Room 0000022368). Ote linkkiin liittyvästä asiakirjasta otsikolla Selitys suomalaisten tivaukseen (Finns Demand Explanation), lähetetty Moskovasta 21.8.1960 klo 17:00 Greenwichin aikaa (Moscow, Soviet European Service in Swedish, Aug. 21, 1960, 1700 GMT – – L), keräyslista päivämäärällä 23.8.1960 (USSR INTERNATIONAL AFFAIRS, Aug. 23, 1960).

“(Text) The Finnish Foreign Ministry states it has received a reply note from the U.S. Government to the Finnish note asking for explanation of the orders to Powers to land on a southern Finnish airfield if necessary. In its note the American Government tries to gloss over the gross violation of the sovereignty of another country by referring to the generally accepted practice according to which an aircraft  in distress is allowed to land on the first available airfield.

 However, it is obvious to everyone that this reference is unfounded because in this case there was no question of ordinary flights but of an aircraft which had penetrated into Soviet Union for hostile and aggressive purpose.”

Vapaasti suomennettuna:

”(Teksti) Suomen ulkoministeriö ilmoittaa saaneensa Yhdysvaltain hallitukselta vastausnootin Suomen noottiin, jossa pyydettiin selvitystä [Francis Gary] Powersille annettuun käskyyn laskeutua tarvittaessa Etelä-Suomen lentokentälle. Yhdysvaltojen hallitus yrittää huomautuksessaan peitellä toisen maan itsemääräämisoikeuden törkeää loukkausta viittaamalla yleisesti hyväksyttyyn käytäntöön, jonka mukaan hädässä olevan lentokoneen annetaan laskeutua ensimmäiselle käytettävissä olevalle lentokentälle.

 Kaikille on kuitenkin selvää, että tämä viittaus on perusteeton, koska tässä tapauksessa ei ollut kyse tavallisista lennoista vaan lentokoneesta, joka oli tunkeutunut Neuvostoliittoon vihamielisessä ja aggressiivisessa tarkoituksessa.”

Suomen nootti – jos englanninkielisen note-sanan voi tässä yhteydessä kääntää nootiksi – Yhdysvalloille ja Yhdysvaltojen vastaus noottiin selviäisi varmaankin ulkoministeriön vuoden 1960 asiakirjoista, mutta minulla ei ollut nyt ajallista mahdollisuutta lähteä etsimään ulkoministeriön arkistoista kyseistä noottia ja muuta tapaukseen liittyvää mielenkiintoista aineistoa aikakautena, jossa lähestyimme presidentti Urho Kekkosen Yhdysvaltojen matkan ajankohtaa (16.10.-3.11.1961) ja noottikriisin ajankohtaa (30.10.-26.11.1961).

Joka tapauksessa CIA:n asiakirjojen perusteella jossakin muodossa annettu Suomen nootti Yhdysvalloille on ollut ilmeisen tiukkasanainen.

****

Tuo nootti ja sen käsittely on syytä peilata ajankohtaan, jolloin Suomen ja Yhdysvaltojen välillä oli tapahtumassa paljon muutakin. Yhdysvaltojen päämäärä oli lämmittää suhteita Suomeen padotakseen Neuvostoliiton vaikutusvaltaa, mikä on luettavissa hyvin tuon ajan Yhdysvaltojen ulkohallinnon asiakirjoista.

Neuvostoliiton 30. lokakuuta 1961 Suomelle jättämässä nootissa kyse puolestaan oli ensisijaisesti reagoinnista Yhdysvaltojen ja Suomen läheisempään kanssakäymiseen, eikä missään nimessä Kekkosen järjestämästä offensiivista vuoden 1962 presidentinvaaleihin liittyen.

Kekkosen Yhdysvaltojen vierailu oli valmistelussa viimeistään jo tuolloin syksyllä 1960 Iso-Britannian välityksellä, mikä käy ilmi suurlähettiläs Edson O. Sessionsin Yhdysvaltojen ulkoministeriöön lähetetyssä sähkeessä 9.9.1960 (Telegram From the Embassy in Finland to the Department of State 9.9.1960). Suurlähettiläs Sessions kirjasi 2.2.1960 vierailukutsun esittämisen presidentti Kekkoselle liittyen Yhdysvaltojen Suomea koskevaan ohjelmaan (U.S. Program for Finland, Despatch From the Embassy in Finland to the Department of State 2.2.1960).

On myös muistettava, että Suomi oli tuolloin ostamassa Iso-Britanniasta panssarintorjuntaohjuksia, eikä Britannia niitä möisi ilman Yhdysvaltojen lupaa. Kyse oli Vickers Vigilant -ohjuksista, joita Suomi sitten lopulta saikin.

Suomen sotilaalliset suhteet länteen olivat tuolloin erittäin heikot. Sotilaallisessa yhteistyössä Puolustusvoimien komentaja, kenraali Sakari Simeliuksen kutsu vierailemaan sotilaskohteissa Yhdysvalloissa ja Euroopassa oli väliaikaisesti evätty (”invitation is being temporarily withheld”). Yhdysvalloilla oli keskinäisen turvallisuuden lain (Mutual Security Act, PL 82-165 10.10.1951) mukainen rajoitus mahdollisille suomalaisille sotilashankinnoille Yhdysvalloista. Mikäli Yhdysvallat ei myynyt, ei myöskään Iso-Britannia myynyt ilman Yhdysvaltojen erillistä lupaa. Nuo kaksi Suomen kannalta ikävää sotilaspoliittista asiaa oli kirjattu suurlähettiläs Sessionsin Yhdysvaltojen ulkoministeriöön lähetettyyn viestiin (Despatch From the Embassy in Finland to the Department of State 2.2.1960).

Harmin paikka, että Yhdysvaltojen ulkoministeriön asiaa koskeva viesti Iso-Britannian ulkoministeriöön on edelleen yli 60 vuoden jälkeen täysin salattu (Telegram 1466 From the Department of State to the Embassy in the United Kingdom (660E.61/9–260) 2.9.1960). En paljonkaan epäilisi, että Suomi-Yhdysvallat-Iso-Britannia-kolmiodraamassa panssarintorjuntaohjuksilla ja suhteilla Yhdysvaltoihin kautta Kekkosen Yhdysvaltojen vierailu oli jotain keskinäistä yhteyttä. Iso-Britannialla vaikuttaisi olleen roolia tuon Kekkosen Yhdysvaltojen matkan järjestämisessä.

Yhdysvallat ja Iso-Britannia maanittelivat Suomea läheisempään yhteistyöhön lännen kanssa, mihin Neuvostoliitto vastasi nootilla.

****

Suomen ilmatilaa käytettiin Yhdysvaltojen tiedustelulennoissa, jotka kohdistuvat Neuvostoliittoon. Missä määrin ja millä valtuuksilla, siitä ei käsittääkseni ole laajempaa perusteellisesti tutkittua tietoa. Kukaan ei ole halunnut täällä Suomessa lähteä tuota asiaa perinpohjin tutkimusmielessä penkomaan, vaikka eri maiden salassa pidetyt arkistot ovat pitkälti jo avautuneet. Myös Iso-Britannia on avannut pitkään salassa olleita asiakirjoja.

Kiinnostavaa olisi tietää, missä määrin lennot olivat Suomen ulkopoliittisen johdon ja Puolustusvoimien tiedossa ja missä määrin jopa hyväksymiä.

Tarkeimmin tiedossa oleva tapahtuma on Yhdysvaltojen ilmavoimien kolmella Boeing RB-47E Stratojet -tiedustelukoneella tapahtunut operaatio toukokuun 8. päivänä 1954.

Yhdysvaltalaiset tiedustelukoneet joutuivat Neuvostoliiton MiG-17-hävittäjien ahdistelemaksi Kuolan niemimaalla. Neuvostoliittolaishävittäjät jatkoivat jahtiaan Suomen ilmatilaan. Taistelua käytiin vielä Suomen puolella mm. Onkamojärven (66°45’36.0″N 29°03’57.6″E) yllä Sallassa. Yhdysvaltojen kansallisen tiedustelutoimiston mukaan neuvosto-Migit olivat parhaimmillaan Suomen ilmatilassa noin 100 mailin (160 kilometrin) syvyydessä.

Tiedustelukoneen paluulento tukikohtaan Englantiin oli suunniteltu ennalta Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmatilan yli eikä tapahtunut lentoreitti toteutunut perässä olevien MiG-17-hävittäjien takia. Suomen ilmatilan käyttö oli siis ennalta suunniteltua. Alla oleva kuva kertoo, että ilman MiG-hävittäjien aiheuttamaa häiriötä lentoreitin olisi pitänyt kulkea etelämpää.

Ruotsin puolustusvoimien esikunta ilmoitti ulkomaisten lentokoneiden Ruotsin ilmatilan alueloukkauksesta sunnuntaina 9.5.1953. Tiedonannossa ilmoitettiin, että ryhmä lentokoneita saapui Ruotsiin Suomesta.

Helsingin Sanomat uutisoi ilmataistelusta Suomen ilmatilassa 16.5.1954 juttuotsikolla Ylilennot Lapissa. Suomen ulkoministeriö kiisti, että tätä yöllistä tapahtumaa olisi ollenkaan tapahtunut. Tuo Helsingin Sanomien juttu löytyy lehden Aikakoneesta (Helsingin Sanomat, näköislehti 16.5.1954, sivu 14).

Tässä luvussa esitetyt asiat on kerrottu hyvin tarkasti Yhdysvaltojen kansallisen tiedustelutoimiston (National Reconnaissance Office, NRO) asiakirjassa otsikolla Heart throb -tiedusteluohjelman lentäjä: Ylilennot eurooppalaisessa taistelukentässä (Heart Throb Pilot: Overflights in the European Theater). Asiakirja on hyväksytty julkaistavaksi 3.6.2018 (tunnus C051 06949).

Vuosien saatossa tapahtumasta ovat uutisoineet monet eri mediat jo 1990-luvulta lähtien (esim. Dagens Nyheter 11.2.1997, Kaleva 16.9.2007, IS 9.5.2017 jne.)

****

CIA:n asiakirjoissa ja monessa muussakin yhdysvaltalaisessa lähtötietomateriaalissa on joissakin yhteyksissä mainittu Sodankylän lentokenttä (67°23’48.0″N 26°37’05.0″E).

Kenttä on suurin piirtein samalla 67° leveyspiirillä kuin Bodø (67°16’04.0″N 14°21’21.2″E) Norjassa ja Kantalahti (67°09’37.1″N 32°24’37.2″E) Neuvostoliitossa. Vaikuttaa siltä, että Kuolan niemimaan alueelle suunnatuille tiedustelulennoille oli suunniteltu mahdollisuus tulla suoraan Kantalahdesta Suomen ja Ruotsin läpi Norjaan. Powersin lennolla 1.5.1960 olisi oikaistu Suomen ja Ruotsin kautta, mikäli polttoainetta ei olisi ollut tarpeeksi kiertää Murmanskin ja Finnmarkin kautta. Tosiaankin hätätilanteessa tarvittaessa koneilla olisi ollut mahdollisuus laskeutua Sodankylän lentokentälle, jos parempaan laskeutumispaikkaan ei olisi ollut mahdollisuuksia.

****

Presidentti Dwight D. Eisenhowerin hallinto oli tehnyt toimia jo ennen Powersin koneen alasampumista vappuna vuonna 1960, jotka viittasivat U-2-tiedustelulentojen hiljaiseen lopettamiseen Neuvostoliiton ilmatilassa. Yhdysvaloilla oli kasvava tieto Neuvostoliiton kyvystä pystyä torjumaan myös korkealla lentäviä ilma-aluksia. Eisenhowerin hallinnon toimista kielivät mm. Itämeren alueen ylilentojen peruuttamista koskeva muistio päivämäärällä 19.1.1959 (Memorandum for Record 19.1.1959) ja Muistio ylilentojen keskeyttämisestä päivämäärällä 4.3.1959 (Memorandum for Record 4.3.1959).

25. huhtikuuta 1960 päivätty muistio salli yhden ylimääräisen U-2-lennon ennen 1. toukokuuta 1960. Jos tuo lento olisi peruutettu, U-2-onnettomuutta tuskin olisi tapahtunut (Memorandum for Record 25.4.1960).

Tutkiessani presidentti Eisenhowerin arkistoja hänen kirjastostaan (The Eisenhower Presidential Library, kotisivut), alla oleva mielenkiintoinen kuva löytyi yhdestä asiakirjasta huhtikuulta 1959. Asiakirja on CIA:n raportti U-2:n haavoittuvuustesteistä ja asiakirjassa käsiteltiin myös Neuvostoliiton mannertenvälisten ohjuksien (ICBM) sijoittamisia, joita on havainnoitu U-2-lennoilla (CIA report on U-2 Vulnerability Tests, April 1959).

Raportista löytyy alla oleva kuva, johon piirretty idän ja lännen raja sinisellä viivalla esitettynä ja Yhdysvaltojen näkemänä (E.W Line, East-West Line). Ruotsi kuuluu länteen Yhdysvaltojen alle, mutta Suomi itään Neuvostoliiton alle. Huomatkaa, kuinka itään EW-linja menee Jäämeren kohdalla Huippuvuorista lukien.