Ukraina – Ja Suomikin

Ylen Moskovan-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen kirjoitti jo kaksi kuukautta sitten, että Venäjä valmistautuu suursotaan, joka alkaisi 2020-luvulla.

Tarkka lainaus Erkka Mikkosen mielenkiintoisesta artikkelitekstistä kuuluu näin:

”Ylen haastattelema riippumaton [venäläinen] sotilasanalyytikko Pavel Felgenhauer [Павел Фельгенгауэр, биография]  sanoo, että Venäjällä eletään nyt sotaa edeltävää aikaa. Hän viittaa lähes yhdeksän vuoden takaiseen tapahtumaan. Silloin Venäjän asevoimien komentaja Valeri Gerasimov ja puolustusministeri Šoigu esittelivät presidentti Putinille Venäjän puolustussuunnitelman.

Felgenhauerin mukaan Venäjä alkoi tuolloin valmistautua suursotaan, jonka uskotaan alkavan 2020-luvulla. Asevoimat ovatkin siirtyneet pitämään yllä jatkuvaa taisteluvalmiutta.

 – Arvion mukaan joihinkin näihin aikoihin, lähimmän vuoden tai kahden kuluessa sodan pitäisi alkaa. Me olemme valmiit siihen, venäläinen sota-analyytikko sanoo.” (Yle 1.10.2021).

****

Käsittelen tässä kirjoituksessa Venäjän sotavoimamuodostuksia Ukrainan rajalle. Käsittelen tässä blogikirjoituksessa taas kertaalleen sivuhuomautuksena myös yhden sotilaskohteen osalta vastaavaa Venäjän sotavoimamuodostusta Suomen rajalla. Suomikaan ei ole siis jäänyt vaille siitä, mitä Venäjä on Ukrainalle tarjonnut rajansa tuntumassa vuodesta 2016 lähtien.

Kyse sotavoimamuodostuksissa on sen sotilasinfrastruktuurin rakentamisesta, jonka Venäjä tarvitsee kootakseen nopeasti jopa yli 100 000 sotilaan hyökkäysvoimat länsirajalleen. Ilman sotilasinfrastruktuuria suurten sotajoukkojen koonti nopealla aikataululla ei onnistu.

Suomi ja Ukraina ovat samassa asemassa, vaikka me täällä Suomessa kuvittelemme olevamme Venäjän suhteen jotenkin paremmassa asemassa kuin Ukraina.

Emme suinkaan ole. Elämme mielellämme omissa harhakuvitelmissa tässäkin asiassa.

On merkille pantavaa, että viime aikoina Venäjä ei ole rakentanut sotilasinfrastruktuuriaan niinkään Nato-maiden rajoille. Venäjän on ajatellut vastata Naton laajentumiseen keskittämällä voimia epäsymmetrisesti sinne, missä Venäjän rajat eivät vielä liity Naton jäsenmaihin. Kyse on pyrkimysestä estää Naton laajeneminen.

Venäjä on jo jonkin aikaa muodostanut armeijaansa länsisuunnalla huomioiden sotiminen Nato-joukkojen kanssa. Myös armeijan ryhmittelyssä Nato on huomioitu vihollistahona, jota vastaan käytäisiin sotaa.

****

Venäjän puolustusministeriön yksi tärkeimmistä tehtävistä vuonna 2016 oli kolmen divisioonan muodostaminen strategisella länsisuunnalla (на Западном стратегическом направлении), mistä Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu (Сергей Шойгу, биография) kertoi 12. tammikuuta 2016 sotilasosastojen (военное ведомство) johdon vuoden ensimmäisessä puhelinkonferenssissa.

”Необходимо не только сформировать эти дивизии, но и, безусловно, обустроить их в местах постоянной дислокации со строительством и созданием соответствующих полигонов, мест хранения техники и, безусловно, проживания личного состав.” (esim. Ведомости 12.1.2016).

Vapaasti suomennettuna:

”On välttämätöntä paitsi muodostaa nämä divisioonat [3 kpl], tietenkin myös varustaa ne pysyvässä käyttökohteessa sopivien koulutusalueiden, [sota]laitteiden varastointialueiden ja tietysti henkilöstön asuinpaikkojen rakentamisella ja luomisella.”

Kysymys oli siis uuden sotilasinfrastruktuurin rakentamisesta kiinni Venäjän länsirajaan.

4. toukokuuta 2016 puolustusministeri Sergei Šoigu jatkoi:

”Три новые дивизии будут созданы для противодействия наращиванию сил НАТО у российских границ.” (esim. РИА Новости 4.5.2016).

Vapaasti suomennettuna:

”Kolme uutta divisioonaa luodaan vastatoimena Nato-joukkojen lisäykselle Venäjän rajojen lähellä.”

11. joulukuuta 2015 Venäjän puolustusministeriön kollegion laajennetussa kokouksessa Šoigu jo puheen aluksi mainitsi Naton laajentumisen vaarasta (Департамент информации и массовых коммуникаций Министерства обороны Российской Федерации 11.12.2015). Šoigun mukaan pelkästään vuonna 2015 Baltian maissa, Puolassa ja Romaniassa Nato-joukkojen määrä sotilaslentokoneissa kasvoi kahdeksankertaiseksi ja sotilashenkilöstön määrä kolmetoistakertaiseksi.

Hänen mukaansa Montenegro, Makedonia, Bosnia-Hertsegovina Georgia ja Ukraina valmistautuvat aktiivisesti Nato-jäsenyyteen. Šoigu jatkoi:

”В сферу интересов альянса вовлекаются Финляндия, Швеция, Сербия и Молдова.”

Vapaasti suomennettuna:

”Suomi, Ruotsi, Serbia ja Moldova ovat mukana [sotilas]liiton etupiirissä.”

Uudet divisioonat oli tarkoitus muodostaa niiden prikaatien pohjalta, jotka oli sijoitettu Venäjän länsiosiin heti Ukrainan konfliktin puhjettua.

****

Oheiset alla olevat kolme ensimmäistä kuvaa ovat tulleet meille tutuiksi, koska varsinkin yksi noista kolmesta – tuo ensimmäinen – on ollut esitettynä lähes joka lehdessä. Kuvat ovat kaupallisen Maxar Technologiesin (kotisivut) satelliitin ottamia kuvia päivämäärällä 1.11.2021. Kuvissa kyse ei ole Yhdysvaltojen sotilastiedustelun välittämistä kuvista.

Kyse noissa kolmessa kuvassa on Venäjällä sijaitsevasta sotilastukikohdasta Jeljnjan (Ельня) kaupungissa Smolenskajan alueella (Смоленская область) 54°35’50.1″N 33°10’58.6″E-koordinaatitipisteessä.

Tuo koordinaattipiste on suunnattu noiden Maxar-satelliittikuvien alimman kuvan punakattoiseen taloon kuvan oikeassa alakulmassa. Sotilaskalusto on varastoitu pellolle tasattuun varastointialueeseen, jota on osin myös maavallitettu. Googlen satelliittikuvan ottohetkellä tukikohdan rakentaminen oli vielä kesken kuten se on vielä nyt marraskuun alussakin otetuissa kuvissa.

Jeljnjan tukikohdassa pitää majaa 144. kaartin moottoroitu kivääridivisioona (144-я гвардейская мотострелковая дивизия), sotilasyksikkö 23060 (в/ч 23060). Tukikohdassa sijaitsee vanhastaan myös 49. ilmatorjuntaohjusprikaati (49-я зенитная ракетная бригада), sotilasyksikkö 21555 (в/ч 21555).

****

144. kaartin moottoroitu kivääridivisioonan jälleenrakentaminen alkoi kesällä 2016 yhdistämällä kaksi prikaatia ja on siis yksi puolustusministeri Šoigun mainitsemista uusista divisioonista. Divisioonan muodostaminen alkoi Jekaterinburgista (Екатеринбург) siirretystä 28. moottoroidusta kivääriprikaatista (28-й мотострелковой бригады), sotilasyksikkö 61423 (в/ч 61423). Osa tuosta Jekaterinburgin kivääriprikaatista siirrettiin Klintsyyn (Клинцы) lähelle Ukrainan rajaa. Toinen 144. kaartin m moottoroitu kivääridivisioonan prikaati oli Majkopista (Майкоп) Rostovin (Ростов) alueelle siirretty 33. erillinen moottoroitu kivääriprikaati (33-я отдельная мотострелковая бригада), sotilasyksikkö 22179 (в/ч 22179).

Kyse on Läntisen sotilaspiirin 20. kaartin yhteisarmeijasta (20-я гвардейская общевойсковая армия), jonka sotilasyksikkötunnus on 89425 (в/ч 89425) ja johon siis 144. kaartin moottoroitu kivääridivisioona kuuluu. Kyseisen armeijan komentokeskus siirrettiin Nižni Novgorodista (Нижний Новгород) Voronežin alueelle (Воронежская область), jonne on sijoitettu jäljempänä esitetysti myös uusi 10. panssaridivisioona. 20. kaartin armeijan päämaja on Voronežin (Воронеж) kaupungissa 51°40’46.2″N 39°12’47.7″E-koordinaattipisteessä.

Kyse oli sotavoiman ja armeijan johtorakenteen siirtämisestä Moskovan itäpuolelta Venäjän länsirajoille. 20. kaartin yhteisarmeijan mukana siirrettiin myös 9. erillinen moottoroitu kivääriprikaati (9-я отдельная мотострелковая бригада, в/ч 54046).

Toinen merkittävä armeijakunta alueella on Eteläisen sotilaspiirin 1. kaartin panssariarmeija (1-я гвардейская танковая армия), sotilasyksikkö 73621 (в/ч 73621). Armeijaan kuuluvat mm. 4. kaartin Kantemirin panssaridivisioona (4-я гвардейская Кантемировская танковая дивизия, в/ч 19612), 2. kaartin Tamanin moottoroitu kivääridivisioona (2-я гвардейская Таманская мотострелковая дивизия, в/ч 23626), 6. panssariprikaati (6-я танковая бригада, в/ч 54096) ja 27. kaartin Sevastopolin moottoroitu kivääriprikaati (27-я гвардейская Севастопольская мотострелковая бригада, (в/ч 61899), mistä johtuen myös tuolla yhdistelmällä on erittäin korkea iskupotentiaali.

Tuo Venäjän presidentin marraskuussa 2014 antamalla asetuksella perustettu 1. kaartin panssariarmeija oli Venäjällä uusi panssariarmeija 25 vuoteen. Samanniminen armeija Neuvostoliitolla oli Toisessa maailmansodassa. Kuten kaikkea muutakin, tuonkin armeijan perustamista perusteltiin Natolla.

Venäjän maavoimien varustamisen ytimenä Ukrainan ja Valko-Venäjän rajoilla ovat siis 20. kaartin yhteisarmeija ja 1. kaartin panssariarmeija.

Maavalloitussota tarvitsee panssareita. Kun Yhdysvallat on nyt hyvässä lykyssä avustamassa Ukrainaa aluksi panssarintorjuntaohjuksilla, olisi se yksi hyvä ja kannatettava ratkaisu Ukrainan auttamiseksi.

****

Vuonna 2017 Jeljnjaan oli määrä siirtää kaksi rykmenttiä, joiden henkilöstömäärä olisi 2 200 ja 2 800 sotilashenkilöä. Tuolloin tukikohtaan oli suunnitteilla rakennettavaksi 12 moduulikasarmia sekä sotilasruokala noin 2 500 varusmiehelle. Kesään 2017 mennessä oli määrä siirtää tukikohtaan myös yli 6 000 sotilasta, joista noin 3 600 olisi upseereita ja sopimussotilaita.

Venäjä on alkanut rakentaa moduulikarmeita, jotka valmistuvat nopeasti ja ovat myös siirrettävissä nopeasti.

”Речь идет о блочно-модульных конструкциях. Технология поточного производства и поставки модулей позволяет возводить здание в течение трех – максимум четырех недель.” (РИА Новости 4.5.2016).

Vapaasti suomennettuna:

”Puhumme lohkomoduulirakenteista. Massatuotantoteknologia ja moduulitoimitukset mahdollistavat rakennuksen pystyttämisen kolmessa – enintään neljässä viikossa.”

Nuo sanat ovat puolustusministeri Sergei Šoigun.

144. kaartin moottoroitu kivääridivisioonan odotettiin käsittävän tuolloin vuonna 2017 kolme moottoroitua kiväärirykmenttiä, yhden panssarivaunurykmentin, itseliikkuvat tykistö- ja ilmatorjuntaohjusrykmentit sekä tukiyksiköt (Знамя 22.7.2016).

Kun katsoo satelliittikuvista alueella olevaa rakennusmäärää, näyttäisi tukikohdassa olevan kutakuinkin tuo vuonna 2017 kaavailtu rakennusmäärä lisäyksenä vanhoihin kuviin verrattuna.

****

Muut Sergei Šoigun puheiden jälkeen perustetut divisioonat ovat 150. moottoroitu kivääridivisioona (150-я мотострелковая дивизия), sotilasyksikkö 22179 (в/ч 22179), 10. panssaridivisioona (10-я танковая дивизия) sotilasyksikkö 63453 (в/ч 63453) ja 23. moottoroitu kivääriprikaati (23-й  мотострелковой бригады), sotilasyksikkö 34670 (в/ч 34670) sekä 28. moottoroitu kivääriprikaati (28-й мотострелковой бригады), sotilasyksikkö 61423 (в/ч 61423).

Divisioonia perustettiin Šoigun mainitsemat kolme, mutta lisäksi vielä kaksi prikaatia.

10. panssaridivisioona oli itseasiassa vasta uudelle divisioonalle kaavailtu nimi, mutta se ei ole sittemmin perustetun divisioonan virallinen nimi. Virallinen nimi on 262. aseiden ja tarvikkeiden varastointi- ja korjaustukikohta (262-я база хранения и ремонта вооружения и техники, БХРВТ), sotilasyksikkö 63453 (в/ч 63453), joka oli jo olemassa ennen uuden divisioonan liittämistä siihen. Uusi divisioona tunnetaan Venäjällä hyvin myös nimellä 10. panssaridivisioona, jota nimeä venäläislehdistö käytti ennen divisioonan virallista perustamista. Käytän tässä kirjoituksessa jatkossa tuosta divisioonasta nimeä 10. panssaridivisioona, jotta divisioona erottuu muutoin 262. aseiden ja tarvikkeiden varastointi- ja korjaustukikohdasta.

10. panssaridivisioona on aseistettu T-80B-tankeilla (Т-80Б).

150. moottoroitu kivääridivisioona on sijoitettu Novotšerkasskin (Новочеркасск) kaupungissa Rostovin alueella (Ростовская область) Kadamovskin (Кадамовский) kylään. Koordinaattipiste on 47°31’33.9″N 40°07’51.3″E.

10. panssaridivisioona on sijoitettu Bogutšarin (Богучар) kaupunkiin Voronežin alueella (Воронежская область). Koordinaattipiste on 49°56’31.0″N 40°29’17.0″E ja samassa sijaitsee siis myös 262. aseiden ja tarvikkeiden varastointi- ja korjaustukikohta. 10. panssaridivisioona hajotettiin 1. joulukuuta 2009 ja siitä muodostettiin 262. aseiden ja tarvikkeiden varastointi- ja korjaustukikohta, mutta divisioona on nyt herätetty uudelleen henkiin vuonna 2015 (Лента 14.9.2015). Divisioonan virallinen nimi on edellä mainittu ja sotilasyksikkö 63453. Toisen maailmansodan aikaisen 10. panssaridivisioonan sotilasyksikkö oli 4141.

Uudelleen perustetusta 10. panssaridivisioonan kapasiteetista löytyy hyvin vähän julkista suoraa tietoa. 10. panssaridivisioona ja sen kapasiteetti esim. panssarivaunujen lukumäärällä mitattuna vaikuttaa vielä hieman salaiselta. Mistä ja kuinka laajasta on kyse, antaa kuitenkin viitteitä sotilastukikohtarakentaminen Bogutšarin kaupunkiin.

****

Venäjä rakennutti 20. kaartin yhteisarmeijan alle 2,17 miljardia ruplaa maksavan sotilaskompleksin, jonka vetoisuus on peräti 5 200 sotilashenkilöä. Kompleksirakentamisen kilpailuttaminen tapahtui elokuussa 2015.

Kompleksin laajuus on peräti 206 hehtaaria. Rakennuksia tulee yhteensä sata, joista viisi päämajarakennusta, kaksi koulutusrakennusta, yksi sairaala, 13 kasarmirakennusta, kaksi urheilurakennusta ja yksi kylpy- ja pesularakennus. Kolme varastoa, paloasema, kymmenen vartiotornia, yli tusina armeijan autotallia. Varastotilat 150 panssarivaunulle ja aseiden ja sotatarvikkeiden yksikkömäärälle 2 200 (единиц вооружения и военной техники).

Varastotilamäärän perusteella voidaan siis arvailla, että 10. panssaridivisioona panssarivaunumäärä olisi vaikkapa 150 vaunua.

Kilpailutusvaiheessa kompleksiin ilmoitettiin majoitettavaksi esimerkiksi Nižni Novgorodista siirrettävä 9. erillinen Vislenskajan moottoroitu kivääriprikaati (9-я Отдельная Висленская Мотострелковая Бригада, в/ч 54046) ja 82. erillinen Varsovan radiotekniikan prikaati (82-й отдельной Варшавской радиотехнической бригады, в/ч 48886) sekä varaus panssarivoimille, joka tässä tapauksessa on tuo 10. panssaridivisioona.

Venäjän federaation erityisrakennusviraston Spetsstroi Rossiin (Федеральное агентство специального строительства Российской Федерации, Спецстрой России) syyskuun alkuun 2016 päivätty video tästä rakentamisesta löytyy täältä. Videolla olevat rakennukset näkyvät myös jo satelliittikuvissa. Nykyisin sotilaalliset erityisrakenteet ja rakennukset rakennetaan puolustusministeriön alla, erityisrakennusvirasto on lakkautettu.

Jos joku sanoisi, että 10. panssaridivisioona oli merkittävä panssarivoima ihan Ukrainan rajan pinnassa alle 50 kilometrin päässä rajasta, saattaisinpa uskoa.

****

23. moottoroitu kivääriprikaati on sijoitettu Belgorodskin alueella (Белгородская область) Valuikin kaupungin (Валуйки) Solotin kylään (Солоти). Koordinaattipisteet ovat 50°16’28.5″N 38°01’29.3″E ja 50°17’17.9″N 38°00’43.9″E

28. moottoroitu kivääriprikaati on sijoitettu Klintsyn (Клинцы) kaupunkiin Brjanskin alueelle (Брянская область). Koordinaattipisteet ovat 52°44’13.7″N 32°13’03.9″E ja 52°44’37.2″N 32°12’29.8″E.

****

Palataan artikkelikuvaan, joko on MilitaryTimesin (kotisivut) sivuilta ilmestyneestä jutusta otsikolla Russia preparing to attack Ukraine by late January: Ukraine defense intelligence agency chief (MilitaryTimes 21.11.2021). Jutussa haastateltiin Ukrainan puolustusministeriön tiedusteluosaston päällikkö Kirilo Budanovia (Кирило Буданов, біографія).

Yllä olevassa kuvassa BTG on yhtä kuin Russian battalion tactical group, suomeksi kutakuinkin venäläinen pataljoonan taktinen ryhmä. Mitä esim. Yhdysvalloissa armeijassa opetetaan venäläisistä BTG:stä ja miten Yhdysvaltojen ABCT (armored brigade combat team) poikkeaa Venäjän BTG:tä, voi käydä lukemassa esimerkiksi täältä.

Kuvaan on merkitty 40 venäläistä pataljoonan taktista ryhmää (BTG). Kartan taktisissa merkeissä salmiakki ympyrällä ja ristillä tarkoittaa jalkaväkeä (moottoroitua jalkaväkeä) ja salmiakki ympyrällä tarkoittaa panssarijoukkoja. Salmiakki kahdella kaarella tarkoittaa liikkuvuuden suhteen ilmakuljetusta. Salmiakki eli kärjellään oleva neliö tarkoittaa vihollista. Kyljellään oleva neliö tarkoittaa omia. Vihollisen merkkiväri on vaaleanpunainen, omien vaaleansininen.

Alkusyksyn Tassin englanninkielisessä uutisessa puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti, että Venäjällä on nyt valmiina 167 pataljoonan taktista ryhmää (BTG), joiden lähtövalmius on yksi tunti (Tass 10.8.2021).

Marraskuun alkupuolella Ukrainan presidentin kanslian kansliapäällikkö Roman Mashovets (Роман Машовец, биография) ilmoitti MilitaryTimesin jutussa, että Venäjällä olisi 36 pataljoonan taktista ryhmää on jatkuvassa valmiudessa Ukrainan läheisyydessä ja joista 31 olisi alueelle vakinaisesti sijoittuja (MilitaryTimes 10.11.2021).

Yhdysvallat välitti joillekin Euroopan Nato-liittolaisilleen viime viikolla tiedustelutietoja, joiden mukaan Venäjällä olisi koottuna Ukrainan ympäristöön sata pataljoonan taktista ryhmää (BTG), sotilasmäärältään noin 100 000 sotilasta (Bloomberg 21.11.2021). Tuolla perustella laskettuna BTG vastaisi noin 1 000 sotilasta.

Jos Sergei Šoigu ilmoittamana Venäjällä olisi nyt valmiina 167 pataljoonan taktista ryhmää (BTG), tarkoittasi se jopa lähes 170 000 sotilaan sotajoukkoa hyvin nopeaan sotilaalliseen toimintaan.

Ukrainan sotilasviranomaisen mukaan venäläinen BTG koostuisi kuitenkin vain noin 300–500 sotilaasta.

Edelleen Yhdysvaltojen joillekin Euroopan Nato-liitolaisilleen välittämissä tiedustelutiedoissa esitetään skenaario, jossa venäläisjoukot ylittäisivät rajan Ukrainaan Krimiltä, ​​Venäjän rajalta ja Valko-Venäjän kautta aivan vastaavasti kuin MilitaryTimesin jutussa on kerrottu. Yhdysvaltojen jakamien tiedustelutietojen mukaan noin puolet taktisista ryhmistä olisi jo paikoillaan ja että mahdollista hyökkäystä avustettaisiin ilmatuella.

BTG ei perustu Venäjän armeijan varusmiehiin vaan ammattisotilaisiin. Tuo on yksi tekijä, miksi Suomi ei ehkä pärjäisi Venäjälle, kun varusmiesarmeijaa ei koota noihin sotilaslukuihin samassa ajoissa kuin ammattisotilaista koottuja BTG-joukkoja.

Nopeus on siis se ratkaiseva tekijä.

****

Muutokset Venäjän armeijan henkilöstömäärässä, aseiden määrässä ja ennen kaikkea Venäjän länsirajaan liittyvien maajoukkojen kokoonpanojen organisaatiossa mahdollistavat jossain määrin arvioida näiden sotilasryhmitysten ensisijaisia ​​toimintasuuntia. Vastaavasti ne kertovat myös sotilaallisista suunnitelmista, joiden takana viime kädessä on Venäjän poliittinen johto.

Kun olemme täällä lännessä huolissamme Venäjän sotilassuunnitelmista, on syytä seurata tarkkaan muutoksia etenkin Venäjän maajoukkojen kokoonpanojen organisaatiossa ja aseistuksessa. Toinen asia, mitä on syytä seurata, on Venäjän armeijan liikkumiskyvykkyys, jos joukkoja siirretään muista sotilaspiireistä Läntiseen ja Eteläiseen sotilaspiiriin mukaan lukien Pohjoinen laivasto, joihin Venäjä lännessä rajoittuu.

Sotavoiman siirrot idästä länteen ja niiden nopeus on asia, jota on siis syytä seurata erittäin tarkasti. Millä aikataululla joukkoja siirretään, viestii myös jostakin. Muutaman vuoden aikana Venäjän on harjoitellut ahkerasti laajojen sotavoimien nopeaa siirtoa Läntiseen ja Eteläiseen sotilaspiiriin.

Tuosta muodostuva uhkakuva on myös Suomessa syytä noteerata huolella, vaikka Venäjän ensisijainen päämäärä Suomen alueella käytävässä sodassa ei olisi valloitus Ukrainan tapaan vaan Suomen sodankäyntipotentiaalin eliminointi.

Ukrainan ja myös Valko-Venäjän rajoille Venäjä alkoi keskittää sotavoimaa pysyvästi pian Krimin valtauksen jälkeen poliittisten päätösten olleessa tehtyjä vuodesta 2015 eteenpäin.

Kysymys Venäjälle länsirajallaan on nopeudesta, mikä edellyttää hyvän sotilasinfran olemassaoloa, jos ollaan matkassa kuusinumeroisella sotilasmäärällä prosessissa, jolla on pitkä kesto, joka on valloitussota ja jonka keskeisen voimatekijän muodostaa maavoimat.

Venäjän asevoimien maajoukot ovat joukkoja, jotka suorittavat taisteluoperaatioita maassa ja maalla riippumatta siitä, minkä tyyppisiin asevoimiin ja joukkoihin ne kuuluvat sekä millä tavalla ne on toimitettu sotilaallisen vastustajan alueelle. Onko maahantunkeutuminen tapahtunut maa-, meri- tai ilmateitse, sillä ei ole väliä. Jos Venäjän arvioidaan ottavan vieraita alueita haltuun, maavoimien valmistautumista on syytä seurata tarkkaan.

****

Venäjä siirtyi vuonna 2009 osana sotilaallista uudistusta maavoimissa divisioonarakenteesta prikaatirakenteeseen. Venäjän ajatus lienee ollut, että pataljoonan taktisia ryhmiä muodostava prikaati on tehokkaampi paikallisissa konfliktissa, joka toimikin hyvin esimerkiksi Venäjän alueellisessa hybridisodankäynnissä Krimillä ja Itä-Ukrainassa Donbassissa.

Venäjän sotakokemukset Kirimillä ja Itä-Ukrainassa ovat kuitenkin todennäköisesti vauhdittaneet sotilasyksikköjen kasvattamisen tarvetta. Tärkeämpää sotilasyksikkönimessä on nyt yhteinen (общевойсковой) kuin erillinen (отдельный).

Venäjä joutui lähettämään Eteläiseen sotilaspiiriin yksiköitä ja kokoonpanoja Venäjän asevoimien Läntisestä sotilaspiireistä sekä myös Keskisestä ja Itäisestä sotilaspiiristä, jotta Venäjä kykeni luomaan venäläisjohtoisen kapinallisjoukkojen ryhmittymän Itä-Ukrainaan. Venäjä joutui kasaamaan noin 42–45 tuhannen sotilashenkilön joukon Ukrainan rajaseudulle. Sotavoimien siirto ympäri Venäjää ei tuolloin onnistunut niin nopeasti kuin Venäjällä oli pyrkimys.

Tuon jälkeen Venäjä on harjoitellut ahkerasti suurten sotavoimien nopeaa siirtoa. Meidän on huomioitava nyt myös täällä Suomessa, ettemme oikein pysty vastaamaan tuohon Venäjän kovaan uhkaan hitaasti koottavalla varusmiesarmeijalla, vaikka sotilasmäärämme onkin sinänsä vielä korkea. Olisi tarvittaessa kyettävä suurella volyymilla suureen nopeuteen.

Mutta jos Venäjä valmistautuu laajamittaiseen sotaan lännessä Naton kanssa, maavoimien täysimittaiset divisioonat, joilla on asianmukaiset vahvistusvälineet ja jotka ovat itse asiassa pieniä armeijoita, osoittautuisivat sopivimmiksi sotatyökaluiksi laajan alueen sodassa, jota käytäisiin konventionaalisilla aseilla.

On todennäköistä, että päätös perustaa kolme uutta maavoimien divisioonaa viime vuosikymmenen puolivälissä on vasta alkua Venäjän asevoimissa maavoimien uudelle uudelleenjärjestelylle niiden valmistautuessa suureen sotaan lännen – siis Nato-maiden sekä Naton läheisimpien kumppanien – kanssa.

Kun kirjoitin aikaisemmin 20. kaartin yhteisarmeijasta ja 1. kaartin panssariarmeijasta, Venäjällä on myös kolmas armeija pitkälti samaan tarkoitukseen: 49. yhteisarmeija (49-я общевойсковая армия), jonka päämaja on Stavropolissa (Ставрополь). Tuo armeija oli valtaroolissa Venäjän hyökätessä Itä-Ukrainaan.

49. yhteisarmeijan henkilöstömäärä on noin 35 000 henkilöä. Armeija on aseistettu vähintään 350 panssarivaunulla, tyyppiä T-72 ja T-90 (Т-72, Т-90), tuhannella jalkaväen taisteluajoneuvolla ja panssarivaunulla, noin 180 tykistöaseella ja kranaatinheittimellä, sadalla Grad-raketinheitinjärjestelmällä (Град БМ-21) ja 220 ilmatorjuntatykistö- ja ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä.

Em. armeijan täydennystarpeet muita sotilaspiireistä koskivat nimenomaan tätä 49. yhteisarmeijaa, kun Venäjä aloitti sotatoimet Itä-Ukrainassa.

****

Kuten Ukrainalla on rajan vierellään venäläistukikohtia, joihin on varastoitu runsaasti sotavoimaa, niin on myös Suomella aivan yhtä lähellä.

Kyse on Alakurtista. Kyse on 80. arktisesta prikaatista (80-я Арктическая бригада), sotilasyksikkö 34667 (в/ч 34667).

Olen käsitellyt Alakurttia useassa kirjoituksessa, viimeksi vuosi sitten kirjoituksessa otsikolla Kuusamon ja Sallan alueen menetys Moskovan välirauhassa 1944 ja Venäjä uusi sotavarustelu Alakurtissa (US-blogi 6.12.2021).

Kun keskustelin sotilasalan venäläistuttujeni kanssa Alakurtin varustamisesta Suomen näkökulmasta, niin minulle tähdennettiin, ettei Alakurttia ole varustettu vain Pohjoisen laivaston arktisen alueen tarpeisiin uudessa sotilaspiirissä, vaan myös Suomen Nato-lähentymisen tarpeisiin niin, että Alakurtin sotilastukikohtaa voidaan käyttää myös Suomea vastaan.

Suomalaiset poliitikot ja sotilaat eivät tuota tosiasiaa myönnä. He ovat uskoneet täysin Venäjän vakuuttelut, että Alakurtti varustetaan vain arktista aluetta varten, ei Suomea varten.

Oheiset kaksi kuvaa alla ovat vuodentakaisesta kirjoituksesta. Ne ovat hyvin samankaltaisia kuin tämän kirjoituksen kuvat Ukrainan rajan lähettyviltä Venäjän puolella. Verratkaapa sotilaskalustoa, minkä määrää olemme päivitelleet Maxar Technologiesin satelliitin ottamassa kuvassa, joka on tämän kirjoituksen toisena. Melkeinpä sama kalustomäärä taitaa löytyä Alakurtin sotilastukikohdan kuvista.

Kysymys Suomenkin kohdalla on siitä, että Venäjällä on riittävästi sotilasinfraa ja varastoitua sotilaskalustoa nopeaankin hyökkäykseen. Alakartista venäläiset kykenevät siirtymään reilun 50 kilometrin päähän Suomen rajalle nopeimmillaan alle kahdessa tunnissa.

Sotilasrakentaminen on Alakurtissa vilkasta ja sen myötä paikkakunta on noussut uuteen kukoistukseen.