Ukraina on osoittanut, että ilman laajaa drooniverkostoa sodankäynnistä ei tule yhtään mitään

Ukrainalaisen kansalaisjärjestö Aerorozvidkan (Аеророзвідка) Octocopter R18 -taisteludrooni (Октокоптер R18). Itse drooni on kiinaisen DJI:n valmistama kaupallinen oktokopteri, mutta sen aseistuksena on kuvassa putoava ukrainalaisen Majak-tehtaan valmistama vain 1,6 kilogrammaa painava RKG-1600-pommi. Tuolla yksinkertaisella ja halvalla taisteludroonilla on aiheutettu tuhoa venäläisille. Jäljempänä kirjoituksessa on videoita, miten tuo drooniyhdistelmä tuhoaa mm. panssarivainuja. Kuva: vapaa lähde (Aerorozvidka).

Ukraina ei ole voinut luoda vuoden 2014 Venäjän Krimin valloituksen jälkeen täysimittaisia meri- ja ilmavoimia. Kyse on ollut kansakunnan vähäisistä voimavaroista, jolloin puolustuksessakin on jouduttu tekemään valintoja, mistä saadaan paras tulos käytössä oleviin voimavaroihin nähden. Ilma- ja merivoimien luominen tyhjässä on kallista puuhaa. Miljardi euroa tai dollaria on pikkusumma lähteä liikkeelle.

 Ukraina teki tuolloin kahdeksan vuotta sitten linjauksen turvautua merellä ja ilmassa ohjuksiin ja miehittämättömiin ilma-aluksiin (UAV). Päätöksen saneli käytössä olevat voimavarat, mutta tuo päätös näyttää olleen oikea. Kaikki ei kuitenkaan ole ollut helppoa. Vaikeuksia on ollut ohjuskehittelyssä ja ohjustestit ovat ottaneet aikaa.” (US-blogi 17.4.2022).

Tuosta blogistani on aikaa nyt toista kuukautta. Kulunut aika on edelleen osoittanut, että Ukraina on tehnyt puolustuspolitiikassaan ja asevoimien kehittämisessä täysin oikean linjaratkaisun: droonit ja ohjukset. Ukraina on menestynyt tähän saakka hyvin taistelurintamilla.

Harmi kuitenkin, ettei suunniteltu Ukrainan ohjuskehittely ja -varustautuminen ehtinyt pidemmälle eikä loppuun ennen Venäjän maahanhyökkäystä. Droonien käyttö on sen sijaan ollut sotatoimissa ennen näkemättömän laajaa. Osaltaan Venäjän heikkoa sotamenetystä selittää Ukrainaa heikompi kyvykkyys käyttää drooneja laaja-alaisesti sotatapahtumissa.

Käsittelen tässä blogissa Ukrainan sotatoimia drooneja hyväksi käyttäen. Kirjotus on pitkä ja uuvuttava. Jos lukijalla aikaa vain noin 10-15 sekuntia, lue vain viimeinen luku.

Kirjoitukselle on myös jatko-osa, jossa käsittelen Suomen kyvykkyyttä käyttää miehittämättömiä ilma-aluksia sotatoimissa. Kirjoituksen otsikko tulee olemaan Taisteludroonit – Miksi Suomi ei ole valmis hankimaan kullanarvoisa taisteludrooneja?

Drooneissa Suomen sotilaallinen kyvykkyys ei mielestäni ole riittävällä tasolla. Olemme jälkijunassa niin määrällisesti kuin laadullisesti. Meillä ei ole kyvykkyyttä käyttää drooneja vihollisaseistuksen tuhoamiseen. Puuttuvat taisteludroonit.

Ukrainan asevoimien käyttämä taktiikka on nyt ollut välttää tappioita ja jatkaa taistelutehtävien suorittamista huolimatta Venäjän ilmavoimien sinänsä olemassa olevasta ylivoimasta. Taktiikassa on pyritty huomioimaan Venäjän määrällisesti ja laadullisesti vahvat ilmapuolustusjärjestelmät ja Venäjän pitkän kantaman ohjusjärjestelmät. Ukrainan ase tuossa taktiikassa on nimenomaan droonit, joita se on voinut käyttää näihin päiviin saakka kohtuullisen vapaasti Ukrainan ilmatilassa.

Venäjä ei ole siis kyennyt saamaan Ukrainan ilmatilaa hallintaan niin, että etenkin drooneilla Ukraina ei olisi kyennyt aikaansaamaan suurta tuhoa Venäjän armeijalle. Venäjä ei ole kyennyt saamaan hallintaansa myöskään Mustanmeren pohjoista merialuetta koko leveydeltä, vaikka onkin kyennyt estämään Ukrainalta satamien käytön.

Tuo satamablokkaus on ollut Venäjältä tietoista politiikkaa nälänhädän aikaansaamiseksi. Vastaavaa politiikka nyt viljalla, soijalla ja auringonkukkaöljyllä kuin aikanaan pakolaisilla. Venäjä tietää, että riittävä kuljetusvolyymi etenkin Ukrainan viljalle on saatavissa vain laivoilla, ei rautatievaunuilla.

****

Valitsemassaan taktiikassa Ukraina suorittaa droonien avulla hyökkäyksiä niitä Venäjän joukkoja ja sotakalustoa vastaan, jotka sijaitsevat selvästi etulinjan takana jopa hyvinkin syvällä. Noita pistoiskuja voisi nimittää Ukrainan syviksi iskuiksi (Ukrainian deep strikes) ja ne ovat osa Ukrainan ns. syväiskustrategiaa (Ukrainian deep strike strategy). Tuo strategia, jossa drooneilla on vahva rooli, palvelee sekä operatiivisia päämääriä että Ukrainan psykologista vaikuttamista.

Tuon strategian idea ja perusteet ovat sinänsä jo vuosisadan takaa 1920- ja 1930-luvuilta Neuvostoliitosta ja oikeastaan vieläkin kauempaa kenraali Hannibalin ajoista (Cannesin taistelu 216 ekr.). Strategia tunnetaan englannin kielellä deep opertion tai oikestaan defence in depth ja Neuvostoliiton suhteen myös Soviet deep battle -sanayhdistelmänä. Venäjänkielisinä sanoina глубокая операция, глибока оборона, глибинна оборона, еластична оборона tai оборона з глибини.

Strategian perusidea on viivyttää vihollisen hyökkäystä, voittaa aikaa ja aiheuttaa viholliselle tappioita. Sen sijaan, että luotaisiin vankka ja kiinteä puolustuslinja hyökkääjän eteen, pyritään tyrehdyttämään vihollisen hyökkäysvauhti. Kun hyökkäysvauhti hidastuu, vihollisen on venytettävä voimiaan ja vihollinen joutuu varmistamaan sotavoimallaan hallitsemaan laajempaa aluetta syvyyssuunnassa. Vastaiskut syvälle etulinjan taakse venytettävät ja sitovat hyökkääjän sotavoimaa edelleen. Kyse on viivytyksestä ja vastustajan sotavoimien hajauttamisesta.

****

Tuota ns. syväiskustrategiaa – jos tuota nimeä nyt käytän tuosta Ukraina modifioimasta strategiasta – Ukraina toteutti osaltaan myös Kiovan pohjoispuolella. Venäjän valtaamien alueiden kannalta Venäjä rikkinäinen eteneminen tilkkutäkkinä oli strategisesti melko hyödytöntä.

Toki Venäjä sai haltuun myös strategisesti tärkeitä kohteita – kuten esimerkiksi ydinvoimaloita, mutta eipä pois ydinvoimalan sähköntuotantoa. Venäjä ei saanut valitsemallaan strategialla tärkeitä alueita hallintaan niin, että siitä olisi syntynyt Venäjälle erityistä hyötyä. Venäjän valitseman strategian toimimattomuus synnytti turhautumista, mikä näkyi osaltaan terrorina paikallisväestöä kohtaan. Paikallisväestön terrorisointi on toki sinänsä osa Venäjän valitsemaa strategiaa ilman turhautumistakin.

Venäjän valloitustilkkutäkkiä maaliskuun alussa pohjoisrintamalla Kiovan pohjoispuolella. Rintamalinjat ovat pitkät suhteessa valloitettuihin alueisiin. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus).

Operatiivisesti tuon valitun strategian mukaiset vastahyökkäykset ja -iskut kohdistetaan Venäjän heikkoihin ja kriittisiin kohteisiin. Kriittisiin sotilastiloihin (esim. ammusvarastot ja polttoainevarastot) ja kriittisiin sotilastarvikkeisiin (esim. kaukovaikutteisiin asejärjestelmiin ja niiden ammuksiin). Kriittisiin huoltoyhteyksiin (esim. rautatieyhteydet ja sillat) ja kriittisiin viestintä- ja komentojohtokeskuksiin. Tappaa Venäjän korkeinta sotilasjohtoa yksi strategian ilmentymä.

Juuri tuo syväiskustrategia on yksi keskeinen syy Venäjän logistiikkaongelmiin ja hitaaseen etenemiseen rintamalla. Syväiskustrategian psykologinen vaikutus on yllätysiskun pelon luomisen lisäksi pyrkiä pitämään niin Venäjän ilmavoimat kuin myös maavoimat koko ajan valppaana sotavoimaa sitoen syvällä taistelulinjan takaisilla alueilla, mikä jarruttaa Venäjän sodankäynnin etenemistä. Merellä Ukraina toimii vastaavasti niin, että taistelulinjan syvyys on ollut syvimmillään jopa lähes 200 kilometriä pohjoisella Mustallamerellä Krimiltä Käärmesaareen.

Nyt vahingosta viisastuneena Venäjä on muuttanut Itä-Ukrainassa strategiaansa, mihin myös Ukrainan on vastattava uusilla konsteilla.

****

Ukraina ei voi käyttää ilmavoimiaan iskeäkseen syvälle eturintaman taakse, kuten yleensä syväiskustrategiaa toteutetaan. Sen sijaan Ukrainalla on droonit, joita se on käyttänyt taidokkaasti.

Venäjän nyt muuttunut strategia on tykistön käyttö rintamalinjan siirtämiseen. Enää eturintamassa ei ole panssareita ja jalkaväkeä pitkinä kolonnina. Pitkäkantoisella tykistöllä tuhotaan kaikki mitä edessä on ja vasta sen jälkeen otetaan maa-alue liikkuvilla maavoimilla haltuun.

Ukrainalle olisi nyt tärkeää saada kaukovaikutteisia asejärjestelmiä nopeasti, mistä lisää myöhemmin tässä kirjoituksessa. Ukraina on kyettävä härnäämään Venäjää ja sitomaan Venäjän asevoimaa kaukovaikutteisilla asejärjestelmillä koko valloitusalueen syvyydeltä siihen saakka, kunnes Ukrainalla on riittävä voima ja kyvykkyys aloittaa takaisinvalloitus.

Kun Ukraina saa käyttöönsä pitkän kantaman tykistöaseistusta, seuraa siitä sekä Ukrainan että Venäjän  taktinen muutos käyttämää ns. vastatykistötulta (counter-battery fire), jossa armeijat etsivät vihollisen tykistöä, määrittävät sen sijainnin ja iskevät. Kumpi kykenee paremmin määrittämään tykistösijainnit, on vahvoilla. Kyse on etenkin drooni- ja tutkatiedustelutietojen yhdistämisestä.

Uskallan väittää, että Ukraina tulee tuossa käyttämään drooneja paremmin kuin Venäjä. Droonit olisivat Ukrainan vahvuus, mikäli Ukrainalla on vain sellaisia drooneja, jolla päästään ilmatorjunnasta huolimatta turvallisesti useiden kymmenien kilometrien syvyyteen aina Venäjän rajalle saakka.

Aika näyttää sotaosapuolten vahvuudet, mutta itseasiassa tuohon tykistösotakäyntivaiheeseen on jo siis siirrytty. Itärintamalla jylisevät nyt tykit. Venäjä on ymmärtänyt, ettei juuri panssareilla kannata etulinjaa yrittää siirtää hyökkäyksen aluksi. Tähän saakka lähikontakteissa Javelinit ovat niittäneet merkittävää tuhoa Venäjän panssarikalustoon.

Ongelma nyt on, ettei Ukrainalla ole vielä riittävästi käytössään pitkäkantoista tykistöä. Venäjä sen sijaan on jo vaihtanut etulinjassa panssarivaunut pitkäkantoiseen tykistöön.

Tuon syväiskustrategian puitteissa Ukraina on ottanut päämääräkseen häätää Venäjä niin kauas kaupungeista, ettei Venäjä enää kykenisi synnyttämään pitkäkantoisella tykistöllä kärsimyksiä siviiliväestölle. Kaupungit ovat juuri niitä kriittisiä kohteita, mitä Ukraina ei saisi menettää. Niiden takaisinvaltaus on työlästä.

Venäjän voidaan antaa edetä Itä-Ukraina peltotasangoilla ja aroilla niin, että sen sotakalustoa on helppo tuhota. Arojen ja peltojen strateginen merkitys on vähäinen, mikäli kriittisiä kulkuyhteyksiä ja kaupunkeja edelleen hallitaan.

****

Tietyt tunnusluvut kertovat hyvin, mikä sitoo Venäjän sotavoimaa ja hyökkäyshyödyt ovat olleet vähäisiä sotatappioihin nähden. Alla oleva kuva kertoo paljon. Tunnusluvut ovat vallattujen alueiden syvyys sekä eturintamalinjan pituus suhteessa vallattujen alueiden pinta-alaan. Venäjän valtaamat lisäalueet ovat vähäisiä huomioiden jo vuonna 2014 vallatut alueet. Vallattujen alueiden syvyys on pääosin noin sadan kilometrin luokkaa, mikä on monien asejärjestelmien kantamille vielä vähäinen.

Venäjä joutuu sitomaan joukkojaan koko valtaamansa alueen syvyydelle etenkin siinä vaiheessa, kun Ukrainan lännestä saamien kaukovaikutteisten asejärjestelmien volyymi on riittävä. Droonit ovat oleellinen väline paikantamaan tuhoamiskohteita tuolla noin sadan kilometrin syvyisellä alueella.

Rintamalinjat 17.5.2022. Eturintama on pitkä, vallatut alueet ovat pinta-alaltaan vähäisiä ja niiden syvyys on pääosin noin sadan kilometrin luokkaa. Tuo valloitus sitoo paljon Venäjän sotavoimaa koko syvyydeltä, mikäli Ukraina vain kykenee syväiskustrategiallaan sitomaan. Kuva: vapaa lähde.

****

Kun Ukraina aloittaa valloittamaan takaisin Venäjän valloittamia alueita etelässä ja idässä sekä varmistamaan meriyhteyttään, Ukraina on tuhottava Venäjän rakentama Kertšinsalmen silta Krimin niemimaalle.

Sillan tuhoaminen on lähes välttämätöntä.

On mahdollista ja jopa todennäköistä, että Ukrainalla olisi jo maassa tai on pian Yhdysvalloista saatua ohjuskalustoa, jolla tuhoaminen onnistuu yli 300 kilometrin ohjuskantamalla (The Washington Post 30.4.2022).

Yhdysvallat on jo toimittanut Ukrainaan kaukovaikutteisia asejärjestelmiä, joista mainittakoon M777 Howitzer -haupitsit. M142 HIMARS -monitoimiraketinheitinjärjestelmä tai M270 MLRS -raketinheitinjärjestelmä 300 kilometrin kantamalla MGM-168 ATACMS -ohjukselle olisi Ukrainalle riittävä alkaa miettiä Kertšinsalmen sillan tuhoamista. Ukrainalla ei ole vielä riittävästi kaukovaikutteisia asejärjestelmiä, mutta niiden toimittamisessa pidä lännen epäröidä pätkääkään.

Kun ja jos menetettyjen alueiden takaisinvaltaus alkaa, sotatoimien on oltava kokonaisvaltaisia. On estettävä Venäjän täydennykset etenkin Krimiltä tai Krimille yli Kertšinsalmen sillan.

Ohjusristeilijä Moskvaan verrattava tuho olisi Kertšinsalmen sillan tuhoaminen käyttökelvottomaksi niin, ettei Venäjän huoltoyhteyksien pääsuonet toimi. Iskut myös Venäjän puolelle ovat sallittuja, ja niitähän Ukraina on jo tehnytkin.

Venäjän sotavoimat on pidettävä kiireisenä varmistamaan Krimin niemimaata. Tällä hetkellä Venäjä ei usko, että Ukraina voisi kyetä uhkaamaan Krimin niemimaata. Ukrainalle kyllä riittäisi, että Krimin huoltoreitit olisi eliminoitu. Venäjä pitää yllättää ja yllätystoimet on syytä kohdistaa Krimiin.

Kertšinsalmen sillan tuhoaminen on integroitava tarkoin muihin takaisinvaltaustoimiin Hersonin alueella niin, että Venäjän joukkojen huolto Krimin niemimaan kautta on tuhottu. Joko sillan tuhoaminen tai Krimin niemimaan ja Ukrainan mantereen välisten kulkuyhteyksien tuhoaminen. Toimet on suunniteltava tarkasti osaksi takaisinvaltaussuunnitelmaa.

Samalla Ukrainan olisi tunkeuduttava Asovanmeren rannalle niin, ettei Venäjän huolto länteen toimi myöskään Ukrainan puolelta. Helpointa se olisi varmaan maantieteen avustamana Dneprin (Дніпро) ja Molotšhan suistoalueen (Молочний лиман) välisellä Molotšha-joen (Молочна) jokialueella katkaisemalla jokialueen kulkuväylät välillä Melitopol (Мелітополь) Vasylivka (Василівка) reilun 80 kilometrin matkalta.

Kun ja jos Ukraina alkaa vallata takaisin Venäjälle menettämiään alueita, Ukrainan on tuhottava huoltoreitit Krimin niemimaalle. Maatiede auttaa tuhoamisessa. Kertšinsalmen sillan tuhoaminen pitää olla keinovalikoimassa suurena saalina kuten ohjusristeilijä Moskvan upottaminen. Jos siltaa ei saada tuhottua, kulkuyhteydet Krimin niemimaan ja Ukrainan mantereen välillä on tuhottava. Ukrainassa alkaa jo olla lännestä tuotuja kaukovaikutteisia asejärjestelmiä, joilla noihin kohteisiin ylletään. Venäjän täydennysmahdollisuudet on katkaistava myös noin reilun 80 kilometrin pituisella alueella Molotšha-joella Dneprin ja Asovanmeren välissä. Maasto täytyy ottaa sodankäynnissä täysin hyödyksi. Sillat saa kyllä tuhottua ilman paljastavia joukkokeskityksiä. Kuva: Google Maps -kuvakaappaus + omat merkinnät.
Ukrainan hallussa olevasta Zaporižžjasta (Запоріжжя) yltää juuri ja juuri Kertšinsalmen sillalle 300 kilometrin kantaman ohjuksilla. Sillan tuhoaminen on helpompaa, kun se ei liiku ja tarkat satelliittikoordinaatit tiedetään. Ongelma on Venäjän vahvat ilmapuolustusjärjestelmät ja etenkin Krimin vahva ilmapuolustus, joka oli kyettävä lävistämään. Kuva: vapaa kuvakaappaus + omat merkinnät.

****

Sekä Ukrainan että Venäjän armeijat ovat käyttäneet Itä-Ukrainassa suuria määriä drooneja jo vuodesta 2014. Drooneja on sekä tiedusteluun ja tarkkailuun että säätämään tykistötulta. On ollut kissa-hiiri-leikkiä rajalinjalla, jossa keskeinen leikin väline ovat olleet droonit. Nyt 24.2.2022 laajentuneessa sodassa drooneja käytetään yhä enemmän myös vihollisaseiden tuhoamiseen.

Erityistä jo alusta alkaen on ollut pienten kaupallisten droonien käyttö, mikä oli jo pian vuonna 2014 merkittävää, mutta nyt suorastaan ennennäkemätöntä.

Enää armeijoiden päämajoissa ei tutkita paperikarttoja. Kyse on verkkokeskeisestä sodankäynnistä (network-centric warfare), terävistä iskuista ja tilannetietoisuudesta sekuntiperspektiivissä. Etulinjassa liikkuu enemmän bittejä kuin rautaa. Rintamahyökkäyksien (frontal assault) aika on ohi.

Julkisuudessa on ollut lukuja väliltä 4 800-6 000, mitä Ukrainalla olisi nyt drooneina sotatoimissa käytössään. Ukraina taistelee Venäjää vastaan ​​drooneilla ja kirjoittaa samalla uusiksi sodankäynnin pelisääntöjä.

On yksinkertaisesti mahdotonta kuvitella nykyaikaisia ​​​​taisteluoperaatioita ilman ​​pienten miehittämättömien droonien parvia taistelulinjan molemmilla puolilla. Rintamalinjalla yksikään sotilas ei enää saa valittaa puutteista näkölinjassa. Nyt droonit mahdollistavat toiminnan näkölinjan ulkopuolella olevia kohteita vastaan.

Nykyaikana halvat droonit voivat olla ratkaisevampi asejärjestelmä kuin kalliit panssarivaunut.

Näin se maailma vain muuttuu.

****

Ukrainan käytössä olevista suurista droonimääristä huolimatta armeijalla ei ole virallista UAV-yksikköä. Droonien käyttö on nyt kuitenkin integroitu lähes kaikkiin sotilasyksikköihin, kun sodan alussa vuonna 2014 drooneja käyttivät lähinnä vain tiedusteluyksiköt.

Nyt eri rintamalinjoilla Ukrainalla on drooneihin perustuva ilmavalvontakyvykkyys jokaisella sotilasyksiköllä, mitä sodan alkaessa kahdeksan vuotta sitten ei ollut. Päätöksiä sotatoimista tehdään pitkälti ilmasta käsin saaduilla tiedoilla – ja reaaliaikaisesti sekuntiaikataululla. Vihollisdroonien seassa paikallaanolo tietää helposti tuhoa.

Venäjällä on ollut alusta lähtien ongelmia ottaa drooneja armeijan varustukseen. Tämän seurauksena venäläisillä on ollut pakko ostaa sotilaallisia tiedusteludrooneja maan ulkopuolta ja erityisesti Israelista. Israelilaisen droonien tuotanto lisenssillä aloitettiin Venäjällä vuonna 2012. Venäjän droonituotannon juuret ovat Israelista hankitussa tietotaidossa, kun Venäjä aloitti sotilaallisen droonituotannon suunnittelun 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella.

Venäjän käytetyin tiedusteludrooni on vuonna 2010 käyttöönotettu Orlan-10 («Орлан-10»). Orlan-droonin elektroniikka ja moottorit ovat peräisin Ranskasta ja Israelista. Tänä vuonna asetettujen uusien pakotteiden myötä Venäjän kyky valmistaa uusia drooneja edelleen heikkenee, vaikka Venäjä onkin nyt imoittanut omavaraisuutensa Orlan-tuotannossa.

Ukrainaa vastaan ​​aloitetun sodan seurauksena länsimaiden asettamat pakotteet ovat siis rajoittaneet tuntuvasti Venäjän mahdollisuuksia ostaa elektronisia komponentteja omiin drooneihin, mistä johtuen Venäjä ei tällä hetkellä kykene valmistamaan suuria määriä nykyaikaisia ​​drooneja sotilaskäyttöön, vaikka venäläiset toista väittävätkin.

Lännessä on pidettävä nyt vain huolta, ettei Kiina varusta Venäjää sotilasdrooneilla eikä edes kaupallisilla drooneilla sotilaskäyttöön integroituna.

Kerroin aikaisemmin Venäjän valitseman sotastrategian alkuvaiheen ongelmista, kun rintamalinjoja pyrittiin siirtämään kärjen panssarivaunuilla ja jalkaväellä. Pitkät helposti haavoitettavissa olevat sotilaskolonnat tulivat tutuiksi Kiovan pohjoispuolella.

Venäjän on siis vaihtanut etulinjassa panssarivaunut tykistöön. Venäjä ei käytä enää panssarivaunuja etulinjan siirtämiseen ennen kuin tykistö on tehnyt tehtävänsä. Tykistön käytössä ja osumatarkkuudessa droonit ovat ehdottomia.

Venäjä on käyttänyt Itä-Ukrainan etulinjassa etenkin laserohjautuvia Krasnopol-täsmäammuksia («Краснополь») 152 millimetrin tykeillä, jotka löytävät kohteensa Orlan-droonin osoittamana. Drooni on varustettu maalinosoituslaserilla ja Krasnopol-ammus etsii droonin osoittaman lasersignaalin ja seuraa sitä kohteeseensa. Krasnopol-ammus 22-25 kilometrin kantamalla on erittäin tarkka ja siksi haasteellinen Ukrainalle.

Tuo Orlan-Krasnopol on paketti, joka Ukrainan on nyt kyettävä länsimaiden auttamana eliminoimaan.

****

Droonit voidaan jakaa sotilaallisen käyttötarkoituksen puolesta kahteen ryhmään. On tiedusteludroonit ja on taisteludroonit. Taisteludrooneista voidaan käyttää myös hyökkäysdrooni-määritettä.

Erityistä Ukrainan sodankäynnissä on ollut tavallisten kaupallisten droonien valjastaminen sotakäyttöön tiputtamaan räjähteitä venäläisten niskaan. Kyse on siis tavallisten kaupallisten droonien virittämisestä taisteludrooneiksi.

Erityinen tapaus on ukrainalainen kansalaisjärjestö Aerorozvidka (Аеророзвідка, suom. ilmatiedustelu).

Aerorozvidka on Maidanin vapaaehtoisten ja IT-asiantuntijoiden vuonna 2014 perustama järjestö, joka on Itä-Ukrainan sodan alusta lähtien auttanut Ukrainan armeijaa ensisijaisesti droonien avulla tapahtuvalla tiedustelulla. Järjestöllä on Octocopter R18 -hyökkäysdrooneja (Октокоптер R18). Oktokopterissa on kahdeksan (okto, octo) roottoria, joiden avulla drooni nousee ja laskeutuu pystysuoraan ylös kuten helikopteri.

Kyse on siis täysin kaupallisesta halvasta droonista, jonka Aerorozvidka on modifioinut kotityönä sotilaskäyttöön. Tuon vuoksi droonilla ei ole valmistajayritystä eikä tuotesivuja. Aerorozvidkan käyttämät droonit ovat ylivoimaisesti maailman suurimman kaupallisten droonien valmistajan, kiinalaisen DJI:n (kotisivut) drooneja. Muutoinkin Ukrainan sotatoimissa ovat suosiossa erityisesti DJI:n kaupalliset tuotteet: Mavic-laitesarja, joka on nelikopteri. Nelikopterissa on neljä roottoria.

Aerorozvidkan R-18 -drooni kykenee kuljettamaan kahta pommia tai kranaattia ja pudottamaan ne 100-300 metrin korkeudesta leijuen kohteen päällä. Aerorozvidka käyttää neuvostoliittolaisten RKG-3-panssarintorjuntakranaattien (РКГ-3) pohjalle modifioituja RKG-1600-ammuksia (РКГ-1600), jotka Majak-tehdas (ОАО «Завод Маяк», ПАТ «Завод Маяк») on modifioinut drooneihin. RKG-1600-ammuksista ei ole valmistajan tuotetietosivuja.

Yksi esimerkkivideo R18 Octocopterin toiminnasta on pommien pudottaminen venäläisten passarivaunujen päälle Nikolaevin alueella (Youtube 27.4.2022).

Toinen esimerkki Octocopterin toiminnasta on niin ikään panssarivaunujen tuhoamisesta. Nauhalla on myös, kuinka drooni iskee tiiviiseen sotilasajoneuvoletkaan silloin, kun Venäjä harrasti tuota panssarivaunutaktiikkaa ennen nykyistä kaiken tuhoavaa tykistötaktiikkaa (YouTube 21.4.2022).

Droonien aiheuttamat tuhot venäläispanssarivaunuille Javelin-panssarintorjuntaohjuksen lisäksi ovat osaltaan pakottaneet Venäjän muuttamaan taktiikkaa.

Kolmas esimerkki on pitempi nauha Aerorozvidkan toiminnasta ennen nykyistä 24.2.2022 alkanutta sotavaihetta (YouTube 10.11.2021).

****

Meille suomalaisille ovat tuttuja Molotovin cocktailit, joilla tuhosimme Stalinin panssareita Talvisodassa ja myöhemminkin. Kaikkiaan Neuvostoliitto menetti Talvisodassa 1 919 panssarivaunua, joista 436 tulipalon vuoksi.

Nyt Ukrainassa kaupallisia drooneja varustetaan polttopulloilla. Nimi on Molotov-drooni. Molotov-drooni on Ukrainan aluepuolustusvoimien kehittämä, jossa DJI:n kaupallinen Inspire-drooni pitää helposti syttyvän cocktailin vaakasuorassa ennen pudotusta. Cocktail-pullo on Chernihivske-olutpullo (Чернігівське), joka syttyy iskeytyessään kohteeseen.

Yhtään nauhaa en tosin löytänyt todisteeksi, että Molotovin cocktail olisi droonissa noin toimiva ja synnyttänyt todellisia tuhoja.

Molotovin cocktailit vuonna 1940 ja 2022. Kuva: SA-Kuva ja vapaa lähde.

Yllä olevan vasemmanpuoleinen kuva löytyy SA-arkistosta päivämäärällä 8.3.1940 (SA-Kuva, Tankin tuhooja valmiina polttopullo vyöllä 8.3.1940).

****

Kun puhutaan DJI:n yrityksille ja kuluttajille tarkoitetuista kaupallisista drooneista ja niiden käyttämisestä sotilaallisiin tarkoituksiin, on puhuttava myös DJI AeroCopesta. AeroScope on etätunnistusjärjestelmä, joka antaa DJI:n valtuutamalle droonikäyttäjille jokaisen radioalueen DJI-droonin sijainnin, korkeuden, nopeuden ja suunnan. Järjestelmä näyttää tietokonekartalla myös droonin sarjanumeron ja drooniohjaajan sijainnin. AeroSpace kykenee seuraamaan jopa 50 droonia reaaliajassa ja radioalue on lähes 50 kilometriä. Droonin telemetriatiedot lähetetään suoraan AeroScope-vastaanottimeen, joka on DJI:n valtuutaman droonikäyttäjän hallussa.

Tyypillisiä käyttäjiä, joilla on lupa asentaa tällainen etätunnistusjärjestelmä tiloihinsa, ovat lentokentät, poliisilaitokset, vankilat ja kielletyt sotilasalueet. Siis alueet, joissa viranomaiset ovat rajoittaneet droonien käyttöä.

Sekä Venäjä että Ukraina molemmat käyttävät DJI-drooneja tiedustelutoimintaan. Ukraina on toistaiseksi käyttänyt drooneja laajemmin ja taidokkaammin kuin Venäjä. Droonit ovat pääosin muovia eivätkä näy helposti tutkassa. Ukraina on käyttänyt sotilaittensa liikkeiden ohjaamiseen jopa alle 250 gramman painoisia DJI Mini -drooneja.

Hollantilainen vapaaehtoisryhmä Eyes on Ukraine on kerännyt varat ja toimittanut Ukrainaan jo 346 kappaletta DJI Mini 2 -drooneja.

Nyt Ukrainassa on epäilyksiä, että Kiina saattaa venäläisten tietoon DJI-drooneja käyttäviä Ukrainan joukkoja ja heidän drooneja sallimalla venäläisen pääsyn Ukrainan AeroScope-järjestelmiin. Lisäksi Ukrainan AeroScope-järjestelmissä on ollut toimintahäiriöitä. DJI on kiistänyt epäilykset ja syytökset.

Ukrainalla oli pyrkimys Kiinan suhteen estää muiden kuin Ukrainan omien AeroScope-järjestelmien – siis venäläisten AeroScope-järjestelmien – toiminta Ukrainan maaperällä. Tässä ei ole onnistuttu.

AeroScopen merkitystä ei pidä kuitenkaan korostaa, sekin on kierrettävissä ja hoidettavissa niin, ettet paljastu.

Ukrainan digitalisaatiominieri Mihailo Fedorovin (Михайло Федоров) kaksisivuinen kirje DJI:n toimitusjohtaja Frank Wangille päivämäärällä 12.3.2022. Kirjeellä Ukraina pyysi DJI:tä estämään Venäjän DJI:n tuotteiden käytön sotatoimissa Ukrainan maaperällä. Tulisiko länsimaiden ja länsimaiden kansalaisten pyrkiä pakotteilla ja kulutuskäyttäytymisellään estämään DJI:n droonitoimitukset Venäjälle? Kuva: asiakirjaskannaus.

****

Yhdysvaltalaisessa Bard Collegen droonitutkimuskeskuksessa (The Center for the Study of the Drone at Bard College) on laadittu vuonna 2019 julkaistu laaja 353-sivuinen droonitietokirja (The Drone Databook), joka käsittelee sotilasdrooneja. Teos on hyvä, mutta toki asiat ovat menneet paljon eteenpäin kolmessa vuodessa. Teoksesta vastannut Dan Gettinger tuntee kyllä hyvin droonit. Ukrainan sotilaallista droonikalustoa on käsitelty sivuilla 76-80.

Vuonna 2019 julkaistu The Drone Databook on hyvä opus sotilaallisista drooneista kiinnostuneille. Ukrainan sotilaallista droonikalustoa on käsitelty sivuilla 76-80. Kuva: kuvakaappaus asiakirjan sivulta 77.

Drooneihin perehtynyt yhdysvaltainen toimittaja Faine Greenwood (biography) on kirjannut Ukrainassa yli 350 tapausta, joissa kuluttajakäyttöön tarkoitettuja drooneja on käytetty sotatoimiin. Greenwood on jakanut videomateriaalia mm. Twitterissä, Telegramissa ja YouTubessa. Drooneihin liittyviä sotatapahtumia on taulukoitu melko tarkasti Greenwoodin ylläpitämään Excel-luetteloon (UkraineWarDroneIncidents2022). Luettelossa on tällä hetkellä noin 420 merkintää.

Toimittaja Faine Greenwood on pitänyt yllä luomassaan Excel-taulukossa drooneihin liittyviä sotatapahtumia Ukrainassa. Ukrainan Venäjälle aiheuttamia tuhoja kaupallisilla drooneilla 13.5.2021 alkaen. Tapahtuma on taulukoitu melko tarkasti. Tämän kirjoituksen laatimisajankohtana taulukkoon oli kirjattuna 417 tapausta. Kuva: kuvakaappaus Excel-asiakirjasta.

****

Venäjän ja Ukrainan välinen sota alkoi jo kahdeksan vuotta sitten vuonna 2014. Sotilaallisten miehittämättömien ilma-alusten teollinen kehittäminen alkoi Ukrainassa kuitenkin vasta vuonna 2016, jolloin Antonov-lentokoneiden suunnittelutoimistoninsinöörit aloittivat UAV-suunnittelun. Tuo Ukrainan puolustusteollisuuden yritys on nykyään Ukroboronprom (ДК «Укроборонпром»).

Ukraina joutui kehittämään ja rakentamaan tyhjästä droonien hallinta-, satelliittiviestintä- ja navigointijärjestelmät sekä valmistamaan taisteludroonien asejärjestelmät.

Ukrainan asevoimien valtion tutkimus- ja testauskeskus  (Державному науково-випробувальному центрі Збройних Сил України) Tšernihivissä lähellä Valko-Venäjän rajaa vastaa sotilaskäyttöön esitettyjen droonien testauksesta ja uusien järjestelmien hyväksymisestä. Tutkimus- ja testauskeskuksella ei ole omia kotisivuja, mutta tietoa löytyy esimerkiksi Tšernihivin alueneuvoston sivuilta (Чернігівська обласна рада).

Kolme Ukrainan itse kehittämää UAV-järjestelmää ovat Athlon Avian (kotisivut, «Атлон Авіа») A1-CM Furia («A1-CM Фурiя»), Spaitechin (kotisivut, «Спайтех») Sparrow ja DeViRon (kotisivut, ООО ВИК «Девіро») ja nykyään Ukrspecsystemsin (kotisivut, ТОВ «Укрспецсистемс») valmistama Leleka-100 («Лелека-100»). Nuo kolme järjestelmää ovat olleet armeijan aktiivisessa käytössä tätä vuodesta 2019 alkaen.

Leleka-100-droonin tuotetietoja DeViRon sivuilta ennen Ukrspecsystemsin valmistusta. Kyseistä sivua ei enää ole. Kuva: kuvakaappaus tuotetoimittajan sivustolta.

UAV-järjestelmistä myös Def-C:n (kotisivut, Компанія DEF-C ) Observer-S, Skyetonin (kotisivut, ТОВ «АВК СКАЕТОН») Raybird-1 (nykyisin Raybird-3) ja SPE Aviation System of Ukraine (kotisivut, ТОВ «НВП Авіаційні Системи України») ASU-1 Valkirija (АСУ-1 «Валькірія») on hyväksytty käytettäväksi Ukrainan armeijassa.

Ukrainan armeijan suosituin drooni vuona 2021 oli A1-CM Furia, joka otettiin armeijan käyttöön vuonna 2020. Athlon Avia on toimittanut yli sata Furia-järjestelmää armeijalle, mikä tarkoittaa 300 droonia kantoraketteineen ja muine varusteineen. Furia-droonia käytetään tykistötulen säätämiseen. Toukokuussa 2021 Ukrainan armeijaan käyttöön otettujen DeViRon Leleka-100-droonien toimitusmäärät ovat suunnilleen samat kuin Furia-droonin.

****

Kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen helmikuun 24. päivänä, Ukrainalla oli mahdollisuus käyttää turkkilaisia Baykarin (kotisivut) valmistamia  Bayraktar TB2 -drooneja tehokkaasti laajalla alueella. Kyseinen drooni on suurin Ukraina käytössä oleva. Käsittelin melko tarkasti Ukrainan Bayraktar TB2 -droonihankintaa kirjoituksessa otsikolla Nord Stream 2:n avaaminen – Venäjä on jo aloittanut pelätyt toimet Ukrainassa ja myös Moldovassa (US-blogi 31.10.2021).

Nyt Itä- ja Etelä-Ukrainan taistelujen muodostaessa etulinjan, on Venäjä kyennyt luomaan tehokkaamman ilmapuolustuksen eikä Ukraina ei ota riskejä arvokkaiden Bayraktar-droonien käytössä. Venäjän tehokkaan ilmapuolustuksen vuoksi Ukraina on menettänyt samalla myös kykyään tiedusteluun syvemmällä etulinjassa yli 30-50 kilometrin syvyydessä. Ukrainan on saatava tuo kyvykkyys takaisin koko sillä noin sadan kilometrin syvyydellä, mitä Venäjä on toistaiseksi kyennyt Ukrainalta valloittamaan maan itä- ja eteläosissa.

Ukraina ei käytä Bayraktar-drooneja yli Venäjän Tor-ilmatorjuntaohjusjärjestelmien (ЗРК «Тор»).

Lännestä saatavat aina yli sadan kilometrin syvyyteen tiedustelua kykenevät droonit tiukassa ilmapuolustuksessa tulisivat tarpeeseen. Myös se tiedustelutieto on yksityiskohdissaan Ukrainalle tarpeen, mitä Yhdysvalloilla, Iso-Britannialla ja Nato-mailla ylipäätään on satelliittien ja Mustameren yllä lentävien tiedustelukoneiden- ja -droonien luomana (US-blogi 6.5.2022).

Ukraina sai ensimmäinen erän Turkista tilattuja Bayraktar-drooneja valvonta-asemineen ja tarvittavine ammuksineen vuoden 2019 alussa. Ukrainalla on noita drooneja kaksi tusinaa, mutta onko Venäjä onnistunut ampumaan niitä yhtään alas, ei ole julkisessa tiedossa. Toisaalta venäläismediassa eikä myöskään sosiaalisessa mediassa ei ole ollut uutisia tai kuvia, että kyseisiä drooneja olisi ammuttu alas.

Yksi esimerkkivideo Bayraktar-droonin toiminnasta on, kuinka drooni iskee Venäjän asemiin Käärmesaarella (YouTube 3.5.2022).

Toinen esimerkkivideo Bayraktar-droonin toiminnasta on, kuinka drooni iskee jälleen Venäjän asemiin Käärmesaarella (Twitter 6.5.2022).

Kolmas esimerkkivideo on Bayraktar-droonin toiminnasta on, kuinka drooni tuhoaa kaksi Venäjän vartiovenettä Käärmesaarella (YouTube 16.5.2022).

Bayraktar-drooni toimii siis hyvin Mustameren länsirannalla, jossa Venäjällä ei ole maapohjaista ilmatorjuntaa ja Ukraina voi toimia Odessasta Romaniaan yltävällä maa-alueelta käsin. Läntisen Mustanmeren ilmatorjunnan osalta Kääresaari on erityinen alue ja siksi Venäjä havittelee tuolle vain 43 hehtaarin tilkulle ilmatorjuntaa.

Bayraktar-droonin isku Käärmesaarelle. Kuvassa oleva luku 44 on droonin etäisyys kohteesta (on kuvakaappaushetkellä 44 metriä). Kuva: kuvakappaus Twitter-nauhalta (6.5.2022).

****

Ukrainasta on jo nyt tullut läntisille aseavun antajille myös uudentyyppisten droonien testikenttä, jolla nähdään, kuinka tehokkaita uudet droonit voivat olla tulevissa sodissa ja kuinka taistelutaktiikkaa on syytä kehittää. Taistelutaktiikassa on eri asia nähdä sotatapahtumat reaaliaikaisesti ilmasta käsin kuin maan päältä. Aikaperspektiivi muuttuu, kun vihollisella on myös vastaavia drooneja.

Yhdysvallat on toimittanut ja toimittaa Ukrainan kehittyneimpiä droonejaan. Testikenttä ei tarkoita, että ukrainalaissotilaat kuolisivat droonien vuoksi vaan päinvastoin: että sodassa Ukrainan ihmisuhrien määrä olisi mahdollisemman vähäinen.

Switchbladen- ja Phoenix Ghost -droonien toimitukset Yhdysvalloista Ukrainaan ovat esimerkkejä siitä, kuinka Yhdysvallat mahdollistaa Ukrainan tehokkaat sotatoimet Venäjää vastaan, mutta samalla oppii, kuinka nämä droonit voivat olla tehokkaita taistelukentällä.

Toisen maailmansodan Kurskin taistelukenttä Saksan ja Neuvostoliiton välillä ajanjaksolla 5.7.1943-23.8.1943 on juuri sama aluelaakeilla peltotasangoilla laajoine näkemäalueineen ja vähäisine puustosuojineen kuin nyt uusi droonien taistelukenttä Venäjän ja Ukrainan välillä. Kurskin taistelu käytiin Harkova-Sumy-Orjol-Brjansk-Kirov-linjalla (Харків-Суми-Орёл-Брянск-Киров). Alue on täydellinen paikka droonien käytölle, jos ilmatilasuojaa ei kaipaa. 1940-luvun panssarit ovat muuttuneet 2020-luvun drooneiksi.

Kiovan pohjoispuolella on metsää tai ainakin joitakin luonnon muodostamia suojia ilmatilassa, jotka helpottivat ukrainalaisten droonikäyttöä sotatoimissa. Itä-Ukrainassa sen sijaan ovat laajat arot ja pellot, mistä johtuen droonien käyttö on haastavampaa, kun ilmatilan luonnonsuojia ei juuri ole.

Meillä on aivan sama problematiikka mietittävänä Lapin puuttomilla tuntureilla.

****

Se on Yhdysvallat, joka aseistaa Ukrainaa drooneilla. Tiedossani ei ole yhtään päätöstä Euroopasta, jossa drooneja olisi toimittu Ukrainaan aseapuna. Se on vahinko, mikäli näin todella on.

Huhtikuun alussa tuli ainakin minulle yllättyvä hyvä uutinen Yhdysvalloista. Ukrainalaiset tiedotusvälineet kertoivat tuolloin, että Yhdysvallat toimittaisi Ukrainalle merkittävän määrän lisää Switchblade-drooneja.  Yhdysvallat on nyt tehnyt päätöksen yhteensä 700 Switchblade-droonin toimittamisesta Ukrainalle. Maaliskuussa Yhdysvallat toimitti Ukrainaan noin sata Switchblade-droonia ja myös nuo loput droonit lienevät jo ainakin pääosin Ukrainassa.

Switchblade on ns. kamikaze-drooni (kamikaze drone, дрон-камікадзе).

Yhdysvaltalaisen AeroVironmentin (kotisivut) valmistamia Switchblade-drooneja on kahta eri laatua. Switchblade® 600 ja Switchblade® 300. 300 on pienempi reppukokoinen ja tarkoitettu jalkaväkihyökkäyksiin vihollissotilaita ja pienempiä sotilasajoneuvoja vastaan. 600 on hieman raskaampi suuremman taistelukärjen kanssa ja se on tarkoitettu tankkien ja panssaroitujen ajoneuvojen tuhoamiseen.

Tiistaina 19.4.2022 AeroVironment kertoi lahjoittaneensa Ukrainalle yli sata Quantix™ Mapper -droonia. Tuo lahjoitus on siis eri kuin Yhdysvaltojen hallituksen toimittamat droonit.

Kamikaze-drooneissa kyse olisi virallisesti englannin kielestä käännettynä sulkutuliammuksesta (barrage ammunition BPB tai loitering munition, баражуючий боєприпас БПБ), jos tuo suomennos sallittaisin tykistöstä lainattuna, mutta parempi olisi ehkä esimerkiksi vaaniva ammus (loitering munition). Kansan suussa kamikaze-drooni on ehkä paras käännös kuvaamaan asetta.

Kyse on miehittämättömästä ammuksesta, jossa on sekä tiedustelujärjestelmät ja integroitu taisteluyksikkö eli räjähdeammus. Kyse on tiedustelu- ja taisteludroonista samassa paketissa. Ammus voi olla ilmassa pitkän ajan valmiustilassa kohteen lähellä ja hyökätä nopeasti kohteeseensa saatuaan joko asianmukaisen komennon droonioperaattorilta tai saatuaan luvan suorittaa tehtävän algoritmipohjaisesti.

Kamikaze-drooni siis tarkoittaa, että itse drooni on ammus ja esimerkiksi ohjus, joka tuhoutuu kohteeseensa. Kyse on kertakäyttödroonista.

Tällä hetkellä Iso-Britannia on ainoa ulkomaa, jolla on ollut oikeus ostaa Switchblade-drooneja Yhdysvalloista. Siksi se, että Yhdysvallat toimittaa noita drooneja Ukrainaan, oli ainakin minulle yllätys. Ilmeisesti ei ole olemassa vaaraa, että Venäjä voisi saada noita Kamikaze-drooneja räjähtämättöminä.

****

The White House said earlier on Thursday [21.4.2022] that over 121 Phoenix Ghost Tactical Unmanned Aerial Systems would be provided to Ukraine as part of the new arms package.” (Reuters 22.4.2022).

Vapaasti suomennettuna:

Valkoinen talo kertoi aiemmin torstaina [21.4.2022], että yli 121 Phoenix Ghost taktista miehittämätöntä ilma-alusjärjestelmää nimeltään Phoenix Ghost toimitetaan Ukrainalle osana uutta aseapupakettia.

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden ilmoitti tuolloin 21. huhtikuuta uudesta 800 miljoonan dollarin sotilaallisen avun paketista Ukrainalle ja tuohon pakettiin kuului siis 121 Phoenix Ghost -droonia.

Tuo droonin on kehittänyt pitkälti Yhdysvaltojen ilmavoimat. Yhdysvallat on ollut hyvin pidättyväinen kertomaan julkisuuteen mitään tuon uuden hyökkäysdroonin alkuperästä ja kyvykkyyksistä. Yhdysvallat on ilmoittanut, että kyseinen drooni kehitettiin juuri Ukrainaa varten.

Teknistä tietoa ei droonista vielä löydy. Ei edes valokuvaa. Phoenix Ghost -droonin liittyvissä jutuissa kuvitus on Switchblade-droonista. Phoenix Ghost-drooni valmistaa Aevex Aerospace (kotisivut), joka on vuonna 2017 perustettu tuore yritys. Yhtiön kotisivuilta ei vielä löydy Phoenix Ghost -droonia.

Phoenix Ghost on vastaava kuin Switchblade-drooni. Kyse on edullisesta kertakäyttödroonista, joka on kohteen ympärillä ennen osumaa vaeltava ammus.

****

Ukraina osoittaa, kuinka keskeinen sotavoima droonit ovat nykyisessä sodankäynnissä. Käsittelen vielä erikseen Suomen puolustushallinnon – siis puolustusministeriön ja Puolustusvoimien – droonilinjauksia ja niiden heikkouksia kirjoituksessa otsikolla Taisteludroonit – Miksi Suomi ei ole valmis hankimaan kullanarvoisa taisteludrooneja?

Venäjän käyttämän strategian päämäärä sodan alussa oli valloittaa Kiova pohjoisesta käsin. Strategiassaan Venäjä yritti etenemään panssarivoimin vain valtaväyliä pitkin kohti Kiovaa. Strategian tuloksena syntyi tilkkutäkki Venäjän hallinnassa olevista alueista tämän kirjoituksen ensimmäisen kuvan mukaisesti. Ukraina kykeni tuon melko helposti selvittämään.

Nyt Venäjä pyrkii valtaamaan vain Ukrainan itäisimmät ja eteläisimmät hallintokunnat. Taktiikka on muuttunut panssarivaunuista tykistöön. Tykistö tuhoaa edessään olevasta kaiken, mitä tuhottavissa on ennen kuin Venäjän muut sotavoimat etenevät.

Venäjällä ei ole enää paljon jäljellä pitkän kantaman ohjuksia Ukrainan mittakaavassa, ja sodan alkuvaiheesta niiden käyttö on jo laantunut huomattavasti. Venäjällä ei ole myöskään enää miehistöreservejä. Venäjä joutuu jo tarkkaan harkitsemaan, minne iskee pitkän kantaman ohjuksilla. Nuo Venäjän heikkoudet Ukrainan on tunnistettava. Erityisesti Venäjän miehistöreservien puute. Vain heikkouksiin on iskettävä.

Tuohon Venäjän muuttuneeseen strategiaan ja päämäärään Ukrainan on vastattava uudella tavalla. Lännen on oltava vahvemmin mukana Ukraina vastauksessa, kun Venäjä on muuttanut strategiaansa ja sodankäyntitapaansa. Lännellä ei ole enää pelkoa sodan laajenemisesta Ukrainan ulkopuolelle. Nyt soditaan enää vain Ukrainan itäisissä ja eteläisissä osissa. Akuutein huoli on, että Ukraina kykenisi eliminoimaan Venäjän pitkäkantoisen tykistön eturintamasta.

Se onnistuu kyllä, jos lännellä on haluja. Siihen kyllä löytyy helpot sotilaalliset ratkaisut.

+13

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu